Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta

Kirjoitin taannoin tarinan toisen maailmansodan unohdetuimmista taistelupaikoista. Ison Rähinän aikana tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä on painunut unholaan joko satunnaisista tai osin jopa tarkoituksellisista syistä. Tässä kymmenen erikoista detaljia.

10. Wehrmachtin mustaihoiset sotilaat
Natsi-Saksassa asui yli 20 000 täysin tai puoliksi afrikkalaistaustaista. Suurin osa heistä oli entisen Keisarillisen Saksan siirtomaista muuttaneita, yleensä puoliksi saksalaistaustaisia. Jonkin verran oli ensimmäisen maailmansodan jäljilta ranskalaisten miehitysjoukkojen jälkeläisiä, niinsanottuja Reininmaan äpäröitä. Vaikka juutalaisia ja mustalaisia surmattiinkin rotunsa vuoksi, mustat välttyivät tältä. Syrjityiksi he kyllä joutuivat, mutta ei niin pahoin etteivätkö jotkut heistä olisi kelvanneet Hitler-Jugendiin tai Wehrmachtin palvelukseen, esimerkiksi Hans Hauck. Tässä video, jossa on kuvia saksalaisia univormuja kantavista sotilaista jotka eivät täytä arjalaisen kriteerejä parhaallakaan tahdolla. Ehkä mytomaani Sven Hasselin korpraali Albert Mumbuto ei sittenkään ole fiktiivisesti niin yliampuva hahmo kuin voisi luulla...

9. Akselivallan ja Neuvostoliiton ystävälliset välit
Mikä akselivalloista säilytti diplomaattisuhteet Neuvostoliittoon koko sodan ajan? Bulgaria, joka on perinteisesti ollut Venäjän lähimpiä slaaviliittolaisia. Jopa niin läheinen, että puoluejohtaja Todor Zhivkov olisi 1960-luvulla ollut halukas liittämään maan Neuvostoliiton kuudenneksitoista sosialistiseksi tasavallaksi. Toisessa maailmansodassa Bulgaria liittyi akselivaltoihin 1941 Saksan tullessa hätiin Italian jouduttua liriin Kreikassa. Bulgaria sai miehittääkseen osan Kreikkaa, mutta ei liittynyt Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton Mustan meren laivasto kylläkin hyökkäili bulgarialaisten kauppalaivojen kimppuun, mistä bulgaarit eivät pitäneet vaan kostivat omilla laivasto-osastoillaan. Diplomaattisuhteet olivat kovilla. Saksan tappion häämöttäessä syyskuussa 1944 Neuvostoliitto julisti sodan Bulgarialle saadakseen laillisen syyn satamien miehittämiseen. Bulgaarit noudattivat italialaismallista taktiikkaa voittajan puolelle kiiruhtamisesta ja vaihtoivat puolta heti kun ehtivät eli kolme päivää myöhemmin. Sillä välin Bulgarian armeijaa oli määrätty olemaan tekemättä vastarintaa.

8. Dickin-mitali
Mannerheim-risti, Kongressin kunniamitali, Viktorian risti, Neuvostoliiton sankarin kultainen tähti, Rautaristin ritariristi. Tuttuja kaikki, mutta Dickinin mitalista harva on kuullut. Se perustettiin 1943 ja voidaan myöntää poikkeuksellisesta urhoollisuudesta tai omistautumisesta asevoimissa palvelevalle eläimelle. Toisen maailmansodan ansioista tätä ”eläinten Viktorian ristiksi” kutsuttua mitalia myönnettiin sotakoirille, kirjekyyhkysille ja muutamalle hevoselle. Viimeksi mitali on myönnetty 2010 Afganistanissa palvelleelle koiralle. Tähän mennessä saajia on 54, joista 32 oli lentokykyisiä, 18 sanoi ”hau”, kolme ”ihaa” ja yksi ”miau”.

7. Valitettava UWC-onnettomuus
Saksalaisten U-venelaivaston työhevonen oli Tyyppi VII, jonka yleisin versio oli C-malli. Siinä tapahtui joitakin kehitysaskeleita sodan aikana, joista yksi nerokkaimmista oli vuodesta 1944 lähtien joihinkin veneisiin asennettu erikoisvessa, jota pystyttiin käyttämään myös sukelluksissa ollessa. Systeemi toimi korkeapaineella ja oli niin monimutkainen käyttää, että sitä operoimaan tarvittiin oma teknikkonsa (paskaduuni, anyone?). U-1206:ssa meni jokin pahasti pieleen huhtikuussa 1945. 60 metrin syvyydessä Skotlannin rannikolla vessa huuhdeltiin virheellisesti, jolloin vesi alkoi tulvia vessan alapuolella olleiden akkujen päälle. Tästä seurasi kloorivuoto ja pakollinen pintautuminen. Britit äkkäsivät aluksen ja pommittivat sitä, jolloin saksalaisten oli hylättävä ja upotettava vaurioitunut sukellusvene. Yksi kuoli pommituksessa, kolme hukkui ja loput 46 jäivät vangeiksi.

6. Saksalaisten viimeinen tukikohta syyskuussa 1945
Toisessa maailmansodassa säätiedot olivat ensiarvoisen tärkeitä. Kuten hyvin tiedetään, säärintamat tulevat Eurooppaan yleensä Atlantilta ja niinpä U-veneiden ensimmäinen operaatio pintaan noustessa olikin lähettää säätiedotus Saksaan. Tätä tietoa britit sitten käyttivätkin hyväkseen murtaessaan Enigma-salakirjoitusta. Saksalaiset koettivat perustaa pysyviäkin sääasemia Pohjois-Atlantille. Raa'assa ilmastossa yritettiin turhaan miehittää mm. Jan Mayenin saarta, vähän onnistuneemmin Grönlantia, erityisen onnistuneesti Huippuvuoria ja jopa Frans Joosefin maata. Yleensä toisen maailmansodan viimeisten taistelujen Euroopassa sanotaan päättyneen 9.5.1945, viimeisten Tsekkoslovakiassa taistelleiden saksalaisyksiköiden antautuneen 13.5, mutta Huippuvuorten sääasema antautui vasta 4.9.1945.

5. Japanin valkoihoinen kansallisssankari
Mikä on Japanin suosituin joukkuepeli? Viime aikoina jalkapallo on noussut kovaksi haastajaksi, mutta perinteisesti maan ykköslaji on ollut baseball. Ammattilaisliiga aloitti 1920 ja jatkoi jopa sodan aikana. Ironiaa, että USA:n kansallispeli oli niin suosittu, vieläpä siten, että liigan parhaaksi pelaajaksi vuosina 1939-40 valittiin gaijin eli valkoinen muukalainen. Viktor Starffin oli syntynyt Nizhny Tagilissa, Venäjällä 1916. Hänen isänsä taisteli Venäjän sisällissodassa valkoisten puolella ja pakeni Japaniin. Starffin venähti isokokoiseksi ja nopeakätiseksi, joten hänet asetettiin syöttäjän hommiin. Ammattilaisdebyyttinsä Starffin teki 1936 ja hänet valittiin liigan parhaaksi pelaajaksi kahtena kautena. Toisen maailmansodan aikana hän joutui yleisessä ulkomaalaisvastaisessa hysteriassa joksikin aikaa eristysleirille ja käytti lyhyen aikaa japanilaistettua nimeä Hiroshi Suda. Vapauduttuaan hän ehti vielä pelata sota-aikana ja palasi taas kentille ammattilaisliigojen käynnistyttyä uudelleen 1946. Hänestä tuli Japanin liigan ensimmäinen yli 300 peliä voittanut syöttäjä vähän ennen lopettamistaan 1955. Starffinilla on edelleenkin syöttäjien ennätys (sittemmin sivuttu) yhden kauden aikana voitettujen pelien määrässä, 42 voittoa vuonna 1942.

4. Me 262 - myytit
Mersun 262-malli oli ensimmäinen palveluskäyttöön ehtinyt suihkukone ja ainoa, jota ehdittiin Isossa Rähinässä käyttää merkittävissä määrin. Eipä ihmekään, että lentävää puhalluslamppua ympäröi tarunhohtoinen myyttien aura:
a) Hitlerin päähänpisto ”salamapommittajasta” esti koneen kehittämisen hävittäjäksi ennen kuin oli liian myöhäistä
b) Koneen tekniikka oli aikaansa edellä
c) Kone oli lento-ominaisuuksiltaan ylivertainen sen aikaisiin hävittäjiin nähden
d) Saavutetut taistelutulokset olivat huikeita
e) Koneen laajamittainen valmistaminen ajoissa olisi saattanut kääntää sodan kulun.
Ja sitten realiteetteja:
a) Todellisuudessa aikataulun sössi kukas muu kuin Hermann Göring, mies joka teki liitoutuneiden menestyksen eteen enemmän kuin Eisenhower, Montgomery ja Zukov yhteensä. Ensimmäinen suihkukone oli lentänyt jo 1939 ja seuraavana vuonna Göring leikkasi kehitysbudjetin lähes nollille. Sen verran Messerschmittin insinöörit saivat kuitenkin aikaan, että kone saatiin lentokuntoon ja esiteltyä Hitlerille vuoden 1943 puolivälissä. Tällöin Hitler määräsi tuotannon käynnistettäväksi salamapommittajana, mutta päätös muutettiin muutamaa viikkoa myöhemmin ja tuotantosuunta käännettiin hävittäjiin.
b) Koneessa oli alunperin BMW:n suihkumoottorit, mutta ne osoittautuivat niin epäluotettaviksi, että Junkers Jumo 004:t asennettiin kaikkiin operatiivisiin versioihin. Käytetty teräs oli kuitenkin niin huonolaatuista, että moottorien käyttöikä oli 10-25 tuntia – kallista hommaa.
c) Suihkarimersu oli erityisen haavoittuvainen nousussa ja laskussa, jolloin lähistöllä partioikin yleensä mäntämoottorihävittäjiä suojana. Koneen lentoaika oli vain noin tunti. Matalissa nopeuksissa kiihtyvyys oli hidas, joten kaasuvipu kannattikin pitää niin tapissa kuin mahdollista moottorien kestävyyden kannalta. Kaartotaisteluun kömpelöhköstä koneesta ei ollut, yksi väite onkin että siipiin asennetut moottorit olisivat toimineet paremmin rungon alle vierekkäin kiinnitettynä, mikä olisi ehkä parantanut lento-ominaisuuksia. Tosin ylivertainen nopeus liittoutuneiden hävittäjiin nähden yleensä takasi sen, että koiratappeluun ei tarvinnutkaan ruveta. On jopa mahdollista, että Me 262 oli todellisuudessa ensimmäinen lentokone, jolla rikottiin äänivalli.
d) Me 262 -koneilla ammuttiin alas noin 500-600 liittoutuneiden konetta. Vastaavasti mersuja menetettiin taistelussa noin sata. Jos oletetaan viisinkertainen voittosuhde, niin ei riitä – liittoutuneiden konemäärä ja tuotantokapasiteetti oli enemmän kuin viisinkertainen saksalaisiin nähden. Lisäksi on huomioitava, että mersujen prosentuaalinen menettäminen onnettomuuksissa tuskin on ainakaan alempi kuin liittoutuneiden koneilla. Puhumattakaan siitä, että vähälukuisia suihkareita lensi suhteettoman suuri osuus huippuässiä – kannattaa vilkaista JG 7:n nimilistaa. Mahdollisen massatuotannon seurauksena puikkoihin laitetut kokemattomat Hitlerjugend-pilotit eivät olisi pystyneet lähellekään samaa pudotussuhdetta ja olisivat menettäneet vaikeasti käsiteltäviä koneita useammin onnettomuuksissa.
e) Koneita valmistetiin noin 1430. Moninkertainen määrä olisi varmasti tehnyt laajamittaiset pommitushyökkäykset Saksaan liian kalliiksi, mutta sodan kulkua se ei olisi kääntänyt. Ja oli briteilläkin omat ilkeät yllätyksensä odottamassa, kuten Gloster Meteor, puhumattakaan 1946 kuvioihin ilmestyneestä Vampiresta.
Jos Me 262 olisi ollut jälkikäteisen maineensa veroinen, sillä olisi varmasti ollut käyttöä sodan jälkeenkin. Nyt varsinaiset mersut eivät päätyneet minkään maan palveluskäyttöön, mutta tsekit valmistivat kymmenkunta Avia S-92 -kopiota, jotka poistuivat käytöstä 1951.

3. Brasilialainen divisioona taisteluissa
Etelä-Amerikan maat ovat toisen maailmansodan yhteydessä tulleet tunnetuiksi lähinnä entisten natsien pakopaikkoina. Kuitenkin ne antoivat sodan loppuvaiheissa lähes poikkeuksetta sodanjulistuksen akselivalloille – mutta vain nimellisesti, taisteluihin ne eivät joukkoja lähettäneet. Yhdellä poikkeuksella. Brasilia oli julistanut sodan akselivalloille jo elokuussa 1942. Maa ei kuitenkaan ollut erityisen innokas lähettämään joukkoja sotanäyttämölle, vaikka laivasto olikin suojaamassa rannikkoa ja otti yhteen U-veneiden kanssa. Tuskastuneet sotaan liittymisen kannattajat totesivatkin, että on todennäköisempää, että käärme oppii tupakoimaan kuin brasilialaisjoukot lähtevät sotaan. Tästä Brasilian merentakainen divisioona saikin sitten tunnuksensa, sauhuttelevan käärmeen. Lopulta, lähes kaksi vuotta sodanjulistuksen jälkeen brasilialaisten parikymmentuhatpäinen sotajoukko rantautui Italiaan heinäkuussa 1944. Osasto oli koostettu amerikkalaisen jalkaväkidivisioonan mallin mukaisesti ja päätyi rintamalle elo-syyskuussa. Kahdeksan kuukauden taistelujen aikana joukko menetti vajaat tuhat miestä kaatuneina. Lukuun sisältyvät laivaston ja ilmavoimien menetykset.

2. Surunvalittelut Hitlerin kuolemasta
Hauska tietokilpailukysymys: Kun Hitler päätti päivänsä, minkä eurooppalaisen maan pääministeri kävi Saksan suurlähetystössä surunvalittelukäynnillä? Vastaus on Irlanti. Maa noudatti puolueettomuuspolitiikkaa toisen maailmansodan aikana, vaikka peräti 70 000 irlantilaista taistelikin vapaaehtoisina brittien joukoissa. Lisäksi maahan haaksirikkoutuneet merimiehet tai pudonneet lentäjät palautettiin kaikessa hiljaisuudessa rajan toiselle puolelle, paitsi internoiduiksi joutuneet saksalaiset. Itse asiassa Irlannin yhdistyminen oli lähellä – vuoden 1940 epätoivoisina päivinä Britannian pääministeri Chamberlain esitti de Valeralle Pohjois-Irlannin liittämistä saaren pääosaan. Hintana olisi ollut Irlannin välitön liittyminen sotaan, minkä de Valera yhdessä muiden syiden kanssa katsoi liian kalliiksi. Julkisesti Irlanti pysyi puolueettomana ja kieltäytyi katkaisemasta diplomaattisuhteita Saksaan ja Japaniin. Hitlerin kuoltua pääministeri de Valera noudatti valtionpäämiehen kuoleman yhteydessä normaalia protokollaa allekirjoittamalla surunvalittelukirjan ja vierailemalla Saksan asiainhoitaja Eduard Hempelin luona. Temppu aiheutti protesteja USA:ssa, etenkin kun de Valera oli vain kuukautta aiemmin jättänyt vastaavan vierailun väliin Rooseveltin kuoltua.

1. Göringin veljenpoika
Yhdysvalloissa oli lukuisia saksalaissiirtolaisia, jotka taistelivat maan asevoimissa etnistä kotimaataan vastaan. Yksi heistä oli kapteeni Werner G. Goering, Luftwaffen komentajan Hermann Göringin veljenpoika. Vuonna 1924 syntynyt Werner lensi 48 pommituslentoa B-17 Flying Fortressilla. Ainoana erona normaalipalvelukseen oli se, että hänen kakkospilottinaan toimi poikkeuksellisen kokenut lentäjä, luutnantti Jack P. Rencher, joka oli saanut salaisen ohjeen ampua Goering, mikäli tämä yrittäisi laskeutua Saksaan. Tästä ei ollut vaaraa, ainoa kerta kun Goering oli hieman vastahakoinen oli pommituslento Kölniin, jossa hänen isoäitinsä asui. Myös itse Adolf Hitlerin veljenpoika William Patrick Hitler oli amerikkalainen ja palveli US Navyssa. Näkyy veljenpojista olevan riesaa muillekin kuin Aku Ankalle. Toisaalta vastapainona Göringin toinen veljenpoika Hans-Joachim Göring kaatui Luftwaffen Me-110 -lentäjänä 11.7.1940. Hitlerin toinen veljenpoika Heinz Hitler puolestaan oli fanaattinen natsi, joka jäi vangiksi itärintamalla ja kidutettiin kuoliaaksi moskovalaisessa vankilassa. Kommunismin ja natsismin välinen ero: Stalinin pojan jäätyä saksalaisten vangiksi häntä kohdeltiin siinä missä muitakin sotavankeja, paitsi että saksalaiset tarjosivat hänen vaihtamistaan sotamarsalkka Friedrich Paulukseen, johon Stalin vastasi en vaihda marsalkkaa luutnanttiin.