Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


perjantai 7. elokuuta 2015

Suomalaisen yleisurheilun taso 2015

Pori on nyt porinansa porissut, mutta tässä tulevat vielä Kalevan Kisojen jälkiporinat. Vuonna 2011 tein tutkimuksen, jossa vertailin Kalevan Kisojen tasoa kautta aikojen. Perinteiseen tapaan päivitän tilanteen lisäämällä vertailuun tämänvuotisen tilanteen.

Vertailussa suoritetaan laskennalliset "maaottelut" kolmihenkisin joukkuein. Jokaisista Kalevan Kisoista on otettu jokaisesta normaaliin Ruotsi-maaottelun ohjelmaan kuuluvasta lajista (eli kaikki muut paitsi kävelyt ja moniottelut) kolme parasta suomalaista joukkueeseen. Sitten käydään läpi yksitellen ottelut kaikkien muiden vuosien Kalevan Kisojen vastaavaa joukkuetta vastaan. Jokainen laji, niin miehissä kuin naisissakin otetaan mukaan ja lasketaan pisteet Ruotsi-ottelun kaavalla eli 7-5-4-3-2-1 kaikissa niissä lajeissa, jotka ovat olleet molempien verrattavien vuosien KK-ohjelmassa. Tarkemman selvityksen käytetystä metodista ja laskentaohjelmasta voi käydä lukemassa alkuperäisestä tutkimuksesta.

Koska tänä vuonna kyseessä olivat 108. Kalevan Kisat, se tuottaa 107 ottelua jokaiselle joukkueelle. Omakohtainen näppituntuma oli kisojen jälkeen, että kyseessä olivat ehkä aavistuksen verran heikkotasoisemmat kisat kuin viime vuonna Kuopiossa. Osasyynsä tähän oli säätila. Voi helvetti, että oli kylmää, sunnuntaina sentään pärjäsi kohtalaisesti takilla ja ilman pitkiä kalsareita. Kontrasti oli iso, koska ainakin viidet edelliset kisat on käyty vähintäänkin lämpimässä säässä tai jopa paahtavassa helteessä kahden edellisvuoden tapaan.

Edellisiin kisoihin verrattuna tilanne oli kuitenkin parempi. Vuosi 2015 voitti vuoden 2014 pistein 410-382. Uusimmat kisat, joille nämä hävivät, käytiin vuonna 2007. Kaiken kaikkiaan 107 ottelusta tämänvuotiset kisat voittavat 79 ja häviävät 28 ollen näillä 79 voitolla tasoltaan kaikkien aikojen 29. parhaat. Mutta: viimevuotiset Kuopion kisat sijoittuvat yhtä pykälää ylemmäs voitettuaan 80 ottelua, vaikka häviävätkin keskinäisen ottelun tämänvuotisille kisoille! Selitys löytyy ristiinpeluusta, tarkalleen ottaen siitä, että tämänvuotiset kisat häviävät vuosille 1980 ja -82, toisin kuin viimevuotiset. Tämä kertoo siitä, että naisten taso on nousussa, koska noilta aikaisemmilta vuosilta otteluista puuttuvat naisten uudet lajit, jotka siis tänä vuonna sujuivat viimevuotisia paremmin.

Kovimmillaan taso on ollut 80- ja 90-luvuilla. Tämänvuotiset kisat häviävät kaikille vuosina 1980-2007 järjestetyille kisoille lukuunottamatta vuotta 1986, jonka ne voittavat jopa yllättävän selvästi 348,5-333,5. Sen lisäksi tappio tulee vuodelle 1976 lukemin 322,5-337,5.

Varhaisten vuosien kisoja vastaan tämä vuosi ottaa tietysti joka lajissa voiton 16-6. Ensimmäinen yksittäinen pistemenetys tulee vuoden 1926 kisoille; silloin Paavo Nurmi ja Armas Kinnunen vetäisivät 5000 metriä silloisiin maailman huippuaikoihin, joilla olisi tämänvuotisessa taktiikkakisassa voitettu niukasti pronssia. Viimeinen täysin pistein (tuolloisella lajivalikoimalla 288-108) otettu voitto saavutetaan vuoden 1934 kisoja vastaan. Ensimmäiset pistetappiot yksittäisissä lajeissa tulevat 800, 1500 ja 5000 metrillä vuoden 1937 kisoille. Selitys löytyy tuolloisista maailman huipputuloksista tämänvuotisia taktiikkajuoksuja vastaan.

Kun vertaa tämänvuotisia suorituksia aiemmin Porissa järjestettyihin kilpailuihin, tulokset ovat seuraavat:
Vuotta 1915 vastaan tulee tietysti puhdas voitto 256-96.
Seuraavia Kalevan Kisoja porilaiset saivat odottaa vuoteen 1953, joka häviää luvuin 385-187.
Vuosi 1967 kärsii tappion 376-218.
Helsingin MM-vuonna 1983 naisten lajeja oli jo paljon, taso oli korkea ja tämä vuosi häviää luvuin 319-363.
Toisen kerran MM-kisat järjestettiin Helsingissä 2005, jolloin SM-tasolla miteltiin taas Porissa, tämä vuosi häviää luvuin 380,5-411,5.

Sitten kommentit kestävyysjuoksuista matka matkalta, kritiikki omasta ennusteesta ja välipaloina välihuomautuksia kursiivilla.

Ihan aluksi täytyy huomauttaa eräästä valitettavasta seikasta, jollaista en olisi uskonut yleisurheilussa ja kestävyysjuoksussa näkeväni. Tämä siltä varalta, että kyseinen henkilö sattuu tätä tekstiä lukemaan, mitä kyllä epäilen, koska sekä henkilökohtaisesti saamani käsityksen että kuulemani mukaan hän poikkeaa muista kestävyysjuoksijoista myös henkisiltä harrastuksiltaan. Kilpailun jälkeen on tapana onnitella voittajaa kohteliaasti, jos tämä on vain mahdollista eikä mennä töykeästi ohi. Kuuluu urheilun peruskäytöstapoihin.

M 800 m
Tällaista on tapana sanoa "taktiikkajuoksuksi", mutta enpä nyt tiedä oliko kellään minkäänlaista hajua taktiikasta ensimmäisten 500 metrin aikana. Tuntui siltä, että kaikki olivat vain ihmettelemässä mitä muut tekevät. Sitten kärkeen puolivahingossa päätynyt Jaakko Laakso lähti, mutta ehkä hieman liian aikaisin. Lampinen painoi sitten takakaarteessa ohi ja otti omansa, vaikka Sandells pistikin niin tiukalle että minulla ei ollut aavistustakaan kumpi lopulta voitti. Erityisen ilahduttava oli vasta 17-vuotiaan Markus Teijulan pronssimitali. Tuomo Salonen oli ihme kyllä mukana alkuerissä ja Panu Jantunen karsiutui niukasti finaalista taktiikkajuoksusta. En oikein osaa laskea Salosta ennusteeseen mukaan, koska mies on juossut vasta kymmenkunta kertaa leikkauksen jälkeen.
Kun kursiivilla merkitty Salonen lasketaan pois, ennuste oli Lampinen-Jantunen-Sandells. Mestari oikein ja toinen muista mitalisteista, mutta väärällä paikalla. Jos karsiutunut Jantunen poistetaan, niin Lampinen-Sandells-Laakso, muuten oikein paitsi Teijula tuli ihan puskista pronssille.

Monessa kenttälajissa paikalla oli joku juniori "koeurheilijana" suorittamassa esim. avausheiton, samoin juoksuissa käytiin aamupäivällä jokin nuorten kilpailu. Sponsori lupasi sitten nuorille palkkion. Tätä systeemiä ei voi muuta kuin kehua. Mukava välipala yleisölle ja varmasti ikimuistoista nuorille. Yhtenä näkyvänä sponsorina oli vakuutusyhtiö Lapsenturva, jonka logo oli numerolapussa. Joidenkin naisurheilijoiden kohdalla tuppasi hieman hymyilyttämään, kun teksti "Lapsenturva" oli osunut mitä sopivimpaan kohtaan.

M 1500 m
Pohdin ennakossa, juokseeko Lindahl vitosen vai tonnivitosen. Päädyin tonnivitoseen, mutta niin vain mies oli vitosella ja simahti täysin lopussa. Oli ilmeisesti polla sekaisin vielä pari tuntia myöhemmin, koska oli myös tämän kisan lähtöviivalla. Kuten myös Aki Nummela. Luulevatko heput olevansa paavonurmia? Ja sitä paitsi Paavo juoksi molemmilla kerroilla sentään tonnivitosen ensin ja vitosen vasta sitten. Odotetusti herrat miehittivät jumbosijat. Ensimmäinen kierros mentiin 66,5, mikä olisi tarkoittanut loppuaikaa 4.10. Tämän jälkeen jengi vähän hermostuikin ja otti keskinäistä painimatsia takasuoralla. Toinen kierros mentiin vielä hitaammin, viittasi jo tasaisella vauhdilla loppuaikaan 4.15. Sitten Jiri Karjalainen näytti vanhemmille konkareille vähän vauhdinpidon mallia kiihdyttäen kärkeen. Taktisesti kypsimmän juoksun teki Ilari Piipponen, joka nousi ensin kakkoseksi ja sitten viimeisellä takasuoralla Karjalaisen rinnalle pakottaen näin kaikki kärkeen halukkaat kiertämään kaukaa. Ja takasuoran päättyessä kärkeen, kun tilaisuus avautui. Kärkipaikka piti loppuun asti, pussiin joutunut Sandells nousi lopussa hopealle jääden vähän enemmän mestaruudesta kuin kasilla. Ilahduttavaa, ettei hyytynyt lopussa kuten yleensä viime aikoina.
Ennuste oli Piipponen-Sandells-Lindahl, mutta viimeisintä ei voi laskea kun oli juossut vitosen alle. Tällöin pronssisijalle piti nousta Riku Marttisen, mutta hän jäi neljänneksi seitsemänneksi ennustamani Jari Räsäsen noustessa kolmanneksi.

Minna Nikkanen hyppäsi viimevuotiseen tapaan SE:n. Kuten silloin kirjoitin, olin parhaillaan vessajonossa ja näin suorituksen aidanraosta. Perinne jatkui: tällä kertaa olin vessasta tulossa ja sain seiväspaikan näkökenttääni samalla hetkellä, kun Minna lähti vauhtiin. Pitäisiköhän Minnan palkata minut isoihin kisoihin mukaan käymään kusella aina silloin, kun hänellä on ratkaiseva yritys?

M 5000 m
Ensin mentiin melkein puoleen matkaan hölkytä-kölkytä -tahtia, eli semmoista karvan verran alle neljän tonnin Cooperia. Sitten Vattulainen kyllästyi ja heitti pökköä pesään. Sen jälkeen oleellisen kysymyksen piti olla se, juokseeko Vattulainen Lindahlin kiriltä jalat alta vai ei. Juoksi. Mutta oleellinen kysymys olikin aivan muuta, eli onko Järvenpää löytänyt kympin jäykistelyn jälkeen jalkansa alle. Oli. Meno oli aivan eri näköistä, kolme kierrosta ennen maalia keulaan ja Vattulainen hyytyi. Lindahl yritti seurata, mutta oli aivan sippi kellon soidessa ja romahti lopulta kolmanneksi.
Veikkaus oli Vattulainen-Järvenpää-Lindahl, eli kärkikaksikko meni väärinpäin. Tai oikeastaan Lindahl oli kursiivilla, koska veikkasin hänen juoksevan mieluummin 1500. Pronssille tässä tapauksessa olin sijoittanut Martti Siikaluoman, joka juoksi aivan eri lailla verrattuna kevään maastoihin jääden peräti sijalle 13.

Eräässä lajissa kiinnitin huomiota tietyn juoksijan olemukseen. Syy tuloskehityksen tyssäämiseen löytyy kyllä peilistä. Yleisempi ongelma piireissä on liiallinen laihuus, mutta tässä tapauksessa kyseinen juoksija oli alkanut muistuttaa oman uransa jälkeen kovasti leventynyttä seurapomoaan. No, tilanne sentään ei ole yhtä paha kuin eräällä seitsenottelijalla, jolle aikoinaan otettiin kaksi aikaa 200 metrille. Ensimmäinen oli lähdöstä maaliin ja jälkimmäinen maaliintulosta siihen, kun perse lakkasi hytkymästä. Yleensä jälkimmäinen aika oli pidempi.

M 10 000 m
Alun ihmettelyn jälkeen Arttu Vattulainen paineli kärkeen ja veti koneen hyytymättä loppuun asti. Mukaan lähteneistä kelpo kevätkuntonsa kadottanut Jaakko Nieminen tipahti pian kyydistä, 3-4 km välillä matkasta jäivät Manninen, Järvenpää ja Charicha, joista viimeisin jäi pian suomalaisparivaljakosta. Vattulaista ei päästetty karkuun, vaan seurattiin vaanien muutaman kymmenen metrin etäisyydellä. Järvenpään meno näytti hieman väkinäiseltä, Manninen taas pyöritti askeltaan varsin lupaavasti MM-maratonia ajatellen jättäen Järvenpään ja ajaen Vattulaisen kiinni. Mutta kaikkein ilahtunein olin Vattulaisesta; aiempi vääntäminen oli muuttunut tsiljoona kertaa sulavammaksi. Sanoin pari kilometriä ennen maalia, että Henaattorin on kohta lähdettävä, koska pitkä loppuveto on hänen ainoa mahdollisuutensa Vattulaista vastaan. Vaan eipähän tuo lähtenyt. Viimeisen kierroksen alkaessa Vattulainen meni eikä meinasi. Sen miehen kintereissä on jo nyt minuuttia parempi tulos, jos pääsisi sopivaan seuraan. Muista täytyy poimia Tuomas Jokinen, joka on ties kuinka monetta kertaa taas tehnyt paluun. Valitettavasti olin ilmeisesti oikeassa pari vuotta sitten, kun totesin loistavan tulevaisuuden olevan jo takana.
Ennuste mitalikolmikosta oli täysin oikein ja oikeassa järjestyksessä.

Omituisiin harrastuksiini kuuluu erikoisten tienviittojen bongailu. Porin lähellä osui tämmöinen silmään:


M 3000 m esteet
Ukonmaanaho ei edes yrittänyt MM-rajaa ja valinta oli oikea, sen verran vaikealta meno vielä näytti. Jimmy Finnholm pääsi yllättävän lähelle ja luulin hänenkin rikkoneen yhdeksän minuutin rajan, mutta viimeinen kilometri oli niin hidas, että ei sittenkään. Hannu Granberg yllätti todella positiivisesti pronssillaan ja yli kymmenen sekunnin ennätysparannuksella. Ukonmaanaho tähdännee vielä ensi vuonna tosissaan EM-kisoihin ja ehkä jopa olympialaisiin keskittyen sitten enemmän hampaiden paikkaamiseen.
Kulta ja hopea oikein, pronssille ennustettu Nummela oli vaisu ja jäi viidenneksi, jolle sijalle olin ennustanut Granbergin. Harjamäki oli siinä välissä kuten pitikin.

Porin lähettyvillä mainostettiin teiden varsilla myös samaan viikonvaihteeseen osuneita Herättäjäjuhlia. Jos nyt jotain uskonnollisia bileitä olisi pitänyt samaan aikaan paikkakunnalla järjestää, niin Lähetyspäivät olisivat sopineet paremmin. Aikoinaan vitsailtiin, että on se kumma kun Veikko Artmania ei koskaan valittu Vuoden lähetystyöntekijäksi.

N 800 m
Ensimmäiset 500 metriä olivat mitäänsanomattomat. Viimeisessä kaarteessa Zenithan yleensä luotettava taktiikan taju petti, koska hän oli ajautunut pakkorakoon. Jos hän ei olisi noussut Storbackan rinnalle, hän olisi joutunut todennäköisesti pussiin ja kisa olisi ollut siinä. Niinpä oli pakko kiertää kaarteessa voittoa ajatellen ja tuhlata voimia, mikä vei mitalin. Tosin voittoa ei luultavasti olisi tullut millään taktiikalla, koska hän ei jostain syystä näyttänyt olevan terävimmillään. Sara Kuivisto juoksi tonnivitosen tapaan hyvin ja laittoi Storbackan tiukoille, Aino Paunosen pronssi oli yllätys.
Ennuste: Eriksson-Storbacka-Kuivisto. Paunosen olin sijoittanut neljänneksi.

Pori ja Rauma ovat tunnetusti aina tukkanuottasilla. Tässä yhteydessä asetun ehdottomasti porilaisten puolelle, sillä raumalainen yleisurheilu on säälittävällä tasolla. Eiväthän ne raukat ole saaneet Kalevan Kisojakaan järjestettyä kuin kerran ja siitäkin on jo 60 vuotta! Tosin raumalaisten puolustukseksi voi sanoa, että saivat aikaan viikonvaihteen parhaat naurut. Kymmenisen kilometriä Raumalta Poriin päin oli auto ojassa nokka Raumalle päin. Raumalaiset olivat kiinnittäneet autoon jättimäisen lakanan tekstillä: "Tervetuloa Raumalle porilaiset! Pysäköikää tähän!"

N 1500 m
Sara Kuivisto sai vetää ensimmäiset kolme kierrosta, jonka jälkeen Kristiina Mäki lähti. Kenties Mäen yllätykseksi Kuivisto pysyi kuitenkin kyydissä ja pisti vielä loppusuoralla koville. Mukana seurannut Heidi Eriksson tipahti viimeisessä kaarteessa. Huomiota kannatti kiinnittää neljänneksi tulleen 19-vuotiaan Noora Walleniuksen kypsään juoksuun: nousi kärkikahinoihin tuhannen metrin kohdalla juuri silloin kuin pitikin, mutta vielä ei kuntopohja riittänyt loppuun asti.
Ennusteen mukaan Mäen pitikin olla voittaja. Kun poisjääneet pudotetaan pois, Suomea edustaneiden ennuste oli Eriksson-Kuivisto-Wallenius. Eli ykkönen ja kakkonen väärinpäin.

Jatketaan liikenteestä. Näitä ns. rasistisia kohtaamisia, joissa kantasuomalaiset ovat väitetysti käyttäytyneet törkeästi etnisiä vähemmistöjä kohtaan, on kovasti nostettu esille mediassa. Niistä ei kuitenkaan ole koskaan saatavilla mitään kuvamateriaalia tai muiden kuin ns. suvaitsevaisten kertomuksia. Kuvamateriaalia ei ole nytkään, mutta sentään oma kokemus. Reissulla tuli käytyä eräässä nimeltä mainitsemattomassa maakuntapääkaupungissa. Seisoin pikkukadun varressa ja kiinnitin huomioni autoon, joka mateli kävelyvauhtia ilman mitään näkyvää syytä. Samalla hetkellä sen huomattuani sen perään ilmestyi roikkumaan toinen auto. Autot matelivat peräkkäin parisataa metriä kohdalleni, jolloin näin että edessä olevan ratissa oli pesunkestävä Yön Timo. Takana oleva ei päässyt ohi, koska a) kapea katu, b) kadun varteen pysäköidyt autot, c) juuri ennen minua ollut risteävä katu. Minut ohitettuaan takana tuleva tööttäsi vihaisesti - ettenkö sanoisi rasistisesti. Ainakin suvaitsevaisto varmaan sen sellaisena raportoisi ja kenties tientukon kuljettajakin näin sen koki. En nähnyt kuinka tilanne päättyi, koska autot katosivat kulman taakse - edelleen kävelyvauhtia madellen.

N 5000 m
Peiponen säntäsi odotetusti kärkeen, mutta tällä kertaa hieman hillitymmin kuin viime vuonna, tuumasin. Vaan erehdyin - väliajat olivat tasaisesti muutamia sekunteja kovemmat kuin Kuopiossa. Tosin Kuopion helteeseen nähden oli monin verroin helpompi keli ja sitä paitsi kovempaa porukkaa mukana, joten ero muihin ei revennyt samalla tavoin. Muut jäivät kyttäysetäisyyden päähän, paitsi Kristiina Mäki seurasi tiukasti. Kun Alisa Vainio sitten lähti ajamaan heitä takaa, saattoi heti nähdä että tänään on Alisan päivä. Askel toimi todella loistavasti. Juuri kun hän oli saamassa kärjen kiinni 600 m ennen maalia, Mäki lähti eikä taakseen katsellut. Heidi Eriksson oli näennäisesti odotettua kesympi, mutta se johtui kärjen odotettua kovemmasta vauhdista - myös hän teki ennätyksensä.
Mäkeä en Tsekin edustajana ennakkoon laskenut, vaikka mainitsinkin hänen luultavasti olevan ensimmäisenä maalissa. Muilta osin ennustin mukana olleista kolme parasta oikein, tosin väärässä järjestyksessä eli Eriksson - Peiponen - Vainio.

Suurta yleisöä kiinnosti tietysti eniten miesten keihäskisa ja sinänsä aiheesta. Kolmas MM-paikka, Mannio vai Wirkkala pronssille? Ja vastaus oli ettei kumpikaan, vaan Toni Sirviö otti pronssia. Wirkkala otti neljännellä sijallaan MM-lipun, joka jäi vamman takia käyttämättä ja Mannio pääsi luikahtamaan Pekingin koneeseen. Koko shown varasti kuitenkin kisan viimeisellä heitolla Antti Ruuskanen, joka vei Juha Laukkaselta vihdoinkin Pielaveden ennätyksen. Oli varmaan komea heitto, valitettavasti en sitä nähnyt sattuneesta syystä, kuulin vain kansan kohahduksen ja älysin sen jälkeen kääntyä katsomaan - liian myöhään. Pisin livenä näkemäni heitto on kuitenkin edelleen Ruuskasen nimissä Lahdesta 2012. Tai no, olen minä reilusti yli 90-metrisenkin nähnyt, mutta se oli nykyään kielletyllä mallilla.

N 10 000 m
Peiponen vei ja muut vikisivät. Tai siltä se aluksi näytti. Alisa Vainio kyttäsi hetken aikaa muiden mukana, mutta lähti jo 250 metrin kohdalla irti. Sitten kyseessä olikin enää vain välimatkan kellottelu. Alussa Peiponen nykäisi muutaman sekunnin keulan ja se kasvoi hyvin tasaisesti sekunti per kierros aina 14 sekuntiin asti. Sitten se pysyi samana - sekunti sinne tai tänne - pitkään. Peiposen askel näytti paremmalta kuin viime kaudella. Askelpituus oli edelleen sama, mutta rytmi oli hieman kiivaampi - pahin loikkamaisuus oli karsiutunut jo pari vuotta sitten. Mutta Vainion askel oli todella kaunista katseltavaa. Oli selvää, että tästä tulee vielä melkoinen otatus. Seuraavassa ryhmässä tulivat Laakkonen, Markovaara, Jantunen, Rantanen ja edellisvuoden mestari, vaivoistaan toipunut Lamminen. Ja sitten alkoi tapahtua. Peiposen etumatka alkoi kutistua. 13, 12, 11, 10, 8, 6 sekuntia - kierros kierrokselta. Kolmanneksi viimeisellä kierroksella Alisa pisti sitten urut auki ja ajoi ohi 750 m ennen maalia eikä vaivautunut edes vilkaisemaan. Loppuaika oli kovin suomalaisen naisen juoksema koko Vainion elinaikana ja meni kaikkien aikojen tilaston viidenneksi! En tiedä mitä Alisa Vainiosta vielä tulee, mutta taktinen kypsyys on jo nyt erinomaisella tasolla. Askel viittaa enemmän radalle kuin maantielle, ja nimenomaan sileille matkoille, vaikka esteistä tulikin nuorten EM-pronssia.
Ennusteeseen olin laittanut Peiponen-Rantanen-Markovaara, en ollut uskonut Lammisen ja Vainion juoksevan kymppiä. Ja vaikka olisin uskonut, en olisi laittanut Vainiota noin korkealle. Ennusteen kirjoittamisen jälkeen sain tietää Lammisen juoksevan kympin, mutta en ehtinyt enää poistaa kursiivia. Olin sijoittanut hänet Peiposen ja Rantasen väliin. Lamminen jäi keskenkuntoisena kuudenneksi ja Rantanen keskeytti. Pronssille juosseen Mari Laakkosen olin sijoittanut neljänneksi.

Alisa Vainio on vasta 17-vuotias, mutta täyttää marraskuussa 18. Jos hän olisi rikkonut MM-rajan, hän saisi niukin naukin osallistua MM-kympille. IAAF on näet suuressa viisaudessaan asettanut urheilijoille ikärajat. Kymppiä saa juosta vain, jos on syntynyt 1997 tai aiemmin. Maratonille pääsevät vain 1995 ja aiemmin syntyneet. Kaikkiin muihin lajeihin minimivaatimus on 1999 eli sama kuin Kalevan Kisoihin. Sanoin tästä asiasta näkemykseni jo vuosi sitten enkä ole sitä muuttanut: tämä on yleisurheilua eikä mitään kilpapelleilyä. Jos on tarpeeksi hyvä niin sitten on tarpeeksi hyvä ja sillä siisti. Ikärajat huuthelkkariin. Olivat sitä paitsi unohtaneet Sally Barsosion, joka otti aikoinaan MM-pronssia kympillä 15-vuotiaana olettaen, että kenialaiset kirkonkirjat pitivät paikkansa, mitä toki sopii epäillä.

N 3000 m esteet
Sandra Eriksson lähti heti alusta kovaa eikä Camilla Richardsson edes yrittänyt seurata, mikä oli ehdottomasti oikea ratkaisu. En ole tarkemmin analysoinut, katsoin juoksun tallenteen vain kertaalleen, mutta vaikutti siltä että Sandran estetekniikka on vesiestettä lukuun ottamatta paremmassa kuosissa kuin koskaan. Poikkeuksena näyttää jostain syystä olevan maaliviivaa seuraava este, jossa hän sipsutti käytännössä joka kerran. Askel ei ollut yhtä vaivattoman näköinen kuin viime vuonna, mikä tarkoittaa sitä että tuosta ajasta ei ole mahdollisuutta SE-tulokseen, enintään kymmenen sekuntia lähtee pois kovassa seurassa. Mutta jos terävyys löytyy ennen Pekingiä, niin ei voi koskaan tietää. Camilla puolestaan oli MM-rajavauhdissa yli puolimatkaan asti, mutta jo 1500 metrin kohdalla näki, että ei todennäköisesti mene. Eikä mennytkään, joten kaikki toivo on tulevassa viikonlopussa tai sitten siinä, että rankinglistalta jää urheilijoita pois ja MM-kisoihin pääsee takaovesta.
Ennuste oli Eriksson-Richardsson-Hukka eli napakymppi, mutta on myönnettävä että napakymppi oli ladon seinän kokoinen.

Naisten estejuoksua sponsoroi kuulutuksen mukaan Hartwall. Piti tarkistaa, oliko vesieste täytetty Jaffalla. Ei ollut. Tästä muljahti mieleen, että siinäpä olisi mainio sponsorointikikka. Sitten piti tarkistaa, mitä sääntökirja sanoo. Siellä puhutaan nimenomaan vedestä, joten Jaffan käyttö olisi sääntöjen vastaista. Mutta voisihan veden ainakin värjätä keltaiseksi, koska sen väriä ei sääntökirja määritä. Tosin keltainen neste vesihaudassa saattasi herättää epäilyksiä. Joten miksipä ei paremmin näkyväksi mustaksi, tämä ilmaisena vinkkinä kokisfirmoille.

Yhteenveto ennusteiden osuvuudesta:
Mestareista meni oikein puolet eli viisi. Kolme muuta mestaria oli sijoitettu kakkoseksi, Alisa Vainio oli sijoitettu vitosella kolmanneksi ja kympillä neljänneksi.
Kahdessa lajissa kärkikolmikko oli mukana olleista täysosuma. Kolmessa muussa kärkikolmikossa olivat oikeat nimet mutta ainakin osittain väärässä järjestyksessä.
Kaikkiaan kymmenen lajia eli 30 mitalistia. Kun poisjääneitä ei lasketa, niin sain 24 mitalistia oikein ja vain kuutta mitalistia en ollut sijoittanut jollekin mitalisijalle. He ja heidän ennustettu sijoituksensa osanottajat huomioiden (suluissa todellinen sijoitus) olivat: Paunonen 4 (3), Vainio 4 (1), Granberg 5 (3), Laakkonen 6 (3), Räsänen 7 (3) ja Teijola pronssille täysin listan ulkopuolelta.

7 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Aivan loistava kirjoitus :) Kaltaiseni ei-yleisurheiluhenkilö sai juuri kipinän tähänkin lajiin.

Tästä on puhuttu aiemminkin: Satakunnan puhelinluettelossa oli 90-luvulla seuraavankaltainen henkilö: "Karju, Sulo, Teurastaja, Kellahti".

Oletan että kyseessä ei ollut oikea henkilö, mutta kaipa asian voisi tarkastaa jos jaksaisi. Silti se oli hauska.

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia, KT!
Jotenkin tuo Kellahti kuulosti tutulta ja kommenttisi palautti mieleen mistä. Kisoista voi todeta, että oli hyvin järjestetyt ja viihdyttävät, vaikka keli oli mitä oli. Onneksi sateet jäivät lauantaipäivään ja ilta oli jo poutainen, joskin kylmä ja tuulen puolesta hyytävä.

Becker kirjoitti...

Suomalainen yleisurheilu ei kuulu minunkaan harrastuksiin, mutta kyllä Jaskan blogi oli vaan luettava alusta loppuun. Suomalainen yleisurheilu on taatusti mielenkiintoista jahka se vaan tuodaan oikella tavalla esille. Saisit mielellään kyllä kirjoitta johonkin mediaan, jotta kanasalaisten kiinnostus heräisi.
Nykyjään on vallalla vähän sellainen vähättelevä asenne suomalaista urheilua kohtaan poislukien moottoriurheilu.

Olen aamukaffen (herään aika myöhään) kanssa seuraillut noita uinteja, ja yksi asia kommentoijien puheista jäi mieleen, Nimittäin "nopea allas." Onko olemassa hidastavaa ja nopeuttavaa vettä, miten uima-allas voi olla nopea?

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia, Becker!
Tuo vähättelevä asenne etenkin yleisurheilua kohtaan ei ole enää yhtään mitään verrattuna siihen, mikä vallitsi jotain kymmenen vuotta sitten. Toki sitäkin vielä on, toimittajakunta ja sen näkemykset muuttuvat hitaasti.
Uinnin asiantuntija en ole, mutta käsitykseni mukaan veden kemia vaikuttaa jonkin verran, sen kovuus eli siihen liuenneiden kivennäisaineiden määrä (älä kysy kumpi on parempi), pH-arvolla ei kai ole merkitystä. Mutta kuulemma altaan syvyys ja rakenne vaikuttavat huipputasolla siten, että jos uimarien aiheuttama aallokko saadaan rakenneratkaisuin minimoitua, allas on ns. nopea. Noin fysiikan näkökulmasta tähän vaikuttaa esim. altaan syvyys siten, että uimarista lähtevä aalto heijastuu takaisin pohjasta ja mikäli syvyys saadaan sellaiseksi, että tämä aalto osuu palatessaan uimariin sopivasti epäsopivan sijaan, sillä lienee sadasosia pudottava merkitys. Tästähän automaattisesti seuraa, että asiaan vaikuttaa uintinopeus, mikä ainakin oman järkeilyni mukaan tarkoittaa sitä, että sama allas voi olla huippu-uimarille "nopea", mutta kansallisen tason uimarille "hidas".

Matti kirjoitti...

Jaskalle kiitos mainiosta blogista, mukavaa löytää sekä mokutusvastainen- että yleisurheilumyönteinen blogi =)

Mutta asiaan. Mikä on Jaskan mielipide tästä ajatuksesta, että suomalaisen yleisurheilun pitäisi hyödyntää enemmän maahanmuuttajia varsinkin kestävyysjuoksun tason kohentamiseksi? En itse kertakaikkiaan käsitä tätä ajatusmallia. En usko, että kansa aidosti innostuu, jos palkintopallilla Maamme- laulun soidessa patsastelee puolikielinen neeperi. Etnisyydellä on valtava merkitys urheilussa, joka on paras paikka maailmassa kansakuntien väliselle kilvoittelulle. V*ituttaa yli kaiken nämä tuontiurheilijat.

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia, Matti!

Olen samalla kannalla. En voi alkuunkaan hyväksyä, että Suomea edustaa joku sellainen, joka a) ei ole suomalainen koko sydämestään ja b) ei satu olemaan suomalainen syntyjään. Huomaa sanan "ja" looginen merkitys: riittää että toinen näistä ehdoista toteutuu, niin edustusoikeus on OK. Suomalaiseksi syntynyt ei ole kansallisuuttaan valinnut, mutta suomalaiseksi ryhtynyt on. Tässä näkemystä asiaan.
Muistutan tapaus Wilson Kirwasta, josta kenelläkään ei tietääkseni ole pahaa sanottavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Tässä olisi OT-linkki, mutta liittyy koululiikuntaan. Melko mielenkiintoiset metodit entisellä liikunnaopettajalla.