Uusinta: Haittamaahanmuutto ja autismi

Lukijalle: Sitten tämän jutun kirjoittamisen on tapahtunut paljon asioita. Jopa Hesarissa on näkynyt silloin tällöin järjen ääntä. Ja mikä vielä uskomattomampaa, Ruotsissakin on mediassa näkynyt jo totuuksia:

Kirjailija Jari Tervo löysi uuden syyn suomalaisten rasismiin. Hesarin haastattelussa olivat mm. seuraavat Tervon sitaatit:
- Tunnistin itsessäni autistisia piirteitä, ja minun mielestäni ne sopivat suurimpaan osaan suomalaisista.
- Käynnissä oleva kansainvaellus Välimeren eteläpuolelta pohjoiseen, myös Suomeen, on saanut tämän ”autistisen kansan” erityisen pahasti sekaisin, Tervo sanoo. ”Tänne tulee vuodessa Riihimäen kaupungin verran ihmisiä, jotka ovat tottuneet elämään ryhmässä, ehkä jopa keskustelemaan pidäkkeettömästi.”
- Tämä suomalaisen kulttuurin sisäänpäinkääntyneisyys selittää Tervon mielestä jossain määrin suomalaisten rasismia, jota hän on viime aikoina vastustanut äänekkäästi.

Sittemmin Tervo joutui jossain määrin perääntymään väitteistään saatuaan melkoisen palautevyöryn niskaansa.

Tämä oli sinänsä harmillista, koska Tervo oli jossain määrin oikeilla jäljillä kuvauksessaan. Valitettavasti hän ei vain tuntenut autismin ja Aspergerin syndrooman kirjon käsitteitä kovin hyvin. Kyseisen diagnoosin saaneiden ihmisten todellista ajattelumallia hän tunsi tuskin ollenkaan.

En mene tässä lääketieteellisiin kuvauksiin, vaan selvitän asiaa kansantajuisin termein. Ensinnäkin se, mitä ihmiset ymmärtävät autismilla, tarkoittaa syvää autismia eli sulkeutumista. Tällainen autisti ei juurikaan kiinnitä huomiota ulkomaailmaan. Hän saattaa kommunikoida turvalliseksi kokemassaan ympäristössä ja autismin asteesta riippuen tulla toimeen ihan hyvinkin. Välillä hän saattaa vetäytyä omaan maailmaansa esimerkiksi sulkemalla silmänsä, ottamalla jonkin tietyn asennon ja hyräilemällä. Juuri tästä ryhmästä tulevat ns. autistiset nerot, kuten tositapahtumiin perustuvan elokuvan Sademies nähneet muistavat.

Autismin lievempi piirre – tai ehkä aivan autismista poikkeava, mutta samankaltaisia joskin lievempiä oireita aiheuttava – on Aspergerin oireyhtymä. Aspergerit ovat mukana normaalissa yhteiskunnan toiminnassa ja uskon Tervon tarkoittaneen lausunnollaan nimenomaan aspergereitä, koska hän puhui ”autistisista piirteistä”. Ja tässä hän osui omalla tavallaan oikeaan. Tervon määritelmä rasismista kun on ilmeisesti se, että rasisti vastustaa haittamaahanmuuttoa. Joka ainoa Asperger, jonka kannan asiaan tiedän, vastustaa haittamaahanmuuttoa.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki aspergerit näin tekisivät. Osa suhtautuu varmasti asiaan täysin välinpitämättömästi. Saattaa olla niinkin, että joku sitä kannattaa, joskin epäilen vahvasti. Ainakin niiden aspergerien kohdalla, joiden henkiset kyvyt riittävät oireyhtymän seurausten viemiseen loogiseen loppuun asti. Omakohtaisesti tietämäni ja tuntemani otoksen määrä ei ole suuri, mutta kuitenkin sellainen että se herättää jonkin verran uskottavuutta, etenkin kun sen pystyy perustelemaan.

Jos minua pyydettäisiin kuvailemaan Aspergerin oireyhtymän omaavaa henkilöä yhdellä adjektiivilla, se olisi luotettavuus. En tarkoita luotettavuutta siinä mielessä, että hänen reaktionsa tai toimintansa olisivat ennustettavissa. Tarkoitan luotettavuutta sanan ”rehellinen” merkityksessä. Jos asperger jotain lupaa, hän sen myös pitää. Ja epäoikeudenmukaisuus on sellainen asia, jota yksikään tuntemani asperger ei siedä pätkääkään.

Tähän luotettavuuteen kuuluu myös älyllinen rehellisyys, mikä menee joskus normaali-ihmiselle naurettavuuteen asti. Omakohtainen kokemus. Henkilölle näytettiin eri maiden ääriviivakarttoja ja kysyttiin, ”mikä maa on saappaan muotoinen?”. Vastaus oli, ettei mikään. Kuvissa oli kuitenkin mukana Italia, vieläpä ilman Sisiliaa ja Sardiniaa. Kun asiaa sitten tarkemmin selviteltiin, niin ongelma ei ollut se saappaan ”korko” eikä edes Pohjois-Italia, koska senhän saattoi tulkita naisen saappaan pursuavaksi turkisvuoriksi. Ongelma oli saappaankorosta pohjoiseen sijaitseva Foggian maakunnassa oleva Garganon niemimaa, 40 km x 40 km uloke. Missään saappaassa ei ole sellaista uloketta, joten yksikään maa ei ollut saappaan muotoinen. Kun tehtävän muutti sitten muotoon ”mikä maa muistuttaa muodoltaan saapasta?”, vastaus oli heti Italia.

Älyllinen rehellisyys on aspergereille kaikki kaikessa. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi heillä on sosiaalisia vaikeuksia. Joskus ihmisyhteisöt uskovat kollektiivisiin valheisiin – itse asiassa varmaan jokainen yhteisö joihinkin, jotkut useampiin kuin toiset. Tämä on aspergereille vaikeaa käsittää. Aspergerit ovat suorapuheisia. Kun he näkevät kollektiivisen valheen, he sanovat sen suoraan. Ja mitä muutakaan haittamaahanmuutto on kuin kollektiivinen valhe?

Rasismiasteikolla aspergerin mittari näyttää nollaa. Sen sijaan realismiasteikoilla mittari näyttää kymppiä. Asperger katsoo kehitysmaita ja vetää niistä johtopäätöksensä. Riittävällä älyllisellä kapasiteetilla varustettuna hän päätyy samoihin johtopäätöksiin, joista taannoin kirjoitin. Miksi ihmiset ovat halukkaita pettämään itseään? Vieläpä siten, että he näkevät totuuden, mutta eivät suostu siihen uskomaan. Aikoinaan sanottiin, että kristityn ja kommunistin ero oli siinä, että kristitty uskoi vaikka ei nähnyt ja kommunisti uskoi, vaikka näki. Sana tilanne on nyt haittamaahanmuutossa. Kuka tahansa pystyy näkemään haitat, mutta osa valehtelee itselleen ja osa ei uskalla sosiaalisen paineen takia sanoa totuutta ääneen. Asperger on liian rehellinen itselleen. Hän näkee, missä jamassa kehitysmaat ovat. Hän tietää, että muslimimaista ei ole koskaan tullut mitään hyödyllistä innovaatiota. Loogisesti mahdollisia johtopäätöksiä hänelle on kaksi: (1) maan asukkaat ovat kyvyttömiä elämään toimivassa yhteiskunnassa tai (2) maan kulttuuri estää yhteiskunnallisesti hyödyllisten yksilöiden positiivisen toiminnan.
Jos (1), rajat on suljettava kaikilta.
Jos (2), rajat on suljettava vähintäänkin niiltä, jotka haluavat tuoda oman kulttuurinsa mukanaan.
Muita loogisia vaihtoehtoja ei ole.

Suomalaisista vain harvalla on Asperger. Mutta on hyvin ilmeistä, että muihin maihin verrattuna myös niillä, joilla ei ole, on enemmän sen piirteitä. Tämä selittää melkoiselta osin suomalaisten yhä nuivemmaksi muuttuvaa suhteutumista maahanmuuttoon. Siinä mielessä Tervo oli aivan oikeassa. Hän voisi kylläkin pohtia asiaa hieman pidemmälle ja miettiä, kummat ovat saaneet aikaan paremman yhteiskunnan - ne autismiin päin kallellaan olevat vai ne, "jotka ovat tottuneet elämään ryhmässä, ehkä jopa keskustelemaan pidäkkeettömästi.” Asiaa voi pohtia vaikka siltä kantilta, että kumpaan suuntaan se ihmisliikenne pyrkii menemään. Ja mitä tähän "pidäkkeettömään keskusteluun" tulee, niin Tervo voisi mennä Bagdadin kadulle heittämään kaapunaisille small talkia ja katsomaan, kauanko pysyy hengissä. Ainakin jos olisi ensin ollut munaa heittää Irakin TV:n lähetyksessä paikallinen pyhä kirja lattialle, kuten hän Suomessa teki.

Pidäkkeettömästä keskustelusta ja välittömästä suhtautumisesta totuuteen olemmekin saaneet viime päivinä makua. Otanmäessä pari irakilaista pelokasta pakolaisparkaa pisti suomalaismiehen kylmäksi sosialisoituaan sitä ennen tämän omaisuuden. Helsingissä taas otsikoitiin rasistien pahoinpitelyn kohteeksi joutuneesta raskaana olleesta somalinaisesta, mikä osoittautui odotetusti huuhaaksi. Poliisi lopetti tutkinnan ennen kuin ehti kunnolla aloittaakaan, mikä kertookin tästä tapauksesta kaiken mahdollisen. Etenkin kun poliisijohto Otanmäen tapauksessa tuntuu olevan eniten huolissaan "suomalaisten lisääntyvästä rasismista" ja muistaa mainostaa "kyseessä olleen yksittäistapaus" jonka "kaltaista ei miesmuistissa ole".

Tämä on aika hyvä suoritus. Poliisi ei ilmeisesti muista Ibrahim Shkupollia, saldo viisi tapettua suomalaista. Eikä edes Abdiqadir Osman Husseinia, joka nyt on ollut otsikoissa viime aikoina. Yksi tappo. Tai hänen äskettäin pahoinpitelemäänsä Ramin Azimia, murha ja ruumiin hävittäminen polttamalla. Tai sitä Oulun kirvesmurhaajasomalia, joka kahden murhan jälkeen löi vielä poliisia kirveellä päähän. Yhdessä näiden tapausten kanssa Otanmäen tapaus tekee jo kymmenen kuollutta. Lienee muitakin tapauksia, joissa pakolaisena Suomeen tunkeutunut on täällä tappanut suomalaisen. Mutta pelkästään nämä välittömästi mieleen tulleet laskien tilanne on 10 - 0.
Tuo nolla tarkoittaa sitä, että en ainakaan tähän hätään muista yhtään ainutta tapausta, jossa suomalainen olisi tappanut pakolaisen. Paitsi tietysti tuon kirvesmurhaajan, mutta poliisin virkatehtävässään hätävarjeluna tekemää ansiokasta suoritusta ei hyväksytä, jos sovitaan että pelkät rikokset lasketaan. Jos joku sattuu muistamaan tapauksen, jossa suomalainen on surmannut matun, otan kiitollisena tasapainottavan tiedon vastaan. Lisäys 16.9.2016: Anonyymi kommentoija muisti tämän tapauksen vuodelta 1994, jolloin somalialainen turvapaikanhakija ammuttiin. Tekijäksi epäiltiin suomalaista, mutta ei siis ilmeisesti koskaan saatu kiinni.
Muiden pienempien rötösten kuten raiskausten tulospalvelua en edes viitsi yrittää, mutta tässä viimeisen vuoden saldoa muistutukseksi. Ainakin 12 raiskausta, joissa tekijä on ollut matu ja uhri suomalainen. Saman verran tapauksia, joissa tekijä on ollut matu ja uhri todennäköisesti suomalainen, mutta en jaksanut ryhtyä penkomaan varmistusta. Nämä siis vuoden ajanjaksolta. Löytyykö ainuttakaan tapausta miltään ajanjaksolta, jossa raiskaaja olisi ollut suomalainen ja uhri haittamamu?

Jokainen pisara on yksittäistapaus.

Mutta vähitellen alkaa tämän autistisen kansankin mitta tulla täyteen. Hesarin uutiset niin Otanmäen murhasta kuin Itäkeskuksen tapauksen valheellisuudesta ovat taattua kiemurtelevaa tyyliä. Mutta allekirjoittanutta alkoivat oikeasti pelottaa kommentit, jotka olivat hyytävää luettavaa. Ja vielä hyytävämpää olivat kommenttien mielipidejakaumat. Satoja puoltoääniä, pari hassua ei-ääntä. Paitsi niissä parissa kommentissa, joissa yritettiin ymmärtää matuja. Niissä jakauma oli juuri päinvastainen. Ja hurjinta oikeastaan oli se, että jo Hesarin alkuperäinen uutinen, jossa kerrottiin epäillystä raskaana olevan matun joukkopahoinpitelystä, ei mennyt kansaan enää läpi. Melkoisen kylmää kyytiä oli sielläkin kommenteissa.
Suomalaisten mitta on tullut täyteen. Sitä ei enää peitellä sillä, että yritetään kiinnittää huomio Pekka ja Pätkä -elokuvan rasistisuuteen. Sivumennen sanoen, siinäkin Iltasanomien äänestyksessä tällä hetkellä 96 % on sillä kannalla, että älkää nyt enää viitsikö.