Jos osaisin kirjoittaa fiktiota, kirjoittaisin tästä aiheesta. Kun en osaa, niin tässä vapaasti käytettäväksi idea. Saa muokata ja rakentaa haluamallaan tavalla, olkaa hyvä.
Moniavioisuus on edelleen laillista monessa maassa ja yleistä vielä useammassa. Lähes poikkeuksetta moniavioisuudella tarkoitetaan miehen moniavioisuutta eli polygyniaa. Vastakkainen tapaus, polyandria on erittäin harvinaista. Murdockin tutkimusten mukaan 1231 tutkitusta yhteisöstä vain 186 oli täysin yksiavioisia ja neljä polyandrisia, loput toistatuhatta olivat enemmän tai vähemmän polygynisia.
Nykyajalta tunnetuin esimerkki on mormonien moniavioisuus, josta päälahko on luopunut, mutta jotkin fundamentalistilahkot jatkavat sen harjoittamista. Televisiosarja Big Love teki kuvitteellisen tällaisen lahkon Suomessakin tunnetuksi.
Suomessa - luterilainen kulttuuri - luonnollisesti kauhistellaan moniavioisuutta. Sitä pidetään miesten seksuaalisena unelmana ja naisen arvoa alentavana. Mutta tarkastellaanpa asiaa kylmän rauhallisesti, etuja ja haittoja punniten.
Moniavioisuuden puolustajat - joihin ei lukeudu ihan vähän moniavioisessa suhteessa eläneitä naisia - sanovat moniavioisuuden tuovan lukuisia etuja.
* Jos parisuhteessa on ongelmia, osapuolilla on aina joku läheinen, jonka kanssa keskustella ja joka voi tuoda usein puolueettoman näkemyksen asiaan.
* Useiden vaimojen tapauksessa työnjako voidaan hoitaa mieltymysten mukaan; yksi keskittyy lastenhoitoon, toinen hoitaa kotitaloutta, kolmas opiskelee ja neljäs on menestyksekäs uranainen.
* Henkeä kohti lasketut elinkustannukset pienenevät.
* Perheen talous on vähemmän riippuvainen yhden henkilön tuloista, jolloin työttömäksi joutuminen ei ole katastrofi.
* Lasten oppiminen sosiaalisuuteen ja toisten huomioon ottamiseen.
Perheen sisäiset haittapuolet ovat ilmeisiä. Sosiaaliset ongelmat toimeentulossa muiden kanssa vaativat sovittelua ja aiheuttavat tilanteita, joita on vaikea edes kuvitella. Tämä ei kuitenkaan ole tärkeää; haitat saattavat kumota moniavioisuuden edut tai sitten ei. (Luultavaa on, että ei, koska moniavioiset kulttuurit olisivat siinä tapauksessa kuolleet sukupuuttoon eivätkä olisi niinkään menestyksekkäitä kuin ovat.)
Todellinen, ylivertainen haittapuoli on moniavioisen perheen ulkopuolinen. Syntyneistä lapsista on tasan yhtä paljon tyttöjä kuin poikia, itse asiassa poikia on jopa aavistuksen verran enemmän. Tällöin seuraukset ovat ilmeiset. Jos aviomiehillä on keskimäärin vaikkapa neljä vaimoa, se tarkoittaa että kolme neljästä pojasta jää naimattomiksi. Tämä seikka yksistään riittää musertamaan moniavioisuuden käyttökelpoisuuden.
Mikäli ylijäämämiehiä on ja yhteiskunta harjoittaa silti moniavioisuutta, siitä tulee väistämättä epävakaa. Alfamiesten energia kuluu naisten hankkimiseen ja pitämiseen, betamiehet taas turhautuvat eivätkä tuo minkäänlaista kontribuutiota yhteiseksi hyväksi. Naiset puolestaan joko ryhtyvät toistensa armottomiksi selkäänpuukottajiksi mieskilpailussa tai sitten heidät on alistettu nyrkki-hella -akselille, jolloin selkäänpuukottaminen sentään rajoittuu kanssavaimoihin ja heidän lapsiinsa. Yhteiskunnan innovatiivisuus ja keskinäinen luottamus lähestyvät asymptoottisesti nollaa. Esimerkkejä nykymaailmasta on helppo löytää.
Kuinka moniavioiset kulttuurit ovat ratkaisseet ylijäämäpoikien ongelman? Perinteisesti vaihtoehtoja on ollut kolme.
Ensinnäkin poikien prosentuaalinen kuolleisuus on aina ja kaikissa ikäluokissa nollasta sataan vuoteen asti suurempi kuin tyttöjen. Jos lapsikuolleisuus on poikkeuksellisen suurta, poikia jää jäljelle vähemmän kuin tyttöjä. Nuorten kuolleisuus lienee poikien keskuudessa aivan suhteettoman suurta tyttöihin verrattuna. Metsästäjä-keräilijä -kulttuureissa moniavioisuus lienee mahdollistunut nimenomaan tästä syystä; riskejä ottaneet puberteetti-ikäiset pojat kuolivat usein.
Toiseksi kulttuuri voi ryhtyä sotaisaksi. Tällöin nuoret miehet kuolevat ja muille jää enemmän vaimoja. Lisäksi valloitetuista maista surmataan miehet, jolloin naiset jäävät sotasaaliiksi. Islamin valloitusretket ovat erinomainen esimerkki.
Kolmas vaihtoehto on poikien sulkeminen pois potentiaalisista aviomiesehdokkaista uskonnollisin menetelmin. Yhteiskunnallisesti merkittävä luostarilaitos on yksi mahdollisuus. Tätä menetelmää käytettiin aikoinaan Tiibetin lamalaisuudessa.
Nykyaikana mikään näistä ei toimi, ei ainakaan kehittyneissä yhteiskunnissa. Lapsikuolleisuus on alhainen, sodassa kärsityt menetykset ovat pieniä eikä luostarilaitos houkuttele.
Mormonifundamentalistit ovat ratkaisseet ongelman karkottamalla teini-ikäiset pojat yhteisöstä pienimmästäkin rikkomuksesta. Seuraukset ovat olleet yksilön kannalta traagisia. Sitä paitsi on selviö, että tämä menetelmä toimii vain silloin, kun moniavioisuutta harjoittava yhteisö on osa suurempaa yhteiskuntaa, joka sitten sulattaa karkotetut yleensä vähemmän onnistuneesti itseensä. Jos yhteiskunnan normi on moniavioisuus, menetelmä on mahdoton.
Mutta sitten itse asiaan. Nykyteknologia tarjoaa periaatteellisen mahdollisuuden ratkaista ylijäämäpoikien ongelma ja luoda aidosti moniavioisen yhteiskunnan. Tämä ajatus pohjana voisi kirjoittaa mielenkiintoisen scifi-tarinan.
Luonnostellaan aluksi kyseinen yhteiskunta.
Yhteisössä - sovitaan sen väkiluvuksi vaikka muutamia miljoonia - on järjestetty asiat siten, että jokaista poikaa kohti syntyy neljä tyttöä. Tämä voidaan hoitaa joko siten, että kaikki raskaudet hoidetaan keinohedelmöityksellä, jossa sukupuoli valitaan tai sitten abortoimalla riittävä määrä poikasikiöitä.
Käytännön syistä olen valinnut yhteiskunnan malliksi jälkimmäisen. Jos näet asia hoidettaisiin keinohedelmöityksellä, seuraisi varmasti tiettyjä ongelmia. Mikäli sikiön sukupuoli ratkaistaisiin arvalla (painotus 1:4), varmasti monet naiset synnyttäisivät useampia lapsia saadakseen edes yhden pojan. Tämä on esimerkiksi Kiinan vähemmistökansoista tunnettu tilanne; siellä sallitaan useampi kuin yksi lapsi maan virallisen politiikan vastaisesti, mikäli ensimmäinen lapsi oli tyttö.
Draamallisista syistä abortointi taas ei perustuisi arvontaan. Se perustuisi äitiin. Vain joka neljännellä naisella olisi oikeus synnyttää poikia. Koska yhteiskunta haluaisi menestyä, se testaisi jokaisen naisen 16-18 vuoden iässä. Oikeus synnyttää poikia myönnettäisiin vain naiselle, joka olisi terve, rikkeetön ja nämä ehdot täytettyään älykkäimpien joukossa. Lisäksi kukaan ei tietäisi edes testien jälkeen, kuuluuko tähän ryhmään. Se selviäisi vasta sitten, kun hän tulisi raskaaksi kantaen poikalasta.
Jokaisen odottavan äidin olisi pakko alistua lapsivesitutkimukseen. Mikäli sikiö olisi tyttö, ei seuraisi toimenpiteitä. Mikäli poika, niin vasta sitten nainen saisi tietää, kuuluuko hän siihen 25 %:iin, joka saa synnyttää poikia. Jos ei, niin seuraus olisi abortti.
Tässä mallissa pitäisi siis jokaista syntyvää poikaa kohti syntyä neljä tyttöä. Todennäköistä olisi, että poikia syntyisi hieman enemmän, koska se 75 % naisia, joilla ei olisi oikeutta synnyttää poikia tulisi suhteellisesti vähemmän raskaiksi kuin etuoikeutettu 25 %. Tämä johtuisi haluttomuudesta ottaa abortin riskiä (kun joko tietäisi tai arvaisi kuuluvansa alempaan ryhmään) sekä siitä, että tähän ryhmään kuuluisivat myös sillä tavoin vammaiset, jotka eivät muutenkaan lapsia saisi.
Tällöin olisi luonnollista, että yhteisössä vallitsisi moniavioisuus, jossa miehellä saisi olla korkeintaan neljä vaimoa. Osalla miehistä vaimoja tietysti olisi vähemmän, jolloin osa naisista jäisi naimattomaksi, kuten nykyäänkin. Scifi-tarinan ensimmäinen mielenkiintoinen asetelma olisi siinä, millaisen yhteiskunnan tämä järjestely saisi aikaan.
Todennäköistä olisi, että elämän aikana kertyvien seksipartnerien määrä olisi pienempi kuin nykyisessä länsimaisessa yhteiskunnassa. Koska miehellä olisi kotona valinnanvaraa, ei tarve vieraissa käymiseen olisi niin suuri. Samaten ennen naimisiinmenoa irtosuhteisiin ei olisi helppoa päästä, koska naiset pihtaisivat - heidän arvonsa muiden miesten silmissä laskisi, kuten nykyäänkin. Nykytilanteessa vain miehillä ei ole liiemmin varaa nirsoilla. Naisilla puolestaan ei irtosuhteisiin vähäisemmän miesmäärän takia olisi läheskään yhtä paljon mahdollisuuksia.
Yleensä mies ottaisi ensimmäisen vaimonsa nuorena, parikymmenvuotiaana tai alle. Tällöin miehen seksuaalivietti olisi niin vahva, että se ajaisi hänet naimisiin, kun irtosuhteita ei em. syistä pystyisi harjoittamaan vastaavassa määrin. Toinen ja kolmas vaimo seuraisivat 5-10 vuoden välein ja neljäs sitten tuossa 40-50 ikävuoden paikkeilla. Tämä siis keskimäärin.
Naiset puolestaan menisivät naimisiin yleensä 18-30 -vuotiaina miehen iästä riippumatta. Odotettavissa oleva ilmiö olisi se, että ns. tasokkaimmat naiset menisivät naimisiin noin 30-vuotiaiden miesten kanssa. Tuossa iässä mies on vielä nuorekas, mutta saavuttanut jo yhteiskunnallista asemaa, mikä naiselle on tärkeää. Sen sijaan heikompilaatuiset menisivät naimisiin nuorten tai jo keski-ikäisten miesten kanssa, näiltä miehiltä kun puuttuisi joko asema tai nuorekkuus. Eli parhaat naiset olisivat yleensä toinen tai kolmas vaimo, heikompilaatuiset ensimmäinen tai neljäs.
Miehen kannalta tämä olisi seksuaalivietin takia hyvä ratkaisu, naisilla kun tunnetusti tämä vietti laskee nopeammin kuin miehillä. Tässä tilanteessa mies yleensä hankkisi viimeisen vaimonsa siinä vaiheessa, kun muilta into olisi jo hiipunut. Tasokkaiden naisten kannalta taas hyvä puoli olisi siinä, että miehen pahimmat särmät olisivat jo ensimmäisen vaimon myötä hioutuneet.
Yhteiskunnallisesti seuraukset voisivat olla mielenkiintoisia. Jos yhteiskunta toimisi demokraattisesti, pitäisikö miehille antaa vaaleissa neljä ääntä ja naisille yksi? Tai sitten naisille aina yksi ja miehelle yhtä monta kuin hänellä on vaimoja?
Ammatillisessa mielessä tämä tarkoittaisi ammattien tasa-arvoistumista. Tunnetusti miehillä ei ole suurta hinkua ns. perinteisiin naisten ammatteihin, mutta naisilla kyllä ns. miesten ammatteihin. "Vajaamiehitetyssä" yhteiskunnassa miehiä ei riittäisi perinteisiin miesten töihin, vaan naiset valtaisivat nekin alat.
Eräs yllättävä piirre moniavioisuudessa olisi se, että naisten tarvitsisi synnyttää vähemmän lapsia. Nyky-yhteiskunnassa jokaisen pariskunnan on tuotettava kaksi lasta, jotta seuraavassa sukupolvessa olisi yhtä paljon ihmisiä. Tarkoittaa kaksi lasta per nainen. (Todellisuudessa uusiutumisluvun on oltava vähän suurempi kuolleisuuden takia, usein mainitaan 2,1 mutta tämä ero on kehittyneessä yhteiskunnassa niin vähäinen, että sillä ei tämän laskutoimituksen kannalta ole merkitystä.) Moniavioisessa yhteiskunnassa yksikön koko olisi viisi (yksi mies, neljä naista). Seuraavan sukupolven koon olisi myös oltava viisi. Kun tämä jaetaan neljällä naisella, saadaan 1,25 lasta per nainen. Minkälaiset yhteiskunnalliset seuraamukset olisivat sillä, että naisilla olisi vähemmän synnytyksiä?
Scifin toinen mielenkiintoinen tilanne olisi seurausta valintapolitiikasta. Poikia synnyttäviksi naisiksi valittaisiin siis se "paras" neljäsosa. Vastoin vasemmistoyhteiskuntatieteilijöiden hörhöilyjä oletamme, että älykkyys on periytyvää. Seuraukset olisivat mielenkiintoiset:
* Koska poikia synnyttäisivät vain älykkäimmät naiset ja tyttöjä kaikki, pojat olisivat keskimäärin tyttöjä älykkäämpiä.
* Koska keskimäärin älykkäämmät (pojat) lisääntyisivät enemmän (yksi mies, neljä naista) kuin muut, yhteisön keskimääräinen älykkyystaso kasvaisi sukupolvi sukupolvelta.
Tästä tulemmekin scifi-tarinan lähtökohtaan. Kuvitellaan, että edellä kuvattu yhteisö olisi elänyt muusta ihmiskunnasta enemmän tai vähemmän eristäytyneenä riittävän pitkään, vaikka 10-20 sukupolvea eli 300-600 vuotta. Tällöin sen keskimääräinen älykkyystaso olisi ehtinyt kehittyä selvästi korkeammaksi kuin ympäröivän yhteiskunnan.
Mitä tapahtuu, kun tämä yhteisö kohtaa normaalia nyky-yhteiskuntaa muistuttavan ulkomaailman, joka on muuten teknologis-sosiaalisesti samalla tasolla kuin eristynyt moniavioinen yhteisö?
Älä toljota siinä. Ala kirjoittaa.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
4 tuntia sitten
7 kommenttia:
Polygamia ei häviä maailmasta niin kauan kuin maailmassa on testosteronimyrkytyksestä kärsiviä miehiä ja sellaisia naisia, jotka ilomielin alistuvat nyrkin ja hellan väliin seksiorjiksi ja synnytyskoneiksi.
Eivätkä ne tule ihan heti ikävä kyllä häviämäänkään.
Liian pitkä, en jaksanut kuin vähän alusta ;)
Yksiavioisuus kuitenkin ollut Euroopassa jo vanha juttu. Se, että aviopari muodostaa aina oman, muista riippumattoman, itsehallinnollisen perheen on jotenkin koodattu sisään koko kulttuuriin. Kaikki muu on poikkeuksia, joita joko ymmärretään tai sitten ei.
Olen jankuttanut tätä ennenkin, mutta yleensä kaikki vapaan seksin kokeilut romahtavat jonkinlaiseksi patriarkaatiksi, jossa yksi alfaäijä päättää kaikesta. Se ei ole hyvää ja hedelmällistä pienissä piireissä, eikä se siten ole hyvä juttu laajemminkaan.
IM: Tosi. Syitä on kaksi, joten ratkaisujakin on kaksi. Miehiin tepsii kemiallinen kastraatio. Epäilenpä vain, että naiset eivät pitäisi seurauksista, kuten olet itsekin kirjoittanut (Eipä olisi miehillä motivaatiota painaa niska limassa ja keskiarvonaisen elämä saattaisi muuttua kurjemmaksi kuin keskiarvomiehen). Sen sijaan naisten on päästävä pois nyrkki-hella -akselilta, siinä ei liene negatiivisia seuraamuksia odotettavissa muille kuin alfamiehille, joille se onkin ihan oikein.
IDA: Et tainnut tosiaan lukea kuin vähän alusta, ko. kuvitteellisessa yhteiskunnassa ei seksi olisi vapaata, vaan kuten tekstissä todettiin, seksisuhteiden olisi todennäköisesti selvästi pienempi kuin nykyisissä länsimaisissa yhteiskunnissa.
Yleisessä viitekehyksessä (avioparin merkitys, patriarkaattiromahdus) osut napakymppiin.
Ja täsmennän vielä, että tässä on kyse scifi-tarinan kehyskertomuksesta. Moniavioisuus on tarinassa vain väline, jonka avulla päästään itse teemaan, yhteiskunnan geneettisen rakenteen vähittäiseen muuttumiseen. Mitä moniavioisuuteen tulee, niin IMHO yhdessäkin vaimossa riittää tekemistä ;-), puhumattakaan sitten tästä moniavioisuuden seurauksesta...
Muutama huomio.
1. Kyllä keinohedelmöitykseenkin panostavassa yhteiskunnassa olisi mahdollista säädellä sitä, kuka saa poikia. Esimerkkinä nyt vaikkapa yhteiskunta, jossa kaikki syntyvät tyttölapset steriloitaisiin ennen hedelmällistä ikää katkaisemalla munajohdot. Nainen voisi saada lapsia vain hakeutumalla lisääntymisklinikalle, missä hänen kohtuunsa sijoitettaisiin hedelmöitetty munasolu*. Kehittynyt yhteiskunta kykenisi määrittelemään sikiölle halutun sukupuolen sen mukaan, kuuluuko tuleva äiti poikalasten äidiksi kelpaavien naisten joukkoon. Tämä siis testattaisiin, kuten sinunkin skenaariossasi.
* Tässä on muutama vaihtoehto, miten tämä toimisi. Munasolu voisi olla naisesta otettu ja hedelmöitetty joko puolison siittiöllä tai lahjoittajan siittiöllä, jos yksinhuoltajaäidit sallitaan ja/tai naisen puolison on hedelmätön. Munasolun poimiminen on kuitenkin aikaa vievämpi prosessi kuin siittiöiden kerääminen, joten toinen vaihtoehto olisi, että munasolu olisi jonkun muun. Tämä tapahtuisi siten, että testein valikoitaisiin se joukko naisia, joilla on _velvollisuus_ lisääntyä geneettisesti ja he kävisivät sitten tietyn ajan kuluessa luovuttamassa tietyn määrän munasoluja. Kukaan ei tietäisi, onko hänen sisäänsä istutettu munasolu geneettisesti hänen (paitsi osa tietäisi varmasti, ettei ole), koska munasolut arvottaisiin.
2. Tasokkaimmat naiset eivät välttämättä naisia n. 30-vuotiaita miehiä. Eiväthän he nykyäänkään nai vaan ikäeroa saattaa olla selkeästi enemmän. Kaikkein tasokkaimmat miehet, alfoista alfoimmat, voivat ihan hyvin olla oikeastaan minkä ikäisiä hyvänsä riippuen siitä, mitä he tekevät. Ranskan presidentti, vaikka olisi kuinka kurttuinen ukko, on varmasti suuralfa, mutta niin on myös suositun rock-bändin nuori solisti. Näin ollen huippualfat, jotka onnistuisivat aloittamaan ja päättämään naimisikäkautensa alfana, kykenisivät naimaan ainoastaan laadukkaimpia naisia. Seuraavana tulisivat alfat, joilla olisi 1/2 laadukkainta naista ja ikäero näihin riippuisi siitä, missä vaiheessa elämäänsä mies on ollut alfa.
3. Olisiko tämä yhteiskunta, joka velvoittaisi miehen naimaan 4 vaimoa? Mies ei siis saisi jäädä naimattomaksi tai tyytyä halutessaan vain yhteen vaimoon.
Arawn
Kiitos Arawn, hyviä pointteja.
1. Toimiva ajatus. Valitsin omanlaiseni järjestelmän pohjaksi, koska siinä satunnaisuus määrää sikiön sukupuolen. Esittämässäsi ideassa voitaisiin vain tyttöjen äidiksi kelpaavalle aina istuttaa vain tyttösikiö, kun taas poikien äidiksi kelpaavalle satunnainen sikiö. Sen sijaan tähdellä merkkaamasi vaihtoehto tuntuu karmaisevalta - ettei saisi tietää, onko itse lapsensa biologinen äiti (tai isä).
2. Olet oikeassa, täsmennän. Tarkoitin, että tasokkaimmat naiset noin keskimäärin ja yleensä menisivät naimisiin noin kolmikymppisten miesten kanssa.
3. Ei. Mies voisi jäädä naimattomaksi tai sitten ottaa vain 1-3 vaimoa. Toisaalta jos riittävän moni näin tekisi, seuraisi paineita siihen, että sallittaisiin joillekin enemmän kuin neljä vaimoa.
Jaska: Laitoin sen tähdellä merkityn lähinnä siksi, että se olisi nopea tapa saada lapsia. Jos nimittäin haluaa itse luovuttaa munasolun, prosessi kestää vähintään kuukauden, jonka aikana täytyy piikittää itseensä hormoneja ja lopuksi munasolut täytyy vielä kerätä alakautta isolla, pitkällä piikillä... Mutta toisaalta, kaipa ihmiset jaksaisivat tuon prosessin saadakseen omia lapsia. Ja kerralla voi kuitenkin tulla iso kasa munasoluja (esimerkiksi 18) ja tulevaisuuden paremmalla tekniikalla pystyttäisiin varmaan varmistamaan, että jokainen kohtuun laitettu munasolu myös kiinnittyy ja alkaa kehittyä. Nykyajan kasiraskaudet ja vastaavathan johtuvat nimenomaan siitä hedelmöityshoitojen ominaisuudesta, ettei koskaan voida tietää, kiinnittyykö edes yksi munasolu, minkä vuoksi kohtuun tungetaan kerralla monta hedelmöitettyä munasolua. Joskus ei yksikään kiinnity ja joskus sitten ne kaikki.
Kolmoskohtaan: Tunnut antavan ymmärtää, että kaikille naisille pitäisi löytyä mies. Miksi näin? Jos miehet saisivat jäädä naimattomiksi, eikö sitä sallittaisi naisille? "Kiellon" astekin tietysti riippuu, että onko se kiellettyä jopa lain tasolla vai aiheutuuko "vanhaksi piiaksi" jäämisestä sosiaalisia ja/tai taloudellisia onnettomuuksia. Vanhat piiathan eivät kuitenkaan ole sillä lailla uhka yhteiskuntarauhalle kuin nuoret, naisettomaksi jäävät miehet, koska naiset harvemmin purkavat turhaumiaan ulospäin.
Olen itse joskus kehitellyt sellaista scifi-aihetta, jonka yhteiskunnassa olisi kyetty yhdistämään kahden munasolun perimät niin, että syntyisi terve, elinkelpoinen yksilö. Kaikki syntyvät olisivat tietysti tyttöjä, koska munasoluissa on aina vain yksi X-kromosomi. Näin ollen miehistä olisi tullut tarpeettomia suvunjatkamismielessä ja lopulta heidät olisi kokonaan suljettu yhteiskunnan ulkopuolelle.
Ideani ei ollut mikään paratiisi kuitenkaan vaan enemmänkin totalitaristinen dystopia. Kaikki vanhan ajan romanttinen kirjallisuus, elokuvat yms. olisivat ehdottomasti kiellettyjä ja ylipäätään sellaiset asiat, jotka vihjaisivat, että naiset kokevat seksuaalista halua miehiä kohtaan ja haluaisivat elää näiden kanssa parisuhteissa. Propagandakoneisto jylläisi täysillä vakuuttamassa kaikille lopulta, ettei mitään miehiä edes ole olemassa (oikeasti niitä olisi jossain korvessa). Vastarintaliike tietysti taistelisi tätä vastaan maan alta jne.
Mutta en ole saanut mitään aikaan... :)
Niinpä tosiaan. Olin tietoinen monisikiöisten raskauksien syistä. Sitä en tiennyt kuinka monimutkaisen menetelmän takana munasolujen hankkiminen on, kun luomumenetelmä on toiminut tehokkaasti...
Jos tekstistä saa sellaisen käsityksen, että kaikille naisille on löydyttävä mies, se ei tosiaan ollut tarkoitus. Luulisinpa että nykyistä suhteellista suurempi osuus jäisi naimattomaksi. Kuten totesit, vanhatpiiat eivät ole riesa yhteiskuntarauhalle ja lisään että yleensä ainoastaan sukulaisilleen...
Oma scifi-ideasi on terästä - siitä pystyisi takuulla kehittämään melkoisen tarinan. Jos sitä vertaa omaani, niin tilanne on mehukkaampi, mutta taustatarina (eli miten kyseiseen yhteiskuntaan on pystytty päätymään) vaikeampi kehittää. Mutta eipä taustatarinaa välttämättä tarvitakaan.
Lähetä kommentti