Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 22. toukokuuta 2012

Olet suomalainen

Olin kerran nuorena miehenä tilanteessa, jossa harkitsin tietystä syystä pysyväisluonteista muuttoa erääseen nimeltä mainitsemattomaan maahan. Harkinta ei toteutunut eikä koskaan ollut itse asiassa kovin lähelläkään. Sen verran pitkälle se kuitenkin eteni, että pohdin miten sopeutuisin mahdolliseen uuteen kotimaahan ja mitä vaatimuksia sopeutumisesta itselleni asettaisin.

Nämä pohdinnat nousivat mieleeni, kun ryhdyin miettimään miten maahanmuuttaja parhaiten Suomeen kotoutuisi. Sovelsin ne ohjeiksi maahanmuuttajille vaihtamalla maan X paikalle Suomen.

Tässä kymmenen ohjetta, joita noudattamalla maahanmuuttaja toivotetaan ilomielin tervetulleeksi Suomeen. Tunnen useita sellaisia, jotka näitä ovat noudattaneet ja olen iloinen, että Suomi on saanut heidät tänne. Vastapainoksi tunnen kyllä sellaisiakin, jotka pitäisi heittää sinne missä pippuri kasvaa, juosta perässä ja heittää vielä saman verran kauemmas.

1. Opettele suomen kieli
Vähintä, mitä voit tehdä, on uuden kotimaan kielen oppiminen. Alussa tarvitset tietysti tulkkausta, mutta ota periaatteeksesi puhua ja lukea suomea aina kun mahdollista. Tehokas tapa kielen oppimiseen on televisio-ohjelmien katsominen. Jätä lautasantenni hankkimatta, niin sinulla on kunnon kannustin. Tilaa suomenkielinen sanomalehti. Lue joka päivä sitä ainakin puoli tuntia, vaikka aluksi et ymmärtäisi paria sanaa enempää. Päivä päivältä osaamisesi kasvaa, kunnes jonakin päivänä huomaat lukevasi kieltä sujuvasti. Jos asut perheesi kanssa, opetelkaa keskenänne suomea. Ottakaa vaikka joka päivä yhden tunnin "kieltolaki" muille kielille, jolloin saatte puhua vain suomea. Älä anna suomalaisten puhua sinulle englantia tai mitään muutakaan kieltä, jota osaat suomea paremmin. Turvaudu muihin kieliin ja tulkkipalveluihin vain välttämättömissä asioissa. Jos asut ruotsinkielisellä alueella, nämä samat ohjeet pätevät ruotsin kielen suhteen. Toki käytännön kannalta on tällöin aiheellista opetella myös suomea.

2. Hanki koulutus ja ammatti
Mikäli olet muuttanut Suomeen työsi takia, tämä kohta ei tietenkään koske sinua. Jos olet muuttanut Suomeen perhesyistä, opettele suomen kieli ja hankkiudu koulutustasi vastaaviin töihin. Mikäli olet vielä nuori, sinulla ei ole ammattitaitoa tai koulutuksellasi (kamelinkengittäjä tms) ei ole Suomessa käyttöä, hankkiudu välittömästi koulutukseen. Älä missään tapauksessa hakeudu koulutukseen, jossa tarkoituksesi on työskennellä maahanmuuton parissa. Tällaiset työpaikat ovat pelkkä rasite maan kansantaloudelle. Kouluttaudu oikeisiin töihin. Opiskele ahkerasti ja päämäärätietoisesti. Ainoa oikea tavoite on, että menestyt koulutuksessasi keskiarvoa paremmin. Pystyt siihen, kun valitset koulutuksen tasosi mukaan ja teet kunnolla töitä. Työelämään päästyäsi ole yksi joukosta, älä maahanmuuttaja. Muista, että saatat olla – ja toivottavasti sopeutumisen kannalta oletkin – työpaikkasi ainoa maahanmuuttaja. Huonosti tehty työ leimaa paitsi sinut, myös monta muuta.

3. Ole lainkuuliainen
Suomessa on tapana toimia lain mukaan eikä viranomaisten lahjoiminen kuulu kulttuuriin. Jos esimerkiksi perustat oman yrityksen, älä käytä pimeää työvoimaa ja hoida sosiaaliturva- ja muut maksut säntillisesti. Suomen lakiin on kirjattu tasa-arvoisuus rodun ja sukupuolen suhteen. Suomessa kellä tahansa, myös naisilla, on esimerkiksi oikeus pukeutua haluamallaan tavalla ja oikeus kulkea missä tahansa kaikessa rauhassa.

4. Kunnioita suomalaisuutta
Jotkin suomalaiset tavat saattavat tuntua sinusta kummallisilta. Osa niistä sellaisia onkin, kuten istuminen kuumassa huonessa pieksemässä itseään koivunoksilla ja sen jälkeen jäätyneeseen järveen tehtyyn reikään hyppääminen. Osa on jopa sellaisia tapoja, jotka eivät millään mittarilla ole hyviä, kuten ylenpalttinen alkoholin käyttö. Sinun ei tarvitse noudattaa aktiivisesti suomalaisia tapoja, mutta älä toimi myöskään niiden vastaisesti. Esimerkiksi kovaan ääneen puhuminen julkisella paikalla ei kuulu suomalaisiin tapoihin, ainakaan selvin päin.

5. Kysy neuvoja
Suomalaiset ovat yleensä varauksellisia ja meihin on vaikea ystävystyä. Sen vastapainona on sitten huomattava luotettavuus ja tuntemattomienkin auttaminen. Jos et tiedä, miten marketin ostoskärryn saa irti lukituksesta tai milloin autoon on vaihdettava kesärenkaat, kysy. Tuntemattomatkin suomalaiset auttavat mielellään, ainakin jos kysyt kohteliaasti: Anteeksi, että puhun vähän huonosti suomea, mutta voisitko neuvoa miten/milloin/missä/kuka/mitä...

6. Tule Suomeen yksilönä
Suomalaiset toivottavat tervetulleeksi kenet tahansa uggabuggalaisen, joka haluaa Suomeen sopeutua ja olla aidosti suomalainen. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että saatat joutua rasismin kohteeksi. Se ei ole sinun vikasi. Se on niiden ennen sinua tulleiden uggabuggalaisten - tai naapurimaa hubbabubbalaisten, joihin sinut sekoitetaan - vika. He eivät ole tulleet Suomeen yksilöinä, vaan yhteisönä, mikä taas monia suomalaisia aivan aiheesta suututtaa. Omissa piireissä pysyminen on varmin tapa olla sopeutumatta, joten pitäydy poissa uggabuggalaisten sisäänlämpiävistä piireistä ja hakeudu suomalaisten seuraan. Moni maahanmuuttajaryhmä on tuonut mukanaan maansa tavat ja vaatinut suomalaisia ottamaan ne huomioon, haluamatta sopeutua. Kannattaa miettiä, miksi se alkuperäinen lähtömaa oli sellainen emakon persreikä, että sieltä piti päästä tänne kylmään pohjolaan. Eiköhän vika ollut lähes poikkeuksetta siinä uggabuggalaisessa kulttuurissa, joka siitä sellaisen teki. Miksi sitten tuoda epäonnistunutta systeemiä mukanaan? Jos joudut rasismin kohteeksi, sano: ihonvärilleni en voi mitään, mutta haluan sopeutua Suomeen ja hyödyttää tätä maata, kerro sinä minulle miten voin sen tehdä. Vastaus, joka vie tehokkaasti rasistilta aseet pois.

7. Ole lojaali uudelle isänmaallesi
Wayne Rooney pelasi juniorivuotensa Evertonissa, mutta vaihtoi sitten Manchester Unitediin. Luuletko, että Rooney toivoo Evertonin voittavan joukkueiden keskinäisen ottelun? Tai että Rooney pelaa tahallaan huonommin, koska vastassa on entinen seura? Ei varmasti. Ajattele samoin. Sinä olet valinnut Suomen uudeksi kotimaaksesi. Siitä hetkestä lukien, kun valintasi olet tehnyt, sinä pelaat Suomen joukkueessa. Kun pelaaja vaihtaa toiseen joukkueeseen, hänen on useimmiten tehtävä muutoksia omassa pelitavassaan sopeutuakseen. Oli pelaaja kuinka hyvä tahansa, hän ei voi marssia pukukoppiin ja ilmoittaa, että tästä lähtien täällä pelataan näin. Myös sinun on sopeuduttava suomalaisuuteen ja osoitettava se. Mikäli entisen kotimaasi julkiset tavat poikkeavat huomattavasti Suomen tavoista, sinun on luovuttava niistä. Suomessa on esimerkiksi valtionkirkko, evankelis-luterilainen (tai ortodoksinen). Siihen liittyminen on suositeltavaa. Suomessa on uskonnonvapaus, mutta evankelis-luterilaisella kirkolla on täällä enemmistön kannatus ja sen mukaan toimitaan, esimerkiksi lauletaan koulujen kevätjuhlissa suvivirsi. Kun Suomi kohtaa maaottelussa entisen kotimaasi, älä edes kuvittele kannustavasi muuta kuin Suomea. Saat toki toivoa entisen kotimaasi menestyvän muita joukkueita vastaan, mutta Suomen on oltava sinulle aina ensisijainen. Jos olet alle kolmikymppinen mies (miksei nainenkin), käy armeija ja osoita sitoutumisesi myös tällä tavoin.

8. Tarkkaile sopeutumistasi
Mikäli huomaat, ettet ole noudattanut edellä olevia sääntöjä, paranna tapasi. Voi olla, että tunnet vastustamatonta pakkoa pukea perheesi naiset säkkiin, lorvia yhteiskunnan elättinä kun vuohipaimenelle ei ole töitä tai kiljua rasismia kun sinulta vaaditaan samaa kuin muilta. Mikäli näin on, maailmasta löytyy asuinpaikaksesi varmasti paljon sellaisia maita, joissa harjoittamasi uskonto on valtauskonto, vuohien pito on yleisempää kuin Suomessa ja valtaosalla asukkaista on yhtä hyvä rusketus kuin sinulla.

9. Kasvata lapsesi kunniallisiksi suomalaisiksi
Tärkein tehtävä, mitä ihmiselle on suotu, on lasten kasvattaminen. He ovat ihmiskunnan silta tulevaisuuteen. Kai haluat, että siltasi on lujaa teräsbetonia eikä köysiltään mädäntynyt riippusilta? Kerro lapsillesi, miksi olet lähtenyt kotimaastasi ja valinnut olevasi suomalainen. Kun suomalaisia muutti aikoinaan Amerikkaan siirtolaisiksi, he eivät antaneet siellä syntyneille lapsilleen nimiksi Yrjöä ja Maijaa, vaan George ja Mary. Kehnoja valintoja suomalaisten lasten nimiksi ovat vaikkapa Ahmed ja Rehima, Antti ja Reetta parempia. Aika monet ulkomaille muuttaneet suomalaiset vaihtoivat myös sukunimensä uuden kotimaansa mukaiseksi. Jos menet suomalaisen kanssa naimisiin, ota hänen sukunimensä tai vähintäänkin anna lastesi käyttää nimistänne sitä, mikä on suomalainen. Pidä huolta siitä, että lapsesi kunnioittavat isänmaataan, mutta ovat tietoisia myös ulkomaisista juuristaan. Esimerkiksi toisen etunimen antaminen esivanhempiesi mukaan on hyvä ajatus.

10. Muista entinen kotimaasi
Vaikka entinen kotimaasi olisi Suomeen verrattuna minkälainen paskastania tahansa, on kaikessa jotakin positiivista. Tuo Suomeen mukanasi se, mikä siellä hyvää oli. Ruokakulttuuri, käsityötaito, mitä tahansa sellaista, joka on täällä uutta ja hyödyllistä. Esimerkiksi uskonto, huumeet ja väkivalta eivät sellaisia ole, niitä on kyllä Suomessakin omasta takaa riittämiin. Jätä epäonnistuneet asiat taaksesi ja ota niistä opiksesi. Suomalaiset arvostavat sitä, kun kerrot mitä entisessä kotimaassasi tehtiin oikein ja mitä virheellisesti eli millaisia erehdyksiä meidän pitää varoa.

Lopuksi: Vaatimukset saattavat tuntua kohtuuttomilta, koska valitettavasti on monia syntyperäisiä suomalaisia, jotka eivät näitä ehtoja toteuta; on rikollisia, työhaluttomia tai päihdeongelmaisia. Ero onkin siinä, että heillä ei yleensä ole toista kotimaata. Sinä olet valinnut suomalaisuutesi itse. Syntyperäinen suomalainen ei ole. Heiltä vaaditaan sama kuin sinulta, mutta sinulla on ollut vaihtoehtoja. Olisit voinut olla tulematta Suomeen ja jos et halua näitä vaatimuksia täyttää, lähde pois.

23 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

*raivokkaat aplodit* :)

Ironmistress kirjoitti...

Tähän ei ole oikeastaan mitään lisättävää.

Keskiäkäinen mies kirjoitti...

Muuten hyvä, mutta tuo seiska kohdan esimerkki on minusta hieman turhan jyrkkä. Johtuen tietysti siitä, että minulle on yks hailee mitä joukkuetta kukin kannattaa. Mutta tiedän että Jaska on urheilumiehiä, joille tuo on tärkeää, että menköön... :-D

Pyrrhos kirjoitti...

Helvetin hyvin kiteytetty. Oishan se hienoa jos tulokkaita ihan virallisestikin neuvottaisiin näin, mutta enpä pidättele hengitystäni odotellessa...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Erinomainen lista Jaskalta. Lisäisin pari pykälää:

1. Jos toimit Jaskan listan mukaisesti, eikä naapurisi pidä sinua silti varsinaisesti suomalaisena, niin älä huoli, sillä ainakin hän pitää sinua naapurissa asuvana maanmainiona ulkomaalaisena heppuna, ja voit olla varma, että te tulette keskenänne hyvin juttuun.

2. Jos istut paljaalla perseelläsi Suomen lipun päälle, valokuvautat session ja julkaiset sen Ilta-Ryönässä, et välttämättä saa normisuomalaisesta kovin hyvää kaveria. Suurin osa maahanmuuttajistahan tämän kyllä tajuaakin, mutta eräällä Roman Schatzilla asia on vielä hakusessa.

Sam Hardwick kirjoitti...

Mitkä ovat toisen polven velvollisuudet? Olisiko minun hyvä muuttaa nimeni, tai jättää antamatta sitä lapsilleni? Entä liittyä kirkkoon?

Sam Hardwick kirjoitti...

(Kysyn edellistä siis syntyperäisenä suomalaisena jonka vanhemmista toinen ei ole syntyperäinen suomalainen).

Ironmistress kirjoitti...

SH, eikö Sam ole suomalainen nimi?

Samuel, Sam, Sami, Samuli - kaikki saman nimen, Shmuel [שמואל], "Jumala on kuunnellut" variantteja.

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia kommenteista kaikille.

Sam: Mikä minä olen neuvomaan syntyperäistä suomalaista, paitsi toteamalla vanhan suomalaisen sananlaskun: ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.
Omalta osaltani mietin silloin nuorena miehenä samaa asiaa, jos olisin muuttanut maahan X. Lopputulema oli seuraava:
-hyvin todennäköisesti en olisi muuttanut sukunimeäni (etunimestä nyt puhumattakaan) kyseiselle kielelle
-jos olisin mennyt naimisiin ko maan kansalaisen kanssa, olisin luultavasti ottanut hänen sukunimensä (oletusarvo: samanlainen sukunimilaki tältä osin kuin Suomessa)
-lähes varmasti yhteiset lapsemme olisivat saaneet äitinsä nimen.
Tuossa sata vuotta sitten oli nimien suomentamiskampanja, mikä oli omalla tavallaan hieno esimerkki positiivisesta kansallistunteesta.
Mitä kirkkoon liittymiseen tulee, niin huomautan että en itsekään kuulu kyseiseen puljuun. Mutta jos jotakin uskontoa pitää tunnustaa, niin cuius regio, eius religio eli siksi evlut tms kirkkokunta.

Kuten yleensä, vastaukset hyviin kysymyksiin ovat harvoin selkeitä ja yksikäsitteisiä...

Sam Hardwick kirjoitti...

Jaa niin, onhan ainakin Sam Inkinen. Joskus nimi äännetään suomalaisittain [sam], itse äännän sen englantilaisittain [säm], eli ainakaan tässä mielessä se ei ole suomalainen. En nyt ole varma miten Inkisen Sam tavataan ääntää. Anyway, Hardwick ei ole suomalainen nimi.

En pidä ihan mahdottomana tätä ajatusta että siirtolaiset pyrkisivät mukautumaan uuteen maahan, mutta siihen vaikuttavat myös ajat ja tavat. Jos nyt muuttaisin nimeni vaikka Sami Hartikaiseksi, sitä pidettäisiin lähinnä hullunkurisena. Suomessa sen enempää kuin muissakaan länsimaissa ei vaadita että ihmiset pyrkisivät omaksumaan kansallisidentiteetin, sillä koko kansallisidentiteetin käsite on kanta-asujillekin hämärä ja epämiellyttävä.

Ruotsinkielisten nimien suomalaistamisessa (sikäli kuin nimen kantaja oli suomenkielinen) näen erityisesti jotain järkeä, kun kyse oli olennaisesti samasta kansasta. Esim. Suomen somalit taas näen sen verran erottuvana porukkana että on oikeastaan aika luontevaa että heillä on myös oma nimistönsä (sivumennen, Suomen juutalaisilla on jossain määrin myös oma nimistönsä, en osaa sanoa missä määrin he muuten erottuvat). Menee aika hienovaraiseksi kysymykseksi, missä määrin kukakin on "olennaisesti samaa porukkaa" kuin suomalaiset.

Sam Hardwick kirjoitti...

Ai niin, sukunimeä ei tosiaan kovin mielivaltaisesti edes voi (enää) suomalaistaa. Itselläni olisi tähän tietysti mahdollisuus (jota en kuitenkaan ole aikomuksissa käyttää).

Arawn kirjoitti...

"Sinun ei tarvitse noudattaa aktiivisesti suomalaisia tapoja, mutta älä toimi myöskään niiden vastaisesti. Esimerkiksi kovaan ääneen puhuminen julkisella paikalla ei kuulu suomalaisiin tapoihin, ainakaan selvin päin."

Nuo eivät kyllä ole suoraan vastakkaisia. Jos joku ei kuulu suomalaisiin tapoihin, se ei vielä välttämättä ole toimimista suomalaisia tapoja vastaan. Vasta, jos jokin on tapana (puhuminen hiljaa julkisella paikalla), sen rikkominen on rikkominen tapoja vastaan (puhuminen kovaa julkisella paikalla).

Nimittäin lienee ihan sopivaa ulkomaalaiselta pitäytyä tavoissaan sikäli, kun ne eivät ole vastoin lakia eivätkä yleisiä suomalaisia tapanormeja, joskin jälkimmäisistä on mahdollista poiketa pelisilmää käyttäen (ennen pelisilmän kehittämistä kannattaa tosin pyrkiä pitäytymään tavoissa).

Jaska Brown kirjoitti...

Esim. Suomen somalit taas näen sen verran erottuvana porukkana että on oikeastaan aika luontevaa että heillä on myös oma nimistönsä (sivumennen, Suomen juutalaisilla on jossain määrin myös oma nimistönsä, en osaa sanoa missä määrin he muuten erottuvat).

Aivan oikein. Pointti olikin siinä, että suomalaisen kanssa yksiin mennessä valitaan se suomalainen nimi.

Sukunimen voi valita vapaasti, jos se ei ole entuudestaan käytössä kellään eikä ole hyvien tapojen vastainen. Käytössä olevista nimistä saa valita jonkun esivanhempansa käytössä olleen tiettyyn sukupolveen asti taaksepäin, en muista ulkoa mutta oliko se nyt isoisoisovanhempaan asti. Hartikaisen voi siis ottaa käyttöön, jos semmoinen esivanhemmista löytyy, mutta muutoin ei.

Kevennys: Kiinalaiset Bu, Chu ja Fu muuttivat Amerikkaan. Siellä he assimiloituakseen muuttivat nimensä. Bu'sta tuli Buck, Chu'sta Chuck ja Fu päättikin lähteä takaisin Kiinaan.

Arawn, juuri tuota tarkoitin. Lisään vielä "kotini on linnani" -periaatteen eli omassa kodissaan voi olla miten haluaa.

Ironmistress kirjoitti...

Hih, suurimmalla osalla suomalaisista on juutalainen nimi. Ruukinmatruunalla itselläänkin on kaksi sellaista.

On oma kysymyksensä, että kannattaako sukunimeä suomentaa. Suomalainen etunimi kertoo ihmisestä kuitenkin paljon enemmän kuin suomalainen sukunimi. Suomalainen etunimi ja Ramsay sukunimenä ei kerro, että ihminen on Skotlannista, vaan että hän on Espoosta. Suomalainen etunimi ja sukunimi Bruce kertoo puolestaan, että ihminen on Kotkasta. Suomalainen etunimi ja Casagrande kertoo, että hän on Turusta, ei Italiasta. Sukunimi yhdistää ihmisen ensisijaisesti sukuunsa, ei johonkin tiettyyn kansaan.

Meidän kaikilla lapsilla on suomalainen etunimi, joko heprealais-, latinalais- tai kreikkalaispohjainen. Mutta sellainen, joka on suunnilleen sama kaikissa länsimaissa.

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Hyvä listaus. Nimipolitiikkaa lukuunottamatta toivoisi, että jokainen tänne aikoiva joutuisi lupautumaan pyrkimään tuollaiseen tapaan.

Mielestäni nimi on osa yksilöllistä identiteettiä, eikä sitä pidä hukata. Nykyaikana kaikkialla ollaan sen verran kansainvälistyneitä, ettei kummallisten nimien tulisi aiheuttaa suurempia ongelmia. Ihmiset siis pitäköön nimensä, joskin arvostan kyllä, että täällä olevilla kiinalaisilla on usein joku englanninkielinen lempinimi.

Jos muuttaisin ulkomaille ja menisin paikallisen kanssa naimisiin, niin kyllä melko varmasti säilyttäisin sukunimeni (ihan vain siitäkin syystä, että tuppaa olemaan harvinainen). Lapsille kyllä näkisin paremmaksi antaa paikalliset nimet, vaikka puoliso olisikin suomalainen.

Jaska Brown kirjoitti...

Onko nimi suomalainen vai juutalainen, on ihan oma kysymyksensä. Esimerkiksi Matti on juutalaistaustainen nimi, mutta eipä muualla Matteja taida olla kuin Suomessa, joten nimeä voidaan taustastaan huolimatta pitää "tyypillisenä suomalaisena nimenä". Samoin esimerkiksi Lauraa, vaikka sitä esiintyy runsaasti muuallakin maailmassa. Ja tunnen minä yhden supisuomalaisen, jonka nimi on Ali, Aleksanterin lyhennelmä. Jos taas Ali on arabinimi, sitä ei voi suomalaisena pitää. Kuten ei Lauraakaan vastaavassa tapauksessa. Eli etymologia ratkaisee.

Enkä vaatinut sukunimien suomentamista, vaan suomalaisen nimen valitsemista seuraavalle sukupolvelle sen ollessa mahdollista.

Jos muuten etunimissä noudattaa suomalaista linjaa, kannattaa kansainvälistyvässä maailmassa mahdollisuuksien mukaan kuitenkin välttää a-loppuisen (Pekka ym) nimen antamista pojalle ja o-loppuista (Pirjo ym) tytölle. Aiheuttaa joskus ulkomailla epämiellyttäviä tilanteita, kun sukupuoli tulkitaan väärin.

Sukunimistä totean, että aikoinaan sanoin Sallille, että pidä oma nimesi tai ota minun, mutta yhdysnimi ei tule kysymykseenkään. Olisin kyllä periaatteessa voinut tietyissä tilanteissa minäkin ottaa vaimon sukunimen, mutta nyt riittävä syy olla ottamatta oli jo se, että kyseinen nimi on varsin yleinen, kun taas omani on varsin harvinainen (sen kantajista yli prosentti vetelee tällä hetkellä sikeitä tämän katon alla). Supisuomalaisia kyllä molemmat.

Sam Hardwick kirjoitti...

Tarkoitin juutalaisnimillä sellaisia valtaväestön keskuudessa vähemmän tavallisia nimiä kuin esimerkiksi Ruben, Ben, Joel ja Saul. Toki perus-vanhatestamentillinen nimistö kattaa suurimman osan nimistä varmaan kaikkialla Euroopassa, mutta Shmuel on kuitenkin eri nimi kuin Samuel.

Ei-suomalainen sukunimeni voi hyvinkin saada jatkoa Suomessa - valitan. Itse asiassa on jossain määrin jo game over sen suhteen että seuraavalle polvelle valittaisiin suomenkielinen sukunimi. Voisi kuitenkin harkita että etunimeksi tulisi suomalaisempi kuin omani on.

Jaska Brown kirjoitti...

Sam, näin minäkin juutalaisnimet käsitän. Ja eiköhän Hardwick voida jo laskea melkeinpä suomalaiseksi sukunimeksi - on se Suomessa tunnetumpi kuin omani...
Mitä jälkikasvuun tulee, niin onnea matkaan ja hienoa olisi. Tosin tämän kommentin kirjoittamiseen meni kymmenisen minuuttia, kun piti taas välillä leikkiä Ahtisaarta rauhanneuvotteluissa... (Iiiisäää, toi ei suostu siivoomaan! Iiisäää, toi nipistelee!)

Tammenterho kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
vieras kirjoitti...

Muuten hyvä lista, mutta vapauttaisin maahanmuuttajat ja heidän jälkeläisensä asevelvollisuudesta, vaikka olisi kansalaisuuskin myönnetty. Riittää että maahanmuuttaja maksaa veroja jolla puolustusvoimia ylläpidetään. Itse asiassa kieltäisin kategorisesti maahanmuuttajilta asevelvollisuuden sekä työ-ja virkasuhteen puolustusvoimissa. Syynä on se maahanmuuttaja sisältää turvallisuusriskin, etnisen ja uskonnollisen nepotismin riskin sekä lojaliteettiongelmat. Toinen vaara on siinä että kotitumisen jälkeen intissä opittuja taitoja voidaan käydä kokeilemassa entisessä kotimaassaan. Kuvittele joku afrikkalainen tai lähi-itäläinen joka on käynyt Suomessa intin...Sitäpaitsi jos on vanhassa kotimaassa suorittanut asevelvollisuuden tai ollut siellä työsuhteessa niin sellainen ei muutenkaan pääse puolustusvoimiin.

vieras kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
vieras kirjoitti...

Juutalainen mamu saa minun puolesta pitää juutalaisen uskontonsa.

Ei mamun tarvi liittyä luterilaiseen kirkkoon. Ortodoksinen kirkkokin käy. Tai roomalaiskatolinen, Suomi oli muuten aiemmin katolinen. On sitten noita vapaita suuntia kuten Vapaakirkko. Jos on armenialainen, niin ei siitä Armenian kirkosta mitään haittaa ole jos siihen kuuluu.

Luterilainen kirkko on nykyisin sosiaalidemokraattinen mokutusvirasto, pokkuroi islamia ja kannattaa kulttuurirelatvisimia. Mitä järkeä mamun on siihen liittyä? Luther-säätiö ja SLEY edustavat asiallista traditionaalista luterilaisuutta joten mamu voi liittyvä vaikka niihin. Mutta virallisen kirkon sisällä nuo ovat syrjittyjä. Tietysti jos mamu vastustaa islamia ja kulttuurirelativismia, niin hänen tapaisia saisi kirkossa olla enemmän.

PS. Lisää tuohon listaan tämmöinen kohta:
Sinun on vastattava itse toimeentulostasi. Sinä et saa mitään Suomen julkista sosiaaliturvaa mitään varten. Suomen sosiaaliturva voidaan myöntää vain Suomen kansalaiselle. Oleskelulupa ei oikeuta julkiseen sosiaaliturvaan. Ainoa ei-kansalaiselle sallittu sosiaaliturvan muoto on rajoitettu oikeus työttömyyspäivärahaan, jota maksetaan yhtä monelta päivältä kuin on ollut työsuhteessa.

Valitettavasti systeemi ei mene niinkuin tässä sanoin...

Jaska Brown kirjoitti...

Tammenterho, palvelus on pakollinen Suomen kansalaisille. Käytännössä armeijalla ei ole kovin suurta hinkua saada riveihinsä juuri ikärajaa lähestyviä. Toki jos hinkua palvelukseen on, asia järjestyy.

Vieras, jos heppu koetaan sellaiseksi riskiksi ettei uskalla päästää armeijaan, niin ei silloin missään tapauksessa pidä myöntää kansalaisuutta.
Tuo toimeentulokommentti oli hyvä lisäys listaan.