Naisen paikan Natsi-Saksassa uskotaan yleisesti olleen alistetun, toisen luokan kansalaisen asema. Väitetään, että naisille kuului vain Kinder, Küche und Kirche eli lapset, keittiö ja kirkko. Kuitenkaan tätä lausetta ei koskaan natsien jargonissa käytetty, sen enempää virallisessa kuin epävirallisessakaan. Totta on, että Saksassa naisten oikeudet olivat pienemmät kuin miehillä, mutta niin olivat velvollisuudetkin. Eivätkä nämä rajoitukset suinkaan estäneet joitakin naisia nousemasta merkittävään asemaan. Tässä esitellään kaksitoista naista, joilla oli eniten vaikutusvaltaa Kolmannessa valtakunnassa. Yksikään heistä ei noussut hierarkiassa terävimmälle huipulle, mitä nykypäivänä pidetään merkkinä naisten sortamisesta. Tämä asia pitää kuitenkin asettaa oikeaan kontekstiin; naisia ei Hitlerin hallituksessa ollut, mutta ei ollut Churchillin sotakabinetissakaan. Rooseveltin hallituksessa oli työministerinä Frances Perkins, ensimmäinen Yhdysvaltain hallituksessa istunut nainen. Hän oli kuitenkin anomalia, seuraava nainen pääsi kabinettiin vasta 1953 ja kolmas 1975. Samankaltainen tapaus Neuvostoliitolla oli tietysti Tukholman suurlähettiläs Aleksandra Kollontai. Eikä naisia ollut päättävillä paikoilla tasa-arvon mallimaa Suomessakaan, maan ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää oli sodan aikana vain kansanedustaja. Vaikutusvaltaisin suomalaisnainen sota-aikana taisi olla lottakenraali Fanni Luukkonen.
Kolmannen valtakunnan merkittävimpien naisten listan voi laatia monella tavalla. Tässä listassa kriteerinä on henkilökohtainen vaikutusvalta. Siksi listalle eivät mahdu Eva Braun sen enempää kuin Geli Raubalkaan, vaikka heidän välillinen vaikutuksensa Hitlerin todennäköisinä rakastajattarina oli jonkinmoinen. Tämä vaikutusvalta kuitenkin koski Hitlerin psyykkistä tilaa, ei hänen naisillaan ilmeisesti ollut mitään suoranaista määräysvaltaa valtakunnan asioihin. Samasta syystä listalle ei mahdu kuin yksi ainoa poliitikon puoliso; se ainoa, joka käytti valtaansa oman halunsa mukaisiin asioihin merkittävissä määrin.
Listalle eivät pääse myöskään Hitlerin sihteerit, kuten Traudl Junge ja Gerda Christian, joilla oli todellista valtaa suunnilleen saman verran kuin tekstinkäsittelyohjelmalla nykyisin. Listalle eivät pääse myöskään keskitysleirien rivivartijat, kuten Irma Grese. Heidän kuuluisuutensa on sodanjälkeiseltä ajalta; Natsi-Saksan aikana vaikutusvalta ulottui vain vankeihin. Myöskään enemmän ulkomailla vaikuttaneena muun maan kansalaisena Unity Mitford ei ole listakelpoinen. Kotiinpäinvetoakaan ei sallita, siksi listalla ei ole Reinhard Heydrichin leski Lina, vaikka hän menikin sodan jälkeen naimisiin Otto Mannisen pojan, teatterijohtaja Mauno Mannisen kanssa.
Naisten vaikutusvalta Kolmannessa valtakunnassa ei kuitenkaan ollut vähäinen. Naiset jopa äänestivät natsit valtaan: 30-luvun alkupuolella naisten ääniä meni suhteellisesti enemmän natseille kuin vasemmistolle. Sodan loppupuolella naiset tukivat kansallissosialismia keskimäärin pidempään kuin miehet, jotka olivatkin menettäneet illuusionsa suurelta osin rintamapalveluksessa. Vaikka naiset eivät Saksassa aivan huipulle päässeetkään, nousi moni heistä vähintään yhtä merkittäviin asemiin kuin vastinsiskonsa liittoutuneissa maissa. Tässä likainen tusina, kaksitoista Natsi-Saksan vaikutusvaltaisinta naista:
12. Ilse Koch oli Buchenwaldin ja Majdanekin keskitysleirien johtajan Karl Kochin vaimo. Vuonna 1943 Gestapo pidätti molemmat kavalluksesta epäiltynä. Mies teloitettiin 1945, mutta Ilse vapautettiin - vain tullakseen pari kuukautta myöhemmin amerikkalaisten pidättämäksi. Hänet tuomittiin keskitysleirillä tehdyistä julmuuksista (kuuluisin on tatuoitujen vankien nahoista tehty lampunvarjostin) elinkautiseen vankeuteen. Koch hirttäytyi vankisellissään 1967 ollessaan 60-vuotias.
11. Melitta Schenk Gräfin von Stauffenberg oli, kuten nimi kertoo, Hitlerin murhaa yrittäneen Claus von Stauffenbergin sukulainen, tarkemmin sanottuna hänen veljensä vaimo. Hän oli Luftwaffen koelentäjä, erikoistunut syöksypommittajiin, joilla hän lensi yli 2500 koelentoa. Edes tämä ei pelastanut häntä joutumasta pidätetyksi lankonsa tekemän murhayrityksen jälkeen. Hänet vapautettiin syyskuussa 1944, jonka jälkeen hän palasi koelentäjäksi. Lentäessään harjoituskonetta 8. huhtikuuta 1945 amerikkalaishävittäjä ampui hänet alas ja hän kuoli luodeista saamiinsa haavoihin muutamaa tuntia myöhemmin. Kuollessaan hän oli 42-vuotias. Erikoista oli se, että von Stauffenberg oli puoliksi juutalainen; hänen isänsä oli kääntynyt protestantiksi. Kenties tämän takia hän ei sympatiseerannut natseja, vaan totesi yksityisesti lentävänsä vain uskollisuudesta Saksaa kohtaan.
10. Herta Oberheuser oli Ravensbrückin naiskeskitysleirin lääkäri. Hän teki julmia kokeita keskitysleirivangeilla ja oli sodanjälkeisessä lääkärioikeudenkäynnissä ainoa naissyytetty. Tuomio oli 20 vuotta vankeutta, mutta hänet vapautettiin 1952 hyvän käytöksen perusteella. Hän ryhtyi perhelääkäriksi, mutta hänen lääkärinoikeutensa peruutettiin entisten leirivankien syytösten perusteella 1958. Oberheuser kuoli 66-vuotiaana 1978.
9. Marie Adelheid Lippe-Biesterfeld oli aatelistitteliltään prinsessa. Hänen kolmas puolisonsa Hanno Konopath oli merkittävä natsivirkamies ja prinsessa itse aatelissyntyperästään huolimatta innokas natsi, joka oli erityisesti uuden pohjoismaisen pakanallisen uskonnon luomista yrittäneen sektion kannattaja. Hän työskenteli maatalousministerin läheisenä avustajana. Sodan jälkeen häntä ei syytetty mistään ja Lippe-Biesterfeld jatkoi poliittista toimintaa eri uusnatsiorganisaatioissa kirjoittaen myös useita kirjoja. Hän kuoli 98-vuotiaana vuonna 1993.
8. Christl Cranz oli Natsi-Saksan kuuluisin naisurheilija, alppihiihdon olympiavoittaja 1936. Hän on edelleen alppihiihdon MM-kisojen menestynein urheilija 12 kultamitalilla. Lisäksi vuoden 1941 kolme kultaa julistettiin myöhemmin kelvottomiksi, koska liittoutuneiden edustajat eivät ymmärrettävistä syistä Italiassa järjestettyihin kisoihin päässeet. Sodan jälkeen Cranz joutui vajaaksi vuodeksi pakkotyöhön syytettynä natsien kanssa tekemästään yhteistyöstä, mutta varsinaista tuomiota hän ei saanut. Cranz kuoli 90-vuotiaana 2004. Toinen natsiaikana yksilölajin olympiakultaa voittanut saksalaisnainen oli kiekonheittäjä Gisela Mauermayer, joka oli natsipuolueen jäsen. Hän menetti tämän takia sodan jälkeen työpaikkansa opettajana, jolloin hän opiskeli eläinlääketieteen tohtoriksi.
7. Lale Andersen lauloi sota-ajan kenties kuuluisimman kappaleen, Lili Marleenin. Huvittavaa asiassa on se, että natsit eivät aluksi pitäneet laulusta, jossa kerrottiin sodan erottamista rakastavaisista ja kielsivät sen esittämisen 1941, jolloin kaksi vuotta aiemmin levytetystä kappaleesta oli tullut suursuosikki. Vasta laulun uudistettu versio seuraavana vuonna läpäisi sensuurin. Andersen itse ei laulua livenä juurikaan esittänyt, vaan levytti englanninkielisiä propagandakappaleita. Sodan jälkeen Andersen katosi näyttämöltä, mutta teki comebackin 1952 ja otti osaa Euroviisuihin 1961. Hän kuoli 67-vuotiaana 1972.
6. Magda Goebbels oli Joseph Goebbelsin vaimo ja natsijohtajien vaimoista se, jolla oli eniten vaikutusvaltaa. Hän oli Hitlerin läheinen ystävä, jopa siinä määrin että Hitlerin voidaan katsoa pelastaneen Goebbelsien avioliiton. Goebbels näet suti ympäriinsä näyttelijättärien, erityisesti Lida Baarovan kanssa. Siinä sivussa Magdalla oli oma syrjähyppynsä Karl Hanken kanssa, joka sodan lopussa Himmlerin saatua potkut hoiti lyhytaikaisesti Reichsführer-SS:n tehtävää. Hitler puuttui asiaan ja määräsi Goebbelsit takaisin yhteen. Magda oli ollut kiireinen jo ennen Josephia, hän näet oli lyhyen aikaa naimisissa Günther Quandtin kanssa ja hänen väitetään seurustelleen ennen tätä erään juutalaissionistin kanssa. Vauhdikkuus oli ilmeisesti sukuvika, Magdan äiti erosi tämän isästä vain kolme vuotta kestäneen avioliiton jälkeen ja meni naimisiin juutalaisen liikemiehen kanssa. Kun Kolmannen valtakunnan konkurssi lähestyi, Goebbelsit muuttivat Führerbunkkeriin ollakseen idolinsa kanssa loppuun asti. Näin tapahtuikin ja Hitlerin kuoltua Magda myrkytti heidän kuusi 4-12 -vuotiasta lastaan, jonka jälkeen Goebbelsit tekivät itsemurhan. Kauheaa lastenmurhaansa hän perusteli sillä, etteivät heidän lapsensa joutuisi kantamaan isänsä syyllisyyttä, minkä perusteluna osoittavat vääräksi esimerkiksi Martin Bormannin ja Albert Speerin pojat. Magdan vanhin lapsi, ensimmäisestä avioliitosta syntynyt Harald Quandt oli onnekseen jäänyt luutnanttina sotavangiksi.
5. Hanna Reitsch oli Saksan merkittävin naislentäjä. Hän oli ensimmäinen nainen, joka lensi helikopteria, rakettikonetta ja suihkukonetta. Ennen sotaa hän toimi mm. Stukan koelentäjänä ja antoi kuuluisan helikopterilentonäytöksen Deutschlandhallen sisätiloissa. Loukkaannuttuaan koelennolla Reitsch sai ensimmäisen luokan rautaristin, ensimmäisenä kahdesta naisesta (toinen oli sairaanhoitaja Else Grossmann) joille se myönnettiin. Sodan viimeisinä päivinä Reitsch laskeutui rakastajansa, Luftwaffen viimeisen komentajan Ritter von Greimin kanssa Fieseler Storchilla Berliiniin kadulle. Hitler määräsi heidät lentämään takaisin turvaan ja tähän päivään asti salaliittoteoreetikot ovat spekuloineet, kuljettiko viimeinen Berliinistä noussut kone Hanna Reitschin ohjaamana Hitlerin turvaan. Sodan jälkeen Reitsch alkoi harrastaa purjelentoa, jossa hän mm. rikkoi naisten korkeusennätyksen ja sijoittui avoimissa MM-kisoissa kolmanneksi. Hän ei koskaan osoittanut katumusta natsisympatioistaan. Reitsch kuoli sydänkohtaukseen 67-vuotiaana 1979.
4. Winifred Wagner oli englantilaissyntyinen Richard Wagnerin pojan Siegfriedin leski. Adolf Hitler taas oli suuri Wagnerin ihailija ja tutustui Winifrediin jo 1923. Hän vieraili usein Winifredin johtamilla Bayreuthin Wagner-festivaaleilla. Vuoden 1933 tienoilla huhuttiin jopa heidän mahdollisesta avioliitostaan. Tämä ei toteutunut, mutta heidän kirjeenvaihtonsa ja ystävyytensä jatkui loppuun asti. Sodan jälkeen Winifred ei koskaan myöntänyt, että olisi ollut väärässä Hitlerin suhteen. Hän kuoli 82-vuotiaana 1980.
3. Gertrud Scholtz-Klink oli NS-Frauenschaftin eli natsien naisjärjestön johtaja 1934-1945. Kuulostaa komealta, kuten myös järjestön kaksimiljoonainen jäsenmäärä 1938. Käytännössä se oli kuitenkin vähämerkityksinen, eräänlainen natsien marttaliitto ja sen johtajaa pidettiin lähinnä keulakuvana ilman todellista valtaa. Scholtz-Klink itse vastusti naisten osallistumista politiikkaan, ilmeisesti oman kokemuksensa nojalla. Kiireet taisivat johtaa hänen toisen avioliittonsa (ensimmäisestä hän oli jäänyt leskeksi ja neljän lapsen yksinhuoltajaksi) päättymiseen eroon 1938. Kolmannen avioliittonsa hän solmi 1940 SS-kenraali August Heissmayerin kanssa. Sodan jälkeen hän joutui joksikin aikaa venäläisten keskitysleirille, mutta onnistui pakenemaan ja elämään miehensä kanssa kolmen vuoden ajan väärillä papereilla. Sitten hänet pidätettiin ja tuomittiin vankeuteen, jonka oli määrä kestää vuoteen 1960. Vapaaksi Scholtz-Klink pääsi kuitenkin jo 1953. Elämäkerrassaan 1978 hän antoi tukensa kansallissosialismille ja piti tämän näkökantansa 97-vuotiaana vuonna 1999 tapahtuneeseen kuolemaansa asti.
2. Jutta Rüdiger johti Bund Deutscher Mädeliä, Hitler-Jugendin naispuolista vastinetta vuosina 1937-1945. Hän seurasi tehtävässä Trude Mohria, joka jätti johtajuuden naimisiin mentyään. Koulutukseltaan Rüdiger oli psykologian tohtori. Hän ei koskaan ollut erityisen näkyvä hahmo, mikä osaltaan johtui siitä, että BDM oli Hitler-Jugendille alisteinen. Tämä ilmeisesti pelasti Rüdigerin, sillä sodan jälkeen häntä ei syytetty mistään. Rüdiger palasi ammattiinsa lapsipsykologina Düsseldorfissa ja piti matalaa profiilia vuosituhannen loppuun asti. Tuolloin hän julkaisi muistelmansa, joissa hän lausui kannattavansa edelleen BDM:n perusarvoja, vaikka sanoutuikin irti natsismista. Rüdiger kuoli 90-vuotiaana 2001.
1. Leni Riefenstahl väitti elämänsä loppuun asti olleensa epäpoliittinen henkilö. Ehkä näin, mutta hänen Nürnbergin puoluepäivistä ohjaamansa elokuva Tahdon riemuvoitto on kaikkien aikojen merkittävin propagandafilmi. Eikä pidä unohtaa natsismin arjalaista kehonpalvontaa ylistäneitä Berliinin olympiafilmejä Kansojen juhla ja Kauneuden juhla. Sodan aikana Riefenstahlin merkitys väheni. Hän toimi lyhyen aikaa sotakirjeenvaihtajana ja keskittyi sitten elokuvan Tiefland (ensi-ilta vasta 1954) tekoon. Melkoinen osa elokuvan avustajina toimineista mustalaisista päätti päivänsä Auschwitzin kaasukammioissa. On epäilty Riefenstahlin olleen Hitlerin rakastajatar, mutta tämä on erittäin epätodennäköistä. Sen sijaan on mahdollista, että Riefenstahl olisi ollut tehtävään halukas, mutta Hitler torjui hänet. Sodan jälkeen häntä ei syytetty mistään ja hän voitti yli 50 kunnianloukkaussyytettä häntä natsiksi väittäneitä ihmisiä vastaan. Joka tapauksessa hänen päivänsä elokuvaohjaajana olivat ohi lukuun ottamatta vuonna 2002 julkaistua vedenalaista elämää esitellyttä dokumenttifilmiä. Hän ryhtyi valokuvaajaksi ja julkaisi useita kuvakirjoja Sudanin nuba-heimosta ja sukeltamisesta, jonka hän opetteli 72-vuotiaana. Riefenstahl kuoli 101-vuotiaana vähän sen jälkeen, kun oli mennyt toistamiseen naimisiin.
Hämmästyttävän moni sodasta selvinnyt natseja sympatiseerannut nainen on elänyt vanhaksi - kymmenen listalla olleista jäi eloon ja heistä puolet pääsi juhlistamaan 90-vuotispäiväänsä. Suurin osa selvisi myös natsimenneisyydestään ilman isompia kolhuja, vankilaan joutui vain kolme eikä ketään tuomittu kuolemaan. Eivätkä he myöskään osoittaneet katumusta, päinvastoin suurin osa sanoi yhä ihannoivansa nuoruutensa aatemaailmaa. Natsimenneisyydestään tunnetut miehet eivät tällaisia lausuntoja liiemmin antaneet.
VASURI JA PAKKORAKKAUS
1 päivä sitten
