Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 29. marraskuuta 2011

Sekopäistä logiikkaa

Ironmistress kirjoitti pari päivää sitten sekopäisen peikon logiikasta ja pyysi vihjeitä, kuinka toimia sellaisen kohdatessaan. Ryhdyin kirjoittamaan vastinetta, mutta siitä paisuikin oma blogitekstinsä.

Sekopäisen peikon logiikka tarkoittaa esitystä, joka on niin pahasti metsässä, että siinä ei ole edes mitään tarttumapintaa. Toisin sanoen se on niin pahasti pielessä, että se ei ole edes väärin.

Sekopäiseen logiikkaan vastatakseen täytyy ensin selvittää, miksi sen esittäjä toimii sekopäisesti. Vastaus on näet riippuvainen siitä syystä, mistä sekopäisyys aiheutuu. Vaihtoehtoja on neljä.

1. Esittäjällä on vilpitön pyrkimys oikeaan ratkaisuun, mutta hänellä on puutteelliset tiedot esittämänsä asian ymmärtämiseen

Periaatteessa tällaisen logiikan virheellisyys on helppo korjata: annetaan riittävät perustiedot. Esimerkkianekdootti kertoo sadan vuoden takaisesta nyrkkeilyn maailmanmestari Stanley Ketchelistä. Manageri oli selittänyt Ketchelille, kuinka kaikki elolliset ovat kehittyneet evoluution ansiosta. Ketchel oli kovasti vaikuttunut ja jäi tuntikausiksi tuijottamaan kultakalamaljaa. Lopulta hän pomppasi kyllästyneenä ylös ja huusi: Se evoluutio on pelkkää soopaa! Minä olen seurannut noita kaloja yhdeksän tuntia, eivätkä ne ole muuttuneet tippaakaan!.
Tässä voidaan havaita Ketchelin tietojen olleen puuteelliset. Hän ei ole vielä tajunnut evoluution perusperiaatteita, vaan yrittänyt loikata liian ison harppauksen kerralla. Eihän vika ole siinä, että asiaa ei ole ymmärretty, vaan siinä että sen ymmärtämiseen tarvittavia perustietoja ei ole ymmärretty.
Toimintamalli on selvä: palataan taaksepäin sille tasolle, josta puutteellisuus alkaa ja kuljetaan vähitellen loppuun asti. Ongelmia voi tulla vastaan kaksi: ajanpuute ja vastaanottajan kyky omaksua riittävä tietomäärä. Nämä ovat ongelmia lähinnä matemaattis-luonnontieteellisissä ongelmissa, koska ei differentiaaliyhtälön ratkaisemista vaativaa ongelmaa pysty selvittämään ellei ole ensin opiskellut paria vuotta derivointia ja integrointia.

2. Esittäjällä on vilpitön pyrkimys oikeaan ratkaisuun, mutta hänellä on virheelliset tiedot esittämästään asiasta
Vanha sanonta toteaa, että tyhmä pää ei ole tyhjä, vaan se on täynnä roskaa. Siksi virheellisten käsitysten oikaiseminen on vaikeaa, ensin pitää mättää roska pois jotta tieto mahtuisi sisään. Muistan teinipoikana työpaikalla paria vuotta vanhemman kaverin väittäneen kivenkovaan, että käärmeet ovat selkärangattomia. Ei uskonut millään, kun väitin toisin. Hyväksyi kyllä, että sisiliskolla on selkäranka, koska sillä on jalat. Yritin siitä vetää sitten vaskitsan kautta käärmeeseen, mutta tyypin usko loppui sisiliskon ja vaskitsan väliin. Logiikka oli raajoissa: koska käärme matelee, se ei tarvitse selkärankaa.
Tämä tapaus eroaa edellisestä siinä, että virheellisen logiikan esittäjällä on riittävät perustiedot, mutta itse asiasta hänelle on jostain syystä tullut väärä käsitys. Virheen oikaisemiseen kuluu siis lyhyempi aika, koska riittää perustella oikea käsitys riittävän hyvin menemättä perustietoihin. Periaattessa. Käytännössä törmätään usein ihmisten jääräpäiseen taipumukseen pitää kiinni virheellisiksi osoitetuista käsityksistä, koska väärässä olemisen myöntäminen on raskasta.

3. Esittäjällä on jokin agenda, jota hän ajaa tosiasioista välittämättä tarvittaessa sekopäisen peikon logiikalla, jos muu ei auta
Neuvostoliitto-vainaan aikana oli tapana sanoa, että kristitty ja kommunisti eroavat toisistaan siinä, että kristitty uskoo vaikka ei näe, kun taas kommunisti uskoo vaikka näkee. Kristityn ja kommunistin yhtäläisyys taas on siinä, että kummankaan ideologiaa vastaan on turha käydä väittelemään järkevin argumentein.
Tämä tapaus on edellisen kaltainen siinä, että oikean tiedon antamisen jälkeen vastaanottaja ei halua sitä omaksua. Ero on siinä, että edellisessä tapauksessa piti niellä vain oma ylpeys, kun taas tässä nielaistavana on kokonainen ideologia. Mikäli jälkimmäinen mahtuisi kurkusta alas, tapaus (3) palautuisi tapaukseksi (2).
Jos ja kun tapaus ei palaudu kakkosvaihtoehtoon, niin sekopäisen peikon logiikan esittäjään on turha edes yrittää vaikuttaa. Oma aika menee hukkaan ja ainoa hyöty on, jos kyseinen henkilö saadaan edes sen aikaa pidettyä poissa pahanteosta.

4. Tilanne on sama kuin kolmosvaihtoehdossa, mutta paikalla on yleisöä
Tässä tilanteessa on tajuttava, että vastapuoleen ei voi vaikuttaa, on vaikutettava vain muihin läsnäolijoihin. Tähän taas on monta tietä ja oikean valinta on riippuvainen kuulijakunnasta. Kaikille vaihtoehdoille on kuitenkin yhteistä se, että vastustajalle ei anneta tilaa, ts. hänen väitteisiinsä ei oteta kantaa:
a) Osoita vastustamattomasti, että oma kantasi on oikeassa. Kannattaa käyttää silloin, kun kuulijakunta ei tunne asiaa, mutta koostuu kuitenkin keskitasoa älykkäämmistä ihmisistä.
b) Passiivinen puolustus eli anna peikon puhua. Kannattaa käyttää, jos kuulijakunta tuntee asian edes välttävästi ja on keskitasoa fiksumpaa. Tällöin he näkevät itsekin, että peikolla ei ole kaikki muumit laaksossa, jolloin peikko tulee samalla komprementtoineeksi viiteryhmänsä hämmästyttävällä tehokkuudella - mikäs sen parempaa.
c) Aktiivinen hyökkäys eli esitetään kysymyksiä, joihin täysin epäloogisesti vastaamalla peikko tulee paljastaneeksi todellisen tietämättömyytensä. Käytetään silloin, kun kuulijakunta koostuu damiaisista, jotka tietävät kuitenkin jotakin asiasta.
d) Peilikuva eli vedetään överiksi. Käännetään peikon lausunnot metaforiksi, jotka kuulijakunta ymmärtää älyttömiksi ja samaistaa peikon lausuntoihin. Käytetään, jos kuulijakunta koostuu asiaa tuntemattomista damiaisista. Tai sitten peikon aatetovereista - heihin ei voi järjellä vaikuttaa, mutta yliampuvuus saa ehkä epäilemään jotakin.
Kuulijakunnasta riippuen voi käyttää strategioista vain yhtä tai jotain sopivaa yhdistelmää. Esimerkkinä Mikko Laaksosen tukala tilanne vaalikamppailun aikana. Demari Laaksoselle huudettiin yhtäkkiä kuulijakunnasta väite, jonka mukaan hän oli sota-aikana SS-miehenä. Tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta läheltä liippasi, sillä mies oli värväytynyt aivan sodan lopussa Lapissa peräytyviin Wehrmachtin joukkoihin. Laaksonen kuunteli hetken aikaa (vaihtoehto b), kokosi ajatuksensa ja totesi sitten, että itse asiassa hän ei ollut ainoastaan SS-mies vaan SS-upseeri ja vain sodan nopea loppuminen esti hänen huikean nousunsa SS-kenraaliksi (vaihtoehto d). Sitten hän veti henkeä ja totesi, että hän oli sodan lopussa 16-vuotias (vaihtoehto a) ja tiedusteli, kuinka hän olisi voinut olla SS-joukoissa jotka kotiutettiin Suomeen jo kauan ennen sodan loppua (vaihtoehto c).

Yhteenvetona voi siis todeta, että mikäli kohtaa sekopäisen peikon logiikkaa, on ensimmäisenä selvitettävä onko kyseessä ideologinen (3 ja 4) vai ei-ideologinen (1 ja 2) tilanne. Mikäli kyseessä on ideologinen tilanne, on keskityttävä virheellisen käsityksen leviämisen estämiseen, koska peikkoon itseensä vaikuttaminen on yleensä mahdotonta. Tämän tilanteen varalta opastuksena vielä yleisimmät vihervasemmistolaisten sekopäisen peikon logiikassa käyttämät argumentointivirheet ja yleensä käyttökelpoisin vastaiskutapa:

Kaksi väärää tuottaa yhden oikean:
Peikko: Kehitysapua on lisättävä, koska siirtomaavallat ovat syyllisiä Afrikan ongelmiin.
Vastaisku: Tutkimukset ovat osoittaneet, että kehitysapua vastaanottavat maat kehittyvät muita hitaammin. (Osoitetaan vaatimus vääräksi.)

Itsestä yleistäminen:
Peikko: Yksityisautoilu on kiellettävä, minäkin tulen hyvin toimeen ilman autoa.
Vastaisku: Kuten kuka tahansa muukin Helsingin ydinkeskustassa asuva sinkku. (Osoitetaan henkilö poikkeustapaukseksi.)

Argumentum ad nauseam:
Peikko: Maahanmuuttajat ovat voimavara. Suomessa on vähän maahanmuuttajia. Maahanmuutto on väistämätöntä. Suomi ei tule toimeen ilman maahanmuuttoa.
Vastaisku: Ei tulekaan ilman oikeanlaista maahanmuuttoa. Tietyt sensuroitu maahanmuuttajaryhmät syyllistyvät moninkertaisiin rikoslukuihin, elävät suurelta osin sosiaalitukien varassa, työllistyvät harvoin ja silloinkin yleensä oman kielensä tulkeiksi tai kulttuuriinsa liittyviin tehtäviin, joille ei olisi mitään tarvetta ilman kyseistä ryhmää. (Osoitetaan peikon käyttämät käsitteet epämääräisiksi ja vaaditaan tarkempaa informaatiota.)
Edellisen lähisukulainen on Sanahelinä, jossa ei ole niin paljon toistoa.

Moralistinen virhepäätelmä:
Peikko: Islam on pohjimmiltaan suvaitsevainen uskonto.
Vastaisku: Älä katso mitä suu sanoo, katso mitä kädet tekevät. Olisi hienoa, jos näin olisi, mutta katsopa kristittyjen asemaa muslimimaissa - juutalaisista puhumattakaan. (Osoitetaan, että toiveajattelu ja realismi ovat kaksi eri asiaa.)

Kytkykauppavirhe:
Peikko: Natsit olivat kansallismielisiä, sinä olet isänmaallinen joten olet natsi.
Vastaisku: Kansallismielisyyttä oli jo kauan ennen natseja. Näin ollen kansallismielisen ei tarvitse olla natsi. (Osoitetaan, että implikaatio toimii vain toiseen suuntaan.)
Samankaltainen on Syyn ja seurauksen sotkeminen eli non sequitur.

9 kommenttia:

Ironmistress kirjoitti...

Tämä oli erinomainen teksti. Itse jokaisen soisi lukevan tämän.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Hyvin kiteytetty. Kiitos tästä.

Tupla-J kirjoitti...

Kristityn ja kommunistin yhtäläisyys taas on siinä, että kummankaan ideologiaa vastaan on turha käydä väittelemään järkevin argumentein.

Unohdit kertoa syyt. Kommunismia vastaan on järkeviä argumentteja, mutta kommunisti on liian rakastunut sanahelinään pitääkseen mitään vasta-argumenttia todellisena. Kristinuskoa vastaan on puolestaan turha käydä järkevin argumentein lähinnä siksi, että kaikki siihen millään tavoin liittyvät järkevät argumentit tukevat sitä.

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia. Tuplis: Kristinuskon puolesta mainittakoon, että kaikista kokeilluista uskonnoista se (nimenomaan luterilais/kalvinistiset versiot) tuottavat yhteiskunnallisesti parhaat tulokset. Näin ollen kristinuskoa puoltava, yhteiskunnallisesti järkevä argumentti on varsin vahva. Mutta jätetään se hedelmätön väittely jumaluuden olemassaolosta näin meidän kesken väliin.

IDA kirjoitti...

Itse olen aikani kuluksi katsellut netistä innokkaiden apologeettien väittelyjä järkiperäisen maailmankatsomuksen ikonien kanssa ja tilanne tosiaan on jälkimmäisille kiusallisen vaikea. Oikeastaan ainoa mitä he pystyvät sanomaan on, että he eivät usko, kun eivät näe. Jos tämä olisi todettu ennen heidän tuhannetta bestselleriään, niin kiistat olisi jo loppuun käsitelty.

http://www.firstthings.com/article/2010/04/believe-it-or-not

Tuo on melko klassinen tekstinä. Luterilaisuus muuten on oikeastaan huomattavasti lähempänä katolisuutta tai ortodoksisuutta kuin kalvinismia.

Tupla-J kirjoitti...

Jos vaikka ei väiteltäisikään, kuulisin mieluusti, missä kohtaa aiheen tiimoilta rustaamassani blogimerkinnässä se virhe on.

Tomi kirjoitti...

Tuplis, eikö kristinuskon versio Jeesuksen elämästä vaikuta aika irrationaaliselta ja empiirisen tieteen vastaiselta.

Tomi

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Hieno kooste. Eritoten kolmen ensimmäisen sekopäisyyden kombinaatio on rasittava (ja pelottava).

Veikkaisin, että nykyaikana on lähes aina parempi keskittyä yleisön vakuuttamiseen kuin sekopään. Näin säästyy harmailta hiuksilta ja saattaa oikeasti saada lopulta sen sekopäänkin näkemään maailman uusin silmin. Ja toisaalta, onko yhden sekopään 'taivuttelu' edes tarpeellista demokratiassa?

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitos, Poliittisesti epäkorrekti!

Sen yhden sekopään taivuttelu ei ole tarpeellista, tarpeellista on vain estää hänen haitallinen vaikutuksensa herkkäuskoisiin hölmöihin.