Vitaalit statistiikat, osa IV

Kirjoitin viime kesänä kolmiosaisen juttusarjan, joka käsitteli väestönkasvua. Siinä perustilastoaineistona olivat maiden väkiluvut vuosina 1957 ja 2017, aputietona väkiluku vuodelta 2010 sekä muutamia muita tietoja.
Ensimmäisessä osassa esiteltiin tilastoaineisto maittain. Siinä lajiteltiin maat sen mukaan, mikä oli väkiluku missäkin vaiheessa, mikä oli ollut keskimääräinen kasvuprosentti ja ennen muuta mikä oli ennuste 30 vuoden päähän eli vuodelle 2047.
Toisessa osassa samat tiedot lajiteltiin alueittain. Maapallo jaettiin kulttuurillis-maantieteellisin perustein kolmeentoista suuralueeseen ja katsottiin, miten väestönkehitys on näissä edennyt.
Kolmannessa osassa paneuduttiin väestönkasvun syihin ja seuraksiin globaalilla tasolla.

Tässä neljännessä osassa tarkastellaan fiktion keinoin sitä, kuinka Suomi varautuu väestö- ja ympäristökatastrofiin.

Eduskuntavaalit 2019 oli pidetty. Tälläkään kertaa gallupit eivät osuneet oikeaan. Ero normaaliin erehdykseen oli kuitenkin siinä, että tällä kertaa erehdys oli megalomaaninen. Ainakin vanhemmissa ennusteissa. Tuoreemmat ennusteet olivat osuneet vähän paremmin, mutta silti ilmiö nimeltä "voittajan vankkuriin hyppääminen" oli ylittänyt kaikki aavistukset. Pari vain kymmenen prosentin osuuteen ennustettua puoluetta oli saanut noin kaksinkertaisen määrän ääniä ja suuriksi ennustetut puolueet ottivat enemmän tai vähemmän takkiinsa.
Vielä suurempi yllätys tapahtui hallitusneuvotteluissa. Tärkeimmät paikat menivät kahdelle puolueelle, joiden istuminen samassa hallituksessa olisi vielä muutamaa kuukautta aiemmin kuulostanut huonolta scifiltä. Yhdessä kolmannen hallitukseen halukkaan puolueen kanssa ne muodostivat yhdessä enemmistön eduskunnasta. Odotetusti yksi puolueista menetti muutaman edustajan sen hörhöimmän enemmistön tukehduttua hallitusohjelman päälinjaukseen ja loikattua oppositioon. Muutama muukin kakisteli, mutta vallanhimo voitti. Turhaan, sillä heidät hallituksen kova ydin laski hyödyllisiin idiootteihin, joille ei annettaisi todellisia vaikutusmahdollisuksia. Jos he myöhemmin loikkaisivat, niin siitä vaan. Sen varalta hallitukseen otettiin vielä neljäs puolue, jonka edustajat olivat kiitollisia vaalitappion jälkeisestä armopalasta. Heidän ministereilleen annettiin ne salkut, joihin tulevat muutokset eivät juuri vaikuttaisi.

Pääministeri luki vielä kerran läpi ympäristöpoliittisen ohjelman, jonka toteuttamisesta hallituspuolueet olivat päässeet yksimielisyyteen:

Hallitusohjelman tärkein asia on Suomen varautuminen väestö- ja ympäristökatastrofiin. Käytännössä nämä ovat yksi ja sama asia, sillä mitään ongelmia ei olisi mikäli maapallon väkiluku olisi pysynyt samalla tasolla kuin 1957 tai kasvanut edes sitä vaatimatonta vauhtia kuin Suomessa on kasvanut. Sillä tahdilla maapallolla olisi 3,2 miljardia asukasta, ei 7,5 miljardia. Aivan erityisesti on huomattava, että Suomen luonto tuottaa jatkuvasti enemmän luonnonvaroja kuin suomalaiset kuluttavat. Suhde on noin puolitoistakertainen.

Tässä onkin avain siihen, miten Suomen on toimittava säästyäkseen mahdollisimman vähällä tulevista kriiseistä. Suomesta on tehtävä ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristökriisien vastaisen taistelun mallimaa.

Paitsi hyvää mieltä, saamme tästä operaatiosta runsaasti erinomaista PR:ää ympäri maailman. Siinä sivussa varmistamme, että maamme kärsii mahdollisimman vähän tulevista ympäristöongelmista, mikä ei ole mikään vähäpätöinen asia sekään. Siltäkään kannalta, että muut maat ottanevat tästä opikseen sitten, kun on lopultakin pakko ottaa se lusikka kauniisti käteen. Siinä vaiheessa meillä on edelläkävijöinä kokemusta. Kuvitelkaa avautuvien kansainvälisten konsulttitehtävien määrää!


Suomen tulevan ympäristöpolitiikan kulmakivet ja mallisuoritukset muulle maailmalle ovat:
1. Luonnonvarojen tuottaminen yli kulutuksen.
2. Lähituotannon suosiminen.
3. Varautuminen ympäristökriiseihin.
4. Väestömäärän pitäminen maltillisella tasolla.

Hallitustenvälinen ilmastomuutospaneeli IPCC julkaisi juuri äsken raportin, joka - jos sen ennusteet ovat edes osin oikeassa - on hyytävää luettavaa. Vai pitäisikö sanoa kuumentavaa eikä hyytävää. Toimenpiteisiin on ryhdyttävä nopeasti. Suomen on toimittava tässä edelläkävijänä. Kohta kerrallaan:


1. Luonnonvarojen tuottaminen yli kulutuksen

Tässä asiassa Suomi kelpaa malliesimerkiksi koko maailmalle. Suomen luonto tuottaa enemmän luonnonvaroja kuin suomalaiset kuluttavat. Tämä aiheutuu siitä, että Suomen väkiluku on sopivalla tasolla - kulutamme vain sen minkä tuotamme, vaikka elintaso jatkaisi nousuaan.
Toki ympäristöystävällisen teknologian kehittäminen on hyväksi, mutta maailmalla ei olisi mitään hätää, jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset. Puheet siitä, että tarvitsisimme oliko se nyt viimeisin luku viisi maapalloa, jos kaikki eläisivät kuin suomalaiset, ovat biodynaamista paskaa.
Ei ole suomalaisten vika, että jossain Nigeriassa kulutetaan luonnonvaroja melkein tuplasti siihen nähden mitä maa tuottaa. On ihan nigerialaisten oma vika, että väestö on viimeisen kuudenkymmenen vuoden aikana lähes viisinkertaistunut. Mikäli se olisi pysynyt samana, nigerialaiset pystyisivät - lämpimän ilmaston kulutusta vähentävä vaikutus huomioiden - elämään yhtä leveästi kuin suomalaiset kulutuksen ollessa tuotannon kanssa tasapainossa. Mutta tuolla väestöllä ei onnistu, ei vaikka minkälaista "ympäristöä säästävää teknologiaa" kehitettäisiin. Puhumattakaan siitä, että nykyisellä kasvuvauhdilla Nigerian väestö 2,5-kertaistuu seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana.
Ylikulutus on vain osittain Euroopan ongelma ja väestönkasvu ei ole sitä lainkaan. Ellei sitten ongelmaa tahallisesti muuteta paikallisesta ongelmasta globaaliksi ongelmaksi. Nigeria oli vain yksi esimerkki Afrikasta - käytännössä jokaisen Afrikan maan tilanne on sama. Saharan eteläpuolisen Afrikan väkiluku on nyt noin miljardi, kun 60 vuotta sitten se oli noin 200 miljoonaa. Nykyisellä kasvuprosentilla alueen väkiluku olisi vuonna 2100 kymmenen miljardia. Afrikan ongelmista tulee Euroopan ongelmia vain, jos afrikkalaiset muuttavat Eurooppaan.


2. Lähituotannon suosiminen

Suomen ilmasto-olosuhteet soveltuvat parhaiten leipäviljan ja yksinkertaisten juuresten tuottamiseen ja erityisen hyvin heinäntuotantoon. Heinää taas eivät syö ihmiset vaan eläimet. Joita taas ihmiset syövät. Ruuantuotannossa on otettava käyttöön suosi suomalaista -kampanja. Aivan pelkästään ympäristösyistä.
Mikäli ilmastonmuutos vaikeuttaa tuotantoa muualla maailmassa, on Suomen tuotettava omaa ruokaansa entistä suuremmassa määrin. Ja varauduttava myös siihen, että me saatamme muuttua ruuan viejäksi.
Tähän on varauduttava. Meillä on valtavat määrät käyttämätöntä tai helposti uudelleen pelloksi raivattavaa pinta-alaa. On varauduttava myös siihen, että teholannoitteita tai polttoainetta maatalouskoneisiin ei välttämättä ole yhtä helposti saatavilla. Tällöin maatalous muuttuu entistä työvoimavaltaisemmaksi. Vielä 1960-70 -luvuilla syntyneistä suurella osalla oli juuret sen verran turpeessa, että he tietävät kasvavatko nauriit puussa vai maassa. Mutta sitä nuoremmille maataloustöiden perusasiatkin saattavat olla tuntemattomia.
Meillä on kuitenkin valtava työvoimareservi - työttömät. Työttömyyskorvauksen edellytykseksi on otettava valmistautuminen kriisioloihin, johon tärkeänä osa-alueena kuuluu ruoantuotannon perustaitojen hallitseminen. Työssäkäyvät pyörittävät yhteiskuntaa, työttömille annettakoon omanarvontunto takaisin ottamalla heille arvokas tehtävä - kriisiin varautuminen. Viikonkin koulutusleirillä oppii maataloudesta sen verran, että pystyy työskentelemään kriisin tullessa aputyövoimana. Tai vähintäänkin viljelemään omassa puutarhassa (tällaisen saa vaikka kerrostalon parvekkeelle jos sikseen on) edes jotain lisäravintoa. Lisäksi muutakin valmiuskoulutusta voi ja kannattaa järjestää; ensiaputaidot, varustehuoltoa, kaikkea muutakin. Esimerkiksi Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä on huomattavan hyvä ammattitaito ja verkosto tällaisten järjestämiseen.
Näinä toistaiseksi hyvinä aikoina mahdollisesti syntyvä ylituotanto voidaan enimmäkseen ongelmitta säilöä varmuusvarastoihin, jotka ovatkin nykyään luvattoman pienet. Säilöttäväksi kelpaamaton tuotanto voidaan ohjata kehitysavuksi maihin, jotka rajoittavat väestönkasvuaan (sanomattakin selvää on, että kaikki muu kehitysapu on lakkautettava välittömästi). Olettaen että vastaanottokeskuksista jää yli, nämä nimittäin siirretään sataprosenttisesti kasvisruokavalioon ympäristön säästämiseksi.


3. Valmistautuminen

Edellisessä kohdassa käsiteltiin taloudellista varautumista. Tässä kohdassa tarkoitetaan yhteiskunnallisen järjestyksen ylläpitoa. Mainittu MPK on mainio yhteistyökumppani tässäkin, samoin työttömät reservinä. Jos tarvitaan järjestyksenpitoon lisävoimaa, on siihen valmistauduttava. Jokainen terve suomalainen mies on käynyt armeijan ja osaa siksi toimia johdetusti. Tätä on kuitenkin syytä kerrata ja täydentää muillakin. Apupoliisijärjestelmää on kehitettävä kriisitilanteita varten. Meillä on oltava nykyistä suurempi reservi tulevaa kriisiä varten kaikissa pelastustoimen, lääkintähuollon ja järjestyksenpidon tehtäviä varten.


4. Väestön rajoittaminen

Vastoin meille syötettävää propagandaa ihminen ei yleisesti ottaen ole mikään sopulilaji, joka lisääntyy hillittömästi kunnes seuraa katastrofi. Ainakaan eurooppalaiset eivät ole sellaisia. Eurooppa ei ole koskaan ollut merkittävästi ylikansoitettu. Mikäli Euroopassa on syntynyt väestöllinen kriisi, se on ollut laadultaan sellainen, joka olisi tapahtunut täysin väestömäärästä riippumatta. Musta surma 1300-luvulla, katovuodet, sodat - nämä kaikki olisivat tapahtuneet asukasluvusta riippumatta. Toisin kuin esimerkiksi Afrikassa, jossa nälänhädiltä oltaisiin tällä vuosisadalla käytännössä vältytty, mikäli väestön määrä olisi kasvanut samaan tahtiin kuin Euroopassa. Toisin kuin Lähi-idässä; tuskin Syyriassa sodittaisiin mikäli maassa olisi neljä miljoonaa asukasta kuten 1957 eikä lähes 20 miljoonaa kuten nyt.
Pitääkseen väestönsä siedettävällä tasolla Suomen on ryhdyttävä välittömästi voimakkaisiin toimenpiteisiin. Toimet on suunnattava maihin, joiden väestö on lisääntynyt holtittomasti. Näistä maista tuleva maahanmuutto on maapallon kannalta äärimmäisen tuhoisaa, koska se sallii hillittömän väestönkasvun jatkumisen. Maat jaetaan viiteen kategoriaan:

A) Maat, joiden väkiluku on vähemmän kuin 1,3-kertaistunut vuoden 1957 jälkeen (Suomen väkiluku on 1,27-kertaistunut). Esimerkkejä, suluissa kasvukerroin: Saksa (1,16), Iso-Britannia (1,28), Unkari (0,99), Tanska (1,28).
B) Maat, joiden väkiluku on 1,3-kaksinkertaistunut vuoden 1957 jälkeen. Esimerkkejä: Yhdysvallat (1,91), Japani (1,38), Puola (1,36), Norja (1,50).
C) Maat, joiden väkiluku on kaksin-kolminkertaistunut vuoden 1957 jälkeen. Esimerkkejä: Kiina (2,24), Thaimaa (2,84), Australia (2,58), Chile (2,52).
D) Maat, joiden väkiluku on kolmin-nelinkertaistunut vuoden 1957 jälkeen. Esimerkkejä: Intia (3,24), Turkki (3,17). Algeria (3,91), Peru (3,43).
E) Maat, joiden väkiluku on yli nelinkertaistunut vuoden 1957 jälkeen. Esimerkkejä: Pakistan (4,84), Nigeria (4,67), Syyria (4,44), Libya (5,27).

On huomattava, että mikäli maan väkiluku vähenee tai kasvaa, se voi siirtyä toiseen kategoriaan vastaavasti. Vertailuvuotena säilyy kuitenkin aina 1957. Henkilön kategoria määräytyy hänen syntymäkansallisuutensa mukaan. (On myös mahdollista laajentaa tätä siten, että tämä määräytyy hänen vanhempiensa syntymäkansallisuuden mukaan, mikäli tämä on molemmilla sama. Tämä olisi teknisesti hankalaa vaikkakin oikeudenmukaista.)

Ryhmään A kuuluville ei aseteta nykyisestä poikkeavia rajoituksia.
Ryhmään B kuuluvien on Suomessa oleskellakseen (poislukien pakolaisstatuksella olevat tai sitä hakevat) täytettävä toimeentuloedellytykset eli heidän on kyettävä elättämään perheensä ja oltava nettoveronmaksajia. Mikäli ei maksa veroja enemmän kuin jokin kiinteä summa, esim. 10 000 euroa, voi erotuksen toki suorittaa myös vapaaehtoismaksulla, tällöin ei kuitenkaan saa nauttia sosiaalietuuksia lainkaan.
Ryhmään C kuuluvien säädökset ovat samat kuin B-ryhmään kuuluvien, kuitenkin siten että pakolaisstatuksen saavien on täytettävä toimeentuloedellytykset; mikäli tämä ei täyty henkilön on oleskeluluvan säilyttääkseen siirryttävä Rajoitusohjelmaan (selvitys myöhemmin).
Ryhmään D kuuluvien säädökset ovat muuten samat, mutta heidän on maksettava vuotuinen lisävero (noin 1000 euroa). Pakolaisstatusta hakevat siirtyvät automaattisesti Rajoitusohjelmaan.
Ryhmään E kuuluvien säädökset ovat samat kuin D-ryhmässä, mutta lisävero on kolminkertainen (noin 3000 euroa) ja pakolaisstatusta ei myönnetä muuten kuin Poikkeuslupasäädöksessä (selvitys myöhemmin).

Rajoitusohjelma: Koska maailman ympäristöongelmat aiheutuvat liiallisesta väestönkasvusta, on pakolaisongelmaa ratkottava samalla menetelmällä kuin löytöeläintaloilla toimitaan löytökissojen kanssa. Ryhmiin D-E kuuluvat, pakolaisstatuksella (tarkoitetaan myös turvapaikanhakua) maahan tulevat siirtyvät automaattisesti Rajoitusohjelmaan, kuten myös osa C-ryhmän turvapaikan saaneista. Rajoitusohjelma tarkoittaa automaattista pakkosterilisaatiota kaikille 15-65 -vuotiaille miehille ja 15-45 -vuotiaille naisille. Mikäli ikä on epäselvä, tulkinta suoritetaan sen mukaan että henkilö kuuluu kyseiselle välillle. Sterilisaatio suoritetaan heti kun mahdollista, jo ennen hakemuksen käsittelyä ja siltä voi välttyä ainoastaan poistumalla maasta vapaaehtoisesti omalla kustannuksella. Poikkeuslupasäädöksen käyttö (selvitys myöhemmin) on mahdollista.

Turvapaikkahakemuksen käsittely: Mahdollisuutta uusintakäsittelyyn ei ole. Hylätyn päätöksen saaneen on poistuttava Suomesta viikon kuluessa. Mikäli hän ei poistu vapaaehtoisesti eikä pakotettu poistaminen jostain syystä onnistu, henkilö siirretään vankileirille ilman lomaoikeutta (VOK:n ruokavalio ja pakkotyösäädös voimassa) odottamaan ensimmäistä mahdollista poistamismahdollisuutta. Poikkeuslupasäädöksen käyttö (selvitys myöhemmin) on mahdollista.

Rikokseen syyllistyneiden karkottaminen: Mikäli pakolaisstatuksella Suomessa oleva henkilö syyllistyy rikokseen, josta voitaisiin tuomita ehdolliseen tai ehdottomaan vankeuteen, hänen oleskelulupansa Suomessa päättyy välittömästi tuomion jälkeen. Tuomion lainvoimaisuutta (valitusprosessi) ei oteta huomioon. Poikkeuslupasäädöksen käyttö (selvitys myöhemmin) on mahdollista.

Säädöksen takautuvuus: Säädös koskee takautuvasti kaikkia Suomessa oleskelevia tai oleskelulupaa hakevia, myös Suomen kansalaisuuden saaneita.

Poikkeuslupasäädös: Tasavallan presidentillä on oikeus myöntää poikkeuslupa a) toimeentuloedellysten täyttämiseen, b) lisäveron maksamiseen, c) ryhmään E kuuluvan pakolaisstatuksen sallimiseen, d) rajoitusohjelmaan päätymiseen, e) turvapaikkahakemuksen uusintakäsittelyyn ja f) rikollisen karkottamiseen. Jokaisessa kategoriassa voi olla kerrallaan voimassa maksimissaan tuhat lupaa. Sama henkilö voi kuulua useampaan kategoriaan, mutta tällöin jokainen lupa lasketaan erikseen kyseisen kategorian tuhannen luvan maksimiin. Presidentin ei tarvitse perustella millään tavoin lupien myöntämistä ja hän saa perua minkä tahansa luvan niin halutessaan ilman perusteluja.


Suomen ensimmäinen vihreää liikettä edustava pääministeri laski paperin käsistään. Vielä muutamaa kuukautta aiemmin olisi ollut mahdotonta ajatellakaan, että hän olisi puolueen puheenjohtaja, saati sitten pääministeri. Edellisen puheenjohtajan sekoilut olivat kuitenkin avanneet hänen tiensä huipulle. Vihreän liikkeen pikainen palaaminen ympäristöarvoja kannattavaksi puolueeksi oli puolestaan avannut sen tien Suomen suurimmaksi puolueeksi. Tosin niukasti ja kyseenalaisesti. Vaalien jälkeen heillä oli ollut kaksi edustajaa enemmän kuin perussuomalaisilla, joilla taas oli yksi edustaja enemmän kuin seuraavaksi suurimmalla puolueella. Vihreät olivat saaneet eniten ääniä siksi, että ympäristökysymykset olivat nousseet vaalien johtavaksi teemaksi. Heitä olivat äänestäneet ne, jotka olivat tajunneet linjan muuttuneen sekä ne, jotka eivät tajunneet linjan muuttuneen, mikä oli tuonut muhkean äänisaaliin.
Politiikka tuottaa joskus outoja petikumppaneita. Tällä kertaa vihreät ja perussuomalaiset olivat havainneet etujensa yhtyvän ja muodostivat hallituksen yhdessä kahden apupuolueen kanssa.
Hallitusneuvottelujen jälkeisten loikkausten jälkeen suurin ja kolmanneksi suurin puolue vaihtoivat kokojärjestyksessä keskenään paikkaa, joten pääministerin paikka oli siksikin uskomaton sattuma. Mutta ei sitä enää vaihdettu, siksikään että nämä kolme puoluetta olivat yhä suurimmat ja muodostivat hallituksen rungon. Pääministeri laski ilmastopoliittisen ohjelman pöydälle ja kirjoitti paksulla tussilla sen kanteen keksimänsä sloganin, joka tulevina vuosina tulisi kuuluisaksi kaikkialla maailmassa:

Suomi edelläkävijänä maailman pelastamisessa!