Välihuomautus 108: Kun todellisuus ajoi jälleen ohi satiirin

Kolme vuotta sitten ruodin silloista - ja yhä nykyistäkin - kohuohjelmaa Ensitreffit alttarilla. Silloin ennustin kieli poskessa, että tämä on vasta alkua: "TosiTV-formaattina ohjelma ei siis tuota alkushokkiarvonsa lisäksi mitään uutta. Niipä sopii odottaa, että kohta keksitään jotain vielä rajumpaa. Miten olisi ohjelma, jossa valitaan sopivat pariskunnat samaan tapaan. Sitten nainen hedelmöitetään miehen lahjoittamalla spermalla. Ensitreffit synnytyssaliin, johon paikalle myös henkikirjoittaja vihkimään. Sitten katsotaan, miten tuoreen perheen arki lähtee rullaamaan. Älkää naurako. Odottakaa viisi vuotta ja ihmetelkää sitten, mitä telkkarista tulee."

Ei tarvinnut odottaa kuin kolme vuotta.

Ryminää ja ryskettä

Kirjoitin pari kuukautta sitten elokuva-arvostelun uudesta Tuntemattomasta. Siitä inspiroiduin miettimään suomalaisia sotaelokuvia. Päätin tehdä listauksen kymmenestä parhaasta näkemästäni. Eli täysin subjektiivinen, omiin mieltymyksiin perustuva ja siinä mielessä puutteellinen että en ole nähnyt kaikkia suomalaisia sotaelokuvia. Tosin suurimman osan kyllä, mutta voi olla että jokin näkemättä jäänyt saattaisi tälle listalle yltää.

Jostain syystä suomalaiset sotaelokuvat käsittelevät lähes pelkästään talvi- ja jatkosotia. Tai no, onhan tämä toki ymmärrettävää, mutta luulisi että edes vähän enemmän olisi tehty muutakin. Esimerkiksi vapaussodasta ei ole vielä tehty suurelokuvaa. Käsky oli ihan kelvollinen, mutta ansiot eivät aivan riittäneet tälle listalle.
Kyseenalaista on myös se, mikä lasketaan sotaelokuvaksi ja mikä ei. Esimerkiksi Ystävät, toverit on hyvä elokuva, saattaisi mahtua tälle listalle ja sijoittuu sota-aikaan, mutta onko se kuitenkaan sotaelokuva? Vähän samankaltainen on scifi-parodia Iron Sky, jossa on kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta joka ei kuitenkaan ole sotaelokuva sanan varsinaisessa mielessä.


10. Sissit (1963)
Paavo Rintalan romaaniin Sissiluutnantti perustuva elokuva. Rintalan appiukko Tahko Pihkala ei liiemmin pitänyt tavasta, jolla Rintala esitti lotat romaanissaan. Pihkala totesi, että vävypoika ei ole kirjailija, vaan alkemisti - tekee paskasta kultaa. Itse elokuva on Mikko Niskasen ammattitaitoisesti toteuttama perustyö. Parasta antia ovat hyvin toteutettujen taistelukohtausten ohella elokuvan alku ja loppu. Veteraanit ovat kokoontuneet muistelemaan sota-aikaa kosteaan illanviettoon, josta siirrytään takaumana taisteluihin. Elokuva päättyy paluuseen nykyhetkeen, kun laitamyötäisessä olevat miehet poistuvat kabinetista saamelaisalikersantin houkutellessa päähenkilöä, luutnantti Erkki Takalaa Tenolle kalaan.

9. Täällä Pohjantähden alla (1968)
Eihän tämä ole varsinaisesti sotaelokuva, sillä vuosi 1918 on vain osa elokuvaa. Eivätkä taistelukohtaukset ole mitenkään massiivisesti kuvattuja isoilla räjähdyksillä ja suurilla joukoilla. Elokuvan ansiot ovat kuitenkin sodan psykologisten vaikutusten esittämisessä, minkä se tekee hyvin. Itse asiassa jatko-osan Akseli ja Elina vastaavat kohtaukset talvisodasta ovat vielä paremmat, mutta ne muodostavat kovin pienen osan elokuvasta. Toinen miinus jatko-osalle ovat aneemiset jatkosotapätkät.

8. Hopeaa rajan takaa (1963)
Elokuva alkaa talvisodan päättyessä. Juoksuhaudassa Uudenkirkon kultasepän poika Eugen Wist kiroaa, kun hänen isänsä talon alle sodan alussa kätkemät hopeat ovat jääneet rajan taakse. Seuraavana vuonna kolme nuorta miestä lähtee hakemaan aarretta uuden rajalinjan takaa. Tarina ei ole edes fiktiota, sillä kirjan, johon elokuva perustuu, kirjoitti Esa Anttala. Oikealta nimeltään Urpo Lempiäinen ja yksi partiomiehistä. Retki onnistuu ja osa hopeista - kaikkea eivät miehet jaksaneet kantaa - saadaan takaisin. Historian ironiaa on, että vain muutamaa kuukautta myöhemmin Uusikirkko vallattiin jatkosodassa takaisin ja loput hopeat löytyivät koskemattomina. Elokuva kuvattiin näyttelijälakon aikana, joten kaikki tekijät olivat liittoon kuulumattomia. Yhtenä kolmesta päähenkilöstä nähtiin Spede Pasanen, joka suoriutui vakavasta roolista enemmän kuin kunnialla.

7. Sven Tuuva (1958)
Tuntemattoman sotilaan menestyksen jälkeen Edwin Laine sai idean Vänrikki Stoolin tarinoista tutun Sven Dufvan tuomisesta valkokankaalle. Hän pyysi Väinö Linnaa laatimaan käsikirjoituksen. Linna työskenteli parhaillaan Pohjantähden ensimmäisen osan parissa ja sanoi, että voisi olla hyvä rentoutuakin tämän suurtyön lomassa. Laine kertoo muistelmissaan, kuinka Linna oli miettinyt asiaa yön yli ja sanoi sen jälkeen puhelimessa suostuvansa, mutta yhdellä ehdolla: "Kyllä minä teen sen, Sven Tuuvan ja se on Tuuva eikä Dufva". Ja niin sitten olikin. Kriitikot lyttäsivät elokuvan, vaikka Laine piti sitä yhtenä parhaistaan. Eihän se mikään suurteos ole, mutta selvästi mainettaan parempi.

6. Päämaja (1970)
Sodan aikana Päämajassa palvellut kirjailija-toimittaja Ilmari Turja kirjoitti Päämajan näytelmäksi 1966. Näytelmästä tuli suurmenestys ja sitä esitetään edelleen satunnaisesti. Sen menestys päätettiin hyödyntää filmatisoinnilla. Roolitus oli osin Kansallisteatterin näytelmän mukainen. Elokuvalla ei ollut erityisen suuria taiteellisia ansioita, mutta erinomainen käsikirjoitus kantoi sen listalla tänne asti.

5. Tuntematon sotilas (1955)
Nyt alkaa raskas sarja. Listan viisi alinta sijoitusta ovat selvästi alemmassa kastissa kuin viisi korkeinta. Tuntematon sotilas on ikoni. Silti se on tällä listalla vasta viides. Jopa selvästi. Listan sijat 2-4 olisivat voineet olla oikeastaan missä järjestyksessä tahansa, listaykkönen on niitä niukasti edellä, mutta listaviitonen on omassa yksinäisyydessään näistä jäljessä mutta toisaalta aivan selvästi kaikkia muita edellä.
Syy näinkin heikkoon sijoitukseen on yksinkertaisesti se, että Laineen versio ei ole elokuva. Se on romaanin filmatisointi. Jos se jossain kohtaa poikkeaa romaanista, se ei yleensä ole tietoinen vaan käytännön pakon sanelema valinta. Ainoat ja vähäiset poikkeukset ovat lottien puuttuminen kokonaan ja Viirilän jättäminen pois.

4. Talvisota (1989)
Mitalisijoja on valitettavasti jaossa vain kolme. Neljäs sija on se vihonviimeisin, mutta valitettavasti jollekin se täytyy antaa. Erityisen traagista se on silloin, kun neljänneksi sijoittunut oikeasti ansaitsisi mitalin. Kuten tällä kertaa.
Talvisota oli ensimmäinen nykyaikainen ison budjetin sotaelokuva ja se näkyi. Jos suomalaisilla olisi ollut enemmän kokemusta alalla, tästä olisi tullut vielä parempi. Nyt elokuvasta jäi sellainen vaikutelma, että joka kohdassa olisi voitu tehdä pikkuisen paremmin ja vika oli kokemuksen puutteessa. Käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus, näyttelijätyö olivat kaikki hyviä, mutta eivät aivan niin hyviä. Sanotaan nyt vaikka niin, että jos tämä elokuva olisi tekoajankohdaltaan vaihtanut paikkaa listakakkosen tai -kolmosen kanssa, se olisi luultavasti ohittanut ne molemmat. Ehkä talvisota on liian iso mahtuakseen yhteen elokuvaan, siitä leikattu yli tuntia pidempi TV-sarja on vielä elokuvaakin parempi.

3. Tuntematon sotilas (2017)
Tästä olen jo sanani sanonut.

2. Rukajärven tie (1999)
Täydellinen kuvaus, loistavat näyttelijäsuoritukset, hyvä käsikirjoitus. Päälle päätteeksi perustuu tositapahtumiin eli vajaa vuosi sitten 101-vuotiaana kuolleen silloisen luutnantti Pentti Perttulin johtamaan tiedusteluretkeen Lieksajärven ympäri. Elokuvan ainoa miinus oli se, että se jouduttiin kuvaamaan suomalaisen elokuvan rajoitetulla budjetilla. Olihan metsänomistajan luvalla tehty lopun kulokohtaus komeaa nähtävää, mutta silti mietityttää mitä olisi saatu aikaan Hollywood-tason rahoituksella.

1. Tali-Ihantala 1944 (2007)
Tällä kertaa kirjoittaja joutuu puolustuskannalle aivan kuten suomalaiset tässä elokuvassa. Minkä helvetin takia tämä, puisevaksi ja käsikirjoittamattomaksi haukuttu filmi on listaykkösenä, ohittaen molemmat Tuntemattomat, Rukajärven ja Talvisodan? Melkoinen osa vastaavaa listaa kirjoittavista ei välttämättä päästäisi tätä edes kymmenen parhaan joukkoon.
Tämä listaus on subjektiivinen. Tali-Ihantala on ykkösenä siksi, että se on totta. Kaikki henkilöt ovat olleet oikeasti olemassa, jotkin vuorosanat tiedetään varmasti oikeiksi ja lähes kaikki muutkin voisivat olla totta. Ainoa merkittävä myönnytys draaman nimissä on tehty kenraali Vihman kaatumisessa, jonka ajankohta on siirretty aiemmaksi ja tapahtumien kulkua hieman muutettu. Elokuvaa on moitittu päähenkilön puutteesta ja heikosta dramatisoinnista, mutta se on tarkoituksellista. Elokuva pyrkii asettumaan lokeroon draamadokumentin ja näytelmäelokuvan väliin. Jos katsoja ei tätä lokeroa löydä, se ei ole elokuvan syy. Elokuva toimii loistavasti kontekstissa, mihin se asettuu - tosin muutamia näyttelijäsuorituksia voi aiheestakin moittia jäykiksi. On se kumma, että osataan esittää fiktiota mutta silloin kun ei tarvitsisi varsinaisesti näytellä, niin menee ylinäyttelemiseksi.
Tali-Ihantalan voima on juuri totuudellisuudessa, siinä että tietää ihmisten todella tehneen noin ja esiintyvän oikeilla nimillään. Äkkiseltään laskien mieleen tuli neljä sukulaismiestä, jotka olisivat voineet olla tietyissä kohtauksissa esiintyneitä henkilöitä - taustalla tai sanomassa jonkin repliikin, sillä he olivat juuri niissä paikoissa joita kuvattiin. Tali-Ihantala oli sellainen paikka, että käytännössä jokaisella suomalaisella on suvussaan ainakin yksi henkilö, jonka tarinan kautta elokuva tulee todeksi. Siksi se on listaykkönen. Ja jos tämä ei riitä torjuntavoittoon puolustettaessa ykkösvalintaa, niin sitten näin savolaisittain sanoen vika on lukijassa.

Vuosiraportti 2017

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Sekametelisopan kahdeksas täysi kalenterivuosi on paketissa. Vuoden 2017 tilastoja Flagcounterin mukaan, suluissa vuoden 2016 vastaavat tiedot:
Vuoden aikana 134601 (159374) käyntiä eli 368 (435) / päivä.
Muutos edelliseen vuoteen -15,5 % (-10,5 %).
Vilkkain kuukausi kesäkuu (tammikuu), 12169 (12919), 9,6 % (10,1 %) kävijöistä.
Hiljaisin kuukausi kesäkuu (heinäkuu), 10245 (11244), 7,6 % (7,1 %) kävijöistä.
Vilkkain päivä 19.6 (3.3), 848 (1173), 0,63 % (0,74 %) kävijöistä.
Hiljaisin päivä 16.7 ja 5.10 (27.5 ja 16.6), 238 (273), 0,18 % (0,17 %) kävijöistä.
Vilkkain viikonpäivä tiistai (lauantai), keskimäärin 395 (468), 15,3 % (15,6 %) kävijöistä.
Hiljaisin viikonpäivä perjantai (perjantai), keskimäärin 332 (416), 12,8 % (13,6 %) kävijöistä.

Jo toinen vuosi putkeen, kun kävijämäärät laskivat. Ilmeisesti kirjoitusten taso jatkaa laskuaan, tällä kertaa ei voi syyttää edes sitä että julkaisuja olisi ollut vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Kuten viime vuosiraportissa uhkasin, siirryin Sitemeteristä Flagcounteriin, joten suluissa olevat lukemat eivät täsmää edellisen vuosiraportin kanssa. Siinä vuoden 2016 luvut olivat Sitemeterin mukaan, tässä vuoden 2016 luvut on otettu Flagcounterista. Sitemeter oli viime aikoina epäluotettava ja lopetti sitä paitsi kokonaan toimintansa muutama kuukausi sitten. Kevyet bittimullat eikä muistella pahalla!

Perinteinen lainaus viimevuotisesta raportista:
Kommentoijille haluan esittää erityiskiitokset. Olen yrittänyt vastata useimpiin kommentteihin, vaikka vastaaminen siviili- ja työelämän kiireiden takia saattaakin viivästyä. Samoin saamiini sähköposteihin, joihin vastaaminen viivästyy yleensä vielä enemmän. Tässä yhteydessä kollektiivinen pahoitteluni kaikille niille blogisteille, joiden tekstejä luen mutta en ole kommentoinut läheskään niin paljon kuin haluaisin; en ehdi.

Kiitän nöyrimmin linkkauksista kaikkia blogiini linkanneita. Tässä yhteydessä haluan kiittää myös Salli Brownia, joka on lukenut jokaisen viikkojutun ennen sen julkaisemista. Tämä siitä huolimatta, että hän väittää vihkiessä puhutun vain myötä- ja vastoinkäymisistä mainitsematta tekstisensorina toimimisesta yhtään mitään.


Bloggerin tilastojen mukaan yksittäisistä viikkojutuista klikattiin eniten Timo Soinin ja muiden uppoavaa laivaa eli uuvatteja/smurffeja kohti uineita rottia ruotinutta tekstiä Tuli iso petku, 1836 klikkausta. Uusinnoista suosituin oli Tätä et tiedä toisesta maailmansodasta 690 klikkauksella. Sotahistoria ilmeisesti kiinnostaa, sillä viikkojutuista toiseksi eniten klikkauksia keräsi kyseisen tekstin jatko-osa.

Eniten kommentteja tuli saarivaltioita käsitelleeseen kirjoitukseen Kaukaiset naapurit, 31 kappaletta. Uusinnoista eniten keskustelua kirvoitti koululaitosta ruotinut Laiskanläksyä, 23 kappaletta.

Koska sivallukset poistuivat repertuaarista kokonaan - niitä ei viime vuonna julkaistu yhtään - julkaisen tässä lopuksi koosteen kuluneen vuoden one-linereistä. Ne on kirjoitettu kommenteissa ja hukkuvat siksi helposti tekstimassaan. Muutamassa olen vähän sanamuotoa muuttanut, koska kontekstista irrotettuna lainaus on sitä vaatinut. Teknisistä syistä nämä ovat käänteisessä järjestyksessä julkaisuaikaan nähden eli uusimmat kommentit ensin:

Rouva ei onneksi oikolue näitä uusintoja, mutta oikoluki kyllä aikoinaan originaalin ja on ilmeisesti hyväksynyt, koska se on julkaistu. En kyllä muista mitä sanoi silloin, mutta voi olla että kärsin kaulimen aiheuttamasta muistinmenetyksestä (lat. amnesia iustiina). (Uusinta: Nainen 2.0)

Taitaa taas kerran käydä niin että todellisuus menee parodiastani vasemmalta ohi. (Työnjako)

Parasta olisi kertoa musulmaaneille se tosiasia, että suurin osa suomalaisesta ruuasta kasvaa sianpaskan lannoittamana. (Uusinta: Röhkäisy maahanmuuttopolitiikalle)

Totalitaarisen valtion yhtenä tunnusmerkkinä voi pitää sitä, että siellä ammattirikollisia rankaistaan lievemmin kuin ajatusrikollisia. Rankaisulla tässä ei tarkoiteta pelkästään eikä edes ensisijaisesti tuomion numeerista arvoa. Sillä tarkoitetaan tuomion vaikutusta tuomitun elämään. Jos ammattirikollinen saa kahden vuoden linnatuomion, se kuuluu työn odotettavissa oleviin haittapuoliin. Ilmainen asunto ja ylläpito, jonka jälkeen business as usual. Jos Taavi Tavallinen saa kahden vuoden linnatuomion, hänen koko elämänsä romahtaa. Työpaikka menee ja vankilassa hän on ammattirikollisten terrorin alla siinä missä ammattilainen on nokkimisjärjestyksen huipulla. Näennäisellä samalla tuomiolla on täysin eri vaikutukset. (Tiilenpäitä lukemassa)

Hirveintä on se, että "hyvät ihmiset" yrittävät pelastaa onnettomat heitä länsimaihin välittävien ihmiskauppiaiden hyväksikäytöltä, mutta aiheuttavat vain sen että uusia tulee tilalle ja samalla kyseinen antikulttuuri leviää sivistysmaihin. (Uusinta: Ehdoton EI negatiivisuudelle)

Nuoret ovat konservatiivisempia kuin arvaammekaan. Kyse on vain siitä, kuinka konservatiivisia he ovat, kuinka paljon oikeaa tietoa he saavat ja kuinka moni äänestää. (Sama kuin edellä)

Olen ihmetellyt miksi Merkel kutsuu juutalaisten pahimmat viholliset Saksaan. Nyt luulen keksineeni: Merkel on päättänyt viedä loppuun sen minkä Hitler aloitti, mutta teettää hommat ajan tavan mukaan alihankkijalla. (Trumpettisoolo)

Uusin pohjanoteeraus seksuaalisen ahdistelun saralla oli juttu siitä, kun Demi Moore oli 19-vuotiaana pussannut 15-vuotiasta kanssanäyttelijäänsä. Jumaliste, jos minua olisi 15-vuotiaana pussannut 19-vuotias Demi Mooren näköinen muija, niin jortikka olisi seissyt kaksi viikkoa. (Sama kuin edellä)

Nykyaikaa sanotaan suvaitsevaisemmaksi, mikä on totaalista paskapuhetta. On asioita, jotka 50 vuotta sitten olisivat tuhonneet ihmisen uran ja ovat nykyään suorastaan positiivisia. Tämän takia nykyaikaa väitetään suvaitsevaksi. Mutta on myös asioita, jotka nykyään tuhoavat ihmisen uran ja jotka olisivat 50 vuotta sitten olleet suorastaan positiivisia. Aika aikaa kutakin. (Uusinta: Rikos ja rangaistus)

Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden pitäisi olla. (Uutiskatsaus 44/2017)

Keksittiinpä tietyille vähemmistöille mikä nimitys tahansa, se alkaa kymmenen vuoden kuluessa olla synonyymi perseilevälle paskasakille ja muuttuu siksi rasistiseksi, jolloin pitää keksiä uusi ilmaus. (Sama kuin edellä)

Niin kauan kun keskiluokalla on liikaa hävittävää, asiat saavat mennä päin helvettiä. Mikä tahansa valtaeliitti pysyy vallassa tasan niin kauan, kun ei kiristä keskiluokkaa liikaa. (Uusinta: Elämää painekattilassa)

Se mitä en kerta kaikkiaan saa mahtumaan kallooni on se, että samat ihmiset kantavat huolta ilmastonmuutoksesta ja haluavat silti tänne haittamaahanmuuttajia moninkertaistamaan hiilijalanjälkensä. (Sama kuin edellä)

Kuten jenkeissä sanotaan: "Meidän olisi pitänyt poimia puuvillamme ihan itse." (Kaukaiset naapurit)

Minua on aina suunnattomasti huvittanut se, kuinka tietty väestönosa suu vaahdossa tolkuttaa, että syy islamilaisten maiden persläpisyyteen ei ole islamissa. He voivat olla tässä täysin oikeassa, tosin he eivät ole tulleet ajatelleeksi mikä on sitten se toinen vaihtoehtoinen selitys - jos olisivat sitä ajatelleet, niin varmaan valitsisivat mieluummin islamin syyttämisen. (Sama kuin edellä)

Ruotsin kuningashuoneessa on nyt jo seitsemäs polvi matuja menossa ja edelleen elävät kansan kustannuksella. (Uusinta: Gott schütze den König)

Sehän se tässä ottaa pattiin kun tämmöisellä amatöörillä osumatarkkuus ennusteissa on helvetin paljon parempi kuin päättäjillä. (Uutiskatsaus 34/2017)

Koska uuvatit ovat voineet keksiä itselleen noin pöljän uuden nimen vain laitamyötäisessä, sehän pitäisi olla Shininen thulevhaisuush eli ShiT. (Tuli iso petku)

Pistän pääni vadille tämän ennustuksen kanssa, mutta katsotaan tosiaan vuoden päästä miten meni. On myös huomattava, että tämä antaa optimistisemman arvion Suomen suhteen kuin useimmat suomalaiset arvioivat, sillä suomalaisista 54 % uskoo terrori-iskuun seuraavan vuoden sisällä. (Terrorismisimulaatio, ja kuinkas sitten kävikään?)

Mitä kovempaa realismi iskee kasvoille, sitä absurdimmaksi yritykset faktojen tukehduttamiseksi menevät. (Aivovirus)

Kaikkein vaarallisinta vihapuhetta on se vihapuhe, joka ei (vielä) täytä mitään vihapuheen kriteerejä. Sitä varten pitää keksiä uudet kriteerit. (Uutiskatsaus 14/2017)

Maailmassa on muutamia asioita jotka eivät lakkaa minua kummastuttamasta ja yksi niistä on se, kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään uskoessaan saavansa teoillaan sosiaalista hyväksyntää. (Kivuton on itsemurha)

Vuonna 2002 solmituista liitoista oli vuoteen 2012 mennessä eroon päättynyt lesboista 24 prosenttia, heteroista 21 prosenttia ja homoista 11 prosenttia. Tästä huomataan selkeästi, että parisuhteen vaikeus korreloi positiivisesti siinä mukana olevien naisten lukumäärän kanssa. (Uusinta: Kantapäät vastakkain)

Jos elämän tarkoitus on päästä leikkimään päivä prinsessaa, sen pitäisi olla miehelle signaali siitä että nyt on aika juosta ja kovaa, kun vielä ehtii. (Sama kuin edellä)

Voin kuvitella Nooan reaktion siinä vaiheessa kun arkki karahti Araratiin ja piti vapauttaa elukat: "Mihin vittuun minä ne satiaiset laitoinkaan?" (Uusinta: Tätä sinulle ei kerrottu rippikoulussa)

Uusinta: Nainen 2.0

Lukijalle: Laitetaanpas näin lähestyvän uuden vuoden kunniaksi uusiksi pakina siitä, kuinka naiseen suunnitellut ohjelmistobugit korjataan. Nykyäänhän tämä on jo hyvässä vauhdissa työn alla, kun seksirobotit alkavat olla yhä enemmän ja enemmän realistisia. Usein pohditaan sitä, missä vaiheessa tietotekniikan ja tekoälyn kehitys on mennyt liian pitkälle. Nyt aletaan olla niillä rajoilla. Äskettäiset uutiset kertoivat, että seksiroboteille on jo tulossa keskustelukyky. Tässä ollaan jo erittäin riskialttiilla alueella. Niissä alkavat olla jo naisen hyvät puolet, mutta pitääkö ottaa riski niiden huonojenkin tulosta? Keskustelukyvystä on vain pieni askel nalkutukseen...:

Aatami oli viettänyt paratiisissa monta onnellista viikkoa. Vähitellen kaikki nurkat oli kuitenkin koluttu ja aika kävi pitkäksi. Niinpä Aatami otti telepatiapuhelun Jahvelle ja ei kun valittamaan:
- Kuules nyt pomo. Mulla on täällä tylsää. Ei oo mitään tekemistä.
- Jaahas. No, mulla jäikin vähän tuo luomistyö kesken. Yritä nyt itte saada tämän tason projekti valmiiksi kun kuuden päivän deadline painaa päälle ja seittemäntenä oli pakko pitää pekkasvapaata ja ottaa vähän häppendaalia. Vaan joutaahan tuota näin jälkikäteen korjailemaan. Mitäpä jos loisin sulle kaveriksi naisen?
- Naisen? Mikä se semmoinen on?
- Kaikkien toiveittesi täyttymys. Tasa-arvoinen kumppanisi, joka on kaunis, älykäs ja ymmärtäväinen. Nainen tukee sinua suunnitelmissasi ja kannustaa sinua kaikin tavoin eteenpäin. Siinä ohessa se hoitaa kotityöt.
- Joo! Kuulostaa kivalta! Tee mulle sellainen! Heti!
- No tuota. En minäkään nyt sentään pysty tyhjästä nyhjäisemään, tarvii vähän raaka-aineita. Minun pitäisi ottaa sinulta kylkiluu, toinen silmä, toinen korva, toinen käsi ja toinen jalka.
- Oho. Kuulostaa aika rajulta. Miten olisi, jos kokeilisit millaisen saisit aikaan pelkästä kylkiluusta?

Niin että tässä sitä sitten ollaan oltu vuosituhansia. Halvatun nynny tuo Aatami.

Nyt taivaallisista arkistoista on paljastunut, millainen oli Jahven alkuperäinen suunnitelma naiseksi. Tai tarkemmin ottaen sieltä paljastui karsintalista. Listassa on lueteltu ne seikat, jotka Aatamilta aiottujen varaosien puuttuessa jouduttiin poistamaan lopullisesta versiosta.

10. Moniajoprosessori
Tämä ominaisuus, mikä mieheltä täysin puuttuu, saatiin puutteellisista tarvikkeista huolimatta asennettua naiseen. Sen ansiosta naisella on kullanarvoinen ominaisuus mieheen verrattuna: nainen kykenee tekemään useita asioita samanaikaisesti. Hän pystyy kutomaan sukkaa, keskustelemaan ystävättärensä kanssa hands free päässä, seuraamaan telkkarista Salattuja elämiä ja suunnittelemaan mielessään seuraavan päivän ostoslistaa yhtäaikaisesti. Mies ei pysty näistä kerrallaan kuin korkeintaan yhteen. Valitettavasti naisen moniajoprosessoriin jäi asentamatta kaksi ominaisuutta. Ensinnäkin ohikytkentä, mikä mahdollistaisi yhteen asiaan keskittymisen kerrallaan. Tämän takia nainen ei pysty ymmärtämään asioita, joiden tajuaminen vaatii samanaikaisesti monien eri tietojen yhdistämistä. Yrittäkääpä huviksenne selittää naiselle, miten omakotitalon vesikiertoinen lämmitysjärjestelmä toimii, niin tajuatte. Toinen puuttuva ominaisuus on se, että nainen ei kykene ymmärtämään, että mies ei pysty keskittymään kahteen asiaan yhtä aikaa. Tämän takia nainen saattaa tulla keskustelemaan olohuoneeseen suunnittelemiensa uusien verhojen värisävystä siinä vaiheessa, kun Suomi johtaa lätkän MM-finaalia 3-2, pelaa alivoimalla ja kellossa on 43 sekuntia aikaa jäljellä.

9. Soidinmenolohko
Tähän naisen aivolohkoon piti Aatamilta lohkaista silmän poistamisen yhteydessä noin 5 % miehen himolohkosta, mutta tekemättä jäi. Sen seurauksena nainen on monin verroin kiinnostuneempi soidinmenoista kuin itse asiasta. Vai luuletteko oikeasti, että kukaan mies olisi keksinyt mitään niin typerää kuin paritanssi? Ehei, mies haluaa käydä suoraan toimeen eikä haaskata aikaa turhaan pyörimiseen hyvän asian ympärillä. Ja sitten kaiken maailman television hömppäohjelmat vielä lietsovat tätä. Tuttavapiirissä tehdyn epävirallisen selvityksen mukaan 2/3 heteromiehistä haluaisi hirttää sen lurjuksen, joka keksi laittaa televisioon Tanssii tähtien kanssa.

8. Puuhasteluverkosto
Prosessorin jäätyä vajaaksi naisen aivoihin jäi ylimääräisiä johtoja, jotka ovat nykyisin sekavana ja hyödyttömänä vyyhtenä. Tämä on naisen aivojen ns. tippaleipälohko eli puuhasteluverkosto. Sen seurauksena naisen ja miehen tekemisten syy eroaa toisistaan. Mies tekee homman nopeasti ja tehokkaasti päästäkseen vetämään lonkkaa. Nainen taas puuhastelee, naiselle homman valmiiksi saaminen tarkoittaa sitä että sitten voi ruveta puuhastelemaan jotakin muuta. Mitatkaa mihin tahansa tehtävään teiltä ja naiselta kuluva aika. Takuuvarmasti mies tekee sen nopeammin. Tällä ei tarkoiteta sitä, että homma olisi aiemmin valmis – mies ei välttämättä viitsi hommaa aloittaa ennen kuin vasta joskus kun on pakko eli nalkutuskynnys ylittää viitseliäisyyskynnyksen. Mutta jos homman aloittamisesta mitataan sen päättymiseen kuluva aika, mies on nopeampi. Siksi miehet tuleekin työpaikalla asettaa tehtäviin, joissa tärkeää on lopputulos, naiset tehtäviin joissa tärkeää on läsnäolo.
Puuhasteluverkosto on sinänsä harmiton lisäosio aivoissa ja saa jäädä ennalleen, mutta sillä on eräs epämiellyttävä ja siksi poistettava sivuvaikutus. Siinä missä miehellä on mukavuusalue ja rentoutumisen paikka, naisella on epämukavuusalue. Havainnollistetaan asiaa esimerkillä huonelämpötilasta, mutta sama ilmiö on havaittavissa missä tahansa asiassa. Huonelämpötila on miehelle mukava vaikkapa silloin, kun se on välillä 20-22 astetta. Jos se on matalampi, mies vääntää termostaattia myötäpäivään, ja jos korkeampi, vastapäivään. Naisella taas on epämukavuusalue, joka on vaikkapa välillä 21-24 astetta. Lämpötilan ollessa epämukavuusalueen ulkopuolella valituksen aihe on arvattavissa, Jos lämpötila on alle 21 astetta, nainen valittaa kylmyydestä, jos yli 24 astetta, kuumuudesta. Epämukavuusalueella valituksena aihetta ei voi ennalta arvata. Jos lämpötila on välillä 21-24 astetta, nainen saattaa valittaa joko kylmyydestä tai kuumuudesta, ei voi etukäteen tietää kummasta. Siis olettaen että hänellä ei ole mitään tekemistä. Siksi puuhasteluverkostoa muutetaan siten, että jos puuhasteltavaa ei juuri sillä hetkellä ole, nainen kytkeytyy tyhjäkäyntitilaan nykyisen valitustilaan kytkeytymisen sijasta.

7. Sisäänrakennettu vanheneminen
Naisessa esiintyy vuosimallin ikääntyessä yleisestä kulumisesta aiheutuvaa ulkoisten ominaisuuksien heikkenemistä. Versiossa 1.0 tämä heikkeneminen näkyy sekä (a) kasvoissa että (b) vartalossa. Heikkenemisen aste on suuresti mallikohtaista, mutta väistämätöntä. Kuitenkin kasvojen osalta asiaa voi peitellä erilaisin peitemaalauksin, joiden valmistamiseen kuluukin iän myötä yhä suurempi osa naisen ajasta. Tästä aiheutuu osittain myös iän mukanaan tuoma kärttyisyys: turhauttaa, kun meikkauksesta osaa koko ajan enemmän ja enemmän ja siihen käyttää koko ajan enemmän aikaa, mutta lopputulos on vuosi vuodelta kehnompi. Toisaalta mikäli vartalo rupsahtaa, sen peitteleminen on huomattavasti hankalampaa silloin kun vaatteet on jo poistettu. Sekä omistajan että myös naisen hankintaa harkitsevan kannalta tämä sisäänrakennettu ikääntyminen toimii täsmälleen väärin. Kasvot eli se artikkeli, joka näkyy ulkomaailmalle ja jonka perusteella hankintapäätös tehdään, saattaa hämätä. Vastaavasti se osa naisesta mikä paljastuu vasta vaatteiden riisumisen jälkeen, on vasta liian myöhään päätöksenteon kannalta nähtävissä. Myös omistajan kannalta on ikävää, että naisen oleelliset osat rupsahtavat, kun taas julkisuuteen näkyvä puoli saattaa olla vielä kelvollisessa kunnossa. Siksi versiossa 2.0 rupsahtaminen keskittyy kasvoihin, kun taas vartalo pysyy pitkään ajokelpoisena. Näin naiseltakin säästyy aikaa, kun meikkaamalla ei enää kannata ajan hampaan puremia paikkailla ja omistaja on tyytyväisempi, kun vartalo on kunnossa. Rupsahtaneiden kasvojen ongelma on omistajan kannalta ratkaistavissa joko sopivalla asennolla tai paperipussilla. Jälkimmäistä menetelmää ovatkin muslimit käyttäneet menestyksellä pukemalla naisensa jätesäkkeihin, mikä onkin odotettavissa oleva innovaatio silloin kun maan naiset näyttävät jo nuorina siltä että parempi onkin peitellä.

6. Päätöksenteon viivytin
Tätä ei pidä sekoittaa seuraavaksi esiteltävään binäärilogiikkapiiriin. Jälkimmäisen tarkoitus on nimenomaan saada nainen tekemään selkeä päätös. Päätöksenteon viivyttimen tarkoitus on saada nainen odottamaan siihen asti, että päätös voidaan-oikeasti-tehdä. Eli kunnes kaikki tarvittava informaatio on hankittu. Nykyisessä karsitussa mallissa naisella on taipumus tehdä päätös kauan ennen kuin tarvitsee ja muuttaa sitä ennen päätöksen toimeenpanoa uusien tietojen muuttaessa olosuhteita. Tai uusista tiedoista riippumatta.

5. Binäärilogiikkapiiri
Kun naiselle esittää yksinkertaisen kysymyksen, johon on tasan kaksi vastausvaihtoehtoa eli kyllä tai ei, saa yksityiskohtaisen mutta silti epäselvän esityksen siitä, mitkä seikat päätökseen vaikuttavat, mitkä seikat siihen eivät vaikuta ja millä seikoilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa ja naapurin siskontytär on kuulemma saanut uuden työpaikan. Kun sitten kysyy tarkentavasti että oliko se nyt kyllä vai ei, saadut vastaukset voidaan jakaa kahteen perusluokkaan:
a) No etkö sinä nyt tuosta jo tajunnut?
b) Ei sitä nyt oikein tiedä, kun … ja äskeinen litania uusiksi tietyin variaatioin, joista aina ja poikkeuksetta puuttuu päätöksen kannalta oleellinen asia.
Molemmissa tapauksissa nainen tarkoittaa, että miehen pitää arvata mitä nainen haluaa.
Tämä ongelma ratkeaa, kun naiseen asennetaan binäärilogiikkapiiri. Piiri aktivoituu, kun mies esittää kysymyksen muodossa: Kyllä vai ei, ei tarvitse perustella.. Tällöin piiri palauttaa suullisen kyllä tai ei –vastauksen. Pieni riski on olemassa piirin ylikuumenemiseen, jolloin sen rikkoutumisen varalta asennettu ylijännitesuoja palauttaa vastauksen tee kuten haluat - ja todella tarkoittaa sitä.

4. LVI-systeemi
Huomaa helposti, että Jahve ei ollut koulutukseltaan aluesuunnittelija. Yhdenkään paikkakunnan asemakaavaa ei takuulla ole suunniteltu samalla tavalla kuin naisen: huvipuisto ja kaatopaikka naapuritonteilla. Versioon 1.0 jäi tämä systeemi, parannettua versiota jommankumman toiseen paikkaan sijoittamiseksi ei ehditty edes suunnitella. Konstaapeli Artturi Reinikaisen esitys olisi ihan varteenotettava vaihtoehto.

3. Prosessorin päivitys
Naisen aivojen prosessorin kellotaajuudessa jouduttiin tekemään kompromissi ja kuten kompromisseissä yleensä käy, lopputulos oli huonompi kuin kumpikaan alkuperäisistä vaihtoehdoista. Tällä hetkellä naisen aivot toimivat siten, että naisella on kova pyrky miesten hommiin, mutta taajuus ei kuitenkaan riitä. Lopputulos on useimmiten se, että nainen omaksuu kaikki miehen huonot ominaisuudet mutta ei mitään hyvistä. Ei tuolla prosessoritaajuudella mitään keksintöjä tehdä. Kaikki keksinnöt ovat miesten tekemiä ja niiden tarkoitus on saada naisilta seksiä. Ainoa naisen ikinä tekemä keksintö on astiankuivauskaappi. Jos miehet eivät haluaisi naisilta seksiä, niin naiset eläisivät edelleen luolissa sen astiankuivauskaappinsa kanssa. Ihmetellen että mihin hittoon tuotakin tarvitaan, koska miehet eivät olisi keksineet astioita.
Versiossa 2.0 naisen aivojen prosessori päivitetään joko pykälää heikommaksi tai pykälää tehokkaammaksi. Mikäli se päivitetään pykälää heikommaksi, ero miehiin on niin iso että naiset eivät elätä turhia harhakuvitelmia. Jos taas se päivitetään pykälää tehokkaammaksi, on prosessori riittävän tehokas siihen, että nainen kykenee huomaamaan eron mieheen olevan olemassa eikä tule sotkeutumaan miesten hommiin.

2. Tukikahvat
Vastoin yleistä harhaluuloa naisella ei ole 200 luuta enemmän kuin miehellä – ei naisella ole mekaanisia aivoja, vaikka joskus vaikuttaakin että päässä kolisee kun ajatusprosessi pyörii. Sen sijaan alkuperäisessä suunnitelmassa oli asentaa naiseen ylimääräiset luut, jotka olisivat molemmin puolin kroppaa lantioon kiinnittyneinä kahvoina. Kätevät tietyissä tilanteissa.

1. Tekstitysnäyttö
Naisen version 2.0 otsaan tulee näyttötaulu, joka aktivoituu naisen avatessa suunsa. Tauluun ilmestyy käännös siitä, mitä nainen oikeasti tarkoittaa puhuessaan. Tällä tavoin miehen ei tarvitse kuunnella naista, vaan hän voi lukea selväsanaisen – ja yleensä myös lyhyemmän – tekstin suoraan otsasta. Nainenkin on tyytyväisempi, kun miehen katse pysyy kasvoissa eikä harhaudu tisseihin.
Periaatteessa yksinkertaisempi ratkaisu olisi tosin se, että nainen sanoisi mitä oikeasti tarkoittaa. Tämän bugin korjaaminen ohjelmistosta olisi kuitenkin sellainen urakka, ettei edes Jahve siihen pysty, vaikka saisi Allahilta virka-apua.

Työnjako

Aikoinaan sukupolvelleni opetettiin koulussa ns. kolmen sektorin hypoteesi, jonka mukaan työt ovat jaettavissa kolmeen ryhmään:
1) Alkutuotanto: luonnonvarojen hyödyntäminen, kuten maanviljelys, kaivostoiminta ja kalastus.
2) Jalostus: raaka-aineiden muuttaminen tuotteiksi, kuten tavaratuotanto ja rakennustyö.
3) Palvelut: muille ihmisille tehtävä työ, kuten terveydenhoito, koulutus ja viihde.

Kolmen sektorin hypoteesi kehitettiin hieman ennen toista maailmansotaa. Yllättävän myöhään, kun huomioi että yhteiskuntarakenne oli muuttunut länsimaissa kyseisen jaon mukaiseksi jo viitisenkymmentä vuotta aiemmin. Mallista tuli mielekäs joskus vuosien 1850-1900 välisenä aikana, joten siinä mielessä on kummallista että se keksittiin noinkin myöhään.
Malli on, kuten muutkin taloustieteen mallit, aikansa lapsi. Jos joku taloustieteilijä olisi esittänyt kyseistä jakoa vaikka 1800-luvun alussa, hänet olisi naurettu kuutamolle. Toki malli olisi ollut oikea, mutta mieletön - jalostusta ja palveluja oli vähän verrattuna alkutuotantoon. Ei ole mielekästä tehdä mallia, jossa yli 70 % työntekijöistä on yhdellä sektorilla.
Vaan hup heijaa, siinä tilanteessahan me olemme nyt. Olemme siirtyneet jo parikymmentä vuotta sitten palveluyhteiskuntaan, jossa yli 70 % työvoimasta työskentelee palvelualoilla. Niinpä malli ei ole enää mielekäs. Aivan samalla tavalla kuin 200 vuotta sitten se ei ollut vielä mielekäs.

Mallia on koetettu paikkailla käsitteellä jälkiteollinen yhteiskunta, johon on lisätty neljäs sektori eli tietopohjainen työ. Käytännössä kyse on palvelusektorin jakamisesta kahtia, mikä taas on jossain määrin keinotekoista. Keinotekoiseksi jaon tekee sekin, että käytännössä kaikilla sektoreilla käytetään tietotekniikkaa.

Nykyistä työelämää kuvastaa paremmin uusi kolmijako, jonka kehittelin jokin aika sitten. Tämä jako on siinä mielessä erilainen kuin vanha kolmen sektorin malli, että sitä voi soveltaa sekä strategisella että taktisella tasolla.
Strategisella tasolla tarkoitan sitä, mihin näistä kolmesta sektorista tietty työ sijoittuu. Mallli on liukuvampi kuin vanha kolmijako siinä mielessä, että lähes jokaisessa työssä on joitakin ominaisuuksia kaikista kolmesta sektorista. Yksi näistä on kuitenkin lähes aina selvästi hallitseva ja tarvittaessa työnimike luokitellaan kyseiseen sektoriin kuuluvaksi.
Taktisella tasolla tarkoitan sitä, että jokainen työ voidaan jyvittää näihin kolmeen sektoriin sen mukaan, kuinka suuri työpanos kuluu mihinkin sektoriin työn sisäisessä jaossa, joka on eri jako kuin strategisen tason jako. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka työ itsessään kuuluisi sektorin A töihin, työn suorittamiseksi täytyy tehdä enimmäkseen sektorin B työtä.

Merkittävin muutos nykyisessä työelämässä vaikkapa viidenkymmenen vuoden takaiseen on se, että vanhassa yhteiskunnassa jokaiselle riitti yhteiskunnalliselta kannalta katsoen mielekästä työtä tehtäväksi (yhteiskunnallisesti mielekäs ei toki tarkoita välttämättä samaa asiaa kuin yksilön itsensä kannalta mielekäs). Nykypäivänä näin ei ole, ja tätä vanha kolmen sektorin malli ei juuri huomioinut, uusi huomioi.

Alkutuotanto, jalostus ja palvelut eli vanha jako ovat toki edelleen olemassa, mutta vääristymänsä (yli 70 % palveluissa) takia jako ei ole enää mielekäs. Uuteen kolmijakomalliin työt jakautuvat toisin. Tosin siten, että valtaosa alkutuotannosta ja jalostuksesta kuuluu uudessa mallissa ensimmäiseen sektoriin. Palvelualat jakautuvat suhteellisen tasaisesti kahteen ensimmäiseen sektoriin ja pieni osa siirtyy kolmanteen sektoriin.
Tilanne on siis hyvin samanlainen kuin vanhassa mallissa sen alkuvaiheessa: suuri osa ammateista on ensimmäisessä sektorissa. Toinen samanlainen ilmiö on se, että eri sektorien kehitys on suunnilleen samanlainen kuin vanhassa mallissa: keskimmäisen sektorin (vanhassa mallissa jalostus) osuus pysyy suunnilleen vakiona, kun taas ensimmäisen sektorin osuus tulee vähenemään ja kolmannen kasvamaan. Ja kolmas samanlainen ilmiö on se, että kolmannen sektorin sisäinen muutos tulee olemaan raju. 1800-luvulla valtaosa kolmannen sektorin tekijöistä oli palvelijoita eli piikoja tai vastaavia. Siitä nimitys "palvelusektori" on varmaan tullutkin - on hieman vaikeaa kutsua lääkäriä nimityksellä "palvelija". Tämän takia uuden mallin kolmannen sektorin nimitys tulee muuttumaan erilaiseksi aikanaan, mutta toistaiseksi kutsun sitä sillä nimellä joka tällä hetkellä sitä parhaiten kuvaa.
Mallin taktiseen puoleen eli eri ammatien sisäiseen jakautumiseen keskitytään myöhemmin, aluksi kolmen uuden sektorin kuvaukset.

Hyötytyö on sektoreista ensimmäinen. Se on työtä, joka pyörittää kansantalouden myllyä. Tähän kuuluu alkutuotanto ja teollisuus lähes kokonaan. Ruokaa ei tule pöytään ellei maanviljelijä kylvä pottuja peltoon ja pöytää ei ole, ellei puuseppä ole sitä valmistanut.

Tukityö on toinen sektori. Siihen kuuluvat ne työtehtävät, joiden tarkoitus on varmistaa että hyötytyö pyörii. Kun maanviljelijä niksauttaa selkänsä, lääkäri parantaa sen ja mahdollistaa näin perunanviljelyn. Puuseppä ei osaa pöytää valmistaa, ellei ammattikoulussa opettaja ole näyttänyt hänelle miten sorvia käytetään.

Jos hetkeksi pysähtyy miettimään, huomaa että vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten tämä jako kattoi kaikki mahdolliset työt. Kolmas sektori alkoi pullistua vasta sitten, kun a) kaikille ei riittänyt mielekästä työtä ja b) yhteiskunnallisilla aloilla tapahtui maisteriylituotantoa, jossa meni aika monta hyvää laitossiivoojaa ihan hukkaan.

Haittatyö on kolmas sektori. Tälle sektorille työllistyneiden työpanos on hyvässä tapauksessa kansantalouden kannalta plusmiinus nolla, normitapauksessa välillisesti haitallinen ja huonossa tapauksessa suoranaisesti haitallinen.
Suoranaisesti haitallisia ovat sellaiset, jotka hidastavat asioiden toteuttamista turhanpäiväisellä byrokratialla. Esimerkiksi kaikenlaisissa lupamenettelyissä tulee hakemukset pyörittää monen instanssin kautta, jotta yhteiskuntatieteiden maistereilla olisi hommia.
Välillisesti haitallisia ovat työt, jotka lyhyellä tähtäimellä saavat näennäisesti hyviä tuloksia aikaan, mutta pitkällä tähtäimellä vaikuttavat negatiivisesti. Esimerkkinä se, että lukiossa on erityisopettajia ja helpotuksia kokeissa jos on jokin oppimisvaikeus. Lyhyellä tähtäimellä tämähän on hienoa, niin saadaan ylioppilas leivottua monesta sellaisesta jolta jäisi muuten lakki saamatta, ts. paskahuussin katolla ei olisi lunta. Pitkällä tähtäimellä tämä on yhteiskunnallisesti haitallista: esimerkiksi moni lukihäiriöinen on tehnyt ammattikoulupohjalta loistavia uusia innovaatioita. Nämä jäävät nyt tekemättä, kun kyseiset tyypit pukataan väkisin lukion läpi.
Oma luokkansa ovat haittamaahanmuuttoon liittyvät työt. Melkoinen osa näistä on sinänsä tarpeellisia, koska haittamaahanmuuton tapahtuessa asiat menisivät vielä pahemmin perseelleen, jos kyseiset työt jätettäisiin tekemättä. Kokonaisuutena ne ovat tietysti haitallisia, sillä ilman haittamaahanmuuttoa Suomella - kuten muillakin sivistysmailla - menisi paremmin.

On selvää, että hyötytöiden ja tukitöiden tehostuessa eli automatisoituessa entistä enemmän syntyy painetta kehittää entistä enemmän haittatöitä. Niitä kun ei yleensä kone voi tehdä - tekoäly kehittyy kovaa vauhtia mutta tekotyperyyttä ei ole vielä saatu aikaiseksi.
Tätä taas ei kansantalous kestä, vaikka kovasti yritetäänkin. Erityisesti haittamaahanmuuttoon liittyvien töiden kanssa, joiden yksi tarkoitus on kaunistella haittamaahanmuuttajien työllisyystilastoja - nämä harvat jotka työllistyvät, työllistyvät yleensä monikulttuurileikittäjiksi tai uggaladuugan tulkeiksi, joilla ei olisi mitään käyttöä ilman haittamaahanmuuttoa. Enpä yhtään ihmettelisi, jos haittamaahanmuuttoa järjestettäisiin haittamaahanmuuttajien työllistämiseksi (linkistä voi lukea vain lopun kursiivilla kirjoitetun satiiriosion).
Haittatöiden lisääntyminen yli kriittisen pisteen estäisi hyöty- ja tukitöiden tekemistä kuitenkin siinä määrin, että kansantalous rappeutuisi. Niinpä haittatyöt muuttuvat entistä enemmän plusmiinusnollatöiksi. Samalla haittatyö muuttuu tyhjätyöksi. Tämä tarkoittaa työtä, jonka tekeminen ei ole taloudellisesti mielekästä, mutta joka ei haittaa varsinaisia töitä. Esimerkiksi voi hyvin kuvitella, että muutama ihminen kulkee Hornankuusen keskustassa siivoamassa roskia (toki näin tehdään nykyäänkin, mutta entistä enemmän). Tämä ei ole kannattavaa, mutta se antaa mielekästä tekemistä ja on taatusti parempi vaihtoehto kuin työttömyys. Ainoa este tällaisten nollatöiden synnylle on lainsäädäntö, joka toistaiseksi on sellainen että kannattaa makuuttaa mieluummin kotona kuin tehdä tyhjätyötä, josta saattaisi olla jotain yhteiskunnallista ja henkilökohtaista lisäarvoa. Käsitys, jonka mukaan palkalla tulee voida elää, on yksinkertaisesti vanhentunut. On parempi ansaita edes osa elämiseen tarvittavasta tulosta työllä kuin saada kaikki työttömyyskorvauksesta.

On odotettavissa, että työttömyyden lisääntyessä lainsäädäntöä muutetaan matalapalkkaisten töiden mahdollistamiseksi. Tämä on sekä yhteiskunnan ja yksilön etu. On paljon mielekkäämpää, että ansaitsee osan elannostaan työllä. Järkevin vaihtoehto olisi se, että työttömyyskorvaus puolitettaisiin välittömästi ja yhteiskunnalle annettaisiin velvollisuus tarjota osa-aikatyötä, jonka palkka yhdessä korvauksen kanssa olisi nykyistä korvausta hieman suurempi. Siten, että kokonaiskustannukset olisivat samat, sillä kellään ei olisi velvoitetta ottaa työtä vastaan ja niinpä varmasti jotkut lorvisivat mieluummin vanhempien helmoissa.


Edellä oli strateginen puoli. Taktinen puoli tarkoittaa jokaisen työn jakamista samalla tavalla hyötytyöhön, tukityöhön ja haittatyöhön:
Hyötytyö on sitä työtä, jonka suorittaminen on työtehtävän tarkoitus.
Tukityö on sitä työtä, jonka tekemisen laiminlyönti tekee joko lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä hyötytyön hankalammaksi tai jopa mahdottomaksi.
Haittatyö on sitä työtä, jonka jättäminen kokonaan pois parantaisi työtulosta. (Ja ne lukijat, jotka ihmettelevät miksi tällaista työtä olisi, menkää ensimmäiseen työpaikkaanne niin ymmärrätte parissa viikossa.)

Tässä on siis huomattava, että itse työ voi kuulua yhteen ryhmään, mutta valtaosa työstä voi kuulua eri ryhmään. Esimerkiksi sairaanhoitajan työ on tukityötä, koska se itsessään ei tuota mitään vaan sen tarkoitus on tukea tuottavaa työtä hoitamalla ihmisten terveyttä. Mutta mikäli tarkastellaan työn itsensä jakautumista, niin suurimman osan ajastaan (esim. 70 %) hän tekee hyötytyötä, kuten hoitaa potilaita. 20 % ajasta kuluu tukityöhön, kuten hoitotoimenpiteiden kirjaamiseen ja 10 % haittatyöhön, kuten merkityksettömiin palavereihin.

Kuten jokainen työelämässä mukana ollut on huomannut, viime aikoina haittatyön osuus on lisääntynyt. En ainakaan tiedä poikkeuksia, kun kuuntelee mitä ihmiset sanovat, etenkin julkisen puolen työntekijät. Yksityisellä puolella riippuu lähinnä siitä, onko yrittäjä vai palkkatyöläinen - jälkimmäisissä tapauksissa tilanne on suunnilleen sama, kun taas yrittäjät kiroavat lisääntynyttä byrokratiaa eli haittatyötä.

Jokainen lukija voi tykönään pohtia kolmea kysymystä:
1) Mihin perusryhmään oma työ strategisesti kuuluu: hyötytyöhön, tukityöhön vai haittatyöhön?
2) Mitkä osat työstä ovat taktisesti hyötytyötä, mitkä tukityötä ja mitkä haittatyötä?
3) Kuinka monta prosenttia työajasta on mitäkin työtä?

Uusinta: Röhkäisy maahanmuuttopolitiikalle

Lukijalle: Pistetäänpäs näin joulun kunniaksi uusinta tulevaisuudesta siitä, kuinka joulukinkusta otetaan tuplahyöty irti eli tehdään sioista hyötyeläimiä jo ennen kinkuksi päätymistä. Ja tänä iltana Jaska tyrkkää kymmenen kilon kinkun uuniin:


Takamaakunnan Uutiset, 22.2.2022:

Jouluruuasta arjen ystäväksi

Vantaalaisella Risto Sikasella, 46, on sukunimensä mukainen lemmikkieläin: minipossu. Julia-emakko ei enää nykyään käännä katseita, mutta tilanne oli toinen lemmikin ilmestyessä perheeseen vähän toistakymmentä vuotta sitten.
- Julia oli ensimmäinen lemmikkisika koko kaupunginosassa, Risto kertoo. - Kyllä siinä naapurustossa moni leuka loksahti, kun lapset taluttivat possua hihnassa.

Nykyään possuja tulee vastaan joka kadunkulmassa, mutta vuonna 2011 tilanne oli vielä toinen. Mikä sai Sikasten perheen hankkimaan erikoisen lemmikin, oma sukunimikö?
- Ei varmasti, vaikka kyllä sitäkin naureskeltiin. Vanhempi tytöistä, Aliisa, oli tuolloin kahdeksanvuotias ja allerginen. Hän toivoi kovasti rapsuteltavaa lemmikkiä ja luin Minipossuyhdistyksen sivuilta, että possu voisi sopia allergikolle. Otin yhteyttä ja teimme muutaman tutustumiskäynnin "possuperheisiin". Kun Aliisa ei saanut oireita, niin hankittiin Julia lemmikiksi.

Sikanen kuitenkin myöntää, ettei tämä ole koko totuus.
- Voi olla, että Julia olisi perheeseen tullut muutenkin. Mutta me asuimme tuolloin kerrostalossa ja pelkäsimme asunnon arvon romahdusta. Kadun toisella puolella oli muutamia kaupungin vuokrakämppiä samanlaisessa kerrostalossa ja niiden asujamisto oli käytöksellään laskenut omistusasuntojen hintoja. Meidän rappukäytävässä oli myös pari kaupungin asuntoa ja tiesimme toisen niistä lähiaikoina tyhjenevän. Tuumattiin, että possun hankkiminen samaan rappuun voi olla aika tehokas tapa estää tietynlaisten asukkien muuttaminen naapuriin. Hyvin toimi, saatiin muutama vuosi myöhemmin kämpästä melkein 30 tuhatta euroa enemmän kuin kadun toisella puolella asunut työkaveri.

- Tuttu tarina, myöntää Suomen Minipossuyhdistyksen tiedottaja Henna Järviräme. - Noita aikoja tämä alkoi yleistyä. Ihmiset näkivät asuinseutunsa muuttuvan ja kotiensa arvon alenevan. Sitten joku keksi minipossun ja aloitti boomin. Muslimit eivät halunneet elää saastaisten sikojen välittömässä läheisyydessä. Jos rappukäytävässä oli jossain perheessä lemmikkisika, muslimit eivät suostuneet sinne muuttamaan. Kun kantikset tajusivat tämän, Minipossuyhdistyksen jo uinumaan päässyt toiminta sai käsittämättömän piristysruiskeen. Meille tulvi kyselyjä ja jouduimme neuvomaan ihmisiä, mistä minipossuja hankitaan, miten niitä hoidetaan ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mitä he ikinä keksivätkään kysyä.

Minipossuyhdistyksen voimavarat eivät olisi riittäneet. Mutta samaan aikaan kaikessa hiljaisuudessa sikatilallinen Jorma Latva-Ojanterä Pohjanjoelta oli tehnyt mullistavaa jalostustyötä.
- Olin arvellut tällaiselle boomille olevan mahdollisuuden, hän kertoo. - Pikkusisko miehineen asui Helsingissä kaupungin vuokratalossa. Mamuista oli kaikenlaista häiriötä, mutta kun he saivat kuulla systerin asuvan lomillaan sikatilalla, jättivät inhoten rauhaan. Siitä minä sitten rupesin tuumailemaan, miten tehokas karkotusvaikutus mahtaisi olla elävällä possulla.
Latva-Ojanterä oli tilallaan oppinut sikojen olevan älykkäitä ja seurallisia eläimiä. Hän tiesi, että siat olisivat erinomaisia lemmikkieläimiä, lapsena hänellä oli ollut pikkupossu leikkitoverina aivan kuin Vaahteramäen Eemelillä. Ongelmia olivat kuitenkin haju, tonkimisvimma ja ennen kaikkea koko.
- Normaalisti lemmikkinä pidetty vietnamilaisrotukin painaa aikuisena melkein sata kiloa.

Latva-Ojanterä oli hankkinut joitakin pienikokoisimpia vietnamilaisrodun edustajia, mutta varsinaisen löydön hän teki saadessaan uusseelantilaisia kunekune-possuja.
- Risteytin rodut keskenään ja jälkikasvu oli pienikokoisempaa kuin kummatkaan vanhemmista!

Kokeilut jatkuivat ja lopputuloksena oli pohjanjokelainen: noin puolet kunekunea, kolme kahdeksasosaa vietnamilaista ja kahdeksasosa suomalaista maatiaista. Emakko jäi aikuisenakin aina alle 50-kiloiseksi, yleensä 30-kiloiseksi, tonki vähän, oli seurallinen ja hauskannäköinen. Hittituote oli valmis.
- Meiltä meni porsasta niin paljon kuin saatiin tuotettua ja kehdattiin hintaa pitää. Elävästä siasta sai enemmän kilohintaa kuin parhaastakaan fileestä, Latva-Ojanterä nauraa. - Siitä se sitten tasoittui, kun toisetkin saivat saman rodun edustajia ja pystyivät tuottamaan uusia poikueita.

Pohjanjokelainen on edelleen suosiossa. Uusimmat tiedot kertovat, että nyt entinenkin ongelma eli karjun koko on ratkennut. Aiemmin yli satakiloiseksi kasvaneet karjut on saatu jalostettua melkein emakon kokoon, minkä seurauksena emakotkin ovat vähän pienentyneet.

Komisario Onni Lautanen muistaa hyvin possuboomin alun.
- Kyllä siinä yhteentörmäyksiä tuli. Puhelimet kävivät kuumana, kun muslimit soittivat ja valittivat uskonnollisia tunteitaan loukatun nähdessään porsaita kaupungilla.
Suomen Laki oli kuitenkin asiassa selvä. Lemmikki on lemmikki, kunhan se ei aiheuta vaaraa ihmisille ja asiantuntijat todistivat sikojen olevan vaarattomampia kuin koirien.
- Enemmän meille tuli ongelmia ja oikeusjuttuja siitä, kun muslimit surmasivat sikoja tai hyökkäsivät niiden omistajien kimppuun. Tilanne oli välillä todella räjähdysherkkä.

- Toki ylilyöntejä oli toiseenkin suuntaan. Loppujen lopuksihan melkoinen osa ihmisistä hankki possun muslimien takia. Possu esti muslimia muuttamasta naapuriin tai edes samaan rappuun. Samaten moni opiskelijatyttö hankki lemmikkipossun, kun sitä ulkoiluttaessa ei tarvinnut pelätä raiskausta lenkkipolulla. Vaikka possu ei pystynyt puolustautumaan, oli sen omistaja saastainen. Ongelmia tuli lähinnä tapauksissa, joissa possu hankittiin vain muslimeja ärsyttämään, komisario Lautanen muistelee.
- Näissä tapauksissa possulle saatettiin antaa muslimeja loukkaava nimi ja kävelyttää sitä edestakaisin moskeijan edustalla huudellen "tse tse, Fatima". Tai sitten possua saatettiin laiminlyödä. Väärinkäyttötapaukset eivät kuitenkaan olleet sen yleisempiä kuin muidenkaan lemmikkieläinten yhteydessä.
- Enkä tarkoita että pelkästään muslimien karkottamiseksi hankittuja possuja olisi aina kohdeltu huonosti, ei suinkaan. Joskus tapahtui vaikka niin, että samassa rapussa olevalle vanhukselle hankittiin rapun yhteisvoimin lemmikkipossu seuralaiseksi. Possun kustannuksista ja ulkoiluttamisesta vastattiin sitten yhdessä, koska asunnon arvon säilyminen oli jokaisen intressi. Ennen pohjanjokelaisrodun yleistymistä monet tekivät jopa siten, että rakensivat kerrostalon pihaan pienen karsinan, johon otettiin pikku possu maatilalta elätiksi kasvamaan. Kun se sitten oli tullut liian suureksi, vietiin possu takaisin maatilalle ja palattiin uuden ja pienemmän kanssa.

- Kerran oli kyllä sota lähellä, kai tämän voi nyt paljastaa. Eräs yrittäjä perusti koiratarhan tyyliin possutarhan lemmikeille omistajien lomamatkojen ajaksi. Sain kuulla, että nimeksi oli aiottu antaa "Possu-Mekka". Otin omistajaan yhteyttä kulissien takana ja kehotin joko muuttamaan nimeä tai ottamaan kunnon palovakuutukset. Valitsi ensimmäisen vaihtoehdon.

Poliisille tuli lopulta niin paljon ongelmia lemmikkipossujen ja muslimien yhteentörmäyksistä, että komisario Lautasen päätyöksi tuli vastata asiasta. Hän saikin talossa lempinimen "sikakomisario".
- Minusta se oli hauska nimitys. Poliiseja on haukuttu sikamaisiksi aina, mutta nyt siihen oli aihetta. Kuittasin takaisin, että on parempi olla sikakomisario kuin komisariosika.
Ongelmia asiassa on yhä, mutta tilanne ei muuttunut niin pahaksi kuin alkuvuosina luultiin.
- Osa muslimeista oli maallistuneita ja integroitumishalukkaita eikä heillä koskaan ongelmaa ollutkaan, ongelma oli sillä kovaäänisellä vähemmistöllä. Heistä osa on sopeutunut ja osa muuttanut maihin, joissa possujen pito lemmikkinä on kielletty suvaitsevaisuussyistä, kuten Ruotsiin. Lisäksi muslimien maahanmuutto on vastoin ennusteita tyrehtynyt olemattomiin, enkä yhtään epäile etteikö possujen yleisyys Suomessa ole yksi syy tähän, kertoo Lautanen.

Entä jatkuuko possuboomi edelleen näin 2020-luvulla?
- Kun Juliasta aika jättää, niin meille hankitaan uusi possu, vakuuttaa Risto Sikanen.
- En puhuisi enää boomista, mutta uskoisin possujen määrän pysyvän nykyisellä tasolla, toteaa Henna Järviräme Minipossuyhdistyksestä.
- Toivottavasti, naurahtaa possutuottaja Jorma Latva-Ojanterä.
- Varmasti, sanoo "sikakomisario" Onni Lautanen. - Kun työn puolesta tutustui possuihin, niin tuossa puoli vuotta sitten hankin sellaisen itsellenikin. Ihastuttava lemmikki, josta on vielä paljon iloa kohta odottavilla eläkepäivillä.

Uutiskatsaus 51/2017

1. Laamakausi

Joskus on vaikea päättää, tunteeko vahingoniloa vai sääliä silloin, kun vanhamedia kusee omille kintuilleen. Kuten tässä alpakkacaustissa, jossa jokaiselle oli itsestäänselvyys että koko alpakkatapahtuma oli masinoitu lataamaan syyllisyys 612-kulkueen niskoille. Onneksi tapaus oli sentään niin läpinäkyvä, että vanhamediakin löysi selkärankansa jäänteet ja pitkin hampain tunnusti tosiasiat. Se jäi kyllä kertomatta, että ihan taatusti alpakat olisivat mahtuneet samalle torille 612-kulkueen kanssa. Mukavia eläimiähän ne ovat, voin kaverini alpakoita rapsutelleena vakuuttaa. Ja erinäisiä 612-marssijoita tuntevana vakuuttaa niin ikään, että leppoista sakkia. Tapahtumia ei kuitenkaan voitu samaan aikaan järjestää - oli muuten huvittavaa kuinka tälle äkkiä pystyyn polkaistulle tempaukselle järjestettiin ohituskaista pikalupamenettelyyn - siitä yksinkertaisesta syystä, että vasemmiston työmarkkina- ja sosiaalitukivetoiset elämäntapariehujat muodostivat uhan niin alpakoille kuin lapsillekin.


2. Hääkellojen kumahtelua

Tilastokeskus julkaisi tutkimuksen, jossa selvitettiin minkämaalaisten kanssa suomalaiset ovat lyöneet hynttyitä yhteen. Vähemmän yllättävästi sukupuolten välillä oli iso ero. Listassa oli tarkoitus olla 20 maata molemmilta sukupuolilta, mutta suomalaismiesten puolisoista oli vain 19 maata, koska 20. maan lukumäärä oli liian pieni julkaistavaksi intimiteettisyistä. Yhteisiä maita listoilla oli vain kahdeksan. Niistäkin vain viisi oli sellaisia, joissa jakauma ei ollut pahasti kallistunut jommallekummalle sukupuolelle eli esim. suomalaisnaisten kanssa naimisiin menneitä ruotsalaisia ei ollut yli kaksinkertaista määrää suomalaismiesten kanssa menneisiin ruotsalaisiin nähden. Tulokset:
Yhteiset, miehillä yli 2x määrä: Neuvostoliitto, Viro
Yhteiset, suunnilleen saman verran: Ruotsi, Saksa, Yhdysvallat, Espanja, Kanada
Yhteiset, naisilla yli 2x määrä: Britannia
Vain miehillä: Thaimaa, Kiina, Venäjä, Filippiinit, Puola, Vietnam, Brasilia, Japani, Unkari, Ukraina, Indonesia
Vain naisilla: Turkki, Italia, Alankomaat, Ranska, Marokko, Irak, Jugoslavia, Nigeria, Australia, Kreikka, Egypti, Gambia
Haittamaahanmuuton kannalta aika kylmäävää luettavaa. Etenkin kun huomioi sen, että varmaan melkoinen osa ”ranskalaisista” ja ”briteistä” on jotain muuta kuin ranskalaisia ja brittejä.


3. Taas oikeassa

Vuosi sitten marssittiin kovasti rasismia vastaan, kun suomalainen kuulapäävajakki oli potkaissut suomalaista narkkaria. Totesin jo tuolloin, että mikähän mahtaa olla lopullinen kuolinsyy. Jos liuotushoito on saatu ajoissa päälle, ei sen jälkeen yleensä kuolla niin että naps vaan, ellei tapahdu lääkärin ohjeiden vastaista itseaiheutettua kemiallista reaktiota. Ja mitäpä nyt kävikään ilmi:
– Valviran lausunnon mukaan uhrin verestä löytyneillä päihdeaineilla on todennäköisesti ollut vaikutusta kuolemaan.
Hän oli käyttänyt todistajan kuullun ystävän mukaan useita eri huumeita hoitoaikanaan ja lähtenyt sairaalasta vastoin lääkärin suositusta.
– Hänellä oli kuusi vuorokautta ennen kuolemaa aivoverenvuotoa ja vakava aivoruhje. Valviran mukaan pienikin määrä rauhoittavia aineita on voinut aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa.
Harmillista tässä on toki se, että yksi kuulapää saattaa olla tämän raportin takia vähän vähemmän aikaa kaltereiden takana.


4. Teuvo, maanteiden kuningas

Eduskunnassa sattuu ja tapahtuu taas. Hakkarainen on jälleen törttöillyt ja käynyt käsiksi kokkareiden Veera Ruohoon. Voi päätellä että Teukka todellakin menettää humalassa harkintakykynsä:
- En tiedä miten pitkä Teuvo on, mutta varmaan kymmenen senttiä lyhyempi kuin 180-senttinen Veera Ruoho.
- Veera Ruoho on poliisi
- Veera Ruoho on ollut Suomen olympiaedustajana taekwondon raskaassa sarjassa.
Jos Veera olisi päättänyt Teuvoa vähän kurmoottaa, niin eduskunnan kahvilan lattialle olisi jäänyt vain märkä läntti eikä se olisi ollut kahvia. Veera Ruoho kuitenkin sanoi, että hänelle ei tulisi mieleenkään käyttää taitojaan toista ihmistä vastaan. Tämä kyllä kuulostaa vähintäänkin oudolta. Minkä hiton takia taekwondoa sitten opetellaan ellei itsepuolustukseksi? Vähän sama kuin kestävyysjuoksija jäisi keskelle katuammuskelua siksi, ettei juoksutaitoja ole tarkoitus käyttää pakenemiseen.
Teukan tempuista on tullut julkisuuteen vähän muutakin, mm. se että hän on lähennellyt myös Päivi Räsästä. Jälleen hyvä esimerkki harkintakyvyn pettämisestä - jos tarkoitus oli päästä intiimiin kanssakäymiseen, niin Teuvo olisi todennäköisemmin onnistunut menemällä Kuopioon vonkaamaan Minna Canthin patsaalta kuin Päivi Räsäseltä. Vaan median Teuvo-mäiskintä vaimeni kummasti, kun myös Mikael Jungner kertoi Teuvon lähennelleen häntä. Tiedostavan toimittajan aivoissa iski päälle syntax error -tila: ei saatana, jos Teuvo onkin kaappihomo... eihän sitä silloin saa arvostella. Vaikka kyllä pitäisi. Nyt Teuvo on mennyt liian pitkälle, äijälle Antabus-kapselit ihon alle ja vähän äkkiä tai sitten ulos koko eduskuntaryhmästä, pitäisi Halla-ahon sanoa.


5. Paikkakunnalla on uusi sheriffi

Kun poliisin määrärahoja ja kattavuutta on jatkuvasti karsittu, niin vastaavasti yksityiset vartijafirmat ovat lisääntyneet. Nyt ollaan saapumassa seuraavalle tasolle, jossa jo julkiset toimijat järjestävät omaa lainvalvontaansa. Enontekiön kunta aikoo perustaa sheriffin viran. Paikkakunnalle kaavaillaan myös omia kodinturvajoukkoja. Koko revohka on seurausta siitä, että Enontekiön poliisi lakkautettiin. Lähin poliisi on Kittilässä. Sieltä on matkaa Enontekiön kuntakeskukseen Hettaan yli 150 km. Ajomatka Kilpisjärvelle on lähes 300 km. Sanoisin että paikalliselle lainvalvonnalle on jonkinmoinen markkinarako. Tähänkin asti Kilpisjärventie on ollut jossain märäin villiä länttä. Viimeksi siellä ajaessa ohi hurahti yhtäkkiä Saksan rekkareissa ollut Lamborghini, vauhtia oli arviolta jotain 160 km/h. Pahaa en kellekään toivo, mutta odotin kyllä mielenkiinnolla onko vähemmän runsaasta maavarastaan tunnettu Lamborghini muutaman kilometrin päästä remontin tarpeessa, siellä kun tiesin olevan semmoiset nimismiehen kiharat routavaurioina, että omallakin Hyrysysyllä piti hidastaa vauhti viiteenkymppiin. Ei ollut, joten olivat ilmeisesti ehtineet huomata töyssyt ajoissa.
Jos projekti totetutuu, saa nähdä saavatko Lapin omat pojat lainvalvonnan kuntoon. Tähän asti nyrkkisääntö on ollut se, että Suomen Laki III lakkaa olemasta voimassa Lapin rajalla, II napapiirin korkeudella ja ykkönenkin Palojoensuun kohdalla.


6. Viestikoekeskus

Viikon kotimainen ykkösuutinen on ollut Hesarin hutilyönti ja sitä seurannut selittelykamppanja. Lehti meni julkaisemaan salattuja tietoja Viestikoekeskuksen toiminnasta. Olipahan taas osoitus siitä kuinka Hesari nakkaa pitkät paskat suomalaisten turvallisuudesta. Onni onnettomuudessa on toki se, että tuskinpa tiedoissa oli mitään sellaista, mikä ei jo ollut ulkovaltojen tiedustelun tiedossa. Ei siinä ollut mitään sellaistakaan, jota minä en tiennyt enkä usko CIA:n tai FSB:n olevan sen huonompi.
Paljon enemmän vahinkoa Hesari on saanut aikaan suomalaisten turvallisuudelle onnistumalla aivopesemään suuren osan kansaa haittamaahanmuuton kannalta välinpitämättömiksi lampaiksi tai jopa sen kannattajiksi. Tosin siinäkin suunta on vankasti muuttumassa, vaikka kuinka Hesari muuta yrittää väittää. Eihän Ilja Janitskiniakaan saatu Suomeen tuomiolle. Vaikka Hesari kuinka väittää että MV on valemedia. Sivumennen sanoen, oletteko muuten koskaan nähneet Hesarin esittävän yhtään ainutta esimerkkiä MV:n väitetyistä valheista? Kieltämättä lehden uutisointi on yksipuolista, mutta mitäpä muuta amatööripohjalta ponnistavalta julkaisulta voi odottaa. Hesari on huomattavasti monipuolisempi - siellä on totuuden joukossa aika paljon disinformaatiota ja suoranaisia valheitakin.
Vaan voi olla, että Hesarin taholta tulee kohta melkoinen yllätys. Sen onneton Nyt-liite on muuttunut entistä enemmän teiniangstiaan purkavien yläastetasoisia ainekirjoituksia suoltavien toimittajien pesäpaikaksi. Saamieni tietojen mukaan on olemassa strateginen syy siihen, että kyseiset toimittajat on koottu sinne. Epäilen että samaan liittyy myös se, että Brysselin etäpäätteenä tunnettu päätoimittaja Niemi meni ansaan ja julkaisi tämän nolon viestikoekeskusjutun nyt ja komprementtoi samalla itsensä mahdottomaan asemaan. Jäämme odottamaan.


7. Vaisut bileet

Kysymys 1: Mitä tapahtui 1517?
Aivan oikein. Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin tuomiokirkon oveen ja sysäsi uskonpuhdistuksen tosissaan liikkeelle.
Kysymys 2: Paljonko on 2017 – 1517?
Aivan oikein. 500.
Kysymys 3: Onko tämä juhlavuosi, joka siis on meidän valtiolliseen rakenteemme kannalta käänteentekevän tapahtuman tasaluku, mennyt huomaamatta?
Kyllä, ainakin allekirjoittaneelta.
Kysymys 4: Miksi? Miksi mediassa ei ole tätä nostettu esille lainkaan?
Öööö….


8. Näin ulkomailla

Ehkä suomalaiset eivät olekaan niin töykeitä paskiaisia kuin media meille yleensä yrittää tolkuttaa. Suomesta Italiaan muuttanut luokanopettaja kertoi vähän toisenlaisen tarinan, joka on tuttu kaikille niille, joilla on asiasta todellista kokemusta. Suomalaisia arvostetaan maailmalla luotettavina ja korkeasti koulutettuina työntekijöinä ja hämmästellään sitä, kun pomokin likaa kätensä suorittavan tason työssä. Samalla käy myös ilmi, että työtuntien vertailu ei anna kuvaa tilanteesta. Muistelen joskus nähneeni tilaston, jossa todettiin kreikkalaisten olevan EU:n ahkerimpia työntekijöitä, koska työtunteja kertyi eniten. Siinä oli tilastontekijältä jäänyt fysiikan opiskelu väliin, kun ei tiedä työn olevan tehon ja ajan tulo. Vaikka kreikkalaiset tekisivät töitä 24/7, ei se työn määrää vielä korkeaksi saa jos käytetty teho on alhainen. Suomalaisen työntekijän valtti on juuri se tehokkuus, ei se että työhön käytetään maksimaalinen aika. Tämän kun vielä saisi byrokraatit ymmärtämään.


9. Muuttokuorma

Yhdysvallat päätti siirtää Israelin suurlähetystönsä Tel Avivista Jerusalemiin. Tämä tapahtui 1995. Takarajaksi muutolle annettiin 1999. Lakiin kirjattiin määräys, että presidentillä on kuitenkin oikeus olla toimeenpanematta päätöstä. Clintonilla, Bushilla ja Obamalla oli pallit hukassa. Trumpilla oli pallit ja hän toteutti päätöksen. Käytännössä tämä ei muuta juuri mitään, koska maalla on ollut konsulaatti Jerusalemissa aiemminkin ja tuskin Tel Avivin rakennus tyhjäksi jää. Käytännössä vaihdetaan paikkojen nimikyltit keskenään. Tosin ovat muslimit vähäisimmistäkin syistä mellakoineet, joten ei muuta kuin bileet pystyyn. Ahmed tuo tulitikut, Osman tähtiliput poltettavaksi, Muhammad kiviä heiteltäväksi ja Ali pellollisen kik-herneitä nenään vedettäväksi.


10. Ääni kuulumaan!

Barack Obama totesi Chicagossa pitämässään puheessa, että demokratiaa on vaalittava:
– Muuten asiat voivat romahtaa nopeasti. Olemme nähneet yhteiskuntia joissa näin on käynyt, Obama sanoo videolla.
Esimerkikseen hän otti ajan ennen Hitlerin valtaannousua todeten, että 1920- ja 30-lukujen iloisen elämän uskottiin jatkuvan ikuisesti.
– Ja sitten 60 miljoonaa ihmistä kuoli. Koko maailma vajosi kaaokseen, Obama sanoo.
– Pitää siis keskittyä – ja äänestää, hän kehottaa kuulijoitaan videolla.
Jonkun pitäisi huomauttaa Obamalle muutamasta historiallisesta perusasiasta:
1) Hitler nousi valtaan nimenomaisesti äänestämällä. 8.11.1932 pidetyissä vaaleissa NSDAP sai 33,09 % äänistä, mikä 30.1.1933 nosti Hitlerin valtakunnankansleriksi. Äänestysprosentti oli 80,58, mikä olisi esimerkiksi Yhdysvalloissa ennenkuulumattoman korkea. Ja mitä natsit tekivätkään ensitöikseen valtaan päästyään? Järjestivät uudet vaalit 5.3.1933. Natsipuolueen ääniosuus oli täsmälleen sama, vaikka äänestysprosentti nousi.
2) Toisin kuin Hitlerin valtaannousu, Yhdysvaltain perustaminen ei tapahtunut demokraattisen äänestyksen seurauksena vaan kapinana. (Tunnetusti kapinoita aletaan kutsua vapaussodiksi, mikäli ne voitetaan.)
3) Iloinen 1920-30 luku? Eikö Obama ole kuullut suuresta lamakaudesta?


11. Seis lain nimessä... siis jos haluat pysähtyä

Amerikkalaispoliisi sai 20 vuoden vankeustuomion taposta. Hän oli pysäyttänyt epäillyn auton, jolloin epäilty lähti juoksemaan pakoon. Poliisi juoksi kiinni, mutta epäilty yritti paeta uudelleen. Tällöin poliisi ampui häntä selkään useita kertoja, jolloin epäilty kuoli. Poliisi selitti, että uskoi epäillyn varastaneen hänen tainnutusaseensa. Sivullisen kuvaama video osoitti, että poliisi poimi pudonneen tainnutusaseen maasta, käveli ammutun miehen luo ja vei tainnutusaseen hänen viereensä rekvisiitaksi.
En ymmärrä. Jos poliisi käskee pysähtymään ja epäilty jatkaa pakoaan, niin mitä siinä pitäisi tehdä? Antaa mennä vaan ja lähteä donitsille? Tuomio olisi pitänyt tulla enintään ylimitoitetusta voimankäytöstä. Jos jumaliste juoksee poliisia karkuun eikä tottele pysähtymiskäskyä, niin silloin on omalla vastuulla.


12. Orania

Etelä-Afrikka on tunnettu infernaalisista rikosluvuistaan. Sain kuitenkin nettivinkin kaupungista, jossa asukkaat eivät edes vaivaudu lukitsemaan autojaan tai ulko-oviaan. Siihen saattaa olla syynsä. Kaupunkiin pääsee asukkaaksi vain, jos läpäisee komitean haastattelun. Tästä huolimatta väkiluku kasvaa vuosittain 10 %. Siihenkin saattaa olla syynsä.


13. #meneither

#metoo-kampanja sai kylmää kyytiä ruotsalaisnäyttelijä Noomi Rapacelta. Rapace on suuresti arvostettu näyttelijäntaidoistaan. Tällä saattaa olla jotain tekemistä sen kanssa, että Rapace ei ole päässyt rooleihinsa tuottajan sohvan kautta, kuten monet naisnäyttelijät. Kiistän kaikki mahdolliset väitteet siitä, että olisin toiminut Rapacen haamukirjoittajana, vaikka hänen lausuntonsa oli lähes yksi yhteen sen kanssa, mitä viime viikolla kirjoitin. Se, että Rapace ja minä lausuimme samoin, oli väistämätöntä. Asia kun on niin, että valheita on monenlaisia mutta totuuksia yleensä vain yksi.


14. Shalom

Kuulitteko uutisesta, jonka mukaan Miss Irak sai tappouhkauksia ja hänen perheensä joutui pakenemaan maasta? Ette vai. No eipä ihmekään, siitä oli vain pikku-uutinen. Kärhämä aiheutui siitä, että hän julkaisi Miss World -kilpailuissa ollessaan yhteiskuvan itsestään Miss Israelin kanssa tekstillä "Rauhaa ja rakkautta Miss Irakilta ja Miss Israelilta". Jostain syystä Miss Israel ei saanut tappouhkauksia kotimaassan, mutta kuvitelkaapa huviksenne millainen median paskamyrsky olisi noussut jos näin olisi käynyt. Toisilla on vain eri standardit kuin sivistyneillä ihmisillä, joilta on aihettakin vaatia enemmän. Harmi sinänsä irakilaisten kannalta, kun menettivät yhden maan niistä harvoista naisista jotka eivät ole niin rumia että heidät pitää verhota jätesäkkiin.


15. Vaadimme tasa-arvoa!

Taas ihmetellään sitä, miksi mies- ja naisurheilijat eivät etenkään palloilussa saa samaa palkkaa. Ammattimies Henry Laasanen tyhjensi pajatson jo melko perusteellisesti selityksellään. Todettakoon, että jos urheilussa noudatettaisiin samoja tasa-arvosääntöjä kuin normaalissa työelämässä, naisille kävisi hyvin ohraisesti. Mikä tahansa poikien B-juniorijoukkue pyyhkii lajissa kuin lajissa lattiaa naisten maajoukkueella. Silti naiset ovat joskus jopa ammattilaisia, kun taas juniorit tietenkään eivät. Yltääkseen samaan ansiotasoon kuin naisten maajoukkuepelaaja miespelaajan tulee olla taidoiltaan tähän nähden täysin ylivertainen. Mikäli normaalityöelämässä noudatettaisiin samaa palkkajakaumaa, naispuolinen perushoitaja tienaisi saman verran kuin miespuolinen ylilääkäri. Kuten Laasanen joskus taannoin esitteli Suomen pöytätennisrankingia (ei niitä fyysisimpiä lajeja), saattoi todeta Laasasen olevan Suomen ykkösnaispelaajan yläpuolella.
Käytännössä kaikissa lajeissa miesten fyysinen etumatka on niin suuri, että sitä ei millään harjoittelulla kavenneta. Yksi niistä harvoista lajeista, joissa maailman parhaat naiset pärjäävät edes kansallisen tason miesten joukossa, on kestävyysjuoksu. Viime vuonna Almaz Ayana teki sensaatiomaisen ME:n 10 000 metrillä, 29.17,45. Sillä tuloksella hän olisi ollut miesten maailmantilastossa sijalla 640.


16. Amatöörien puuhastelua

Mm. Los Angeles Lakersin fysiikkavalmentajana toiminut Marko Yrjövuori hämmästeli suomalaisten yleisurheilijoiden vammoja ja totesi, että täällä toimitaan väärällä tavalla. Olen ehdottomasti samalla kannalla. On kuitenkin huomattava, että täällä osattaisiin varmasti toimia oikeallakin tavalla, jos resursseja olisi käytössä saman verran kuin NBA-seuralla. Suurin osa harjoituksista on Suomen huipuillakin sellaisia, että valmentaja ei ole paikalla. Jos jokin paikka pettää, ei ole Yrjövuoren tasoista nivelenniksauttajaa viiden minuutin sisällä hoitamassa. Kun yleisurheilija valittelee kipeytynyttä jalkaansa, ensihoito on tietysti valmentajan suorittama hieronta ja diagnoosi, että lihaksessa ei ole mitään vikaa, nyt lääkäriin ja äkkiä. Mikä ei yleensä tarkoita samana päivänä. Kobe Bryant olisi ollut magneettikuvauksessa jo siinä vaiheessa, kun suomalainen yleisurheilija vielä naputtelee kännykkään terveyskeskuksen numeroa.
Yleisurheilijoiden valmentajat ja muut mahdolliset tukijoukot eivät ole ammattilaisia. Heiltä ei voi vaatia ammattilaisten tietotaitoa (osalla se kyllä on) eikä ennen kaikkea ammattilaisen työaikaa, useimpien pääelinkeino kun on syöminen ja valmentamisesta ei saa riittävää ruokarahaa. Ja näin sen pitääkin olla. Tämä on amatööritouhua, markkinavoimat ratkaiskoot mihin raha menee.


Pakollinen loppukevennys: Äkillisiä terveysongelmia

Akrobatia – rock’n’roll –tanssissa (mistä näitä uusia lajeja aina sikiää, onko maailmassa oikeasti noin paljon ihmisiä jotka eivät vanhoissa pärjää) on menestynyt venäläinen Katerina Tihonova. Lajin kansainvälisen liiton varapuheenjohtaja Manfred Mohab vahvisti epäilyt, joiden mukaan kyseessä olisi salanimellä kilpaileva Vladimir Putinin tytär. Myöhemmin Mohab kiisti asian ja sanoi kyseessä olleen terveysongelmista johtuva väärinkäsitys, hän oli heikon kuulonsa takia ymmärtänyt kysymyksen väärin. Hyvä että asia selvisi, etteivät Mohabin terveysongelmat pahentuneet. Voi tietysti ihmetellä, miksi tutkivat journalistit eivät tiedustelleet asiaa Tihonovalta itseltään. Onhan hän julkisuuden henkilö eli liiton toimihenkilö itsekin ja sitä paitsi siviilitöinään johtaa tutkimuskeskusta Moskovan yliopistossa.