Shokkipeliä

Käytännössä kaikissa kaksin pelattavissa lautapeleissä on epäsymmetrisyyden ongelma. Epäsymmetrisyydellä tarkoitetaan sitä, että pelionni, pelialusta ja/tai pelaajan käytettävissä oleva materiaali on erilainen toiselle pelaajalle. Tämä epäsymmetrisyys voi johtua joko pelin asetelmasta sinänsä tai sitten siitä, että pelin aikana satunnaisuus vaikuttaa pelin kulkuun esimerkiksi nopanheiton ansiosta. Joissakin peleissä sattuma vaikuttaa lopputulokseen huomattavasti, toisissa erittäin vähän.

Shakkia pidetään yleisesti pelinä, jossa onnen vaikutus on erittäin vähäinen. Parempi voittaa huonompansa, paitsi jos parempi tekee typeriä "hupsista"-tyylisiä virheitä. Näitä taas ei voi laskea pelistä itsestään johtuviksi. Shakissa on kuitenkin olemassa se sama ongelma kuin ilmeisesti kaikissa muissakin vastaavissa peleissä: siirrot tehdään vuorotellen. Tämä taas saattaa antaa edun joko aloittajalle tai sitten tasoittavalle pelaajalle. Shakissa valkealla katsotaan olevan hienoinen etu, sillä valkean voittoprosentti (voitosta 1 piste, tasapelistä ½) on huippushakissa noin 53-56.

Tämä etu voidaan eliminoida vain yhdellä tavalla: siirtojen samanaikaisuudella. Toisaalta vähänkin shakkia pelannut ymmärtää, että siirtoja ei yksinkertaisesti voi tehdä samanaikaisesti. Tällä ei tarkoiteta teknistä suorittamista, joka on helposti ratkaistavissa siten, että molemmat pelaajat kirjoittavat oman siirtonsa paperille ja julkistavat ne samanaikaisesti. Tällä tarkoitetaan sitä, että keski- ja loppupeli menevät järjettömäksi hulabalooksi.

Mutta alkupelissä siirtojen yhtäaikaisuus ei ole tekninen ongelma. Siksi ensimmäisen siirron etu on ratkaistavissa siten, että alkupelissä siirrot tehdään yhtäaikaisesti siihen asti, kunnes jokin ei-satunnainen tekijä määrää, kumpi pelaajista aloittaa eriaikaisten siirtojen tekemisen. Tämän ei-satunnaisen tekijän tapahduttua shakki jatkuu normaalein säännöin.

Tässä shakkivariantissa pelaajat tekevät aluksi siirtonsa yhtäaikaisesti. Molemmat kirjoittavat siirtonsa paperille ja paljastavat ne samaan aikaan, jonka jälkeen siirrot tehdään. Parilla ensimmäisellä siirrolla tämä ei voi mitenkään aiheuttaa teknisesti mahdotonta tilannetta. Sitä seuraavilla kyllä. Sen takia otetaan käyttöön sääntö, jonka mukaan tietynlaisten tapahtumien sattuessa kyseinen yhtäaikaissiirto mitätöidään, jatketaan edellisestä asemasta ja molempien pelaajien on vaihdettava yrittämänsä siirto toisenlaiseksi. Nämä tapahtumat ovat seuraavat:
1. Molemmat pelaajat pyrkivät siirtämään nappulansa samaan ruutuun.
2. Kuningas joutuu shakkiin.
3. Jompikumpi pelaaja yrittää syödä nappulaa, joka siirtyy.
4. Ohestalyönti siten, että ohestalyödyksi tulossa oleva sotilas yrittää itse siirtyä samanaikaisesti. (Käytännössä tämä sisältyy jo edelliseen tapaukseen, mutta varmuuden vuoksi erillismainintana.)
Kaikissa näissä tapauksissa siirrot perutaan ja tehdään uusi yritys siten, että molemmat pelaajat vaihtavat yrittämäänsä siirtoa. Tämä toistetaan niin kauan, kunnes laillinen siirto onnistuu. Kumpikaan pelaaja ei kyseisellä siirtovuorolla saa yrittää aiemmin samalla vuorolla yrittämäänsä, hylättyä siirtoa.

Yhtäaikaissiirtoja jatketaan, kunnes pelaajien siirroissa tapahtuu jokin seuraavassa luetelluista merkittävistä eroista. Tällaisen yhtäaikaissiirron tapahduttua tulee määritetyksi, kumpi pelaajista saa tehdä seuraavan siirron, jonka jälkeen shakki jatkuu normaalein vuorosiirroin.

Seuraavia määritelmiä varten otetaan käyttöön siirtojen/nappuloiden laskennallinen arvojärjestys:
1. Pitkä linnoitus
2. Lyhyt linnoitus
3. Kuningas
4. Kuningatar
5. Torni
6. Lähetti
7. Ratsu
8. Sotilas

Yhtäaikaissiirrot päättyvät ja siirrytään normaaliin vuoroshakkiin, mikäli tapahtuu jokin asioista A-C:

A. Nappula tulee syödyksi
A1. Tällöin ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka söi vastustajan nappulan.
A2. Mikäli molemmat pelaajat söivät vastustajan nappulan, ensimmäisen siirtovuoron saa arvokkaamman nappulan syönyt pelaaja.
A3. Mikäli molemmat pelaajat söivät yhtä arvokkaan nappulan, ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka söi nappulan arvokkaammalla nappulalla.
Mikäli säännöillä A1-A3 ei saatu pelaajien välille eroa, siirrytään tarkastelemaan sääntöä B.

B. Tehdyt siirrot ovat eriarvoisia
Tällöin ensimmäisen siirtovuoron saa pelaaja, joka teki arvokkaamman siirron. Siirtojen arvojärjestys aiemman listan mukaisesti eli arvokkain siirto on pitkä linnoitus ja vähiten arvokas sotilaan siirto.
Mikäli tälläkään säännöllä ei saada pelaajien välille eroa, siirrytään tarkastelemaan sääntöä C.

C. Nappulat siirretään eri etäisyydelle itsestä
Mikäli pelaajat ovat siirtäneet samanarvoista nappulaa, arvokkaampi siirto on se, joka siirsi nappulan kaikkein kauimmas omasta upseerien lähtörivistä. Tämä pelaaja saa ensimmäisen siirtovuoron.
Mikäli tälläkään säännöllä ei saada pelaajien välille eroa, jatketaan yhtäaikaisia siirtoja.

Mitkä olisivat sitten näiden sääntöjen vaikutukset shakkiin? Mahdoton sanoa, mutta joitakin arvauksia pystyisi tekemään.
1) Avauspeli muuttuisi aggressiivisemmaksi, koska ensimmäisestä siirrosta voisi olla yllättävässä asemassa enemmän hyötyä. Ensimmäisen siirron edun saa yleensä pelaaja, joka pelaa aggressiivisemmin.
2) Ensimmäisen siirron etuun pyrittäessä esimerkiksi ratsun siirto avaussiirtona todennäköisesti yleistyisi, kun taas jo nyt harvinainen sotilaan siirto vain yhdellä todennäköisesti katoaisi kokonaan.
3) Avausteoria muuttuisi totaalisesti, mutta sen merkitys ei pienenisi, toisin kuin shakkivarianteista tunnetuimmassa eli FischerRandomissa.
4) Ottelujen lopputuloksiin tulisi enemmän variaatioita, kun periaatteessa huonompi pelaaja voisi yllättävään asemaan päättyneiden yhtäaikaissiirtojen jälkeen saada edun parempaansa vastaan. (Ironista on se, että yllättävä asema on seurausta shakin ainoan epäsymmetrisyyden poistosta.)
5) Samasta syystä kuin edellä todennäköistä on, että tasapelien määrä pienenisi.

Jos joku kokeilee tätä shakkimuunnelmaa, niin kuulen kommentteja hyvin mielelläni!