Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


perjantai 4. helmikuuta 2011

Dementia puglistica

Yleisesti tunnettu tosiasia on, että nyrkkeily aiheuttaa aivovaurioita. Kilpaileva selitys tosin väittää aivovaurioiden aiheuttavan nyrkkeilyä. Useimmin esitetty esimerkki lajin vaaroista on Parkinsonin tautia sairastava Muhammad Ali, nyrkkeilyn suurin legenda. Parkinsonin tauti on vain yksi mahdollisista oireista, yksi yleisimmistä on dementia puglistica eli päähän aiheutuneista iskuista seurannut dementia. Noin 20 %:n entisistä ammattinyrkkeilijöistä arvioidaan kärsivän siitä.

Muutenkin nyrkkeilijöiden maine on vähintäänkin kyseenalainen. Muiden kamppailulajien edustajat pitävät nyrkkeilijöitä sivistymättöminä, väkivaltaisina ja rikollisina - eivätkä kieltämättä aina aiheetta. Harmi sikäli, että nyrkkeily on urheilulajina kenties monipuolisin mahdollinen. Sen harjoittajan on hallittava fyysisyyden kaikki osa-alueet: nopeus, kestävyys, voima, notkeus, koordinaatio, tekniikka. Nyrkkeilijät ovat jopa kymmenottelijoita monipuolisempia. Puhumattakaan siitä rohkeudesta, mitä vaatii astua kehään tai siitä taktisesta osaamisesta ja vastustajan lukemisesta, mitä menestys edellyttää.

Mikä vaikutus nyrkkeilyllä sitten on ottelijaan? Tuleeko heistä myöhemmin laitapuolen kulkijoita, kärsivätkö he loppuikänsä vammoista? Median valokeilassa paistattelevat vain mestarit ja heidän mahdollisista kolauksistaan kyllä puhutaan. Entäpä ne nyrkkeilijät, jotka mestarit voittivat matkallaan huipulle? Heistä on vaikea löytää tietoa, mutta onneksi löytyy yksi poikkeus. Muhammad Ali on niin iso nimi, että lähes kaikista hänen vastustajistaan on faktaa tarjolla. Heidän nykytilanteensa tarkastelu antaa jonkinmoisen kuvan nyrkkeilyn vaikutuksesta. On kuitenkin muistettava, että edes Alille hävinneet eivät olleet mitään pilipalimiehiä. Alilla oli yksi ainoa vastustaja, joka uransa aikana hävisi enemmän otteluja kuin voitti. Hän ei kohdannut mitään ikuisia häviäjiä, jollaisista tässä muutama esimerkki.

Ammattilaisurallaan Ali kävi 61 ottelua. Niistä lopputuloksena oli 56 voittoa, viisi häviötä, ei ratkaisemattomia. Voitoista 37 tuli ennen täyttä aikaa, häviöistä yksi. Hän kohtasi kolmesti Joe Frazierin ja Ken Nortonin (molempia vastaan kaksi voittoa ja yksi häviö), kahdesti Sonny Listonin, Henry Cooperin, George Chuvalon, Jerry Quarryn, Floyd Pattersonin, Joe Bugnerin ja Leon Spinksin (Spinksiä vastaan voitto ja tappio, kaikista muista kaksi voittoa). Kohdattuja vastustajia oli yhteensä siis 50. Tässä ensimmäisen kohtaamisen mukaisessa järjestyksessä.

Tunney Hunsaker oli Fayettevillen kaupungin poliisipäällikkö, aikoinaan Länsi-Virginian historian nuorimpana kyseiseen asemaan päässyt. Viimeisessä ottelussaan puolitoista vuotta Ali-matsin jälkeen hän kärsi viimeisessä erässä tyrmäystappion ja vajosi yhdeksäksi päiväksi koomaan. Vaikka hän toipuikin työkuntoon, vaikutukset seurasivat loppuelämän. Hunsaker kuoli Alzheimerin tautiin 74-vuotiaana.

Herb Siler sai viisi vuotta nyrkkeilyuransa päätyttyä seitsemän vuoden vankeustuomion taposta. Vapauduttuaan vankilasta hän työskenteli rakennusalalla ja kuoli 66-vuotiaana.

Tony Esperti otteli enää yhden kerran Ali-ottelun jälkeen. Sittemmin hän sekaantui järjestäytyneeseen rikollisuuteen, sai tuomioita pikkurikoksista ja päätyi lopulta vankilaan tapettuaan miehen rikollisjärjestöjen välienselvittelyssä 1967.

Jimmy Robinson oli viime hetken sijaisvastustaja, koska alun perin otteluun kaavailtu nyrkkeilijä ei ilmestynyt paikalle. Hän oli Alin vastustajista ainoa, joka hävisi urallaan useamman ottelun kuin voitti. Robertson päätyi kodittomaksi pummiksi, joka katosi jäljettömiin 1979.

Donnie Fleeman lopetti uransa Ali-otteluun. Myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

LaMar Clark ryhtyi ammattilaiseksi vasta 25-vuotiaana ja otteli vain neljä vuotta. Hän on edelleen tunnettu historiallisesta 44 perättäisen tyrmäysvoiton putkesta. Putki päättyi kahteen perättäiseen tappioon, jonka jälkeen tuli yksi voitto ja sitten uran päättänyt Ali-ottelu. Clark kuoli 68-vuotiaana.

Duke Sabedong oli kotoisin Havaijilta ja kuoli 78-vuotiaana.

Alonzo Johnsonista ei ole tarkempia tietoja.

Alex Miteff oli argentiinalaisena Alin ensimmäinen ulkomaalainen vastustaja, myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Willi Besmanoffin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoja.

Sonny Banks oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka löi Alin kanveesiin, vaikka kärsikin sitten tyrmäystappion. Kolme vuotta myöhemmin Banks hävisi tyrmäyksellä Leotis Martinille ja kuoli vammoihinsa kolmen päivän kuluttua.

Don Warnerista ei ole tietoja, paitsi että nimenvaihdoksesta päätellen hänestä tuli Alin tapaan muslimi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.

George Logan ryhtyi poliisiksi. Tiedossa ei ole, vaikuttivatko kehässä saadut tärskyt asiaan.

Billy Daniels jatkoi uraansa nelikymppiseksi pidettyään välillä viiden vuoden tauon.

Alejandro Lavorante otteli kaksi kuukautta Alille kärsimänsä tappion jälkeen John Rigginsiä vastaan. Lavorante hävisi tyrmäyksellä, vajosi koomaan ja kuoli 19 kuukautta myöhemmin.

Archie Moore oli entinen raskaan keskisarjan mestari ja lähes viisikymppinen (syntymävuosi tuntematon, luultavasti joko 1913 tai 1916) hävitessään entiselle valmennettavalleen toiseksi viimeisessä ottelussaan. Yli 200 ammattilaisottelusta huolimatta Moore pysyi hyväkuntoisena pitkään valmentaen mm. George Foremania ja Nigerian amatöörimaajoukkuetta. Hän eli yli 80-vuotiaaksi.

Charley Powell oli pelannut amerikkalaista jalkapalloa NFL:ssä - edelleen liigan nuorin pelaaja kautta aikojen - ja päätti ryhtyä siinä sivussa nyrkkeilemään. Pelasi seitsemän kautta puolustuksen linjamiehenä ja jatkoi nyrkkeilyuraansa vielä senkin jälkeen muutaman vuoden. Sen lisäksi mies pelasi alasarjoissa baseballia. Koripallo jäi lukiovuosiin, vaikka Harlem Globetrotters sittemmin sopimusta tarjosikin. Päälle päätteeksi mies juoksi 100 jaardia 9,6 ja työnsi kuulaa 17,60. Elää nykyään Kaliforniassa.

Doug Jones pisti Alin koville; vaikka kaikki pistetuomarit äänestivät Alin voittajaksi, monet yleisöstä olivat toista mieltä. Ei tietoa myöhemmistä vaiheista.

Henry Cooper oli ensimmäinen vastustaja, jonka Ali kohtasi kahdesti. Ensin ennen mestariksi tuloaan ja toisen kerran titteliä puolustaessaan. Molemmat ottelut päättyivät ennen täyttä aikaa. Kotimaassaan Englannissa suosittu nyrkkeilijä menestyi myös uransa jälkeen ja hänet aateloitiin 2000.

Sonny Listonilta Ali riisti maailmanmestaruuden ja voitti myös uusintaottelun. Listonilla oli jo aiemmin ollut kahnauksia lain kanssa vankilatuomiota myöten. Kuusi vuotta mestaruuden menetyksen jälkeen yhä uraansa jatkanut Liston löydettiin kuolleena kotoaan (luultavasti 38-vuotiaana, syntymäaika on epävarma) yliannostus heroiinia veressään. Virallinen kuolinsyy oli yliannostus, mutta monet uskovat järjestäytyneen rikollisuuden murhanneen Listonin.

Floyd Patterson oli ensimmäinen nyrkkeilijä, joka valtasi mestaruuden takaisin. Hävittyään sen lopullisesti Listonille hän sai vielä titteliottelun Alilta ja kohtasi Alin sittemmin toistamiseen uransa viimeisessä ottelussa. Patterson ryhtyi valmentajaksi ja ohjasi adoptiopoikansa maailmanmestariksi. Sittemmin hän sairastui Alzheimerin tautiin ja kuoli 71-vuotiaana eturauhassyöpään.

George Chuvalo otteli Alia vastaan kahdesti. Iskunkestävyydestään tunnettua Chuvaloa ei koskaan tyrmätty ja ainoastaan Frazier ja Foreman voittivat hänet ennen täyttä aikaa erotuomarin keskeytyksellä. Kovista tälleistä huolimatta Chuvalo on pärjännyt uransa jälkeen hyvin. Elämä on kylläkin kolhinut; hänen ensimmäinen vaimonsa sekä yksi pojista tekivät itsemurhan ja kaksi muuta poikaa kuoli huumeisiin.

Brian London on ollut koko ikänsä absolutisti ja edelleen kuntoileva terveysfanaatikko.

Karl Mildenberger oli ensimmäinen vasenkätinen haastaja raskaansarjan titteliottelussa. Elää ja voi hyvin.

Cleveland Williams oli ihmeen kaupalla selvinnyt hengissä poliisin ammuttua häntä 1964. Hän sai useita rikostuomioita ja istui vankilassa ainakin kerran. Williams kuoli auton yliajamana 1999. Tekijä pakeni paikalta.

Ernie Terrell menestyi myös laulajana (hänen pikkusiskonsa oli The Supremesin ykkössolisti Diana Rossin erottua yhtyeestä) ja ryhtyi nyrkkeilyn lopetettuaan musiikkituottajaksi.

Zora Folley oli mitalein palkittu Korean sodan veteraani. Hän sai titteliottelun vasta 34-vuotiaana ja oli Alin viimeinen vastustaja ennen tämän lisenssin peruuttamista. Folley kuoli pari vuotta uransa päättymisen jälkeen saatuaan päävammoja hotellin uima-altaassa. Kyseessä oli virallisesti onnettomuus, mutta muitakin teorioita on.

Jerry Quarry oli Alin ensimmäinen vastustaja paluun jälkeen. Ali voitti Quarryn vielä toistamiseen. Quarry lopetti uransa useita kertoja, mutta palasi kehään aina uudelleen, viimeisen kerran 47-vuotiaana. Hänellä diagnosoitiin dementia puglistica, kuten Mike-veljelläkin. Kolmas veli, Bobby, kärsii Parkinsonin taudista. Neljäs veljes ei nyrkkeillyt ja on terve. Jerry Quarry kuoli keuhkokuumeeseen pahoin dementoituneena 53-vuotiaana.

Oscar Bonavena ammuttiin kuoliaaksi 33-vuotiaana sekavassa tapauksessa.

Joe Frazier voitti Alin ensimmäisessä ottelussa, mutta hävisi kaksi miesten seuraavaa kohtaamista. Frazier oli perustanut perheen jo nuorena - hänen sittemmin MM-otteluun asti päässyt poikansa Marvis syntyi Joen ollessa 16-vuotias. Frazier selvisi vähin vammoin urastaan ja valmensi nuoria nyrkkeilijöitä viime vuosiin asti. Pahimmat vammansa hän sai uransa jälkeen auto-onnettomuudessa, jonka takia joutui läpikäymään useita selkäleikkauksia. Ainakin osittain nyrkkeilyn seurauksia ovat jatkuvat päänsäryt ja äänen muuttuminen kuiskaukseksi.

Jimmy Ellis oli Alia kaksi vuotta vanhempi ja hänen lapsuudentuttujaan; amatöörinä miehet kohtasivat kahdesti molempien voittaessa kerran. Alin ammattilaisuran alkuvaiheessa Ellis oli hänen sparrarinsa. Oman uransa päätyttyä hänestä tuli valmentaja ja puistotyöntekijä, nykyään Ellisillä on dementia puglistica.

Buster Mathis voitti Joe Frazierin amatöörinä ja valittiin Tokion olympiajoukkueeseen. Ennen kisoja hän loukkaantui, jolloin Frazier pääsi voittamaan kultamitalin. Jättikokoinen Mathis otteli vielä kaksi kertaa Ali-ottelun jälkeen, mutta lopetti sitten terveysongelmien takia. Uransa päätyttyä hän lihoi yli 250-kiloiseksi, kärsi diabeteksesta, sydän- ja munuaisongelmista ja kuoli 52-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Jürgen Blin työskenteli nyrkkeilyn lopetettuaan ravintola-alalla.

Mac Foster kuoli sydämen vajaatoimintaan 68-vuotiaana.

Alvin Lewisin myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.

Bob Foster oli raskaan keskisarjan merkittävimpiä maailmanmestareita. Nyrkkeilyn lopetettuaan hän ryhtyi poliisietsiväksi. Elää ja voi hyvin.

Joe Bugner lopetti nyrkkeilyn hyvissä voimissa, mutta ajautui taloudellisiin vaikeuksiin ja palasi kehään. Ura jatkui 49-vuotiaaksi asti, mutta tiettävästi Bugner pärjää nykyään hyvin. Unkarin kansannousun 1956 lapsipakolaisena hänellä on kolmen maan (Unkari, Iso-Britannia, Australia) kansalaisuus.

Ken Norton värväytyi nuorena merijalkaväkeen, jossa aloitti nyrkkeilyn. Kohtasi Alin kolmesti, voitti kerran ja hävisi kahdesti, aina pistein. Norton joutui uransa päätyttyä auto-onnettomuuteen, jossa hän vammautui pahoin. Vastoin ennusteita hän kuntoutti itsensä kävelemään ja puhumaan uudelleen. Nykyään Nortonilla menee hyvin; hän vitsailee puhuvansa samalla tavoin hitaasti ja epäselvästi kuin entisen nyrkkeilijän pitääkin, kylläkin onnettomuuden (kallonmurtuma) eikä nyrkkeilyn takia. Hänen samanniminen poikansa oli NFL:n parhaita tukimiehiä ja oli ensimmäinen pelaaja, joka voitti Super Bowlin kolmena vuonna peräkkäin, kiitos seurasiirron sopivalla hetkellä.

Rudi Lubbers pidätettiin nyrkkeilyuransa jälkeen huumeiden salakuljetuksesta ja tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan.

George Foreman menetti maailmanmestaruuden Alille, otteli sen jälkeen pari kertaa, piti kymmenen vuoden tauon, palasi kehään ja voitti mestaruuden uudelleen 45-vuotiaana jatkaen uraansa 48-vuotiaaksi. Uratauollaan hän ryhtyi maallikkosaarnaajaksi. Foreman on varautunut nyrkkeilijän dementiaan nimeämällä kaikki viisi poikaansa Georgeksi.

Chuck Wepner oli selvä altavastaaja, joka yllättäen iski Alin lattiaan, vaikka hävisikin viimeisen erän tyrmäyksellä. Tapaus antoi Sylvester Stallonelle idean elokuvaan Rocky. Uransa jälkeen entinen merijalkaväen sotilas ryhtyi alkoholikauppiaaksi. Siinä välissä hän ehti istua vankilassa huumeiden hallussapidosta.

Ron Lyle oli tuomittu teini-iässä vankilaan murhasta. Vankilassa hän joutui puukotuksen uhriksi. Seurannut leikkaus kesti seitsemän tuntia ja sen aikana hänet ehdittiin julistaa kuolleeksi jo kahteen kertaan. Lyle opetteli nyrkkeilemään vankilassa ja vapautui seitsemän ja puoli vuotta istuttuaan 28-vuotiaana. Ammattilaisuransa jälkeen hän ryhtyi vartijaksi ja joutui uudelleen murhasyytteeseen ammuttuaan entisen vankilakaverinsa, mutta teko katsottiin itsepuolustukseksi. Lyle teki comebackin 54-vuotiaana ja voittikin pari ottelua.

Jean-Pierre Coopman oli kivenhakkaaja, joka aloitti nyrkkeilyn vasta 25-vuotiaana. Uransa jälkeen hän toimi huonolla menestyksellä ravintoloitsijana ja sai tuomion rattijuoppoudesta. Muuten Coopmanilla pyyhkii hyvin, hän harrastaa öljymaalausta ja on ollut useissa vaaleissa ehdokkaana.

Jimmy Young kuoli 56-vuotiaana sydänkohtaukseen.

Richard Dunn on eläkkeellä ja asuu Yorkshiressä.

Alfredo Evangelista sai vuonna 1995 kahdeksan vuoden vankeustuomion huumeiden hallussapidosta ja salakuljetuksesta. Nykyään hän taistelee syöpää vastaan.

Earnie Shavers joutui lopettamaan nyrkkeilyn silmän verkkokalvo-ongelmien takia. Hän opiskeli papiksi ja on viimeiset kymmenen vuotta työskennellyt Englannissa.

Leon Spinks riisti mestaruuden Alilta, mutta hävisi uusintaottelun. Tappion jälkeen hänen uransa meni alamäkeä, vaikka välillä hän saikin uusia titteliotteluja. Osasyynsä oli huumeilla ja alkoholilla. Spinks menetti miljoonaomaisuutensa ja päätyi yhdessä vaiheessa kodittomien asuntolaan. Riippuvuutensa Spinks voitti vasta kauan uransa jälkeen, mutta nykyään hänellä on diagnosoitu dementia puglistica.

Larry Holmes oli aikoinaan Alin harjoitusvastustaja, josta tuli mestari voitettuaan Ken Nortonin. Ali teki paluun kahden vuoden tauon jälkeen yrittäessään voittaa mestaruuden neljännen kerran. Holmes piti häntä täysin hiekkasäkkinä ollen ainoa, joka voitti Alin ennen täyttä aikaa. Holmes teki uransa päätettyään monta comebackia ja otteli viimeisen kerran 53-vuotiaana. Hän oli keskeyttänyt koulunsa seitsemännellä luokalla ja elättänyt 12-päistä sisarusparveaan työllä ja sittemmin nyrkkeilyllä. Nykyisellä liikemiehellä on monia eri yrityksiä.

Trevor Berbick oli Alin viimeinen vastustaja. Muutamaa vuotta myöhemmin hänestä tuli lyhyeksi aikaa WBC:n maailmanmestari. Hän sai 1992 seksuaalisesta ahdistelusta viiden vuoden vankeustuomion, josta hän istui 15 kuukautta. Rikottuaan ehdonalaisuusmääräyksiä kanadalainen (alkujaan jamaikalainen) Berbick karkotettiin USA:sta 1997. Sittemmin hän palasi maahan vain joutuakseen uudelleen karkotetuksi uusien rikosten takia 2002. Oma veljenpoika murhasi Berbickin Jamaikalla 2006 maanomistuskiistan takia.

Alin vastustajien joukossa oli ainakin yhdeksän vankilatuomion saanutta ja kaksi murhattua. Koska tiedot ovat puutteellisia, voitaneen olettaa linnassa istuneen yli 20 % kaikista. Tämä ainakin tuntuu vahvistavan epäilyt nyrkkeilijöiden käytöksestä. Sivumennen sanottua Ali itsekin kärsi lyhyen tuomion maksamattomien sakkojen takia. Aseistakieltäytymisestä saamastaan tuomiosta hän ei sen sijaan istunut päivääkään.

Samaten hyvin moni näistä viidestäkymmenestä tuntuu kärsivän enemmän tai vähemmän uransa aikana tai sen jälkeen saamistaan vammoista. Kaksi on kuollut välittömästi kehässä saamiinsa vammoihin ja useat nyrkkeilyn aiheuttamiin sairauksiin.

Toisaalta moni on menestynyt elämässään hyvin. Yleisenä sääntönä voi havaita sen, että useimmiten sivuraiteille joutuneet ovat kulkeneet laveata tietä jo ennen nyrkkeilyuraansa, kun taas menestyneet ovat viettäneet kunnollista elämää sekä ennen nyrkkeilyä että sen jälkeen. Tähän nyrkkeilyllä ei näytä olleen osaa eikä arpaa kumpaankaan suuntaan. Toisaalta aika monesta tapauksesta voidaan todeta, että nyrkkeilyuransa aikana he ovat enimmäkseen pysyneet poissa pahanteosta.

Suoranaisesti nyrkkeilyn aiheuttamat vammat, kuten dementia puglistica, näyttävät olevan aika satunnaisesti joukkoon osuneita, tosin liian pitkään jatkettu ura kasvattanee ongelmien ilmenemisen todennäköisyyttä.

5 kommenttia:

Mari kirjoitti...

Harrastan nyrkkeilyä, joten pidin tästä kirjoituksesta oikein kovasti. Kiitoksia, että olit nähnyt näin paljon vaivaa. Nyrkkeily on hieno ja äärimmäisen kova laji, tunnen sen tälläkin hetkellä kyljissäni, aivovauriosta puhumattakaan.

Ironmistress kirjoitti...

Ehkä kaikista raskaansarjan maailmanmestareista elämässään pärjäsi parhaimmin Gene Tunney. Hän kaupan päälle meni yliopistoon uransa jälkeen.

Jack Dempsey, "Tiikeri-Jack" puolestaan oli ensimmäinen, josta voidaan käyttää nimeä mixed martial artist. Hän opiskeli nyrkkeilyn ohella myös jujutsua, savatea ja painia, ja julkaisi kirjoja aiheesta.

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia arvon leideille; nyrkkeily tuntuu kiinnostavan naisia.

Sivistyneistä boksereista puhuttaessa ei pidä unohtaa Klitschkonveljeksiä, jotka ovat sekä raskaansarjan maailmanmestareita että filosofian tohtoreita. Vastaväittäjä taisi harkita kahdesti ennen kuin intti vastaan... Lisäksi pitää muistaa James Smith, jolta Mike Tyson riisti ensimmäisen mestaruutensa. Smith on todellinen keräilyharvinaisuus, koska hän on sekä nyrkkeilijä, yliopistotutkinnon suorittanut että xxxxxxx (sensuroitu). Tunney oli kyllä fiksu ja sivistynyt mies, mutta ei suorittanut loppututkintoa enkä kyllä ole tietoinen siitä, että olisi edes opiskellut yliopistossa.

Tomi kirjoitti...

Jaska, tuo Klitchkojen tohtorius on varmaan enemmän mainosta kuin oikea akateeminen saavutus.

Kiitoksia hyvästä ja mielenkiintoisesta postauksesta.

Anonyymi kirjoitti...

Hieno ja informatiivinen kirjoitus!