Uutiskatsaus 19/2018

1. Tutkittua tietoa

Poliisiammattikorkeakoulu sohaisi kusiaispesää julkistamalla tutkimustuloksen turvapaikanhakijoiden rikollisuudesta. Tutkimusta koetettiin silotella sillä, että aineistossa korostuvat VOK:eissa tehdyt pahoinpitelyt ym. rikokset. Eli vähäteltiin suomalaisiin kohdistuneita rikoksia. Tästä voi todeta, että a) jos tyypit asuisivat muualla kuin VOK:issa, rikokset tapahtuisivat siellä, b) jos asuisivat muualla kuin valvovan silmän alla, tekisivät varmasti enemmän rikoksia ja c) mitähän mahtaisi rikosten määrälle käydä, jos ei tarvitsisi käyttäytyä kunnolla turvapaikan toivossa?
Rikosten määrä kuulostaa yllättävän vähäiseltä. Tarkempi analyysi paljasti lisätietoa. Esimerkiksi seksuaalirikoksia tapahtui 161, joista valtaosassa kohteena oli suomalainen nainen ja lähes puolessa alaikäinen. Ilmoitusvuoden aikana Suomessa oleskeli keskimäärin noin 25 tuhatta turvapaikanhakijaa. Kyseisiä rikoksia tehtailtiin siis 6,4 kappaletta tuhatta hakijaa kohti. Kaikkiaan seksuaalirikoksia ilmoitettiin 3327 kappaletta. 5,5 miljoonaa asukasta kohti laskettuna tämä tarkoittaa 0,6 kappaletta tuhatta asukasta kohti. Riski oli siis kymmenkertainen. Porukalla, joka viettää suurimman osan aikaansa valvotuissa oloissa! Ja kymmenkertaisuuskin on pientä, kun huomioi että noista 3327 koko maassa tapahtuneesta rikoksesta melkoinen osa on saman porukan tekemiä, mutta eri nimikkeellä kuin turvapaikanhakija.
Toistan jälleen kerran: turvapaikan myöntämiseen tulisi olla vain yksi perustelu. Mikäli turvapaikka myönnetään, se tarkoittaa sitä, että Suomen valtio ei hyväksy lähtijän kotimaan toimintaa. Se taas tarkoittaa sitä, että Suomen valtion on oltava sotatilassa kyseisen maan kanssa. Tällöin - ja vain tällöin - turvapaikka voidaan myöntää sillä ehdolla, että kyseinen henkilö vastustaa kaikin mahdollisin keinoin maansa hallituksen toimintaa.


2. Ne pahimmat saastuttajat

Kuten meille on väitetty vuosikymmeniä, syy maailmaa uhkaavaan happosateeseen eikun otsonikatoon siis piti sanomani ilmastonmuutokseen ja ylipäätään saastumiseen löytyy länsimaiden ylikulutuksesta. Ei suinkaan kehitysmaiden tolkuttomasta väestönkasvusta, kehitysmaalaisten roudaamisesta sivistysmaihin kuluttamaan moninkertaisesti tai ylipäätään kehitysmaiden piittaamattomuudesta. Tämä käsitys sai taas kerran yhden realismin puraisun osakseen, kun kävi ilmi että paljon puhetta herättäneestä merten muoviroskasta 95 % on peräisin kymmenestä joesta. Neljä niistä laskee mereen Kiinassa. Viides on Amur, joka saa alkunsa Kiinasta. Kuudes on Mekong Indokiinassa. Seitsemäs on Ganges Intiassa, kahdeksas Indus Pakistanissa. Kaksi viimeistä ovat Niger ja Niili Afrikassa.
En usko 95 % olevan oikea luku. Tämä ei yksinkertaisesti täsmää ollenkaan jokien virtaaman kanssa. On aivan varmaa, että esimerkiksi Intiassa on monta muuta jokea (Godavari, Krishna, Mahanadi, Narmada,...) joiden yhteenlasketun muovijätemäärän täytyy olla samaa luokkaa kuin Gangesin. Sama kaikkialla muualla. Jutun tarkempi tutkiminen antaa ymmärtää, että näin onkin.
Joka tapauksessa viesti on selvä: saastumisesta ovat vastuussa ensisijaisesti kehitysmaat. Ja ongelma pahenee jatkuvasti. Aivan varmasti Kongojokikin olisi listalla, jos siellä asuvilla ihmisillä olisi mahdollisuus saastuttaa yhtä paljon. Siitä yksinkertaisesta syystä, että mentaliteetti on välinpitämätön. Ja tämä kehitysmaiden mentaliteetti tuhoaa maailmaa kiihtyvällä vauhdilla kolmesta syystä:
1. Kehitysmaiden hillitön väestönkasvu kasvattaa saastuttajien määrää.
2. Kehitysmaiden elintason nousu mahdollistaa enemmän saastuttamisen välinpitämättömyyden ympäristöstä pysyessä entisellään.
3. Kehitysmaalaiset muuttavat sankoin joukoin sivistysmaihin tuoden mukanaan välinpitämättömyytensä luonnosta.


3. On kiva olla kuningas

Kirjoitin äskettäin kaksiosaisen kirjoituksen Afrikan pahimmista gepardihatuista. Jälkimmäisessä osassa käytiin läpi Afrikan nykypresidentit. Listaviitoseksi ylsi Swazimaan kuningas Mswati III. Ilmeisesti blogiani on syynätty pääkaupunki Mbabanessa tarkkaan, sillä Mswati III päätti nostaa despoottilistalla sijoitustaan nimeämällä maan uudelleen eSwatiksi. Nimen alussa oleva pieni e-kirjain ei tarkoita sähköistä, vaan kuuluu maan perinteisen kielen swazin kirjoitusasuun. Tietoyhteiskunnan korostaminen olisikin huvittavaa tässä yhteydessä. Sori vaan, Mswati, pelkkä nimenmuutos ei vielä riitä. Koeta keksiä jotain originaalia. Nimenmuutoksen ovat jo aiemmin tehneet esimerkiksi Mobutu Sese Seko (Kongo -> Zaire, seuraaja Laurent-Desiré Kabila muutti nimen takaisin) ja Thomas Sankara (Ylä-Volta -> Burkina Faso).
Mswati III:n muutkin harrastukset ovat suhteellisen viattomia pikkuhupeja. Lystikkäin näistä on maan perinne eli Umhlanga-juhla, jossa kaikki naiset tanssivat tissit paljaina. Ja siis ihan kaikki, kuninkaan tytärtä myöten.

Kuninkaalliset tissit

Samaa tapaa voisi puuhata Eurooppaan. Ruotsin kuningashuone olisi saanut reilusti julkisuutta, jos vaikka kymmenkunta vuotta sitten Victoria ja Madeleine olisivat tanssineet Sergelin torilla väkijoukon kanssa tissit hytkyen. Kuninkaalla on muuten tapana valita tanssijajoukon parastissisin uudeksi vaimokseen, joita on toistaiseksi keräilysarjaan kertynyt viisitoista. Mel Brooksia lainatakseni, on kivaa olla kunkku.


4. Netti lagaa... eikun voi hitto, ei se sittenkään lagaa

Otsikko kertoi, että Sauli Niinistön virallinen muotokuva on paljastettu. Pitihän sitä klikata. Valitettavasti nettiyhteyteen tuli toimintahäiriö eikä kuva latautunut kunnolla. Pikselimössöksi jäi, tuumin odotellessani turhaan kuvan tarkentumista. Vasta hetken kuluttua älysin kummastella, miksi muotokuvan vieressä patsasteleva aito-Sauli oli teräväpiirteinen ja tekstitkin latautuneet. Lukeminen paljasti, että muotokuva koostui pohjakuvasta, joka oli jaettu sadan osan mosaiikiksi. Jokainen sadasta osasta oli annettu eri taiteilijalle, jotka tekivät sille mitä parhaaksi näkivät tietämättä mitä muut 99 mahtoivat puuhastella. Lopputulos muistutti tietokonetaideteosta "Pikseleitä kesken latautumisen". Kotona käytiin seuraava keskustelu kuvaa katsellessa:
Salli: Jaa-a. Enhän minä näköjään taiteesta mitään ymmärrä.
Jaska: Olet onnekas. Minun ongelmani on se, että ymmärrän.


5. Pahoinvointivaltio

Taloustieteen professori Matti Virénillä on tapana kirjoitella viisaita. Nyt hän tiivisti erinomaisesti hyvinvointivaltion ongelmat. Erityisesti tulonsiirrot. Rautalangasta väännettynä tulonsiirrot oli alkujaan tarkoitettu tilapäiseksi hätäavuksi. Kun niistä tuli vakinaisia, niiden vaikutus oli ilmeinen jokaiselle joka vaivautuu asiaa ajattelemaan. Kun suositaan ihmisiä, jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään, saadaan enemmän ihmisiä jotka eivät ota vastuuta omasta elämästään.
Noin yleisesti ottaen hyvinvointivaltio toimii tasan niin kauan, kun äänestäjissä on enemmän maksajia kuin saajia. Tämä raja on valitettavasti Suomessa ylitetty ja lienee turha toivoa radikaaleja toimenpiteitä, joilla äänioikeutta korjattaisiin maksajien suuntaan.
Asiaa sivuten kirjoitti myös blogisti Pekka, joka oli tehnyt yhden niistä yksinkertaisista oivalluksista, jotka saavat ihmisen potkimaan itseään persuksiin ja kiroamaan, että miksen tuota ole aiemmin tajunnut. Kyse on siitä, että ihmisillä on erilaiset kontekstit asiaan ja sen takia keskinäinen ymmärrys on vaikeaa ellei mahdotonta. Tässä kyse on oikeiston ja vasemmiston erilaisesta ymmärryksestä rahan (varallisuuden) olemuksesta. Pekka: (O)ikeistolaisen mielestä kaikki raha on jonkun ihmisen tai muun yksityisen tahon omaisuutta, josta annetaan osa yhteiskunnan käyttöön; kun taas vasemmistolaisen mielestä kaikki raha on yhteiskunnan rahaa, josta annetaan osa ihmisten käyttöön.


6. Murskattu unelma

Kiivasta keskustelua herätti Hesarin mielipidepalstalla ollut kirjoitus otsikolla "Kympin tytön unelma meni murskaksi ylioppilaskirjoituksissa". Erinomaisesti opinnoissaan menestynyt tyttö oli pyrkimässä yliopistoon lukemaan tiettyä alaa, jonne on vaikea päästä. (Toim. huom.: Alaa ei mainittu. Vaikeinta on päästä tietyille humanistisille aloille siksi, että niille voi pyrkiä kuka tahansa. Ja silloinkin näennäinen vaikeus perustuu siihen, että hakijoita on paljon - laadusta ei puhuta mitään ja todellisuudessa ratkaiseva tekijä on taso viimeisen sisäänpäässeen ja ensimmäisen karsiutuneen välissä. Luonnontieteellisistä aloista on noin nyrkkisääntöisesti vaikeahkoa päästä lääketieteen tai tiettyjen diplomi-insinööriopintojen linjoille, muille riittää suunnilleen ilmoitus että haluaa tulla - olettaen että on lukenut pitkän matikan.) Tyttö sairastui influenssaan ennen ylioppilaskirjoituksia, jolloin opiskelu tietysti häiriintyi. Hän parani ja sairastui uudestaan influenssaan juuri ennen ylioppilaskirjoitusten alkua. Kirjoitukset menivät poskelleen. Edessä on välivuosi.
Oleellinen kysymys kuului, onko järkeä mitata osaamista yhdellä ainoalla kokeella, kun niin moni asia voi mennä pieleen. Vastakysymys on, että miten sitten muuten pitäisi tehdä?
Lukioarvosanoja ei voi käyttää. Niissä on koulukohtaisia eroja. On käytännössä mahdotonta mitata osaamista objektiivisesti ilman yhteistä päättökoetta. (Kokonaan toinen asia on sitten, halutaanko mitata osaamista objektiivisesti - ainakin vasemmistolla tuntuu olevan agendana ylioppilaskokeen romuttaminen ja poistaminen.) Lisäksi yksi ainoa koe mittaa paljon enemmän kuin kolmen vuoden yksittäiset kurssikokeet; se mittaa kokonaisuuksien hallintaa ja paineensietokykyä. "Uusintamahdollisuutta" myöhemmin keväälläkään ei oikein voi järjestää - siitä tulisi joka tapauksessa lähes samanlainen show ja nytkin YO-tulokset valmistuvat juuri ennen lakkiaisia ja valintakokeita.
Ai niin. Ja onhan uusintamahdollisuus olemassa heti seuraavana syksynä. Välivuosi ja uusi yritys.
Ai niin. Entäs kympin pojat? Tuttu poika kirjoitti pari vuotta sitten ylioppilaaksi erinomaisin arvosanoin ja pääsi vaativalle tekniselle alalle. Tammikuussa armeijaan, joten ei kannattanut aloittaa vielä syksyllä vaan meni töihin. Palvelusaika 255 vuorokautta, kotiutuminen syksyllä, ei ehtinyt aloittaa silloinkaan. Kaksi välivuotta.
Ai niin. Voi se huono tuuri iskeä myöhemminkin. Entä jos kympin tyttö olisi ollut terveenä kirjoituksissa, päässyt opiskelemaan ja sairastunut aloitussyksynä niin että olisi jäänyt jälkeen?
Elämä ei aina mene kuten suunnittelee. Olisihan se tietysti hienoa, jos suoriutuisi kirjoituksista, pääsisi opiskelemaan sinne minne haluaa, valmistuisi suunnitellusti viidessä vuodessa, saisi hyvän työpaikan, menisi naimisiin 28-vuotiaana, etenisi johtotehtäviin 32-vuotiaana, hankkisi 166-neliöisen omakotitalon, saisi siinä sivussa 2,37 lasta ja omistaisi labradorinnoutajan jolla ei ilmenisi lonkkavikaa. Itse asiassa tarkemmin ajatellen olisi kiva jos elämä menisi edes joskus siten kun on suunnitellut.


7. Korkopolitiikan oppitunti

Kirjoitin viime viikolla Korean niemimaan viimeaikaisista tapahtumista, lähinnä maiden johtajien huippukokouksesta. Totesin erehtyneeni ennusteessani Pohjois-Korean median toiminnasta: Olin lähes varma, että valokuvia ainakaan seisovista presidenteistä ei julkaista. Perustelin tätä sillä, että Kim näytti Moonin rinnalla nuorelta ja lihavalta, mikä ei kokemusta arvostavassa korealaiskulttuurissa tekisi hyvää vaikutusta. Toinen syy oli se, että Kim olisi näyttänyt Moonia lyhyemmältä. Kuvat kuitenkin julkaistiin ja totesin: Onneksi Moon on myös lähes yhtä pätkä kuin Kim, joten näin uskallettiin toimia. Olin koettanut kuvista ja videoista ohimennen tiirailla, onko Kimillä piilokorot eli näyttävätkö hänen jalkansa luonnottoman pitkiltä ja onko käveleminen hankalaa, mutta paksun miehen kävely nyt on vaappumista joka tapauksessa. Nyt julkaistu lähikuva Kimin kengistä paljasti, että kengissä on 2-3 cm korot. Lisäksi kengän etuosa näyttää oudon paksulta eli luultavasti jalkapohja on ainakin senttiä korkeammalla kuin normikengissä. Tämän lisäksi on helppoa pitää kantapään alla 1-2 cm lisäkorkoa sisäpohjan ja sukan välissä, mutta se ei näy lainkaan ulospäin. On siis mahdollista, että Kim saatiin normikenkään (kantapää 1-2 cm lattiatason yläpuolella) nähden 3-5 cm pidemmäksi. Voitaneen olettaa, että Etelä-Korean presidentti Moonilla oli normikengät ilman korotuksia. Kim oli - tukkalaite poislukien - pari senttiä 168-senttiseksi ilmoitettua Moonia lyhyempi. Mikä täsmää varsin hyvin Kimin arvioituun 163 cm pituuteen. Isä ja isoisä Kim olivat myös varsin pätkiä, mutta tämä oli tapana hoitaa kuntoon valokuvien editoinnilla.


8. Sarjataulukkomatematiikkaa

Parhaillaan on menossa C-luokan maajoukkueiden MM-turnaus, joka tunnetaan myös jääkiekon MM-kisojen A-sarjana. Uusimmassa Urheilulehdessä kysyttiin asiantuntijagallupissa, järjestetäänkö jokavuotiset kisat liian usein. Tähän on helppo vastata, että ei. Onhan moraalisesti väärin antaa hölmöjen pitää rahansa ja jos kansa kerran haluaa tulla kusetetuksi leikki-MM-kisoilla niin siitä vaan.
Toisin kuin A-sarjassa, MM-kisojen ykkösdivisioonassa maat ovat liikkeillä lähes parhailla joukkueillaan, sillä NHL:ssä on vain muutama pelaaja ja muita kieltäytymisiä on vähemmän. 1A-divisioonassa kuusi joukkuetta pelaa yksinkertaisen sarjan. Kaksi parasta nousee ensi vuodeksi varsinaisiin MM-kisoihin ja huonoin putoaa 1B-divisioonaan. Tällä kertaa nähtiin uskomattoman kiemurainen tilanne, sillä sarjataulukko oli ennen viimeistä ottelukierrosta seuraavannäköinen:

Maa	O	V	H	TM	PM	P
Iso-Britannia	4	3	1	13	13	9
Italia	4	2	2	11	8	6
Kazakstan	4	2	2	12	9	6
Slovenia	4	2	2	12	11	6
Unkari	4	2	2	7	11	6
Puola	4	1	3	10	13	3

Taulukosta on jätetty pois jatkoaikavoitot ja -tappiot, koska niitä ei vielä siihen mennessä esiintynyt. Voitosta 3p, jatkoaikavoitosta 2p, jatkoaikatappiosta 1p ja tappiosta 0p. Joukkueiden ollessa tasapisteissä järjestys ratkeaa seuraavassa määräävien tekijöiden järjestyksessä:
1) Tasapisteissä olevien joukkueiden keskinäisten ottelujen
a) pisteet
b) maaliero
c) tehtyjen maalien lukumäärä
2) Tasapisteissä olevien joukkueiden kaikkien ottelujen tulokset em. järjestyksessä.
Viimeisen ottelukierroksen pelit käytiin peräkkäin, ei siis yhtäaikaisesti eli edeltävän pelin tulos oli aina tiedossa viimeiseen peliin lähdettäessä. Viimeinen kierros oli Kazakstan - Puola, Slovenia - Italia ja Unkari - Iso-Britannia. Ennen viimeistä kierrosta ainoa joukkue, joka oli menettänyt nousumahdollisuutensa, oli Puola. Putoajaehdokkaita olivat Puola, Kazakstan ja Unkari. Joukkuejohdot laskivat kynsinauhojen jäänteitään pureskellen mahdollisuuksia. Käydään uskomattomalta vaikuttava tilanne läpi joukkue joukkueelta (otsikon linkkijutun spekulaatioissa oli muutamia puutteita). Käytän lyhyyden vuoksi sanaa "jatkoaika" kattamaan sekä jatkoajan että rankkarikisan:

Aluksi putoamiskamppailu:
1) Puola: Ainoa tapa välttyä putoamiselta on kaataa Kazakstan varsinaisella peliajalla. Tämäkään ei välttämättä riitä. Lisäksi vaaditaan, että kaksi muuta ottelua päättyvät joko a) molemmat tasan varsinaisella peliajalla tai b) Italia voittaa Slovenian varsinaisella peliajalla tai c) Italia - Slovenia peli menee jatkoajalle ja Iso-Britannia voittaa Unkarin varsinaisella peliajalla tai d) Slovenia voittaa Italian varsinaisella peliajalla ja Iso-Britannia ei voita Unkaria varsinaisella peliajalla tai e) Slovenia voittaa Italian varsinaisella peliajalla ja Iso-Britannia voittaa Unkarin varsinaisella peliajalla.
2) Kazakstan: Riittää, kunhan Puola ei voita sitä varsinaisella peliajalla. Jos niin onnettomasti käy, putoaminen on edelleen varsin epätodennäköistä, sillä muiden kahden ottelun on tällöin mentävä molempien jatkoajoille.
3) Unkari: Putoaminen vaatii sen, että Puolan on kaadettava Kazakstan varsinaisella peliajalla ja Unkarin on hävittävä Iso-Britannialle varsinaisella peliajalla eikä Slovenia saa voittaa Italiaa varsinaisella peliajalla.
Slovenia ja Italia ovat molemmat kuivilla. Toinen niistä saattaa päätyä tasapisteisiin putoajan kanssa, mutta jo pelattujen ottelujen keskinäiset tulokset ovat jo estäneet putoamisen.

Nousukamppailu:
1) Iso-Britannia: Nousuun riittää, kunhan ei häviä Unkarille varsinaisella peliajalla. Mikäli kuitenkin häviää, nousee silti, jos a) molemmat muut pelit menevät jatkoajalle tai b) Italia - Slovenia menee jatkoajalle eikä Kazakstan voita Puolaa varsinaisella peliajalla tai c) Italia - Slovenia ei mene jatkoajalle eikä Kazakstan voita Puolaa varsinaisella peliajalla
2) Italia: Nousee, jos a) voittaa Slovenian varsinaisella peliajalla ja Unkari ei voita Iso-Britanniaa varsinaisella peliajalla tai b) voittaa Slovenian jatkoajalla, Kazakstan ja Unkari voittavat jatkoajalla tai c) voittaa Slovenian jatkoajalla kunhan Unkari häviää ja Kazakstan ei voita varsinaisella peliajalla.
3) Kazakstan: Nousee, jos voittaa Puolan varsinaisella peliajalla ja a) Italia - Slovenia menee jatkoajalle tai b) Italia - Slovenia päättyy varsinaisella peliajalla ja Unkari voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla.
4) Slovenia: Nousee, jos voittaa Italian varsinaisella peliajalla. Jos voittaa jatkoajalla, nousee jos Unkari ja Kazakstan eivät kumpikaan voita varsinaisella peliajalla.
5) Unkari: Nousee, jos a) voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla ja muut ottelut menevät jatkoajalle tai b) voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla, Kazakstan ei voita Puolaa varsinaisella peliajalla eikä Slovenia Italiaa varsinaisella peliajalla tai c) voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla vähintään kolmella maalilla Slovenian voittaessa Italian varsinaisella peliajalla kunhan Kazakstan ei voita Puolaa varsinaisella peliajalla tai d) voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla Italian voittaessa Slovenian varsinaisella peliajalla tai e) voittaa Iso-Britannian jatkoajalla, Italia voittaa Slovenian jatkoajalla ja Kazakstan ei voita Puolaa.

Päätöskierroksen ensimmäinen ottelu. Kazakstan tekee selvää Puolasta numeroin 6 - 1. Tämä ratkaisee putoajan, Puola lähtee 1B-sarjaan. Mutta mahdollisia nousijoita on edelleen viisi:
1) Iso-Britannia: Nousuun riittää, kunhan ei häviä Unkarille varsinaisella peliajalla.
2) Italia: Nousee, jos voittaa Slovenian varsinaisella peliajalla ja Unkari ei voita Iso-Britanniaa varsinaisella peliajalla.
3) Kazakstan: Nousee, jos a) Italia - Slovenia menee jatkoajalle tai b) Italia - Slovenia päättyy varsinaisella peliajalla ja Unkari voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla.
4) Slovenia: Nousee, jos voittaa Italian varsinaisella peliajalla.
5) Unkari: Nousee, jos voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla Italian voittaessa Slovenian varsinaisella peliajalla.

Toiseen otteluun Italia - Slovenia mentäessä tilanne on erikoinen. Molempien on pakko voittaa varsinaisella peliajalla, jotta nousumahdollisuus säilyisi - tai Italialla se on mahdollisuus, Slovenialla varmuus. Kahden ensimmäisen erän jälkeen tilanne on 3 - 3 ja lukemat ovat edelleen samat ottelun viimeisen minuutin alkaessa. Tasapeli ei riitä kummallekaan. Ensin Slovenia ottaa maalivahdin pois. Sitten Italia saa kiekon viime hetkillä ja ottaa maalivahdin pois. Tarkalleen sanottuna molari luistelee kohti vaihtoaitiota ja kuudes kenttäpelaaja hyppää jäälle, mutta ei ennätä vaikuttaa pelin kulkuun. Jälkikäteen asiasta nousee melkoinen polemiikki. Kaksi sekuntia ennen loppua Italia tekee maalin ja voittaa 4 - 3. Mahdollisten nousijoiden määrä putoaa neljään:
1) Iso-Britannia: Nousuun riittää, kunhan ei häviä Unkarille varsinaisella peliajalla.
2) Italia: Nousee, jos Unkari ei voita Iso-Britanniaa varsinaisella peliajalla.
3) Kazakstan: Nousee, jos Unkari voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla.
4) Unkari: Nousee, jos voittaa Iso-Britannian varsinaisella peliajalla.
Huvittavaa on se, että ottelun tuloksesta riippuen nousijat ovat joko Iso-Britannia ja Italia tai sitten Unkari ja Kazakstan. Mitkään muut vaihtoehdot kuten esimerkiksi Italia ja Unkari eivät ole mahdollisia.

Viimeisessä ottelussa Unkari johtaa viimeisellä minuutilla luvuin 2 - 1 ja on menossa kohti nousua yhdessä Kazakstanin kanssa. Britit ottavat maalivahdin pois ja tasoittavat 15 sekuntia ennen loppua. Viimeisten hetkien aikana Unkari yrittää vielä ilman maalivahtia, mutta turhaan. Iso-Britannia ja Italia matkaavat ensi vuodeksi ylimmälle tasolle. Käsittämättömän sarjataulukkolaskentatrillerin päättää antiklimaksi: joukkueet joutuvat pelaamaan jatkoajan, jolla ei ole mitään merkitystä sarjasijoituksiin saati sitten nousutaisteluun. Jatkoaika on maaliton, britit voittavat rankkarikisan.


9. Korkeaa mailaa

Joku julkkutyrkky oli keksinyt varman tavan saada tietty osa ihmisistä raivostumaan ja odotti käsi kännykän näppäimellä iltapäivälehden numero näytöllä valmiina reaktioita. Eli kuinka hommata julkisuutta? No, tehdäänpä biisi homosta jääkiekkoilijasta joka antaa korkeaa mailaa kaverille muuallakin kuin kaukalossa. Sitten video jossa yllä on maajoukkueen pelipaita. Ihan satavarmaa on että reaktio tulee. Kuten kävikin ja julkisuutta satoi. Temppu oli täysin laskelmoitu julkisuuskikka ja juuri se porukka jota tämä eniten vitutti käveli miinaan reagoimalla. Onneksi Teemu Selänteen väliintulo taisi rauhoittaa tilannetta. Teemu on suuren sydämen avarakatseinen kaveri ja hyväksyi sen, että jokaisella on vapaus tehdä sellaista taidetta kuin itse haluaa ja olla myös oma itsensä. Jos kaikki muut olisivat toimineet yhtä viisaasti, niin kyllä olisi muuten julkkutyrkkyä ottanut kupoliin, kun ei olisi saanut kohua aikaan.
Itse kappaleesta on sanottava, että ei autotunellakaan voi sentään ihan mitä tahansa korjata.


10. Yleisön kosiskelua

Kun FIS aikoinaan keksi ottaa yhteislähdön käyttöön sillä perusteella, että pyöräilyssäkin käytetään yhteislähtöä ja se kiinnostaa yleisöä enemmän kuin maastohiihto, totesin että olisivat saman tien sitten korvanneet sukset pyörillä.
Vähän samaan näyttää IAAF päätyvän yleisurheilun uudistamisessa. Poppoo on oikeassa siinä, että uudistuksia on tehtävä. Ensi vuonna kokeillaan "Euroopan olympiakisoissa" uutta formaattia. Kyseessä on joukkuekilpailu. Kun nyt yrittää ajatella positiivisesti, niin löydän kaksi hyvää asiaa. Ensinnäkin aikataulutus on hyvä. Kahden tunnin formaatti on sopiva. Toiseksi joukkuekilpailujen tuominen lajiin on hyvä. Suunta on vain väärä - joukkuekilpailujen pitäisi olla nimenomaisesti lajin perustason toimintaa. Tämä madaltaisi kynnystä lähteä mukaan, sillä vain harvan psyyke kestää oikeasti kilpailla omillaan. Joukkuelajeihin on helpompi mennä mukaan, kun siellä voi aina piiloutua kaverin selän taa. Yksilölajissa kantaa oman vastuunsa. Yleisurheilussa joukkuekilpailut ovat erinomaisia nimenomaan perustasolla. Huippunimet kilpailkoot yksilöinä.
Merkittävimpiin uudistusvirheisiin kuuluu uusien lajien (kuntopallon heitto, kuulan heitto eteenpäin) tuominen mukaan. Kaunis ajatus varmaan on, että tuttuihin harjoitusmuotoihin tulevat urheilijat eri kenttälajeista. Valitettavasti näissä vanhoissa testilajeissa pärjäämiseen pätee sama kuin mihin tahansa muuhunkin: erikoistujat menestyvät. Tämä taas syö perinteisiä kenttälajeja. Toinen merkittävä ajatusvirhe on kilpailun päättäminen Gundersen-menetelmällä käytävään viestiin, jonka voittaja on koko kilpailun voittaja. Tämä ei sovellu yleisurheiluun alkuunkaan. Yksi joukkue saattaa olla miten ylivoimainen tahansa eli voittaa kaikki muut lajit, vaan sitten viestissä yksi joukkueen jäsen reväyttää reitensä ja kisa oli siinä. Reiluudesta ei ole tietoakaan.


Loppukevennys: Se löytyy

Kirurgi kertoi etsineensä naisen ns. G-pistettä vuosikausia ja löytäneensä vihdoinkin sen. Missähän vitussa se mahtoi piileskellä?