Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


torstai 24. lokakuuta 2013

Kolme pientä sanaa

Satuin kuulemaan autoradiosta Anna Puun kappaleen Kolme pientä sanaa. Laulajatar on kieltämättä ulkomuodoltaan televisioon sopiva, mutta radiossa hänen äänensä ei herätä minussa suurta ihailua. Tällä kertaa jäin kuitenkin kuuntelemaan, kun miltään muulta kanavalta ei tullut sen parempaa.

Kappale kertoo nuoren perheen elämästä ja kriisistä. Voi hyvin kuvitella monelle tutun tilanteen. On ensin oltu yhdessä muutama vuosi ja sitten on tullut lapsi. Parin-kolmen vuoden kuluttua arki on alkanut maistua puulta (pun intended) ja rakkaus on hiipumassa pois. Eletään siis sitä vaihetta, jossa useimmiten ratkeaa päättyykö liitto eroon vai ollaanko menossa kohti yhteistä hautapaikkaa.

Laulussa (kuten myös videossa) laulaja on poikkeuksellisessa asemassa. Hän ei normaalista poiketen laula itsestään, vaan asettuu tarinankertojan ja neuvonantajan rooliin ja yrittää Cupidona saada pariskunnan rakastumaan toisiinsa uudelleen:

Tää on tavallinen talo 50-luvulta,
Jossa ruoka tuoksuu kotiovelta.
Eteisessä kengät kolmen kokoiset.
Mutta rakkaus ei asu tääl enää.

Toinen valitsi hyvän levyn soittimeen.
Toinen tapetin olohuoneeseen.
Illallinen kahden kynttilöiden valossa.
Silti rakkaus ei asu tääl enää.
Silti rakkaus ei asu tääl enää.

Käykää yhtäaikaa nukkumaan.
Sanokaa ne kolme pientä sanaa.
Jos on ovi raollaan, se pääsee palaamaan.
Kolme pientä sanaa.


Tässä vaiheessa kappaletta, kertosäkeen päättyessä likainen mielikuvitukseni teki tepposet. Koko laulussa ei mainita kertaakaan, mitkä ovat ne kolme pientä sanaa. Kuvittelin mielessäni pariskunnan, joka on toisiinsa kyllästynyt ja kömpii ärtyneenä sänkyyn. Pitkän mökötyksen jälkeen jompikumpi kääntyy toiseen päin ja lausuu huolellisesti artikuloiden kolme pientä sanaa: "Haista sinä vittu."

Olin hetken aikaa lievä riski liikenneturvallisuudelle hihittäessäni. Onneksi maantie oli hiljainen.

Tuosta tuli sitten kehiteltyä ajatusta siitä, mitkä ovat suomalaisessa parisuhteessa tyypilliset vaihtoehdot kolmelle pienelle sanalle nukkumaan mennessä. Luulenpa että laulussa tarkoitettujen ja oman likaisen mielikuvitukseni tuotteen ohella yleisimpiä ovat esimerkiksi seuraavat:

- Käytitkö koiran kusella?
- Meinaatko pitkäänkin lukea?
- Sammuta toi lamppu.
- Tulit sitten kotia.
- Joko lapset nukahti?
- Pitäis vaihtaa lakanat.
- Ootko taas ryypänny?
- Kumman ruokavuoro huomenna?
- Eiköhän ruveta nussimaan.
- Onks kello soimassa?
- Olis vähän asiaa.
- Onhan takaovi lukossa?
- Et sitten pieraise.

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Miksä oot tollanen?
Vedä ittes hirteen!

Kari kirjoitti...

Vihkipappi kysyy tahdotko rakastaa eikä rakastatko. Oman kokemuksen mukaan parisuhteessa on niitä aurinkoisia päiviä, jolloin on helppo rakastaa ja sitten niitä ikävämpiä. Silloin on hyvä muistaa, että kysymys ei ollut rakastatko vaan tahdotko rakastaa.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Kolmen pienen sanan lista oli sen verran kattava, että enpä keksi enempää. Mieleen tuli sen sijaan ne kolme vaihetta miehen elämässä ja ne naisen sanomat sanat, jotka saavat miehen niin hyvälle tuulelle.

Vaihe 1. ”No tuleeko sitä munaa vai ei!?!”

Vaihe 2: ”Kulta, toisinko sulle kaljan?”

Vaihe 3: ”Kulta, minä täytin sun dosetin”

Vaan noin vakavasti miettien olen niin työ-, kuin siviilielämässä törmännyt aina vaan enemmän ihmisiin jotka eivät kestä arkea. Elämän pitäisi mennä kuin joku rockvideo. Vaan jos elämä on pelkkää juhlaa, niin eikös se juhla itsessään ole jo arkea?

Vittuuntunut NettoVeronmaksaja kirjoitti...

Ookkona käyny vieraissa?
Minä haluan avioeron!

Jaska Brown kirjoitti...

Tuo "Miksä oot tollanen" olisi pitänyt tajuta.

Kari: Just tuota olen sanonut moneen kertaan. Avioliitossa tärkein asia on tahto. Jos sitä ei ole, ei kohta ole liittoakaan. Itseltä ei kylläkään pappi sitä kysynyt, vaan henkikirjoittaja.

Yrjö: Multa jää varmaan tuo vaihe 2 kokonaan väliin. Toivoa sopii että sen kestoaika siirtyy vaiheeseen 1.

Ekku kirjoitti...

Parisuhteistahan minä en mitään tiedä, mutta ne kolme sanaa, jotka haluaisin joskus poliitikon tai "asiantuntijan" suusta kuulla, ovat vaikkapa:

"Minä olin väärässä"

"Minä valehtelin kaikille"

"Minä kannan täyden vastuun"

"Minä eroan välittömästi"

Ja sitten vielä virkamiehen suusta : "Minä tein virheen".

Anonyymi kirjoitti...

Eikö se Anna Puu laulanut siinä yhdessä kappaleessa, että oveen oli viahettu lukot, kun kotio oli tulossa, liekö laulaa henkilökohtasista kokemuskista, muuten Puu on kyllä ihan sennäkönen, että mulleki kelpas :)

Anonyymi kirjoitti...

Eikö se Anna Puu laulanut siinä yhdessä kappaleessa, että oveen oli viahettu lukot, kun kotio oli tulossa, liekö laulaa henkilökohtasista kokemuskista, muuten Puu on kyllä ihan sennäkönen, että mulleki kelpas :)

Ironmistress kirjoitti...

Pusu päivässä pitää tuomarin loitolla.

Ironmistress kirjoitti...

YP, täälläpäässä on vielä kolmonen sanomatta :-)

Kakkosta on tullut sanottua aika usein, kiitos kotioulut- ja viiniharrastuksen.

Becker kirjoitti...

Olisko "Mä kävin vieraisssa", Noh oli miten oli mutta Kaijan biisi Cést la Vie on vaan niin helvetin hyvä, että sitä jaksaisin kuunnella iät ja ajat. Siinä on niin tolkuttoman hyvä melankolinen draivi.

Jaska Brown kirjoitti...

Parisuhteessa kaikkein vaikeinta on niellä se, että välillä on viisainta tehdä asiat toisin kuin oikein olisi, koska toinen haluaa tehdä väärin.