Uusinta: POW-WOW

Lukijalle: Tässä viime aikoina on luettu Syyriassa ISIS:in vangeiksi jääneistä taistelijoista. Jotenkin on epäilys, että siitä sakista ei nouse samanlaisia tarinoita kuin tässä viiden vuoden takaisessa jutussa entisistä sotavangeista:

Kauan sitten, Eskelisen linja-autossa matkalla Rovaniemeltä pohjoiseen kuski ja hänen takanaan istunut iäkkäänpuoleinen mies juttelivat niitä näitä. Istuin käytävän toisella puolella ja kuuntelin puolella korvalla äijien puheita. Mitäpä ne hetkauttivat nuorta miestä, joka nautti aurinkoisesta kesäsäästä, katseli liikennettä ja tuumaili että vuoden päästä pääsee jo itsekin auton rattiin. Sitten juttu kääntyi sota-aikaan ja historiasta kiinnostuneena terästin kuuloani. Kuski itse oli ollut nöösipoika tuolloin, mutta kyytimies armeijan harmaissa. Kuski totesi, miten Lapin sodassa oli jossain juuri ohitetussa paikassa suomalaisia siviilejä ollut saksalaisten vankeina. Kyytimies murahti siihen, että parempi saksalaisten kuin venäläisten vankina. Jokin äänensävyssä sai kuskin esittämään kysymyksen, johon tuli myöntävä vastaus. "Oli se melkoinen paikka ja jäljet vaivaa vieläkin." Muuta hän ei sanonut eikä vastannut enää jatkokysymykseen, vaan ohjasi puheen muille urille. Muutaman sanan vaihdoin sitten myöhemmin keskustelussa minäkin, mutta aihe ei enää liittynyt sotaan.
Tuo on tietääkseni ainoa kerta, kun olen ikinä tavannut entisen sotavangin. Luultavasti olen tavannut muitakin, mutta en ole ollut tietoinen vankitaustasta. Pitkään suomalaiset sotavangit vaikenivat kokemuksistaan ja nykyään jäljellä on vain muutamia kymmeniä. Heidän elinikänsä on jäänyt keskimäärin lyhyemmäksi kuin muiden veteraanien - jäljet jäivät vaivaamaan, kuten tuotakin miestä. Neuvostoliitto ei paljon sotavankien kohtelusta määräävistä Geneven sopimuksista piitannut.

Koska sodalla on tapana koskettaa kaikenlaisia ihmisiä, sotavangiksikin voi joutua miltei kuka tahansa. Monella myöhemmässä elämässään kuuluisaksi nousseella henkilöllä on taustallaan sotavankeus, samoin joskus on käynyt niin että joku kuuluisuus on jäänyt sotavangiksi. Seuraavassa listassa tusina yleensä muista kuin sota-ansioistaan tunnettua henkilöä. Suomalaisia ei ole joukossa. Osaksi siitä syystä, että suomalaisia on vangiksi jäänyt suhteellisen vähän - esimerkiksi korkea-arvoisin vangiksi jäänyt suomalaissotilas oli vain majuri. Tosin yleni sittemmin kenraaliluutnantiksi, joten ei sotavankeus ainakaan uraputken este ollut.
Muita kuuluisia suomalaisia sotavankeja olivat mm. sittemmin sekä kesä- että talviolympialaisissa urheillut Keijo Kuusela ja ensimmäisenä suomalaisena äänivallin rikkonut Lauri Pekuri.
Ulkomaalaisista listalle ei ole kelpuutettu Nobel-kirjailija Günter Grassia tai paavi Benedictus XVI:ta, koska he eivät jääneet vangiksi varsinaisesti sodan aikana, vaan saksalaisina sotilaina joutuivat automaattisesti joksikin aikaa vankileirille sodan päätyttyä. Grassin muistelmateoksen Sipulia kuorimassa mukaan hän ystävystyi vankileirillä nuoreen Josephiin, joka aikoi ruveta katoliseksi papiksi. Muisteluun kannattaa suhtautua samalla luotettavuudella kuin muihinkin Grassin jorinoihin.
Listalle ei ole kelvannut myöskään Werner Mölders, koska hänellä ei kyseisen sodan ohella ole muita merkittäviä saavutuksia. Ei vaikka hänellä olikin takanaan erikoinen sotavankeus. Hävittäjä-ässä tuli ammutuksi alas 5.6.1940 Ranskan taistelun aikana ja jäi vangiksi. Kolme viikkoa myöhemmin Ranska antautui ja Mölders pääsi vapaaksi. Hän ehti ottaa osaa Taisteluun Britanniasta ja Operaatio Barbarossaan ja olla ensimmäinen sadan ilmavoiton rajan saavuttanut lentäjä ennen kuolemaansa lento-onnettomuudessa.

Henkilöt on listattu sotavangiksi joutumisen päivämäärän mukaiseen järjestykseen.

1. Napoleon III, 2.9.1870.
Napoleonin veljenpoika Ludwig Napoleon valittiin Ranskan presidentiksi 1848. Suvussa kulkeva kunnianhimo ei kuitenkaan asettunut, vaan neljä vuotta myöhemmin hän julisti itsensä keisariksi nimellä Napoleon III. Saksan-Ranskan sodan ratkaisutaistelussa Sedanissa saksalaiset onnistuivat piirittämään ranskalaiset joukot, joiden mukana oli myös keisari itse. Antauduttuaan Napoleon III pyysi Preussin kansleri Otto von Bismarckia tapaamaan itseään. Bismarck kertoo tästä vaatimattomassa työläisasunnossa Doncheryssä Sedanin lähistöllä käydystä tapaamisesta vaimolleen kirjoittamassaan kirjeessä. Siinä hän toteaa seurustelumme oli hyvin hankalaa, sillä minä en halunnut kosketella asioita, jotka olisivat ehkä loukannet häntä, joka Jumalan mahtavan käden avulla oli kukistettu. Napoleon III:lle sotavankeus ja tappio oli todella kohtalollinen isku; kuuden kuukauden kuluttua hän vapautui, mutta vietti loppuelämänsä maanpaossa Englannissa.

2. Winston Churchill, 15.11.1899.
Churchill palveli nuorena miehenä upseerina brittiarmeijassa ottaen osaa sotaan Sudanissa. Vuonna 1899 hän erosi armeijan palveluksesta tarkoituksenaan ryhtyä poliitikoksi. Hävittyään parlamenttivaaleissa Churchill tarttui tilaisuuteen lähteä Morning Post -lehden reportteriksi vastikään syttyneeseen buurisotaan. Siellä hän otti osaa tiedustelumatkaan panssarijunalla (voi pyhä jysäys sen ajan taktiikoita!), jonka buurit tietysti suistivat kiskoilta. Saatuaan veturin toimivaksi joukko lähti perääntymään, haavoittuneet veturissa ja muut mukana marssien. Churchill joutui tekemään pienen partiomatkan etsimässä jälkeen jääneitä miehiä, jolloin hän joutui buurien yllättämäksi. Rintaan osoittavan kiväärin edessä ei voinut muuta kuin nostaa kädet ylös. Vankeudessa Churchill yritti puhua itsensä vapaaksi kirjeenvaihtaja-asemansa takia, mutta jääräpäiset buurit vetosivat aivan oikeuteutsti siihen, että hän oli itse luopunut asemastaan osallistumalla taisteluun. Niinpä Churchill päätti paeta ja tässä onnistuikin. Matkaa Portugalin hallitsemaan Mosambikiin oli melkein 500 km, mutta tästäkin hän selviytyi. Etelä-Afrikkaan ja sittemmin Englantiin palattuaan hän huomasi olevansa kaikkien tuntema sankari. Kokonaan toinen asia on, olisiko hänestä tullut parlamentaarikko, kabinetin jäsen ja pitkäaikainen pääministeri ilman tätäkin profiilinkorotusepisodia.

3. Josip Broz Tito, 25.3.1915.
Kroatia kuului ennen ensimmäistä maailmansotaa Itävalta-Unkariin, joten nuori Josip Broz kutsuttiin maan armeijan riveihin 1913. Sodassa hän taisteli itärintamalla ja osoittautui erinomaiseksi sotilaaksi. Hänestä tuli armeijan nuorin vääpeli vasta 22-vuotiaana, mutta pian tämän jälkeen hän haavoittui vakavasti ja jäi venäläisten vangiksi. Jo vahvana itänyt vasemmistolainen aate puhkesi vankeusaikana rikkaruohoonsa ja Broz liittyi Jugoslavian kommunistiseen puolueeseen Siperiassa 1918. Toisen maailmansodan jälkeen hänestä tuli kommunistisen Jugoslavian elinikäinen presidentti, mitä titteliä hän pitikin kuolemaansa asti 1980.

4. Charles de Gaulle, maaliskuu 1916.
Ensimmäisen maailmansodan syttyessä de Gaulle oli nuori luutnantti. Luonne oli miehellä jo myöhemmän maineensa mukainen: totesi Ranskan taktiikan mekanisoituneeseen sodankäyntiin vanhentuneeksi, sai kunniamerkin urhoollisuudesta, haavoittui kolmesti, oli välillä muutaman kuukauden syrjässä pahimman jälkeen, ylennettiin arvossa kapteeniksi ja tehtävässä joukkueenjohtajasta komppanianpäälliköksi. Verdunin tulihelvetissä de Gaulle menetti tajuntansa kaasuhyökkäyksessä ja jäi saksalaisten vangiksi. Sotavankeudesta hän yritti paeta viidesti ja joutui erikoisvartioituun vankilaan. Siellä hän kirjoitti ensimmäisen kirjansa, joka käsitteli keisarillisen Saksan armeijaa. Kolme viikkoa aselevon jälkeen de Gaulle palasi kotiinsa ja yleni everstiksi sotien välillä (sen pidemmälle ei ole tapana päästä, jos veetuilee esimiehilleen etenkin jos on oikeassa, kuten de Gaulle panssarien käytön teoriassaan). Loppu on historiaa: Ranskan antautuminen, pako Englantiin, Vapaan Ranskan johtajuus ja aseman varmistaminen neljän voittajavallan joukossa. Sitten pitkäaikainen presidenttiys.

5. Viktor Tsukarin, lokakuu 1941.
Tsukarin oli nuori lupaava voimistelija, mutta urheilu jäi Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon. Hän jäi vangiksi Pultavan lähistöllä ja kulki useiden vankileirien (mm. Buchenwald) kautta ennen vapautumistaan sodan päätyttyä. Normaaliin tapaan häntä ei laitettukaan rangaistukseksi gulagiin, vaan harjoittelemaan. Kannatti, koska Tsukarin voitti vuosien 1952 ja 1956 olympialaisissa peräti seitsemän kultamitalia. Tieteellisellä uralla hän eteni liikuntakasvatuksen apulaisprofessoriksi.

6. Kristjan Palusalu, 31.10.1941.
Virolainen Palusalu saavutti Berliinin olympialaisissa yllättäen kaksi kultaa voittamalla raskaan sarjan sekä kreikkalais-roomalaisessa että vapaapainissa. Viron liityttyä 1940 vapaaehtoisesti neuvostokansojen onnelliseen perheeseen Palusalu vietiin Puna-armeijan riveihin 1941 suunnilleen yhtä vapaaehtoisesti. Myöhäissyksyllä hän onnistui toverinsa (pun intented) kanssa pujahtamaan suomalaisten linjojen läpi ja antautumaan. Palusalun tunnisti kyseisellä rintamalohkolla lääkärinä toiminut voimistelun olympiamitalisti Heikki Savolainen. Sodan päätyttyä Palusalu joutui tietysti gulagiin. Myöhemmin hän ilmeisesti toimi Pronssisoturi-patsaan mallina. Kun virolaiset siirsivät venäläismiehityksen symbolina pidetyn patsaan näkyvältä paikalta Tallinnan keskustasta syrjemmälle sotilashautausmaalle, maan venäläisvähemmistö protestoi raivokkaasti ja Venäjä tyypilliseen tapaansa sotkeutui asiaan. Virolaiset olisivat voineet toimia fiksumminkin. Patsaassa on kuvattu alaspäin katseensa painanut sotilas kivääri selässään piippu alaspäin osoittaen eli antautumisasennossa! Virolaisten olisi pitänyt säilyttää monumentti paikallaan, nimetä se uudelleen Antautuvan neuvostosotilaan muistomerkiksi ja kiinnittää jalustaan Palusalusta kertova laatta. Neuvostomiehitystä lämmöllä muistelevista noin 50 % olisi kuollut vitutukseen.

7. James Clavell, alkuvuosi 1942.
Vain 17-vuotias Clavell joutui japanilaisten vangiksi Malaijan antautuessa ja vietti loppusodan pahamaineisella Changin vankileirillä Singaporessa. Sodan jälkeen hän meni aluksi elokuva-alalle käsikirjoittajaksi ja ohjaajaksi. Ensimmäinen kirja, Kuningasrotta, ilmestyi 1962 ja oli myyntimenestys. Se sijoittui Changin vankileirille. Yhtenä hahmona oli Peter Marlowe, jota pidetään kirjailijan alter egona, joskin Clavell ei koskaan suoranaisesti kieltänyt eikä myöntänyt asiaa. Kirjasta sai alkunsa satoja vuosia ja valtavia tiiliskiviromaaneja (Kuningasrotta oli normaalipaksuinen) käsittänyt Aasian Saaga, jonka tunnetuin teos lienee kolmantena ilmestynyt Shogun.

8. Konrad Lorenz, 1944.
Itävaltalainen lääkäri-biologi, leimautumisilmiön keksijä Lorenz jäi venäläisten vangiksi toimiessaan perääntymisvaiheen aikana lääkärinä itärintamalla. Hän jatkoi lääkärin työtään vankileirillä ja vapautui 1948. Lääketieteen nobelisti hänestä tuli 1973.

9. Donald Pleasence, 31.8.1944.
Aloitteleva näyttelijä Donald Pleasence oli aluksi aseistakieltäytyjä, mutta vaihtoi mielipidettään ja päätyi Avro Lancaster -pommikoneen miehistöön. Kone ammuttiin alas miehitetyn Ranskan yllä ja Pleasence päätyi sotavankileirille, jossa hän osallistui viihdytystoimintaan esiintymällä näytelmissä. Sodan jälkeen hän näytteli elokuvassa Suuri pakoretki, joka perustui tositapahtumiin RAF:n miesten yrittäessä joukkopakoa Stalag Luft III -leiriltä. Pleasence itse oli ollut Stalag Luft I -leirillä. Tunnetuin rooli taisi kuitenkin olla Bond-pahis Blofeld elokuvassa Elät vain kahdesti.

10. Kurt Vonnegut, 19.12.1944.
Saksalaistaustainen Vonnegut jäi vangiksi Ardennien taistelussa yksikkönsä jouduttua piiritetyksi. Hän päätyi vankileirille Dresdeniin, joka oli siihen asti säästynyt pommituksilta ... mutta sitten tuli 13.2.1945 ja kolme päivää kestänyt Dresdenin tuho. Vonnegut jäi henkiin, koska hän oli onnekseen maanalaisessa teurastamossa. Kirja Teurastamo 5 kilauttanee kelloja? Niin se käy.

11. Bert Trautmann, 1945.
17-vuotias Trautmann liittyi Luftwaffeen 1941 ja päätyi lopulta laskuvarjojääkäreihin. Itärintamalla hän jäi joksikin aikaa venäläisten vangiksi, mutta onnistui pakenemaan. Sodan lopussa länsirintaman puolella kävi kehnommin. Yksikkönsä hajottua Trautmann jäi amerikkalaisten vangiksi ja pakeni taas vain joutuakseen kesken pakoyrityksen brittien vangiksi. Tällä kertaa Trautmann kuljetettiin Englantiin, jonne hän päätti sodan loputtua jäädä. Lupaava maalivahti pelasi ensin amatööriseuroissa, mutta herätti sitten Manchester Cityn huomion. Trautmann pelasi seurassa 1949-64, legendaarisimpana suorituksenaan vuoden 1956 cup-finaali. 15 minuuttia ennen loppua hän sai kovan tällin yhteentörmäyksessä, mutta pelasi loppuun tehden myös yhden loistopelastuksen ja vieden seuransa voittoon. Myöhemmin huomattiin, että viisi niskanikamaa oli pois paikaltaan ja yksi niistä oli murtunut. Nykyään lähes 90-vuotias Trautmann elelee Espanjassa ja kannattaa yhä Manchester Cityä. Viime aikoina onkin riittänyt ilonaiheita enemmän kuin vuosikymmeniin.
Päivitys 19.8.2017: Trautmann kuoli 2013.

12. John McCain, 26.10.1967.
Komentajakapteeni John McCain oli ollut kovassa paikassa, kun lentotukialus USS Forrestalin kannella laukesi vahingossa raketti, joka sytytti valtavan tulipalon. Koneensa ohjaamossa istunut McCain pääsi kuolemanloukusta pakoon hyppäämällä alas polttoaineletkua pitkin juuri ennen kuin räjähdykset alkoivat. Mm. McCainin kone tuhoutui sen pommien ja polttoaineen räjähdettyä ja 134 merimiestä kuoli. Muutamaa kuukautta myöhemmin McCainin kone ammuttiin alas Hanoin yllä. Hän itse haavoittui ja hyppäsi laskuvarjolla järveen. Pohjoisvietnamilaiset kiskoivat hänet sieltä ylös ja veivät vankileirille, jossa hän vietti seuraavat viisi ja puoli vuotta. McCainin isä, amiraali John McCain Jr. nimitettiin Vietnamin joukkojen komentajaksi 1968. Tällöin pohjoisvietnamilaiset tarjoisivat hänen pojalleen vapauttamista saavuttaakseen propagandavoiton. Poika kieltäytyi ja vapautuminen vaihtui kidutukseen ja viisi vuotta pidempään vankeuteen. Sotavankeudesta jääneet vammat, mm. kyvyttömyys nostaa käsiä pään tasalle, lopettivat lentäjän uran. Nähdessään ylenemismahdollisuudet huipulle heikoiksi hän erosi laivastosta kommodorina ja meni politiikkaan. Pyrkiessään ensi kertaa kongressiin Arizonasta eräs paikallinen syytti häntä kiipijäksi, joka oli muuttanut paikalle vain ehdokkuuden takia. McCain heitti takaisin legendaksi muodostuneen vastauksen: Kuunteles, kaveri. Vietin 22 vuotta laivastossa. Isäni oli laivastossa. Isoisäni oli laivastossa. Meillä, jotka olemme sotilaita, on taipumus muuttaa paljon. Meidän on elettävä kaikkialla maassa, kaikkialla maailmassa. Toivoisin että minulla olisi ollut etuoikeus, kuten sinulla, elää koko ikäni mukavassa paikassa kuten Arizonan ensimmäisessä vaalipiirissä, mutta minun piti tehdä muita asioia. Itse asiassa, kun ajattelen nyt asiaa, paikka jossa olen elänyt pisimmän pätkän elämääni on Hanoi. Ura huipentui presidenttiehdokkuuteen ja tappioon Barack Obamalle 2008.