Oona Kettunen räväytti Italian Rietissä voittamalla 19-vuotiaiden EM-kultaa esteissä. Urheiluruutu kuittasi saavutuksen kahdenkymmenen sekunnin arkistovideolla Paavo Nurmen kisoista, kun eivät aitoa kuvaa saaneet. Itse asia sivuutettiin kymmenen sekunnin maininnalla, loppuosa klipistä selostettiin Suomen MM-valintoja. Mutta jäipähän sitten lähetyksessä tilaa monen minuutin jutulle maailman niukasti sadan parhaan joukkoon mahtuvan reikäpalloilijan mailapojasta ja toiselle yhtä pitkälle spekuloinnille ensi viikonlopun sellaisesta kisasta, jonka osanottajien tärkein tehtävä on aikanaan olla meetvurstina leivän päällä.
Onnea Oonalle, joka teki taktisesti kypsän juoksun eikä lähtenyt ruotsalaisen hullutteluvauhtiin alussa! Jalat maassa -tyyppinä ja erinomaisen fiksuna urheilijana tie on nyt auki taivasta myöten. Mutta aloitetaan nyt mahdollisesti aikuisten MM-kisoilla, Oonan reilun ennätysparannuksen myötä Suomella on naisten esteissä kaksi B-rajan rikkonutta juoksijaa. Mikäli kumpikaan ei Vaasassa riko A-rajaa, mikä tietäisi molempien pääsyä mukaan, ainoa oikeudenmukainen ratkaisu on valita Suomen mestari. Toki SE-nainen Johanna Lehtinen on myös ilmoittautunut kisaan mukaan, mutta hän on telottuaan itsensä Kalevan Kisoissa 2010 ilmestynyt esteiden lähtöviivalle vain kerran. Tuskin lähtee kisaan, koska on ilmoittautunut kaikille muillekin mahdollisille matkoille.
Kun Yle kehtaa pyörittää arkistovideota, niin tässäkin on arkistokuva viime vuodelta. Tuore Euroopan mestari numerolla 22 ja toinen Moskovaan tyrkyllä oleva estenainen Sandra Eriksson numerolla 29.
lauantai 20. heinäkuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Urheilutoimittajilla tuntuu välillä olevan eräänlainen loukkaantunut "eroan kirkosta kun lahkolainen sanoi noin" -asenne. Oliko se IS joka aikoinaan ilmoitti boikottoivansa maastohiihtoa, koska "suomalaiset douppaavat". Koska "suomalaiset eivät pärjää neekereille" riittää hyvin yleiurheilun vähättelemiseksi. Sitten ovat vielä ne joille naiskiekkoilu ei ole jääkiekkoa, eikä naisfutis futista.
Arvostettu blogisti unohti mainita Karhulan Katajaiset ;)
Miksi ei voi valita kahta? Onko säännöissä, että kahta vain B-rajan alittanutta ei voi ilmoittaa kisaan?
Muutenhan Suomella on ilmeisen pieni joukkue kuitenkin.
KR: Olen joskus verrannut urheilutoimittajien dopingsuhtautumista liikennekulttuuriin. Kuvitellaan valtatiet A ja B, joista A:lla on tiukka nopeusvalvontakameraverkko ja lisäksi poliisin partioita satunnaisissa paikoissa, B:llä yksi kiinteä kamera kaikkien tietämässä pisteessä. Kummalla tiellä tulee enemmän sakkolappuja? Entä kummalla TODELLISUUDESSA liikenne on vaarallisempaa?
IDA: KARHUlan petotyttöjä on kaksi: KETTUnen ja HUKKA. Kovat likat. Pelkästään B-rajan saavuttaneita voi kukin maa ilmoittaa vain 1/laji.
Itse seuraan urheilussa vain yksilölajeja, kuten hiihtoa ja yleisurheilua. Oonan suoritukset sekä esteissä että vitosella olivat hienoja ja johtavat toivottavasti tulevaisuudessa menestykseen myös aikuisten sarjassa. Jos suomalainen mies ei enää kestävyyslajeissa pärjää, näyttävät naiset mallia. Toivottavasti ammattiurheilutoimittajatkin joskus huomaavat arvostaa heidän saavutuksiaan asianomaisella tavalla.
Nyt alkoi jännittämään. Täytyy varmaan katsoa Kalevan kisat.
Veikkauksia? Alittaako kumpikaan B-rajan rikkoneista A-rajan? Kumpi voittaa Kalevan kisoissa?
Ihan rehellisesti täytyy sanoa, että ei kyllä erityisemmin kiinnosta sellaiset kisat, joten en osaa olla katkera urheilutoimitukselle. Ei kyllä heivautu golfikaan, mutta aikaa montaa muuta taitaa heivauttaa, kun tuttujen mielihaluja kuuntelee.
Kun yleisurheilussa kisaillaan joka toinen vuosi MM-tasolla, joka neljäs vuosi Olympialaisissa, joka toinen vuosi EM-tasolla, joka toinen vuosi 19- ja 23- vuotiaissa + että suunnilleen joka viikonloppu on hyviä GP-kisoja, niin ei ole ihme, jos jonkun tällaisen pikkulajin suomalaismenestys jää vähemmälle huomiolle.
Nousisiko tällaista marinaa, jos urheiluruutu ei tekisi ykkösjuttua uutisesta, jossa suomalainen junnu voittaisi kreikkalais-roomalaisessa väännössä EM-kultaa. Siis lajissa, joka on Euroopassa huomattavasti kilpaillumpaa kuin estejuoksu.
Pientä kohtuullisuutta, ma toivon.
Professori: Elämme toivossa mutta emme odota liikoja.
IDA: KK-ennakko on tulossa.
Ano: Huoh... Kyllä minä ainakin marisisin, jos perinteikkäässä ja kunniallisessa lajissa kuten paini ei Urheiluruutu huomioisi nuorten Euroopan mestaria. Tämä siitä huolimatta, että laji ei ole läheskään niin kilpailtu kuin kestävyysjuoksu - kaikkien aikojen olympiamitalitaulukossa ei yli viidestäsadasta mitalista ainuttakaan ole mennyt esimerkiksi Isoon-Britanniaan tai Espanjaan. Mutta jotakuta hetkauttavat matopelin MM-kisat, onhan näitä marginaalilajeja ja niihin hurahtaneita marginaaliporukoita ja heille se suotakoon kaikin mokomin. En vain jaksa ymmärtää miksi urheilutoimittajat jaksavat vääntää juttua jokaisesta hörpläveivauksen MM-pistesijalle yltäneestä, kun lajia on kokeillut ehkä viisi heppua Suomessa ja viisisataa maailmassa. Juoksua on kokeillut vammaisia vaille jokainen.
En ala käydä asiasta pitempää keskustelua, koska jo lähtökohtaisesti tämä kuuluu evvk-osastoon lähinnä siitä syystä, että estejuoksu ei vain yksinkertaisesti nappaa, eikä varsinkaan lajina alle 19-vuotiaiden EM-kisoissa. Sitten kun tämä neiti on loppusuoralla aikuisten MM- tai Olympiakisoissa, saattaa peräni nousta sohvan penkistä kannustuksen muodossa.
Luulenpa, että tuntemukseni ei ole aivan vieras muutamalle muullekaan suomalaiselle. Urheilua tulee joka tuutista ja kiinnostuksen kohteet ovat moninaisia, joita myös tv-urheilun pitää yrittää palvella.
Kaikkien aikojen mitalitaulukkoon tuijottaminen on oikeastaan hyödytöntä, varsinkin kun kestävyysjuoksu niputetaan kokonaisuudeksi. Kun tarkastellaan 1990-luvulta tähän päivään, niin huomataan, että ukkojen puolella estefinaalin on MM- tai O-kisoissa aina vienyt kenialainen, usein muutkin mitalisijat. Siis viimeisen neljännesvuosisadan aikana. Ei tämä lajin levinneisyydestä paljon kerro, muita mitalisteja on vain 4-5 maasta.
Yhtäkään estejuoksijaa en henkilökohtaisesti tunne, yhtä olen firman kautta sponssannut, kun isänsä pyysi. Frisbeegolfaajia tunnen joitakuita ja ultimate frisbeen pelaajia useampia. Edellinen on MIELESTÄNI typerää ajanvietettä, jälkimmäinen jo kovaa urheilua. Tämä riittäköön lajien levinneisyydestä ja merkityksestä.
Lopputulema: en pidä siis aivan peruuttamattoma rikoksena ihmiskuntaa vastaan sitä, että emme saaneet puolen tunnin raporttia Oona Kettusesta. Sen sijaan Libertadores Cupin finaalin ensimmäisen osaottelun täydellinen ignorointi on jo rikosluonteista.
Ano, jokaisella on oikeus mieltymyksiinsä. Yksi tykkää tietystä lajista ja toinen toisesta ja se siitä, jokaiselle makunsa mukaan.
Mitä eri lajien levinneisyyteen ja menestymisvaikeuteen tulee, olen tarkastellut asiaa aiemmin niin yleisellä tasolla sekä kestävyysjuoksussa erikseen, vertaamalla Keniaa ja Suomea sekä pohtimalla, miten Suomi menestyisi jos yleisurheilua harrastettaisiin yhtä yleisesti kuin jääkiekkoa.
Lähetä kommentti