Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


torstai 12. toukokuuta 2016

Luento

Professori Väinö Suominen katsoi työhuoneensa peiliin ja siveli harvenevat hiuksensa kammalla järjestykseen. Pelkkää sijaistoimintaa koko kampaaminen, jännityksen aiheuttamaa, sen hän tiesi hyvin. Hän oli elämänsä aikana pitänyt tuhansia luentoja, joten olisi luullut rutiinin poistaneen jännityksen. Ei tällä kertaa. Tämä oli hänen elämänsä tärkein luento. Ehkä myös viimeinen.

Sali oli tupaten täynnä. Suominen yllättyi, toki hän oli odottanut runsasta yleisöä. Mutta ei sentään sitä, että ihmiset istuivat salin käytävien rappusilla ja ulkopuolella ovien kohdalla oli yhä tungosta kahdessa rivissä. Harvinaista Studia Generalia –luennolle. Suominen tunsi käsiensä vapisevan. Pitäisikö hänen sittenkin puhua aivan yleisellä tasolla? Kyllä hän pystyisi hylkäämään valmiiksi laaditut Powerpoint-esityksensä ja puhumaan poliittisesti korrektia lässynläätä ex tempore. Mutta sitten hän ryhdistäytyi. Olkoon tämä vaikka viimeinen tekoni, niin miehen täytyy tehdä se mikä miehen täytyy tehdä. Hän huomasi kummastuksekseen pyytävänsä Jumalalta voimaa ja hymähti omalle ajatukselleen. Ja minä kun pidin itseäni ateistina tai vähintäänkin agnostikkona, ainakin maallistuneempana kuin tämä muutenkin sekularisoitunut kansakunta, hän tuumi. Vaan niin ne vanhat tavat ja perinteet puskevat kovassa paikassa esiin. Tekisi mieli polvistua ja hakea voimaa rukouksesta, mutta se ei ainakaan tämän luennon asiaa auttaisi, naurettavana uskovaisena pitäisivät.

Professori rykäisi kurkkunsa selväksi ja aloitti.
- Tervetuloa tänne Helsingin yliopiston nykypäivän politiikkaa käsittelevän Studia Generalia –luentosarjan päätösluennolle. Minä olen yhteiskuntatieteiden professori Väinö Suominen ja tämän luennon otsikkona on Euroopan pakolaiskriisi ja sen vaikutus maanosan kulttuuriin.

Suominen antoi katseensa kiertää yleisöä tuttuja kasvoja etsien. Eturivissä näkyi istuvan kolme kansanedustajaa. Ilmeisesti huhut luennon sisällöstä olivat tihkuneet eduskuntaan.

- Olen iloinen, että yleisö on näin runsaslukuinen. Näen joukossa useita kollegojani eri aloilta sekä monia muita vaikuttajia. Erityisen ilahtunut olen kuitenkin siitä, että opiskelijat ovat löytäneet tiensä tänne näin suurin joukoin. Toisaalta kiinnostus ei ole mikään ihme. Viime vuonna Suomeen tuli 30000 pakolaista ja koko Eurooppaan noin miljoona. Ja kaiken järjen mukaan kyseessä on vasta alku.
Yleisö kohahti. Suominen oli sanonut ääneen ensimmäisen tabun. Professori itse tiesi, että kyseessä on pelkkä koelaukaus. Varsinainen tykistökeskitys tulisi myöhemmin.

- Ensinnäkin haluan esitellä teille nykytilanteen.

Suominen painoi kaukosäädintä ja ensimmäinen Powerpoint-dia ilmestyi valkokankaalle. Tällä kertaa yleisö ei kohahtanut, vaan vaikeni hetkeksi tyrmistyneenä. Sitten alkoi supina. Diassa oli lueteltu rinnakkain länsimaisen ja lähi-itäläisen kulttuurin eroja. Kaunistelematta. Professori ei selitellyt dian sanomaa. Eikä hän jatkossakaan kommentoisi suoraan diojaan. Hän antaisi niiden hetken aikaa upota yleisön tajuntaan ja puhuisi sitten niistä ilmenevistä faktoista.

- Mikäli unohdamme kulttuurirelativismin ja tarkastelemme asiaa objektiivisesti, tilanne on täysin selvä. Eurooppa on sivistyksen kehto. Kaikki tieteellis-teknologis-kulttuurinen edistys on eurooppalaisen sivistyksen aikaansaannosta. Wikipedian huvittavimpia artikkeleja on luettelo Lähi-idän tieteellisistä saavutuksista, jossa viimeisin maininnan arvoinen asia on tapahtunut 1600-luvulla. Eikä aiemmissakaan suorituksista ole erityistä kehumista.

Suominen tarkasteli salia. Yleisön kasvojen väri oli muuttunut astetta kalpeammaksi. Paitsi muutaman epäilemättä poliittisesti oikeaoppisen, joilla ne punottivat uhkaavasti.

- On tietysti selvää, että kahden kulttuurin kohdatessa vaikeuksia syntyy. Oleellinen ongelma on kuitenkin niiden lakaiseminen maton alle. Julkisessa keskustelussa pyritään leimaamaan rasistiksi jokainen, joka muistuttaa tosiasioista. On kuitenkin muistettava, että uskonto ei ole rotu. Minä olen viimeisenä kritisoimassa ketään, joka tänne muutettuaan on omaksunut länsimaiset arvot. Tämä ei tarkoita, että hänen tulisi omaksua meidän uskontomme. Yhteiskuntamme on sekularisoitunut siinä määrin, että näkemykseni mukaan me emme enää voi pitää länsimaista yhteiskuntaa uskonnollisena muutoin kuin kulttuuriperinnöltään. Ehkä maahanmuuttaja voi olla harras kristittykin, kunhan hän ei edusta mitään ääriliikkeitä. Mutta tunnustakaamme totuus: kristinusko on kaikkialla osoittanut epäonnistumisensa yhteiskunnan rakentamisessa. Ja historia osoittaa, että kristinuskon ja islamin kohdatessa ne eivät voi elää rinnakkain. Seurauksina ovat aina sodat ja levottomuudet. Toisen uskonnon on väistyttävä. Siksi on aiheellista pohtia, kumpi niistä saa aikaan paremman yhteiskunnan. Pelkään pahoin, että kristinusko voittaa, vaikka todisteet puhuvat vahvasti islamin puolesta. Vielä viisi vuotta sitten olisitte nauraneet minulle, mutta viime vuoden pakolaisvyöry saa vahvimmatkin epäilemään.

Professori huokaisi. Vaikein oli sanottu, eikä mellakkaa ollut vielä puhjennut.

- Seuraavaksi käyn läpi historiallisen taustan. Suurelle osalle yleisöä tämä on varmaan tuttua, mutta toivon mukaan saan aikaan kokonaiskuvan, jonka perusteella näette tilanteen uusin silmin.

Powerpoint-dia vaihtui Euroopan ja Lähi-idän kartaksi.

- Islam sai alkunsa 600-luvulla Arabian niemimaalla. Se levisi jihadin ansiosta todella nopeasti ja valtasi pian haltuunsa siihen asti kristillisen Pohjois-Afrikan. Siitä se eteni Espanjaan ja kohti muuta Eurooppaa. Sotaisasti. Merkittävin taistelu käytiin vuonna 732 Poitiers’ssa, jossa emiiri Abdulrahmanin armeija kukisti frankkien käskynhaltija Kaarle Martelin joukot. Sen jälkeen islamin tie Eurooppaan oli avoin. Sekavassa tilassa olleessa maanosassa ihmiset kääntyivät nopeasti järjestystä tarjonneen islamin puoleen. Ketjureaktio oli valmis. Muslimiarmeijat koostuivat kohta lähes kokonaan eurooppalaisista. Länsi- ja Pohjois-Eurooppa muuttuivat pian islamilaisiksi. Ainoastaan Bysantti kykeni vahvan armeijansa turvin pysäyttämään vyöryn.

- Kuten historiasta hyvin muistetaan, Bysantti ryhtyi piakkoin vastaiskuun. Mutta niin bysanttilaiseen tapaan ei suoralla toiminnalla, vaan yllätyshyökkäyksellä pehmeään selustaan. Eurooppalaiset olivat omaksuneet islamin uskonnokseen ja muodostaneet omat, voimakkaat islamilaiset valtionsa omista kansoistaan. Bysantin voimat eivät riittäneet ristiretkiin Eurooppaa vastaan. Sen sijaan se suuntasi iskunsa Arabian niemimaalle. Sodankäyntiin väsynyt väestö luhistui Bysantin hyökkäyksen edessä. Kristityt käännyttivät muslimit miekkalähetyksellä väkisin uskoonsa. Saman tien hyökkäys jatkui Pohjois-Afrikkaan ja pysähtyi vasta Gibraltarin salmeen.
- Tässä yhteydessä tapahtui muutamia erikoisia sattumia. Profeetta Muhammed oli määrännyt hartaille muslimeille pyhiinvaelluspaikaksi Mekan. Kristittyjen hyökkäyksen uhatessa Mekkaa Kaaban kivi evakuoitiin sieltä ja kuljetettiin Roomaan. Nykyään eivät monet maallistuneet edes muista sen alkuperäistä sijaintipaikkaa ja historiaa, Rooma on tullut niin tutuksi pyhiinvaelluskohteena.
- Toinen erikoinen tapaus oli shiiamuslimien kohtalo. Heidän kulkutiensä muiden muslimien yhteyteen oli Bysantin katkaisema. Ei sen takia, että opillisten riitojen takia erityisempiä halujakaan olisi ollut. Bysantin paineen takia he vetäytyivät vuorten yli Venäjälle. Siellä he kykenivät helposti levittämään uskontoaan romahtaneessa Euroopassa aina siihen asti, kunnes kohtasivat sunnimuslimien alueen. Tämän seurauksena Eurooppa jakautui tuhatluvun alussa kahtia, läntisiin sunneihin ja itäisiin shiioihin. Samoihin aikoihin myös kristitty maailma jakautui. Karkeasti ottaen raja kulkee Eufratjokea pitkin. Sen etelä- ja länsipuolella sekä Turkissa asuvat katoliset kristityt ja itäpuolella ortodoksit.


- Tämä tilanne on ollut käytännössä vallitseva status quo jo tuhannen vuoden ajan. Toki kaikenlaista on tapahtunut, mutta käytännössä muutokset ovat vähäisiä. Me toki muistamme jihad-ritariemme yritykset vallata islamin pyhät paikat takaisin kristityiltä 1000-luvun alussa. Silloin tapahtui paljon kauheuksia puolin ja toisin, eivätkä kristityt ole sitä unohtaneet. Toisaalta on muistettava myös kristittyjen yritykset Euroopan valloittamisessa myöhemmin. Miten olisi mahtanut käydä, jos Salomon Suuri olisi onnistunut Wienin piirityksessä 1529? Eurooppa pelastui kristittyjen hirmuvallalta huolimatta siitä, että oli uskonpuhdistuksen takia sekavassa tilassa. Sunnit olivat tulkinneet uskontoa mielenkiintoisella tavalla ja Mahmud Lutherin aloittaman protestiliikkeen tarkoitus ei ollut erota sunnilaisesta yhteisöstä, vaan puhdistaa usko. Toisin kuitenkin kävi ja kuten hyvin tiedätte, siitä lähtien Eurooppa on jakautunut protestanttiseen pohjoiseen ja sunnilaiseen etelään. Toki tulkinnat ovat lähestyneet toisiaan eikä kolmikymmenvuotisen sodan 1618-48 jälkeen ole enää käyty merkittäviä uskonsotia. Tämä on enemmän kuin voimme sanoa kristityistä, jotka tuntuvat uskontonsa kanssa jämähtäneen keskiajalle.

- Kristinuskon takapajuisuus näkyy esimerkiksi heidän suhtautumisenaan juutalaisiin. Israelin valtion perustamisen jälkeen kristityt ovat käyneet lukuisia verisiä sotia yrittäessään tuhota maata. Luulisi että tulosten katsominen saisi ajattelemaan. Israel on Lähi-idän ainoa demokraattinen maa, siellä jopa kristityillä on äänioikeus. Sen taloudellinen menestys on aivan toista luokkaa kuin kristityillä mailla. Ainoat varakkaat kristityt maat ovat sellaisia, jotka sattuvat olemaan rikkaiden öljykenttien päällä, kuten Kuwait, Qatar ja Arabiemiraatit. Niiden vauraus perustuu siihen, että islamilaiset länsimaat ovat kehittäneet teknologiaa, joka sattuu tarvitsemaan niiden luonnontuotteita. Jotka toimitetaan länsimaihin länsimaalaisten suunnittelemalla teknologialla.

Professori katsoi kuulijakuntaansa. Hän oli antanut puheen ja Powerpoint-diojen viedä mukanaan ja tarkkaili vasta nyt sen reaktioita. Yleisö oli hiiskumatta, mutta professori tiesi, ettei sille saisi antaa aikaa toipua järkytyksestään. Oli jatkettava eteenpäin.

- Kristityt yhteiskunnat ovat järjestään epäonnistuneita. Koko kristinusko elää ainoastaan loiselämää, joka imee voimansa länsimaisesta kulttuurista. Huomatkaa, että tässä ei millään muotoa ole kyse rasismista. Kyse on uskonnosta, jonka keskiaikainen oppi estää edistyksen. Ei tarvitse muuta kuin vilkaista luetteloa Nobelin palkinnoista. Tiedenobeleita on mennyt kristityille tasan kolme, kun esimerkiksi juutalaisille pitkälti toistasataa. Ja näistä kristityistäkin kaikki olivat tehneet työuransa islamilaisissa maissa ja yksi oli vielä paavin mukaan harhaoppisen lahkon jäsen, jota ei voinut kristittynä pitää.

Professori kaivoi taskustaan nenäliinan ja pyyhki hikeä otsaltaan. Oli tullut päätössanojen aika. Ne saattaisivat hänen viimeisensä luennoitsijana.

- Me täällä lännessä olemme maallistuneet. Olemme hylänneet islamin arvot. Niin olen minäkin, olen enintäänkin agnostikko. Mutta islamin kulttuuriperintöä emme saa hylätä. Se on tehnyt meistä menestystarinan. Se, että suhtaudumme toisiimme islamin arvojen mukaisesti, ei saa tarkoittaa että äärisuvaitsevaisuudessamme hyväksyisimme kulttuuriimme vihamielisesti suhtautuvat arvot. Meidän on ehdottomasti vaadittava, että jokainen joka Eurooppaan tulee, hyväksyy eurooppalaiset arvot ja hylkää kristinuskon tuhoisan fatalismin. Olemme saaneet tarpeeksemme kristittyjen terrori-iskuista ja maahantunkeutujien humanistisesta hyysäämisestä kaksoisstandardeineen. Erityisesti olen pettynyt valtionmoskeijaamme, joka suurimaaminsa johdolla on antautunut kristittyjen vyörylle. Ihmetyttää, onko suurimaami - vai pitäisikö häntä kutsua peräti kristittyjen arkkipiispaksi - unohtanut Muhammedin määräyksen islamiin käännyttämisestä vai onko hän peloissaan kristittyjen lähetyskäskyn "Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni" edessä?

- Tämä on meidän viimeinen mahdollisuutemme puolustaa länsimaista sivistystä. En kutsu teitä jihadiin. Kyse ei ole uskonnon pyhästä sodasta, kyse on sivistyksestä. Meidän on pysäytettävä kristittyjen tuhoisa virta sivistysmaihin. Meidän on noustava sivistämään takapajuista kristittyä maailmaa sen omalla maaperällään, jotta maailmanrauha vallitsisi.
-Tänään on Snellmanin päivä. Snellmanin, jonka kansallinen herätys nosti meidät suomalaiset kansakunnaksi. Nyt tarvitsemme samaa koko Euroopassa. Kun tänä aamuna nostin Suomen lipun salkoon, iloitsin sen kauniista sinivalkoisista väreistä, sinisestä tähdestä ja puolikuusta. Älkäämme antako sen korvautua siniristillä.


Professori painoi päänsä nöyränä alas ja nosti vielä kerran katseensa kiittääkseen kuulijoita. Hän ehti jo avata suunsa, kun salin ulkopuolelta kuuluva meteli keskeytti hänen toimensa. Samassa sisään ryntäsi kymmenkunta arabimiestä huutaen kurkku suorana:
- Pyhän neitsyen puolesta! Jeesusmariaaaaaaaaaa!!!!!!!...

Ei kommentteja: