Niin... no voi sen noinkin käsittää. Täytyy myöntää, että ei vaan tullut mieleen kokeilla omaa kaviota niihin.
No, ihan huvin vuoksi tarkennuksena siteet ovat sellaiset, joissa kenkää ei ensin saa siteeseen, sitten kun sen saa, se ei pysy siellä ja kun se vähän aikaa pysyy, menee kiinnitysremmi suksen alle. Ja siinä toisessa tyypissä asiat ovat vielä huonommin. Voi perskeles, armeijan mäystimet ovat de luxea niihin verrattuna. Eikä kyse ole siitä, että muistot olisivat kullanneet - kyllä mulla on armeijan mäystimillä toimivat tunturisukset varastossa ja joka talvi on tullut ainakin kerran käytettyä. Eikä kyse ole siitäkään, etten osaisi lasten suksisiteitä käyttää - en edes minä ole niin tumpelo etten näin monivuotisella kokemuksella olisi toimivia konsteja oppinut.
Sen verran voinen tässä blogissa avautua henk.koht. menneisyydestäni, että olin tiettävästi ensimmäinen ikäluokka varusmiespalvelussa, joka ei joutunut kuittaamaan suksia tai skimboja varusvarastolta. Siitä nokkelampi kaveri arvaisi, että en suorittanut palvelustani kovin pojoisessa. Itsekunnioitukseni puolesta on myös todettava, että en joutunut rannikkotykistöön, joka ei tuota kuin bunkkerielämään turtuvia ensipommituksen kohteita.
Omat skimbat, jos tällainen tsadilainen lähestymistapa sallitaan, ovat enempi mallia "gravitaatiolla alas ja imatranvoimalla ylös", jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Meillä murtomaahiihto kuuluu samaan kategoriaan potkupallon kanssa. Siis Takkiraudan kaltainen esihistoriallinen harrastus, jossa tulee hiki ennen suoritusta. Gravitaatiohiihtämisessä hiki tulee vasta afterski:ssä. Tai potkupallon osalta, hiki tulee myötähäpeästä. Pois lukien, että kuulin Socrateen (Brasilian vanha kippari) juuri kuolleen.
Vaikka en Tahko Pihkalaa juurikaan arvosta, niin oli hän yhdessä asiassa oikeassa todetessaan alppihiihdosta "konevoimalla ylös ja painovoimalla alas, ei se ole mitään urheilua".
Olen itse usein ihmetellyt, miksi suksitehtaat varustavat suksiaan "lastensiteillä". Eikö kenenkään mieleen tule, että siihen ensimmäiseen suksipariin se hiihtokiinnostus sitten lopahtaakin?
Juuri tuota ihmettelenkin lastensiteissä. Mikä helevetti siinä on, ettei kenkää saada kiinni sukseen helposti ja pitävästi. Siinä vaiheessa kun homma on hanskassa, tuleekin yleensä ilmoitus "en halua hiihtää".
Tämän blogin tekstejä saa lainata vapaasti, kunhan medioiden kautta julkaistavissa sisällöissä mainitaan lähde.
Kommentoijille pahoitteluni siitä, että niiden julkaisu joskus viivästyy. Kiireiden takia ei ehdi kovin usein tarkistaa tilannetta. Etenkin oma vastaaminen niihin myöhästyy. Toivon ymmärrystä, minun pitää kuitenkin käydä töissä jotta saadaan verotuloja matuille ja huolehtia lapsista, jotta maalla olisi tulevaisuutta.
Kommenttien valvonta on päällä häiriköinnin takia. Anonyymeille kommentoijille varoitus, että joskus Blogger hukkaa ihan asiallisetkin viestit roskapostikansioon, jonka katson läpi ehkä noin kuukauden välein. Kannattaa hommata tunnukset. Ja jos ei hommaa, niin anonyyminkin kannattaa käyttää aina samaa nimimerkkiä. Nimimerkittömillä kommenteilla on sattuneista syistä huomattavasti korkeampi julkaisukynnys.
Tietoja minusta
Kotipaikka: Hornankuusi
Sukupuoli: Sukupuoli-invalidi eli Y-kromosomi löytyy.
Ammatti: Sekä palkassa, kohtelussa että yleisessä arvostuksessa piirun verran kaleeriorjan yläpuolella.
Ikä: Puolueettomien tarkkailijoiden mukaan asenne kuin 40-luvulla syntyneellä ja ulkonäkö kuin 80-luvulla syntyneellä, totuus on siellä jossain välimaastossa.
Viiteryhmä: Päähänpotkituinta vähemmistöä: maaseudulla asuva isänmaallinen keski-ikäinen luonnontieteellisen alan korkeakoulututkinnon suorittanut kestävyysjuoksuvalmennukseen sotkeutunut armeijan käynyt valkoihoinen lihaa syövä perheellinen heteromies.
Sähköposti: brownjaska@gmail.com . Postia luetaan harvakseltaan ja asiallisiin viesteihin vastaillaan silloin kuin ehditään, jos muistetaan.
9 kommenttia:
No tyhmänä on pakko kysyä, että minkä ihmeen takia yrität lasten suksilla hiihtää?
Niin... no voi sen noinkin käsittää. Täytyy myöntää, että ei vaan tullut mieleen kokeilla omaa kaviota niihin.
No, ihan huvin vuoksi tarkennuksena siteet ovat sellaiset, joissa kenkää ei ensin saa siteeseen, sitten kun sen saa, se ei pysy siellä ja kun se vähän aikaa pysyy, menee kiinnitysremmi suksen alle. Ja siinä toisessa tyypissä asiat ovat vielä huonommin.
Voi perskeles, armeijan mäystimet ovat de luxea niihin verrattuna. Eikä kyse ole siitä, että muistot olisivat kullanneet - kyllä mulla on armeijan mäystimillä toimivat tunturisukset varastossa ja joka talvi on tullut ainakin kerran käytettyä. Eikä kyse ole siitäkään, etten osaisi lasten suksisiteitä käyttää - en edes minä ole niin tumpelo etten näin monivuotisella kokemuksella olisi toimivia konsteja oppinut.
Sen verran voinen tässä blogissa avautua henk.koht. menneisyydestäni, että olin tiettävästi ensimmäinen ikäluokka varusmiespalvelussa, joka ei joutunut kuittaamaan suksia tai skimboja varusvarastolta. Siitä nokkelampi kaveri arvaisi, että en suorittanut palvelustani kovin pojoisessa. Itsekunnioitukseni puolesta on myös todettava, että en joutunut rannikkotykistöön, joka ei tuota kuin bunkkerielämään turtuvia ensipommituksen kohteita.
Omat skimbat, jos tällainen tsadilainen lähestymistapa sallitaan, ovat enempi mallia "gravitaatiolla alas ja imatranvoimalla ylös", jos ymmärrät, mitä tarkoitan. Meillä murtomaahiihto kuuluu samaan kategoriaan potkupallon kanssa. Siis Takkiraudan kaltainen esihistoriallinen harrastus, jossa tulee hiki ennen suoritusta. Gravitaatiohiihtämisessä hiki tulee vasta afterski:ssä. Tai potkupallon osalta, hiki tulee myötähäpeästä. Pois lukien, että kuulin Socrateen (Brasilian vanha kippari) juuri kuolleen.
Omasta puolestani olen todennut, että harkitsen laskettelemisen kokeilua sitten, kun olen niin vanha ja sairas että en enää kykene urheilemaan.
Vaikka en Tahko Pihkalaa juurikaan arvosta, niin oli hän yhdessä asiassa oikeassa todetessaan alppihiihdosta "konevoimalla ylös ja painovoimalla alas, ei se ole mitään urheilua".
Jenkkifutiksesta voisi todeta, että on laji, jossa apinat katsovat kuin gorillat juoksevat päät yhteen.
Olen itse usein ihmetellyt, miksi suksitehtaat varustavat suksiaan "lastensiteillä". Eikö kenenkään mieleen tule, että siihen ensimmäiseen suksipariin se hiihtokiinnostus sitten lopahtaakin?
Juuri tuota ihmettelenkin lastensiteissä. Mikä helevetti siinä on, ettei kenkää saada kiinni sukseen helposti ja pitävästi. Siinä vaiheessa kun homma on hanskassa, tuleekin yleensä ilmoitus "en halua hiihtää".
Alamäkihiihtoakin voi harrastaa siten, että se muuttuu urheiluksi:
http://www.telemark.fi/
Noi siteet on helpot kiinnittää ja idioottivarmat:
http://rottefella.no/Produkter/Telemark/Cobra-R8/
Lähetä kommentti