Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

KK-ennakko 2014

Tämänvuotiset Kalevan Kisat järjestetään Kuopiossa eli muailman navassa. Paikkakunta on helposti todettavissa sellaiseksi menemällä Puijon torniin. Ravintolassa huomaa, kuinka maisema vaihtuu, vaikka itse pysyy paikallaan. Tästä voidaan päätellä, että maailma pyörii Puijon tornin ympärillä.

Poikkeuksellisesti käsittelen ennakossa aluksi ihan muuta lajia kuin kestävyysjuoksua. Itse asiassa lajia, joka on kauempana kestävyysjuoksusta kuin mikään muu yleisurheilulaji. Eli kuulantyöntöä. Ja siitäkin vain toista kilpailua. En oikein tiedä, voiko sitä enää kutsua "naisten kuulantyönnöksi". Lajiin nimittäin osallistuu Vera Räsänen. Omaa sukua Vesa Räsänen. Hänen kilpailuoikeutensa on vielä ehdollinen, syksyllä sitä käsittelee asiantuntijapaneeli, jonka päätös ratkaisee, jäävätkö tulokset voimaan vai hylätäänkö ne. Mahdollisesta kielteisestä päätöksestä voi valittaa Urheilun oikeusturvalautakuntaan.

Kilpakumppanien suhtautuminen on ymmärrettävästi ollut varovaista. Nykyisessä ilmapiirissä kielteisen näkemyksen ilmaiseminen on kutsu tulla vetämään kuvaannollisesti turpiin. Vain yhdellä oli kanttia sanoa suoraan, että tämä on selvästi epäreilua.

Katsotaanpa faktoja. Räsänen täyttää ensi kuussa 47 vuotta. Hänen ensimmäiset kuulantyöntötuloksensa ovat tältä vuodelta. Ennätys on 13,15. Sillä hän olisi tämän kauden Suomen naisten tilastossa sijalla 11. Olisi, mutta Tilastopaja osoitti äskettäin suoraselkäisyyttä poistamalla hänet listalta. Tulos ylittää Kalevan Kisojen rajan, joten hänellä on ehdollinen kilpailuoikeus. Räsänen väittää, että hormonihoitojen takia hän ei saa kilpailuetua naisiin nähden. Kuitenkin hän on heti ensimmäisenä kilpailukesänään rikkonut A-rajan - temppu joka on erittäin harvinainen missä tahansa yleisurheilulajissa ja edellyttää käytännössä aina huippu-urheilijan taustaa jossain muussa lajissa. Esimerkiksi joku huippusuunnistaja todennäköisesti saisi A-rajan rikottua kestävyysjuoksussa, tosin useimmat heistä ovat lajissa aiemmin kilpailleetkin. Räsänen väittää nuorena juosseensa 100 metriä aikaan 11,60, tälle ei tosin löydy vahvistusta Tilastopajasta, mutta vanhoja tuon tason tuloksia sieltä ei välttämättä löydykään. Mutta hän siis täyttää tänä vuonna 47 vuotta ja on tullut käytännössä tyhjästä! Yksikään suomalainen yli 40-vuotias nainen ei ole koskaan työntänyt neljän kilon kuulaa yhtä pitkälle kuin Räsänen. Ja kuulantyöntö on sentään laji, jossa voi pärjätä aika iäkkäänäkin. Bonuksena voi vielä todeta, että Räsänen on siis käynyt läpi monta rankkaa leikkausta. Jos joku huippu-urheilija olisi leikkauspöydällä yhtä paljon ja tekisi vielä jonkinmoiselle tasolle comebackin, sitä pidettäisiin ihmeenä. Aika puusilmä saa olla, jos uskoo että sukupuolenvaihdosleikkauksen läpikäynyt transu on fyysisesti samalla tasolla naisten kanssa. Sinänsä toivotan Räsäselle hyvää elämää ja sympatiseeraan hänen päätöstään vaihdoksesta. Sille on varmasti ollut vankat perusteet ja toivottavasti hänen elämänsä on nyt muuttunut laadukkaammaksi. Mutta urheilukentille hänellä ei ole mitään asiaa naisten sarjassa. Näitä yrittäjiä on ollut ennenkin, joskin useimmiten ilman leikkausta. Pisteitä Hesarin toimittaja Lauri Malkavaaralle, joka pääkirjoituksessaan totesi suoraan, että tämä on väärin.

Lisäksi Räsäsen lausunnoissa on mielenkiintoinen ristiriita. Toisaalta hän väittää, että hän ei saa epäreilua etua. Toisaalta hän Hesarin haastattelussa mainitsi, että transnaisten ilmaantuminen urheilukisoihin voisi olla hyvä konsti saada parempaa kilpailumenestystä Suomelle. Jep jep. Ja jos tämä yleistyy, niin koko naisurheilu voidaan siirtää suoraan paralympialaisiin vammaluokituksena puuttuva Y-kromosomi, niin saadaanpa nämäkin ongelmat ratkaistua.

Koko jupakan syynähän on se, että SUL ei miljoonakorvausten pelossa uskalla tehdä oikeita päätöksiä. Liitossa on aivan oikein laskettu riskien olemassaolo. Jos kilpailuoikeus evättäisiin, voisi seurata oikeusprosessi ja nykyisessä ilmapiirissä seuraus saattaisi hyvinkin olla päätöksen tuomitseminen ja melkoiset korvausvelvollisuudet muutenkin taloushuolten kanssa kamppailevalla liitolla. Tästä huolimatta päättäjillä pitäisi olla selkärankaa tehdä rohkeitakin ratkaisuja. Nyt prosessista ei voi muuta todeta, kuin että SUL:lta tämä on ollut täysin munatonta touh... eikun hups.

Tämä ei ole ainoa SUL:n sekoilu osallistumisoikeudessa. Jostain käsittämättömästä syystä on linjattu, että Kalevan Kisoihin saavat osallistua vain 16 vuotta täyttäneet. Helvetti sentään, tämä on YLEISURHEILUA eikä mitään pitsinnypläystä. Jos joku on riittävän hyvä rikkoakseen A-rajan nuorena, niin hän on sitten valmis. Ei kai kukaan ole niin kahjo valmentaja, että repii 15-vuotiaasta tehot irti liian aikaisin saadakseen tämän kisoihin rajan ollessa juuri ja juuri ulottuvissa. Etenkin kun on selvää, että vuoden-parin päästä raja menee ja selvästi. Erityisen pahasti tämä iskee niihin, jotka olisivat jo nyt Suomen huipulla nuoresta iästään (1999 ja sen jälkeen syntyneet) huolimatta.

Edelleen vanhaan malliin Kalevan Kisoissa kilpailee urheilijoita, jotka eivät ole Suomen kansalaisia! Tästä pitäisi päästä eroon välittömästi. Itse olisin valmis rajaamaan osallistumisoikeuden ulkopuolelle myös ne kaksoiskansalaiset, jotka ovat maajoukkueekseen valinneet jonkin muun kuin Suomen.

Positiivisena palautteena SUL:lle tulee sen sijaan antaa se, että villeistä korteista on päästy eroon. Kyllä A-raja pitää olla tehtynä, jos SM-kisoihin aikoo mennä.

Mutta sitten asiaan.

Entiseen tapaan jokaiselta matkalta (800 - 10 000 m) on listattu kahdeksan parasta suomalaista mitalillesijoittumistodennäköisyyden mukaisessa järjestyksessä. Edellisvuodesta viisastuneena olen tällä kertaa ottanut ilman järjestysnumeroa kursiivilla merkittynä mukaan ne, joiden arvelen ilmoittautumisestaan huolimatta jäävän pois, mutta mukana ollessaan olisivat kyseisellä sijoituksella kaavailuissa. Lajin nimen jälkeen kerrotaan suluissa osanottajien määrä ja kilpailuaikataulu. Nimen perässä olevista kahdesta luvusta ensimmäinen kertoo ilmoittautuneiden keskinäisen sijoituksen tämän kauden tilastoissa ja jälkimmäinen ennätysten mukaisen järjestyksen. Kahdeksan rankatun lisäksi jokaiseen lajiin on otettu "Muita"-osio, johon pääsevät kaikki ne jotka ovat jommassakummassa tilastossa kahdeksan joukossa tai muuten yllätysvalmiita. Kaikissa luvuissa ja kaavailuissa mukana vain Suomen kansalaiset. Sisäpiiritietoja en ole käyttänyt, kaikki tieto jolla juoksijat on listattu, on julkista tietoa. Muutama lista olisi hieman toisennäköinen sisäpiiritiedoilla.

M 800 m (19, alkuerät la 15.35, finaali su 17.00)
Nyt olisi Borzan vuoro ottaa mestaruus. Mutta kun tämä ei ole mitään taitoluistelua, jossa otetaan jonotusnumero. Kylmä tosiasia on, että tällä kaudella ulkoradalla Lampinen ja Salonen ovat ottaneet kolme kertaa kontaktia ja tilanne on 3-0. Loppupeleissä kisa ratkeaa Lampisen suurempaan maksiminopeuteen, paitsi jos Salosen absoluuttinen tuloskunto on parempi ja mennään koko matka riittävän kovaa. Kolme edellistä mestaruutta ottanut Sandells tekee paluuta, mutta kunto tuskin vielä riittää.
1. Ville Lampinen (1,2)
2. Tuomo Salonen (2,3)
3. Niclas Sandells (12,1)
4. Panu Jantunen (4,5)
5. Marco Bertolotti (3,6)
6. Jari Räsänen (5,8)
7. Joonas Rinne (6,7)
8. Robert Nummela (7,9)
Mikko Raittinen (8,11), Anders Lindahl (17,4), Ossi Kekki (18,14)

M 1500 m (18, pe 18.25)
Neljän perättäisen mestaruuden putki katkennee mykoplasmaan. Vaikka Sandells olisi viivalla, ykkössuosikkina lähtee Keskisalo - jos on paikalla. Jos ei, niin sitten odotettavissa loppusuoralla noin viiden hengen rytinä. Tässä tapauksessa mestaruuden ratkaisevat Sandellsin, Lindahlin, Bertolottin, Marttisen, Kekin ja ehkä jonkun mustan hevosen kyynärpäät. Lapinlahdella näki selvästi, että Keskisalolla olisi ollut mahdollisuus pestä koko ulkomaalaissakki loppusuoralla, mutta kaveri veti vaihteen vapaalle loppusuoran puolivälissä säästääkseen selkäänsä. Ynnä muista kannattaa seurata Suomen kestävyysjuoksun tulevaisuutta katsomalla nuoriso-osastoa Samu Mikkonen (18 v) - Jiri Karjalainen (16 v).
1. Jukka Keskisalo (2,2)
2. Anders Lindahl (3,5)
3. Marco Bertolotti (1,3)
4. Niclas Sandells (-,1)
5. Riku Marttinen (4,4)
6. Ossi Kekki (5,7)
7. Ilari Piipponen (6,8)
8. Martti Siikaluoma (9,13)
Tuomo Salonen (8,11), Panu Jantunen (7,10), Jiri Karjalainen (13,16), Samu Mikkonen (12,15), Tommi Sundell (14,6)

M 5000 m (23, pe 19.45)
Tilastoykkönen Keskisalo ei ole ilmoittautunut, joten Jokinen jolkottelee paalupaikalta liikkeelle. Lähteekö Koririn kyytiin vai ei ja kuinka pitkäksi aikaa, on sitten kysymysmerkki. Jos liian pitkäksi ja liian kovaa, on perässähiihtäjillä mahdollisuutensa. 17-vuotias Robin Ryynänen juoksi Lapinlahdella upean vitosen, mutta kaksi perättäistä kovaa suoritusta tällä matkalla olisi jo liikaa. Sankartekojen aika tulee vasta myöhemmin. Koko joukon kovimman ennätyksen haltija Mäyrä Harjamäki ei ole vielä toipunut ongelmistaan ja jäänee ynnä muihin, jos lähtee matkaan.
1. Tuomas Jokinen (1,3)
2. Jaakko Nieminen (2,4)
3. Martti Siikaluoma (3,5)
4. Henri Manninen (-,2)
Anders Lindahl (4,8)
5. Aki Nummela (6,11)
6. Oskari Pennanen (8,10)
Joonas Harjamäki (-,1)
7. Ari-Pekka Lassila (5,13)
8. Robin Ryynänen (7,14)
Jaakko Kero (-,7), Jukka Kero (15,6),Ville Heikkilä (11,15)

M 10 000 m (26, su 15.45)
Rääppiäiskisassa voi jälleen tapahtua mitä tahansa, etenkin jos ja kun helle on samaa luokkaa kuin viime vuonna. Eikö yleisurheiluunkin voitaisi ottaa sama systeemi kuin MM-futikseen eli liian rankoissa olosuhteissa tuomarineuvosto voisi määrätä muutaman minuutin vilvoittelutauon? Joka tapauksessa mitaleista taistelee neljä juoksijaa. Missä järjestyksessä, riippuu taktiikasta ja sään määräämästä tuurista. Ainoastaan maailmanmestari Måne Boström saattaa nousta uhkaamaan järjestystä, jos ilmestyy paikalle.
1. Tuomas Jokinen (1,1)
2. Henri Manninen (-,3)
3. Jaakko Nieminen (2,4)
4. Arttu Vattulainen (-,6)
Mårten Boström (-,2)
5. Aki Nummela (4,8)
6. Miika Takala (-,5)
Mikael Bergdahl (-,11)
7. Oskari Pennanen (-,12)
8. Matti Rauma (5,17)
Jaakko Kero (-,7), Marko Partanen (7,13), Kimmo Randelin (6,18), Teemu Toivanen (3,15), Mikko Tyni (8,10)

M 3000 m ej (17, la 18.10)
Heitetään villi veikkaus: Keskisalo ei juokse esteitä. Joensuussa näki, että kunto on tulossa. EM-raja meni jo selvästi. Nyt ei kannata riskeerata selän tilannetta, vaan hakea vielä puuttuvaa viimeistä silausta voittamalla tonnivitonen. Jos kaveri piti kesäkuun harjoitustaukoa välilevyn takia, niin virittäminen EM-kuntoon on kellosepän työtä. Ja vaikka olisi viivalla, Ukonmaanaho olisi kova uhka. Jos Keskisalo on poissa, muut mitalit ovat alennusmyynnissä. Jokerikortti on karnevaaleilla hienon juoksun tehnyt Loukkalahti.
Jukka Keskisalo (1,1)
1. Janne Ukonmaanaho (2,2)
2. Aki Nummela (3,6)
3. Jimmy Finnholm (5,7)
4. Hannu Granberg (4,8)
5. Otto Loukkalahti (6,10)
6. Johannes Brunila (7,11)
7. Joonas Harjamäki (-,3)
8. Mikko Virta (12,4)
Rami Tuokko (-,5), Jere Rossi (8,12), Joakim Träskelin (10,14)

N 800 m (20, alkuerät la 15.15, finaali su 17.15)
Karin on palannut ja viime kaudella mestaruuden lainannut Matintalo ei ole tänä vuonna vakuuttanut, joten ykkössuosikista ei saada kummoisia vedonlyöntikertoimia. Tosin Sara Kuivisto saattaa haastaa. Z. Eriksson on nousussa, mutta ei vielä valmis. Kovimman ennätyksen omaava Suvi Selvenius on tehnyt mammaloman jälkeen paluun ja on ainakin virallisesti jäähdyttelijä.
1. Karin Storbacka (1,2)
2. Sara Kuivisto (2,5)
3. Zenitha Eriksson (4,8)
4. Johanna Matintalo (5,4)
5. Aino Paunonen (3,6)
Kaisa Tyni (8,9)
6. Suvi Selvenius (11,1)
7. Saija Seppä (7,11)
8. Jemima Backman (6,10)
Heidi Eriksson (14,3), Katja Erävistö (13,7)

N 1500 m (25, pe 18.10)
Johanna Lehtinen keskittyy muille matkoille eikä ole puolustamassa mestaruuttaan. Sandra voittaa, jos juoksee. Jos ei, niin tarjolla on kolme hyvin tasavahvaa mestarisuosikkia. Sara Kuivisto lienee juoksurohkeutensa takia niukasti suosikki. Tsekin edustaja Kristiina Mäki saattaa sotkea taktista tilannetta, mikäli Sandra ei ole mukana eikä lähde omille teilleen. Paikalla on peräti 26 juoksijaa ja vaikka osa jääkin pois, radalla on silti liikaa tungosta. Eikö torstaina olisi voinut järjestää alkueriä siten, että vaikka kuusi tilastokärkeä pääsisivät finaaliin suoraan ja loput karsisivat? Tai jos ei alkueriä, niin vaikka A- ja B-finaalit ja sen jälkeen tulosten yhdistäminen. Eipä tulisi A-finaalissakaan taktiikkajuoksua...
1. Sandra Eriksson (1,4)
2. Sara Kuivisto (4,6)
3. Karin Storbacka (3,1)
4. Kaisa Tyni (2,5)
5. Minna Lamminen (5,2)
6. Janica Mäkelä (6,9)
7. Jemima Backman (7,10)
8. Maria Murtorinne (9,13)
Heidi Eriksson (16,3), Minna Haka-Risku (14,8), Suvi Selvenius (11,7), Minttu Hukka (8,11)

N 5000 m (29, su 17.30)
Naisjuoksijoiden kokoontumisajo järjestetään sunnuntaina. Muut skabat on jo käyty, joten vitoselle lähtevät kaikki mailereista estejuoksijoihin ja alan erikoisnaisiin. Vain maratoonarit puuttuvat, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Järjestys kärjessä on ennakkokaavailuissa selvä muutaman ensimmäisen osalta, kyse on pitkälti siitä ketkä jäävät pois.
1. Sandra Eriksson (-,2)
2. Johanna Lehtinen (1,1)
3. Camilla Richardsson (2,7)
4. Minna Lamminen (4,5)
Oona Kettunen (-,3)
5. Johanna Peiponen (3,4)
6. Minna Haka-Risku (7,6)
7. Janica Mäkelä (5,9)
8. Nina Chydenius (8,10)
Meri Rantanen (6,8), Kaisa Tyni (-,13)

N 10 000 m (20, pe 17.10)
Ratakymppi, tuo katoava luonnonvara. Kahdestakymmenestä ilmoittautuneesta vain kuudella on tältä kesältä tilastoaika ja kaksi ei ole koskaan ratakymppiä edes juossut, vaan ovat päässeet mukaan vitosen tuloksella. Lisäksi kisa käydään jo perjantaina, mikä hellesäässä tarkoittaa sitä että täysillä vetäistyt 25 rundia Väinölänniemen baanaa merkitsevät samalla hyvästejä muiden matkojen onnistuneille suorituksille. Voi olla, että mitalit ovat alennusmyynnissä poisjääntien takia. Oona Kettunen on ilmoittanut juoksevansa kympin ja harkitsevansa muita matkoja sitten. Kuntopohja on vielä arvoitus. Tosiasia on se, että pyöräilemällä voi kyllä tehdä peruskestävyyttä, mutta huippukuntoa sillä ei luoda. Elina Lindgren ei ole myöskään ihmeitä esittänyt, mutta jos ja kun Haka-Riskun kanssa matka kulkee tasatahtiin, vanha tuttu parin kierroksen loppuveto ratkaisee.
Johanna Lehtinen (-,1)
1. Elina Lindgren (-,2)
2. Minna Haka-Risku (1,6)
Johanna Peiponen (-,11)
Minna Lamminen (-,-)
3. Oona Kettunen (2,5)
Janica Mäkelä (-,7)
4. Nina Chydenius (3,9)
5. Johanna Kykyri (4,8)
6. Hanna Jantunen (-,3)
7. Mira Tuominen (-,4)
8. Marika Ahola (5,12)
Sanni Klemelä (-,10), Anna-Kaisa Saari (6,15)

N 3000 m ej (18, la 18.30)
Jaaha, ja sitten asettaudutaan kauden tilaston mukaiseen järjestykseen, kiitos. Naisjuoksijamme ovat hurahtaneet joukolla esteisiin, joten lajia on kilpailtu niin paljon että kyvyt on jo mitattu. Positiivinen yllätys oli Johanna Lehtisen selvä EM-rajan alitus Joensuussa. Richardsson ja Hukka jäivät rajasta karnevaaleilla vain puolitoista sekuntia. Heistä Richardsson alittanee rajan nyt, jos tähdet (tai siis aurinko) on kohdillaan ja Sandra antaa vetoapua. Hukka ja Vainio ovat vastikään palanneet Eugenesta, joten aikaero ja lievä epäonnistuminen nuorten MM-kisoissa verottanevat suorituksia. Oona Kettunen ei ole tällä kaudella vielä esteitä juossut ja tuskin juoksee nytkään.
1. Sandra Eriksson (1,1)
2. Johanna Lehtinen (2,2)
3. Camilla Richardsson (3,4)
4. Minttu Hukka (4,5)
5. Janica Mäkelä (5,6)
Oona Kettunen (-,3)
6. Emma Hyyppä (7,9)
7. Sofie Lövdahl (8,8)
8. Alisa Vainio (6,7)
Mira Tuominen (-,10), Viivi Rantanen (-,11), Pihla Hokkanen (-,12)

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pahempi ongelma kuin transut on yleisurheilussa vammaisurheilijat, jotka kilpailevat terveiden sarjassa. Jalka-amputoidut saavat todella paljoin etua proteeseistaan, mutta poliittinen korrektius estää usein asian vatvomisen.
Mielestäni Pistoriuksella ja tällä saksalaisella pituushyppääjällä ei ole mitään asiaa terveiden kisoihin ellei heidän proteesejaan muuteta enemmän jalkaa vastaaviksi.

Transuongelmasta päästän, jos poistetaan naisten sarja kokonaan. Toki tämä lopettaisi naishuippu-urheilun täysin melkein kaikissa lajeissa.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi olet jättänyt ennakoistasi pois Suomen ylivoimaisesti parhaan naiskestävyysjuoksijan Kristiina Mäen? Hän on Suomen kansalainen, joten tässä erottelukriteerisi ei toimi.

Eriksson voi saada mitalin EM-kisoista, mutta Mäki ei luultavasti ei saa. Tämä kertonee vain siitä, että naisten estejuoksu on tasoltaan ylivoimaisesti heikoin juoksumatka.

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaako ennakkoja tehdä muista kestävyysmatkoista kuin estejuoksusta? Taso varsinkin miehissä on todella surkea, ja tämä kausi on ollut suomalaisellakin mittapuulla erityisen surkea.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Ano tuossa ottikin jo Pistoriuksen puheeksi. Kysyn itse, kun en asiantuntija ole, että kuinka suuri tuollaisen joustoproteesin vaikutus pikajuoksusuoritukseen on?

Jaska Brown kirjoitti...

Anonyymi: Proteesiurheilijoista olen aivan samalla kannalla. Markus Rehm hyppäsi pituutta yli 8 metriä ja on aloittanut urheilun vasta 20-vuotiaana. Tämä kertoo jo aivan riittävästi.
Kristiina Mäen jätin pois, koska hän edustaa Tsekkiä. Luulin tämän tulevan selväksi, mutta täsmennän päätekstiä vielä tältä osin.

Tomi: Voit kommentoida nimelläsi. Tervetuloa takaisin, toistaiseksi ehdonalaisessa.

Yrjöperskeles: Asiantuntijatkin kiistelevät aiheesta kovasti. Tosiasia kuitenkin on, että vermeet kehittyvät sitä tahtia, että viimeisen muutaman vuoden aikana ne ovat muuttuneet ihmisjalkoja paremmiksi. Johan sen näkee Pistoriuksen muusta kropasta, joka ei ulkoisestikaan eikä myöskään mittausten mukaan vastaa kilpakumppaneita. Jossain alan lehdessä on aiheesta julkaistu tutkimus, mutta en muista lukemia ulkoa eikä netistä ainakaan pikaisella haulla löytynyt.

Ironmistress kirjoitti...

Tässä sama toiseen suuntaan, tosin ei urheilijana:

http://yle.fi/uutiset/lestadiolaistaustainen_demian_korjasi_sukupuoltaan__riskeerasi_samalla_uransa_laulajana/7373122

Lykkyä tykö, lestana hän tulee tarvitsemaan sitä.

Tomi kirjoitti...

Kiitoksia vaan, Jaska.

Mäki valitsi Tshekin kaiketi siksi, että hänellä on paremmat resurssit siellä. Suomessa yksilöurheilijat ovat hyvin pitkälti vanhempiensa lompakon varassa, jos eivät ole maailman huipulla. Suomessa yksilöurheilijoiden, varsinkin nuorten, tukijärjestelmä puuttuu käytännössä kokonaan.