Välihuomautus 89: Tänään kotona II

Salli: -Oletko ikinä ajatellut, miten meillä olisi mennyt jos oltaisiin kohdattu samanikäisinä?
Jaska: -Siis miten niin samanikäisinä?
Salli: -No siis että oltaisiin oltu yhtä vanhoja. Vaikka molemmat kahdeksantoista? Tai jotain muuta.
Jaska: -En ole ajatellut.
Salli: -No ajattelepa ja kerro.

Pitkä hiljaisuus.

Salli: -No?
Jaska (oli juuri avaamassa suutaan mietittyään asiaa normaaliin tapaansa kyllä loppuun asti, mutta aivan yhtä normaaliin tapaansa unohtaen miettiä vastauksen seurauksia):
-Sinä olisit pärjännyt aivan samalla lailla kuin nyt, mutta minulla olisi ollut vaikeampaa sinun kanssasi.
Salli: -Miten niin?
Jaska: -Katsos kun minulla ei olisi ollut sitä elämänkokemusta kuin oli. Olisi ollut vaikeampaa sopeutua.
Salli: -Kuulostaa järkevältä. Mutta miten niin minulla ei olisi ollut sen vaikeampaa sinun kanssasi? Olisithan ollut varmasti särmikkäämpi.
Jaska: -Noinhan se periaatteessa olisi ollutkin. Mutta käytännössä ei.
Salli: -Jaa miten niin ei?
Jaska: -No katsos. Kun minun elämänkokemukseni mukaan naisten motkotusmäärä on kutakuinkin riippumaton motkotukseen oikeuttavien syiden määrästä ja laadusta. Naisilla on aina yhtä vaikeaa riippumatta siitä, kuinka vaikeaa oikeasti on.
Salli: ---
Jaska: -Uff...uff...uff. Olipa onni että ollaan sängyssä eikä liiterissä ja lähin käteen osunut esine oli tyyny eikä halko.