Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

EM-analyysit

Kisat ovat nyt paketissa. Ajattelin käyttää tilaisuutta hyväkseni ja valottaa urheiluvalmennuksen sisäpiirin toimintaa. Sivumennen sanoen EM-kisojen toinen tapahtumaohjaaja Tomi Pyylampi kirjoitti blogissaan erinomaisen ansiokkaasti raportteja siitä, kuinka tuon tason urheilukilpailuja ohjataan. Kannattaa lukea ja ottaa opiksi.

Oma näkökulmani on toisenlainen. Aina ennen kilpailuja – ainakin tärkeimpiä – valmentaja scouttaa vastustajat, käy juoksijan kanssa läpi suunnitellun taktiikan sekä arvioi etukäteen juoksun kehityksen ja pariin todennäköisimpään vaihtoehtoskenaarioon reagoinnin. Juoksun jälkeen ruoditaan sitten kisa läpi väliaikojen, toteutuneiden taktiikoiden ja mahdollisesti videoiden perusteella. Hyvällä juoksutaktiikalla pystyy tasoaan nostamaan kummasti ja siksi edellisten kilpailujen tutkiminen on tärkeää. Hyvä taktikko (ääriesimerkki Lasse Virén) voittaa samantasoisensa ja jotkut paremmatkin, huono taktikko (ääriesimerkki Paula Radcliffe) häviää kovassa paikassa huonommilleen, jos juoksua rytmittävät jänikset puuttuvat.

EM-kisoihin Suomen joukkueeseen oli valittu seitsemän kestävyysjuoksijaa yhdeksään eri lajiin. Tässä analyysissa kerron, millaisen palautteen heidän juoksuistaan olisin valmentajana antanut. Palaute perustuu siihen, mitä omin silmin näin ja kellotin,Yle Areenasta jälkikäteen analysoin ja mitä juoksijat itse julkisuuteen kertoivat. Mahdollisia sisäpiiritietoja en ole hyödyntänyt.

M 800 m : Tommy Granlund
Alkuerä: 8. 1.50,12.
Peli oli jo etukäteen selvä. Granlundilla ei olisi ollut mitään jakoa tässä porukassa edes viime kauden kunnossaan, tällä kaudella vielä vähemmin. Ainoa oljenkorsi oli täydellinen taktiikkajuoksu ja painiottelun voitto. Näin ei käynyt, erässä mentiin kovaa. Tähän nähden Granlundin juoksu oli lähes täydellinen. Mies jäi suosiolla roikkumaan ryhmän hännille, jossa sai juosta rauhassa käyttämättä energiaa tönimiseen ja askelrytmin vaihdoksiin. Päätöksen viisaudesta kertoo hänelle kellottamani 400 metrin väliaika, tasan 53 sekuntia. Granlund todennäköisesti yritti välttää viimeisen sijan loppukirillä, mutta juoksun ainoa taktinen pikkuvirhe oli Ruotsin Rogestedtin ohitusyritys viimeiseen kaarteeseen lähtiessä. Se olisi pitänyt säästää loppusuoran aukeamiseen, jolloin luonnollinen juoksureitti olisi heittänyt energiaa säästäen oikealle suunnalle. Tosin tämäkään ei olisi luultavasti riittänyt. Julkisuudessa on kritisoitu Granlundin mukanaoloa kisoissa, mutta mies täytti valintakriteerit ja teki parhaansa. Ei muuta voi vaatia, asia loppuunkäsitelty.

M 1500 m : Niclas Sandells
Alkuerä: 1. 3.45,74.
Tonnivitosen toinen alkuerä käytiin painikilpailuna hitaan vauhdin takia. Ensimmäisen kierroksen lönköttely ratkaisi, että ajoilla ei tästä jatkoon mennä. Sandells juoksi todella hyvin taktisesti, pysyi alun hitaassa vauhdissa ulommilla radoilla eikä mennyt sisäradalle töpöttelemään ahtaisiin paikkoihin. Vauhdin kiihtyessä ensimmäisen kierroksen jälkeen hän siirtyi sisälle säästämään voimiaan. Sandellsin eteen muodostui mahtava muuri ja mies joutui pahasti pussiin. Tilanne näytti hurjemmalta kuin oli, koska tonnivitosella pussit ovat hyvin harvoin pysyviä vaan aukeavat viimeisellä takasuoralla. Nyt Sandells joutui viimeisessä etukaarteessa ottamaan nokkapokkaa Romanian miehen kanssa, mutta noudatti oikeaa taktiikkaa eikä antanut almuja kerjäläiselle vaan reilusti kyynärpäätä. Takasuoralla muuri odotetusti levisi ja Sandells juoksi viimeisessä kaarteessa muutaman kilpakumppanin ohi, onneksi nämä olivat jonossa ettei tarvinnut kiertää. Suoralle tullessa taktisesti juuri oikea ratkaisu ja kaarteen heittämänä ulommalle radalle. Sieltä mahtava kiri koko painimiseen ja töniskelyyn voimansa tuhlanneen kärkiviisikon ohi. Yhteenveto: taktisesti parhaita ikinä näkemiäni juoksuja.
Finaali: 11. 4.03,34.
Pika-analyysi: Mitä #¤%&§:a Euroopan mestaruuskisoissa tekee Turkkia edustava kenialainen? Vastaus: Juoksee takaapäin nurin kaverin, joka voitti alkuerissä samanlaisessa juoksussa nyt kultaa voittaneen norjalaisen. Eipä mulla muuta.

M 5000 m : Niclas Sandells
Ei ottanut osaa. Viisas valinta, viimeinen kilometri reilusti alle 2.30 olisi ollut mailerille liikaa 13.30 vauhdissa.

M 10 000 m : Jarkko Järvenpää
Finaali: 21. 30.59,63.
Kestävyyslajien ja ehkä koko kisojen suurin pettymys mukaan lähteneistä. Tasan yhden kerran EM-kisojen historiassa suomalaisia on tullut kympin maaliin huonommalla ajalla ja se tapahtui ensimmäisissä EM-kisoissa 1934. Ilmari Salminen ja Arvo Askola jäivät Järvenpään ajasta muutaman sekunnin, tosin nappasivat selvän kaksoisvoiton. Meno oli alusta lähtien täysin ponnetonta. Kun muistaa, miten Järvenpää on juossut rohkeasti parempansa haastaen Kalevan Kisoissa, odotti ihan muuta. Itse asiassa suomalaisen kestävyysjuoksun maineen ja menestyksen kannalta katsoen oikeita taktisia ratkaisuja olisi ollut tasan yksi. Oletukset ennen kisaa: 1) kunto ei riitä vauhtijuoksussa, 2) kirikyky ei riitä taktiikkajuoksussa, 3) osanottajalistasta päätellen mennään alussa hyvinkin rauhallisesti ja lopussa tahti kiristyy siten, että kulta otetaan noin 28 minuutin ajalla (todellisuudessa voittajan aika oli 28.22,27). Johtopäätös: tehdään kisasta edes kunnon taistelu. Alussa kärkiryhmään, välillä jopa johtopaikalle ja kärjen mukana pysytään mukana niin kauan kunnes katkeaa. Tulossarakkeeseen tulee DNF, mutta onpahan oltu päivä leijonana ja hankittu kunnolla kokemusta tulevaisuutta ajatellen. Ja annetaan kansalle edes hetkeksi aihetta nauttia kympin huumasta sekä nostatettu edes pikkuisen kestävyysjuoksuinnostusta. Mitähän Juha Väätäinenkin tuumasi katsomossa?

M 3000 m esteet : Jukka Keskisalo
Harmillinen sairastapaus. Erityisen harmillinen, koska alkuerästä olisi luultavasti päässyt jatkoon rasittamatta itseään liikaa. Finaalissa olisi mitali ollut lähellä, koska rauhallinen alkutahti olisi sopinut Jukan tämän hetken kuntoon. Kaksi ensimmäistä kilometriä vain niukasti alle yhdeksän minuutin tahtia. Tosin viimeisen kilometrin hulluttelu 2.36 olisi ollut Jukan nopeudelle luultavasti liikaa. Ihannejuoksun kaksi ensimmäistä kilometriä olisi ollut kymmenen sekuntia nopeampaa tahtia, riittävän hiljaa mutta kuitenkin riittävän kovaa hyydyttämään nopeimpien kirit.

N 800 m : Suvi Selvenius
Alkuerä: 6. 2.06,39.
Peli oli täysin selvä. Ei mitään saumoja, ei millään taktiikalla. Siihen nähden Suvi teki hyvän juoksun. Vaikka vauhtia riitti (400 metrin väliaika noin 62,50), pysyi muiden kyydissä melkein 600 metriin asti ja teki kauden parhaansa.

N 1500 m : Johanna Lehtinen
Alkuerä: 7. 4.14,83.
Vitosen katastrofin jälkeen tästä ei ollut paljon odotettavissa, kun kyseessä oli kaiken järjen mukaan sivumatka. Lisäksi ensimmäisessä erässä juostiin niin kovaa, että oli selvää että jatkomahdollisuuksia olisi vain taktiikkajuoksussa. Vauhti oli hitaampaa, mutta ei riittävän hidasta. Johannan askellus toimi kuitenkin selvästi paremmin kuin pari päivää aiemmin. Kyttäsi fiksusti sisäradalla ja poimi juoksijoita yksi kerrallaan näiden hyytyessä. Lopputulos oli kauden paras aika ja kuusi päänahkaa, mutta ei tietenkään jatkopaikkaa. Hyvin onnistunut juoksu.

N 5000 m : Johanna Lehtinen
Finaali: keskeytys.
Pari ensimmäistä kierrosta kertoi jo valitettavan totuuden: tänään ei kulje. Askel tökkäsi ja energiaa kului. Taktisesti Johanna juoksi kyllä hyvin, piti sisäradan ja tarkkaili voimia säästäen. Siis jos kahdesta vaihtoehtoisesta tavoitteesta (menestys vai olympiaraja) valitsi sen jälkimmäisen, kuten ilmeistä oli. Toivo tietysti eli, että juoksu avautuisi, mutta näin ei käynyt. Oli välillä viimeisenä, mutta nousi sitten parin muun ohi toisella kilometrillä pysyen pääjoukon viimeisenä. Kahden kilometrin kohdalla joukko repesi ja Lehtinen jäi hieman, kuten vauhti huomioiden oikein olikin. Vähän ennen kolmea kilometriä toistakymmentä naista käsittänyt kärkiryhmä menetti menohalunsa ja Johanna alkoi saada sitä kiinni. Toiveet nousivat kummasti, hidas tahti ja mailerin kiri... mutta. Vaikeimmalla hetkellä tapahtui juuri se, mitä pelättiin. 3600 metrin kohdalla, kun suomalainen oli enää vain parin sekunnin päässä, pääjoukon vauhti kiihtyi selvästi. Psyykkisesti tilanne on helppo kuvitella: juuri kun toivo on taas palannut, sateenkaari karkaa nenän edestä ja matkaa on vielä reilusti jäljellä. 200 metriä myöhemmin suomalaisen matka päättyi keskeytykseen. Johtopäätökset: huono päivä, huono tuuri kilpakumppanien taktiikan suhteen (vähän liian kova alkuvauhti, sitten hellitys ja toivon nousu, lopuksi nykäisy juuri ennen kiinnisaantia). Taktisesti ei ollut juuri mitään tehtävissä, se vähä mitä oli meni oikein.

N 3000 m esteet : Sandra Eriksson
Matti Hannus kirjoitti uusimmassa Juoksija-lehdessä pystyvänsä lukemaan Sandran mielialat ja päivän kunnon ennen starttia. Siinä on viisas mies. Minä olen yrittänyt koko ikäni ymmärtää naisten fiiliksiä surkein tuloksin. Enkä tälläkään kertaa onnistunut arvaamaan etukäteen oikein.
Alkuerä: 8. 9.55,58.
Kellotin Erikssonille jokaisen vesiesteen kohdalle kierrosajan. Ensimmäinen alkusileä oli 13 sekuntia (tässähän ei tietysti vielä estettä ollut) ja sen jälkeiset: 1.16 – 1.18 – 1.18 – 1.18 – 1.21 – 1.24 – 1.21 ja loppumatka 28 sekuntia. Tämä kertoo oleellisen ja tutun asian: Sandra hyytyy hieman ennen kahden kilometrin paalua. No, vielä on vuosia jäljellä ja lääke vaivaan on hyvin tunnettu: 3 x 1600/2000 metriä kilpailuvauhtisia vetoja muutaman minuutin kävelypalautuksella. Sandran pitää oppia jaksamaan noiden parin vaikean kierroksen yli, loppu menee kyllä sitten omalla painollaan. On helppoa laskea, että ajasta putoaa toistakymmentä sekuntia hetkessä. Muilta osin juoksu meni taktisesti ja teknisesti hyvin. Sandran estetekniikka on parantunut, sipsuttelut johtuivat tällä kertaa ruuhkasta ja niitä oli yllättävän vähän. Vesiesteelläkään hän ei uinut niin syvällä kuin normaalisti ja aikaa säästyi, tosin petrattavaa vielä on. Taktisesti juoksu oli viisas, tasainen meno ja tarkkailu olivat hyvät valinnat. Samoin lopun kiri, jossa hän ohitti vielä kaksi juoksijaa. Varsinainen jännitysmomentti tuli sitten toisessa erässä, jossa itselläni ei ollut harmainta aavistustakaan kuka kisan voitti tai oli neljän joukossa. Seurasin vain kahdeksantena olevaa juoksijaa, koska hänen loppuaikansa ratkaisisi, pääsisikö Sandra finaaliin. Ei päässyt. Ei ennen kuin yksi paremman ajan juossut hylättiin.
Finaali: 10. 9.48,19
Vastaavat väliajat finaalista: 0.13 – 1.17 – 1.19 – 1.18 – 1.20 – 1.19 – 1.17 – 1.16 – 0.28. Tässä ei siis tapahtunut samanlaista hyytymistä kahden kilometrin kohdilla kuten alkuerässä. Syitä oli ilmeisesti kaksi: helpompi alkuvauhti ja terävämpi päivä. Taktisesti Sandra juoksi mainiosti, piti itsensä sisäradalla ja ylitti esteet omalla tasollaan. Muuten juoksusta ei jäänyt paljon palautetta annettavaksi – onnistunut normisuoritus, ei virheitä, ei nerouksia. Harmituksen paikka oli olympiarajan jääminen vajaan kahden sekunnin kymmenyksen päähän. Vielä on yksi näyttöpaikka jäljellä ja nousukunnossa raja vaatii vain onnistuneen perussuorituksen eikä ihmeitä. Kun vain pää olisi sinä päivänä oikeassa asennossa.

11 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Hyvät analyysit. Harmittaa paljon Sandellsin puolesta. Hän olisi taistellut tosissaan voitosta.

Kisoista tuli taloudellisesti raakasti turpiin SUL:lle. Resursit pienevät entisestään tulevaisuudessa. Kiittäkää kunnolla Pihlakoskea, hän oli varmaan ainut, joka ei nähnyt tätä ennalta.

IDA kirjoitti...

Turha selitellä. Espanja 3 - Italia 1.

Kehotan kiinnittämään huomiota juuri Espanjan parempaan juoksukuntoon. On meinaan äijiä, jotka eivät väsy. Pirlo joutuu keskikentällä raapimaan päätään, kun maratoonarit juoksevat ohi.

Kumitonttu kirjoitti...

Kiitos Jaska! Pitäis joskus katsoa yhdessä läpi juoksu tai pari, että oppisin lukemaan lajia. Nyt se vaan näyttää siltä kuin joukko kisaajia pinkoo kuin viimeistä päivää.

Tomi kirjoitti...

IDA, eivät varmasti väsy. On sen veran propanderia otettu. EPO- ja muut hormonit kuuluvat potkupalloilijoiden vakiolääkitykseen.

Anonyymi kirjoitti...

EM-kisat Helsingissä olivat mammuttimainen fiasko. Taloudellisesti perseelleen, arktinen ilmasto, osanottajakato, heikko tulostaso, isäntämaan luokaton menestys ja taso, medianäkyvyys nollaluokkaa (tätä kirjoittaessani täällä Kroatiassa en ole havainnut mitään kisoihin viittaavaa, niihin toisiin em-kisoihin sitäkin enemmän) jne.

Ei kai näitäkin sisäpiirin karkeloita laiteta taas köyhän kansan maksettavaksi ja olisiko tälle väljähtäneelle tapahtumalle ollut muita ottajia kuin Suomi?

Tomi kirjoitti...

Ano, täällä Saksassa kisoilla on TV:ssä hyvä näkyvyys. Lähetyksiä on tullut ainakin 3 ilmaiskanavalta ja suorana.
Saksa myös laittoi kisoihin parhaan mahdollisen joukkueen, toisin kuin esim. Venäjä ja Britannia.

Tomi kirjoitti...

Jaska, onko sinulla jonkilaista tietoa tai näkemystä siihen, että ruotsinkieliset näyttävät olevan innokaampia yleisurheilijoita erityisesti juoksijoita kuin suomenkieliset?
Maajoukkueessa heillä on selkeä yliedustus, jos verrataan heidän määräänsä väestössä. Sama ilmiö on nähtävissä, tosin heikompana, hiihdossa.

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitoksia.
IDA: Aivan oikein juoksukunnosta, maalimääräkin osui oikein mutta jakauma ei...

Tomi: Hyvä kysymys, vastaan siihen kunhan on jossain välissä enemmän aikaa kuin nyt nämä viisi minuuttia.

Becker kirjoitti...

Se taisi muuten olla niin, että Sandells juoksi sen "turkkilaisen" eteen. Tämä näkyi aika selvästi tv ruudussa. Ehkäpä tästä opittiin jotain......

Ja sitten se "ranskalainen" pönttö, joka voitti 3000 esteet. Piti vielä käydä maskottitytön päälle. Toivottavasti jätkä saa kunnon sanktiot. Jos ei, niin Suomeen ei ole enään tulemista.
Ja vaikka kuinka tilastoja pyöritellään ja jossitellaan, niin lopputulos oli yksi mitali ja pistesija.Sillä siisti.
Nyt sitten ollaan tietty vonkumassa lisämiljoonia veronmaksajilta jotta tulokset paranisi.
Muutama viikko aikaa ja taas saamme nähdä, miten suomalaiset urheilijat toteuttavat olympia aatetta. Tärkeintä ei ole voitto, vaan.......

Jaska Brown kirjoitti...

Tomi: Aiheesta svenskatalande bättre folk urheilussa. Historiallisessa katsauksessa suomenruotsalaiset eivät yksilölajeissa (yleisurheilu, hiihto, paini ym) olleet esillä väestöosuuttaan enemmän, vaan pikemminkin vähemmin, ainakin näin näppituntumalla sanottuna. Sen sijaan joukkuelajit olivat heidän heiniään suhteettoman suuressa määrin. Jalkapallossa HIFK oli ruotsinkielisten seura, myös VIFK voitti mestaruuksia ja ÅIFK pelasi mestaruussarjassa ym. vastaavaa. Missä ne ovat nyt? Jääkiekossa sama juttu. Kun maa urbanisoitui, ruotsinkielisten väestöpohja ei enää riittänyt ylläpitämään huippuseuroja joukkuelajeissa (vilkaisepa MIFK:in pelaajaluetteloa!), ainoaksi linnakkeeksi jäi käsipallo.
Tällöin luonnollinen kehityssuunta oli yksilölajien nousu ruotsinkielisillä seuduilla. Kun siihen yhdisti sitten tuon ankkalammikon yhteisöllisyyden, niin ei ihmekään jos tulosta syntyy ja hyvä niin. Ruotsinkieliset kestävyysjuoksijat treenaavat yhdessä aika paljon ja positiivisen kierteen kannustava vaikutus on selvä. Suomenkieliset ovat hajallaan ympäri maata (poikkeuskeskittymiä löytyy, esim Joensuu) ja homma on yksinäistä puurtamista.

Becker: Sandellsin kuperkeikasta on todettava, että hankala tapaus. Nykysäännöt ovat valitettavan epämääräisiä tuollaisessa tilanteessa, IAAF:n sääntökirjan suomennuksessa todetaan vain: ”Kilpaileva juoksija tai kävelijä, joka tönii tai estää toista kilpailijaa vaikeuttaakseen hänen etenemistään, tulee hylätä tuossa lajissa.” Mikä sitten tällaiseksi toiminnaksi katsotaan, on toinen kysymys. Yleensä on noudatettu liikennesääntöjen periaatetta, että takaa tuleva on aina syyllinen. Eli edellä menevällä on oikeus valita ajolinjansa, kunhan ei estä ulkokautta ohittamista. Kolarin sattuessa Sandells oli selvästi edellä ja menossa sisärataa kohti, joten Kenian pojan päälleajo oli laiton. Toki Sandellsin olisi pitänyt olla varovaisempi, oli mennä nurin pari kertaa aiemminkin. Silti en voi ymmärtää kenialaisen hylkäyksen kumoamista. Lisäksi, koska viimeisessä kaarteessa kaksi muutakin juoksijaa meni nurin (ja jatkoi maaliin, mikä on seuraavan option edellytys säännöissä), olisi lajijohtajalla ollut mahdollisuus käyttää jopa kovinta mahdollista konstia ja määrätä juoksu uusittavaksi. (Näin on muuten tehty ainakin Montrealin olympialaisten naisen 100 m aitojen välierässä.) Ratkaisu ei olisi ollut virheellinen, joskin täytyy myöntää että en olisi itsekään niin tehnyt.
Tuosta algerialaisen tempusta en keksi mitään painokelpoista sanottavaa. Tönäisi muuten myös Barcelonan EM-kisoissa maskotin nurin ja on ottanut yhden kisan jälkeen nokkapokat Mehdi Baalan kanssa, josta saikin kilpailukiellon. Toivottavasti tulee kunnon sanktiot suojaväristä ja -uskonnosta huolimatta – jos joku VHM olisi vastaavan tehnyt, en edes osaa kuvitella millainen haisunäädän kusimyrsky olisi noussut.

Tomi kirjoitti...

Jaska tuo kuulostaa varsin jarkevalta selitykselta. Ruotsinkieliset eivat ole halunneet pelata suomenkielisissa seuroissa, joten ovat valinneet yksilolajit.