Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Välihuomautus 112: Myötähäpeää

Kun joku töppöilee, hävettää joskus hänen puolestaan. Tunnetta sanotaan myötähäpeäksi. Mutta voiko myötähäpeää tuntea, jos toinen ei edes tajua töppäävänsä? Tähän dilemmaan törmäsi eilen Lahdessa järjestetyn Red Bull -mäkijuoksukisan merkeissä.
Kisaa sponsoroi siis energiajuomayhtiö Red Bull ja mukana kuvioissa oli Ilta-Sanomat, joka välitti lähetyksen selostettuna. Vetonaulana oli olympiavoittaja Iivo Niskanen. Ensin käytiin alkuerät, sitten parhaat pääsivät finaaliin juoksemaan 400 metriä mäkimontusta Lahden suurmäen huipulle. Ensin naiset, sitten miehet. Aloitetaan kuitenkin miesten finaalista.
Ennen kisaa selostaja hehkutti mukana olevia huippu-urheilijoita eli Iivo Niskasta sekä yhdistetyn miehiä Leevi Mutrua ja Ilkka Herolaa, kuten myös evp-hiihtäjä Sami Jauhojärveä. Selostajalta jäi kyllä huomaamatta kestävyysjuoksijat Aki Nummela (moninkertainen SM-mitalisti) ja Mikko Raittinen (muutamia vuosia sitten pari kertaa SM-finaalissa 800 metrillä). Kovimmat nimet loistivat poissaolollaan, sillä Nummelan askel ei sovellu ylämäkihommiin alkuunkaan ja Raittinen on viimeksi kilpaillut SM-tasolla kolme vuotta sitten. Kisan voitti suunnistajana paremmin tunnettu Mikko Patana, joka on kilpaillut myös kestävyysjuoksussa SM-tasolla maastossa, puolimaratonilla ja kympillä parhaana sijoituksenaan 11. sija puolimaratonilla. Iivo Niskanen oli kolmas, Raittinen kuudes ja Nummela yhdeksäs.

Varsinainen myötähäpeä tuli naisten kisassa. Nimilista oli kutakuinkin tuntemattomuuksia, mutta yksi nimi pomppasi silmille. Hetken epäilin että kyseessä on vain toinen samanniminen, nimi kun on varsin yleinen ja selostaja ei sanonut etukäteen mitään, vaikka nainen oli alkueränsä voittaja. Kisan edetessä yksi kilpailija erottui joukosta, mutta reilut sata metriä ennen maalia toinen alkoi ottaa rajusti kiinni. Eikä voinut erehtyä, kyllä, kyseessä oli tosiaan Laura Manninen. Kolmensadan metrin jälkeen heittämällä ohi ja selvään voittoon. Selostaja hehkutti "Laura Mannisen huikeaa loppuvetoa ja ylivoimaa". Valitettavasti huomasi, että selostajalla ei ollut aavistustakaan siitä, kuka on Laura Manninen. Nelinkertainen Suomen mestari kestävyysjuoksussa, moninkertainen maaotteluedustaja ja kertaalleen EM-kisoissa. Ynnä entinen sisäratamaratonin ME-nainen. Ikää 45 vuotta, juoksu-ura päättyi pari vuotta sitten.
Eikä valaistumista tullut edes muutaman minuutin haastattelussa. Mannisen vihjailutkaan eivät saaneet haastattelijaa kysymään, sattuisiko olemaan millaista urheilutaustaa.
Toimittajan asiantuntemukseen luulisi kuuluvan taustatietojen selvittämisen, etenkin kun on varsin ilmeistä että jos joku Suomen huipun tuntumassa oleva kestävyysjuoksija vaivautuu paikalle, hän on varsin todennäköinen voittaja.
Vastaavaa onnellisesta tietämättömyydestä aiheutuvan myötähäpeän tunnetta ei saa aikaan muuten kuin Feissarimokia lukemalla.

2 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

"Kun joku töppöilee, hävettää joskus hänen puolestaan. Tunnetta sanotaan myötähäpeäksi. Mutta voiko myötähäpeää tuntea, jos toinen ei edes tajua töppäävänsä?"
Odotin päivänpoliittista katsausta, mutta olikin onneksi urheiluaiheinen analyysi. Eihän politiikkaan noin voimakkaita tunteita liitykään, ne hommathan hoidetaan kirkkaalla älyllä ja vankan kokemuksen tuomalla viisaudella.
Feissarimokat ovat peilikuva eduskunnasta. Joskus jutut naurattavat ja usein myös myötähävettävät.
Ihanaa Leijonat, Ihanaa...

Jaska Brown kirjoitti...

Politiikassa yleensä tajutaan omat töppäykset, mutta niitä ei voida tunnustaa.