Kaidalla tiellä

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Optula päätti sitten tarttua pässiä sarvista tutkimalla, mitenkäs se maahanmuutto ja rikollisuus oikein toisiinsa suhtautuvat. Hämmästyttävin asia tutkimuksessa on, että se uskallettiin julkaista. Lopputulokset olivat nimittäin melkoisen tyrmäävät. Suora lainaus tiivistelmästä:

Tulokset. Tutkimus osoitti, että eräiden maahanmuuttajaryhmien rikollisuustaso ja rikosten uhriksi joutumisriski perinteisissä omaisuus- ja väkivaltarikoksissa on Suomessa tällä hetkellä selvästi kantaväestöä korkeampi. Toisaalta maahanmuuttajaryhmien väliset rikollisuustaso- ja uhriksi joutumisriskierot tutkituissa rikostyypeissä olivat suurempia kuin koko maahanmuuttajaväestön ja kantaväestön erot. Maahanmuuttajat eivät sen enempää rikollisuusriskin kuin rikollisuuden rakenteenkaan suhteen muodosta yhtenäistä ryhmää. Aikuisväestön rikosriski yhdistyi maahanmuuttajilla tavallisesti korkeaan uhriksi joutumisriskiin ja yhtenä syynä tähän oli se, että korkean rikollisuusriskin ryhmissä huomattava osa rikollisuudesta oli ryhmien sisäistä. Tulokset olivat pääosin samansuuntaisia niin rekisteri- kuin kyselylähteitä käytettäessä. Tutkimus osoitti myös, että rikollisuustasoerot maahanmuuttajataustaisessa aikuisväestössä, niin maahanmuuttajaryhmien väliset kuin suhteessa kantaväestöön, ovat Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa väkivalta- ja omaisuusrikoksissa tällä hetkellä käytännössä identtiset.
Keskeisten demografisten ja sosiaalisten taustatekijöiden huomiointi vähensi, muttei poistanut, kantaväestön ja korkean rikollisuusriskin maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja rikollisuustasossa ja uhriksi joutumisriskissä. Aikuisväestössä korkean riskin maahanmuuttajaryhmien ero kantaväestöön liittyi osin nuorten miesten suureen osuuteen ja alhaiseen tulotasoon. Näiden tekijöiden huomioiminen ei kuitenkaan selittänyt maahanmuuttajaryhmien välisiä eroja. Nuorten keskuudessa taas vapaa-ajan rutiinitoiminnot, vanhempien harjoittama sosiaalinen kontrolli sekä perheen sosioekonominen tilanne olivat yhteydessä maahanmuuttajanuorten korkeampaan rikoskäyttäytymiseen ja uhriksi joutumisen riskiin.

Taidatkos sitä sen selvemmin sanoa? Ilmeisesti olisi kuitenkin pitänyt, koska esimerkiksi Helsingin Sanomat otsikoi tutkimuksesta kertovan artikkelinsa "Valtaosa maahanmuuttajista on lainkuuliaisia". Jumankekka! Tuo meni suoraan totuuden vääristelyn Hall of Fameen. Aivan erityisesti Hesari (paperiversio) jaksoi muistuttaa siitä, että yhdessäkään maahanmuuttajaryhmässä ei ollut yli 10 % rikollisia. Tuo tulkinta meni puolestaan suoraan tahallisten väärinymmärrysten Hall of Fameen.

Tutkimuksen aineistona olivat vuosina 2010-11 tapahtuneet rikokset. Tarkemmin sanottuna rikokset, joista oli jääty kiinni. Ja rikoksistakin vain väkivalta- ja omaisuusrikokset. Tämä siis tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa ei päätynyt rikollisten joukkoon, mikäli toteutti ainakin yhden seuraavista ehdoista:
1) Tehty rikos ei ollut väkivalta- tai omaisuusrikos, vaan esim. kavallus
2) Rikos ei tapahtunut vuosien 2010-11 välisenä aikana esim. siksi, että sattui istumaan elinkautista linnassa eikä voinut tehdä rikosta
3) Rikoksesta ei jäänyt kiinni, esim. pahoinpitelystä ei tehty rikosilmoitusta
Tälläkin systeemillä saatiin pahimmista väestöryhmistä melkein 10 % rikollisiksi. Siis vielä kertauksena: tietyssä väestöryhmissä lähes 10 % teki kahden vuoden aikajanalla väkivalta- tai omaisuusrikoksen, josta jäi kiinni. Sama muunnettuna suomalaisiin: jos suomalaiset tehtailisivat rikoksia samaan tahtiin, niin kahden vuoden aikana puoli miljoonaa suomalaista syyllistyisi vakavaan rikokseen! Ja tämä onnistutaan lehdistössä valkopesemään maahanmuuttajien rehellisyydeksi!

Mutta tuo vihervasemmistolaisen hyysäysmediamme objektiivisuudesta. Takaisin tutkimukseen. Otsikko oli siis Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä. Se on jaettu kolmeen osaan. Osassa I tutkittiin maahanmuuttajien rikollisuutta rekisterilähteiden valossa. Osassa II tehtiin sama tutkimus kyselylähteitä käyttäen. Osassa III käsiteltiin maahanmuuttajien kotoutumista ja siihen liittyviä toimenpiteitä. Tässä kommentaarissa referoin pääasiassa osaa I, osan II kuittaan muutamalla lyhyellä maininnalla, koska siinä saadut tulokset ovat hyvin samanlaisia kuin osassa I. Osaa III en käsittele ollenkaan, koska se on pääasiallisesti diibadaabaa kotouttamisesta, mikä on täysin ymmärrettävää. Tutkijoiden täytyi suojata oma persnahkansa lisäämällä loppuun vakiofraaseja, jotka tuskin heitä itseäänkään kiinnostivat.


Kuten edellä kerrottiin, osassa I tutkimusaineistona ovat siis vuosina 2010-11 tapahtuneet väkivalta- ja omaisuusrikokset. Kyseessä oli kokonaistutkimus, ts. kaikki aikavälillä olleet kyseisten tyyppien rikokset (tyypit lueteltu tutkimuksen sivun 7 alaviitteessä) olivat mukana, ei siis pelkkä otos. Tästä krediittiä tutkijoille. Rikoksista oli selvitetty epäiltyjen mahdollinen mamutaustaisuus. Ensimmäisen polven mamuiksi oli määritelty, jos syntymämaa oli jokin muu kuin Suomi. Toisen polven mamuiksi oli määritelty, jos äidinkieli oli jokin muu kuin suomi. Tässä on tutkimuksen ensimmäinen, joskin väistämätön epätarkkuus. Voihan ihan pottunokkasuomalainenkin olla sattumalta Ruotsissa syntynyt, kuten vaikka Keke Rosberg. Nämä tapaukset lienevät kuitenkin harvinaisia. Sen sijaan toisen polven mamuissa lienee melkoinen määrä epätarkkuutta. Jos Suomessa asuva puhuu äidinkielenään hinkuintiaa, niin lienee selvä että kyseessä ei ole etninen suomalainen. Mutta toisinpäin: on hyvin todennäköistä, että suomalaisen ja uggabuggalaisen jälkeläinen puhuu äidinkielenään suomea eikä uggabuggaa. Näiden tapausten rikollisuus on määritelty etnisten suomalaisten rikollisuudeksi. Epäilen lievää törkeämmin, että tilasto vääristyy eikä suinkaan suomalaisten kannalta edulliseen suuntaan. Tässä kohdassa on kuitenkin annettava tutkijoille synninpäästö, koska etnisen taustan tutkiminen olisi käytännössä mahdotonta. Mutta kyllä heidän olisi pitänyt tämä asia myös mainita tuloksia vääristävänä tekijänä - tai sitten täsmentää, että tutkimuksessa "suomea äidinkielenään puhuviksi" luokitelluista kaikki eivät ole "etnisiä suomalaisia".

Ulkomailla syntynyt väestö oli luokiteltu synnyinmaan mukaan 24 ryhmään. Suurimmat yksittäiset synnyinmaat (yli 5000 asukasta) olivat Venäjä, Ruotsi, Viro, Somalia, Irak, Kiina, Thaimaa, Saksa ja Turkki. Joissain tutkimuksen osa-alueissa jako oli tarkempi ja joissain osa maista oli yhdistetty saman nimikkeen alle.

Ensimmäisenä tutkittiin ns. toimettomuutta, eli kuinka suuri osa aikuisväestöstä ei opiskele eikä käy työssä. Suomea äidinkielenään puhuvista osuus oli neljä prosenttia. Kaikissa suurimmissa mamuryhmissä osuus oli korkeampi. Pohjat vetivät somalinkieliset (41 %) ja kurdinkieliset (35 %). Siis kymmenkertainen osuus suomalaisiin nähden!

Seuraavana oli vuorossa työttömyysaste. Suomenkielisistä työttömiä oli 10 %. Maahanmuuttajista työttömiä oli keskimäärin 22 %, mutta erot ryhmien välillä olivat jälleen suuria. Itä-Aasiasta muuttaneilla aste oli sama kuin suomenkielisillä. Listaykkösenä olivat jälleen somalit, 54 %.

Työllisyysaste on eri asia kuin työttömyysaste, koska se huomioi myös muut työikäiset työvoiman ulkopuolella olevat (esim. varhaiseläkeläiset, perhevapaalla olevat ja opiskelijat). Suomenkielisten työllisyysaste on noin kaksi kolmasosaa, maahanmuuttajilla noin puolet. Erot olivat jälleen suuria: esimerkiksi virolaisten työllisyysaste oli sama 67 % kuin suomalaisilla, mutta somalien työllisyysaste oli 20 %. Epäillä sopii, että jos somalinkielisistä töissäkäyvistä poistettaisiin sellaiset ammatit, joille ei ilman somaleja olisi mitään tarvetta (esim. somalinkielen tulkit ja somaleihin erikoistuneet sosiaalityöntekijät), työllisyysaste olisi alle 10 %. Tässä on huoltosuhdetta kerrakseen.

Työllisyyttä tutkittiin lähinnä sen takia, että se on rikollisuudessa merkittävä indikaattori. Vanha sanontahan on, että joutilaisuus on paholaisen temmellyskenttä. Varsinainen rikostutkimus tuli sitten seuraavaksi. Kaikissa rikostyypeissä verrokkitasoksi otettiin suomenkielisten taso, jota merkittiin arvolla 1. Kaikista tutkittavista kategorioista tutkittiin ensin absoluuttinen vertailuluku, jonka jälkeen alettiin poistaa tekijä kerrallaan selittäviä seikkoja ja laskettiin uusi vertailuluku. Ensin poistettiin sukupuoli, sitten ikä, seuraavaksi tulotaso ja viimeisenä asuinalue. Näin saatiin sosioekonomisesti luotettava vertailuluku.

Pahoinpitelyrikollisuus oli ensimmäisenä vuorossa. Ykköstä pienempään arvoon pääsivät ruotsinkieliset ja mamuryhmistä Aasiassa, Länsi-Euroopassa (pl. Ruotsi ja Viro, jotka olivat omina yksiköinään), Oseaniassa ja Pohjois-Amerikassa syntyneet. Suomessa syntyneillä muunkielisillä rikollisuusaste oli noin 3. Hurjin lukema oli Afrikassa syntyneillä, joilla luku oli 6,45. Kaikkien vakiointien jälkeenkin lukema oli 3,50. Lähes samaan ylsi Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka (suom. huom. siis arabimuslimit), absoluuttinen lukema 5,91 ja vakiointien jälkeen 2,95. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tietyt maahanmuuttajaryhmät tekevät pahoinpitelyjä kuusinkertaisesti ja kaikkien selittelyjenkin jälkeen kolminkertaisesti. Kyynikko voisi tietysti todeta, että kunhan sitten vakioidaan myös älykkyys-, kulttuuri- ja uskontotekijä, varmuuden vuoksi vielä yleinen kusipäisyystekijä, eivät kyseiset ryhmät varmaan syyllisty rikoksiin yhtään sen enempää kuin suomalaisetkaan. Afrikan ihmeen pahoinpitelemää tuskin hirvittävästi lohduttaa, että kun sosioekonominen taso on vakioitu, niin pahoinpitelyä ei oikeastaan tapahtunutkaan. Kyllä vakioinnilla voidaan rikosten syitä selvittää, mutta ei sillä ole mitään merkitystä rikosten määrään. Ainoa vakiontitekijä, joka pitäisi hyväksyä on ikä, koska se muuttuu automaattisesti.

Raiskausrikoksiin maahanmuuttajien todettiin syyllistyneen keskimäärin tekijällä 8 eli raiskausten määrä oli kahdeksankertainen suomenkielisiin nähden. Afrikassa syntyneillä lukema oli 16,47 ja Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka -ryhmässä 17,57. Vakioituina lukemat ovat 12,19 ja 12,90. En uskalla edes kuvitella, millaiset nämä lukemat ovat yksittäisillä ryhmillä - esimerkiksi Afrikassa syntyneiden tilastoissa kun ovat mukana vaikkapa ghanalaiset ja Nigerian igbot, jotka yleensä käyttäytyvät lähes sivistyneiden ihmisten tapaan.

Ryöstörikoksissa maahanmuuttajien taso oli noin 3,5. Kärkipaikkaa pitävät hallussaan afrikkalaiset, 11,12. Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka -ryhmä on tässä kategoriassa hämmästyttävän kunnollinen muihin rikoksiin verrattuna, lukema on 5,96. Siis vain kuusinkertainen suomalaisiin nähden! Tähän väliin kiilaavat Ruotsissa syntyneet lukemalla 8,03. Melkoisen yllättävä lukema on kiinnittänyt myös tutkijoiden huomion. Tarkempi penkominen paljasti, että Ruotsissa on syntynyt melkoinen määrä romaneja, jotka tehtailivat puolet ryhmän rikoksista. (Lisäys 19.6.2015: tieto tästä löytyy Optulan tutkimuksesta, s. 102 alaviite) Tässä loistava esimerkki siitä, mitä on saanut aikaan muutama sata vuotta kestänyt monikulttuurisuuskokeilu.

Varkausrikoksissa mamujen keskimääräinen taso on 2,5-kertainen suomalaisiin nähden. Kärkipaikkaa pitävät - rumpusoolo - afrikkalaiset! Lukema on kuitenkin vain 4,71. Selittäväksi tekijäksi tässä nousee toki se, että suora varastaminen on turhaa, kun välillisesti varastamalla eli verovaroilla maksetuilla sosiaalietuuksilla pärjää hyvin.

Maahanmuuttajien rikollisuutta Suomessa oli verrattu vastaavaan muissa Pohjoismaissa. Erillinen tilasto oli Norjasta. Kuten lopputuloksissa todettiin, Suomen ja Norjan tasot olivat lähes identtisiä. Muutamia esimerkkejä, joissa kantaväestölle annettu verrokkiarvo on 1:
Toisen polven maahanmuuttajat: Suomi 3,18, Norja 3,43
Afrikka: Suomi 5,50, Norja 5,35
Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka: Suomi 5,73, Norja 5,61
Venäjä: Suomi 1,60, Norja 1,21
Itä-Aasia: Suomi 0,56, Norja 0,52
Hauska piirre on siis se, että Afrikan ja Lähi-Idän maahanmuuttajien rikollisuusaste on kymmenkertainen Itä-Aasiasta tulleisiin nähden ja luvut ovat Suomessa ja Norjassa niin lähellä toisiaan, että mahtunevat tutkimusten virhemarginaaliin.

Seuraavaksi tutkimuksessa selvitettiin maahanmuuttajia rikosten uhreina. Ikuisesti on toitotettu sitä, kuinka usein Suomessa joudutaan rasististen rikosten uhreiksi. Tutkimus osoittaa väitteen todeksi. Ei kuitenkaan sillä tavoin, kuin suvaitsevaisto olisi toivonut. Lainaus: Tutkitulla ajanjaksolla kantaväestön pahoinpitelyrikoksista 91 prosenttia oli kohdistunut kantaväestöön ja seitsemän prosenttia maahanmuuttajiin. Huomioitaessa uhrien ikä- ja sukupuolijakaumat, maahanmuuttajien osuus kantaväestön uhreista vastasi väestöosuutta. Kantaväestön tekemät pahoinpitelyt eivät siten olleet kohdistuneet maahanmuuttajiin useammin kuin väestöosuuden pohjalta voitiin ennustaa. Eli se siitä. Rasistisia rikoksia kyllä tehtaillaan, mutta ne kohdistuvat aivan toiseen suuntaan. Suomalaisen todennäköisyys joutua kurdin pahoinpitelemäksi on varmasti moninkertainen verrattuna todennäköisyyteen joutua toisen suomalaisen pahoinpitelemäksi, kunhan vakioidaan väestöryhmien suhteellinen osuus.
Johtopäätöstä vahvistaa raiskausrikosten kohteeksi joutuneiden etninen jakauma. Jos suomalaisen riskiä kuvataan arvolla 1, saa afrikkalainen kertoimen 6,9 ja amerikkalainen kertoimen 0. Kun aiemmin on todettu afrikkalaisten raiskaavan yli 16-kertaisella todennäköisyydellä, niin tämä tarkoittaa käytännössä kahta asiaa: afrikkalainen raiskaa afrikkalaista. Suomalaiset tuskin juurikaan raiskaavat muunmaalaisia, jos näin olisi, ei amerikkalaisten kerroin olisi nolla. Toisaalta voisi myös päätellä, että afrikkalaiset raiskaavat omiaan harvemmin, koska syyllisyyskerroin on noin 16 ja uhrikerroin vain noin 7. Jotenkin kävisi kuitenkin mielessä, että afrikkalaiset raiskauksen uhrit harvemmin menevät poliisin puheille, kun kotiseudulla kyseessä on normimeininki. Tähän viittaa myös se, että Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka -ryhmässä raiskauksen uhrikerroin on vain 1 eli sama kuin kantasuomalaisilla. Siitä huolimatta että syyllisyyskerroin kyseisessä ryhmässä on 18. Olisiko mitenkään mahdollista, että kun Muhammad raiskaa Fatiman, niin Fatiman rikosilmoituksentekotodennäköisyys on erittäin pieni? Ja jos ja kun näin on, niin mikä mahtaisi oikeasti olla syyllisyyskerroin? Ei ainakaan 18. Ehkä 30?

Suorastaan surkuhupaisan puolelle tutkimus menee, kun selvitetään alkoholin osuutta rikollisuuteen. Noin äkkiseltään kävisi mielessä, että muslimit olisivat puhtoisia poikia, Allah kun kieltää viinakset. Tilastot kertovat seuraavaa. Vuotta kohti laskettuna väkivaltarikoksista epäillään suomenkielisistä 0,27 % kännipäissään ja 0,19 % selvinpäin. Lähi-Itä/Pohjois-Afrikka -ryhmässä lukemat ovat 0,56 % ja 2,48 %. Somaleilla tilanne on 0,84 % ja 2,56 %. Eli jopa muslimit tekevät kännipäissään enemmän rikoksia kuin suomalaiset kaikki yhteenlaskettuna! Tosin ryhmien kokonaisrikollisuudesta humalassa tehtyjen osuus on murto-osa siitä mitä suomalaisilla. Tästä voisi tietysti vetää johtopäätöksen, että edes kahden promillen känni ei laske suomalaisen harkintakykyä keskimääräisen muslimin tasolle.

Lopuksi täytyy vielä antaa vähän synninpäästöä somaleille. Tarkempi erittely väestöryhmistä on vihdoin tutkimuksen osan I lopussa. Somali on väkivaltarikollisuuden tasoltaan vasta viidenneksi yleisin äidinkieli pistearvolla 2695. Edelle menevät lingala, turkmeeni, wolof, tsetseeni ja kurdi. Listaykkönen lingalan pisteet ovat 4545. Lingalan kieltä puhutaan Kongossa. Ja valitettavasti nykyään myös Suomessa. Äskeisiä pistearvoja kannattaa suhteuttaa suomen kielen arvoon. Se on 458.

Vastaavia lukuarvoja varkausrikollisuudesta: listaykkönen kikongo 6098, hopeaa lingala 5000, pronssia georgia 3226. Somali vain 2095 ja kurdi 1345. Romania 2350. Suomi 509.

Samanlaiset tilastot löytyvät myös syntymämaan mukaan tutkimuksen sivuilta 115-120, mutta ne eivät yllätä ketään. Lukekaa itse jos kiinnostaa.

Yhteenvetona on todettava, että kiintiöpakolaishaastatteluissa pyritään käsittääkseni valitsemaan parhaat päältä. Samoin turvapaikanhakijat kuulemma karkoitetaan, mikäli syyllistyvät rikoksiin. Meille tulevat siis näistä ongelmamaista niiden parhaiksi havaitut tapaukset. Lopputulos on silti tämä.


Tutkimuksen II osassa aineistona olivat vuoden 2012 nuorisorikollisuuskysely, joka oli tehty otoksena 6- ja 9-luokkalaisille, sekä kansallinen rikosuhritutkimus, tehty otoksena 15-74 -vuotiaille. Mamuiksi määrittely oli tehty vastaajan omasta ja vanhempiensa synnyinmaasta antamien tietojen perusteella. Poimin esiin joitakin yksittäisiä havaintoja.

Koulurötöstelyä oli tutkittu (s.146) kysymällä, minkälaisiin töllöntöihin sitä on tullut syyllistyttyä. Kategorioita oli 20. Yhdessäkään kategoriassa suomalaisten rötöstelyaste ei ollut suurempi kuin mamuilla ja tasapeliinkin yllettiin vain yhdessä (vahingonteko koulussa). Jaotellumpi tieto (s.154) paljasti, kuinka moneen eri kategoriaan mikäkin ryhmä oli keskimäärin syyllistynyt. 9-luokkalaisista suomalaisten keskiarvo oli 3,2, mamujen 4,1. Suuralueittain jaoteltuna Lähi-Itä ja Afrikka saivat arvon 4,5. On myös huomattava, että tässä tulokset perustuivat omiin vastauksiin. Kuinka rehellisinä ja luotettavina voidaan minkäkin ryhmän vastausta pitää? Tämän tutkijat ansiokkaasti toteavat itsekin (s.213) huomauttamalla, että tutkimuksessa esitetyin lisäkysymyksin havaittiin, että melkoinen osa mamunuorista ei myöntäisi rötöksiä edes nimettömässä kyselyssä. Lisäksi kannattaa muistaa, että osa tietyistä ryhmistä on puolilukutaidottomia eivätkä siksi osaa edes vastata kysymyksiin.

Uhrikokemuksia tutkimalla (s.166) oli havaittu, että mamunuoret ovat joutuneet selvästi useammin uhreiksi kuin kantasuomalaiset. Toisaalta ei liene yhdellekään tutkijalle yllätys, että rikolliset joutuvat useammin rikoksen kohteeksi kuin syyttömät. Koska rikoksentekijöitä on tietyissä ryhmissä moninkertainen määrä, on odotettavissa että kyseisissä ryhmissä on myös uhreja enemmän. Ainoa poikkeus oli "sähköinen kiusaaminen", ilmeisesti siis nettikiusaaminen. Siinä suomalainen oli joutunut uhriksi ainoastaan yhtä suurella todennäköisyydellä kuin mamu. Sivistynyt arvaus antaa olettaa, että syynä on mamujen heikompi teknologian käyttötaito.


Loppukaneettina avoin kysymys päättäjillemme: kun otatte tänne kiintiöpakolaisiksi, turvapaikanhakijoiksi tai muuten vaan lemmikkieläteiksi afrikkalaisia ja muslimeja, niin MITÄ HELVETTIÄ TE OIKEIN AJATTELETTE?????????????

Välihuomautus 58: Pikajuoksua viheriöllä

Ja kuinka ollakaan, edelliseen välihuomautukseensopivasti heti perään lehdet revittelivät uutisotsikoita Hollannin Arjen Robbenin huikeasta nopeudesta kentällä. Uutisen mukaan Robben olisi spurtannut vauhdilla 37 km/h ennen toista maaliaan Espanjaa vastaan. Linkattua Iltalehden uutista luokattomammin asian otsikoi Hesari: Robben olisi voittanut SM-kisojen satasen! Hesarin uutinen perustui laskutoimitukseen, jonka mukaan 37 km/h vauhdilla 100 metriä sujahtaa aikaan 10,28. Uskon epäilemättä toimittajan näin laskeneen, koska laskun oikea tulos on 9,73. Virhe syntyy siinä, että 37 km/h muunnettuna yksikköön m/s on 10,28 m/s. Toimittajien matemaattiset taidot vastaavat kokemusteni mukaan semmoista kohtalaista kuudesluokkalaisen tasoa.

Mitähän toimittaja olisi tuumannut, jos olisi osannut laskea oikein? Robben olisi voittanut maailmanmestaruuden!? Katsotaanpa tilannetta oikeasti. Kalevan Kisojen voittoväite perustui siihen, että viime vuonna kultaa otettiin ajalla 10,57. Se tekee keskinopeudeksi 34,05 km/h. Tällä nopeudella ei kuitenkaan matkaa juosta, sillä alkukiihdytys vie aikansa. Tämän voi helposti todentaa vaikka sillä, että Usain Boltin huippunopeudeksi hänen juostessaan satasen ME:n 9,58 mitattiin 44,72 km/h (keskinopeus välillä 60-80 m). Jos koko matka olisi mennyt samalla nopeudella, satasen ME olisi 8,05. Oikeasti Boltin keskinopeus koko matkalla oli 37,58 km/h. Tästä voimme helposti suhteuttaa Robbenin mitatun huippunopeuden keskinopeudeksi laskemalla Boltilta osamäärän keskinopeus/huippunopeus ja kertomalla saadulla osamäärällä Robbenin huippunopeuden. Lopputulos on 31,09 km/h, mikä on siis suhteellisesti se nopeus, jolla Robben olisi satasen pinkonut. Loppuaika tällä nopeudella on 11,58. Kovaa sekin viheriöllä nappulat jalassa kesken pelin juosten, mutta ei lähelläkään edes Kalevan Kisojen tulosrajaa.

On myös huomautettava, että todellisuudessa jalkapalloilija ei hallitse telinelähtöä ja menettäisi siinä ainakin pari kymmenystä. Tämä ei tietenkään ole hänen vikansa ja olisi korjattavissa pienellä harjoittelulla. Sen sijaan kiinnostaisi tietää, kuinka helvetissä on muka kyetty mittaamaan Robbenin kentällä juoksema matka ja kellottamaan aika edes etäisesti jonkinlaista mittaustarkkuutta muistuttavalla menetelmällä. Korkeakoulun labrassa vastaava mittaus naurettaisiin ulos alta aikayksikön, virhemarginaalin täytyy hipoa kymmentä prosenttia. Tästä kertookin toinen juttu, jonka mukaan Robbenin nopeus ei sittenkään olisi ollut 37 km/h, vaan vain 31,03 km/h. Eihän siinä ole kuin semmoinen lähes 20 % pudotus ensin ilmoitettuun...

Välihuomautus 57: Palloilua etusuoralla

Jokaiselle yleisurheilupiireissä mukana olevalle on hyvin tuttua se, kuinka asiaan vihkiytymättömät kertovat kuinka huono yleisurheilun taso on ja miten hyvin muiden lajien urheilijat pärjäisivätkään yleisurheilussa. Olen kuullut erään naisihmisen väittävän ihan pokkana, kuinka hän pystyy kävelemään normaalit kengät jalassa laukku olalla kuusi kilometriä alle puolen tunnin. Ihan oli kartalta mitattu. No, tuolla vauhdilla otettaisiin SM-mitali kympin kävelyssä. Eikä mennyt jakeluun, vaikka kuinka väitettiin. Olen nähnyt urheilutoimittajan kirjoittavan tosissaan, että erään futiksen MM-joukkueen jokainen pelaaja on neljän tonnin Cooperin kunnossa. Todellisuudessa hämmästyisin suuresti, jos siellä olisi edes yksi sellainen koko kisoissa. Futareista väitetään erityisen usein, että he ovat todella nopeita pikamatkoilla - tässä blogissa olen ollut mukana väittelyssä, jossa uhottiin parhaiden jalkapallistien kykenevän juoksemaan satasen alle kymmenen sekunnin.

Paavo Nurmi Gamesissa keskiviikkona turkulaiset tekivät todellisen urheilukulttuuriteon. He olivat kutsuneet Turun seudun jokaisesta huippupalloilujoukkueesta sähäkimmät juoksijat viivalle kutsukilpailuun. Matka oli 60 metriä, ilmeisesti siksi että palloilulajeissa kyse on räjähtävästä lähdöstä ja 100 metriä olisi siksi huonompi referenssi. Vähän samanlainen tempaus nähtiin kuusi vuotta sitten Ruotsi-ottelussa, kun uinnin maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä juoksi 100 metriä aikaan 14,42.

Lopputulokset miesten (14 osallistujaa) sekä naisten (9 osallistujaa) kisoista olivat mielenkiintoiset.

Selvästi suhteellisesti kovin suoritus oli naisten kisan voittajan Jutta Luhtalan 7,95, sillä olisi tällä kaudella menty Suomen hallitilastoissa sijalle 35. Selitys tulokseen on helppo: jenkkifutista pelaava Luhtala on oikeasti yleisurheilija ja juoksi tänä vuonna hallikisoissa sadasosaa kovemmin eli 7,94. Satasen enkka hänellä on 12,45, mikä jää sekunnin kymmenyksellä Kalevan Kisojen tulosrajasta. Toiseksi paras oli lentopalloilija Noora Kosonen, 8,47. Seitsemän juoksijaa pääsi alle yhdeksän sekunnin ja kaksi jäi yli sen. Ei huonoja aikoja. Tosin Kososen tuloksella ei olisi tämän kauden Suomen hallitilastoissa olisi selvinnyt kolmensadan parhaan joukkoon (300. paras tulos oli 8,43). Ikäluokittain katsoen vanhin ikäluokka, jossa paras palloilija olisi ollut kolmen parhaan joukossa, olisi ollut 12-vuotiaat. Oikea referenssiryhmä naispalloilijoille on yleisurheilussa 11-vuotiaat tytöt, koska siinä ikäluokassa kolme parasta juoksi alle yhdeksän sekunnin eli on samalla tasolla Suomen parhaiden palloilijoiden kanssa. Sadalla metrillä tämä tarkoittaa noin 14 sekunnin tasoa.

Miesten kisassa sähäkin oli TPS:n juniorimaajoukkuekiekkoilija Otto Nieminen, 7,48. Ei niin kovin yllättäen häneltäkin paljastui yleisurheilutausta, oli ollut 14-vuotiaiden SM-kisoissa viides 100 metrillä. Aika oli sen verran kova, että sillä olisi tämän kauden Suomen hallitilastoissa menty melkein kahdensadan parhaan joukkoon (200. paras aika 7,47). Seuraavaksi paras tulos oli TPS-futari Solomon Duahilla, 7,56. Kolmas oli Interin Henri Lehtonen, 7,64. Tästä ei pysty sanomaan, mille tasolle se Suomen tilastoissa asettuisi, koska se ei alita tilastoihin pääsyn rajaa. Neljästätoista palloilijasta yhdeksän alitti kahdeksan sekuntia ja viisi jäi sen päälle, joten semmoinen vähän alle kahdeksan sekunnin tulos on huippunopean palloilijan normi. Suomen juniorihallitilastoissa tällä kaudella tämä vastaa 13-vuotiaiden poikien tasoa, siellä kolmen parhaan ajat olivat 7,84, 7,99 ja 8,06. Sadan metrin juoksussa tämä taso 60 metrillä vastaa noin 12 sekunnin aikaa.

Tämän pitäisi kyllä lopullisesti päättää puheet siitä, että palloilijat pärjäisivät kylmiltään yleisurheilussa. Lajeilla on aivan eri vaatimukset. Luultavasti lentävällä lähdöllä mitatut ajat olisivat vertailukelpoisempia, koska starttitekniikassa palloilijat antavat tasoitusta. Silti erot olisivat melkein yhtä suuret.

Ja vielä lopuksi: mitä tasoa oli uinnin maailmanmestari Hanna-Maria Seppälä silloin kuusi vuotta sitten juostessaan satasen 14,42? Suomen viime kauden aikuisten tilastoon hän ei mahtuisi, koska sinne pääsemisen raja on 13,75. Kyseisen rajan alitti 534 suomalaisnaista. Oikea referenssi olisi noin 12-vuotiaat, siinä tilastossa kyseisellä ajalla olisi saavutettu 19. sija. 11-vuotiaissa olisi sijoitus ollut toinen ja kymmenvuotiaissa ensimmäinen. Tosin kyseisissä ikäluokissa läheskään kaikki eivät satasta juosseet, koska virallinen sprinttilaji alle 13-vuotiaista alaspäin on 60 metriä.

Sivallus CCC

Suomen Veteraaniurheiluliitto vaihtoi taannoin nimensä Suomen Aikuisurheiluliitoksi. Perusteluna oli se, että "veteraani"-nimityksen katsottiin aiheuttavan sekaannuksia sotaveteraanien kanssa. Vaan eivätpä tulleet ajatelleeksi, että uusi nimi vie ojasta allikkoon. Nimittäin, jos Suomen Urheiluliitto tarjoaa yleisölle urheiluviihdettä, tarjoaako Suomen Aikuisurheiluliitto sitten aikuisviihdettä?

Murhatut urheilijat

Murhan uhriksi joutumisen riskiä kasvattavat monikymmenkertaiseksi omat elämäntavat ja epämääräinen seura, mutta huonolla tuurilla uhriksi voi joutua kuka tahansa. Myös tunnettujen urheilijoiden kohtalona on joskus ollut päätyä murhatuiksi. Seuraavassa aikajärjestyksessä kymmenen kuuluisaa murhatapausta, joissa uhrina on olltu urheilija.


15.10.1910 Stanley Ketchel

Keskisarjan maailmanmestari Stanley Ketchel oli ammattinyrkkeilyn alkuvaiheen suurimpia nimiä. Hän valtasi kiistattoman maailmanmestaruuden vain 21-vuotiaana tyrmäämällä ensimmäisessä erässä Mike Sullivanin. Seuraavat kolme vuotta hän hallitsi keskisarjaa kovalla kädellä voittamalla kaikki varteenotettavat vastustajat. Välillä hän tosin hävisi mestaruuden Billy Papkelle tämän iskettyä Ketcheliä jo ennen asiaankuuluvaa tervehdystä. Uusintaottelussa kaksi kuukautta myöhemmin Ketchel kosti Papkelle antamalla tälle selkäsaunan. Siihen aikaan erotuomari ei yleensä keskeyttänyt otteluita ja Ketchel pieksi Papkea kymmenen erän ajan armotta säästäen tyrmäysiskun tarkoituksella vasta 11. erän alkuun, kuten oli Papkelle jo ennen ottelua luvannut. Uusia haasteita hän haki yrittämällä raskaan sarjan kruunua Jack Johnsonilta. Väitetään, että rahapulassa ollut Johnson oli suostunut ottelemaan 15 erää yrittämättä tyrmäystä. 30 kiloa kevyempi Ketchel kaipasi hieman tasoitusta. Ketchel itse puolestaan intoutui liikaa ja iski 12. erässä Johnsonin lattiaan. Sieltä noustuaan Johnson otti sordiinon pois päältä ja tyrmäsi Ketchelin puolessa minuutissa.
Naistenmiehenä tunnettu Ketchel sai luodin selkäänsä istuessaan aamiaispöydässä. Hän oli iskenyt silmänsä naiseen, jonka poikaystävä ei liiemmin pitänyt asiasta. Paikalta paennut murhaaja saatiin kiinni ja hän kuoli istuttuaan vankilassa 12 vuotta.
Tunnetusti värikästä elämää elävät nyrkkeilijät ovat kuolleet suhteettoman usein murhattuina. Ammattilaisten maailmanmestareista murhatuiksi ovat tulleet Ketchelin lisäksi ainakin Trevor Berbick, Héctor Camacho, Antonio Cermeno, Arturo Gatti, Don Jordan, Alfredo Layne, Eleoncio Mercedes, Robert Quiroga, Clemente Sánchez, Mzukisi Sikali, Battling Siki ja Wallace Smith. Esimerkiksi Muhammad Alin ammattilaisena kohtaamista 50 vastustajasta vähintään yhdeksän istui jossain vaiheessa vankilassa ja ainakin kaksi murhattiin. Lisäksi Sonny Listonin ja Zora Folleyn kuolemia epäiltiin murhiksi ja Cleveland Williamsin tappanut autoilija olisi varmasti saanut tuomion, jos olisi jäänyt kiinni.


14.6.1942 Otto Herschmann

Harvassa ovat urheilijat, jotka ovat saavuttaneet olympiamitaleita kahdessa eri lajissa. Itävaltalainen Otto Herschmann oli ensimmäisissä nykyajan olympialaisissa 1896 uimarina ja sai hopeaa (tai jos tarkkoja ollaan, pronssia, sillä 1896 voittajalle annettiin hopeamitali ja toiseksi tulleelle pronssimitali, muut saivat vain lämmintä kättä) 100 metrin vapaauinnissa. Vuonna 1912 laji oli vaihtunut miekkailuksi, jossa hän sai hopeaa säilän joukkuekilpailussa. Jälkimmäisellä kerralla hän oli myös Itävallan kansallisen olympiakomitean puheenjohtaja ja on edelleen ainoa kansallisen olympiakomitean puheenjohtaja, joka virassa ollessaan on saanut olympiamitalin.
Lakimies Herschmannin kohtaloksi koitui juutalaisuus. Natsit pidättivät hänet ja kohtalona oli kuolema keskitysleirillä, todennäköisesti kaasukammiossa.


10.9.1946 Olivér Halassy

Kahdeksanvuotiaana unkarilainen Olivér Halassy joutui liikenneonnettomuuteen. Hänen vasen jalkansa amputoitiin polven alapuolelta. Ainoa urheilulaji, jossa puuttuvasta jalasta ei ollut merkittävää haittaa, oli uinti. Niinpä Halassysta tuli uimari ja vesipalloilija, hänen onnekseen Unkari oli maailman parhaita vesipallomaita. Halassy voitti olympiakultaa 1932 ja 1936 sekä hopeaa 1928. Jalan puuttuminen ei tahtia haitannut edes soolouinnissa, sillä hän voitti 1500 metrin vapaauinnin Euroopan mestaruuden 1931 - vain muutamaa tuntia vesipallofinaalin jälkeen.
Toisessa maailmansodassa Neuvostoliiton armeija vapautti Unkarin liittäen sen kommunististen maiden onnelliseen perheeseen. Vuotta myöhemmin neuvostosotilaat halusivat vapauttaa myös auton, jossa Halassy oli matkustajana. Tässä yhteydessä sekä auton kuljettaja että Halassy ammuttiin. Tapausta ei tuohon aikaan katsottu voitavan tutkia tarkemmin, syyllisten rankaisemisesta nyt puhumattakaan.


24.7.1947 Elias Katz

Katz sai Pariisin olympialaisissa 1924 hopeaa 3000 metrin estejuoksussa ja kultaa tuolloin ohjelmaan kuuluneessa 3000 metrin joukkuejuoksussa. Joukkueen kaksi muuta jäsentä olivat Paavo Nurmi ja Ville Ritola. Katz muutti sittemmin Saksaan, mutta poistui sieltä 1933. Ei liene sattumaa, sillä tuolloin valtaan nousi muuan Adolf Hitler. Muuton kohteena oli Palestiina, sillä Katz oli juutalainen. Toisen maailmansodan jälkeen Katz valmensi Israelin juoksijoita, joiden tavoitteena olivat vuoden 1948 olympialaiset.
Israelilaiset eivät kuitenkaan noihin kisoihin päässeet, koska heillä oli tärkeämpääkin tekemistä. Palestiinalaiset eivät hyväksyneet maan jakoa juutalaisten ja muslimien vyöhykkeisiin, vaan aloittivat sisällissodan. Huonostihan siinä tietysti kävi ja niinpä palestiinalaiset menettivät senkin, mitä olisivat rauhanomaisesti saaneet. Ennen sotaa vallinneissa levottomuuksissa 46-vuotias siviilimies Elias Katz murhattiin palestiinalaisten iskussa.


5.9.1972 Ze'ev Friedman

Ze'ev Friedman sijoittui Münchenin olympialaisissa sijalle 12 painonnoston sarjassa 56 kg. 5.9 Israelin olympiajoukkueen majapaikan ovi murrettiin. Palestiinalaisterroristien hyökkäyksessä painituomari Moshe Weinberg ja painonnostaja Yossef Romano murhattiin. Yhdeksän Israelin joukkueen jäsentä otettiin panttivangeiksi. Kun terroristien vaatimuksiin ei suostuttu, he yrittivät neuvotella kuljetuksen Kairoon. Siirtymisen yhteydessä poliisit järjestivät väijytyksen, joka epäonnistui. Kaikki panttivangit saivat surmansa. Valitettavasti kolme terroristia jäi eloon. Heidät tuomittiin vankilaan, mutta vapautettiin palestiinalaisterroristien kaapattua lentokoneen. Nykyään terroristeista yksi on enää elossa, kaksi muuta on päässyt marttyyreina paratiisiin israelilaisten suosiollisella avustuksella.
Ze'ev Friedman on valittu iskussa kuolleiden viiden urheilijan edustajaksi heistä parhaiten olympialaisissa menestyneenä. Muut neljä olivat painonnostajat Yossef Romano ja David Berger sekä painijat Eliezer Halfin ja Mark Slavin. Muutama israelilaisurheilija selviytyi pakoon joutumatta panttivangiksi. Vasta pari päivää aiemmin 50 km kävelyssä yhdeksänneksitoista sijoittunut Shaul Ladany, Bergen-Belsenin keskitysleiriltä eloonjäänyt teknillisen korkeakoulun professori ei antanut tälläkään kertaa periksi fanaatikoille.


4.12.1980 Stanislawa Walasiewicz

Walasiewicz syntyi 1911 Puolassa tsaarin Venäjällä, mutta muutti vanhempiensa kanssa pikkulapsena Yhdysvaltoihin. Siellä hänestä tuli huippuluokan pikajuoksija. Asuinpaikastaan huolimatta hän edusti synnyinmaataan Puolaa, koska sai USA:n kansalaisuuden vasta 1947. Hän voitti olympiakultaa 100 metrillä 1932 sekä hopeaa samalla matkalla 1936. Jälkimmäisellä kerralla voittaja Helen Stephensiä epäiltiin mieheksi ja hän joutui todistamaan sukupuolensa. Walasiewicz ei tähän joutunut, vaikka hänenkin ympärillään kiersi huhuja olemuksen ja matalan äänen takia.
Aihetta tarkistukseen olisi kuitenkin ollut. Walasiewiczin kohtaloksi koitui aseistettu ryöstö, jonka uhrina hän kuoli 69-vuotiaana. Ruumiinavauksessa havaittiin hänellä olleen miehiset vehkeet. Sinänsä erikoista, koska hän oli ollut naimisissakin ja käytti liitossa saamaansa sukunimeä Olson. Tosin liitto oli päättynyt eroon melko nopeasti - liekö aviomies havainnut tulleensa huijatuksi.


2.7.1994 Andrés Escobar

Kolumbia karsiutui vuoden 1994 jalkapallon MM-kisojen alkulohkossa jatkosta. Kahdessa ensimmäisessä ottelussa Romanialle ja USA:lle kärsittyjen tappioiden jälkeen viimeinen ottelu Sveitsiä vastaan oli merkityksetön, vaikka siitä voitto tulikin.
Kolumbian kannalta kisojen dramaattisin tapahtuma oli alkulohkon toinen ottelu USA:ta vastaan. Puolustaja Andrés Escobar yritti katkaista amerikkalaispelaajan keskityksen ja pisti pallon vahingossa omaan maaliin tyylillä, josta kuka tahansa hyökkääjä olisi ollut kateellinen. 1-0 USA:lle, toisella puoliajalla 2-0 ja Kolumbian kavennus viime hetkillä ei enää tilannetta pelastanut. Maa oli ulkona jatkopeleistä.
Kisojen jälkeen Escobar palasi kotimaahansa, jossa häntä pidettiin osasyyllisenä huonoon menestykseen. Tullessaan ulos baarista yöllä hän joutui sanaharkkaan, jossa toisena osapuolena oli Medellinin huumekartellissa henkivartijan vakanssilla ollut Humberto Castro Munoz. Pikkurikollinen veti aseensa esiin, ampui kuusi kertaa Escobaria ja silminnäkijöiden mukaan huusi "Maali!". On jäänyt epäselväksi, toimiko hän omaan laskuunsa vai paikallisten vedonlyöjien käskystä, kostoksi heidän rahallisille tappioilleen.


11.3.1995 Peter Karlsson

Ruotsalainen jääkiekkoilija Peter Karlsson oli kokenut divarijyrä. Puolustaja pääsi kotikaupunkinsa Västeråsin edustusjoukkueeseen vakinaisesti 19-vuotiaana vuonna 1985. Kolmen divarikauden jälkeen joukkue nousi Elitserieniin, mutta Karlssonin taso ei vielä sinne riittänyt. Niinpä hän pelasi neljä seuraavaa kautta muissa divariseuroissa. Kaudella 1992-93 Karlsson pääsi vihdoin takaisin Västeråsiin ja Elitserieniin. Peliaikaa ei kuitenkaan löytynyt, runkosarjassa tilille tuli vain 15 ottelua ja yksi syöttöpiste. Karlsson palasi divariin, jossa ehti pelata vielä kaksi kautta kahdessa eri seurassa.
Karlssonin kohtaloksi koitui yöelämässä saadut puukoniskut. Murhaaja väitti homoseksuaaliksi tunnetun Karlssonin yrittäneen vietellä häntä, jolloin tilanne lähti lapasesta. Tuomio oli tyypilliseen ruotsalaiseen tapaan vain kahdeksan vuotta. Ei ole tiedossa, kuinka kauan hän tuomiostaan lopulta istui.


26.9.1996 Dave Schultz

Kalifornialainen Dave Schultz oli huippulupaus junioripainissa voittaen kaiken mahdollisen lukiolaisena. Maailman huipulle hän murtautui vuoden 1982 MM-kisoissa ottamalla pronssia vapaapainin sarjassa 82 kg. Sen jälkeen hän teki harvinaislaatuisen tempun. Yleensä painijat siirtyvät iän myötä ylempiin sarjoihin, mutta Schultz vetikin painoa alemmas ja vaihtoi 74-kiloisiin. Yhtenä syynä vaihdokseen saattoi olla vuotta nuorempi pikkuveli Mark, joka kasvoi aavistuksen isommaksi eikä olisi mahtunut 74-kiloisiin. Niinpä Schultzin veljekset saivat Daven sarjanvaihdoksen ansiosta molemmat olympiakultaa 1984.
Pikkuveli Mark lopetti huipulla 80-luvun lopulla, mutta Daven ura jatkui. Vielä 35-vuotiaana hän sai 1995 pronssia MM-kisoissa. Tähtäimessä olivat seuraavan vuoden olympialaiset. Niihin hän valmistautui yhdessä monen muun amerikkalaispainijan kanssa Foxcatcher-painifarmilla, jonka oli perustanut eksentrinen upporikkaan perheen jäsen John du Pont. du Pontin eksentrismi meni lopulta yli äyräiden ja hän ampui Dave Schultzin. Tapauksesta tehtiin palkintoja kerännyt elokuva. Murhaajan perikunta oli äskettäin jälleen lehtiotsikoissa myytyään muutama vuosi sitten edesmenneen John du Pontin omistaman maailman harvinaisimman postimerkin. Myyntihinta oli yli yhdeksän miljoonaa dollaria.


27.11.2007 Sean Taylor

Sean Taylor oli huippuluokan takapuolustaja jenkkifutiksessa. Yliopistotähti varattiin NFL:ään sijalla 5 ja murtautui nopeasti liigan eliittiin. Jo kolmannen kautensa jälkeen hänet valittiin liigan all star -otteluun ja neljännellä kaudella liigan ykköstähdistöön. Tosin viimeinen valinta oli postuumi.
Taylorin kotiin murtauduttiin ja varas ampui häntä reiteen. Luoti katkaisi reisivaltimon ja Taylor ehti menettää liikaa verta ennen tyttöystävänsä hälyttämän ambulanssin saapumista. Koomaan vaipunut Taylor kuoli myöhemmin sairaalassa. Washingon Redskinsin seuraavassa ottelussa joukkueen puolustus ryhmittyi ensimmäiseen peliinsä vain 10 miestä kentällä Taylorin muistoa kunnioittaakseen.

Välihuomautus 56: Tänään kotona

Salli: -Mitäs jos tekisin kesäkeittoa?
Jaska: -Eihän se ole ruokaa. Se on kasviksia.
Salli: -Siis ruuassa pitää olla lihaa?
Jaska: -Tai vähintäänkin kalaa. Luulisi tuon käyneen jo vuosien varrella selväksi.
Salli: -No jos siihen keittoon laittaisi lihaa. Söisitkö?
Jaska: -No tietysti.
Salli: -Mitä juureksia siihen voisi laittaa?
Jaska: -Mitä vaan paitsi kaalia, kunhan siinä on lihaa.
Salli: -Porkkanaa?
Jaska: -Joo.
Salli: -Lanttua?
Jaska: -Joo.
Salli: -Naurista?
Jaska: -Joo.
Salli: -Palsternakkaa?
Jaska: -Joo. Joo. Joo. Mitä tahansa. Kyllä minä kaikkia vihanneksia syön, paitsi kaalia ja maksaa.
Salli: -Ei maksa ole vihannes!
Jaska: -Ei niin, mutta se lasketaan vihannekseksi koska sekään ei maistu hyvältä.
Salli: -Miksi minä edes yritän?

Välihuomautus 55: SE esteissä

Kestävyysjuoksun ratakausi ei voisi paljon tämän paremmin alkaa. Sandra Eriksson räjäytti viime syksyisen SE:nsä päreiksi. Erityisen riemastuttava oli tapa, jolla se tuli - täysin soolona ja toivomista jättävällä vauhdinjaolla, lisäksi askeleesta näki että viimeinen terävyys puuttui yhä. Ensimmäinen kilometri 3.05, toinen ja kolmas 3.15. Ehdin sattuneistä syistä näkemään vain viimeisen kilometrin. Toiseksi viimeisen kierroksen alussa väliaika lupaili ennätystä, mutta suhtauduin asiaan askeleen väsymyksen takia hyvin skeptisesti. Mutta kierroksen lopussa Sandra jaksoi kuitenkin aloittaa puolen kilometrin loppuvedon. Aika 9.34,71 vei maailmantilaston 13. sijalle ja jää vain sekunnin kymmenyksen Euroopan kärkiajasta. Viime vuonna Euroopan paras aika oli 9.28,00 eli vain kuusi sekuntia kovempaa. Tänä vuonna on EM-Zürich...

Grattis, Sandra!