Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


lauantai 19. maaliskuuta 2016

Uusinta: Poliitikot koulunpenkillä

Lukijalle: Tässä uusinta vajaan kuuden vuoden takaa. Hallitukset ovat sittemmin vaihtuneet, mutta enpä usko poliitikkojen tason siitä merkittävästi kohentuneen. Ainakaan jutun parin vuoden takaisesta kakkososasta päätellen. Ja sitä paitsi pääosa tässä jutussa tutkituista broilereista on yhä grillissä:

Parin viikon takainen Iltalehden viikonvaihdenumero oli tehnyt ansiokasta tutkivaa journalismia ja kaivellut esiin poliitikkojen koulutodistuksia. Mukana oli 26 huippuvaikuttajan paperit, joukossa kaikki 20 nykyistä ministeriä. Kyllähän papereita kelpasi esitellä, ei siellä huonoja ollut kellään. 25 oli ylioppilaita ja nähtävillä olivat kaikkien lukion päättöarvosanat ja YO-tutkinnon arvosanat, paitsi Mauri Pekkariselta vain jälkimmäiset lukion päättötodistuksen ollessa teillä tietymättömillä. Joukon ainoa, jolta on jäänyt lukio suorittamatta oli Henna Virkkunen. Poliittista logiikkaa osoittaa se, että juuri hänet on nimetty opetusministeriksi.

Se, että Virkkunen on ainoa valkolakiton, oli yllätys. Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaisessa politiikassa oli mukana ammatillisen koulutuksen saaneita huippupoliitikkoja. Nykyään nämä oikeita töitä tehneet ovat korvautuneet poliittisilla broilereilla, joiden jalkapohjat valitettavan usein sijaitsevat cirrocumulus-kerroksessa. Ei Virkkunenkaan ole duunari, vaan meni kiertotietä yliopistoon ja suoritti humanistisen alan tutkinnon.
Erityinen yllätys ei ollut se, että poliittisia päätöksiä tehdään seitinohuella luonnontieteellisellä sivistyksellä. 24 päättötodistuksessa vain puolella on suoritettuna pitkä matematiikka, mikä toisaalta on lukiolaisten keskuudessa normaali jakauma. Mutta kun pitäisi olla niin, että asioista päättämässä olisivat ne terävä-älyisemmät. Huolestuttavin piirre oli kuitenkin se, että maailmankuvamme perustana olevasta tieteestä eli fysiikasta vain yhdeksällä oli edes arvosana. Eli lopuilla ei ole koulusivistyksen puolelta hajuakaan esim. siitä, mihin ydinvoimalan toiminta perustuu.
Kielitaito tuntuu olevan monipuolinen. Kaikki ylioppilaat ovat lukeneet pakollisen ykköskielen ja toisen kotimaisen lisäksi ainakin yhtä ylimääräistä kieltä, Anne Holmlund, Jyri Häkämies, Astrid Thors ja Anni Sinnemäki peräti kahta. Kukaan ei ole kuitenkaan YO-kirjoituksissa suorittanut kahta ylimääräistä kieltä. Voidaan silti kysyä, kuinka monella on mitään substanssia sanottavassaan käytetystä kielestä riippumatta.

Jonkin aikaa tietoja toljotettuani huomasin kaikkein mielenkiintoisimman seikan. Noin puolella ylioppilaista kirjoitukset menevät kutakuinkin samoin arvosanoin kun koulukin, mutta poliitikkojen kohdalla on havaittavissa eräs järjestelmällinen poikkeus.
Lukion päättöarvosanat ovat koulun omien opettajien antamia, kun taas ylioppilastutkinnon arvosanat määräytyvät valtakunnallisen kokeen perusteella. Siksi ne saattavat poiketa toisistaan merkittävästi. Kuten jokainen edes ylioppilasjuhlissa käynyt tietää, puhutaan kirjoitusten onnistumisesta yli odotusten tai sitten kirjoitusten menneen penkin alle kouluarvosanoihin nähden.

Lukion opettajat luonnehtivat tyypillisiä kirjoituksissa yli odotusten menestyjiä ja vastaavasti floppaajia tietyin tavoin. Toki kirjoituksissa epäonnistumisen syynä saattaa olla sairastelu tai muu vastaava syy, mutta mikäli mitään tällaisia ei ole, niin molempiin kategorioihin kuuluvia voidaan luokitella selkein piirtein. Keskusteluissa on käynyt ilmi seuraavaa.

Kirjoituksissa koulumenestystään heikommin pärjänneet (alisuoriutujat)
Positiivista:
- aktiivisia osallistujia koulussa
- ahkeria opiskelijoita
- luovat runsaasti ihmissuhteita ja tulevat muiden kanssa toimeen
Neutraalia:
- valtaosa tyttöjä
- varhaiskypsiä
Negatiivista:
- toistavat papukaijamaisesti opetetut asiat, eivät kyseenalaista
- eivät yritä ymmärtää opetettavia asioita, ainoastaan saada hyvän arvosanan ja usein unohtaa sitten koko aiheen
- eivät kykene hahmottamaan kokonaisuuksia; ovat menestyneet yksittäisissä kokeissa mutta kun kaikki on hallittava kerralla, asiat sekaantuvat
- huono paineensietokyky; kun kaikki riippuu yhdestä ainoasta suorituksesta, hermot eivät kestä

Kirjoituksissa koulumenestystään paremmin pärjänneet (ylisuoriutujat)
Positiivista:
- eivät takerru yksityiskohtiin, vaan hallitsevat kokonaiskuvan
- kykenevät löytämään oleelliset asiat
- kovissa paikoissa menestyviä taistelijaluonteita, hermot eivät petä
Neutraalia:
- valtaosa poikia
- aikuistuvat normaalia myöhemmin
Negatiivista:
- laiskoja koulussa
- passiivisia, eivät osallistu tunnilla
- usein epäsosiaalisia, eivät verkostoidu
- joskus ongelmallisia häiriköitä

Kirjoituksissa menestyjinä voi pitää sellaisia, joiden ylioppilastodistuksen arvosanat ovat keskimäärin vähintään puolta numeroa korkeammat kuin päättötodistuksen. Vastaavasti epäonnistujien arvosanat ovat vähintään puolta numeroa matalammat kuin päättötodistuksen.

Tein Iltalehden tietojen perusteella analyysin poliitikkojen menestyksestä. Seuraavassa, kursiivilla kirjoitetussa osiossa olen selittänyt tutkimusmenetelmän ja mikäli se ei kiinnosta lukijaa, niin voi hypätä kursivoidun tekstin yli suoraan lopputuloksiin.

Tutkimuksessa on verrattu kyseisen aineen päättöarvosanaa ja YO-tutkinnon arvosanaa laskemalla erotus YO - päättö. Mikäli YO-tutkinnossa ei ole kyseistä ainetta suoritettu, sitä ei ole huomioitu. Äidinkielessä ja vanhimmissa tapauksissa matematiikassa on kaksi päättöarvosanaa. Näissä tapauksissa on laskettu arvosanojen keskiarvo. Reaalikokeessa on useita eri aineita, joten reaaliaineiden päättöarvosanaksi on laskettu neljän (tai kolmen, jos ei ole neljää) parhaan reaaliaineen (uskonto, psykologia, historia, biologia, maantiede, fysiikka, kemia) keskiarvo. Näin on menetelty siksi, että oletettavasti opiskelija on vastannut reaalikokeessa maksimissaan neljään aineeseen ja valinnut ne parhaista aineistaan.
Mikäli YO-tutkinnon arvosana on ollut laudatur, sen numeroarvoksi on katsottu 9 paitsi jos vastaavan aineen päättöarvosana on ollut parempi, jolloin se on katsottu samaksi kuin päättöarvosana. Näin siksi että kenenkään tutkimuksessa mukana olleen kirjoittaessa ylioppilaaksi ei vielä ollut käytössä arvosanaa eximia.
Näin on saatu 4 - 6 erotusta, joista on laskettu keskiarvo. Mikäli tulos on vähintään +0,5, on kyseinen henkilö suoriutunut YO-kokeista yli odotusten. Mikäli tulos on enintään -0,5, suoritus on mennyt alakanttiin. Jos suoritus on ollut tältä väliltä, hänen katsotaan suoriutuneen odotetusti.
Esimerkkitapauksena ruoditaan tuore ministeri Juha Rehula. Äidinkielestä toinen arvosana 8, toinen 7 eli keskiarvo 7,5. YO-kokeesta M eli 8. Erotus 8 - 7,5 = +0,5. Ruotsin kieli 5 - 6 = -1. Englanti 6 - 6 = 0. Saksa 5 - 6 = -1. Pitkä matematiikka 6 - 7 = -1. Reaaliaineista uskonto 9, historia 9, biologia 8, fysiikka 6, kemia 7. Viidestä aineesta fysiikka putoaa heikoimpana pois, reaaliarvosanaksi tulee 8,25. Erotus 9 - 8,25 = +0,75. (Koska päättötodistuksen reaalikeskiarvo oli alle 9, arvosana L katsotaan yhdeksiköksi. Mikäli keskiarvo olisi ollut esim. 9,5, L olisi katsottu 9,5:ksi. Vastaavasti muissa aineissa L olisi katsottu yhdeksiköksi jos päättöarvosana olisi ollut 9 tai vähemmän, muussa tapauksessa L olisi katsottu samaksi kuin päättöarvosana.) Suoritettujen kuuden aineen arvosanojen erotuksien keskiarvo on kahden desimaalin tarkkuudella -0,29. Juha Rehula on siis menestynyt YO-kirjoituksissa hieman heikommin kuin koulussa muuten, mutta ero on alle 0,5 pykälää eli tilastoissa hänet katsotaan normaalisuoriutujaksi.


YO-kokeissa odotusten mukaisesti suoriutuneita poliitikkoja eli keskiarvopoikkeama alle 0,5 arvosanaa päättötodistuksesta oli neljätoista eli hieman yli puolet otoksesta. Tämä vastannee normaalitilannetta.

YO-kokeissa odotuksia huonommin suoriutuneita olivat kaikki kymmenen muuta!

YO-kokeissa yksikään huippupoliitikko ei ollut kyennyt nostamaan tasoaan eli suoriutumaan keskimäärin vähintään 0,5 arvosanaa päättötodistustaan paremmin!

Edes niukkaan tasonnostoon kovassa paikassa kykeni vain kolme poliitikkoa 24:stä. Eniten tasoaan nosti Mikael Jungner tuloksella +0,17, muut nostajat olivat Timo Soini ja Anni Sinnemäki. Tasan tarkkaan nollatulosta teki niin ikään kolme poliitikkoa eli Päivi Räsänen, Paula Lehtomäki ja Tuija Brax, jotka olivat lähes täysin kympin tyttöjä eivätkä flopanneet kirjoituksissa. Selvästi kovimmat paperit ovat Päivi Räsäsellä, lähes pelkkää kymppiä ja kuusi laudaturia. Paula Lehtomäellä muuten samoin, mutta matematiikassa kahdeksan ja magna. Tuija Braxilla enimmäkseen yhdeksikköä ja kuusi laudaturia, mutta hän toisaalta suoritti vain lyhyen matematiikan eli YO-lakissa pitäisi olla kultaisen lyyran paikalla punainen varoituskolmio.

Tasonsa laskijoista pahiten floppasi Jyrki Katainen, lopputulos -1,50. Kataiselta Iltalehti kysyi haastattelussa, miten voi valtionvarainministeri päättää miljardeista kun matematiikannumero on lyhyestä kuutonen. Katainen vastasi, ettei koulunumero haittaa yhtään eikä se häntä edes harmita, kun ei parempaan pystynyt. Jumalauta, halkoliiteristä voi hakea hakkuupölkyn ja opettaa sille sen verran matikkaa että sekin saisi lyhyestä matikasta kuutosen! Entisellä matikanopettajallani oli tapana sanoa, että lyhyen matikan YO-kokeesta selviää läpi vaikka hyvin koulutettu apina. Katainen ei edes osallistunut matikassa YO-kirjoituksiin - ja tällainen tyyppi meillä on valtiovarainministerinä!
Muita kovia floppaajia eli yli yhden arvosanan pudottajia olivat Sirkka-Liisa Anttila (-1,31) ja Paavo Väyrynen (-1,42).

Olisi tietysti mukavaa pystyä tekemään vertailua poliitikot vastaan satunnaisesti valittu otos. Nyt joutuu tyytymään vain mutu-arvioon omista muistikuvista. Arvioisin muistamieni tapausten perusteella, että todellakin noin puolet, ehkä hieman ylikin, suoriutuu YO-kokeista odotusten mukaisesti eli poikkeama on alle puoli arvosanaa. Sanotaan että heitä on vaikkapa 55 %. Lopuista ehkä 25 % alisuoriutuu ja 20 % ylisuoriutuu eli menestyy odotettua paremmin. Ylisuoriutujia on vähemmän kuin alisuoriutujia siksi, että etenkin maaseutulukioissa arvosanat ovat usein todellista tasoa paremmat.

Kertauksena vielä YO-kirjoituksissa flopanneiden opiskelijoiden tyypilliset negatiiviset ominaisuudet:
- toistavat papukaijamaisesti opetetut asiat, eivät kyseenalaista
- eivät yritä ymmärtää opetettavia asioita, ainoastaan saada hyvän arvosanan ja usein unohtaa sitten koko aiheen
- eivät kykene hahmottamaan kokonaisuuksia; ovat menestyneet yksittäisissä kokeissa mutta kun kaikki on hallittava kerralla, asiat sekaantuvat
- huono paineensietokyky; kun kaikki riippuu yhdestä ainoasta suorituksesta, hermot eivät kestä

Tällaisia tapauksia päättäjistämme on siis lähes puolet!


Entäpä sitten ylisuoriutujien positiiviset ominaisuudet:
- eivät takerru yksityiskohtiin, vaan hallitsevat kokonaiskuvan
- kykenevät löytämään oleelliset asiat
- kovissa paikoissa menestyviä taistelijaluonteita, hermot eivät petä

Tällaisia henkilöitä päättäjistämme ei löytynyt yhtäkään!

3 kommenttia:

Strix Senex kirjoitti...

Mitäpä tuohon sanoisi. Huomattavan suuri osa poliitikoista käyttää paljon enemmän pään alaosaa kuin yläosaa. Toimittajakunnan keskuudessa se tuntuu sääntö, josta on vain harvoja poikkeuksia. Viime aikoina se tuntuu olleen myös heidän käyttämiensä asiantuntioden tärkein valintakriteeri.

FRDM kirjoitti...

En löydä todistuksiani, joten en voi verrata, nousivatko arvosanani ylioppilaskirjoituksissa vai laskivatko ne. Luultavasti tapahtui molemmin päin. Ainekirjoituksessa floppasin täydellisesti siitä, miten olin koulussa pärjännyt. Englannista puolestaan nappasin opettajienkin hämmästykseksi hyvällä tuurilla L:n, mikä oli selvästi yli odotusten. Muissa aineissa taso taisi olla sama sekä koulussa että kirjoituksissa. Mainittakoon kuriositeettina, että kirjoitin samasta koulusta samaan aikaan kuin Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläinen, jonka koulunumerot eivät täysin ennakoineet menestystä tulevassa elämässä. No, olihan Unto kuitenkin suuri tähti jo lukiossa. Hän oli Kokoomuksen nuorisopoliitikko ja piti puheita koulun juhlissa. Kaikki tiesivät, että Untosta tulee vielä jotain.

Kommenttini tarkoitus ei ole muistella vanhoja koulukavereitani vaan tarttua arvoisan blogi-isännän arvioihin matematiikasta ja sen tarpeellisuudessa nykyajan yhteiskunnassa.

En kiistä matemaattisten taitojen tärkeyttä. En kirjoittaisi nyt tätä tietokoneella, jos kaikkien maailman ihmisten matematiikan taidot olisivat yhtä huonot kuin minulla. Ihmiskunta taitaisi elää vielä kivikaudella. Jos jotain olisi keksitty, se olisi keksitty kokeilemalla.

Olen kuitenkin vastahakoinen myöntämään sitä, että matematiikka olisi kaikki kaikessa, ja että siinä menestymättömät eivät olisi edes koulutetun apinan tai halkopölkyn arvoisia. Maailmanhistoriassa on lukematon määrä esimerkkejä siitä, miten matemaattisesti lahjakkaat ja älykkäät ihmiset ovat tehneet huonoja ratkaisuja ja johtaneet niin firmoja kuin valtiota kuin perheitäkin tuhoon. Toisaalta on myös esimerkkejä siitä, kuinka matemaattisilta taidoiltaan ja ehkä myös älykkyydeltään vähemmän lahjakkaat ovat tehneet hyviä ratkaisuja ja menestyneet elämässään.

Matematiikka on tärkeä työkalu, mutta sitä hyvin käyttävä ei automaattisesti ole hyvä kaikessa.

Ikävä kyllä nykyisin suuri osa ihmisistä suljetaan lähes kaiken luovan toiminnan ulkopuolelle siksi, että heidän matemaattiset taitonsa eivät ole riittävät. Tämä näkyy monilla tavoilla ympäristössämme. Uudet julkiset rakennukset ovat toinen toistaan oudompia hökötyksiä. Merellä kulkevat laivat ovat ruman näköisiä liikkuvia laatikoita. Kauneuttakin tietysti vielä on monessa asiassa, koska ei matemaattisuus sulje pois taiteellisuutta. Matemaattisuuden ehdoton vaatimus sulkee kuitenkin muotoilun ja suunnittelun alalta pois paljon taiteellisesti lahjakkaita ihmisiä, joiden näkemykset toteutuneina tekisivät ympäristöstämme vieläkin kauniimman ja monimuotoisemman.

Edellä esittämästäni varmaan jo voikin päätellä, mitkä ovat omat lahjani matematiikan alalla. Niitä ei valitettavasti juuri ole. Olen alkanut miettiä, että syy voi olla osittain huonossa lyhytkestoisessa muistissani, jolla puolestaan voi olla jotain tekemistä ADHD-piirteiden kanssa. Minulla ei ole koskaan virallisesti todettu kyseistä kirjainyhdistelmää, mutta nettitesteistä tulee niin kovat pisteet, että asiasta ei liene epäselvyyttä.

Aivoni toimivat kuin vanha DOS järjestelmä, joka ei kykene moniajoon. Pystyn ajattelemaan vain yhtä asiaa kerrallaan. Heti, kun alan ajatella uutta asiaa, entinen pyyhkiytyy pois aivan kuin tieto sähköisestä muistista. Puhelinnumeronkin joudun katsomaan luettelosta kahden tai kolmen numeron pätkissä, koska muistini koko ei kunnolla riitä koko pitkän numerosarjan tallentamiseen. Näillä eväillä laajojen matemaattisten tehtävien ratkaiseminen on työlästä. Taloustieteen opinnotkin jouduin aikoinaan vaihtamaan sosiologian opinnoiksi, kun tavallinen kirjanpito, jonka kuka tahansa merkantti tai merkonomi hallitsee, sai pääni sekaisin. Tilastotieteen perusopinnot, joita puolestaan uudet opintoni edellyttivät, sain läpi rimaa hipoen äärimmäisillä ponnistuksilla tajuamatta asioista yhtään mitään. Sama oli tyyli lukion matematiikan kokeissakin, josta sain kerran jopa kympin. Samasta kokeesta uusittuna kahden viikon päästä olisi tullut ala-arvoinen. Apinan tavoin ulkoa opeteltu ei nimittäin kauan mielessä pysy.

Jaska Brown kirjoitti...

Strix Senex: Poliitikot ovat paljon luultua älykkäämpiä, mutta heidän älynsä on erityisesti sitä "paviaaniälyä" eli kykyä vaistota kuinka hallita laumaa, ei kykyä tehdä viisaita ja kauaskantoisia ratkaisuja.

FRDM: Olen kuitenkin vastahakoinen myöntämään sitä, että matematiikka olisi kaikki kaikessa, ja että siinä menestymättömät eivät olisi edes koulutetun apinan tai halkopölkyn arvoisia.
No ilman muuta olet tässä oikeassa. Jos tekstistäni välittyi toisenlainen kuva, niin pahoittelen.

Matematiikka on tärkeä työkalu, mutta sitä hyvin käyttävä ei automaattisesti ole hyvä kaikessa.
Ei tietenkään. Enkä tässä tekstissä oikeastaan tarkoittanut matematiikkaa, vaan sen seurauksia eli kykyä hallita luonnontieteet. Ilman niitäkin pärjää, jos ammatti on siihen sopiva. Mutta pointti onkin siinä, että ne hallitsemalla tietää myös sen, mitä ei tiedä - ja pystyy päättelemään, milloin on tehnyt virheen. Jos nämä taidot puuttuvat, ei pitäisi olla mukana päättämässä yhteisistä asioista.