Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 8. maaliskuuta 2011

Röhkäisy maahanmuuttopolitiikalle

Takamaakunnan Uutiset, 22.2.2022:

Jouluruuasta arjen ystäväksi

Vantaalaisella Risto Sikasella, 46, on sukunimensä mukainen lemmikkieläin: minipossu. Julia-emakko ei enää nykyään käännä katseita, mutta tilanne oli toinen lemmikin ilmestyessä perheeseen vähän toistakymmentä vuotta sitten.
- Julia oli ensimmäinen lemmikkisika koko kaupunginosassa, Risto kertoo. - Kyllä siinä naapurustossa moni leuka loksahti, kun lapset taluttivat possua hihnassa.

Nykyään possuja tulee vastaan joka kadunkulmassa, mutta vuonna 2011 tilanne oli vielä toinen. Mikä sai Sikasten perheen hankkimaan erikoisen lemmikin, oma sukunimikö?
- Ei varmasti, vaikka kyllä sitäkin naureskeltiin. Vanhempi tytöistä, Aliisa, oli tuolloin kahdeksanvuotias ja allerginen. Hän toivoi kovasti rapsuteltavaa lemmikkiä ja luin Minipossuyhdistyksen sivuilta, että possu voisi sopia allergikolle. Otin yhteyttä ja teimme muutaman tutustumiskäynnin "possuperheisiin". Kun Aliisa ei saanut oireita, niin hankittiin Julia lemmikiksi.

Sikanen kuitenkin myöntää, ettei tämä ole koko totuus.
- Voi olla, että Julia olisi perheeseen tullut muutenkin. Mutta me asuimme tuolloin kerrostalossa ja pelkäsimme asunnon arvon romahdusta. Kadun toisella puolella oli muutamia kaupungin vuokrakämppiä samanlaisessa kerrostalossa ja niiden asujamisto oli käytöksellään laskenut omistusasuntojen hintoja. Meidän rappukäytävässä oli myös pari kaupungin asuntoa ja tiesimme toisen niistä lähiaikoina tyhjenevän. Tuumattiin, että possun hankkiminen samaan rappuun voi olla aika tehokas tapa estää tietynlaisten asukkien muuttaminen naapuriin. Hyvin toimi, saatiin muutama vuosi myöhemmin kämpästä melkein 30 tuhatta euroa enemmän kuin kadun toisella puolella asunut työkaveri.

- Tuttu tarina, myöntää Suomen Minipossuyhdistyksen tiedottaja Henna Järviräme. - Noita aikoja tämä alkoi yleistyä. Ihmiset näkivät asuinseutunsa muuttuvan ja kotiensa arvon alenevan. Sitten joku keksi minipossun ja aloitti boomin. Muslimit eivät halunneet elää saastaisten sikojen välittömässä läheisyydessä. Jos rappukäytävässä oli jossain perheessä lemmikkisika, muslimit eivät suostuneet sinne muuttamaan. Kun kantikset tajusivat tämän, Minipossuyhdistyksen jo uinumaan päässyt toiminta sai käsittämättömän piristysruiskeen. Meille tulvi kyselyjä ja jouduimme neuvomaan ihmisiä, mistä minipossuja hankitaan, miten niitä hoidetaan ja kaikkea mahdollista ja mahdotonta, mitä he ikinä keksivätkään kysyä.

Minipossuyhdistyksen voimavarat eivät olisi riittäneet. Mutta samaan aikaan kaikessa hiljaisuudessa sikatilallinen Jorma Latva-Ojanterä Pohjanjoelta oli tehnyt mullistavaa jalostustyötä.
- Olin arvellut tällaiselle boomille olevan mahdollisuuden, hän kertoo. - Pikkusisko miehineen asui Helsingissä kaupungin vuokratalossa. Mamuista oli kaikenlaista häiriötä, mutta kun he saivat kuulla systerin asuvan lomillaan sikatilalla, jättivät inhoten rauhaan. Siitä minä sitten rupesin tuumailemaan, miten tehokas karkotusvaikutus mahtaisi olla elävällä possulla.
Latva-Ojanterä oli tilallaan oppinut sikojen olevan älykkäitä ja seurallisia eläimiä. Hän tiesi, että siat olisivat erinomaisia lemmikkieläimiä, lapsena hänellä oli ollut pikkupossu leikkitoverina aivan kuin Vaahteramäen Eemelillä. Ongelmia olivat kuitenkin haju, tonkimisvimma ja ennen kaikkea koko.
- Normaalisti lemmikkinä pidetty vietnamilaisrotukin painaa aikuisena melkein sata kiloa.

Latva-Ojanterä oli hankkinut joitakin pienikokoisimpia vietnamilaisrodun edustajia, mutta varsinaisen löydön hän teki saadessaan uusseelantilaisia kunekune-possuja.
- Risteytin rodut keskenään ja jälkikasvu oli pienikokoisempaa kuin kummatkaan vanhemmista!

Kokeilut jatkuivat ja lopputuloksena oli pohjanjokelainen: noin puolet kunekunea, kolme kahdeksasosaa vietnamilaista ja kahdeksasosa suomalaista maatiaista. Emakko jäi aikuisenakin aina alle 50-kiloiseksi, yleensä 30-kiloiseksi, tonki vähän, oli seurallinen ja hauskannäköinen. Hittituote oli valmis.
- Meiltä meni porsasta niin paljon kuin saatiin tuotettua ja kehdattiin hintaa pitää. Elävästä siasta sai enemmän kilohintaa kuin parhaastakaan fileestä, Latva-Ojanterä nauraa. - Siitä se sitten tasoittui, kun toisetkin saivat saman rodun edustajia ja pystyivät tuottamaan uusia poikueita.

Pohjanjokelainen on edelleen suosiossa. Uusimmat tiedot kertovat, että nyt entinenkin ongelma eli karjun koko on ratkennut. Aiemmin yli satakiloiseksi kasvaneet karjut on saatu jalostettua melkein emakon kokoon, minkä seurauksena emakotkin ovat vähän pienentyneet.

Komisario Onni Lautanen muistaa hyvin possuboomin alun.
- Kyllä siinä yhteentörmäyksiä tuli. Puhelimet kävivät kuumana, kun muslimit soittivat ja valittivat uskonnollisia tunteitaan loukatun nähdessään porsaita kaupungilla.
Suomen Laki oli kuitenkin asiassa selvä. Lemmikki on lemmikki, kunhan se ei aiheuta vaaraa ihmisille ja asiantuntijat todistivat sikojen olevan vaarattomampia kuin koirien.
- Enemmän meille tuli ongelmia ja oikeusjuttuja siitä, kun muslimit surmasivat sikoja tai hyökkäsivät niiden omistajien kimppuun. Tilanne oli välillä todella räjähdysherkkä.

- Toki ylilyöntejä oli toiseenkin suuntaan. Loppujen lopuksihan melkoinen osa ihmisistä hankki possun muslimien takia. Possu esti muslimia muuttamasta naapuriin tai edes samaan rappuun. Samaten moni opiskelijatyttö hankki lemmikkipossun, kun sitä ulkoiluttaessa ei tarvinnut pelätä raiskausta lenkkipolulla. Vaikka possu ei pystynyt puolustautumaan, oli sen omistaja saastainen. Ongelmia tuli lähinnä tapauksissa, joissa possu hankittiin vain muslimeja ärsyttämään, komisario Lautanen muistelee.
- Näissä tapauksissa possulle saatettiin antaa muslimeja loukkaava nimi ja kävelyttää sitä edestakaisin moskeijan edustalla huudellen "tse tse, Fatima". Tai sitten possua saatettiin laiminlyödä. Väärinkäyttötapaukset eivät kuitenkaan olleet sen yleisempiä kuin muidenkaan lemmikkieläinten yhteydessä.
- Enkä tarkoita että pelkästään muslimien karkottamiseksi hankittuja possuja olisi aina kohdeltu huonosti, ei suinkaan. Joskus tapahtui vaikka niin, että samassa rapussa olevalle vanhukselle hankittiin rapun yhteisvoimin lemmikkipossu seuralaiseksi. Possun kustannuksista ja ulkoiluttamisesta vastattiin sitten yhdessä, koska asunnon arvon säilyminen oli jokaisen intressi. Ennen pohjanjokelaisrodun yleistymistä monet tekivät jopa siten, että rakensivat kerrostalon pihaan pienen karsinan, johon otettiin pikku possu maatilalta elätiksi kasvamaan. Kun se sitten oli tullut liian suureksi, vietiin possu takaisin maatilalle ja palattiin uuden ja pienemmän kanssa.

- Kerran oli kyllä sota lähellä, kai tämän voi nyt paljastaa. Eräs yrittäjä perusti koiratarhan tyyliin possutarhan lemmikeille omistajien lomamatkojen ajaksi. Sain kuulla, että nimeksi oli aiottu antaa "Possu-Mekka". Otin omistajaan yhteyttä kulissien takana ja kehotin joko muuttamaan nimeä tai ottamaan kunnon palovakuutukset. Valitsi ensimmäisen vaihtoehdon.

Poliisille tuli lopulta niin paljon ongelmia lemmikkipossujen ja muslimien yhteentörmäyksistä, että komisario Lautasen päätyöksi tuli vastata asiasta. Hän saikin talossa lempinimen "sikakomisario".
- Minusta se oli hauska nimitys. Poliiseja on haukuttu sikamaisiksi aina, mutta nyt siihen oli aihetta. Kuittasin takaisin, että on parempi olla sikakomisario kuin komisariosika.
Ongelmia asiassa on yhä, mutta tilanne ei muuttunut niin pahaksi kuin alkuvuosina luultiin.
- Osa muslimeista oli maallistuneita ja integroitumishalukkaita eikä heillä koskaan ongelmaa ollutkaan, ongelma oli sillä kovaäänisellä vähemmistöllä. Heistä osa on sopeutunut ja osa muuttanut maihin, joissa possujen pito lemmikkinä on kielletty suvaitsevaisuussyistä, kuten Ruotsiin. Lisäksi muslimien maahanmuutto on vastoin ennusteita tyrehtynyt olemattomiin, enkä yhtään epäile etteikö possujen yleisyys Suomessa ole yksi syy tähän, kertoo Lautanen.

Entä jatkuuko possuboomi edelleen näin 2020-luvulla?
- Kun Juliasta aika jättää, niin meille hankitaan uusi possu, vakuuttaa Risto Sikanen.
- En puhuisi enää boomista, mutta uskoisin possujen määrän pysyvän nykyisellä tasolla, toteaa Henna Järviräme Minipossuyhdistyksestä.
- Toivottavasti, naurahtaa possutuottaja Jorma Latva-Ojanterä.
- Varmasti, sanoo "sikakomisario" Onni Lautanen. - Kun työn puolesta tutustui possuihin, niin tuossa puoli vuotta sitten hankin sellaisen itsellenikin. Ihastuttava lemmikki, josta on vielä paljon iloa kohta odottavilla eläkepäivillä.

11 kommenttia:

Kari Rydman kirjoitti...

Sikamaista kirjoittaa noin ilkeä juttu! :)
(Toiv. nimim. "Sovinistisika")

Yrjöperskeles kirjoitti...

Komppia Rydmanille. Aivan sikamaisen hyvä juttu. Tulee mieleen se, että niin minä kuin Ylvakin aletaan olla melko leipiintyneitä noihin lastensuojelulaitoshommiin. Vieläköhän sitä uskaltais vaihtaa alaa?

Tomi kirjoitti...

Jaska olet kyllä kirjallisesti lahjakas, mutta kirjoituksesi kuvaa hyvin, että olet täysverinen rasisti.
Ei sillä, että asia olisi ollut mitenkään epäselvä aiemminkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kohta ehkä kielletään proaktiivisesti sikojen pito lemmikkeinä. Mokuttajat tekevät kaikkensa visionsa puolesta. Hieman kauempana tulevaisuudessa on koirakielto.

Välttämättä nämä kiellot eivät toteudu, jos suomalaiset rohkaistuvat pitämään puoliaan.

acc

Jaska Brown kirjoitti...

Kiitos kommenteista.

Tomi: onko islam muka rotu? Minulle ei ole minkäänlaista merkitystä sillä, onko joku ihminen vaikka ruudullinen ja tämän olen tehnyt tiettäväksi moneen kertaan. Kukaan ei voi vanhempiaan valita. Islam, kuten muutkin kusipäisyyden muodot, on tietoinen valinta ja sellaisena vapaata riistaa kritiikille.

Anonyymi kirjoitti...

Mahtaakohan noita KuneKune-possuja saada suomesta?
Ja kuinka isoja niistä mahtaa kasvaa?

Anonyymi kirjoitti...

Sorry, löysinkin oikein virallisia sivustoja: http://www.britishkunekunesociety.org.uk/

vieras kirjoitti...

Possut ja possunliha kehiin. Villisiatkin käy.

Lauantaina kokkaan jotain etuselästä.

Vai että muhamettilaiset ovat hyökäänneet lemmikkipossujen ja possun taluttajien kimppuun. Voisiko toisinpäin myös käydä? Villisika nyt on sen verran iso ja vahva ettei se pelkää.

Joku vuosi sitten töllöttimessä pyörineessä Deadwood-sarjassa oli tapana viedä nirhatut tyypit kiinalaisen Mr. Wun sioille ruuaksi.

Snatch-elokuvassa pääpahis kertoi että siat syövät vaikka ihmisen ja että on sanonta että "ahne kuin sika".

Jaska, mitä jos kansalaisuustestiin kuuluisi sianlihan syöntikoe?

Paavo kirjoitti...

Mutta eikös muslimeille koirakin ole saastainen?

Jaska Brown kirjoitti...

Ano, maltan tuskin odottaa että Itä-Helsingin vuokrataloon ilmestyy lemmikiksi ensimmäinen kunekune...

Vieras: Villisika ei oikein lemmikiksi taida soveltua, mutta on sen liha vaan pirun paljon paremman makuista kuin normaalipossun. Kansalaisuustestiin läskisoosikoe, siinäpä idea.

Paavo: On koirakin muslimeille saastainen, mutta ei lähelläkään sian asemaa. Britanniassa on ollut ongelmia, kun muslimibussikuskit eivät ole päästäneet sokeita kyytiin opaskoiran takia.

Anonyymi kirjoitti...

Sikahan on sinänsä siisti eläin, mudassa rypeminen on vain sitä että sikä ajaa loisia ja muita elukoita pois ihostaan.