Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!
Sekametelisopan kuudes täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2015 tilastoja Sitemeterin mukaan, suluissa vuoden 2014 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 136794 (107878) käyntiä eli 375 (295) / päivä.
Kasvua edelliseen vuoteen 26,8 % (7,0 %).
Vilkkain kuukausi syyskuu (joulukuu), 15234 (9818), 11,1 % (9,1 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi heinäkuu (kesäkuu), 8977 (7324), 6,6 % (6,8 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 7.4 (21.9), 1523 (531), 1,11 % (0,49 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 25.7 (24.12), 165 (163), 0,12 % (0,16 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä maanantai (sunnuntai), keskimäärin 404 (327), 15,4 % (15,7 %) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä lauantaí (perjantai), keskimäärin 336 (274), 12,8 % (13,2 %) kävijöistä.
Viikonpäivien suhteen palattiin vanhaan tuttuun marssijärjestykseen viime vuoden poikkeustilanteen jälkeen eli vilkkain päivä oli maanantai, josta pikkuhiljaa kävijämäärät laskivat lauantaihin asti, sunnuntaille taas nousu kohti maanantaita. Ainoa poikkeus oli torstai, jolloin kävijöitä oli vähän enemmän kuin keskiviikkona. Tämä taas johtui henkilökohtaisista aikatauluista eli viikkojuttu tuli usein julkaistua torstaisin.
Sitemeter tökki tänä vuonna pahemman kerran. Välillä se oli puh pah pelistä pois pari päivää, pisimmillään pari viikkoa. Myöhemmin käyttökatkoja oli myös, mutta ne olivat joidenkin tuntien mittaisia. Joskus se myös hävitti tietoja aiemmilta päiviltä. Niiltä ajoilta, joina SM ei ollut toiminnassa tai kadotti tietoja, olen turvautunut Flag Counterin lukemiin. Ero Shitmeteriin on se, että Flag Counter näyttää yleensä vähän matalampia lukemia. Käytän periaatteessa mieluummin SM:ää, koska se tarjoaa monipuolisempia tietoja.
Perinteinen lainaus viimevuotisesta raportista:
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.
Bloggerin tilastojen mukaan yksittäisistä teksteistä klikattiin eniten analyysia terrori-iskuista eli Pariisi, 1412 kertaa. Tämä ei kuitenkaan kerro tekstin lukijamääristä, koska suurin osa todennäköisesti lukee tekstit suoraan pääsivulta. Se kertoo kuitenkin sen, että kyseistä tekstiä on muualla linkattu eniten - tai ainakin suosituimmilla sivustoilla.
Eniten kommentteja kirvoitti reserviläiskirjettä ja asevelvollisuutta käsitellyt Reservissä, 38 kappaletta.
Sivalluksista eniten kommentteja keräsi vihreiden lokinsuojelulle naureskellut CCCXXVI, 11 kappaletta.
Välihuomautuksista ykkössijan jakoivat Avoin kirje Juha Sipilälle ja Timo Soinin sekoiluja käsitellyt Taas oikeassa, molemmat 17 kappaletta.
Itse pidin vuoden parhaina viikkojuttuinani johtopäätöstä siitä, että olemme jo sodassa eli Näin oli ennen, entäs nyt?, kertomusta siitä miksi lopetin lehtitilauksen eli Avoin kirje Hesarin toimittajalle ja tekojärvet listannutta tarinaa Majavaimitaatiot.
Vuoden hauskimmat juttuni olivat mielestäni Miksi muslimit ovat niin vihaisia?, Ohuiden kirjojen kerho ja luonnehdinta Suomen maakunnista eli Uusin maammekirja.
Sivustot, joilta blogiin klikattiin useimmin, jäivät tänä vuonna tuntemattomiksi, koska Blogger ei tarjoa vuositason tilastoa. Kiitän kuitenkin nöyrimmin linkkauksista kaikkia blogiini linkanneita.
Tässä yhteydessä haluan kiittää myös Salli Brownia, joka on lukenut jokaisen viikkojutun ennen sen julkaisemista. Tämä siitä huolimatta, että hän väittää vihkiessä puhutun vain myötä- ja vastoinkäymisistä mainitsematta tekstisensorina toimimisesta yhtään mitään.
Jo parin-kolmen vuoden ajan havaittavissa ollut trendi oli yhä selvempi, tai sitten Sitemeter toimi tässä kohtaa entistä huonommin. Eli blogiin tultiin entistä harvemmin jossain toisessa tekstissä olevan linkkauksen kautta. Sekä linkkaukset että lukijoiden klikkaukset mahdollisesta linkkauksesta ovat vähentyneet. Viitseliäisyys sekä tekemiseen että lukemiseen on pudonnut. Osa blogistania on siirtynyt Twitteriin. Itse koen Twitterin vieraaksi alustaksi, koska haluan kirjoittaa kokonaisia tekstejä.
Sekametelisoppa muuttui synkän syksyn aikana valitettavan yksipuoliseksi. Maahanhyökkäyksen takia piti kantaa vähäinen kortensa kekoon ja puolustaa kotimaata. Niistä asioista kirjoittamisen koin velvollisuudekseni, vaikka on myönnettävä että hauskaa se ei tosiaankaan ollut ja se näkyi myös omassa jaksamisessa. Mutta periksi ei anneta, perkele, silloin kun ollaan oikeassa. Tämä syksy sai kuitenkin miettimään tiettyjä muutoksia blogin periaatteissa ihan oman jaksamisenkin kannalta. Minulla on perhe, työ, luottamustehtäviä ja muitakin harrastuksia. Bloggauksen pitäisi olla voimia antavaa eikä niitä kuluttavaa, kuten näistä Suomen kannalta synkeistä näkymistä kirjoittaminen sai aikaan. Tähän löysin kyllä loppuvuodesta ratkaisun, joka tasapainotti henkistä jaksamista. Esseiden kirjoittaminen haittamaahanmuutosta rassasi, mutta uutiskatsausten tekeminen ei niinkään.
Blogiin olen todennäköisesti tekemässä muutamia muutoksia, joista kysyn lukijoiden mielipidettä. Mahdolliset muutokset astuvat voimaan blogin seitsenvuotispäivänä 22.2.2016.
Olen koko blogin olemassaoloajan, lähes seitsemän vuotta, julkaissut joka ainoa viikko ns. viikkojutun. Tämä oli alkuperäinen suunnitelma kahdesta syystä. Ensinnäkin liian nopea julkaisutahti olisi saattanut kuluttaa innon loppuun, kuten monelle on käynyt. Toiseksi hektisessä elämänrytmissäni olisin varmasti lipsunut, ellen olisi määrännyt itselleni säännöllistä, kurinalaista systeemiä. Viikkojuttujen lisäksi olen kirjoittanut ns. sivalluksia ja välihuomautuksia. Viikkojuttujen julkaiseminen jatkuu, mutta mahdollisesti seuraavin muutoksin, joista kuulen mielelläni lukijoiden mielipiteen ennen niiden tekemistä. En laita mitään "sivupalkkiäänestystä", koska uskon enemmän vastuulliseen demokratiaan: se, jolla on sanottavaa, joutuu vaivautumaan kommentin antamiseen ja mielellään perusteluun. Seuraavassa kysymyksiä lukijoilleni:
1) Olen viime aikoina julkaissut muutaman kerran uutiskatsauksia viikkojuttuina. Yksi syy tähän on ollut se, että on tullut paljon kommentoitavia uutisia, joista jokaisesta ei ole viitsinyt välihuomautusta kirjoittaa, vaan olen niputtanut ne yhteen. Toinen syy on se, että en ole välttämättä löytänyt hyvää aihetta isommaksi jutuksi - tai oikeastaan aiheita riittää, mutta ei aikaa kirjoittaa niistä, jolloin uutiskatsaus on ollut ratkaisu. Kolmas syy on se, että olen kirjoittanut paljon haittamaahanmuutosta, mutta toiset kirjoittavat siitä parempia esseitä kuin minä, joka koen tässä aihepiirissä olevani vahvemmilla uutiskatsauksissa. Mitä mieltä ovat lukijat, jos uutiskatsausten julkaisu viikkojuttuina yleistyy? Oma arvioni on, että noin joka kolmas - ehkä 30 - 40 % - viikkojuttu olisi uutiskatsaus.
2) Mikäli uutiskatsaukset viikkojuttuina yleistyvät, se tarkoittaa välihuomautusten vähenemistä. (Sivallukset ovat muutenkin harventuneet viime aikoina, aforismisuoleni ei ole liiemmin sykkinyt.) Mitä mieltä lukijat ovat tästä, onko asialla merkitystä?
3) Olen kirjoittanut vuosien varrella monia sellaisia juttuja, joita voisi hieman päivitettynä julkaista uudelleen. Saahan pappikin muistaakseni pitää saman saarnan aina kolmen vuoden välein. Useita kertoja minulle on ehdotettu, että voisin julkaista jonkin tietyn tekstin uusintana. Olen toistaiseksi torjunut tämän, mutta ajatus jäi kytemään ja on kypsynyt ehdotuksen asteelle. Tein testilaukaisun itsenäisyyspäivän aattona julkaisemalla viiden vuoden takaisen viikkojutun eli pitämättä jäävän itsenäisyyspäivän puheen, joka oli suorastaan profeetallinen tämän surullisen syksyn tapahtumien pimeydessä. Mahdolliset uusintajulkaisut eivät siis missään tapauksessa korvaisi viikkojuttua, vaan tulisivat sen lisäksi.
Olen ajatellut seuraavanlaista systeemiä:
a) uusinta julkaistaisiin joka viikko, aina lauantaisin jolloin blogirintamalla on muutoin hiljaista (tällöin pyrkisin julkaisemaan viikkojutun alkuviikosta)
b) uusinnaksi valittaisiin vähintään neljä vuotta aiemmin julkaistuja viikkojuttuja, vain hyvin painavasta syystä tuoreempia
c) ne julkaistaisiin kirjoitusvirheiden korjaamista ja mahdollisia vähäisiä muutoksia (jotka merkittäisiin tekstiin huomautuksella) vaille sellaisenaan
d) otsikkona olisi: Uusinta: Alkuperäinen otsikko
e) alussa olisi aina linkki alkuperäistekstiin ja mahdollisesti lyhyesti kursiivilla selvitys siitä, miksi juuri tämä juttu nyt tms lisäselvitys
Mitä mieltä lukijat ovat tästä, eli 3a) kannattaako uusintojen esittäminen ja 3b) kuvatulla systeemillä vai miten?
Onko Ylen toimittaja narsisti?
5 tuntia sitten
7 kommenttia:
Kunhan se on ehtaa Jaskaa niin mikä ettei.
Hyvää uutta vuotta
Komppaan Mongolikonsulia. Kunhan jaskaa pauhetaan, niin se riittää. Tuo idea uusinnoista on varmaan hyvä, sillä niin sinun kuin omaanikin blogiin tulee kumminkin koko ajan uusia lukijoita, jotka eivät välttämättä jaksa kahlata kaikkia juttuja läpi.
Uusinnat ovat erittäin hyvä idea. Blogistanissa on joitain bloggareita, jotka vuodesta ja viikosta toiseen julkaisevat samaa storya uudelleen ja uudelleen. Rehellisempää on valita vanhoja hyviä kirjoituksia ja laittaa ne sellaisenaan.
Uutiskatsaus on myös tosi hyvä juttu. Kannatan. Nuivistelun voi lopettaa, koska peli on menetetty. Nyt on aika katsoa uusi suunta. Minulle se oli Twitter.
Ai niin, tuosta edellisestä bloggauksestasi. Hyviä urheilulajeja olympialaisiin voisi olla esimerkiksi tolpan päällä seisominen ja syvyyssukellus ilman paineilmaa ja apulaitteita.
Kiitoksia kommenteista. Mikäli uusia näkemyksiä ei tule, niin uutiskatsauksia odotettavissa ja uusinnat alkavat sitten helmikuun lopussa.
Tolpan päällä seisominen tulee tuskin kysymykseen, koska tyhmä kansa on kiinnostunut vain ennätyksistä ja sen lajin ennätys taitaa olla ja pysyä Simeon Styliitalla jo yli 1500 vuoden takaa. Mutta olen aikoinaan esitellyt muutamia uusia urheilulajeja, joiden tuloa olympialaisiin olen kauhulla odotellut.
Uusinnat on ihan jees Jaskan kuvailemalla systeemillä. Uutiskatsauksia myös odotellaan. Twitteriä en lueskele. Blogin pitämisestä ei pidä tehdä liian rankkaa, riittää että aiheet ovat silloin tällöin sitä.
Niinkuin Ykä tuolla mainitsi, pääasia että jaskaa pauhetaan.
Komppaan edellisiä kommentoijia. Sitä tekee mitä ehtii ja haluaa, enkä uusintojakaan pane pahitteeksi; enhän ole edes lukenut kaikkia blogin tekstejä, joten monet olisivat varmaan uusia itselleni.
Lähetä kommentti