Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


maanantai 13. lokakuuta 2014

Sivallus CCCX

Tiedät juosseesi vauhdinjaoltaan onnistuneen 800 metriä, kun
...100 metrin kohdalla tuntuu, että menohalut ovat valtavat
...200 metrin kohdalla tuntuu, että voisi vähän kiristää
...300 metrin kohdalla tuntuu, että vauhti on sopiva
...400 metrin kohdalla epäilet kuolevasi maalissa
...500 metrin kohdalla uskot kuolevasi loppusuoralla
...600 metrin kohdalla tiedät kuolevasi kaarteessa
...700 metrin kohdalla toivot kuolevasi heti
...800 metrin kohdalla luulet jo kuolleesi

6 kommenttia:

Sokerimunkki kirjoitti...

Taitaa olla liian monelle liiankin tuttu kokemus ihan jostain muusta harrastuksesta kuin 800m juoksu. Varsinkin perjaintai-illasta lauantai aamuun sijoittuva "juoksu".

Kumitonttu kirjoitti...

Muuta sadat metrit kymmeniksi ikävuosiksi, niin tunnelmat eivät muutu.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Tota kun fundeeraa vähän tarkemmin ja ottaa huomioon ajokilometrit omassa kropassa päätyy johtopäätökseen että en muuten huomennakaan lähde lenkille.

Becker kirjoitti...

Tuo on tullut nuorempana juostua ja tunnelmat olivat juuri tuota luokkaa. Jumppamaikka skolessa olisi toivonut että olisin alkanut harjoittelemaan juoksua, sillä hän näki jotain kapasiteettiä kenties.

Mutta minun juoksuni olivat lähinnä kuppilasta toiseen ja nsisten perässä, kunnes huomasin että nehän juokseekin minun perässäni, joten sekin vähä laukkaaminen jäi siihen.

Mulla oli kansakouluun matka viisi kilometriä siivu, ja sitä ei faija vienyt kuin kaatosateessa.Muuten mentiin jalan, suksilla, potkukelkalla tai fillarilla. Vuodet ympäri. Voin kertoa, että tuolla treenillä sitä varmaan loi jonkun pohjan itselleen loppuiäksi - ehkä.

Nykyjään vetäisen tuollaisen 5 km:n lenkin reipasta tahtia samalla ihaillen rantaa jonka reunoja tie kulkee. Tämä pyritään tekemääm joka toinen päivä ja on kyllä henkisesti virkistävää. Sitä lähtee oikein mielellään ja sitten vasta aamiainen.

Ironmistress kirjoitti...

Täällpäässä peruskoulun koulumatka oli noin 4,8 km - juuri sen verran, ettei saanut bussilippuja kouluun. Niinpä pikku ruukkilainen kulki sitten kumikamelilla tai kävellen. Pahaksi onneksi koulumme sijaitsee mäen huipulla, joten viimeiset sata metriä ovat ylöspäin.

Tähän on pakko todeta samaa kuin Becker - se luo hyvän kuntopohjan loppuiäksi.

Jaska Brown kirjoitti...

Sokerimunkki: Perinteinen suomalainen kolmiottelu on: lestinheitto, yöjuoksu, syrjähyppy.

Kumitonttu: Heh, noinpa muuten on.

Yrjöperskeles: Näin vanhemmiten revittely pitääkin jättää vähemmälle, vaikka muuten juoksu kulkeekin.

Becker: Sen verran pitää treenata, että pääsee juoksemalla karkuun rumempia naisia.

Ironmistress: Aivan samaa mieltä. Tässä lähialakoulun rehtori totesi äskettäin tavatessa, että oikeastaan pitäisi olla semmoinen sääntö, että koulumatkan ollessa alle kilometri koulutaksin pitäisi hakea aamulla ja viedä penska kahden kilometrin päähän koulusta.