Uutiskatsaus 22/2021

1. Morning comes back

Viime aikoina maassa ei ole paljon muusta puhuttu kuin Sanna Marinin perheen aamupaloista. Isoruokainen nainen, kun saa 300 euroa kuussa kulumaan niihin. Mutta tämä on naurettavaa lillukanvarsiin kompastelua. Tässä asiassa olen täysin Marinin puolella. Pääministerin tehtävä on hoitaa Suomen asioita eikä laskea pikkuhiluja. Koko kohu on numerotaidottomien kauhistelua. Sinänsä mielenkiintoista on se, miksi kepin nokassa vietävät toimittajat ovat nyt lähteneet kurmoottamaan entistä ihannetyttöään.
Numerotaidottomille vähän laskelmaa. SDP:ssä on jotain neljäkymmentätuhatta jäsentä. Jos heille kaikille kustannettaisiin aamupalaa 300 eurolla kuukaudessa, laskun suuruus olisi 12 miljoonaa kuussa. Vuodessa tämä tekisi 144 miljoonaa. Niillä neljällä miljardilla, jotka Suomi on nyt ottamassa persnettoa EU:n tukipaketissa, voisi kustantaa kaikille SDP:n jäsenille ruhtinaalliset aamupalat noin kolmeksikymmeneksi vuodeksi.
Tämä olisi monin verroin parempi diili. EU-tukipakettirahat katoavat sen sileän tien Suomesta, kun taas demarilaumalle kustannettuihin aamupaloihin käytetyt rahat jäisivät käytännössä kokonaan pyörittämään Suomen talouselämää samalla tavalla kuin nytkin, sillä oletettavasti demarit syövät nykyäänkin.
Esitänkin ilmaisia aamupaloja kaikille demarien jäsenille seuraavaksi kolmeksikymmeneksi vuodeksi – tietysti sillä ehdolla, että he tämän edun saadessaan luopuvat kaikista poliittisista tehtävistään. Tästä epäsuorasti Suomelle seuraavat hyödyt ylittävät moninkertaisesti tähän käytetyt veronmaksajien varat.


2. Hesari tutkii

Perussuomalaisten vastainen propagandakampanja on mediassa täydessä vauhdissa ja blogistikollega Professori tekikin otsikon jutulle jo erinomaisen ruumiinavauksen tältä kantilta.
Jutussa ruodittiin Halla-ahon väitettä, jonka mukaan pienipalkkaiset työperäiset maahanmuuttajat siirtyvät varsin pikaiseen tahtiin sosiaalietuuksien nauttijoiksi. Tätä yritetään sitten erilaisin tilastoin kumota. Huvittavin suoritus tällä alalla on ollut se, jossa todettiin että työperäisten maahanmuuttajien työllisyys on aluksi kantaväestöä korkeammalla tasolla. Kelatkaapa hetki tuota logiikkaa. ”Töihintulleiden työllisyys on keskimääräistä väestöä korkeammalla tasolla.” Olisi muuten melkoinen tilastollinen kummajainen, jos näin ei olisi. Sama kuin jos todettaisiin, että ylipainoisten keskipaino on normiväestöä korkeammalla tasolla.
On myös huomattava, että tässä ei käsitelty lainkaan varsinaista haittamaahanmuuttoa eli kehitysmaalaisten turvapaikkaturistien maassaoleilua, vaan ainoastaan työperäistä maahanmuuttoa. Halla-aho itse esitti tulorajaksi kolmea tonnia kuussa, mikä olisikin varsin pätevä karsimaan pois shoppailijat.


3. Vakavasti otettavaa journalismia

Hesari jaksaa aina muistuttaa siitä, että Suomi on liian valkoinen. Kuvassa Hesarin toimitus. Tehtävänä on etsiä kuvasta etninen monimuotoisuus.

Tämä lieneekin ensimmäinen ja ainoa merkki siitä, että Hesari pyrkii tekemään laadukasta työtä.


4. Äidinkieli ruskeana

Vuoden parhaaksi ylioppilasaineeksi valittiin nationlismin lytännyt aine, mikä ei sinänsä ollut mikään yllätys. Tosin sitähän on tunnetusti toimitettava, mitä halutaan. Tulisi kuitenkin muistaa, että kansallisvaltiot ovat saaneet aikaan kaiken sen, mitä länsimaiseksi sivistykseksi kutsutaan. Tämän väittäminen sattumaksi olisi jo aika paksua. Kun taas internationalismi sai aikaan lähinnä kommunismin ja savuavat rauniot.
Tämänkertainen paras aine ei kuitenkaan ollut yhtä herkullisen osuva ja ansiokas kuin vastaava suoritus viisi vuotta sitten. Kannattaa lukea linkki. Pistin sen silloin talteen myöhempää käyttöä varten. Kyseessä oli loistelias suoritus teemalla ”kirjoitetaan parodia täydellisestä ylioppilasaineesta”. Ongelma oli siinä, että sensorit luulivat kirjoittajan olevan tosissaan. Satuin vähän toista vuotta tapauksen jälkeen keskustelemaan aiheesta erään alan huippuammattilaisen kanssa. Hän muisti aineen ja kertoi, että reaktio oli sama kuin minulla – kaveri oli vienyt lautakuntaa kebab-kioskille sata-nolla. Pari poimintaa, niin näette kuinka niitä laudatureja kaivellaan:
Me suomalaiset jussit kuokkisimme suomme mieluiten itse. Heti alkulauseessa niitataan suomalaisuus.
...edes eurooppalaiset Akropolis-kukkulan demokratian soihdunkantajat eivät ole aina onnistuneet yhteisessä vastuunkannossa: äärimmillään 1900-luvun puolivälin tienoilla he olivat valmiita hylkäämään omatuntonsa ja yhteisen vastuunkannon ihanteen diktaattorin krematorioihin ja kaasukammioihin. Pelkään – en halua olla osa samanlaista kehityskaarta. Sitten kaivetaan esiin natsikliseet.
Samanlainen ajattelumalli on valloillaan jopa teamworkin mallimaassa: siellä maan johtajaksi pyrkivä liikemies on kahminut mielipidemittauksien kärkisijat lupailemalla muurin – yhteistyön irvikuvan – toisen kansakunnan vastaiselle rajalle. Tuohon aikaan pakollinen Trump-solvaus.
Renessanssin aikana kukkineesta protektionismin ja merkantilismin hengessä käydyistä kansallisvaltioiden nahisteluista on purjehdittu pullein purjein eteenpäin kohti globaalia yhteistyötä. Jos olin aiemmin epäillyt, että kirjoittaja saattaa sittenkin olla tosissaan, nämä kököt metaforat paljastivat tämän olleen kieli poskessa kirjoitettu parodia täydellisestä ylioppilasaineesta.
Kaikki nämä suuressa mittakaavassa hauraat, mutta silti niin voimakkaat ihmisten väliset siteet ovat kuin kivijalka ihmiskunnan yhteiselle kotitalolle eli maapallolle. En suostu uskomaan, että nämä siteet haalistuisivat olemattomiin, kun oman lapsen tai ystävän sijasta tulisi osoittaa avunantoa eriväriselle, -näköiselle tai tuiki tuntemattomalle ihmiselle. Klisee klisee kulkunen – tämä uppoaa humanistiin kuin veitsi voihin.
Kannan ylpeydellä kuokkaa yksinäisen suon laidalla heiluttelevan jussin arvomaailmaa, mutta siirrän sen hetkeksi syrjään. Opittiinhan Jukolassakin lopulta lukemaan – yhdessä. Aloitettiin Pohjantähdellä ja päätetään Seitsemällä veljeksellä. Vähemmästäkin kostuvat jo keski-iän ylittäneenkin äikänopen housut.
Luulisi kuitenkin kirjoittajaa harmittavan, kun tätä ei tunnistettu parodiaksi vaan otettiin tosissaan. Tämänkeväinen kliseekokoelma saattoi jopa ollakin tosissaan kirjoitettu, vaikka sekin epäilyttää. Toisin kuin tämä viiden vuoden takainen mestarisuoritus, joka on selvä tapaus.


5. Ammattiin valmistavaa koulutusta

Oikeustieteellisen pääsykokeissa oli monenlaisia ongelmia:
”– Koetilassa selvisi, että kokelaille osoitetut tunnukset tietokoneen käyttöön eivät toimineet. Valvojat saivat uudet tunnukset, jotka eivät myöskään toimineet. Lopulta valvoja kirjautui kaikkien kokelaiden tietokoneelle omilla tunnuksilla. Koe päästiin aloittamaan 45 minuuttia myöhässä, hakija kertoo.
Hakijan mukaan odotellessa hakijoille annettiin ristiriitaisia ohjeita siitä, saiko pöydällä olleita ohjepapereita kääntää ja saiko mobiililaitteita käyttää vielä ennen kokeen alkua.
Ohjepaperin takana oli hakijan mukaan tehtävä, jonka vastauksen olisi helposti voinut tarkistaa netistä. Hän kertoo ilmoittaneensa tästä valvojalle, ja tämän jälkeen valvoja kielsi puhelimet koetilasta.
Lisäksi hakija kertoo, että kokeeseen tullessa ei noudatettu porrastettua saapumista ja jatkuvien teknisten vaikeuksien vuoksi koetilan melutaso nousi myös kokeen ollessa käynnissä.
– Järjestelmät takkuilivat vuoron perään ja näiden korjaaminen tuotti huomattavasti meteliä. Valvojia tai teknisiä osaajia saapui ja lähti. Koetilanne oli hyvin rauhaton. Minulla oli korvatulpat korvissa ja pidin vielä sormia korvieni päällä, jotta pystyisin ajattelemaan. Siltikin valvojien puhe kuului läpi ja häiritsi suoriutumista.
...
Koska kokeessa vastausten pituudet ovat tarkasti määriteltyjä, eri ohjelmaa käyttämällä oli vaikea seurata, että vastauksista tulee oikean mittaisia.
– Mikäli kirjoitusta on liikaa, ylimääräistä osuutta ei arvioida. Lopulta jouduimme kopioimaan vastauksemme notepadille ja vaikka fontti oli tismalleen sama, oli rivejä jokaiseen vastaukseen ilmestynyt 1–2 lisää.
...
Hakijan mukaan koe kuulutettiin alkaneeksi, vaikka osalla hakijoista ei ollut vielä koepapereita pöydällään. Valvojat eivät reagoineet heti, ja ihmiset olivat hakijan mukaan huutaneet salissa, että heillä ei ole koepaperia.
Vasta hetken kuluttua salissa kerrottiin, että jo kokeen aloittaneiden on keskeytettävä koe ja käännettävä paperit, jotta kaikki saavat aloittaa yhtä aikaa.
– Todella sekava ja stressaava aloitus kokeelle, joka on itsessäänkin stressaava tilanne, hakija kertoo.
Kokeen loppumisesta oli myös epäselvyyttä, sillä kokeen aloitusaikaa ei merkitty mihinkään.
– Lopuksi joku valvoja ilmoitti, että koeaika on päättynyt. Hetken päästä kuulutettiin että koeaika ei ollutkaan loppunut. Viimeiset minuutit ovat todella kriittisiä, kun koeaika on muutenkin todella lyhyt, hakija kertoo.
Pääsykokeen tarkoitus on valita koulutusohjelmaan hakijat, jotka parhaiten kykenevät ammatissa toimimaan. Siihen nähden oikeustieteellisen pääsykoe oli lähes täydellisesti onnistunut On vaikea kuvitella koetta, joka simuloisi lakimiehen työtä yhtä hyvin kuin tämä pääsykoe:
- alustavasti ilmoitetut asiat eivät toimi kuten pitäisi
- annetut ohjeet ovat epäselvät ja ristiriitaiset
- kiistellään siitä, mikä on sallittua ja mikä ei
- ulkopuoliset häiritsevät suoritusta
- tehty työ muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun sen siirtää eteenpäin
- kaikkia ei kohdella tasapuolisesti
- deadline on tuntematon ja muuttuu siitä huolimatta
Miten muutenkaan voitaisiin testata paremmin kokelaan soveltuvuutta alalle, jossa hovioikeudella on tapana muuttaa käräjäoikeuden päättämiä asioita tai jopa kumota ne päinvastaiseksi? Ihan sama kuin insinööri laskisi sillan kantavuuden ja toteaisi sen riittävän rekoille, kun taas seuraava insinööri toteaisi että se ei kanna edes jalankulkijaa eikä sitäpaitsi ole edes silta vaan tunneli.


6. Ällähy äkbäär!

Somalinainen ilmoittautui vapaaehtoisesti asepalvelukseen, mutta perui sen kun kuuli ettei saakaan pitää hijabia. Tästä tuli sitten henkinen pipi. Kehotamme siirtymään Somaliaan hoitamaan henkistä pipiä. Siellä saa riehua kalashnikovin kanssa hijab tai vaikka burkha päällä. Tosin ei luultavasti kovin pitkään.
Toisaalta voisi ottaa harkintaan kokonaan uuden yksikön perustamista Suomen armeijaan. Hijab-legioona. Tällä olisi oma pukukoodinsa ja myös oma taistelutapansa eli kulttuurisidonnaiseen tyyliin itsemurhapommitukset. Tämä legioona kun lähetettäisiin vihollisen kimppuun niin tulisi samalla lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Taisteluhuudoksi ei tietenkään käy perinteinen ”Hakkaa päälle”, vaan kulttuuriin sopivampi mutta ääkkösillä suomalaistettu versio: ”Ällähy äkbäär!!!”


7. Sammakonreittä

Vanhamedia onnistuu joskus yllättämään propagandallaan. Nyt uutisoitiin tapahtumasta, jossa varusmiehet olivat kiduttaneet sammakkoa ja paistaneet sen elävältä nuotiolla. Kyseessä on eläinrääkkäys muutenkin ja sitä paitsi sammakko on rauhoitettu. Kuten oli myös rääkkääjä, mutta sitäpä ei kerrottu. Videossa kukaan muu ei rääkännyt paitsi tämä ilmeisen ei-suomalainen. Mutta vanhamedian uutisoinnin perusteella erehdyin itsekin luulemaan, että kyseessä oli ihan normivarusmies. Tunnetusti kun joukossa tyhmyys tiivistyy. Tällä kertaa oli vain tuotu lisätyhmyyttä tiivistymään ulkomailta.
Tosin on huomautettava, että kylläHÄN ne länsimaalaisetkin. Aikoinaan Luigi Galvani tutki sähkövirtaa saamalla kuolleen sammakon raajat värähtelemään. Tämä tapahtui 1790. Tästä voidaan laskea, että länsimaalainen kulttuuri on vähintään kaksisataa vuotta edellä.


8. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Mustafa Karim Abdulnabi Al-Kinani … jäkjäkjäk … 5 vuoden ja 6 kuukauden pituiseen vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä lapsenraiskauksesta ja lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskauksen yrityksestä … päläpäläpälä … Lapin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


9. Kunniaa, kun ei ole kulttuuria

Afgääni Ali Musa Rahimi tuomittiin kahdeksaksi vuodeksi vankilaan hänen yritettyään murhata ex-vaimonsa Kuopiossa. Itse asiasta kuultuna Ali totesi seuraavaa: ”– Tämä on pahinta, mitä minun kulttuurissa voi tapahtua. Vaikka minä olen tässä maassa, niin te ette voi viedä minun uskontoani, ette minun kulttuuria. Tiedän, että minun tulee tämän maan lakeja noudattaa, mutta ette voi viedä minulta näitä, mies sanoi poliisikuulusteluissa.”
Tähän on todettava, että emme todellakaan halua viedä Ali-paralta hänen kulttuuriaan emmekä hänen uskontoaan. Päinvastoin, haluamme että hän vie ne mukanaan takaisin Afganistaniin.
Eikö muuten olekin erikoista, että kulttuurinsa ja uskontonsa kunniaa ovat innokkaimpia puolustamaan juuri ne, joiden kulttuurissa ja uskonnossa ei ole mitään puolustamisen arvoista?


10. Opaskirja vai opasteet?

Poliisikin havahtui Kuopion tapauksen johdosta. Nyt annetaan yhä enemmän koulutusta, jolla tunnistaa ”kunniaväkivalta”. Vuosi sitten asiasta julkaistiin jopa opaskirja. Eiköhän olisi tullut halvemmaksi julkaista opasteet, jotka pakko-ohjaisivat kyseistä toimintaa harjoittavat pois sivistyneistä maista?


11. Kim IV

Pohjois-Korean johtaja Kim III:tta kuvaillaan lepsuksi mutta sadistiseksi. Pikkusisko Kim Yo-jongia ei ole kuvailtu lepsuksi. Viimeisimmät uutiset kertoivat hänen teloituttaneen virkailijoita enempi vähempi mielivaltaisesti. Kirjoitin reilu vuosi sitten (kohta 9): ”Lyhyesti sanottuna Kim Yo-jong on kuin Sanna Marin jolla on aivot.” Alkaa pelottavasti näyttää siltä että olin oikeassa.


12. Eiköhän tämä ollut tasapeli

Saksa tunnusti hererojen kansanmurhan Namibiassa ja maksaa siitä korvauksia. Aika pitkälle ulottuva korvausvelvollisuus, kun huomioi että tapahtumista on jo 115 vuotta aikaa eikä yksikään aikalainen enää ole elossa. Samoin Saksan valta Namibiassa päättyi jo 106 vuotta sitten ja sinä aikana Saksa on muuttunut keisarikunnasta tasavallaksi, natsivaltioksi, hajonnut kahtia ja yhdistynyt uudelleen.
Ja loppujen lopuksi. Hereroja oli Namibiassa kansanmurhan alkaessa noin 80 tuhatta ja sen päättyessä 15 tuhatta. Nykyään heitä on 250 tuhatta. Mikä on kolme kertaa niin paljon kuin luontainen afrikkalainen elämäntapa salli. Missä viipyvät afrikkalaisten korvaukset Euroopan emämaille siitä, että ne toivat sinne sivistyksen ja teknologian, joka on tämän mahdollistanut?


13. Hyviä uutisia Intiasta

Intiassa huhut koronarokotuksen vaarallisuudesta ovat levinneet köyhälistön keskuudessa siinä määrin, että rokottajien saapuessa kylään osa asukkaista hyppää jokeen ja ui karkuun. Jos tätä kirjoitusta lukee joku rokoteskeptikko, niin haluaisin tietää pelkääkö hän rokotetta todellakin niin paljon, että olisi rokotukselta välttyäkseen valmis hyppäämään intialaiseen jokeen?
Intian väkiluku on sen reilut 70 vuotta kestäneen itsenäisyyden aikana nelinkertaistunut. Se tarkoittaa sitä, että sinne on tullut noin 170 kertaa Suomen nykyisen asukasluvun verran lisää populaatiota. Saa siinä korona kaikkine variantteineen jonkin verran riehua, kunnes saadaan Intian hiilijalanjäljen kasvu suhteellisesti samalle tasolle kuin Suomen hiilijalanjäljen kasvu on samana aikana ollut.


14. Piikillä on eroa

Perussuomalaisista pihalle potkittu Ano Turtiainen on viime aikoina kunnostautunut intialaistyylisellä rokotevastaisuudellaan. Tämä on jossain määrin huvittavaa dopingrangaistuksen saaneelta voimanostajalta. Jos joku ei usko hormonien käytön haittoihin, hän ei ole tavannut Ano Turtiaista.


15. Hiekkaa väärässä paikassa

Tunnetusti valitettava tosiasia on se, että naisurheilua myydään seksillä. Tämä nyt vain on kaupallinen väistämättömyys, mikäli halutaan maksimoida rahantuotto kilpailullisuuden sijaan. Räikeintä touhu on beach volleyssa ja rantakäsipallossa, joissa säännöt määräävät seksikkäät peliasut. Nyt naiskäsipalloilijat ovat nousseet asiassa barrikadeille. Tahatonta huumoria oli löydettävissä norjalaispelaaja Katinka Havlikin lausunnosta:
– Määrätty asu on epämukava ja epäkäytännöllinen, koska hikoilemme ja hiekka hiertää joka paikkaa.
Kerrankin voi todeta, että naisilla on hiekkaa pimpissä sekä reaalisesti että vertauskuvallisesti.


16. Kamara ja Kudela, osa II

Tsekkipelaaja Ondrej Kudela sai kymmenen ottelun pelikiellon, kun hänen väitettiin – huomatkaa, väitettiin, ei kyetty todistamaan ja Kudela kiisti asian – solvanneen rasistisesti Glen Kamaraa. Kamara puolestaan sai kolmen ottelun pelikiellon lyötyään Kudelaa. Tästä voi laskea, että todistamaton solvaus on yli kolme kertaa suurempi rikkomus kuin väkivalta. Mikä on väärin, kuten Kamaran lakimies Aamer Anwar ilmoitti: ”Jos he haluaisivat oikeasti taistella rasismia vastaan, hänelle olisi pitänyt antaa vähintään vuosi pelikieltoa”, Anwar kirjoitti.
Anwar on hyvin maltillinen. Oikeasti Kudela pitäisi kuljettaa Prahasta Glasgow Rangersin stadionille Ibroxille kahleissa siten, että hän kantaisi lentokentältä lähtien selässään ristiä, johon hänet naulataan roikkumaan kuolemaansa asti ja annetaan sen jälkeen korppien nokkia lihat luiden ympäriltä. Eiköhän alkaisi rasismi karsiutua. Ristin päälle tulee vielä naulita kirjaimet I.N.R.I lyhenteeksi sanoista I’m Now Racist Indefinitely.


17. Liian vakavasti otettava harrastus

Jousiampuja Gajane Bottinellilta evättiin työttömyyskorvaus. Perusteena oli se, että hän harrastaa jousiammuntaa niin korkealla tasolla, että hänellä ei ole mahdollisuutta ottaa vastaan työtä. Tässä noudatetaan 15 tunnin sääntöä eli koska harjoitteluun menee yli 15 tuntia viikossa, se katsotaan työksi vaikka kyseessä onkin menoerä. Mitenkähän muuten on, päteekö sama 15 tunnin sääntö esimerkiksi lintubongaukseen, pitsinnypläykseen tai lähiökapakassa istumiseen?


18. Ekstriimiä

Kestävyysjuoksussa äärimmäisyys syntyy yleensä siitä, että juoksija piiskaa kroppansa sen äärirajoille. Siinä ei tarvitse hakea olosuhteilla tai muilla riskeillä enää jännitystä. Joskus kuitenkin luonto päättää toisin. Kiinassa järjestettiin sadan kilometrin mittainen vuorijuoksukisa. Kesken kilpailun sääolosuhteet muuttuivat äkisti. Rakeita, jäätävää sadetta ja kovaa tuulta keskellä asumatonta erämaata. Tiettävästi 21 kuollutta 170 osanottajasta eli yli kymmenen prosentin kuolleisuus. Alkaa hipoa jo Mount Everestille yrittämisen selviytymistodennäköisyyksiä.


19. Puun takaa

Joskus sitä allekirjoittanutkin yllätetään. Erityisen harvinaista on se, että tämä tapahtuu positiivisella tavalla. Kun sain kuulla Arttu Vattulaisen juosseen maratondebyyttinsä aikaan 2.13.29, piti mennä heti nettiin penkomaan että ei voi olla totta. Vaan olipa se. Olin jo pitänyt 29-vuotiasta juoksijaa menetettynä, kun pariin vuoteen ei ollut tapahtunut mitään merkittävää. Eikä maaliskuussa Dresdenissä 1.05 pintaan juostu puolimaratonkaan ihmeitä luvannut. Okei, olisin vielä uskonut siltä istumalta, jos hän olisi vetäissyt ennätyksensä kympillä. Mutta enpä kyllä maratonilta, olin kuvitellut että hänen juoksutekniikkansa energiatalous ei toimi kymppiä pidemmillä matkoilla. Vaan kaveripa räväytti tiskiin ajan, jolla hän on Suomen kaikkien aikojen tilastoissa heti erään Lasse Virénin perässä seuraavana! Tosin matkaa maailman huipulle on vielä paljon, mutta Euroopan tasolla tuo alkaa olla jo kohtalaista tasoa. Etenkin debyyttisuorituksena. Aika meni Suomen kaikkien aikojen tilastoissa sijalle kaksitoista, mutta vain kaksi suomalaista on juossut debyyttinsa kovempaa: Harri Hänninen ja Lasse Virén tuolla Montrealin olympialaisten viidennellä sijallaan.


20. Sääntömuutosta kehiin

Dohan timanttiliigassa tapahtui sitten se älyttömyys, mitä pelättiin. Saadakseen ”jännitystä” kenttälajeihin yleisurheiluliitto käsittämättömässä typeryydessään kokeili sääntöä, jossa viimeiselle heittokierrokselle pääsee vain kolme parasta ja tulokset nollataan, jolloin viimeinen suoritus ratkaisee voiton. Naisten kiekonheitossa kilpailun parhaan suorituksen tehnyt Valarie Allman jäi toiseksi.
Sääntömuutos on älyttömyydessään samaa luokkaa kuin olisi juoksulajeihin ratkaisu, jossa vitosen juoksussa kolme ensimmäistä maaliintulijaa pistettäisiin lopuksi satasen lähtöviivalle ja sen voittaja olisi koko kisan ykkönen.
Tosin tällä kertaa voi syyttää urheilijoitakin. Jos olisi selkärankaa, niin viimeisellä kierroksella jokainen astuisi suorituksensa tahallaan yli. Eiköhän yleisurheiluliitto ottaisi lusikan kauniisti käteen aika pian. Ja näin on parasta toimia. Jos tämän typerän showmeiningin annetaan jatkua, kohta ollaan tilanteessa jossa viimeisen kierroksen kaksi parasta pääsee jatkoon. Nämä sitten laulavat palkintopallilla ”Jänis istui maassa” ja voittaja ratkaistaan yleisöäänestyksellä.


Loppukevennys: Miten tyhmä voi olla?

Espanjan postilaitos totesi, että ”kun Kusti polkee, niin järki seisoo” ja joutui perumaan rasisminvastaisen kampanjansa. Tämä olikin ennenkuulumaton tapaus siinä mielessä, että koskaan aiemmin rasisminvastaista kampanjaa ei ole tiettävästi vaadittu peruttavaksi.
Idea oli varsin yksinkertainen: julkaistaan erivärisiä postimerkkejä. Mikä voisi enää mennä pieleen? No, tässä kuva:

Eikö kenelläkään siellä espanjalaisessa postikonttorissa ollut tosiaankaan riittävästi mielikuvitusta? Vai oliko sittenkin ja tämä oli ihan tarkoituksellista vittuilua rasisminvastaisuusvouhotukselle?