Väestönkasvun valheet

Lisäys 4.11.2021: Tein tästä toisen version, johon kommentaattorin pyynnöstä korvasin taulukot graafeilla, jotka ovat useimmille ihmisille helpommin hahmotettavissa. Loppupuolelle on lisätty selityksineen pari sellaista vertailutilastoa, joita ei alkuperäisessä kirjoituksessa ollut. Ne on nyt lisätty myös tähän alkuperäiseen kirjoitukseen, jossa alkuperäisiä numeerisia tilastoja ei ole graafeilla korvattu.

Sir David Attenborough on luonto-ohjelmien suurin legenda. Jo lähes satavuotias mies on – luonnollisesti haamukirjoittajan avustuksella – naputellut kasaan kirjan, jossa hän kertoo kuinka maailman ympäristöongelmia vastaan voidaan kamppailla. Attenborough vyöryttää esiin valtavan määrän huolestuttavaa kehitystä, mutta vastapainoksi myös ratkaisuja.
Toinen tuore kirja alalta on Bill Gatesin Kuinka välttää ilmastokatastrofi. Gatesin kirja on Attenboroughia spesifimpi sen keskittyessä vain yhteen maailman ympäristöongelmista, mutta lähestymistapa on sama: mitä on tehtävä ja kuinka se on mahdollista.
Ilmastonmuutoksen denialisteja on netti pullollaan. Strategisella, vai pitäisikö sanoa ylistrategisella tasolla ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, onko ilmastonmuutos tosiasia vai ei. Todella suurta kuvaa tarkasteltaessa on selvää, että katastrofia kohti mennään, ellei asioille tehdä jotain ja mahdollisimman pian.

Kumpikaan kirjoittajista ei uhraa varsinaiselle ongelmalle eli väestönkasvulle juurikaan sivuja. Gates saa mahdutettua aiheen kolmelle sivulle (suomennoksessa s. 150-152) ja siinäkin ympättynä ruoantuotannon ongelmaan, jonka toteaa ratkaistavissa olevaksi. Attenborough sentään käyttää enemmän tilaa, kokonaisen luvun verran (suomennoksessa s. 202-214) ja sivuaa väestönkasvua parissa muussakin yhteydessä. Hänen ongelmansa on se, että hän uskoo väestönkasvusta sen teorian, jota meille on tungettu ainakin 1970-luvulta lähtien kurkusta alas kaikista medioista ja kouluopetuksessa.
Tiedättehän: ennen teollisen vallankumouksen alkua väestön määrä pysyi pitkällä tähtäimellä suhteellisen samana (tämä onkin ainoa asia mikä teoriassa on globaali totuus), mutta sitten alkoi muutos. Ruoantuotannon, lääkintätaitojen ja teollisuuden kehittyminen mahdollisti voimakkaan väestönkasvun. Kun sitten tietty elintaso saavutetaan, väestönkasvu hidastuu ja lopulta pysähtyy kokonaan, ellei jopa lähde laskuun. Esimerkkinä on tapana käyttää Eurooppaa ja Japania. Joissa malli kieltämättä toimii. Virhe on siinä, että mallia on sovellettu kulttuureihin joissa se on totaalisen virheellinen.
Kuinka ollakaan, Attenborough käyttää esimerkkeinään odoteusti Japania. Pari lainausta: ”...Japanin väkiluku alkoi paisua. Vuosien 1900 ja 1955 välillä se kaksinkertaistui … 1950-luvun ja 1970-luvun alun välillä seurasi talousihme … syntyvyys kuitenkin yhtäkkiä romahti … Nopea väestönkasvu alkoi talttua … Vuonna 2000 Japanin asukasluku oli 126 miljoonaa. Se on edelleen sama.”

Sitten tehdään realiteettitarkastus tutkimalla muutamien maiden todellista kehitystrendiä. Kaikki tiedot on poimittu englanninkielisen Wikipedian artikkeleista Demographics of (maan nimi).
Taulukoissa seuraavat tiedot sarakkeittain:
Vuosi
Asukasluku tuhansina
Vuotuinen väestönkasvuprosentti edelliseen vuosilukuun nähden

Japani:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1900	43847
1910	49184	1,16 %
1920	55963	1,30 %
1930	64450	1,42 %
1940	71540	1,05 %
1950	82900	1,48 %
1960	94094	1,27 %
1970	104345	1,04 %
1980	116320	1,09 %
1990	122398	0,51 %
2000	125386	0,24 %
2010	125358	0,00 %
2020	126226	0,07 %

Aivan kuten pitikin. Väestönkasvu on ollut voimakasta vuodesta 1900 vuoteen 1980 asti, melko tasaisesti yhden ja puolentoista prosentin välillä. Sen jälkeen nopea tasaantuminen, jossa oli pieni viive elinajan pidentymisen takia ja vuodesta 2000 alkaen käytännössä nollatulosta.

Hyvin samanlaisia lukemia saadaan myös Euroopan maissa, joista muutama esimerkki.

Suomi:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1750	421
1760	491	1,55 %
1770	561	1,34 %
1780	663	1,68 %
1790	705,6	0,62 %
1800	832,7	1,67 %
1810	863,3	0,36 %
1820	1177,5	3,15 %
1830	1372,1	1,54 %
1840	1445,6	0,52 %
1850	1636,9	1,25 %
1860	1746,7	0,65 %
1870	1768,8	0,13 %
1880	2060,8	1,54 %
1890	2380,1	1,45 %
1900	2655,9	1,10 %
1910	2943,4	1,03 %
1920	3147,6	0,67 %
1930	3462,7	0,96 %
1940	3695,617	0,65 %
1950	4029,803	0,87 %
1960	4446,222	0,99 %
1970	4598,336	0,34 %
1980	4787,778	0,40 %
1990	4998,478	0,43 %
2000	5181	0,36 %
2010	5375,276	0,37 %
2020	5533,793	0,29 %

Vain harvassa maassa väestötilastot ulottuvat yhtä kauas menneisyyteen kuin Suomessa. Ne kertovat aika lailla täsmälleen sitä tarinaa, mikä on virallisen väestönkasvuteorian narratiivi. Teollistumista seuraa nopea kasvu, joka tasoittuu elintason noustessa. Suomessa kasvu 1900-luvun alkupuoliskolla oli vielä lievempää kuin Japanissa, vastaavasti kasvu ei hidastunut aivan nollille. Yksi poikkeus tilastosta löytyy, vuosien 1810-1820 yli kolmen prosentin kasvu. Tämän syynä on ns. ”vanhan Suomen” väestön tulo mukaan tilastoihin sen tultua liitetyksi Suomeen Venäjän valloituksen jälkeen. Luontainen väestönkasvu tuona aikana oli normaalilla ajankohdan tasolla.

Ranska:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1580	20000
1594	18500	-0,56 %
1600	20000	1,31 %
1670	18000	-0,15 %
1700	21000	0,52 %
1715	19200	-0,60 %
1740	24600	1,00 %
1792	28000	0,25 %
1801	29361	0,53 %
1806	29648	0,19 %
1811	30271	0,42 %
1816	30573	0,20 %
1821	31578	0,65 %
1826	32665	0,68 %
1831	33595	0,56 %
1836	34293	0,41 %
1841	34912	0,36 %
1846	36097	0,67 %
1851	36472	0,21 %
1856	36715	0,13 %
1861	37386	0,36 %
1866	38067	0,36 %
1872	37653	-0,18 %
1876	38438	0,52 %
1881	39239	0,41 %
1886	39783	0,28 %
1891	39946	0,08 %
1896	40158	0,11 %
1901	40681	0,26 %
1906	41067	0,19 %
1911	41415	0,17 %
1921	39108	-0,57 %
1926	40581	0,74 %
1931	41524	0,46 %
1936	41502	-0,01 %
1946	40506	-0,24 %
1954	42777	0,68 %
1962	46520	1,05 %
1968	49780	1,14 %
1975	52656	0,81 %
1982	54335	0,45 %
1990	56615	0,52 %
1999	58521	0,37 %
2006	61400	0,69 %
2016	64513	0,50 %

Ranskan tilastot ulottuvat – joskin hieman epäluotettavina – reilusti teollista vallankumousta edeltävään aikaan ja vahvistavat virallista teoriaa entisestään. Väestömäärä pysyi käytännössä vakiona, hyvinä vuosina kasvua saattoi olla reilustikin mutta toisena vuonna kato, sodat ja kulkutaudit saattoivat pudottaakin väkimäärää, jolloin pidemmällä jaksolla se ei juurikaan muuttunut. Sen sijaan Ranskan suurimmat kasvuluvut tulivat vasta silloin, kun kasvun olisi jo pitänyt laantua, mutta tällekin löytyy luonnollinen selitys, johon palataan myöhemmin. Samaten kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että kertaakaan vuosien 1740-1954 välillä kasvuprosentti ei noussut yli yhden.

Iso-Britannia:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1851	27368,8
1861	28917,9	0,55 %
1871	31484,7	0,85 %
1881	34934,5	1,05 %
1891	37802,4	0,79 %
1901	38237	0,11 %
1911	42082	0,96 %
1921	44027	0,45 %
1931	46038	0,45 %
1951	50225	0,44 %
1961	52807	0,50 %
1971	55928	0,58 %
1981	56357	0,08 %
1991	57439	0,19 %
2001	59113	0,29 %
2011	63182	0,67 %
2021	67081	0,60 %

Varsin samanlainen tarina kuin Ranskassa. Kasvu ylittää vain kerran yhden prosentin, vuosien 1871-1881 välillä mikä osunee vilkkaimpaan teollistumisen aikaan.

Nämä lukemat näyttävät tukevan teoriaa mitä erinomaisimmin. Ikävä puoli tässä on se, että teoria pätee vain länsimaisen väestön suhteen. Mikäli tarkastelemme mitä tahansa muuta väestöä, se ei toimi. Kun taannoin tutkin maapallon väestönkasvua, niin esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa keskimääräinen vuotuinen väestönkasvu vuosina 1957-2017 oli 2,65 %! Tämä on reilusti yli kaksinkertainen siihen nähden, mitä Euroopassa oli edes suurimmillaan! Pelkästään tämä tieto pitäisi riittää siihen, että teoriaa sopii epäillä. Teorian voi puhaltaa helposti täysin kumoon toteamalla, että tutkitun ajanjakson loppuvaiheessa vuosina 2010-2017 lukema oli 2,84 % eli koko tutkimusväliä suurempi! Merkkejä väestönkasvun prosentuaalisesta, saati sitten absoluuttisesta hiipumisesta ei ole. Pelkästään tämä osoittaa, että teoria on väärässä. Nopea kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen toimii vain länsimaissa. Kehitysmaissa nämä kolme vaihetta ovat lähinnä menneisyyden supernopea kasvu, nykyisyyden kasvun jatkuminen ja tulevaisuudessa odottava katastrofi.
Katastrofi siksi, että mikään Gatesin tai Attenboroughin kirjoissaan esittämä tai kenenkään muun keksimä pelastusmenetelmä ei yksinkertaisesti lopulta voi riittää, jos ja kun kehitysmaiden väestö saa jatkaa hillitsemätöntä kasvuaan.
Malliesimerkkinä muutama kehitysmaa, aluksi pari osin satunnaisesti valittua Afrikasta:

Nigeria:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1950	37860
1955	41122	1,67 %
1960	45212	1,91 %
1965	50239	2,13 %
1970	56132	2,24 %
1975	63566	2,52 %
1980	73698	3,00 %
1985	83902	2,63 %
1990	95617	2,65 %
1995	108425	2,55 %
2000	122877	2,53 %
2005	139586	2,58 %
2010	159708	2,73 %
2021	211401	2,58 %

Kuten näkyy, joka ainoa kasvuprosentti on suurempi kuin yhdessäkään länsimaassa koskaan ja yleinen suunta on ollut kasvava.

Uganda:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1950	5158
1955	5899	2,72 %
1960	6788	2,85 %
1965	8014	3,38 %
1970	9446	3,34 %
1975	10827	2,77 %
1980	12548	2,99 %
1985	14631	3,12 %
1990	17384	3,51 %
1995	20413	3,26 %
2000	23758	3,08 %
2005	28042	3,37 %
2010	33149	3,40 %
2018	42729	3,22 %

Täsmälleen sama surullinen tarina kuin Nigeriassa, ainoastaan vielä rajummin lukemin.

Etiopia:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1950	18434
1955	20298	1,95 %
1960	22553	2,13 %
1965	25480	2,47 %
1970	28959	2,59 %
1975	32959	2,62 %
1980	35426	1,45 %
1985	41078	3,00 %
1990	48333	3,31 %
1995	57042	3,37 %
2000	65578	2,83 %
2005	74264	2,52 %
2010	82950	2,24 %
2021	117876	3,25 %

Muistatteko sen Etiopian hirmuisen nälänhädän 1970-1980 -luvuilla kun pelättiin että puolet etiopialaisista kuolee nälkään? Lopputulos oli se, että vähäkasvuisimmallakin viiden vuoden jaksolla Etiopian väkiluku kasvoi enemmän kuin yhdenkään Euroopan maan väkiluku koskaan.

Sitten vielä Aasiasta vertailukohdaksi Intia, joka ohittaa lähiaikoina Kiinan asukaslukutilastossa:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1871	238831
1881	253896	0,61 %
1891	287223	1,24 %
1901	293550	0,22 %
1911	315156	0,71 %
1921	318942	0,12 %
1931	352838	1,02 %
1941	388998	0,98 %
1951	361088	-0,74 %
1961	439235	1,98 %
1971	548160	2,24 %
1981	683329	2,23 %
1991	846327	2,16 %
2001	1028737	1,97 %
2011	1210726	1,64 %
2018	1352642	1,60 %

Kasvu on ollut maltillisempaa kuin Afrikassa, mutta silti hirmuista. Vuosien 1941-1951 välinen negatiivinen kasvu ei aiheutunut sodasta, vaan siitä että Pakistan (ja sen silloinen osa Bangladesh) irtaantui Intiasta eikä enää näy tilastossa.
Muistatteko Attenboroughin kirjasta sen, missä hän kertoi Japanin väkiluvun kaksinkertaistuneen 1900-1955, siis 55 vuoden aikana? No, Intian väkiluvulta on mennyt viimeiseen kaksinkertaistumiseensa (1979-2021) 42 vuotta. Sitä edelliseen kaksinkertaistumiseen (1949-1979) kului 30 vuotta.
Vertailun vuoksi, Ugandan väkiluku kaksinkertaistui vuosina 1997-2018 eli 21 vuodessa. Sitä edelliseen kaksinkertaistumiseen 1976-1997 kului samat 21 vuotta, kuten myös sitä edelliseen 1955-1976. Sitten itsenäistymisensä 1962 eli vajaat 60 vuotta sitten Ugandan väkiluku on yli seitsenkertaistunut.
Suomen väkiluvun ilmeisesti nopein kaksinkertaistuminen tapahtui 1750-1810 ja se kesti noin 60 vuotta. Itsenäisyyden ensimmäisen sadan vuoden aikana Suomen väkiluku 1,76-kertaistui ja ensimmäisen 60 vuoden aikana puolitoistakertaistui, missä on aikamoinen ero Ugandan itsenäistymisen jälkeiseen seitsenkertaistumiseen samassa ajassa.

Sitten vakioluokan vasta-argumenttiin eli eurooppalaisten siirtolaisuuteen. Selityksenä Euroopan vähäiselle väestönkasvulle tarjotaan perinteisesti siirtolaisuutta, lähinnä USA:han. Katsotaanpa USA:n väestötilastoja, jotka on aina tarkastettu hyvinkin täsmällisesti kymmenen vuoden välein tapahtuvassa väestönlaskennassa:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1790	3929
1800	5237	2,92 %
1810	7240	3,29 %
1820	9638	2,90 %
1830	12866	2,93 %
1840	17069	2,87 %
1850	23192	3,11 %
1860	31443	3,09 %
1870	38558	2,06 %
1880	49371	2,50 %
1890	62980	2,46 %
1900	76212	1,93 %
1910	92229	1,93 %
1920	106022	1,40 %
1930	123203	1,51 %
1940	132165	0,70 %
1950	151326	1,36 %
1960	179323	1,71 %
1970	203212	1,26 %
1980	226546	1,09 %
1990	248710	0,94 %
2000	281422	1,24 %
2010	308746	0,93 %
2020	331449	0,71 %

Aivan hurjimpina vuosina 1790-1860 on siis ylletty afrikkalaisiin lukemiin. Siirtolaisaalto oli kuitenkin suurimmillaan vasta 1900-1909, jolloin siirtolaisia tuli keskimäärin 0,75 miljoonaa vuodessa. Väestönkasvuprosentti oli tästä huolimatta pienempi kuin Afrikassa nykypäivänä. (Nykyään siirtolaisuuslukema on yli miljoona vuodessa, mutta suhteellinen osuus tietysti vähäisempi kuin sata vuotta sitten.)

Sitten paneudutaan vallalla olevan väestönkasvuteorian viimeiseen oljenkorteen: kun riittävä elintaso on saavutettu, väestön määrä vakiintuu. Afrikassa ei yksikään maa ole vielä tälle tasolle yltänyt (tuskin koskaan yltääkään), joten sieltä on turha etsiä esimerkkiä. On luotava katse Lähi-Itään. Valitaan sieltä suurin rikas valtio eli Saudi-Arabia:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1950	3121
1960	4041	2,62 %
1970	5772	3,63 %
1980	9801	5,44 %
1990	16139	5,11 %
2000	20045	2,19 %
2010	27448	3,19 %
2015	31540	2,82 %
2019	34219	2,06 %

Näyttääkö teorian mukaiselta, häh? Toki hurjimmat lukemat aiheutuvat suurelta osin siirtolaisuudesta, mutta luontainenkin väestönkasvu on elintasosta huolimatta varmasti hurjempaa kuin Euroopassa missään vaiheessa. On siis eroa sillä, onko korkea elintaso saavutettu omalla työllä ja innovaatioilla vai sillä että sattuu istumaan sellaisen luonnonvaran päällä, jota länsimaiset innovaatiot tarvitsevat toimiakseen.

Tämä huomio tulee ikävällä tavalla todeksi, kun vertaa kahta Lähi-idän naapurimaata toisiinsa.

Israel:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1950	1370,1
1960	2150,4	4,61 %
1970	3022,1	3,46 %
1980	3921,7	2,64 %
1990	4821,7	2,09 %
2000	6369,3	2,82 %
2010	7695,1	1,91 %
2019	9098,7	1,88 %

Israelin väestönkasvu on ollut aivan hirmuista ja on syystäkin kauhisteltu, miten on mahdollista että niin pieni maa kykenisi elättämään noin suuren väestön. Juutalaisten väestönkasvu on kuitenkin suurelta osin aiheutunut maahanmuutosta. Samalla siinä onkin selitys sille, miten on mahdollista että Israel kykenee elättämään tuollaisen väestömäärän: se koostuu suurelta osin juutalaisista.

Syyria:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1937	2368
1950	3252	2,47 %
1960	4565	3,45 %
1970	6305	3,28 %
1980	8704	3,28 %
1990	12116	3,36 %
1995	14186	3,20 %
2004	17921	2,63 %
2011	21124	2,38 %
2016	17185	-4,04 %

Syyrian väestönkasvuprosentti on koko ajan pyörinyt samoissa lukemissa kuin Israelin, mutta sitä ei ole julkisuudessa kauhisteltu. Erona on se, että Syyrian kasvu on aiheutunut korkeasta syntyvyydestä, ei siirtolaisuudesta. Eikä Syyria ole kyennyt elättämään väestöään, mikä nähdään sisällissodasta. Eikä syyrialaisten määrä ole oikeasti laskenut neljää prosenttia vuodessa – todellisuudessa se on jatkanut tasaista kasvuaan, mutta ylijäämäväestö yrittää päästä siirtolaisiksi muualle.

Tästä päästäänkin sitten siihen, millaiset väestönosat todellisuudessa kasvavat. Katsotaan vaikkapa Israelin todellisuutta taulukossa, jossa ovat rinnakkain juutalaisen ja ei-juutalaisen väestönosan lukemat:

Vuosi	Juutalaiset	Kasvu%	Ei-juutalaiset	Kasvu%
1949	1013,9		148,1
1953	1483,6	9,98 %	185,4	5,78 %
1957	1762,7	4,40 %	213,3	3,57 %
1962	2068,9	3,26 %	263,1	4,29 %
1973	2845	2,99 %	493	3,88 %
1983	3412,5	1,84 %	706,5	3,66 %
1990	3946,7	2,10 %	875,3	3,11 %
1995	4522,3	2,76 %	1089,7	4,48 %
2000	4955,4	1,85 %	1413,6	5,34 %
2006	5393,4	1,42 %	1723,6	3,36 %
2009	5665,1	1,65 %	1886,9	3,06 %
2017	6556	1,76 %	2242	2,45 %

Ei-juutalaisen väestönosan kasvu on ollut jo vuodesta 1962 eli kiihkeimmän juutalaisten maahanmuuttoaallon jälkeen suurempaa kuin juutalaisen väestönosan kasvu. Tämä siis huolimatta esim. Neuvostoliiton hajomisen jälkeisestä juutalaisten joukkomuutosta. Tilasto kertoo samalla myös sen, että – jos öljyrikkaat maat unohdetaan – missään arabimaassa arabeilla ei ole yhtä hyvä olla kuin Israelissa. Väestö kasvaa eikä ole sisällissotaa, elintaso on korkeampi ja saa jopa äänestää demokraattisissa vaaleissa.

Kuten siis huomataan, tietyt väestöryhmät kasvavat toisia voimakkaammin. Mikäli palaamme Ranskan väestötilastoon, siitä nähdään maahan kohdistunut arabisiirtolaisuus. Ranskalaisten väestökehitys noudattaa kyllä japanilaista mallia, vaikka Ranskan ei noudatakaan. Samaten Japanin väestökehitys olisi ilmeisesti ollut varsin samanlainen kuin Ranskan, mikäli sinne olisi muuttanut suhteessa yhtä paljon arabeja.

Useimmissa maissa etnisyyttä ei tilastoida, joten siitä ei voi saada luotettavia tietoja. USA on tässä poikkeus. Tarkastellaan maan eurooppalais- ja afrikkalaisperäisten väestöjen kehitystä vuodesta 1900 alkaen:

Vuosi	Valkoiset	Kasvu%	Mustat	Kasvu%
1900	66990		8841
1910	81992	2,04 %	9869	1,11 %
1920	95102	1,49 %	10496	0,62 %
1930	110636	1,52 %	11951	1,31 %
1940	118684	0,70 %	12952	0,81 %
1950	135437	1,33 %	15133	1,57 %
1960	158880	1,61 %	18829	2,21 %
1970	177811	1,13 %	22557	1,82 %
1980	188033	0,56 %	26506	1,63 %
1990	199714	0,60 %	30094	1,28 %
2000	211348	0,57 %	34615	1,41 %
2010	223563	0,56 %	38902	1,17 %
2020	204173	-0,90 %	41100	0,55 %

Mustan väestön kasvuprosentti on ollut vuodesta 1930 alkaen jatkuvasti valkoisen väestön prosenttia suurempi. Valkoisten suurempi kasvuprosentti ennen tätä aiheutui käytännössä siirtolaisuudesta.

Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö sama ilmiö olisi kaikissa länsimaissa. Eurooppalaisen väestön määrä pysyy vakiona tai vähenee samalla kun afrikkalaisen ja lähi-itäläisen väestön määrä kasvaa. Katsotaanpa esimerkkinä yksi Euroopan maa, jossa kyseistä maahanmuuttoa ei ole.

Puola:

Vuosi	Väestö	Kasvu%
1950	24824
1960	29561	1,76 %
1970	32626	0,99 %
1980	35578	0,87 %
1990	38119	0,69 %
2000	38649	0,14 %
2010	38529	-0,03 %
2020	38265	-0,07 %

Väestö on pysynyt käytännössä vakiona vuoden 1990 jälkeen – toisin kuin aiemmin esimerkkeinä mainituissa Suomessa, Ranskassa ja Iso-Britanniassa, joissa väestönkasvu aiheutuu vain tiettyjen maahanmuuttajaryhmien kasvusta.

Onko väestön koostumuksella sitten merkitystä? Tähän kysymykseen vastaa parhaiten – kylläkin tahattomasti – Attenborough kirjansa sivulla 106. Siellä hän kertoo kokemuksia Aldabran rauhoitetulta atollisaarelta. Hän kuvaa vierailuaan siellä vuonna 1983: ”...seychellienpalmujen jättimäiset hedelmät olivat oikeastaan ainoa rannoille ajautunut irtoaines.” Sitten nykypäivä: ”Eräs toinen kuvausryhmä kävi saaressa äskettäin. Se löysi ihmisten roskia rannan kaikista osista. Saaren jättiläiskilpikonnat … joutuvat nyt ryömimään muovipullojen, öljykanisterien, ämpäreiden, nailonverkkojen ja kumisten varvassandaalien yli.”
Mikä on ero länsimaissa vuoden 1983 ja 2021 välillä roskaamisen suhteen? Ei mikään. Tilanne on saattanut jopa parantua vajaassa neljässäkymmenessä vuodessa. Eivät merenrannat ole täällä yhtään sen sotkuisempia kuin silloin ja ympäristömyrkkyjen määrä lienee jopa vähentynyt säädösten tiukentumisen ansiosta.
Mikä on ero Intian valtameren rantavaltioissa vuosien 1983 ja 2021 välillä? Ei vuonna 1983 siellä ollut juurikaan muovipulloja tai muuta kertakäyttöroskaa. Nyt on eikä siitä sen paremmin kuin muistakaan ympäristöasioista välitetä.

Seuraavaksi pari vertailukaaviota. Näissä väestönkasvuprosentti on laskettu eri tavoin kuin muissa. Perustilastoina on käytetty niin tiheää vuosijakoa kuin tilastoista on löytynyt – esimerkiksi Suomen kohdalla tilastot on laskettu vuosittaisen väestön perusteella. Sen sijaan esimerkiksi Yhdysvalloille on laskettu kymmenen vuoden välein suoritetun väestönlaskun perusteella eli esimerkiksi vuosien 1970-1980 välillä on joka vuosi käytetty noiden vuosien keskimääräistä kasvuprosenttia. Sitten on laskettu viimeisen kymmenen vuoden keskimääräinen kasvuprosentti ja käytetty kuvaajassa tätä. Esimerkiksi vuoden 1975 lukema on siis vuosien 1966-1975 kasvuprosenttien keskiarvo. Näin on menetelty siksi, että mahdolliset yksittäisten vuosien tilastointivirheet eivät vaikuttaisi ja yleistrendi tulisi selvemmin näkyviin.

Aluksi verrataan Israelia ja Syyriaa:

Kasvuprosenteissa ei ole merkittävää eroa. Kuitenkin Israelin kasvu selittyy lähes täysin juutalaisten maahanmuutolla eikä siksi ole maapallon väestön kokonaiskasvua. Luontainen kasvu on lähes täysin Israelin arabiväestön kasvua. Sen sijaan Syyriassa kasvu on pelkästään luontaista ja viime vuosien romahdus aiheutuu pakolaisuudesta – todellisuudessa syyrialaisten lukumäärä on edelleen nousussa, se vain tapahtuu muissa maissa kuin Syyriassa.
Nämä käyrät kertovat kulttuurieron oleellisella tavalla. Toisissa kulttuureissa lapsia hankitaan vain sen verran, kun kyetään elättämään hyvällä elintasolla. Toisissa taas lapsia hankitaan elintason saavuttamiseksi ja lopputulos on sotia sekä kurjuutta. Jos kaksi tällä tavoin erilaista kulttuuria yrittää elää samassa maassa, on helppo päätellä kumpi niistä syrjäyttää toisen ja mikä on lopputulos.

Sitten otetaan suurin osa tutkimuksessa olleista maista vuosien 1960-2020 välillä:

Vasemmassa reunassa näkyy vielä kehittyneiden maiden lasku. Se lähtee tasolta, joka on selvästi alempi kuin kehitysmaiden nykytaso. Jonka laskemisesta ei näy minkäänlaisia merkkejä. Tämä kuvaaja todistaa kristallinkirkkaasti, että virallinen totuus väestönkasvusta – voimakas kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen – toimii vain länsimaissa. Kehitysmaissa totuus on räjähdysmainen kasvu, sen jatkuminen ja edessä häämöttävä katastrofi. Joka tarkoittaa vähiten huonossa tapauksessa romahdusta niissä maissa ja huonossa tapauksessa väestön vaellusta länsimaihin muuttamaan nekin kehitysmaiksi.

Viimeisenä kaavio siitä, kuinka paljon tiettyjen esimerkkimaiden väkiluku on oikeasti muuttunut vuosina 1960-2021. Tässä on laskettu kehitysindeksi merkitsemällä kunkin maan väkilukua vuonna 1960 arvolla 1. Y-akseli kertoo siis sen, kuinka moninkertaiseksi maan väkiluku on kasvanut.

Länsimaat, paitsi USA, ovat niin tiiviissä nipussa ettei käyriä edes erota toisistaan. Eikä USA:kaan kovin paljon joukosta erotu. Jos tästä kaaviosta ei tajua, mistä maapallon ympäristöongelmat todellisuudessa aiheutuvat, on syytä hakeutua lääkäriin. Joko vikaa on silmissä tai sitten niiden takana, joten asiaa on joko silmälääkärille tai psykiatrille.

Attenborough toteaa, että maapallon ”ylikulutuspäivä” oli vuonna 1987 23. lokakuuta. Vuonna 2019 se oli 29. heinäkuuta. Tämä ero aiheutuu pelkästään kehitysmaiden väestönkasvusta. Mikäli väkiluku olisi sama kuin 30 vuotta aiemmin, olisi ylikulutuspäiväkin sama. Itse asiassa, mikäli maailman väkiluku olisi sama kuin se olisi 1970-luvun alussa Rooman klubin kiinnittäessä ensi kertaa ihmisten huomion ympäristöongelmiin, mitään ylikulutuspäivää ei edes olisi. Toisin sanoen, mikäli kehitysmaiden väestönkasvu olisi ollut viimeiset 50 vuotta sama kuin länsimaiden, meillä ei olisi minkäänlaisia ylikulutusongelmia.

Sanotaan, että esimerkiksi lihansyöntiä ja polttoaineiden kulutusta pitäisi vähentää niin ja niin paljon. Vähennetään niitä miten paljon tahansa, mikään määrä ei riitä niin kauan kuin kehitysmaiden väestö kasvaa jatkuvasti. 30 vuoden kuluttua suositukset lihansyöntimääristä ym ovat puolet nykyisestä, koska kehitysmaalaisten määrä on kasvanut niin kehitysmaissa kuin länsimaissakin maahanmuuton takia.
Vähennysstrategia tuottaa lopputuloksena maksimaalisen kurjuuden maksimaalisen monelle ihmiselle.

Mikäli asioille ei tehdä hyvin nopeasti jotakin radikaalia, on parempi olla tekemättä niille yhtään mitään. Nykyiset ympäristötoimet muistuttavat tilannetta, jossa rankkasateiden takia tulvivasta tekojärvestä pumpataan vettä ylävirran puolelle maahan, josta se valuu takaisin. Mikäli katastrofi on edessä, on parempi että se tulee mahdollisimman pian kuin mahdollisimman myöhään kahdesta syystä. Ensinnäkin silloin on ehditty tehdä vähemmän vahinkoa ja toiseksi väestörakenne mahdollistaa uuden paluun sivistyneeseen maailmaan huomattavasti nopeammin.

Lopuksi on todettava, että on erittäin kummallista että näistä asioista ei puhuta. Höpötetään kyllä sähköautoista, vihreästä energiasta ja kasvissyönnistä, mutta ei todellisista syistä ympäristöongelmiin. Vaikenemisen vielä jotenkin käsittäisi, mutta ei sitä, että väestönkasvun mallina esitetään aina sitä samaa valheellista mallia: voimakas kasvu, hidastuminen ja tasaantuminen. Kuitenkin on helposti kaivettavissa totuus esiin tilastoista: tämä malli ei ole koskaan pätenyt missään muualla kuin länsimaisen väestön keskuudessa. Kehitysmaalaisille oikea malli on niin ikään kolmivaiheinen: supervoimakas kasvu, kulutuksen nousu ja katastrofi.

Tietysti länsimaissa tehtäviä ympäristötoimia on jatkettava, mutta niiden merkitys on olematon ellei tehdä oikeasti radikaaleja ratkaisuja kehitysmaalaisten väestönkasvun suhteen. Vähin, mitä voidaan tehdä katastrofien estämiseksi on seuraava:
1) Kaikki kehitysapu on toistaiseksi suunnattava väestönkasvun lopettamiseen
2) Mitään muuta kehitysapua ei saa antaa, ellei kohdemaan väkiluku ole vähenemään päin
3) Kaikki maahanmuutto kehitysmaista on ympäristönsuojelun nimissä lopetettava tai toimittava vähintäänkin bilateraaliperiaatteella: kehitysmaista saa muuttaa länsimaihin vain saman verran ihmisiä kuin länsimaista muuttaa kehitysmaihin parantamaan niiden maiden toimintaa länsimaiseen suuntaan
On kuitenkin hyvin mahdollista, että edes nämä toimet eivät riitä. Mitä sitten pitäisi tehdä, jääköön muiden pohdittavaksi.