Kymppiliike

2010-luvun lähestyessä puoltaväliä suomalaisten tyytymättömyys hallintoeliitin toimintaan oli kasvanut räjähdysvalmiisiin mittasuhteisiin. Eliitti alkoi tosissaan pelätä, milloin vuoden 2011 ”arabikevään” kaltainen liikehdintä alkaa Suomessa.

Kaikki alkoi kahdesta toisilleen täysin erillisestä tapauksesta, jotka sattuivat olemaan lähes yhtäaikaisia.

Vuoden 2014 huhtikuussa liechtensteinilainen rikolliskopla murtautui pahaa aavistamatta tyhjäksi luulemaansa kerrostaloasuntoon. Tässä ei ollut mitään poikkeuksellista, liechtensteinilaiset ammattimurtovarkaat olivat olleet suomalaisten vitsauksena jo vuosia: maahantulo, tiedustelut, murtosarja, pikainen poistuminen maasta ja saaliin myynti. Tällä kertaa operaation tiedusteluosa oli kuitenkin epäonnistunut. Asunnon omistaja oli kotona päiväunilla ja havahtui varkaiden edettyä olohuoneeseen. Isokokoinen mies ilmestyi unenpöpperöisenä oviaukkoon pelästyttäen murtovarkaat perinpohjaisesti. Nämä yrittivät pakoon, mutta asunnon omistaja oli tiellä. Seuranneessa mylläkässä kaksi murtovarasta sai surmansa, kolmas sai lieviä vammoja, kuten myös omistaja. Oikeudenkäynnissä eloon jäänyt murtovaras tuomittiin ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Asunnon omistaja sen sijaan sai taposta ehdottoman tuomion. Lisäksi hänet tuomittiin maksamaan korvauksia vammoja kärsineelle murtovarkaalle sekä elatusapukorvauksiin kuolleiden murtovarkaiden perheille Liechtensteiniin. Hovioikeus kasvatti vielä vankeustuomion pituutta todeten asunnon omistajan syyllistyneen törkeään hätävarjelun liioitteluun.
Kansalaisten oikeudentaju kuohahti. Koskaan ei selvinnyt, kuka oli ensimmäinen aloitteentekijä. Joka tapauksessa vankeustuomion saaneelle miehelle alkoi tulvia kirjeitä. Kaikissa kirjeissä oli sama sisältö: rahaa. Joissakin tapauksissa parikymppiä, joskus viisikymppinen tai jopa satanen. Useimmissa kuitenkin kymppi, koska netin välityksellä levinnyt viesti sai nimen: kymppiliike. Viestissä kerrottiin tapauksen yksityiskohdat, tuomitun nimi ja osoite. Viesti päättyi vetoomukseen: Jos olisit halunnut toimia samoin, lähetä itseään, perhettään ja omaisuuttaan puolustaneelle miehelle kympin seteli.
Liike levisi kulovalkean tavoin. Useimmat tiesivät vastaavanlaisia tapauksia ja halusivat lähettää viestin viranomaisille: me olemme saaneet tarpeeksemme rikollisten hyysäämisestä ja kiitämme miestä, joka teki oikein.

Toinen kymppiliikkeen käynnistäneistä tapauksista sattui edellisen oikeudenkäynnin aikana, loppuvuodesta 2014. Oikeastaan koko juttu oli alkanut muutamaa vuotta aiemmin färsaarelaisen turvapaikanhakijan raiskattua ja murhattua suomalaisen pikkutytön. Tekijä oli saatu kiinni ja tuomittu vankeusrangaistukseen. Tytön isä oli kuitenkin tyytymätön rangaistuksen vähäisyyteen. Niinpä hän lähetti tuomitun tiedoksi viestin: tuomittu ei saisi kertaakaan käydä vankilomilla ja vapauduttuaan hänellä olisi 24 tuntia aikaa poistua maasta ikuisiksi ajoiksi. Maastakarkoitus ei tuomion yhteydessä tullut kyseeseen, kun kyseinen henkilö oli jo asunut maassa useita vuosia ja kotoutunut sosiaaliviranomaisten mukaan erinomaisesti.
Seuraukset olivat odotetut. Ensikertalaisena (tosin hän oli jo kerran aiemminkin istunut vankilassa, mutta siitä oli jo useita vuosia) färsaarelainen vapautui vankilasta kärsittyään puolet tuomiostaan. Sosiaalitoimisto osoitti hänelle kunnan asunnon eikä hänellä ollut aikomustakaan poistua maasta. Vapautta kesti viikon, jonka jälkeen rappukäytävässä odottanut tytön isä puukotti miehen kuoliaaksi ja soitti itse poliisit paikalle.
Samaan aikaan murtovarasliigan tapauksen aloittama kymppiliike oli juuri käynnistynyt. Joku muunsi viestin käsittämään tätä murhatapausta ja menestys oli samanveroinen. Kansa oli kyllästynyt viranomaisten kyvyttömyyteen karkottaa rikokseen syyllistyneitä maahanmuuttajia ja osoitti mieltään lähettämällä setelin ja usein myös kannustusviestin sisältävän kirjekuoren tytön isälle.

Näiden molempien tapausten syntyhistoriat ja liikkeen eteneminen on kyetty jäljittämään melko tarkkaan, vaikka hämärän peittoon onkin jäänyt, kuka nimetön kirjoittaja oli todellinen aloittaja ja kuka toinen anonyymi (vai oliko jopa kyseessä sama henkilö?) muunsi liechtensteinilaisliigan tapauksen käsittämään färsaarelaista turvapaikanhakijaa. Sen sijaan se, mitä tapahtui seuraavaksi, on hyvin epäselvää. Aivan erityisesti ne henkilöt, jotka olivat tapahtumien taustalla, eivät koskaan ole tulleet julkisuuteen. Ymmärrettävistä syistä, koska poliisi ja oikeuslaitos ovat heistä hyvin kiinnostuneita – vaikka kukaan ei tunnu löytävän heidän syytteeseen asettamiseensa sopivaa pykälää. Edes ”kiihottaminen kansanryhmää vastaan” –blankopykälä ei kovin hyvin tapaukseen sovellu.

Vähän myöhemmin muutamat anonyymit – arvioiden mukaan puolenkymmentä – julistautuivat kymppiliikkeen johtajiksi. Liike ei ole koskaan millään tavoin järjestäytynyt eikä siihen kuuluta julkisesti. Johtajaksi tiettävästi kutsutaan sopivaksi katsottuja henkilöitä. Yksi liikkeen johtajista on kerran - vuonna 2017 - antanut nimettömänä haastattelun, jossa hän on valaissut heidän toimintatapojaan. Liike ottaa kantaa kahdenlaisiin tapauksiin. Niiden esikuvina ovat edellä kuvatut tapaukset.

Ensimmäinen eli ”liechtenstein”-tapaus käsittelee tilannetta, jossa rikollista vastaan toiminut henkilö on saanut tuomion. Kymppiliikkeen mukaan rikollinen on toiminnallaan asettanut itsensä lain ulkopuolelle ja rikollisen toiminnan estävää ei saa tuomita, mikäli toiminta ei ole ollut täysin suhteetonta rikoksen laatuun nähden. Jos esitetään epäily tällaisesta tapauksesta, liikkeen johtajat perehtyvät asiaan. Mikäli enemmistön näkemys on puoltava, julkisuuteen annetaan viesti. Siinä kehotetaan kaikkia liikkeen hiljaisia tukijoita lähettämään sopivaksi – yleensä kymppi – katsomansa summa oikeusmurhan uhriksi joutuneelle.

Toinen eli ”färsaaret” –tapaus käsittelee tilannetta, jossa ulkomaalaissyntyinen henkilö on tehnyt Suomessa vakavan rikoksen. Tällöin ryhmä tutkii tapauksen ja antaa joko langettavan tai vapauttavan tuomion. Langettava tuomio on varsin todennäköinen, mikäli rikollinen ei ole koskaan maksanut tuloveroa. Julkisuuteen annetaan viesti, jossa todetaan, ettei kyseisen henkilön pitäisi lähteä vankilomalle lainkaan ja vapauduttuaan hänen tulisi poistua Suomesta 24 tunnin kuluessa. Ehdot on kopioitu suoraan alkuperäistapauksesta. Mikäli tuomittu ei näitä ehtoja toteuta, kymppiliike ei ryhdy mihinkään toimenpiteisiin. Toisaalta mikäli kuka tahansa muu ryhtyy toimenpiteisiin ja saa rangaistuksen, kymppiliikkeen johtajat toteavat automaattisesti hänen tuomionsa asiattomaksi ja kehottavat kaikkia tukijoita lähettämään sopivaksi katsomansa summan tekijälle.

Kyseinen vuonna 2017 annettu haastattelu on jäänyt toistaiseksi ainoaksi. Kymppiliike on sen jälkeen jatkanut aktiivista toimintaansa, vaikka haastatellun mukaan se toivoo voivansa lakkauttaa itsensä mahdollisimman pikaisesti. Liikkeen ensisijaiseksi tavoitteeksi haastateltu mainitsi itsensä tarpeettomaksi tekemisen, mutta toistaiseksi virallinen oikeuslaitos on jatkanut entisellä linjallaan.

Kymppiliikkeellä arvioidaan olevan parisataatuhatta aktiivista tukijaa. Koska toiminta on vapaaehtoista, kaikki eivät tietenkään lähetä kymppiään joka kerran, kun johtoryhmä kehottaa. Kuitenkin jo satatuhatta lähettäjää tarkoittaa miljoonan pottia sille, joka on toiminut ryhmän mielestä kunnon kansalaisen oikeudentajun mukaisesti. Melkoinen osa kymppiliikkeen varoituksen saaneista maahanmuuttajarikollisista onkin noudattanut kehotusta ja poistunut maasta välittömästi vapauduttuaan. Tarkoittaahan kehotus käytännössä sitä, että heidän henkensä on miljoonan arvoinen. Miljoona on iso houkutin, vaikka sen saamiseksi pitäisikin itse istua vankilassa muutama vuosi.

Liikettä on yritetty saada julistettua rikolliseksi eri keinoin, mutta se on aina onnistunut kiertämään sääntöjä. Rahojen lähettäjiä ei yleensä tunneta eikä olisi mahdollistakaan tuomita sataatuhatta ihmistä kerralla vankeuteen. Etenkään, kun lähettäjät tutkimusten mukaan ovat yleensä juuri niitä ihmisiä, jotka yhteiskuntaa pyörittävät ja veroja maksavat. Varojen takavarikointia lahjoituksen saaneiltakaan ei voi tehdä. On esitetty, että saadut lahjoitusvarat pitäisi tuomita valtiolle tai uhreille, mutta tämä on ainakin nykylainsäädännön vallitessa mahdotonta, koska kyseiset varat on saatu vasta tuomion jälkeen.

Kyseenalaista on, onko liikkeen toiminta vähentänyt rikollisuutta. Tosiasia kuitenkin on, että Suomessa esimerkiksi asuntomurtojen määrä ja maahanmuuttajien rikollisuus on selvästi alhaisemmalla tasolla kuin muissa Pohjoismaissa. Sosiaali- ja terveysministerin mukaan kyse on kuitenkin siitä, että Suomessa maahanmuuttajien kotouttamisessa on onnistuttu paremmin.