Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Måstesvenska

Pakkoruotsikeskustelu velloo poikkeuksellisen kuumana, joten pyörrän aiemman periaatepäätöksen ja tyrkkään lusikkani soppaan.


1. Omat kokemukset

Olen tietysti lukenut peruskouluruotsin, lukiossa kävin pakolliset ruotsin kurssit sekä YO-kokeen ja jatko-opinnoissa oli suoritettava ne välttämättömät suullisen ja kirjallisen kielitaidon kurssit ja testit, jotta sai paperit ulos. Eipä kauheasti kiinnostanut, umpisuomalaisella alueella tuli kaikki koulut käytyä. Lukiossa oli kerran ruotsin ainekirjoitukseen annettu muutama aihe, joista yhden otsikko oli En orsak i skolan, jolloin kirjoitin ruotsin kielen opiskelusta. Uskokaa huviksenne, että punakynä viuhui ja aineen perään oli kirjoitettu puoli sivua tekstiä kovaa painetulla kynällä. Osaamistaso oli sitä luokkaa, että ylioppilaskokeesta sain arvosanan magna cum laude. Sen jälkeen olen ruotsin kielen varsin tehokkaasti unohtanut. Ainakin aktiivisen kielitaidon. Luen ja kuuntelen kyllä kohtuullisen sujuvasti, mutta eipä puhuminen enää taivu sitäkään vähää mitä ennen. Hitollako sitä, kun ei Huitsinnevadasta satojen kilometrien säteellä asu ruotsinkielistä populaatiota?

Muistan hyvin, kun ruotsinopettajamme lukiossa perusteli ruotsin kielen opiskelua skandinaavisella yhteistyöllä – kun osaa ruotsia, tulee toimeen kaikissa Pohjoismaissa ja kykenee kommunikoimaan. Just joo. Tosi tasavertaista, kun toiset saavat puhua äidinkieltään ja suomalaiset joutuvat puhumaan vierasta kieltä. Sitä paitsi Suomessa on muutama sata tuhatta ruotsinkielistä, eiköhän siinä riitä skandinaavisen yhteistyön hoitajia. Karu totuus skandinaavisen kielitaidon käyttökelpoisuudesta paljastui myöhemmin, kun sattuneista syistä tuli Norjassa useampia kertoja käytyä ja oleiltua. Norjalaiset ymmärsivät kyllä oikein hyvin, kun minä puhuin ruotsia. Minä ymmärsin jotenkuten norjankielisiä lehtiä lukea. Mutta kun norjalainen avasi suunsa, sieltä kuului minun korviini vain ”Öölöyskys möölöyskys smurffsmurffsmurffsmurff. Öödeöödeöö jååjuujåååååå.” Täytyy tosin myöntää, että jonkin ajan kuluttua mongerruksesta oppi erottamaan yksittäisiä sanoja ja vähitellen lauseiden kryptinen merkitys alkoi satunnaisesti avautua. Tanskan kielestä, tuosta ainoasta kurkkusairaudesta jolla on omat foneettiset merkkinsä, ei kyllä saa yksikään lobotomiaa läpikäymätön mitään selvää. Se pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Joskus olen ruotsin kieltä kuitenkin tarvinnut, kun on pitänyt saada jostain asiasta lisätietoa ja sitä on sattunut olemaan ruotsiksi tarjolla. Eli on niistä opinnoista hyötyä ollut. Tosin väittäisin, että kaikista perus- ja lukiokoulutuksen oppiaineista ruotsin kielen panos/tuotos –suhde on elämässäni ollut selvästi kehnoin. Samoin voin suoraan sanoa, että jos hyvä haltija mahdollisuutta tarjoaisi, pystyisin suoralta kädeltä luettelemaan viitisen kieltä joista minkä tahansa saman tasoiseen osaamiseen vaihtaisin ruotsin osaamiseni taikasauvan heilautuksella.


2. Nykytilanne

Peruskoulun oppimäärään ruotsin kieltä kuuluu yhteensä kuusi vuosiviikkotuntia yläasteella. Koska yläaste kestää kolme vuotta, tämä tarkoittaa sitä, että ruotsia opiskellaan keskimäärin kaksi tuntia viikossa koko yläasteen ajan. Lukiossa ruotsia opiskellaan viisi pakollista kurssia. Koska lukiossa luokkamuotoinen opiskelu kestää hieman yli kaksi ja puoli vuotta, ruotsia opiskellaan keskimäärin vähän alle kaksi tuntia viikossa eli käytännössä saman verran kuin peruskoulussa. Ruotsin kielen suorittaminen ylioppilaskirjoituksissa ei ole enää pakollista. Jatko-opinnoissa ei käytännössä yhtäkään tutkintoa saa suoritettua, elleivät pakolliset ruotsin kurssit mene läpi.

Poikkeuksia on. Vapautuksen ruotsin kielen opiskelusta saa, jos on asunut ulkomailla sopivassa elämänvaiheessa riittävän pitkään. (Etu koskee suureksi osaksi mamuja, taas kerran, mutta ei nyt mennä siihen.) Luonnollisesti vastaavat vapautukset saa suomen kielestä, mikäli sattuu olemaan ruotsinkielinen. Tässä yhteydessä Ahvenenmaa lasketaan ulkomaaksi, koska sikäläisten ei tarvitse opiskella suomea. Sen sijaan esimerkiksi Ilomantsissa on opiskeltava ruotsia, vaikka lähimpään edes osittain ruotsinkieliseen kuntaan on matkaa melkein 400 kilometriä. Ahvenanmaan perältä Eckeröstä umpisuomalaiseen Kustaviin on alle 100 kilometriä.


3. Mitä tilalle

Kysymys ei ole siitä, tulisiko ruotsin kielen pakollisuus poistaa. Kysymys on siitä, mitä tulisi sen tilalle. Jos vaihtoehtona on jotain terveystiedon tai draaman kaltaista, pakkoruotsi sai just nu yhden kannattajan lisää.

Ei ole mitään järkeä ajaa pakkoruotsin poistoa, ellei ole tarkkaa suunnitelmaa korvaajasta. En takuulla allekirjoita poistoa kannattavaa aloitetta, jos tämä selvitys puuttuu.

Usein esitetty vaihtoehto on, että Itä-Suomessa voisi valita pakkoruotsin ja pakkovenäjän välillä. Olisi se tietysti nykytilannetta parempi – venäjän kielen osaaminen ja sen myötä Venäjä-osaaminen on luvattoman heikkoa. Esityksen kannattajat unohtavat kuitenkin sen, että Suomessa on muuttoliikettä. Mitä tapahtuu 15-vuotiaalle, joka on lukenut pari vuotta toisena kielenä venäjää ja muuttaakin sitten seudulle, jossa pakollinen toinen kieli on ruotsi? Vapautus, erillisopetus vai jykevät tukitoimet? On olemassa vain huonoja vaihtoehtoja. Eikä ruotsi/venäjä –malli muutenkaan kuulosta lupaavalta, koska pakko on yhä - mikä pakko, sen ratkaisee asuinpaikka.

Toinen esitys on, että pakkoruotsi poistettaisiin peruskoulusta, mutta säilytettäisiin lukiossa ja (ylioppilaspohjaisissa) jatkotutkinnoissa. Kuten useimmat kompromissit, tämäkin on onneton. Seurauksena olisi eritasoisia ruotsin oppimääriä ja opiskelijoita, joista vasta lukiossa aloittaneet olisivat alikynnessä. Tai sitten myöhemmin aloittaneille vaatimuksia helpotettaisiin, jolloin vaadittava kielitaito tutkinnon lopussa olisi suunnilleen ”god dag, jag heter Maija” –tasoa. Eli hyödytön.

Jos pakkoruotsi poistetaan, se pitää poistaa kunnolla.

Riski poistamisessa on kappaleen alussa mainittu. Peruskoulu on jo nykyisellään yhdeksänvuotinen kunnallinen päivähoito eikä sitä tule entisestään helpottaa ottamalla jotain saviruukkujen dreijausta kaikille pakolliseksi. Yksi toimiva malli olisi B-kielen vapaa valinta linjalla ruotsi/saksa/venäjä/ranska (käytännössä kaikkihan lukevat nykyään englantia A-kielenä), mikä monipuolistaisi nykyään valitettavan kapeaksi käynyttä kielitaitopohjaa. Samalla se vapauttaisi osin C-kieltä korvaavana ainevalintoja entisestään.

Tämä malli olisi kuitenkin vain puolinainen. Vielä tehokkaampaa olisi suunnitella peruskoulun tunti- ja lukion kurssijako kokonaan uusiksi ottamalla huomioon keskimäärin kahden viikkotunnin vapautumisen. Toinen kieli olisi edelleen pakollinen, mutta sen valinta vapaampaa. Se käytännössä korvaisi ruotsin ja jatkuisi lukiossa. Jatko-opinnoissa sama; olisi pakko suorittaa englannin lisäksi jonkin toisen kielen tutkinto. Mutta oleellinen asia on se, että ruotsin poistuessa ei valinnaisaineiden määrä lisääntyisi, vaan vapautuvat tunnit käytettäisiin johonkin oikeasti hyödylliseen. Järkeviä vaihtoehtoja olisi käytännössä kaksi kappaletta. Matematiikka, jonka taidot ovat tasokurssien poiston myötä pahasti rapautuneet (tämän toteamiseksi riittää verrata omia ja lasten matikankirjoja samalta vuosikurssilta) ja liikunta, jonka tuntimäärää on karsittu. Samassa rytinässä terveystieto voitaisiin heittää huuthelkkariin – samat asiat käydään kuitenkin biologiassa. Kun terveystiedon tuntimäärä käytettäisiin liikuntaan, terveysvaikutukset olisivat taatusti suuremmat kuin teoreettinen asian hoito. Etenkin jos liikuntatunneilla oikeasti liikuttaisiin eikä käytäisi pelaamassa golfia tai keilaamassa, kuten olen kuullut tapahtuneen, hyi helvetti. Jopa homokyykän pelaaminen alkaa kuulostaa hyvältä, kun tuota ajattelee.

Asiantuntemattomuuden tuomalla varmuudella: ruotsin kielen tunnit yläasteella on käytettävä siten, että sen tilalle on otettava valinnainen toinen kieli. Tämä vapauttaa samalla osin valinnaisaineista oppitunteja siten, että joka luokka-asteelle voidaan ottaa viikoittain yksi oppitunti lisää matematiikkaan ja toinen liikuntaan. Jos valinnaisaineista vapautuvat tunnit eivät tähän riitä, niin sitten napsaistaan terveystiedosta (keskimäärin yksi tunti viikossa) tilaa liikunnalle - lopputulos on kansanterveyden kannalta ajatellen positiivinen. Lukiossa voidaan menetellä sopivin osin samoin, ainakin liikunnan osiota voidaan vahvistaa. Opettajillekaan ei aiheutuisi ongelmia, yleensä terveystietoa opettavat samat tyypit kuin liikuntaa.


4. Inhimilliset näkökannat

Kaikkiin muutoksiin liittyy väistämättä ihmisryhmiä, joiden elämänlaadun saldo menee pakkasen puolelle. Tämä ei saa olla esteenä yhteiselle hyvälle, kunhan varmistaan ettei kukaan joudu kärsimään kohtuuttomasti. Mahdollisina kärsijöinä on merkittävissä määrin kaksi ryhmää, ruotsinopettajat ja ruotsinkieliset.

Maassa on sadoittain ihmisiä, jotka ovat valinneet elämänurakseen ruotsin kielen opettamisen. Mikäli pakkoruotsi poistuu, ruotsin kielen opetukseen tarvittava kokonaistyömäärä pienenee radikaalisti, ehkä jopa puoleen. Tätä voisi tietysti pitää kohtuuttomana, mutta riski se on sekin jos on sitonut ammattitaitonsa kännyköiden suunnitteluun. Valtion leipä on kapea mutta pitkä, mutta ei senkään pituuden pidä sentään rajaton olla. Eikä tämä tarkoita sitä että puolet ruotsinopettajista päätyisi kortistoon. Osa siirtyy varhennetulle vanhuuseläkkeelle, osa vähentää työmääräänsä, osa siirtyy muihin tehtäviin - muiden kielten opetus lisääntyy ja aika harva kielenopettaja lienee vain "yksikielinen". Sama tilanne oli aikoinaan latinan opettajilla ja se on maailman mittakaavassa katsottuna sentään hyödyllisempi kuin ruotsin kieli.

Ruotsinkielisten oikeudet on turvattava. Samoin kaikkien kolmen saamen kielen puhujien oikeudet. Muiden kielien puhujat opetelkoot suomea (tai jotain muuta neljästä em. kielestä), jos haluavat Suomessa pysyvästi asua.
Ns. virkamiesruotsi pitää vaatia vain ruotsalaisenemmistöisissä kunnissa. Suomalaisenemmistöisissä kunnissa virkamiesruotsin vaatimustasoa on lievennettävä. Se voidaan katsoa suoritetuksi, mikäli virkaan pyrkivä kykenee tunnistamaan, että se vieras kieli jolla häntä on puhuteltu, on ruotsi ja sanomaan sen jälkeen ymmärrettävästi seuraavat lauseet: Var så god och väntä här. Jag hämtar Gunilla.
Kaikki näiden virallisten vähemmistökielten puhujien asemaan vaikuttavat tekstit on edelleenkin käännettävä näille kielille. Heillä on oltava oikeus käyttää omaa kieltään valtakunnallisen tason instansseissa. Jos eduskuntaan valitaan kolttasaamelainen, hän tulee saada puhua täysistunnossa kolttaa.
Vähemmistön etujen valvominen tarkoittaa väistämättä sitä, että ruotsinkielisillä on edelleenkin lukumääräänsä nähden yliedustus monissa tilanteissa. Tämä on aivan oikein. Olen istunut luottamustehtävissä, joissa toimikunnassa on pakko olla yksi ruotsinkielinen mukana. Eikä ole mitään järkeä tehdä kahdenkymmenen hengen toimikuntaa vain siksi, että prosentuaalinen osuus saataisiin säädettyä kohdilleen.


5. Lopuksi

Blogiskenestä näyttävän lähdön tehnyt Nikopol on kirjoittanut pakkoruotsista huomattavasti tätä tekstiä paremman juttusarjan, joten nostan sen vielä kerran tässä esiin:
Osa I
Osa II
Osa III

29 kommenttia:

Jaassu kirjoitti...

Yksi mahdollisuus on että pakkoruotsi poistetaan ja mitään pakollista ei tule tilalle.

Pakkoruotsissa on myös se ongelma että se on ristiriidassa EU:n korkeakouluja koskevien direktiivien osalta.

Jos muissa EU-maissa suoritettu yliopistotutkinto antaa pätevyyden suomalaisiin virkoihin ja muualla EU:ssa ei ole pakollista ruotsinkieltä niin suomessa noudatettava opetusohjelma on ristiriidassa EU:n vastaavien kanssa.

Se tarkoittaa että suomessa suoritettava tutkinto ilman ruotsinkieltä antaa vastaavan pätevyyden muihin EU-maihin.

Mutta jostakin syystä suomen viranomaiset ovat estäneet tuon mahdollisuuden, asia pitäisi ehkä viedä EU:n johonkin tämänkaltaisista asioista päättävään tuomioistuimeen.

Heikki Välimäki kirjoitti...

Hyvää settiä, henkilökohtaisesti olisin eniten tuon vapaavalintaisen B-kielen kannalla ja näiltä koe ja nauti aineilta voisi siirtää tunteja matematiikan suuntaan.

Jaassu kirjoitti...

Aika turhaa huolehtia siitä että jos ruotsin opetus vähenee niin jotkin ruotsin opettajat joutuvat työttömiksi, sitä vartenhan meillä on erilaiset oppilaitokset joissa on mahdollisuus oppia uusi ammatti:

Valtion tehtävänä on huolehtia siitä että työttömiksi jääneillä on mahdollisuus opiskella uusi ammatti ja myös huolehtia siitä että suomessa tulee tulevaisuudessakin olemaan työpaikkoja joihin ammattiin opiskelleilla on mahdollisuus päästä.

Kumitonttu kirjoitti...

Pakkoruotsin paras puoli on se, että venäläiset, virolaiset ja lähi-itämaalaiset eivät pääse virkamiehiksi. Minua ainakin vituttaa jo pelkkä ajatuskin että joku Vlamidir, Raivo tai Muhammad alkaa mustassa-maijassa kirjoittaa sakkolappua ylinopeudesta kehä kolmosella. Kun saan sakon Eskolta tai Sirpalta, niin vitutus on kertaluokkaa pienempi.

En tiedä miten mamujen eston virkaeliittiin muuten estäisi kuin pakkoruotsilla. Jos joku keino löytyy, niin tuen sitä. Siihen asti tuen tätä.

Kumitonttu kirjoitti...

Pakkoruotsin paras puoli on se, että venäläiset, virolaiset ja lähi-itämaalaiset eivät pääse virkamiehiksi. Minua ainakin vituttaa jo pelkkä ajatuskin että joku Vlamidir, Raivo tai Muhammad alkaa mustassa-maijassa kirjoittaa sakkolappua ylinopeudesta kehä kolmosella. Kun saan sakon Eskolta tai Sirpalta, niin vitutus on kertaluokkaa pienempi.

En tiedä miten mamujen eston virkaeliittiin muuten estäisi kuin pakkoruotsilla. Jos joku keino löytyy, niin tuen sitä. Siihen asti tuen tätä.

Kumitonttu kirjoitti...

Ja kas - viestini tuli näemmä kahdesti, mutta eikös se olekin pakkoruotsin tarkoitus?

Tomi kirjoitti...

Ongelma pakkoruotsissa on se, että jos se poistetaan, niin virkamiesten ruotsin taidon vaatimus tulisi poistaa, jos sitä ei poisteta, niin suurin osa valitsee ruotsin silti. Eli muutos olisi hyödytön.

Itse poistaisin pakkoruotsin (ja virkamiesten ruotsin taitovaatimuksen) ja määräisin koululaisille englannin pakolliseksi ja englannin lisäksi pitää valita ainakin yksi muu kieli (tämä voi olla venäjä, ruotsi, saksa, kiina...).

Tomi kirjoitti...

Älyttömin ehdotus, jonka olen tähän mennessä kuullut on, että ruotsi tehtäisiin peruskoulussa vapaehtoiseksi, mutta ylioppilaskirjoituksissa palautettaisiin pakolliseksi.

Ironmistress kirjoitti...

Eikös se ollutkaan "tvångsvenska"?

(ducking for cover)

Vakavasti: Pakottamalla ei tule kuin k*sipäisiä mukulia. Jos ruotsi olisi vapaaehtoinen, sen lukumotivaatio olisi aivan erilainen kuin nyt.

Tomi kirjoitti...

RM, eikö sen pitäisi olla "tvångfinska"?
Tietenkin suomesta tulisi vapaaehtoinen oppiaine ruotsinkielisille.

AuvoT kirjoitti...

Minä en ymmärrä miksi Jaska ajattelee että Suomen ruotsinkieliset jotenkin kärsisivät siitä että pakkoruotsi poistuisi. ????

Jos silti virkojen ruotsinvaatimus jäisi niin sehän vain antaisi Suomen ruotsinkielisille hurjan edun näihin virkoihin, sen vuoksi luulisi että he nimenomaan kannattavat sitä.

Ruotsinopettajien työllisyys toki olisi yksi pointti, mutta useinhan heilläkin on taito opettaa myös muita kieliä. Ja epäilemättä RKP saa heille järjestettyä varhaiseläkkeen hyvityksenä. Mielestäni tämäkin olisi pieni hinta siitä että saadaan kouluun tunteja paremmin hyödynnettäväksi.

Tomi kirjoitti...

RM, nyt huomasin, että tarkoitit otsikkoa. Joo kyllä se ruotsiksi pitäisi olla "tvångsvenska".

Tomi kirjoitti...

Pakkosuomesta. Tunnettu suomenruotsalainen kestävyysjuoksija Sandra Eriksson ei ole juurikaan suomea onnistunut oppimaan pakkosuomesta huolimatta. Joten ei pakkosuomikaan kovin tehokkaalta vaikuta.
Media ei ole jostain syystä Erikssonia juurikaan suomen osaamattomuudesta mollannut. Aina tuntuu nousevan jonkinlainen äläkkä, jos joku tunnettu suomalainen ei osaa ruotsia.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Olen Jaskan kanssa varsin samaa mieltä tästä pakkoruotsista. Mutta silmään pisti tuo mainintasi matematiikan opetustason putoamisesta. Onko näin, ja missä määrin? Jos vertaat Jaska Brownille peruskoulun yhdeksännellä opetettua matematiikkaa ja vuonna 2013 peruskoulun yhdeksännellä opetettua matematiikkaa, niin kuinka suuri on ero? Puoli lukuvuotta? Lukuvuosi? Pisti kiinnostamaan, sillä kyllähän matematiikka on tärkeä oppiaine.

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kompata näin Lappilaisena. Vaikka Ruottin puolella tulee käytyä sätkäpapereita ostamassa kerran vuodessa, siellä pärjää hyvin suomenkielellä, ku asukkaat ovat Kalixiin asti puhtaasti meänkieltä puhuvia. Ruotsia äidinkielenään puhuvaa suomalaista en ole kertaakaan elämässäni tavannut. Saksan kielestä taas olisi ollut paljonkin hyötyä, koska olen sielläpäin useampaankin otteeseen käynyt. Onhan tämä toki yhden yksilön henkilökohtaisesti kokemaa, mutta mistäs sitä mielipiteensä ihminen muodostaisi, ellei kokemastaan? Poliitikkojen puheista?

Korppi on oikeus kirjoitti...

Olen minäkin Jaska vahvasti tuumaillut, että näin se tulee menemään. Pakoruotsi poistetaan, mutta siten, että yksi vapaaehtoisesti valittava kieli (saksa/ranska/ruotsi/venäjä) säilyy englannin ohella pakollisena. Vaikka se olisikin toivottavaa, ei ole realistista olettaa, että pakkoruotsi vain poistettaisiin ilman, että mitään tulisi tilalle.

Jopa homokyykän pelaaminen alkaa kuulostaa hyvältä, kun tuota ajattelee.

Haista paska, sähly on kuule parasta ikinä :D. Voittaa mennen tullen jonkun mänttikuulan.

Nyreä kirjoitti...

Aikuisten oikeasti, pakollinen ruotsi ei ole se asian ydin vaan rannikkoväen "pakkosuomi".
Se on RKP:n kannalta käytännöllinen järjestely.
Ei tarvitse ottaa kantaa, mitä suositella rannikkoväen lapsille sopiviksi kieliopinnoiksi:
Että lukeako sitä Suomessa käyttökelpoisinta kieltä, vaiko sen sijasta jotain "hyödyllisempää" kieltä.

Pakkoruotsi on vain pakkosuomen pakollinen tasa-arvo-antipodi.
Pakkosuomi säästää RKP:n kiusalliselta arvovalinnalta, jossa ei ole yhtään helppoa vaihtoehtoa.
Kaikkein pahin RKP:n kannalta olisi sanoa: "Se on teidän vapaassa valinnassanne".
Silloin RKP päästäisi potentiaalisen kannattajakuntansa irti henkisestä talutushihnastaan.
Sehän olisi melkein sama, kuin sanoisi: "Äänestäkää mitä puoluetta haluatte - Se on teidän vapaassa valinnassanne".

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia taas kerran kaikille kommentoijille, muutamia vastauksia tässä pikaisesti.

Oikeastaan päätekstiin olisi kuulunut seuraava erinomainen esimerkki, miten heikoilla pohjilla pakkoruotsin puoltamisessa mennään. Eräs melko merkittävään virkaan päässeen miehen puoliso kannatti pakkoruotsia. Hän kertoi, kuinka hänen miehelleen ruotsin kielen opiskelu oli karmeaa pakkopullaa, mutta jälkeenpäin osoittautui hyödylliseksi. Sitä näet tarvittiin viran saamiseen, joten oli se hyvä että ruotsi tuli luettua. Kysäisin sitten viattomasti, onko ruotsin kieltä sitten tarvittu viranhoidossa. No ei tietenkään, umpisuomalaisella alueella. Eli argumentti pakkoruotsin puolesta oli se, että sitä tarvitaan koska laissa on säädetty pakkoruotsi.

Kumitonttu: Joo, tuo muuten on paras pakkoruotsin puolustuksen argumentti.

IM: Meinasin kyllä pistää otsikoksi Måstesverige, mutta se olisi ollut jo liioittelua...

Tomi: Sandra ymmärtää kyllä suomea oikein hyvin, puhuminen on suhteettoman huonoa siihen nähden. Kohtuullisesti ruotsia osaavan suomenkielisen keskustelu hänen kanssaan onnistuu parhaiten, kun molemmat puhuvat omaa äidinkieltään selkeästi ääntäen.

Yrjö: Noin karkeasti ottaen sanoisin, että osaamistaso laahaa vuoden jäljessä, jos puhutaan peruskoulun parhaista oppilaista. Huonompien kohdalla ero on ehkä pienempi, koska tasokursseja ei enää ole.

Nyreä: En osaa tuosta pakkosuomesta sanoa, kun en tilannetta tunne. Kuulostaa uskottavalta.

Becker kirjoitti...

Tää kielikysymys on tosiaan saanut valtakunnan sekaisin, ja osittain jo osan porukasta hysterian asteelle.
Itse osaan ruotsia, ja olen ollut paljon ruotsinkielisten kanssa tekemisissä sekä Suomessa ja Ruotsissa. Äidinkieleni on suomi. No niin. Itse en siis tajua koko pakkoruotsia. Siitä ei suomalaiselle ole juuri missään hyötyä. Jos pitää matkustaa Ruotsiin pärjää siellä loistavasti englannilla. Tanskaa ei osaa pirukaan ja norjassa pärjää jälleen engelskalla. Suomen ruotsalaisille olisi pakko suomi paikallaan sillä se on valtakunnan valtakieli. Tai jos ei kelpaa niin puhukoon englantia muualla kuin rannikko-Suomessa.
Suomalaisille mielestäni pakko englanti on paikallaan, jos joku pakko on oltava. Ja siihen sitten joku muu kieli, vaikka venäjä, sillä saa ainakin tulevaisuudessa töitä. Espanja ja Italia olisivat pottunokalle ehkä helpot oppia ääntämään mutta niillä tuskin on paljoa käyttöä.

en_finne_kepponen kirjoitti...

Joo kyllä se ruotsiksi pitäisi olla "tvångsvenska"

Jåå, kyllä se roåtsiksi ån "tvångssvenska" ihan kålmella essällä.

On muuten aika riemullista, kun joukko esimerkiksi ahvenanmaalaisia puhuu halveksivasti suomalaisista, kun eivät liksom hokaa sitä, että en finne igen saattaakin osata heidän kieltään jopa erinomaisesti. Ja kun sitten päräyttää että me mongoolitkin osaamme kieliä ihan ruotsiksi, niin punastuminen on samaa tasoa kuin letkusta vetäisisi.

Poliittisesti epäkorrekti kirjoitti...

Hieman kummastelen Jaskan kädentaitojen vihaa. Suomessa tarvitaan putkimiehiä, automekaanikkoja, sähköasentajia ja muita käsityöläisiä. Mielummin näkisin, että meillä on reservissä potentiaalisia duunareita kuin potentiaalisia virkamiehiä.

Eikä se draamakaan niin huono juttu ole. Suomalainen insinööri ei osaa esiintyä. Tästä seuraa, että suomalainen insinööriosaaminen ei ole myyvää. On hirvittävää seurata esitystä, jossa esiintyjällä ei ole mitään kykyä esiintyä.

Anonyymi kirjoitti...

Ruåtsi...

Se oli hirveää. Itseasiassa se oli seitsemännellä luokalla hauskaa, koska siinä sai vertailla sen yhtäläisyyksiä englantiin. Sitten se wanheni.

Kirjat oli laskettu sisällöltään erityispäiväkodin tarkkailuluokan tasolle.
OK, tämä on kielten oppikirjojen genren tyyppivika, mutta se oli korostunut ruotsin kohdalla.

Ruotsin opettaja osasi suhtautua asenteeseeni huumorilla, kun tein matematiikan tehtäviä tunnilla ja vastailin riikinruotsalaisella aksentilla takaisin lukiossa.

Kielet vaihtoehtoiseksi. Saksasta minulle olisi ollut oikeaa hyötyä. Eikös nuo kielten opettaja ainakin kolmea kieltä lue ja ruotsin opettajilta löytyy usein takataskusta fürermaan kieli.

Anonyymi kirjoitti...

Poliittisesti epäkorrektia mukaillen kysyn Jaskalta:

Onko urapolulle osunut tarvetta käyttää käsiä työssä? Tarkoitan julmaa suorittavaa tahtia.

Hattuni nousee heille. Yleensä he ovat tavoiltaan karkeita ihmisiä, mutta tehokkaita. Minusta ei ole siihen. Jalkani ovat tukevasti ilmassa. Olen täysin poissaoleva arkipäiväisitä huolista.

Jaska Brown kirjoitti...

AuvoT (valitan, unohtui edellisestä kommentista): Kyllä ruotsinkieliset siinä mielessä kärsisivät, että enpä olisi viime kesänäkään suomenruotsalaisella alueella oleillessa osannut kommunikoida ruotsiksi, jos ei pakkoruotsia olisi. Tosin meikäläisen ruotsin kuunteleminen se taisi varsinaista kärsimystä ollakin...

Poliittisesti epäkorrekti: Pahoittelen jos sinulle on muodostunut kuva että jotenkin halveksisin kädentaitoja. Sanoudun tällaisesta irti välittömästi. Kun parikin sukulaispoikaa on kysynyt mitä kantsisi peruskoulun jälkeen tehdä, olen antanut selvät ohjeet: jos menet lukioon, niin kova linja eli pitkä matikka ja fysiikka/kemia/biologia lisäksi. Et mene millekään lyhyen matikan leikki- ja laululinjalle, jollainen se nykyään on. Sieltä tulevat nämä paperinpyörittelijät hiekaksi kansantalouden rattaisiin. Jos taas ei mene lukioon, niin sitten menet amikseen jollekin linjalle, jossa oppii ihan oikean ammattitaidon, kuten sähköasentaja tms.
Mitä draamaan tulee, niin onhan se ihan kiva harrastus. Mutta insinööriksi päästäkseen tarttee ensin olla oikea osaaminen, sitten aletaan katsoa löytyisikö siihen päälle muutakin, mikä tietysti olisi positiivista.

Anonyymi kysyi: Onko urapolulle osunut tarvetta käyttää käsiä työssä? Tarkoitan julmaa suorittavaa tahtia.
Vastaan: Ei kai sitä urapoluksi voi laskea, mutta koulu- ja opiskeluaikana on tullut oltua monenlaisissa kesä- ja osa-aikatöissä. Varsinainen työura on kyllä muissa merkeissä, joten en usko niistä olleen CV-mainintana erityistä hyötyä, tuskin haittaakaan. Noissa merkeissä tutuiksi tulleista työvälineistä mainittakoon esimerkkeinä marjakori, traktori, vesuri ja nipullinen eri kerrostalorappuihin sopivia avaimia.

Anonyymi kirjoitti...

Kerropa titteli, ammatti tai muu toimi joksi tuota silloin kutsuttiin, ole ystävällinen?

Muistan kuinka sain ensimmäisestä ruotsinkielenkokeestani arvosanaksi 10+.

Anonyymi kirjoitti...

Jaska, Jaska...

Tuo leikkikoululinja saattaa osoittautua paremmaksi valinnaksi. Monella puolueella on piiloagendanaan hätää teollisuus Suomesta.

Näin ajattelee luonnontieteellisesti hyvin arvosanoin koulutettu työtön.

Oikeasti, kuka haluaa palkata umpiteoreettisen outoa termistöä jauhavan kvanttifyysikon? [en ole fyysikko, mutta laajalti sitäkin opiskellut]

Jaska Brown kirjoitti...

Vielä mahdollisille ymmärrysrajoitteisille: verokorttini on ollut useankin sellaisen työnantajan hallussa, joiden alaisuudessa on tullut tehtyä ruumiillista työtä (enkä tarkoita patologiaa, josta tulikin kyllä mieleen että edellisessä kommentissa luettelemiini työvälineisiin olisi voinut lisätä myös nostoliinat).

Ano: Oikeasti, kuka haluaa palkata umpiteoreettisen outoa termistöä jauhavan kvanttifyysikon?
Se joka tarvitsee. Sitä paitsi kuka sanoi että kvanttifyysikon osaaminen rajoittuu kvanttifysiikkaan? Kyllä kvanttifyysikko voi mennä raksalle töihin (tiedän kokemuksesta), vaan menepä kysymään raksamieheltä Planckin vakiosta.
Siinä olet ihan oikeassa, että monen puolueen piiloagendana - kylläkin toivottavasti tiedostamattomana, päättäjämme eivät ole ilkeitä, ainoastaan tyhmiä ja vihjeettömiä - on häätää teollisuus Suomesta. Mutta jossain vaiheessa on rahat loppu eikä lainaamalla enää saa lisää. Siinä vaiheessa asioita oikeasti osaava insinööri on vahvemmilla kuin suojatyöpaikkakoulutuksen saanut VTM.

Jaska kirjoitti...

Perusteellinen kirjoitus! Vapaan kielivalinnan kannattajilla on se lähtökohta, että pakollisen ruotsin tilalle tulisi vapaavalintainen vieras kieli, eli kaikki vieraat kielet saisi itse valita.

Pakkoruotsista pakkoruotsiksi:
http://jaska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/149656-vad-talar-vi-om-nar-vi-talar-om-tvangssvenska

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia kaimalle! Hyvä oli omakin kirjoituksesi, vaikka olikin pakkoruotsilla (huomasin englanninkielisen version liian myöhään...).

Pakkoruotsin vastustuksessa kyse ei ole mistään ruotsin kielen vihasta, ruotsinkielisvihasta nyt puhumattakaan. Mieluusti itse puhun ruotsia ruotsinkielisten kanssa tekemisiin joutuessani, kun sitä nyt miten kuten solkkaan.