Maailman korkein vuori on Chomolongma. Maailman neljänneksi korkein vuori on Lhotse, josta vain harva on kuullut. Ja hekin vain siksi, että Lhotse mainitaan korkeimman vuoren valloitustarinoissa sen naapurina. Sen sijaan kaikki ovat kuulleet Mont Blancista, vaikka sen korkeus merenpinnasta on vain vähän yli puolet Lhotsesta.
Ero on siinä, että Mont Blanc on Euroopan korkein vuori (tai riippuu Euroopan määritelmästä, joskus tämä kunnia annetaan Elbrukselle) ja alueellaan ylivoimainen, kun taas Lhotsen välittömässä läheisyydessä on sitä paljon korkeampi vuori.
Eräs tapa mitata vuorten merkittävyyttä on tutkia niiden prominenssia, mikä tarkoittaa sitä metrimäärää, jonka verran vuorelta on laskeuduttava pystyäkseen nousemaan sitä korkeammalle vuorelle. Toisin sanoen vuoren prominenssin suuruus ilmoittaa, kuinka korkea vuori olisi jos merenpinta nousisi niin korkealle, että vuori olisi saarensa korkein.
Prominenssin mukaan järjestykseen asetetut vuoret ovat selkeämmin "kuuluisuusjärjestyksessä" kuin puhtaasti korkeuden mukaan asetetut.
Sitä paitsi mikä on itsenäinen vuori ja mikä sivuhuippu? Onko maailman toiseksi korkein vuori Everestin etelähuippu, joka on 8750 m korkeana on korkeampi kuin K2? Jos ei, niin miksi Lhotse sitten on maailman neljänneksi korkein vuori, vaikka se on vain muutaman kilometrin päässä Everestistä ja sen prominenssi on vain 610 m? Ja jos Everestin etelähuippu katsotaan huipuksi sinänsä, niin entäpä aivan Everestin huipun vieressä oleva muutaman sentin ympäristöään korkeampi kivi?
Prominenssin käyttäminen onkin siksi kätevä tapa, koska sen avulla vuoret asettuvat jossain määrin luonnollisempaan järjestykseen ja se myös kertoo suhteellisen hyvin, mikä on itsenäinen vuori ja mikä sivuhuippu. Prominenssin ongelmana on karsintaraja. Kuinka suuri prominenssin pitäisi olla, jotta vuorta pidettäisiin itsenäisenä vuorena eikä sivuhuippuna? Vuoria, joiden prominenssi on vähintään 1500 metriä, kutsutaan ultriksi. Usein esitetään, että itsenäisen vuoren raja on 500 metrin prominenssi, jonka esimerkiksi Lhotse täyttää. Suomen suurin prominenssi on Pallastunturilla, vähintään 514 metriä. Kaikki muut Suomen tunturit ovatkin sitten tämän määritelmän mukaan pelkkiä sivuhuippuja, koska niiden prominenssi on alle 500 metriä. Eräänä rajana on pidetty 200 metriä, mutta sen mukaan esimerkiksi Tanskassa ei olisi yhtään itsenäistä vuorta, Tanskan korkein kohta on vain 170 metriä merenpinnan yläpuolella. Samoin Suomen eteläisin itsenäinen huippu olisi Koli. Toisaalta moni Himalajan sivuhuippu on selvästi yli 200 metriä prominenssiltaan. Eikä ongelma ole puhtaasti matalien vuorten; esimerkiksi pohjoisseinämästään kuuluisan Eigerin prominenssi on vain 356 metriä.
Törmäsin aivan sattumalta absoluuttisen korkeuden ja prominenssin lisäksi vielä kolmanteen tapaan luokitella vuorenhuiput, isolaatioon. Isolaatio kertoo, kuinka pitkä matka huipulta on lähimpään sitä korkeampaan kohtaan nähden. Tämä kuulostaa vielä prominenssia paremmalta mittarilta; onhan prominenssia mitattaessa mahdollista, että kaksi vuorta on vain muutaman kilometrin päässä toisistaan, mutta niitä erottaa hyvin syvä sola, jolloin vuorista matalampi sijoittuu prominenssilistalla korkealle, mutta ei silti ole alueellaan hallitseva. Vuorelta, jolla on suuri isolaatio, on taatusti esteetön näköala.
Isolaatiolistan kuusi ensimmäistä ovatkin kaikki maanosansa korkeimpia vuoria: Mount Everest, Aconcagua, Mount McKinley (Denali), Kilimanjaro, Puncak Jaya ja Vinsonin massiivi. Seitsemännellä sijalla tulee yllätys: vain 2241 metriä merenpinnasta kohoava Mont Orohena. Mutta kun vuori sattuu sijaitsemaan Ranskan Polynesiassa keskellä Tyyntä valtamerta, niin eipä läheisyydessä ole korkeampia mäkiä. Muutkaan Top-10:n huiput eivät ole hirmukorkeita, mutta odotettuja, kunhan on sisäistänyt etäisyyden ideologian. Ne sijaitsevat Havaijilla, Grönlannissa ja Uudessa-Seelannissa. Yhdentenätoista on yllätys, Lesothon korkein vuori. Kahdestoista on Pääsiäissaaren korkein - hmmm - kohta, vain 511 metriä merenpinnasta. Euroopan korkein vuori Mont Blanc on kolmastoista.
Tässä on vielä täydellisempi listaus, johon on lueteltu kaikki ne kohdat, joiden isolaatio on yli 1000 km. Huvittavimpia paikkoja listalla on sijalla 48 oleva Midway-saaren korkein vuori, 4 m merenpinnan yläpuolella. Oikeastaan listalla pitäisi sijalla 19 olla piste, joka sijaitsee eteläisellä Tyynellämerellä, sillä sen etäisyys lähimpään korkeimpaan kohtaan on noin 2574 km. Lähin korkein kohta on rantaviiva joko Pitcairnsaarella, Duciesaarella tai Antarktiksella.
Yksi isolaation ongelmista on se, että jos jokin seutu laskeutuu suhteellisen tasaisesti, ei alavammilla mailla selvästikään muuta ympäristöä korkeampi kohta ole isolaatioltaan suuri, koska muutaman kymmenen kilometrin päässä on aina korkeampi kohta. Jos itsenäisen huipun rajaksi asetetaan vaikka 20 km, voi olla että tällaisessa maastossa itsenäisiä huippuja ei tule vastaan satojen kilometrien säteellä.
Edellisenkaltaisesta maasta tulee etsimättä esimerkkinä mieleen Suomi, jossa laskeutuminen pohjoisesta etelään on selvä trendi. Ryhdyin Kansalaisen karttapaikasta tutkimaan, kuinka monta isolaatioltaan yli 100 km huippua Suomessa on ja mikä on Suomen merkittävin huippu isolaation mukaan. Tulokset olivat, ettenkö sanoisi, yllättäviä. Mittaukset ovat toki epävirallisia. Oli hankalaa löytää etenkin Etelä-Suomessa kohta, joka varmasti on lähin korkeampi paikka tutkittavalle vuorelle. Tämä johtuu siitä, että eteläisemmässä Suomessa selvästi ympäristöään korkeammalle kohoaa vaikka vain 150 metriä merenpinnasta oleva paikka, kun taas jo Keski-Suomessa se ei herätä mitään huomiota. Toisaalta matka tämän tunnetun paikan ja tuntemattoman korkeamman paikan välillä on useinkin alle 100 km. Joten korjauksia otetaan vastaan.
Suomessa on laskujeni mukaan tasan seitsemän pistettä, joiden isolaatio ylittää 100 kilometriä. Isolaation mukaisessa järjestyksessä:
| Nimi | Paikkakunta | Isolaatio (km) | Lähin korkeampi kohta | Paikkakunta |
| Kiiskilänmäki | Multia | 162 | Kinahmi | Nilsiä |
| Orrdalsklint | Saltvik | 154 | Porsaanharju | Säkylä |
| Pallastunturi | Muonio | 125 | Ropi | Enontekiö |
| Lauhanvuori | Isojoki ja Kauhajoki | 124 | Kaukanen | Ähtäri |
| Koli | Lieksa | 117 | Naulavaara | Sotkamo |
| Pyhätunturi | Kemijärvi ja Pelkosenniemi | 116 | Sorsatunturi | Salla |
| Sokosti | Sodankylä | 113 | Tsiulutaldi | Venäjä |
Isolaation eli eristäytyneisyyden mukaan mitaten Suomen merkittävin vuori on siis Kiiskilänmäki! Soisessa maastossa sijaitseva kohouma nousee vaivaiset nelisenkymmentä metriä ympäristöään korkeammalle. Monen tunnetun näköalapaikan isolaatio on paljon pienempi, esimerkiksi Saanatunturilla se on vain 14 kilometriä Guonjarvarrille. Puhumattakaan Haltitunturista, jonka Suomen puolen isolaatio on noin kymmenen metriä! Tunturin korkein kohta ei ole Suomen puolella, lisäksi vajaan parin kilometrin päässä on melkein 40 metriä korkeampi Raistuoddarhalti.
Hyvin lähelle sadan kilometrin rajaa yltävät myös Sorsatunturi ja Tiirismaa. Mikäli rajoitetaan isolaatio siten, että ei hyväksytä vertailupisteeksi Suomen rajojen ulkopuolella olevia kohtia, listalle mahtuu vielä kaksi muutakin paikkaa. (Näiden lisäksi luonnollisesti Halti Suomen korkeimpana kohtana.) Rukatunturilta on Karhutunturille matkaa 115 km, mutta Venäjän puolella Nuorunen on vain reilun 50 km päässä. Tarkalleen ottaen Nuorunenkin kyllä pitäisi laskea Suomen alueeseen kuuluvaksi. Toinen Suomen sisällä 100 km rajan ylittävä on Utsjoella sijaitseva Guivi, jolta on Ukselmapäälle matkaa 166 km. Norjan puolella on kuitenkin korkeampaa maastoa vain noin 40 kilometrin päässä. Lisäksi listalle muutenkin päässeistä tuntureista Sokostin isolaatio kasvaisi arvoon 169 km, mikä on matka sieltä Pallastunturille. Näin ollen Kiiskilänmäki menettäisi ykkössijansa.
Korjauksia ja täydennyksiä otetaan vastaan. Etenkin Kiiskilänmäen isolaation suuruudelle olisi mukava saada varmistus. Samaten Orrdalsklintille, josta ei voi olla varma, olisiko Ruotsin (miksei Suomenkin) puolella korkeampi kohta lähempänä kuin Porsaanharju. Epätodennäköistä, mutta mahdollista. Myös Lauhanvuoren isolaatio on epävarma, maaston pienipiirteisyyden takia on vaikea selvittää onko Kaukanen oikea paikka. Sen sijaan listan muiden neljän huipun isolaatioarvosta voi olla lähes satavarma.
7 kommenttia:
Täytyy sanoa, että olipa varsin mielenkiintoinen kirjoitus. Nää isolaatiot ei ehkä mulle täysin ensimmäisellä kerralla auennut, vaan täytyy lukea uudestaan. Lienetkö muuten ammatiltasi maanmittari?
Tähän liittyen (tai liittymättä): kun ensimmäisen kerran kävin Suomen korkeimmalla pisteellä eli Haltilla, niin itse Halti oli vähän pettymys. Se kun oli kooltaan minusta melko pieni, verrattuna lähellä oleviin isoihin massiiveihin niin kuin Ridnicohkkaan tai Govddosgaissiin. Makuasioita kai, mene ja tiedä. Mutta sillai vaatimattomalta se Halti niihin verrattuna näytti, vaikka korkeammalle nousikin.
Haltilta saa hyvät näkymät vain länteen, pohjoisessa Raistuoddarhalti ja idässä Ridnicohkka peittävät paikat. Ridnicohkka on näköalapaikkana ylivertainen Haltiin verrattuna. Lännessä ja etelässä mahtavat tunturit, idässä Norjan matalampi maasto. En sano onko Suomen paras mutta paras jolla olen käynyt. Kovddoskaisi on Suomen kooltaan suurin tunturi, mittaa on kilometrikaupalla joka suuntaan. Samalla se lienee vaikeapääsyisin, helppo reitti aukeaa ainoastaan luoteesta jonne taas on pitkä matka. Näköalapaikkana hieno lähimaastoihin, mutta pitkälle ei näy koska isoa mäkeä on joka puolella.
Kiiskilänmäellä en ole käynyt, mutta eppäilllä sopii ettei pärjää näköalapaikkana näille...
Näköalapaikan laatua laskettaessa oleellinen topografinen suure on summaintegraali etäisyyksistä kaikkiin näkyvissä oleviin pisteisiin ympäröivässä maastossa.
Toimivalta kuulostava ajatus. Eipä tullut mieleen, ajattelin lähinnä yksinkertaisesti jotain prominenssin, absoluuttisen korkeuden ja isolaation keskivertoa (ei siis keskiarvoa) sopivin painotuskertoimin.
Integraalin laskemisessa lienee vain lievää törkeämpiä teknisiä ongelmia, mutta todennäköisesti hyvä tulos saataisiin aikaan laskemalla napakoordinaatiostossa integraali nollasta 360 asteeseen funktion arvona etäisin piste, johon ko. näköalapaikalta mihinkin suuntaan näkee. Tämä piste taas on helposti määritettävissä ympyrän tangentilla missä tahansa suunnassa, kunhan aineisto on digitaalisesti käyttökelpoisessa muodossa. Vaan eipä taida ainakaan toistaiseksi olla...
Tosi mielenkiinoista luettavaa, vaikka avovaimon mielestä täytyy olla joku vika päässä, jos tämmöinen kiinnostaa vapaehtoisena :)
Tiedätkö mitään virallista / oikeaoppista tapaa mitata yksittäisen vuoren korkeuseroa ja olisiko sellaisesta listaa Suomesta ja maailmalta? Eli perinteisemmin "juurelta" mitattu tunturi/vuori?
Muistelisin itse, että Suomen suurin korkeusero olisi käsivarressa kun lähetään pitsusjärveltä lossujärvelle päin. urts hotellin kohdalla. nimeä en muista. olen mennyt siitä pari kertaa
Ano, hullun maineessa on hyvä olla; saa tehdä kaikenlaista kivaa.
Mitään oikeaoppista tapaa mitata vuoren korkeuseroa ei ole olemassa.
Suomen suurimman korkeuseron muistat oikein. Kovddoskaisin huipulle on Urtasjärveltä vähän isompi korkeusero kuin Kilpisjärveltä Saanalle. Tässä lisätietoa, jos muut tällaiset listat kiinnostavat niin klikkaa vierestä aihepiiriä "Maantieto".
Alkaa olla kommentointi jo viimeisen käyttöpäivän ohittanutta mutta minkäs teet kun en ole aiemmin tähän törmännyt. Tuo 360 asteen kautta lähestyminen voisi antaa hyvän kuvan vuoren merkittävyydestä, varsinkin jos käytettäisiin isolaation sijaan prominenssia ko suunnassa. Pisteen prominenssien keskiarvo, lähestyttäessä eri suunnista, antaisi tulokseksi ymmärrettävän metrimäärän. Vaatii toki digitoitua korkeusmallia. Saisi Lhotsekin melko korkean aseman, mutta kuitenkin selvästi heikomman kuin yksinäinen vuori. (vaikken kyllä ole ihan varma tuosta Keski-Maan topografiasta)
Lähetä kommentti