Lukijalle: Tämä aihe on kummitellut mielessäni jo vuosikausia. En kuitenkaan ole löytänyt vastausta otsikon kysymyksiin. Niinpä jätän tämän arvoituksen lukijoilleni tarjoamatta minkäänlaista vihjettä siitä, mitä olen itse ajatellut. Siitä yksinkertaisesta syystä, etten pidä yhtäkään keksimistäni mahdollisista vastauksista alkuunkaan uskottavana.
Oletetaan aluksi pieni vihreä mies, joka saapui maapallolle reilut 30 vuotta sitten, esimerkiksi Orwellin vuonna 1984. Täällä hän sulautui paikalliseen väestöön ottaen aina haluamansa muodon haluamassaan paikassa siirtyäkseen riittävästi tarkkailtuaan seuraavaan paikkaan ja muotoon. Hänen johtajansa tiesivät maailman asukkaiden jakaneen planeetan eri valtioihin ja erilaisten ihmisten asuttavan eri valtioita. He olivat antaneet agentilleen antaneet tehtäväksi selvittää, mitkä seikat vaikuttivat näiden eri valtioiden menestykseen ceteris paribus. Tarkoittaen siis, että alueiden sää- ja muita luonnonoloja ei tarvitsisi huomioida, ainoastaan ihmisten aiheuttamat seikat.
Tutkimuksen aikaan elettiin 1980-luvun puoliväliä. Se on valittu ajankohdaksi, koska tuolloin tilanne oli yhteiskuntapoliittisesti ollut riittävän pitkään stabiili. Kun katsoo maailmankarttaa 1945 ja 1985, muutokset ovat hyvin vähäisiä. Siirtomaiden itsenäistyminen oli enimmäkseen tapahtunut yli 20 vuotta sitten, joten nekin olivat jo ehtineet näyttää karvansa. Sosialismi ei vielä ollut romahtanut ja aiheuttanut omaa turbulenssiaan.
Koska tarkkailija oli puolueeton, hän luonnollisesti kykeni objektiiviseen, tunteettomaan määrittelyyn. Hänellä ei myöskään ollut painolastinaan ihmisten koulutusta ja kulttuuria, jotka saavat aikaan puolueellisia ennakkokäsityksiä ja joskus jopa estävät tiettyjen oleellisten kysymysten esittämisen sekä havaintojen teon. Eri maiden inhimillisen hyvinvoinnin määrän ja minkä tahansa muun muuttujan välille hän määritti korrelaation. Hän havaitsi viiden muuttujan korreloivan selvästi hyvinvoinnin kanssa. Näistä kolme korreloi erityisen voimakkaasti, kaksi jonkin verran heikommin. Nämä viisi asiaa on perusteltuineen lueteltu seuraavassa. Jokaisen perässä on luku, joka kuvaa sen suhteellista merkitystä. Voimakkaimman tekijän indeksiksi on valittu 100 ja muut vastaavasti suhteessa siihen.
1. Yhteiskuntajärjestelmä (100)
Merkittäviä yhteiskuntajärjestelmiä on kaksi: sosialistinen ja kapitalistinen. Parhaat sosialistiset maat ovat menestyneempiä kuin huonoimmat kapitalistiset. Normisääntö on kuitenkin se, että kapitalistisisten maiden menestys on paljon parempi kuin sosialististen. Poikkeamat säännöstä selittyvät muilla tekijöillä. Parhaiten ero on nähtävissä niissä maissa, jotka ovat jakautuneet kahtia eri yhteiskuntajärjestelmiin, kuten Saksa ja Korea. Molemmissa kapitalistinen puoli on ylivertainen sosialistiseen verrattuna. Sama ilmiö on havaittavissa Kiinassa, joka ei kuitenkaan ole vertailukelpoinen, koska kapitalistinen Taiwan on vain murto-osa sosialistisesta Manner-Kiinasta. Jopa Jemenissä, jonka köyhyys aiheutuu muista seikoista, sosialistinen Etelä-Jemen on Pohjois-Jemeniä köyhempi. Selvin indikaattori järjestelmien paremmuudelle ovat ihmisten siirtymiset puolelta toiselle. Vain aniharvat siirtyvät kapitalistisesta maasta sosialistiseen. Sosialistisista maista siirrytään kapitalistisiin moninkertaisin määrin huolimatta siitä, että sosialistiset maat yrittävät raja-aidoin ja pakolla pitää ihmiset rajojensa sisällä.
Sosialismi on todisteiden valossa kapitalismia huonompi järjestelmä.
2. Etnisyys (83)
Ihmiset voidaan jakaa lukuisiin eri rotuihin, joiden keskinäiset rajat ovat epämääräiset. Ulkonäköä lukuun ottamatta ryhmien sisällä on kaikissa ominaisuuksissa enemmän eroja kuin ryhmien välillä. Esimerkiksi japanilaiset ovat keskimäärin lyhyempiä kuin tanskalaiset, mutta monet japanilaiset ovat pidempiä kuin keskimääräinen tanskalainen.
Yksi suurryhmiin tapahtuvat jako on esimerkiksi eurooppalaiset, afrikkalaiset, seemiläiset, itäaasialaiset ja eteläaasialaiset. Tämä jako jättää huomioitta väestömäärältään vähäiset ryhmät, kuten intiaanit, melanesialaiset ja bushmannit. Jaon toinen ongelma on eteläaasialaisten ryhmä, joka on hyvin epäyhtenäinen. Tällä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska muiden muuttujien kuin rodun pysyessä samana yhteiskunnilla ei mainittujen suurrotujen välillä ole merkittäviä eroja – yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Esimerkiksi eurooppalaiset ja itäaasialaiset ovat muodostaneet yhteiskuntia, jotka ovat olleet muiden muuttujien pysyessä samoina kutakuinkin yhtä toimivia.
Poikkeus säännöstä ovat afrikkalaiset. Yksikään afrikkalaisista koostuva yhteiskunta ei ole onnistunut yhteiskuntana. Ceteris paribus mitä selkeämmin eurooppalaiset ovat hallinneet jotakin Afrikan maata, sitä paremmin se on onnistunut. Tälläkin hetkellä (huom. siis 1985) Afrikan kaksi köyhintä maata ovat Liberia ja Etiopia, jotka ovat ainoat Afrikan maat, jotka eivät ole koskaan olleet siirtomaita. Afrikan menestynein maa on eurooppalaisen vähemmistön hallitsema Etelä-Afrikka, johon pyritään naapurimaista siirtotyöläisiksi. Kaikissa maissa, joissa afrikkalaiset elävät muiden kanssa, he ovat elintasoltaan alimpana. Yksittäistapauksina he voivat menestyä hyvinkin, mutta silloin muun kuin mustan perimän osuus on yleensä suuri. Tällä ei tietenkään yleensä ole mitään tekemistä syrjinnän kanssa: mikään ei yleensä estä minkään rodun edustajaa toimimasta missään tehtävässä tai saavuttamasta mitään ansiota eikä yhdenkään rodun edustaja yleensä saavuta mitään etuisuutta syntyperänsä perusteella.
Keskimääräisiä menestyseroja yhteiskuntien välillä rotu selittää melkoisen vahvasti.
3. Uskonto (81)
Maapallolla on lukuisia uskontoja ja uskontojen sisällä on lukemattomia pieniä variaatioita. Merkittäviä maailmanuskontoja on muutamia, mutta niissäkin on vertailun kannalta yleensä ongelmia. Esimerkiksi hindulaisuus on vallitseva vain Intiassa, mikä estää suorittamasta vertailuja muihin uskontoihin. Samoin buddhalaisten maiden kanssa ceteris paribus samanlaisia maita on vaikea löytää. Ainoat melko luotettavat arviot voidaan tehdä kristinuskosta ja islamista. Näiden kohdalla sekä keskinäinen ero että ero muihin uskontoihin on yleensä selvä. Kristityt maat ovat poikkeuksetta ceteris paribus menestyneempiä maita kuin muut ja kristittyjen maiden sisällä protestanttiset yleensä menestyksekkäämpiä kuin katoliset ja ortodoksiset. Islamilaiset maat taas ovat poikkeuksetta epäonnistuneempia kuin muut. Ei tarvitse muuta kuin verrata Israelia mihin tahansa rajanaapuriinsa. Äkkiseltään voisi luulla, että uskonto on kaikkein voimakkain indikaattori. Näin onkin yhteiskunnallisella tasolla, mutta ei yksilötasolla. Muslimit voivat menestyä siinä missä muutkin yhteiskunnassa, joka ei ole islamilainen. Vastaavasti islamilaisissa yhteiskunnissa muslimit ovat yleensä menestyksekkäämpiä kuin muut, mikä johtuu muiden sorretusta asemasta. Jopa muslimeista koostuva yhteiskunta voi olla kohtuullisen hyvin toimeentuleva, kunhan diktatuuri on pakottanut uskonnon alistettuun asemaan. Kristittyjen yhteiskuntien tasolle se ei silti yllä. Jotkin muslimivaltiot ovat hyvinkin vauraita, mutta se johtuu niiden öljyvaroista. Kärjistetysti sanoen muslimien rikkaus on peräisin siitä, että länsimaat ovat kehittäneet laitteita, joiden toimivuus on riippuvainen muslimimaissa sattumalta sijaitsevasta luonnonvarasta, jonka hyödyntämiseen vaadittavan infrastruktuurin ovat länsimaalaiset suunnitelleet ja kehitysmaalaiset siirtotyöläiset rakentaneet ja ylläpitäneet.
Tietyt uskonnot ovat yhteiskunnalle erityisen haitallisia, mikäli niille annetaan valtaa. Ainakin islam on tällainen.
4. Monikulttuurisuus (34)
Toisin kuin voisi pikaisen tarkastelun perusteella luulla, monikulttuurisuus tai monietnisyys eivät ole mitään ongelmia sinänsä. Etenkin monietnisyys on täysin ongelmatonta – olettaen että eri etniset ryhmät jakavat saman kulttuurin. Tällöin monietnisyyskin katoaa muutamassa sukupolvessa. Monikulttuurisuuskaan ei ole mikään ongelma, mikäli molempien toisistaan poikkeavien kulttuurien edustajat hyväksyvät toisen kulttuurin, minkä merkkinä on yleensä ainakin jonkinasteinen ihmisten siirtyminen kulttuurista toiseen kaksisuuntaisesti. Esimerkiksi Suomessa ortodoksien ja luterilaisten välillä ei esiinny ongelmia ja ihmiset siirtyvät uskonnosta toiseen ongelmitta. Sen sijaan esimerkiksi Pohjois-Irlannissa katolilaisten ja protestanttien välillä on suunnaton juopa. Käytännössä jokainen kulttuuri voi suhtautua vihamielisesti mihin tahansa toiseen kulttuuriin, mutta on muutamia kulttuureja jotka suhtautuvat vihamielisesti kaikkiin muihin. Varmimpana tällaisen kulttuurin tuntomerkkinä on suvaitsematon suhtautuminen kyseisen kulttuurin hylkäävään ihmiseen, kuten islamilaisessa kulttuurissa.
5. Väentiheys (26)
Liian suuri väestöntiheys on ongelma vain, jos yhteiskunnalla on muitakin ongelmia. Väestöntiheys ei myöskään ole yksioikoinen mittari, vaan siedettävä tiheys on riippuvainen käytettävissä olevista resursseista. Esimerkiksi Hollanti on hyvin tiheään asuttu, mutta silti onnistunut yhteiskunta koska se on kapitalistinen, eurooppalaisten asuttama protestanttinen maa. Sen sijaan Intian ongelmia pahentaa sen ylikansoitus.
Nämä havainnot ovat helposti kenen tahansa tehtävissä. Ei siihen tarvita mitään pientä vihreää miestä. Ainoastaan silmät auki olemista, tilastotietoja ja älyllistä rehellisyyttä. Silti havaintojen esittäjiä kritisoidaan ankarasti, poikkeuksena nykyään sosialismin kritisointi. Sosialismi lienee poikkeus siksi, että se ei kykene elämään loiselämää kapitalismin sisällä, toisin kuin muut neljä. Kritisointia luonnehtii kolme yhteistä tekijää:
1) Yleensä hyökätään kritisoijaa eikä hänen väitettään vastaan, normaalein syyte on rasismi. Vastaväitteet ovat tiivistettävissä siihen, että todetaan "noin ei saa sanoa" sen sijaan, että sanottaisiin "tämän syyn takia väitteesi on virheellinen".
2) Harvat asialliset vastaväitteet perustuvat poikkeustapauksiin tai todellisuudella jossitteluun. Analoginen esimerkki: jos joku väittäisi että "pitkät ihmiset ovat koripallossa parempia kuin lyhyet", vastaväite olisi joko a) "onhan olemassa hyviä lyhyitäkin koripalloilijoita" tai "jos korirenkaat olisivat 150 cm korkeudella, tilanne olisi toinen". Molemmat väitteet ovat kiistatta tosia, mutta kokonaiskuvan kannalta täysin epäoleellisia.
3) Vastaväitteet vyöryttävät lukuisia yleensä tunteisiin vetoavia syitä, jotka koostuvat sanahelinästä vailla substanssia ja tilastotietoa. Tämä on merkki kognitiivisesta dissonanssista eli tietojen ja asenteiden ristiriidasta, jonka seuraus on tietojen hylkääminen asenteiden voittaessa. Yleensä vastaväitteiden sisällöstä näkyy haavekuva ihannemaailmasta, joka poikkeaa reaalimaailmasta. Tunnettu Humen periaate on: "Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä miten niiden tulisi olla." Tästä olen johtanut Jaskan korollaarin: "Siitä, miten asioiden pitäisi olla, ei voi päätellä miten ne todella ovat."
Kysymys kuuluukin, miksi tosiasioita ei hyväksytä. Pinnallinen vastaus on hyvin helppo antaa. Ihmiset pyrkivät mukautumaan normiin. Noin 80 % ihmisistä - tämä on suuripiirteinen arvio - on ohjattavissa. Kun normi on näiden tosiasioiden hyljeksiminen, suurin osa määkii muun lammaslauman mukana. Pienellä osalla heistä on toki toivoa, mikäli he altistuvat muullekin tiedonvälitykselle kuin propagandalle. Mikäli jossain asiassa tiedonvälitys on todellisuuden vastaista, voidaan ihmiset jakaa karkeasti seuraavasti:
1) 10 % on ollut silmät auki ja ottanut itse asioista selvää ollen oikeassa.
2) 10 % on niitä vastarannankiiskejä, jotka haluavat periaatteesta inttää vastaan ja ovat siksi tällä kertaa sattumalta oikeassa.
3) 20 % olisi oikeassa, mikäli olisi ottanut asioista selvää, mutta on ollut virallisen totuuden varassa ja uskoo siksi sitä.
4) 50 % on täysin vietävissä olevia lampaita, jotka seuraavat yleistä mielipidettä.
5) 10 % tiedostaa tosiasiat, mutta on liian pelkurimaista antaakseen itselleen luvan olla oikeassa.
Tällä hetkellä ryhmä (3) pienenee kiihtyvällä vauhdilla tosiasioiden iskiessä vasten yhä useamman kasvoja. Se ei kuitenkaan riitä, koska ryhmät (4) ja (5) muodostavat enemmistön. Ne muuttuvat vasta sitten, kun tiedonvälitys muuttuu. Ja kun tiedonvälitys muuttuu valheellisesta todelliseksi tosiasioiden pakottamana, silloin väestön näkemyksissä kyseessä ei ole muutos, vaan suoranainen luhistuminen. Koska ajattelevat ryhmät (1) ja (3) ovat jo totuuden kannalla ja kyse on vain johdettavissa olevan ryhmän muuttamisesta. Paras esimerkki tästä on Natsi-Saksa, jossa suurin osa kansasta oli natsien hiljaisia kannattajia vielä vuoden 1944 lopussa, kiitos virallisen totuuden. Kuinka monta kannattajaa oli vuotta myöhemmin?
Suomessa on kuitenkin periaatteessa vapaa tiedonvälitys. Tästä huolimatta suurin osa mediasta on aivan viime aikoihin asti kirjoittanut pelkkää mokutuspropagandaa. Vain muutama tolkun säilyttänyt toimittaja, kuten Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin on ollut huutavan äänenä korvessa. Tämä johtuu siitä, että siinä missä kansasta 80 % on vietävissä, toimittajista muiden mukana kulkevaan sopulilaumaan kuuluu 90 %. Ei ole toista ammattia, jossa sekä palkan että vaikutusvallan osamäärä ajattelukyvyn kanssa olisi yhtä pahassa epäsuhdassa. Toisaalta siinä missä ohjailtavissa oleva kansa muuttaa mielipidettään hetkessä, toimittajat kaivautuvat tiukemmin entisiin poteroihinsa, koska heidän takinkäännöstään jäisi todisteita.
Tilanne maassa on tällä hetkellä huolestuttava. Suomen kansa on yhtä pahasti jakautunut kuin 1930- tai 1970-luvuilla. Tilanne ei ole yhtä paha kuin 1918 - vielä. Mutta maamme asema huononee koko ajan, kun sen yhtenäisyyttä heikennetään haittamaahanmuuton seurauksilla. Tilanne on sama kaikkialla Euroopassa.
Tällaiset asiat eivät tapahdu omalla painollaan. Niitä ohjaillaan jostakin. Hämmennystä herättää se, mitä hyötyä voi olla Euroopan muuttamisesta sekasortoiseksi kehitysmaaksi. On ymmärrettävää, että asioita tajuamattomat ja hyvää tarkoittavat ihmiset, kuten toimittajat ja avustusjärjestöjen rivityöntekijät työskentelevät tämän tuhoisan tavoitteen hyväksi. Mutta täydellinen arvoitus on se, mikä taho on masinoinut tämän ymmärtämättömyydessään tuhoisan massan liikkeelle.
Jäljelle jää oleellinen kysymys: Kuka tästä hyötyy ja miksi?
Ja ennen kaikkea: miksi Euroopan johtajat hyväksyvät tämän?
Onko Ylen toimittaja narsisti?
11 tuntia sitten
14 kommenttia:
Kiitos. Erinomainen kirjoitus. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee sen.
Koska en itsekään ole kovin kykenevä erottelemaan mitään yksittäisiä instansseja taikka erityisiä syitä näille tapahtumille, saatan vain ottaa pohdinnan premissiksi sen varmastikin voimakkaasti biologisperäisen tosiseikan, että - kuten muuan Rautarouva äskettäin ilmaisi - "me emme ole Jumalan lapsia vaan me olemme Pirun sikiöitä. Me ihmiset olemme p*skiaiskuorrutettuja p*skiaisia p*skiaistäytteellä" ja tästä premissistä derivoisin kysymykseesi "kuka?" vastauksen "mikä tahansa kuviteltavissa oleva, ihmisistä koostuva taho" ja kysymykseen "miksi?" vastauksen "koska sellainen sauma ("window of opportunity") sattuu olemaan olemassa", ja jos ja kun tilanne on näin paskamainen (verikoirat haukkuvat ja myrkkyapinat kentävät puissa) sanoisin, että VÄHINTÄÄNKIN - jos emme nyt kertakaikkiaan yhtään parempaan kykene - VÄHINTÄÄNKIN on meidän ajateltava OMAA ETUAMME. Kun ei sitä tunnetusti kukaan muukaan ajattele, ellemme me itse.
Jos emme nyt saakaan selvyyttä huilunsoittajasta niin vähintäänkin voimme sen ymmärtää, että jos muiden hiirulaisten tavoin luritusta seuraamalla päädymme mereen ja kuolemme, on kysymyksessä varsin tuhoisa joukkosuggestio. Joka on... huono juttu.
Tokikaan emme voi näin toimia, koska suggestiolla on näitä talismaanisia sanoja ja konsepteja, jotka estävät meitä tekemästä mitään muuta kuin sen, mitä huilunsoittaja tahtoo kuten "kansainväliset sopimukset", "ihmisoikeudet", "Suomen maine maailmalla", "rasismi" jne. joita hiirulainen säikähtää ja päättää lähes vaistomaisesti mielummin kuolevansa, kuin olla kuulumatta ryhmään.
Nimimerkki "thule" lähetti mainion listan kaksiosaisessa kommentissa, valitettavasti väärään postaukseen. Kopioin thulen vastaukset tähän:
Jälleen mestarillista sanankäyttöä ja viiltävää logiikkaa Jaskalta. Kiitos. Hyvin perustellut painotukset.
Kysymykseen ei ole helppo vastata. Vaikka on selvää, että tätä vyöryä ohjataan tietoisesti, on tuskin kyseessä vain yksi ainoa toimija kaiken takana. Pikemminkin on useita tahoja, joiden intressejä tämä kehitys palvelee, ja jotka omalta osaltaan myötävaikuttavat siihen aina kun kykenevät. Välillä alkuunpanijana, välillä mahdollistajana, rahoittajana ja joskus vastavoimanakin toisilleen, milloin intressit sattuvat joltain osin menevän ristiin.
Näin äkkiseltään ajateltuna mieleen tulevia tahoja, jotka hyötyvät Euroopan destabilisaatiosta ovat ainakin:
1) Suurpääomaa edustavat keinottelijaterityisesti pankit ja amerikkalaiset bisnesmogulit, kuten George Soros et al. Eurooppa on heille kilpailija ja heikentämällä taloutta siellä, on heidän mahdollista hankkia suurempia osia omaisuudesta sieltä haltuunsa edullisemmin. Samalla paikalliset hallitukset pidetään kriiseillä niin kiireisinä, etteivät ne kykene reagoimaan tähän.
2) Euroopan oma federalismia ajava "eliitti", joka haluaa kriisien varjolla luoda totalitaarisen poliisivaltion ja pystyttää uuden Neuvostoliiton (tai Neljännen Valtakunnan), jossa kaikki valta keskittyy heille. Jyrki Katainen ja Alexander Stubb ovat tällaisesta loistava suomalaisia esimerkkejä, vaikka kumpikin kuuluu tuossa porukassa vain alimpaan kätyrikastiin.
(Jatkuu seuraavassa...)
(thulen kommentti jatkuu)
3) Yhdysvallat, erityisesti sen military-industrial complex, jolle Eurooppa on kilpailija ja jatkuvat konfliktit elinehto, ja joka näkee mahdollisuuden lisätä vaikutusvaltaansa alueella kriisin kautta. Lähi-idän destabilitaatio alueen öljyvarojen kontrolloimiseksi on osa samaa kuviota ja jatkunut jo vuosikymmeniä.
4) Kiina kasvattaa jatkuvasti painoarvoaan maailmantaloudessa ja -politiikassa. Edellisen Aasian talouskriisin jälkeen se on muiden Aasian maiden tapaan harjoittanut erittäin varovaista linjaa ja sillä tavoin kääntänyt makrotalouden vahvasti linjalle, jolla se vaurastuu Amerikan ja Euroopan velkaantuessa ja eläessä yli varojensa. Kiinalla on valtava kulta- ja valuuttavaranto ja se on matalalla profiililla haalimassa kontrolliinsa maailman luonnonvaroja sillä välin kun kilpailijat painivat omien ongelmiensa kanssa. Kiina omistaa jo puolet Afrikasta.
5) Venäjä hyötyy Euroopan heikkoudesta ja hajaannuksesta ajaessaan omia alueellisia etujaan.
6) Iranin teokratiaa hallitseva shiiapapisto, jonka lopullisia tarkoitusperiä voi vain arvailla. Toki hekin ajavat alueellisia etujaan ja kippaavat mielellään omia ongelmiaan vääräuskoisten niskaan, mutta kuka tietää kuinka hulluja suunnitelmia heillä on mielessään. Nyt kun talouspakotteita ollaan purkamassa ja ydinohjelma mahdollistamassa, on vain ajan kysymys koska he saavat päähänsä edesauttaa islamilaisten ennustusten mukaista tuomiopäivää pyyhkimällä juutalaiset maan päältä (ts. nukea Israelin suuntaan).
7) Arabimaiden, ennen kaikkea Saudi-Arabian, vallanpitäjät ja wahhabistisen vesikauhuislamin maailmanvalloituksesta haaveilevat sunnifanaatikot, Muslimiveljeskunta etunenässä, jotka haluavat levittää islamia ja sen myötä omaa vaikutusvaltaansa mahdollisimman laajalle.
8) Jihadistijärjestöt, kuten ISIS ja Al Qaida, joita valtamedia ja edellä mainitut isot pelurit tarjoilevat yleisölle kaiken pahan alkuna ja juurena, tietysti edistävät omia tavoitteitaan levittämällä invaasiotaan ja luomalla turvattomuutta ja epäjärjestystä Eurooppaan, mutta itse asiassa nekin ovat ennemminkin työkaluja, joita em. tahot hyödyntävät. Samaan kategoriaan menevät Hamas ja palestiinalaiset, joiden "ahdinkoa" käytetään keppihevosena islamistiagendan ajamisessa ja joille löytyy länsimaista ylen määrin ymmärtäjiä, erityisesti vasemmiston riveistä.
Näiden lisäksi on Euroopassa tietysti valtava määrä opportunistisia keinottelijoita ja kyynisiä rahastajia, jotka haistavat tilaisuuden tehdä tiliä. Nämä tukevat ja myötävaikuttavat kehitykseen ja mielipiteenmuokkaukseen, vaikkeivät olekaan varsinaisia järjestelijöitä tai päähyötyjiä. Näitä perskärpäsiä ovat SPR:n kaltaiset järjestöt, maahanmuuttajarikollisuudella rahastavat juristit ja VOK-bisnestä pyörittävät yritykset. Ja tietysti tulijoista itselleen uusia äänestäjiä havittelevat puolueet.
Professori: Kiitän.
kaleidoskooppiihmispään: Sanapeliin ei pidä mennä puolustautumaan, vaan iskeä takaisin. Esimerkiksi sanoilla "maanpetturuus", "rasismi" (siis omaa kansaa kohtaan) ja "kansallinen etu". Ja sitä paitsi, miten kehitysmaiden käy jos sivistysmaista tehdään kehitysmaita?
thule: Ansiokas listaus. Suurin osa noista on käynyt omassa mielessäni, mutta en joko a) voi uskoa niitä tai b) ole tarpeeksi asiantunteva arvioidakseni. Muutama arvio:
1) Lyhytnäköistä, mutta mahdollista. Sotii pitkällä tähtäimellä tekijöiden omia etuja vastaan, uskoisin.
2) Uskottavaa muuten, mutta vaikuttaako tuo porukka riittävän fiksulta siihen?
3) Ks. 1.
4) Kenties periaatteessa uskottavin selitys, mutta Kiinan toimista ei ole pienintäkään merkkiä.
5) Epäilemättä Venäjä tätä yrittää, mutta on epäuskottavaa että sen muskelit riittäisivät.
6) Riittämättömät resurssit.
7) Käytännön toteutus onnistuu, mutta jonkun muun on suunniteltava.
8) Muuten hyvä, mutta puuttuvat sekä kyvyt että resurssit.
Nuo vastauksesi tarjoavat kyllä kysymykseen mahdollisia vastauksia, mutta jätin kysymättä oikeastaan sen vielä oleellisemman kysymyksen. Kaikki vastauksesihan käsittelivät kohtaa 2 lukuun ottamatta Euroopan ulkopuolisia tahoja. Ja kohta kaksikin lähti siitä käsittämättömästä (teoriassa, ehkä ei käytännössä) olettamuksesta, että Euroopan johtoon ovat päässeet poliitikot, jotka eivät välitä sen paremmin Euroopan kuin oman kansansakaan eduista. Mihin ovat kadonneet valtiomiehet?
Lisään päätekstiin kysymyksen: "Ja ennen kaikkea: miksi Euroopan johtajat hyväksyvät tämän?"
Tietystikin kansainvälinen juutalaisuus.
Unkari lienee ainoa Euroopan maa, jonka johto ei ole juutalaiskontrollissa joten siellä asiasta puhutaan valtakunnallisessa tv-lähetyksessä hämmästyttävän avoimesti. Video on toki jo ehditty poistaa Youtubesta parin viikon aikana moneen otteeseen:
https://www.youtube.com/watch?v=TKpe4swiVOc
Tuossa vielä sangen hyvä amerikanjuutalaisen rabin haastattelu. Loppua kohti käy melko absurdiksi, mutta totuudenjanoiset kuunnelkoot:
https://www.youtube.com/watch?v=vyuDNsTSXl8
Olen mietiskellyt samoja kysymyksiä. Eivät johtajat ole tyhmiä, ei EU-eliittiin kuka tahansa pääse. Jyrki Kataisesta voi olla montaa mieltä, mutta on hän ainakin taitava poliitikko, voitti monet vaalit. Eikä kokoomuksen johtoonkaan helpolla pääse, kuten Ilkka Kanerva voi todistaa.
Jos historiasta jotain voi oppia, niin eliitit ovat ennenkin tehneet käsittämättömiä päätöksiä. Ensimmäinen maailmansota on hyvä esimerkki, ennen sotaa oli kirjoitettu useita kirjoja, joissa todistettiin, että Euroopan suurvaltojen välinen sota on mahdoton, koska se tulisi aivan liian kalliiksi, eikä sen lopputulosta voisi ennustaa.
Mitä eliitit sitä paitsi kuvittelivat hyötyvänsä siitä sodasta? Mitä Saksan keisari tai Venäjän tsaari oikein halusivat, mitä heillä ei jo olisi ollut? Molemmilla oli vain hävittävää. Silti sota julistettiin ja sotaa hurrattiin, nuori Hitler yhtenä heistä. Väkijoukot saattelivat armeijoita laulaen rintamalle. Miksi?
Erilaisia salaliittoja on ehdoteltu, bilderbergia sun muuta, David Rockefelleriä tai George Sorosta. Minusta yksinkertaisin selitys on se, että poliitikot ovat politiikkansa vankeja, tietävät, että menettävät valtansa, jos kääntävät nyt takkinsa. Ovat luultavasti oikeassa. Eivät poliitikot halua ratkaista kriisejä, he tarvitsevat kriisejä, joihin sitten voivat esittää omia ratkaisujaan. Eurokriisi on nyt unohtunut, kun on maahanmuuttokriisi. EU tarvitsee kriisejä.
Kaikenkaikkiaan erinomaista sottailua Jaskalta. Noista kysymyksistä voi todeta, että heitit pahan pallon, eikä varmaa faktaa pysty tarjoamaan, mutta mielipiteen sentään. Minäkään en usko noihin suuren rahan salaliittoihin. Sellaisethan haluavat tuottaa mahdollisimman suurta voittoa, joten ne pyrkisivät saamaan haltuunsa mantereen mahdollisimman hyväkuntoisena. Kaaokseen syösty Eurooppa ei ole hyväksi bisneksille. Sama koskee myös Venäjää, Kiinaa yms. Eurooppa ei ole pelkkä taloudellinen kilpailija, vaan se on myös valtavan suuri markkina-alue, ja Europaskastan ostaa huomattavasti vähemmän venäläistä energiaa ja aasialaista elektroniikkaa kuin toimiva Eurooppa.
Erityisesti en usko mihinkään juutalaisten salaliittoon, mitä kerta toisensa jälkeen aina hehkutetaan ja tässäkin kommenttiosiossa esille tuodaan. Eli on siis olemassa juutalaisten masinoima salaliitto, jonka tarkoituksena on saada Eurooppa täyteen ihmisiä, jotka haluavat tappaa nimenomaan juutalaisia. Ja samalla islamisoida Eurooppa, muuttaa sitä kautta Välimeri islamin sisäjärveksi jonka itäisen pussin pohjalla on täysin motissa oleva juutalaisvaltio. Ei vaan mene jakeluun.
Itse yleensäkin tuumailen, että miksi etsiä salaliittoa, jos tarjolla on inhimillistä typeryyttä eli kysymykseen ”miksi” ja ” miksi Euroopan johtajat hyväksyvät tämän?” heitän villin ehdotuksen: Entäs jos tässä on vaan päässyt sattumaan vahinko? Läntinen Eurooppa on ollut 1960-luvulta alkaen enempivähempi ja nykypäivänä aina vaan enempi vasemmistohumanistien johtama. Se porukka ei tunnetusti pane paljoa painoa realismille, vaan elää utopiassa ja vaatii muittenkin elämään siinä, näytti kaduilla miltä hyvänsä. Entä jos kävikin vaan niin, että se hippien laulama ”Vesimiehen aika” sitten vaan tuli ja läksi kerralla lapasesta ja sen mukaan eletään, sillä eihän vasemmistohumanisti kerta kaikkiaan voi tunnustaa olleensa väärässä. Opportunistit sitten vaan hiihtävät perässä, niin kuin ne hiihtäisivät vaikka vallassa olisivat natsit.
Ja lisäys vielä kohtaan ”kuka hyötyy”. Yksi taho joka ilman muuta hyötyy, joskaan ei ole itse saanut tätä aikaiseksi vaan se tapahtuu länsimaisten hyödyllisten idioottien myötävaikutuksella on tietysti islam. Ne tyypit, jotka haluavat levittää islamia eivät välitä siitä, kuinka paskassa kunnossa Eurooppa on. Riittää, kun siellä eletään profeetan sanoman mukaisesti. Jo se itsessään tarkoittaa islamilaiselle täydellistä yhteiskuntaa.
Yksi syy on talous.Talous ei oikein kasva jos väkimäärä ei kasva.Ei niitä ihmisiä tänne tuoda töitä tekemään,niitä halutaan tuoda tänne kuluttamaan.
Kehitysmassa ihminen on esim. suurille kulutustavarajäteille täysin turha olento,länsimaahan muutettuaan hän alkaa kuluttamaan näiden yhtiöiden valmistamia tuotteita,samoin lääketeollisuus,kauppa.rakennusteollisuus ym ym.Lista on loputon.
Minua on häirinnyt koko ajan tässä keskustelussa se,että aina väitetään tämän takana olevan ns. hörhöjen ja äärihumaanien ja vasemmistolaisten salaliitto,että he yksin aiheuttavat tämän.Ehkä takana onkin maailman bisneseliitti,he eivät koskaan joudu tekemisiin maahanmuuton vahinkojen kanssa ja toisaalta hyödyt näkyvät seuraavan kvartaalin tuloksessa ja bonuksina.Jos tämän takana olisi vain luonnevikaiset maailmanparantajat,niin tämähän olisi jäänyt tekemättä,tuo porukka ei saa yksin mitään aikaiseksi.
Väkimäärän kasvaessa rahan määrä kierrossa lisääntyy ja sitä on helpompi lisätä aiheuttamatta haitallisen korkeaa inflaatiota.BKT kasvaa ja sen kasvu mahdollistaa korkeamman velkasumman.
Ja aina niistä joku ryhtyy tekemään töitäkin.
Rikoksen tutkinta alkaa selvittämällä paikallaolijat. Sitten tutkitaan motiivit. Sitten katsellaan rahan kulkua. Sen jälkeen poistetaan mahdottomuudet. Jos kaikki paikalla olijat tiedetään on todennäköisyydet sitten puhumassa.
Motiiveja:
1. Kunnianhimo, ylpeys, näyttämisen ilo (hyödyllinen idiootti)
2. Kiristäminen (mahdollinen)
3. Lahjonta (maan tapa, eun tapa)
4. Muun (suuremman) rikoksen maton alle lakaisu
5. Pelko (ei uskalleta toimia)
6. Taistelu (luokkasota?)
7. Lavastus (sitä tässä todennäköisesti on)
8. Hyöty (niinku mikä?)
9. Ahneus (Poliitikkojen palkinvirka?)
10. Viha, katkeruus, maailmantuska (WW2-traumat?)
11. Kateus (Ruotsin talous :D)
12. Rakkaus (ei liene relevantti pääarkkitehdin kohdalla, ruohonjuuritasolla kylläkin)
13. Mielisairaus (epätodennäköinen, vaikka johtajissa persoonallisuus häiriöt ovatkin ylesempiä?)
14. Avunanto (toisen maan nuoleskelu)
15. Pikaistus (ei liene tässä kovin relevantti)
16. Uskonto, rituaali (salaseurat?)
17. Kosto (WW2-julmuudet)
18. Kilpailu, nokittaminen (Poliitikkojen tai bisnespomojen peli, jossa pelataan kovilla panoksilla)
19. Uhraus (halpatyövoimaa, liittovaltio)
20. Sadismi
21. Itsesuojelu
22. Hyväksymisen hakeminen, muille todistelu (Suomen imagotyöryhmä, kansallinen itsetunto?)
23. Ultimate sh*t test (feminismi?)
24. Napoleonkompleksi
25. Jännitys, seikkailu
Asiaa tietenkin hankaloittaa se, ettemme tiedä. Ketkä olivat paikalla, missä ja milloin. Ajankohta voi olla kaukainen ja alkuperäiset henkilöt voivat kasvaa heinää hautausmaalla. Motiivit palautuvat lopulta pieneen klikkiin, kenties vain yhteen pääarkkitehtiin ja mukana olijoiden motiiveja voidaan katsoa listasta. Alemman portaan motiivi organisaatiossa lienee vähäpätöisempi kuin yläportaan. Nykyisyys on menneisyyksien summa. Menneisyyttä voi etsiä poistamalla aikakausia kerrallaan hamaan menneisyyteen asti.
Pääarkkitehdilla on aina kaukainen visio. Kaukainen visio puolestaan edellyttää omien resurssien tunnistamisen ja vaikutettavan asian läpikotaista analyysiä. Sitten valitaan strategia. Strategian jälkeen sopiva henkilöstö. Ja henkilöstö voidaan jakaa strategiseen, operatiiviseen ja taktiseen. Kaikki toteuttavat jotain roolitusta ja vastauksia mitä, kenelle ja miten on hyvä kysyä. Kussallakin korkealla portaalla tiedetään aina enemmän kuin alemmalla. Oikeastaan myös huoltoon, hallintoon, sidosryhmiin, alihankkijoihin ja rahoitukseen voidaan huomioida myös.
Ja sitten on tosiaankin fraktion tai erillisyyden mahdollisuus. Moni voi olla yht aikaa liikkeellä toisistaan riippumatta ja tai tietämättä. Siinä on vyyhti selvitettävänä.
Niin ja sitten se vahinko.
Erityisesti en usko mihinkään juutalaisten salaliittoon, mitä kerta toisensa jälkeen aina hehkutetaan ja tässäkin kommenttiosiossa esille tuodaan. Eli on siis olemassa juutalaisten masinoima salaliitto, jonka tarkoituksena on saada Eurooppa täyteen ihmisiä, jotka haluavat tappaa nimenomaan juutalaisia.
https://www.youtube.com/watch?v=5jl-OJJVAEg
Ja samalla islamisoida Eurooppa, muuttaa sitä kautta Välimeri islamin sisäjärveksi jonka itäisen pussin pohjalla on täysin motissa oleva juutalaisvaltio. Ei vaan mene jakeluun.
Jo 1800-luvulla itävaltalainen esoteerikko Guido von List totesi että juutalaiset haluavat tuhota valkoisen rodun. Erityisesti germaaniset kansat tuntuvat olevan tulilinjalla.
Miksi ihmeessä muka?
En minä vain tiedä, mutta näin asia todellakin on.
Jaskalta tosi mielenkiintoinen avaus. Tuo suhde 80% - 10% -10% on minullakin usein ollut mielessä. Eli 80% on duunareita tai lähinnä palkollisia jotka menevät valtavirran mukana koska eivät osaa tai uskalla käyttää järkeään muuhun kuin arkipäiväisyyksiin. 20% perustaa yrityksiä ovat johtotehtävissä tai sitten suunnittelijoina, ovat siis luovia. Heistä noin 10% prosenttia käyttää aivojensa kapasitettia myös ajatteluun eivätkä hyväksy valtavirran teemoja pureksimatta. "Kun kaikki ovat samaa mieltä, niin kaikki ovat väärässä," totesi Kenraali Patton (jos oikein muistan) aikoinaan. Mielestäni hän osui naulan kantaan. Tämän ilmiön huomasin myös työelämässä, jossa joutui pomojen kanssa vaikeuksiin ja sen näkyi kaikessa, myös palkassa. Siis kun oli sitä mieltä että pomo oli väärässä, ja sitä tapahtui usein.
Tuosta salaliitto teoriasta voi olla montaa mieltä, mutta eihän siihen juutalaisia tarvita. Jos islamismin tarkoitus on valloittaa maailma, niin sitähän tässä ollaan tekemässä Eurooppalaisten poliitikkojen suosioliisilla avustuksella.
Toisaalta on jo mielestäni todistettavasti näytetty, että pankkiirit ja oligarkit pystyvät aikaansaamaan taloudellisen kaaoksen ja he pystyvät hyötymään siitä. Yleensä silloin tapahtuu omaisuuden uusjako ja rikkaat rohmauvat silloin itselleen jälleen valtaosan.
Arvostamani ruotsalainen bloginpitäjä Lars Bern on kirjoituksissaan (Antropocene.se) esittänyt vähän samantyyppisiä ajatuksia maailmanmenosta kuin thule.
Ruotsihan on ihan omanlaisensa esimerkki. Maa täysin kulttuurimarksisimin ryvettämä ja siellä vallitsee demokratu. Lehdistön alennustila on vielä pahempi kuin Suomessa ja Appelsinin kaltaiset kirjoittajat pantaisiin julkiseen jalkapuuhun hurraahuutojen säestämänä. Tosin lielvää yrittämistä avautumiseen on. Poliitikot ovat todella tyhmiä. Kouluttamattomia ja sivistämättömiä maahanmuuttajia perseileviä ja alkuperäisväestöä mollaavia. Monen asiaa paremmin tuntevan mielestä myös kansa on tyhmentynyt viimeisen 40 vuoden aikana syynä asenteellinen ja heikko koululaitos.Ruotsi käynee kuitenkin erinomaisesta kokeesta siitä miten tuhotaan Eurooppalainen teollinen mahtimaa ja hyvinvointivaltio.
Pakalliset tuntemani vähän fiksummat tyypit valittelevat yksinäisyyttään kun normaalit keskustelut pyörivät säässä ja turhanpäiväisyyksissä. Mutta niinhän se on ollut maailman sivu. Useimmat naapuritkin pysyvät kohteliaan hajuraon päässä kun tietävät, että tuossa asuu se suomalainen vähän omituinen, taitaa olla rasisti.
Sopiii minulle oikein hyvin. Vältän kekkereitä jossa pitää jaaritella tuntikausia säästä Zlatanista ja lätkästä.
Luojan kiitos on tämä netti, josta voi kaivaa sitä todellista tietoa. Ja löytyy samanamielisiä. Hämmästyttävää on se että sitä niin harva tekee. Jokin twitteri tai naamaseinä riittää useimmille.
Kiitoksia kommentoijille. Valitettavasti en nyt ehdi jokaiselle henkilökohtaisesti vastaamaan, kun pitää lähteä tienaamaan verorahoja matuille. Tässä kollektiivinen vastaus.
Ensinnäkin en usko mihinkään salaliittoihin, varsinkaan juutalaisten sellaisiin. Siinä meillä porukka jossa kolmelta tyypiltä saa neljä mielipidettä.
Pidän tätä tilannetta onnettomien sattumien summana. Toki on varmaan sellaisia tahoja (tietyt miljardöörit, ISIS, SPR tai muut terroristijärjestöt), jotka tästä lyhytnäköisesti hyötyvät ja pyrkivät tilannetta ehkä vauhdittamaan. Niiden resurssit eivät kuitenkaan riitä masinoimaan tätä. Huomannet muuten, että listasta puuttuvat esimerkiksi Saudi-Arabia ja Venäjä. Ne voivat olla mahdollisia, mutta en usko eivätkä niidenkään resurssit riitä kuin vauhditukseen. En usko niiden mukanaoloon siksi, että saudit tajuavat kyllä, ettei kukaan ole ostamassa heidän öljyään jos länsimaat romahtavat. Venäläiset taas kyllä haluavat Atlantille kuten aina, mutta he eivät halua enää muslimeja riesakseen, omissakin on tekemistä.
Vihavainen kirjoitti blogissaan äskettäin tekstissä Informaatiosota 1 osuvan loppukaneetin:
"Mikäli Suomen älymystö olisi tuohon aikaan ollut yhtä runsaslukuinen ja yhtä herkkäuskoinen kuin nyt, olisi tappiomme ollut varma. Sodan aikana informaatiopuolustusta sen sijaan johti kansallisesti ajatteleva älymystö ja sen yleisönä oli maanläheinen junttiväestö, jonka maailma rakentui etupäässä konkreettisten asioiden pohjalle ja jonka huijaaminen siksi oli lontoolaisille intellektuelleille mahdotonta. Vielä huonommin se onnistui itärajan takaisilta pöljiltä, joiden puheiden ja tekojen välillä vallitsi niin syvä juopa, ettei sen ylittäminen yleensä ollut mahdollista."
Tämä on tärkein syy: älymystön heikkotasoisuus. Olen istunut paljon kokouksissa. En kuitenkaan edes murto-osaa siitä, mitä sitkein "älymystö". Tämä johtuu siitä, että kokouksissa mennään sen jaarittelevimman tahdilla. Eikä siinä ole se penaalin terävin kynä kyseessä. Näin ollen fiksummat turhautuvat -> jäävät pois -> luottamustehtävät kertyvät niille, joilla on lujin persnahka.
Tähän kun yhdistetään vielä hyvissä oloissa elävän kansakunnan konsensushakuisuus, niin liemessä ollaan. Konsensushakuisuus tarkoittaa sitä, että vähänkin loukkaavat ja kovat ratkaisut jätetään pois. Tästä seuraa se, että keskustelua hallitsevat ne, jotka loukkaantuvat herkimmin. On epäkohteliasta sanoa ihmisen mielipidettä typeräksi ja anteeksiantamatonta se on silloin, kun se on oikeasti typerä.
Näin ollen meiltä ovat jääneet pois fiksuimmat johtajat, koska he eivät ole kestäneet itseään typerämpien jaarituksia kokouksissa. Jäljelle jääneistä ovat karsiutuneet pois ne, jotka ovat uskaltaneet sanoa asiat suoraan. Niinpä johtoon on päätynyt keskinkertaisia hyssyttelijöitä ja tulos on tämä.
Lähetä kommentti