Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


tiistai 22. elokuuta 2017

Uutiskatsaus 34/2017

1. Torilla tavataan

Aluksi on huomautettava, että kirjoitan tätä tuoreeltaan lauantai-aamuna kello kuusi. Sen jälkeen on varmaan tullut runsaasti lisätietoa.
Ennusteeni terrori-iskujen määrästä eri Euroopan maissa osoittautui Suomen osalta vääräksi. Odotusarvo kahden keskihajonnan tarkkuudella antoi Suomessa kesäkuun alusta 2017 vuosi eteenpäin tapahtuivien ihmishenkiä vaativien muslimiterrori-iskujen määräksi 0 - 0,8 kappaletta ja tällaisen iskun todennäköisyydeksi 11,3 prosenttia. Odotettavissa olikin, että 1-2 ennusteessa olevan maan kohdalla ennuste osoittautuu vääräksi. Tällä kertaa Musta Pekka jäi Suomen käteen.
Tämänhetkiset tiedot Monikulttuurisuussodan Turun taistelusta antavat omien tappioiden lukumääräksi kaksi kaatunutta ja kahdeksan haavoittunutta. Vangiksi on saatu yksi haavoittunut, mutta häntä ei ole vielä päästy kuulustelemaan.
Odotettuun tapaan viides kolonna ei halua tunnustaa, että käymme sotaa. Vasta melkoisen nyhtämisen jälkeen tuli tunnustus, että tekijä on "ulkomaalaistaustainen". Seuraavaksi vanhamedia nosti esiin pari sopivaa etnistä taustaa olevaa läsnäolijaa, jotka olivat yrittäneet estää tekoa. Kaikki kunnia heille, rohkeasti tehty. Moitteet medialle, koska vähäisistä tiedoista on jo käynyt ilmi, että myös suomalaiset toimivat parhaansa mukaan tilanteessa. Seuraavaksi on odotettavissa, että vanhamedia muistaa joskus kauan sitten joidenkin suomalaisten mielenterveyspotilaiden murhanneen satunnaisia ohikulkijoita.

Nykytoimittajat 1939

Vanhamedian suurin huolenaihe näyttää olevan, että me Suomen etua ajavat lietsoisimme vihaa tapauksen johdosta. Siitä ei ole pelkoa. Me lietsomme realismia. Ja kun kehotetaan ymmärtämään toista osapuolta, niin Vasarahammer tiivisti tilanteen hyvin: Minusta me täällä voiman pimeällä puolella ymmärrämme vastapuolta. Sen ymmärryksen perusteella vastapuoli tarvitsee herätyksen todellisuuteen. He ajavat politiikkaa, jonka seurauksena Suomeen tulee jatkossakin Turun marokkolaisen terroristin kaltaisia. He eivät itse katso olevansa pahoja ihmisiä. Käytännössä heidän toimintansa kuitenkin kasvattaa terrorismin riskiä Suomessa.
Pääministeri Sipilä, jonka käsissä on jo aika monen suomalaisen verta, huomautti heti ehtiessään että mitään yhteyksiä terrorismiin ei välttämättä ole. Tämä on kieltämättä totta. Vaihtoehtoja on kaksi kappaletta:
1) Kyseessä on terrorismi. Tällöin syyllisiä ovat - terroristien itsensä lisäksi - ne henkilöt, jotka ovat terroristit Suomeen kutsuneet esim. tarjoamalla talonsa asuttavaksi.
2) Kyseessä ei ole terrorismi. Tällöin syyllisiä ovat - tekijän itsensä lisäksi - ne henkilöt, jotka ovat tämänkaltaista rikollista toimintaa moninkertaisesti kantaväestöön nähden harjoittavaa väkeä Suomeen kutsuneet esim. tarjoamalla talonsa asuttavaksi.
Molemmissa tapauksissa ratkaisu ongelmiin on varsin yksinkertainen. Ei päästetä kyseistä väestöä Suomeen ja sisään jo livahtaneet lähetetään takaisin. Sipilä ja kumppanit tekivät virheen, mutta heille annettakoon kaikin mokomin mahdollisuus korjata se.
On tietysti totta, että suurin osa haittamaahanmuuttajista ei ole rikollisia, vaan ainoastaan kuluerä. Osa rikoksiin syyllistymättömistä tosin ryhtyisi rikollisiksi, mikäli kantaväestöltä ei verotettaisi ja heille jaettaisi suojelurahaa kotouttamistuen, sossutukien ja suojatyöpaikkojen muodossa. Ja on toki joukossa jopa kansantaloutta hyödyttäviäkin tapauksia. Aivan samoin kuin suurin osa jätevedestä on täysin puhtaita vesimolekyylejä. Se ei silti tarkoita, että jätevettä kannattaisi tuottaa juotavaksi. Tai haittamaahanmuuttajia työvoimapulan poistajiksi. Voidaan aina selittää, että vain harva muslimi on terroristi. Se ei lohduta pätkääkään, koska - kuten juuri havaitsimme - ei ole olemassa luotettavaa tapaa seuloa terroristit pois muiden haittamaahanmuuttajien keskuudesta.
Tässä yhteydessä muistutetaan Yhdysvaltain lukuisan japanilaisväestön pelätyistä terroriteoista toisen maailmansodan aikana. Niitä ei sattuneista syistä tapahtunut. Riski oli kuitenkin selvästi pienempi kuin nykyisten turvapaikanhakijoiden muodostama riski. Siitä huolimatta ennakkotoimenpiteisiin ryhdyttiin.
Ylipäätään en ole koskaan ymmärtänyt turvapaikkasysteemin juridista oikeutusta. Jos henkilö X on maan A kansalainen ja maa B myöntää hänelle turvapaikan, sehän tarkoittaa että maa B ei hyväksy maan A hallituksen toimia. Mikä kaiken järjen mukaan olisi casus belli eli sodan syy. Mikäli maa B haluaa antaa maalle A niin suuren epäluottamuslauseen, että antaa A:n kansalaiselle X turvapaikan, sen tulisi samalla julistaa sota B:lle. Toki mihinkään aktiivisiin sotatoimiin ei tarvitsisi ryhtyä, jos ei sattuisi huvittamaan.


2. Ja kuinkas sitten kävikään?

Kaikkien rasistien isä Jussi Halla-aho vaati Helsingin kohtuuhintaisten asuntojen kohdistamisen työssä käyville ja sanoi maahanmuuton olevan riski turvallisuudelle. Vastapuolella suomalaisten hyvinvointitaistelussa oleva Jan Vapaavuori puolestaan halusi lisää matuja eikä pitänyt turvallisuusriskiä minkäänlaisena tekijänä. Haastattelussa oli aika hauskat perättäiset lauseet: "Myös maahanmuuttajien keskittyminen pääkaupunkiseudulle pitäisi huomioida valtionosuuksissa, sillä kotouttaminen vaatii isoissa kaupungeissa paljon resursseja." "Maahanmuuttoa tarvitaan lisää ja päättäjien on tehtävä kaikkensa, jotta työkykyiset ja -haluiset pääsisivät töihin." Logiikkaan perehtynyt on havaitsevinaan näiden lauseiden välillä hienoista ristiriitaa, mutta Vapaavuorta ja muita vihervasemmistolaisia ei olekaan koskaan logiikan jättiläisinä pidetty. Voi kun olisivat edes logiikan kääpiöitä, niin Suomella menisi paremmin.
Vapaavuori antoi haastattelunsa maanantaina, Halla-aho tiistaina. Perjantaina saatiin sitten Turussa maistaa monikulttuurisuutta ja nähtiin, onko haittamaahanmuutto uhka turvallisuudelle vai ei.


3. Työllisyystilastoja

Pisin haittamaahanmuuttokokemus Suomella on somaleista. Somaleja on Suomessa ollut jo kohta 30 vuotta. Otsikon jutussa todetaan, että joka toinen työvoimaan kuuluva Suomen somalialainen on työtön. Siinäkin on hieman lievennystä, sillä lukema on 55 prosenttia.
Todellisuus on sitten ihan toinen. Tilastosta luulisi, että tosiaankin peräti 45 prosenttia työikäisistä on töissä. Vaan kun puhuttiinkin "työvoimaan kuuluvista". Tähän eivät kuulu opiskelijat, työikäiset eläkeläiset tai "omaa kotitaloutta hoitavat". Etenkin jälkimmäiseen ryhmään kuuluu somaleista varmasti paljon suurempi osa kuin suomalaisista, mahdollisesti myös työikäisiin eläkeläisiin. Jos laskettaisiin kaikki työikäiset, tuo 45 prosentin työllisyysaste putoaisi roimasti. Niin putoaisi myös kantasuomalaisilla, mutta melko varmasti ei suhteellisesti yhtä paljon.
Mutta se suurin ero syntyy siitä, mitä työtä tehdään. Mitään tilastoja ei ole olemassa, mutta noin karkeasti sanoen voi olla varma siitä, että yli puolet työssä olevista somaleista työskentelee somalinkielen tulkkeina, monikulttuurisuuskoordinaattoreina, somaleihin erikoistuneena sosiaalityöntekijänä tai jossain vastaavassa työssä, jolle ei olisi mitään tarvetta ilman haittamaahanmuuttoa. Oikein hyvässä tapauksessa joku saattaa olla tukityöllistettynä jossain muuallakin. Kaikista oikeissa töissä olevista on varmaan jo tehty lehtijuttu. Ainakin päätellen siitä, että jos edes puolisomali pääsee vaikka ylioppilaaksi, niin sitä pitää hehkuttaa.
Mitä sitten pitäisi tehdä? Sitähän otsikkolinkin jutussa kovasti pohditaan. Minulla on ehdotus. Se on vähän samantapainen kuin vastaukseni erääseen kysymykseen. Joskus vuosia sitten keskusteltiin palestiinalaisten hankalasta tilanteesta Israelissa, jolle minulla ei riittänyt ymmärrystä - mitäs eivät aikoinaan suostuneet maan jakoon ja menettivät senkin mitä olisivat saaneet ja mitäs ovat ruvenneet terroristeiksi. Enempi palestiinalaisia ymmärtävä pyysi minua asettumaan heidän asemaansa ja kysyi, mitä muka itse tekisin, jos olisin palestiinalainen. Vastasin: "Kääntyisin juutalaiseksi". Samankaltaisen ohjeen annan Suomen somalialaisille, tai tarkemmin sanottuna kaksi vaihtoehtoa:
1) Heittäkää somalikulttuuri - se olematon sellainen - huuthelkkariin islamia myöten ja ruvetkaa suomalaisiksi.
2) Muuttakaa takaisin Somaliaan ja rakentakaa siitä täällä saamanne mallin mukaan sivistysvaltio.


4. Oli hepokatti maantiellä poikittain...

Persujen ex-pj (ai miten tuo tuntuikaan hyvältä) Timo Soini moitti Halla-ahoa Raimo Vistbackan "mauttomasta ajojahdista". Olisi varmaan pitänyt tyytyä vain "harjaamiseen", se kun ei siis ajojahtia Soinin mielestä ole. Siinä pata kattilaa soimaa.
Soinin mieleen voisi kyllä palauttaa sen haastattelun, jonka hän antoi lokakuussa 2015. Siellä kysyttiin: "Onko perussuomalaiset hajoamassa?" Soinin sanatarkka vastaus oli: "Ei. Mihinkä ne nyt menisivät? Ei niillä ole mitään, minne mennä. Ei siellä maantiellä mukavaa ole."
Timo Soini: Onko siellä maantiellä (nyk. sininen tulevaisuus, engl. blue reform, josta suora käännös "masentava uudistus") mukavaa?


5. Klikkibaitti

Uutinen on vanha, mutta oli jäänyt linkkikansioon. Jostain syystä lestadiolaisten suviseuroista tehdään joka vuosi ne samat jutut. Tällä kertaa oli kuitenkin yksi uusikin. Kun tuhannet ihmiset kokoontuvat, tavaroita katoaa ja niinpä pitää olla myös oma löytötavaratoimisto. Iltis otsikoi siitä kertovan jutun: Suviseurat jätti jälkeensä tuhansia löytötavaroita – nyt löytyi esine, jollaista ”ei ole ikinä ennen tullut vastaan”
Olin ihan varma, että kysessä oli kondomipakkaus.
No, ei sentään. Esine oli rasia täynnä lasten maitohampaita. Ei kerrottu, kuinka paljon mutta veikkaan että paljon.


6. Viheltää!

Tässä katsauksessa käsitellään paljon urheilua, kun nuo MM-kisat äskettäin käytiin. Aloitetaan kuitenkin vanhalla uutisella heinäkuun puolelta. Kolminkertainen (tai tuolloin vielä kaksinkertainen) maailmanmestari Pawel Fajdek tempaisi Madridissa 80,82. Hieno heitto, mutta kylmiä väreitä nostatti se, että 80 metrin viivalla seisoi toimitsija katsomassa aivan muualle. Siinä oli hengenlähtö lähellä.
On muuten hämmästyttävää, kuinka harvoin yleisurheilukentillä sattuu onnettomuuksia. Keihäät, moukarit ja kiekot lentävät pitkälle ja osuessaan tekevät pahaa jälkeä. Kaikki muistavat Tero Pitkämäen keihästämän pituushyppääjä Salim Sdirin, mutta keihäässä on sattunut paljon muitakin osumia. Harvempi muuten tietää, että Montrealin olympialaisissa puolustavan olympiavoittaja Anatoli Bondartshukin moukari lensi juoksuradalle, jossa parhaillaan verryttelivät 5000 metrin alkuerän juoksijat. Lähinnä putoamispaikkaa oli muuan Lasse Virén. Siinä oli neljännen kultamitalin menetys lähellä. Bondartsuk itse sai pronssia. Eivätkä muutkaan lajit ole riskittömiä. Täydessä juoksuvauhdissa oleva keskittynyt urheilija ei ehdi väistää hortoilijoita ja liikemäärä on melkoinen. Muutama vuosi sitten seurasin sananmukaisesti aitiopaikalta, kun alle 22-vuotiaiden EM-kisoissa Tampereella silloinen Yleisurheilun Kuvalehden päätoimittaja ehti astua jo askeleen kentältä radan puolelle etukaarteen alkuun huomaamatta, että miesten 4 x 400 metrin viestin vaihto oli jo päällä. Viime hetken pysähdys ja peruutus estivät katastrofin, mutta kärkijuoksijat varmaan säikähtivät. Olen itsekin kerran hölmöillyt. Vuosia sitten toimitsijana ollessa piti singahtaa kentän toiselle puolelle kiireesti, jolloin ajatuksissani menin lyhintä reittiä - suoraan kuulantyöntöpaikan ohi huomaamatta, että verryttely oli jo alkanut. Onneksi toinen toimitsija oli tarkkana ja tarttui minusta kiinni ennen kuin ehdin iskemäalueelle. Pahoitteluni vihamiehilleni.


7. Huimaava heitto

Useita kertoja arvokisoissa esiintynyt moukarinheittäjä Tuomas Seppänen kertoi sairastavansa hankalaa ammattitautia. Diagnoosi on hyvänlaatuinen asentohuimaus. Inhottavampi juttu lajiin, jossa pyöritään kovaa vauhtia. Olen kerran saanut saman diagnoosin ja kun kuulin taudin nimen, ilmoitin että jos tämä on jumalauta hyvänlaatuinen niin en perkele todellakaan halua tietää, millainen mahtaa olla pahanlaatuinen. Useimmiten syynä on sisäkorvaan kertynyt sakka. Onneksi hoito-ohje on olemassa: tehdään tietynlainen liikesarja huolella ja rauhallisesti, niin sakka menee sinne minne se kuuluu tasapainoaistia häiritsemästä. Ainakin omalla kohdalla lääkärin neuvottua konstin huimaus lakkasi kuin taikasauvan iskusta eikä ole sen koommin palannut. Hämmästyttävä tunne, kun maailma on toista vuorokautta mennyt yhtä saatanan karusellia ja pysähtyy yhtäkkiä.


8. Formulavauhtia

Säännöllisin väliajoin media jaksaa muistuttaa, että autokuskit ovat oikeasti kovia urheilijoita. Tämä vain saattaa pidemmällä tähtäimellä kalahtaa omaan nilkkaan, sillä moottorikilpailujen mielenkiinto perustuu melkoiselta osalta katsojien toiveajatteluun "no kyllä mäkin tohon pystyisin, jos saisin tilaisuuden". Kovin moni ei pääse formulaa testaamaan, mutta kuka tahansa voi käydä lenkillä ja lähteä radalle, jos uskoo pärjäävänsä. Todellisuudessa sohvaperuna ei formuloissa pärjäisi, sillä kuskit kieltämättä ovat kovassa kunnossa. Tosin tarinoissa on usein ollut hieman väritystä mukana. Tällä kertaa "kaapista ulos" tuli Valtteri Bottas, jonka kuntotulosten luulisi masentavan formulawannabe-porukkaa. Etenkin kun tulokset olivat jopa sillä tavoin linjassaan, että ne ovat siltä osin uskottavia. Bottas kertoi juosseensa Cooperissa hurjat 3550 metriä ja kymmenentuhatta metriä aikaan 37 ja jotain. IAAF:n pistetaulukossa, joka mahdollistaa vertailun eri lajien välillä, 3000 metrin tulos 10.08 antaa 438 pistettä. 10.08 on sitä vauhtia, joka tuo Cooperissa 3550 metriä. Kolmella tonnilla aika olisi ehkä hieman parempi, sanotaan kymmenen minuuttia tasan. Se on taulukossa 469 pisteen suoritus. Tämä vastaa kymmenellätuhannella metrillä 36.47, mikä natsaa hyvin Bottasin kertomaan. On luultavaa, että muun lajin edustaja tekee suhteessa hieman paremman tuloksen Cooperissa kuin kympillä, koska juoksijoilla on kevyempi ruumiinrakenne.


9. Lisää treeniä

Maastojuoksun ensimmäisen virallisen maailmanmestaruuden 1973 voittanut Pekka Päivärinta lyttäsi suomalaisyleisurheilijoiden asenteen. Valmentajat ovat todenneet, että riittää juosta 6-7000 kilometriä vuodessa. "Lätsä" sanoi, että ei riitä alkuunkaan. Vaaditaan 10 000 kilometriä. Vaikka olen Lätsän kanssa ollut eri kannalla monta kertaa, niin tässä hän on oikeassa. Muistutan kuitenkin, että useimmiten vika ei ole niissä jotka edes yrittävät. Vika on niissä, jotka eivät yritä. Riittävän kovaan työhön on valmiita vain harva. Kestävyyslahjakkuudetkin räpeltävät mieluummin salibandyssa, kun selviää helpommalla. Ja harvoilla kestävyyslajiyrittäjillä on mahdollisuus valita juoksun lisäksi suunnistus, triathlon, hiihto, ampumahiihto ja muutama pienempi laji, joissa kilpailu on monin verroin helpompaa - montako afrikkalaista alan harrastajaa olette nähneet? Tässä taannoin eräs nuori kahden lajin kestävyysurheilija pohti, kumman valitsee. Sanoa pamautin suoraan, että kannattaa valita hiihto. Puhdasta matematiikkaa on, että jos on hiihtäjänä Suomen kahdeksanneksi paras, pääsee arvokisoihin. Jos on juoksijana Suomen toiseksi paras, se ei yleensä riitä arvokisaedustukseen menestyksestä nyt puhumattakaan. Jos on hiihtäjänä Suomen toiseksi paras, kamppailee arvokisamitaleista.
Juoksuun jää jäljelle sen verran vähän lahjakkuuksia, että ei ole ihmekään että riittävän kovaa harjoittelua yrittävät eivät sitä kestä - he eivät välttämättä ole riittävän lahjakkaita kestämään harjoittelua. Nykynuorisosta vain harvalla on riittävästi lapsena tehtyä liikuntaa, jotta kroppa kestäisi tehotreenit. Ja 1970-luvulla raju kilpailu ruokki menestystä, jolloin edes SM-tasolle ei ollut asiaa ilman tiettyä lahjakkuustasoa ja riittävää harjoitusmäärää. Nykyään tosissaan yrittävien määrä on sen verran alhaalla, että kestävyysmatkoillakin saattaa Kalevan Kisojen tulosrajan saavuttaa, vaikka ei olisi enimmilläänkään harjoitellut edes 4000 kilometriä vuodessa. Tosin menestystä sillä määrällä ei vielä tule, siihen vaadittiin jo tuo 6000 kilometriä.


10. Tasa-arvoa vaikka väkisin

IAAF teki juuri ennen MM-kisoja pikapäätöksen hyväksyä naisten 50 kilometrin kävelyn ohjelmaan. Syynä oli pelko oikeusjutusta ja huonosta PR:stä, kun amerikkalainen naiskävelijä Erin Talcott vaati lajille MM-arvoa. Lopputulos? Kisa käytiin miesten kilpailun yhteydessä, siihen osallistui seitsemän kävelijää, joista neljä pääsi maaliin. Kaksi keskeytti ja yksi hylättiin. Oli vähintäänkin runollista oikeutta, että hylätyn nimi oli Erin Talcott.
Varsinainen MM-kilpailun irvikuva. Ceterum censeo olen sillä kannalla, että kävelyt pitäisi poistaa IAAF:n alaisuudesta omaksi lajikseen. Jos on tarkoitus mennä kovaa, niin juoskaa sitten. Koko kävely ei sitä paitsi ole sama laji kuin se oli vielä vuosikymmeniä sitten. Sääntötulkinta on löystynyt siten, että nykyhuipuista ei yksikään pääsisi diskaamatta maaliin, jos heidät heitettäisiin aikakoneella taaksepäin. Kova laji kieltämättä, mutta eihän se oikein ole aikuisen miehen hommaa olla lätkät kourassa silmä kovana tiiraamassa, oikeniko polvi tarpeeksi ja oliko maasta irtautuminen pidempi kuin 60 millisekuntia. Ja joo, olen ollut tuotakin tekemässä. Melkein kaikki on tullut koettua, tosin muutama vuosi sitten edesmenneelle Juoksija-lehden perustaja Tapio Pekolalle olin aina kateellinen siitä, että hän on ollut jopa naisten viestijoukkueen kapulana.


11. Puutaheinää

MM-kisojen kohujuoksija Caster Semenya voitti 800 metriä, mutta jäi 1500 metrillä pronssille, vaikka olikin kisan kovin jätkä. Semenyan osanotto-oikeudesta on väännetty pitkään. Hän oli välillä pannassa, mutta sitten sai taas kilpailla kun käytti testosteronitasoja alentavaa lääkitystä. Nyt IAAF lopetti lääkityksen vaatimisen ja Semenya palasi vaatimattomien vuosien jälkeen taas voittajaksi. Johonkin kohtaan pitäisi raja vetää ja näiden todisteiden jälkeen olen muuttanut aiempaa näkemystäni. Semenya ei kuulu naisten kilpailuihin. Hänessä ei ole naista yhtään sen enempää kuin merkintä passissa. Olen nähnyt hänet siviiliasussa läheltä ja jos en olisi tuntenut, olisin ilman muuta pitänyt miehenä. Hänellä on vaimo, joka on raskaana (miten?). Hurjimpien huhujen mukaan hänellä on ollut piilokivekset, jotka on teini-iässä poistettu leikkauksella.
Intersukupuolisuus itsessään on vakava paikka ihmiselle ja vaatii voimia ihmiseltä itseltään sekä ymmärrystä muilta. Mutta jos kerran on intersukupuolinen, niin sitten ei ole nainen eikä ole oikeutta kilpailla naisten sarjassa.
Vaan joillakin poliittinen korrektius ajaa kaiken muun edelle, kuten Eurosportin kommentaattori Susanna Kallurilla, joka lasketteli sekavaa puutaheinää ja olkiukkoja, anteeksi olkijotakin: – En ymmärrä, miksi hänen pitäisi lääkitä itseään. Hän on syntynyt naiseksi, ja hän on sellainen kuin on. Se, että sitä kutsutaan sairaudeksi, jonka oireita ovat parrankasvu ja matala ääni... Pitäisiko meidän kieltää Charlotte Kallaa kilpailemasta, koska hänellä on tavallista naista parempi hapenottokyky Pitäisikö Blanka Vlasic hylätä, koska hänellä on pitkät jalat? Entä Ian Thorpe, koska hänen jalkansa ovat kokoa 55? Mielestäni kaikkien kuuluu olla sellaisia kuin he ovat. Huippu-urheilu ei ole reilua. Tässä ollaan nyt heikoilla jäillä, hän tykitti.
Niin totisesti ollaan. Jotenkin tuntuu siltä, että Susanna Kallur saattaisi olla toista mieltä asiasta, jos häneltä olisi jäänyt pika-aitojen Euroopan mestaruus 2006 saamatta jonkun intersukupuolisen semenya-tyypin takia. Puhumattakaan siitä, että ehkä tulevaisuudessa naisten sarjassa saa kilpailla, kunhan ilmoittaa tuntevansa itsensä naiseksi.


12. Vikkelä maskotti

Lontoon MM-kisojen maskotti Hero-siili sai ansiosta maineen kaikkien aikojen vikkelimpänä ammattikuntansa edustajana. Hyvä niin, edes Ranskaa edustanut estejuoksuporsastelija Mahedine Mekhnissi-Benabbad ei saanut Heroa tönäistyä kumoon, kuten parille aiemmalle maskotille on hänen käsittelyssään tapahtunut. Ilmeisesti tästä suivaantuneena hän yritti saada pronssimitalisti Evan Jagerin hylättyä, jotta olisi itse noussut mitaleille. Jager oli kompuroinut toisen vesiesteen jälkeen, jolloin kaksi hänen askelistaan oli osunut rataviivan sisäpuolelle. Mekhnissi-Benabbadin pitäisi opiskella vähemmän koraania ja enemmän yleisurheilun sääntökirjaa. Jälkimmäisessä sanotaan aivan selvästi (sääntö 163/4b): Kilpailijaa ei tule hylätä, jos hän astuu tai juoksee suoralla ratansa sisä- tai ulkopuolella, estejuoksussa vesihaudan ”poikkeamareitin” suoran osan sisä- tai ulkopuolella tai kaarteessa oman ratansa ulkoreunan ulkopuolella, saamatta siitä mitään olennaista hyötyä, ja ilman että ketään muuta juoksijaa olisi häiritty. "Hyödyllä" tarkoitetaan esim. sitä, että juoksija ohittaa toisen juoksijan sisäkentän kautta. Periaatteessa juoksija voisi vaikka pompata aina kaarteen jälkeen sisäkentälle ja juosta siellä, kunhan tulisi ennen seuraavan kaarteen alkua takaisin radalle eikä ohittaisi ketään sisäkentällä juostessaan. Enemmän matkaahan hän vain itselleen kerryttää tällä tavoin, kuten Jagerillekin kävi.


13. Eksyminen matkalla

Ennen naisten estejuoksun finaalia katsoin tarkasti jokaista juoksijaa. Voittajan näkee tappajan katseesta, häviäjän pälyilystä. Ennakkosuosikki, olympiavoittaja ja ME-nainen Ruth Jebet ei säväyttänyt. Ilmoitin mitalikolmikon olevan Chepkoech - Coburn - Jebet. En vain uskaltanut jättää Jebetiä kokonaan pois mitaleilta, vaikka mieli teki laittaa Jepkemoi hänen tilalleen. No, mitalikolmikko oli Coburn - Frerichs - Jepkemoi. Jebet oli vasta viides. Frerichs tuli täysin puskista, paransi ennätystään yli 15 sekuntia ja toi jenkeille kaksoisvoiton. Mutta huikeinta oli se, mitä omalle ykkösvalinnalleni Chepkoechille tapahtui. Hän oli kärjessä ensimmäiselle vesiesteelle tultaessa - ja juoksi sen ohi! Vasta toisten hypätessä esteelle hän huomasi, mitä tapahtui, jarrutti, kääntyi takaisin ja veti toisen U-käännöksen aitoen esteen yli lähes nollavauhdista. Videolta näkee, että Chepkoech nousee vesihaudasta kahdeksan sekuntia kärkeä jäljessä. Seuraavalla kierroksella hän kaatui kuivaesteellä menettäen siinäkin useita sekunteja! Siitä huolimatta hän nousi vielä kärkitaistoon mukaan, mutta lopussa eivät enää paukut riittäneet. Hän oli neljäs häviten voittajalle vajaat kahdeksan sekuntia...


14. Ällöttävää

Naisestejuoksussa pysyäksemme: Suomen Sandra Eriksson ei tällä kertaa ollut mukana, koska on vasta toipumassa. Camilla Richardsson karsiutui odotetusti alkuerissä. Molemmat estejuoksijamme ovat suomenruotsalaisia. Valitettavasti molemmat ovat joutuneet sen takia ilmeisesti saman ahdistelijan uhreiksi. Törkyturpa on kehottanut "puhumaan suomea tai vaihtamaan hurrien edustajaksi". Toivon että en koskaan joudu tämän paskapään kanssa samaan tilaan - en hänen itsensä vaan oman itseni takia. Molemmat estejuoksijamme ovat suomalaisia. He vain sattuvat olemaan ruotsia äidinkielenään puhuvia suomalaisia. Camilla puhuu sitä paitsi oikein hyvin suomeakin. Sandra ymmärtää hyvin, mutta puhuu paljon huonommin, mutta hän onkin asunut jo vuosia Ruotsissa henkilökohtaisista syistä. Suomessa asuessaan hän yritti kovasti opiskella parempaa suomen kieltä - autoin muutaman kerran itsekin. Nykyään suomen kieli on sen verran ruosteessa, että taannon hänen blogiinsa kommentoidessani kirjoitin varmuuden vuoksi ruotsiksi. Suomenruotsalaiset ovat suomalaisia siinä missä me suomea äidinkielenämme puhuvat. Olen yrittänyt, jos kielitaito sen sallii, puhua ruotsia heidän kanssaan. Tosin useimmat suomenruotsalaiset, kuten Camilla, puhuvat suomea paremmin kuin minä ruotsia, joten tositilanteessa kommunikointi onnistuu yleensä parhaiten siten, että molemmat puhuvat omaa äidinkieltään. Tosin Sandran kanssa se on niillä ja rajoilla, koska hänen suomensa on päässyt vähän ruostumaan.


15. "Heikkoa" menestystä

Suomen menestystä MM-kisoissa pidettiin yleisesti ottaen kehnona. Tämä pitää paikkansa, jos vertaa aiempiin kisoihin - ja erityisesti jos vertaa kultaiseen 70-lukuun. Tosiasiat on kuitenkin muistettava. Ei yleisurheilu ole mitään hiihtoa tai jääkiekkoa. Se on tolkuttoman globaali laji. On täysin käsittämätöntä, kuinka keihäänheitosta jaksetaan aina sanoa, että "eihän sitä harrasteta juuri missään". Esimerkiksi vuoden 2016 miesten keihäänheiton maailmantilastossa on 50 parhaan joukossa edustettuna 28 eri maata. Joka maanosasta vieläpä vähintään kolme eri maata, aina Oseaniaa (Australia, Uusi-Seelanti ja Fidzi) myöten. Haastan lukijaa esittämään yleisurheilun ulkopuolelta jonkin lajin, jossa viidenkymmenen parhaan joukossa on useamman maan edustajia kuin keihäänheitossa. Vihjeeksi sanottakoon, että taatusti ei onnistu edes lajeista globaaleimmaksi virheellisesti väitetyssä jalkapallossa. Jääkiekossa ei riitä edes viidentuhannen parhaan pelaajan listaaminen, että saataisiin yhtä monen maan edustajia kuin keihäänheitossa löytyy viidenkymmenen joukosta.
Mikäli katsotaan yleisurheilun tasoa eri maissa, Suomi oli viime vuonna maailman 22. kovin maa. Se toinen todella globaali laji eli jalkapallo on valovuoden päässä. Mikään globaali yksilölaji ei yllä lähellekään. Joukkuelajeista kovasti hehkutettu miesten koripallomaajoukkue on maailmanlistalla sijalla 32 eli ei pärjää yleisurheilulle, naisten maajoukkue ei edes mahdu 77 rankatun joukkoon. Myöskin ansiokkaasti esiintynyt miesten lentopallomaajoukkue on sijalla 18 eli niukasti yleisurheilun edellä, mutta naismaajoukkue on 79. Ei jatkoon.
Maailmassa harvempi kuin joka tuhannes ihminen on suomalainen. MM-kisoissa on 48 yksilölajia, pyöristetään viiteenkymmeneen. Tästä laskien 1000 : 50 = 20 eli Suomi menestyisi tasollaan, jos yksi urheilija olisi kahdenkymmenen parhaan joukossa. Niitä oli useita.


Loppukevennys: Sen seksi tein

Tutkimus totesi pettämisen perussyyn olevan miehillä ja naisilla erilainen. Miehillä yleisin syy pettämiseen oli seksin puute parisuhteessa, naisilla huono parisuhde.
Puretaan syyt palasiksi.
Mies: Ei saa seksiä parisuhteessa, johon on muuten ihan tyytyväinen. Menee ja harjoittaa seksiä jonkun muun kanssa. Tavoite saavutettu. Palaa parisuhteeseen.
Nainen: On tyytymätön parisuhteeseensa, mutta seksi ei ole siinä ongelma. Menee ja harjoittaa seksiä jonkun muun kanssa. Ei kuitenkaan ryhdy tämän kanssa parisuhteeseen. Palaa entiseen parisuhteeseensa, johon oli tyytymätön.
Katsaus naisen logiikan ihmeelliseen maailmaan päättyy tähän.

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tilasto(kukkasia), eräältä ELY-keskusalueelta, heinäkuu 2017:

Työttömien työnhakijoiden määrä laski

Alle 25vuotiaiden työttömien työnhakijoiden, yli 50vuotiaiden työttömien työnhakijoiden ja
pitkäaikaistyöttömien määrät jatkoivat laskuaan

Työllistymistä edistävissä palveluissa olevien määrä kasvoi

TilastoMuumi kirjoitti...

Kohdassa 14 Camilla on muuttunut ruotsinsuomalaiseksi?

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos hienosta kirjoituksesta. Näitä on ilo lukea. Mieleeni tuli kysymys, että miksi juoksijat eivät harjoittele 10.000 kilsaa vaan sen 6-7.000? Onko kyseessä raha, kivunsieto, motivaatio vai mikä?

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Tilastot ovat kuten ne halutaan tilastoida, kuten on usein huomattu.

TilastoMuumi: Hupsista, ainakin yksi lukija on siis ollut hereillä. Lapsus korjattu. Förlåt Camilla.

Jaska Brown kirjoitti...

Kumitonttu: Meni kommentit ristiin. Vastauksena kysymykseen miksi juoksijat eivät harjoittele 10 000 kilsaa vaan 6-7000 ovat nuo kaikki listaamasi eli raha, kivunsieto, motivaatio ja mikä. Vastaan esimerkillä omasta valmennuskokemuksesta.
Raha (osa motivaation kohdalla olevasta selityksestä liittyy myös rahaan, mutta tässä puhtaasti raha): Kun tulee aika panostaa se kymmenentuhatta kilometriä, se käytännössä vaatii etelänleiriä ja muuta vastaavaa rahanmenoa, kuten kunnollisen tukijärjestelmän hierojineen ja niin edelleen. Jos juoksija on SM-tasolla pistesijoilla, tukia ja kilpailupalkkioita ei kerta kaikkiaan tule. Jopa SM-mitalistit ovat ilman liiton tukia, paitsi jos ovat juniorilahjakkuuksia tai kansainvälisellä tasolla.
Kivunsieto: Harjoitusmääriä voi kasvattaa nyrkkisäännön mukaan 20 % vuodessa silloin, kun ollaan jo huipun tuntumassa. On itse asiassa suhteellisen helppoa kerätä kilometrejä määränä, kokonaan toinen asia on sitten se kun lähdetään keräämään laadukkaita kilometrejä. Siinä vaaditaan kivunsietoa kovissa harjoituksissa. Kivunsieto vammojen kohdalla on itse asiassa riski, ei varsinainen etu. Moni suomalaisjuoksija on pilannut itsensä juoksemalla kipua vastaan ja saamalla kroonisen vamman. Tässä suomalaisjuoksijoiden ongelma on se, että lapsena ei ole liikuttu tarpeeksi, on yritetty liian nopeaa nousua harjoitusmäärissä ja vieläpä joskus väärin harjoitusmenetelmin.
Motivaatio: Janne Holmen kirjoitti uusimmassa Juoksija-lehdessä hyvin. Eräs suomalainen juoksija oli kolmikymppisenä havahtunut siihen, että kavereilla on perheet, ammatit, talot, autot ja työpaikka. Hänellä on rikki juostut jalat ja velkaa. Tässä oli kylläkin joku poikkeustapaus (minulla on aavistus kuka näin sanoi mutta en ole varma), sillä lähes kaikilla suomalaisjuoksijoilla on loppututkinto tehtynä tai sitä kohti menossa. Mutta se on vaatinut kompromisseja. Kerran istuin valmennettavan kanssa palaverissa ja vaihtoehtoja oli kolme. 1) Jatketaan kuten ennenkin. 2) Kasvatetaan panostusta, mikä vaatii uhrauksia sekä taloudellisesti että opinnollisesti. 3) Pillit pussiin. En kerro mikä oli valinta. Mutta tämä on karu esimerkki siitä mistä on kyse. Lähes kaikille suomalaisille juoksijoille juoksu-uraan panostamisen taloudellinen odotusarvo on rankasti negatiivinen. Suurin osa on sellaisia monen laudaturin ylioppilaita, jotka ovat opiskelemassa ammattiin josta saatavat tulot ovat suuremmat kuin EM-mitalistilla olisi. Ja jos juoksu-uraan panostaa, mahdollisuus sille tasolle on kuitenkin häviävän pieni. Jos meillä on viisi yrittäjää, heistä ehkä yksi onnistuu. Ja arvaapa kuinka moni noista viidestä edes yrittää, kun toisessa vaakakupissa on käytännössä varma taloudellinen vauraus ja toisessa todennäköinen Musta Pekka?
Lopuksi Mikä eli muut syyt: Tyyppejä ei ole riittävästi, koska nyky-yhteiskunta ei suosi kestävyysharjoittelua samoin kuin 50 vuotta sitten. Niistä harvoista yrittäjistä suuri osa menee hiihtoon, suunnistukseen tms toisin kuin Keniassa. Ja kun vieressä ei ole riittävästi muita kavereita, ei tule kerrannaisvaikutusta. Jos naapuri treenaisi sen kymppitonnin vuodessa, niin kummasti motivaatio nousisi.
Ehkä on vielä muitakin syitä mutta tässä nyt mitä äkkiseltään mieleen tuli.

Qroquius Kad kirjoitti...

Tämä Caster-poika/tyttö/mikälie on kieltämättä hankalammanpuoleinen tapaus. Jalkojensa välissä hänellä on ilmeisesti pinpi, muiden lisääntymiselinten laita voikin olla jotain ihan muuta. Joka tapauksessa hänen elimistönsä tuottaa testosteronia rutkasti normaalinaista enemmän.

Joissain rata-autosarjoissa liian hyvin pärjäävän kilpailijan autoon on ainakin aiemmin asennettu lisäpainoja. Mitä jos Casterkin velvoitettaisiin kilpailemaan painoliivit päällään? Vaihtoehdoksi annettaisiin, että jollei se käy, hänen kilpasiskoilleen annetaan sitten erikoislupa ottaa testoa purkista tai piikistä Casterin arvojen tasolle?

Yrjöperskeles kirjoitti...

Minä muuten aikanani katsoin sen Bondartshukin sivuun menneen moukarikaaren ja siinä oli lisäefektinä ehkä kaikkein aikojen komein moukarikarjahdus kun heppu huomasi että sivuun menee ja karjui varoitusta.

Jaska Brown kirjoitti...

Qroquius Kad: Tuossahan olisi oikeasti ideaa! Pitäisi vain tietää paljonko puntteja Casterille laitettaisiin.
Sivumennen todeten punttien käyttäminen juoksussa tekisi vaikka satasen kisasta "demarisatasen": nopeimmille laitettaisiin puntteja ja tarvittaessa lisämatkaa, jotta saataisiin kaikki yhtä aikaa maaliin.

Yrjöperskeles: Näin aikakirjat kertovat, valitettavasti Youtubesta ei löydy ko. kisasta muuta kuin tämä venäjänkielinen kooste, jossa kyseistä heittoa ei edes mainita. Pronssimitalisti Bondartsuk oli muuten voittaja Sedyhin valmentaja ja kasvatustieteiden tohtori.

Veijo Hoikka kirjoitti...

Erinomainen artikkelisi kahden vuoden takaa http://jaskanpauhantaa.blogspot.fi/2015/09/nain-oli-ennen-entas-nyt.html oli kuin tänään kirjoitettu, ilmeisesti kristallipallosi on kirkas. Ainoa ero on se pieni toivon kipinä, joka silloin vielä iti kommenteissa.
Turun terrorimurhien jälkipyykki on kuvottavaa. Turun sanomien suvakkitoimittajan itsensä uhriuttava rähjääminen siitä kuka oli sankarirodun edustaja, kuka oli oikeassa ja kuka ei. Tölväisy toimittajan heikkoon itsetuntoon on noussut tärkeämmäksi kuin itse halalteurastus. Oletteko muuten ihmetellyt, kuinka vähän videoklippejä on tullut julkisuuteen? Niitä on, mutta minkä oven takana!?
Urheiluosuus laski verenpaineen normaalitasolle. Viihdyttävää kepeää tekstiä, vaikka käsittelee kovien miesten ja naisten armotonta uurastusta. Olisi kiva saada taas urheiluhenkilö presidentiksi. Vanhusgolfia, kaverilentopalloilua,kuntouimista tai puistorullaluistelua ei laskettane tämän tasoisen virkaan riittäviksi ansioiksi.

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Sehän se tässä ottaa pattiin kun tämmöisellä amatöörillä osumatarkkuus ennusteissa on helvetin paljon parempi kuin päättäjillä. Tai ainakin parempi kuin mitä päättäjät julkisuuteen "arvioistaan" kertovat.