Pitämättä jäävä itsenäisyyspäivän puhe

Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten maamme joutui väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi. Talvisodassa maa onnistui säilyttämään itsenäisyytensä. Hinta oli kallis. Kymmeniätuhansia kuolleita, vielä useampia haavoittuneita, neljäsataatuhatta kotinsa menettänyttä. Sodan päätyttyä marsalkka Mannerheim kirjoitti kuuluisassa päiväkäskyssään: Kohtalomme on kova, kun olemme pakotetut jättämään vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot, maan, jota vuosisatoja hiellä ja vaivalla olemme viljelleet.

Menetetyt alueet saatiin takaisin jatkosodassa, mutta vain lyhyeksi aikaa. Suomen kansa joutui jättämään ikimuistoisesti asuttamansa alueen vieraalle rodulle, jolla on toinen maailmankatsomus ja toiset siveelliset arvot. On kuitenkin muistettava, että pieni osa Suomen kansaa oli tätä halunnutkin. He olisivat halunneet koko maan Neuvostoliiton vallan alle. Heitä kutsuttiin maanpettureiksi.

Maanpetturi haluaa oman maansa joutuvan vieraan kansan hallittavaksi. Maanpetturi haluaa, että kotimaassa vallalla oleva maailmankatsomus korvautuu toisen kansan vastaavalla. Maanpetturi haluaa tuhota isänmaansa siveelliset arvot.

Mitä olisi Suomessa tapahtunut jos 30. marraskuuta 1939 maahan olisi marssinut neuvostoliittolaisia kommunisteja sadoin tuhansin - mutta aseettomina? Jos he olisivat sanoneet joutuneensa kotimaassaan vainotuiksi? Jos he olisivat siitä huolimatta halunneet tuoda tänne oman kulttuurinsa, oman kielensä, omat tapansa, oman yhteiskuntajärjestelmänsä, omat lakinsa?

Varmasti jotkut olisivat toivottaneet heidät tervetulleiksi - hehän tulivat rauhan aikein. Varmasti nämä samat sinisilmät olisivat ymmärtäneet heidän halunsa säilyttää omat tapansa. Varmasti muutamat olisivat iloiten tervehtineet Suomen vähittäistä muuttumista Neuvostoliiton vasallivaltioksi kommunistien maahanmuuton lisääntyessä.

Luultavasti näin ei kuitenkaan olisi tapahtunut. Suomen kansan enemmistö ja ennen kaikkea esivalta eivät olisi hyväksyneet maan "rauhanomaista" soluttamista. Rajan ylittäneet olisi käännytetty takaisin. Siksi Stalin aloitti talvisodan. Edelleen jotkut historiantutkijat pohtivat, olisiko talvisota voitu välttää. Tietysti olisi voitu - suomalaiset olisivat voineet jättää ampumatta takaisin.

Suomi ei ole joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi kymmeniin vuosiin. Silti maassamme asuu ihmisiä, jotka eivät halua sopeutua suomalaisiin arvoihin, vaan haluavat korvata ne omillaan. He ovat tulleet maahan rauhanomaisesti, aidosti vainottuina tai sellaisiksi tekeytyneinä. Maamme viranomaiset ovat tämän sallineet. Aivan samoin vasta itsenäistyneen maamme viranomaiset sallivat vainottujen venäläisemigranttien tulon maahamme. Ero on siinä, että nämä emigrantit sopeutuivat talon tavoille ja kunnioittivat niitä. He eivät yrittäneet muuttaa Suomea Venäjäksi, Neuvostoliitosta puhumattakaan.

Monilla nykyisistä maahanmuuttajista on toiset aikeet. He eivät kunnioita Suomen lakeja, eivät yritä sopeutua, vaativat oman sharia-lakinsa käyttöönottoa.

Se suomalainen, joka kannattaa näitä vaatimuksia, on yksiselitteisesti maanpetturi.

Se maahanmuuttaja, joka ottaa omakseen suomalaiset arvot ja moraalin, on maahan tervetullut. Joka vaatii oman maansa tapoja tai uskontonsa lakeja Suomeen, on maasta karkotettava.

Ilmari Turja kirjoitti näytelmässään Jääkäri Ståhl niistä nuorista miehistä, jotka oman henkensä ja tulevaisuutensa uhalla lähtivät Saksaan hakemaan sotilaskoulutusta isänmaan vapauttamiseksi vieraan vallan alta. Näytelmän yhtenä sivuhenkilönä oli jääkäriliikettä vastustanut rovasti, joka lausui: Veljeni kauppaneuvos sanoo, että Suomi ei kykene tulemaan toimeen itsenäisenä.

Lausunto kuulostaa kovin samalta kuin nykyään niin yleinen "Suomi ei tule toimeen ilman maahanmuuttoa". Väittämä, joka on muuttunut totuudeksi koska sitä on hoettu riittävän kauan ja kovalla äänellä.

Suomi ei olisi kyennyt tulemaan toimeen itsenäisenä, jos se olisi sulkenut rajansa täysin. Arktinen maa ei kykene tuottamaan kaikkea tarvitsemaansa. Mutta Suomi on kyennyt tulemaan toimeen itsenäisenä, koska se on tehnyt yhteistyötä ja käynyt kauppaa muiden maiden kanssa.

Suomi ei tule toimeen ilman oikeanlaista maahanmuuttoa. Tarvitsemme positiivisia vaikutteita ja erikoisosaajia sellaisille elämänalueille, missä oma tietotaitomme on puutteellista. Mutta tulemme toimeen ilman destruktiivista maahanmuuttoa, sellaisia maahanmuuttajia, jotka eivät halua ottaa suomalaista työmoraalia, kulttuuria ja arvoja omikseen. Jokainen tällainen maahanmuuttaja on Suomelle haitallinen.

Virkamieskuntaamme on pesiytynyt selkärangaton joukko, joka on hyväksynyt destruktiivisen maahanmuuton. Heidän elämäntehtävänään tuntuu olevan suomalaisten arvojen musertaminen, moraalin rapistaminen, kansan ja kulttuurin korvaaminen toisella.

Jokaisen rehdin suomalaisen on toimittava yhteisen isänmaamme parhaaksi. Me emme saa alistua vaatimusten edessä. Meidän on puolustettava suomalaisuutta, se on meidän velkamme isoisovanhemmillemme, jotka tekivät Suomesta itsenäisen maan, velkamme isovanhemmillemme, jotka ankarina sotavuosina pelastivat maamme. Suomi taisteli talvisodassa, vaikka taistelu vaikutti epätoivoiselta. Nyt monet ovat henkisesti lannistuneet monikulttuurisuuden edessä. Mutta kuten vain kahdentuhannen jääkärin esimerkki osoittaa, pieni päättäväinen joukko voi innostaa muun kansan. On uskottava ja jaksettava, lannistavan mielialan keskelläkin.

Onneksi isänmaallisuutta ei ole vielä tehty rangaistavaksi. Tänäkin itsenäisyyspäivänä tiemme vie hautausmaalle. Jokaiselle lapselle on yksi kynttilä, jonka he laskevat sankarihaudoille ja sytyttävät vainajien muistoksi. Siellä lepäävät heidän isoisoisänsä, isosetänsä ja -enonsa, jotka yhdessä aseveljiensä kanssa kerran pelastivat maamme joutumasta vieraan vallan, vieraan maailmankatsomuksen ja vieraiden siveellisten arvojen alle.

Siellä seisoessamme muistan aina Jääkärimarssin sanat: Kun painuvi päät muut kansan, maan, me jääkärit uskoimme yhä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!