Lähi-idässä paukkuu taas

Hamas juhlisti Jom Kippur -sodan 50-vuotismuistoa ampumalla siviilejä raketeilla ja mestaamalla pikkulapsia. Vaikuttaa onneksi siltä, että Jom Kippurin tapaan lopuksi käy samoin eli aloittaja saa turpiinsa niin että tärisee.

Itse sodankäynnin tekniseen puoleen en tässä sen kummemmin puutu, sitä saavat kommentoida kyseisessä asiassa minua paremmin ymmärtävät. Tarkastelen konfliktin syvällisempiä syitä ja mahdollisia ratkaisuja.

Israelin entinen pääministeri Golda Meir tiivisti aikoinaan Lähi-idän levottomuuksien syyt kahteen: arabit haluavat tappaa meidät ja me emme halua kuolla.
Rauha Lähi-itään saadaan vasta kun toinen näistä lakkaa.

Jotkut eivät vain tätä halua ymmärtää, vaan syyttävät Israelia kaikesta pahasta. On ollut hämmästyttävää lukea uutisia ja etenkin uutisten kommenttiosioita. Israel sortaa palestiinalaisia ja siinä on selitys kaikkeen? Kuitenkin tosiasiat ovat jokaisen tiedossa:
1) Juutalaisvaltio sai alkunsa, kun Balfourin julistus 1917 lupasi tämän heille. Tästä huolimatta 30 vuotta myöhemmin alueen brittihallinto teki suunnilleen kaiken mahdollisen tämän estämiseksi.
2) Juutalaiset eivät ryöstäneet maita arabeilta, vaan ostivat ne.
3) Palestiinalaiset olisivat 1948 saaneet oman valtionsa, mutta tämä ei kelvannut heille. Piti saada kaikki ja ajaa juutalaiset mereen. Seurauksena juutalaiset sitten miehittivät osan palestiinalaisille luvatuista alueista, mikä olikin moraalisesti oikeutettu korvaus laittomasta hyökkäyssodasta ja sotilasstrategisesti varsin viisas veto – vilkaiskaapa kartasta millainen jakosuunnitelma oli ja miettikää kuinka puolustaa tuollaista tilkkutäkkiä. Olihan selvää että tämä ei tähän jää vaan arabimaat hyökkäävät vielä uudelleen – kuten muutaman kerran tekivätkin.
4) Arabimaat pettivät palestiinalaisille 1948 antamansa lupaukset ja seurauksena melkoinen osa palestiinalaisista asuu edelleen pakolaisleireissä.
5) Ne kaukokatseiset arabit, jotka päättivät jäädä Israeliin, ovat nykyään vapaammassa ja demokraattisemmassa asemassa kuin yhdenkään naapurimaan muslimiveljet.
6) Edelleen vuoden 1948 sodan jälkeen tilanne oli se, että juutalaisten Israel ja palestiinalaisten asuttamat Länsiranta ja Gaza olivat resursseiltaan ja kehitystasoltaan suurin piirtein samanlaisia sekä yhtä tiheään asuttuja. Tästä kelataan 75 vuotta eteenpäin ja juutalainen Israel on kukoistava sivistysmaa, kun taas palestiinalaisalueet ovat totaalisia sian persläpiä – ja molemmat ponnistivat siis samoista lähtökohdista.
7) Israel on toimittanut Gazaan sähkön ja muun infran, mikä on varsin kohteliasta toimintaa ”sortavalta apartheid-vallalta”. Gazasta taas on päässyt käymään Israelista töissä, koska rajatarkastusasemat toimivat. Vastaavasti Gazan ja Egyptin välinen raja on de facto täysin suljettu.

Tästä huolimatta käsittämättömän monet suomalaisetkin näkevät Israelin syypäänä ja palestiinalaiset viattomina. Tulee mieleen vanha Lucky Luke -albumi Daltonit pääsevät hoitoon, jossa Sigmund Freudin kuvitteellinen edeltäjä Otto von Himbeergeist tulee tutustumaan Villin Lännen vankilaan ja etsimään mahdollisia psykoanalyysilla parannettavia vankeja:

Otto von Himbeergeist haluaisi mennä tuomareiden pään sisälle selvittämään, mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu. Samalla tavalla haluaisin tietää, millä ihmeen silmänkääntötempulla palestiinalaisten puolustajat saavat aivonsa jumitettua tuollaiseen solmuun. Ynnä onko näille mitään tehtävissä vai onko ainoa ratkaisu ennakoiva eutanasia, kun toivoa ei enää ole.

Yhden palestiinalaisia puolustavan argumentin kyllä ymmärrän eli empatian. Joskus vuonna Ahtisaari tai Halonen – en muista tapahtuiko tämä ensimmäisen vai toisen intifadan aikana – joku palestiinalaisfani pyysi minua ajattelemaan, miltä itsestäni tuntuisi jos olisin syntynyt palestiinalaiseksi Gazassa. Olin vastata että kyllä varmaan olisi Fatima ihmetellyt pullautettuaan maailmaan vaalean poikalapsen ja ihmettely olisi kestänyt siihen asti kunnes Abdullah olisi leikannut häneltä pään irti uskottomuudesta. Mutta päätin kuitenkin sivuuttaa tämän ilmeisen ajatusvirheen ihmisten samankaltaisuudesta kaikkialla maailmassa. Niinpä vastasin: ”Jos oletetaan että olisin yhtä fiksu kuin olisin nyt, ymmärtäisin mikä kulttuuri saa asioita aikaan ja mikä ei, joten kääntyisin juutalaisuuteen ja muuttaisin Israeliin sen maan rehelliseksi ja patrioottiseksi kansalaiseksi.”
Hetken aikaa epäilin, joudunko käyttämään ensiapukurssilla oppimiani elvytystaitoja, sillä vastapuolen ohimosuonet pullistuivat sellaisesta paineesta että heikompia hirvittäisi. Kohta tilanne oli helpottanut siinä määrin, että hän totesi ”Ei sinun kanssasi voi keskustella” ja kääntyi puhisten kannoillaan. Kuten on tapana tehdä kun häviää mutta kognitiivinen dissonanssi estää sen myöntämisen.

Toisaalta tämä olisi ajatuskokeena varsin mielenkiintoinen. Mitä mahtaisi Israel tehdä, jos palestiinalaiset kääntyisivät porukalla juutalaisuuteen? (Ainakin maan nahkateollisuus saisi raaka-ainetta…). Mutta Israelin perustuslain mukaan maan on hyväksyttävä jokainen juutalainen kansalaisekseen.

Tähän asti Lähi-idän jonkinmoinen rauhan tae on ollut Israelin ydinase. Arabimaat eivät ole vuoden 1973 jälkeen uskaltaneet hyökätä, kun ovat tienneet mitä siitä seuraisi. Joko tulisi turpiin konventionaalisin asein tai mikäli tämä taistelu voitettaisiin ja Israelin olemassaolo olisi uhattuna, niin sitten tulisi muutama ydinkärki niskaan. Tämän opin he saivat Jom Kippur -sodassa, kun ydinaseen käyttö oli jos nyt ei lähellä, niin kaiken varalta valmistelussa. Itse asiassa Kuuden päivän sota 1967 alkoi vasta sitten, kun Israel oli saanut pari ensimmäistä alkeellista ydinasettaan käyttökuntoon kaiken varalta. Se ei alkanut välittömästi silloin kun Egypti sulki Tiranin salmen Israelin merenkululta – minkä Israel oli ilmoittanut paitsi vuoden 1956 sodan rauhansopimuksen vastaiseksi, myös sotatoimeksi eli tulevan sodan syyksi – vaan vasta vähän myöhemmin.

Tällä hetkellä Israel on aika lailla puun ja kuoren välissä. Se kykenisi halutessaan jyräämään Gazan maan tasalle, ehkä jopa konventionaalisin aseinkin. Muutaman ydinpommin pudottaminen sinne toki rauhoittaisi alueen eikä siihen viimeaikaisten tapahtumien valossa ole mitään moraalista estettä. Jos Palestiinalla olisi ydinaseita, Israel tuhottaisiin hetkessä. Rokan Anttia lainaten: ”- Mie en enempää ilkene. Tuo on pant itsensä ihmistappion ulkopuolel ja miust nähen siellä pysyköön.”
Näin Israel ei kuitenkaan menettele, sillä se joutuisi paitsi paarian asemaan kansainvälisesti, alentuisi natsien holokaustin ja palestiinalaisten intifadan kanssa samalle tasolle.
Tilanteessa Israelilla ei ole muita kuin huonoja vaihtoehtoja. Arabien viha ja kateus sitä kohtaan vaikuttavat loputtomilta. Kirjoitin jo vuonna 2010 yllä linkatussa jutussa seuraavasti:

Israelilla on kuitenkin tapa välttyä tältä ja se on aksioomien muuttaminen. Kaksi oleellista aksioomaa ovat:
1. Arabit haluavat tuhota Israelin.
2. Israel käyttää ydinaseitaan vain viimeisenä keinona.

Kuten todettu, ydinasekapasiteetin olemassaolo eli jälkimmäinen aksiooma on tähän asti pelastanut Israelin. Jos ja kun sen viholliset saavat jonakin päivänä käsiinsä riittävästi joukkotuhoaseita, edes molemminpuolinen Harmageddon ei enää riitä Israelin olemassaolon jatkumiseen. Toisen aksiooman muuttaminen riittäisi. Se tarkoittaisi, että Israel iskisi ydinaseillaan - ja samalla konventionaalisillaan - ennaltaehkäisevästi. Tuloksena olisi Kuuden päivän sota potenssiin sata. Israel nukettaisi ympäröivät arabimaat kivikauteen eikä sen tarvitsisi pelätä ainakaan sataan vuoteen mitään. Tämän vaihtoehdon haittapuolet Israelille ovat niin ilmeiset, että se voitaneen unohtaa.

Jäljelle jää ensimmäisen aksiooman muuttaminen. Israelin on jollakin tavalla onnistuttava voittamaan arabikansojen sydämet ja mielet. Miten tämä onnistuisi, siitä tuskin on kellään aavistustakaan. Etenkin kun samalla pitäisi ylläpitää valmiutta tuhota potentiaaliset hyökkääjät, jotka ovat juuri niitä samoja tyyppejä joiden sydämet ja mielet pitäisi voittaa. Toisaalta Israelilla ei yksinkertaisesti enää ole muita vaihtoehtoja. Nykyisillä aksioomilla arabit voittavat lopulta. Pelkästään jo siitä syystä, että he voivat hävitä konventionaaliset taistelut vaikka kuinka usein, mutta Israelilla ei ole varaa yhteenkään tappioon.

Ikävä kyllä tilanne vaikuttaa vielä kolmetoista vuotta myöhemmin täsmälleen samalta.

Lopuksi voi tietysti miettiä aiemmin esitetyn ”entä jos palestiinalaiset kääntyisivät juutalaisuuteen” ratkaisun käänteistä ratkaisua. Eli entä jos juutalaiset omaksuisivatkin islamin?
Äkkiseltään luulisi, että siinäpä ihanteellinen ratkaisu. Mutta itse asiassa siinä olisi kaksi mahdollista lopputulosta joista molemmista voi vetää vain kammottavan johtopäätöksen.

Ensimmäinen mahdollisuus on se, että islamilainen Israel vajoaisi samanlaiseksi persläveksi kuin kaikki muut muslimimaat (on toki vauraita poikkeuksia, mutta ne saavat kiittää vauraudestaan sitä että sattuvat istumaan öljyn päällä ja öljy puolestaan on arvokasta siksi että sivistyneet länsimaalaiset ovat tehneet sitä tarvitsevia keksintöjä ja infrastruktuuria – verratkaapa huviksenne vaikka upporikasta Saudi-Arabiaa ja naapurimaata eli öljytöntä Jemeniä). Kuten Neil deGrasse Tyson ilmaisi juutalaisten ja muslimien eron heidän panoksessaan ihmiskunnan hyväksi:

Mikäli tämä tapahtuisi, se osoittaisi vastaansanomattomasti islamilaisen kulttuurin alemmuuden.

Toinen mahdollisuus on se, että islamilainen Israel kykenisi ylläpitämään – ja mahdollisesti jopa kehittämään, koska enää ei tarvitsisi varautua jatkuvaan sotaan – sivistystasoaan. Tämä puolestaan osoittaisi, että sivistymättömyyden vika ei ole islamilaisessa kultturissa vaan vika on arabeissa itsessään. Mikä on ehkä jopa vielä vaarallisempi johtopäätös heidän kannaltaan kuin se että vika olisi uskonnossa.

Sivallus CCCXCVII

Sanoin jo toistakymmentä vuotta sitten, että tässä maassa on riittävästi kahjoja siihen että missä tahansa seurassa Haavisto pääsee aina pressanvaaleissa toiselle kierrokselle. Toisaalta tässä maassa on myös riittävästi änkyröitä siihen, että Haavistolla ei ole mahdollisuutta voittaa toista kierrosta.
Nyt olen alkanut pelätä, että saatoin erehtyä jälkimmäisessä arviossa. Toisaalta jos toisella kierroksella vastassa on Stubb, Rehn, Aaltola tai kuka tahansa demari, vahinko ei ole valtava, ainoastaan suuri.

Se-joka-jääköön-nimeämättä

Harvoin on saanut hihittää sisäisesti yhtä innokkaalla ennalta-arvattavien seurausten odottamisella kuin menneellä viikolla Teemu Keskisarjan sanottua eduskunnassa sanan ”neekeri”. Eikä tarvinnut pettyä. Vihervasemmistolla neekeri-sanan kuuleminen kaataa nurin sen ämpärin, missä äly on jo valmiiksi.

Sanamagia on niin vahvaa, että neekeri-sanaa ei saa käyttää edes historiallisessa kontekstissa, vaan pitäisi sanoa ”n-sana”. Kuten Keskisarja sai huomata, sanoisivat monet. Vaan eipä saanut, sillä fiksuna miehenä hän tiesi tasan tarkkaan mitä teki ja naureskeli sisäänpäin. Eikä pettynyt odotuksissaan hänkään eikä myöskään pyydellyt anteeksi, mistä hatunnosto. Kyllä asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä. Neekeri on neekeri vaikka voissa paistaisi eikä siinä sanassa ole mitään rasistista tai hävettävää, ellei sille tahallisesti sellaista leimaa anna. Ei pidä mennä vasemmiston pöyristymisiin ja sanaleikkeihin mukaan, ei se oikein vastaa aikuisten kehitystasoa.
On huomattavasti helpompaa käyttää vakiintuneita ilmaisuja kuin pysytellä mukana siinä, mikä on milloinkin sopivaksi määritelty loukkaantumisharrastajien keskinäisessä runkkuringissä. Eikä varsinkaan ryhtyä puhumaan naurettavilla ”se-sana-mitä-ei-saa-ääneen-sanoa-eikä-oikeastaan-ajatellakaan” -termeillä. Etenkään kun näitä sanoja alkaa jo olla niin paljon, että pelkkä (valitaan satunnainen esimerkkikirjain) ”s-sana” ei välttämättä riitä kun ei tiedä mahtaako se tarkoittaa ”spurgua”, ”somppua” vai ”sodomiittia”.
Mallia voi ottaa vaikka Harry Potter -kirjasarjan ensimmäisestä osasta, jossa Harry on sairaalassa toipumassa Dumbledoren tullessa vierailulle:
”Professori?” Harry sanoi, ”minä vain mietin… että tuota – vaikka kivi onkin poissa, Vol- tai siis, tiedät-kai-kuka…”
”Sano Voldemort, Harry. Käytä aina kaikesta sen oikeaa nimeä. Nimen pelko kasvattaa asiankin pelkoa.”
Tämän luulisi toimivan hyvänä esimerkkinä, sillä tutkimuksissa on havaittu Potter-kirjojen lukemisen kasvattavan lukijoidensa suvaitsevaisuutta erilaisuutta ja monikulttuurisuutta kohtaan. Mikä onkin odotettavissa, sillä monikulttuurisuus voi toimia vain kuvitteellisessa taikamaailmassa. Jos mielikuvitusmaailmaan perustuvien fiktiivisten kirjojen lukeminen kasvattaa suvaitsevaisuutta, niin vastaavasti realiteetteihin perustuvien faktakirjojen lukeminen kasvattaa nuivuutta.

On toki eri asia sanoa neekeriä neekeriksi halventavassa tarkoituksessa kuin neutraalissa. Mutta tästä saa vihervasemmisto syyttää vain itseään. Neekeri-sanan määritteleminen halventavaksi on ollut heidän oma valintansa. Toki sanalle tuli halventava kaiku siitä, että sen käyttäminen alkoi viitata rikolliseen ja epäsosiaaliseen toimintaan. Mutta tämän kehityksen syynä on ollut huono maahanmuuttopolitiikka, jonka takia Suomeen on pesiytynyt väestöä, jonka rikollisuus- ja sosiaalitukikulut ovat moninkertaisissa lukemissa kantaväestöön nähden. Olisi pitänyt jo vuosikymmeniä sitten noudattaa rasisminvastaisen julistuksen teesejä, niin mitään ongelmia ei olisi tullut.

Polttava kysymys sitten on, pitäisikö sanan ”neekeri” käyttäminen ja vastaavat ilmaisut kieltää eduskunnan puhujapöntöstä. Tähän otti kantaa myös puhemies, joka totesi aivan oikein tehtävänään olevan taata perustuslakiin kirjatun kansanedustajien puheoikeuden eikä ryhtyä makutuomariksi.
Keskisarjan puheenvuoro ei ollut rasistinen millään muulla mittarilla paitsi sillä, joka on säädetty pomppaamaan punaiselle sanasta ”neekeri”.
Kokonaan toinen asia on sitten, pitäisikö aidosti rasistiset puheenvuorot kieltää eduskunnassa. Tässä ollaan kuitenkin vähintäänkin kaltevalla pinnalla. Jos ryhdytään kieltämään typerien aatteiden esittäminen, niin esimerkiksi sanan ”sosialismi” käyttö tulisi myös julistaa pannaan – se on aivan yhtä typerä aate kuin rasismi.
Itse asiassa jopa typerämpikin. Kuvitelkaapa että Suomi olisi 40 vuotta sitten siirtynyt sosialismiin. Aivan varmasti elintaso olisi täällä matalampi kuin on nyt, vaikka sosialismi olisikin romahtanut 1990-luvun alussa itäblokin tapaan. Tai ainakin 10 vuotta sitten elintaso olisi ollut matalampi kuin todellisuudessa oli. Nykytilanne saattaisi olla jopa samalla tasolla kuin on, mikäli sosialismin tuhoisasta vaikutuksesta olisi otettu opiksi samaan tapaan kuin Virossa, jonka elintaso hurahtaa surkeista lähtökohdista huolimatta kohta Suomen ohi. Virolaiset ottivat sosialismin haitoista opikseen, suomalaiset eivät ole samaa mankelia läpi käyneet. Viimeisen 30 vuoden ajan Viro on jatkuvasti tehnyt politiikassaan oikeita ratkaisuja siinä missä Suomi on tehnyt vääriä.
Vastaavasti mikäli Suomi olisi hurahtanut sosialismin sijaan umpirasistiseksi 40 vuotta sitten, tänne ei olisi päästettu 90-luvun taitteessa yhtäkään somalia ja syksyllä 2015 Ruotsin raja olisi lyöty kiinni eikä maassa olisi kymmeniätuhansia irakilaisia eikä muitakaan siltä suunnalta tulleita. Voipi miettiä, mitä olisimme tässä menettäneet ja olisiko tällainen rasistinen Suomi mahdollisesti nykyistä vauraampi. Toisen typerän aatteen eli sosialismin hallitsema Suomi ei taatusti olisi.

Jos aatteita – typeriäkin – lähdetään kieltämään, ollaan loputtomassa suossa siinä, mihin viiva vedetään. Siksi tulee sietää myös vastakkaisia näkemyksiä ja jopa typeryyksiä. Blogisti Vihavainen tiivisti nykyisen keskustelun infantiiliuden erinomaisesti. Erinomaisen huvittavaa oli lukea joitakin Vihavaisen kirjoituksen kommentteja tyyliin ”Koska ajattelit palata maan pinnalle, Vihavainen?” (kyllä, tämä oli kaikki mitä kirjoittajalla oli sanottavanaan). Nämä itsessään todistivat mitä osuvimmin kirjoituksen väitteet – ei minkäänlaista substanssia tai argumentointia, pelkkää räksytystä ja suvaitsemattomuutta.
Annetaan myös oman näkökannan vastaiselle, väärällekin näkökannalle tilaa. Ainoastaan kuuntelemalla toista osapuolta voi korjata omia virhekäsityksiään ja ymmärtää toisen näkemystä, virheellistäkin sellaista. Eikä lähdetä sörkkimään menneitä vaan mietitään yhdessä, kuinka tämän maan hyvinvointia voisi parhaiten ylläpitää ja ehkä jopa parantaa.
Tämä koskee myös vainon kohteena olleita perussuomalaisia. Jätetään ne Lindtmanin nuoruuden natsiheilaamiset omaan arvottomuuteensa. Eihän kukaan voi tosissaan kuvitella hänellä olleen mitään natsisympatioita, kyseessä oli vain nuoruuden eläminen. Ei edes ajattelemattomuus, vaan pelkkä hauskanpito. Edes toisenkaan demaripampun eli Mikkel Näkkäläjärven menneet tekoset eivät ansaitse esiin nostoa, sillä hän on rangaistuksensa nuoruuden tekosistaan kärsinyt. Tämän sanon suurena kissojen ystävänä, joka on kiitollinen siitä ettei sattunut kyseisten tekojen aikaan paikalle – silloin olisi nimittäin oma vintti pimentynyt niin ettei mökiltä olisi kovin montaa teinipoikaa omin jaloin pois kävellyt. Näkkäläjärvi on nuoruuden muitakin syntejään kuten rattijuopumustaan pahoitellut. Sen verran täytyy anteeksiantamisista huolimatta tiedustella, onko pahoittelu demaripahoittelua eli kunhan yhteiskunta vastaa kustannuksista vai onko Näkkäläjärven katumusharjoitus jopa niin aitoa, että hän olisi yrittänyt hyvittää syntejään lahjoittamalla kuukausittain osan muhkeasta palkastaan eläinsuojeluyhdistyksille?

Sivallus CCCXCVI

Hyvä uutinen: Sanna Marin on lähdössä eduskunnasta.
Huono uutinen: Tilalle nousee joku muu demari.

Sivallus CCCXCV

Sovinismi: Vaatii, että naisten pääsyä joihinkin tehtäviin rajoitetaan, vaikka nämä niihin kykenisivät.
Feminismi: Vaatii, että naisten on päästävä joihinkin tehtäviin, vaikka nämä eivät niihin kykenisi.

Sananvapauden rajamailla

Jokin aika sitten Hesari totesi ”radikaalioikeiston” pyrkivän tuomaan suomen kieleen ajatteluun vaikuttavia sanoja. Esimerkkeinä mainittiin ”vihervasemmisto”, ”maahanmuuttokriittisyys” ja ”haittamaahanmuutto”. Keskimmäisestä en ole ollenkaan varma, onko se lähtöisin sieltä mitä Hesari ”radikaalioikeistolla” tarkoittaa, mutta kaksi laitimmaista kylläkin. Jälkimmäisen yleistymisestä kannan ylpeänä osan vastuusta. En sitä keksinyt, mutta aloin viljellä sitä järjestelmällisesti kymmenisen vuotta sitten blogissani. Pian sen jälkeen sana ”haittamaahanmuutto” yleistyi aina vaalimainoksiin asti.

Kyllä, tätä tapahtuu. Mutta huomautettakoon, kuka aloitti. Kuulostavatko seuraavat sanat tutuilta:
- sukupuolenkorjaus: siis muokataan kieltä siten että sanaa ”sukupuolenvaihdos” ei saa enää käyttää, vaan ajatuksena on se että syntymässä saatu sukupuoli olisi virheellinen.
- tasa-arvoinen avioliitto: kaapataan sana ”tasa-arvo” ajamaan homoliittoja, sillä kukapa haluaisi tasa-arvoa vastustaa.
- mikroaggressio: eli jotakin normaalia käytöstä joka sitten tulkitaan aggressiiviseksi, yleensä tavalla johon liittyy seuraava käsite.
- piilorasismi: tästä totesinkin jo aikapäiviä sitten, että piilorasismia vaarallisempaa on ainoastaan näkymätön rasismi, jota ei voi havaita millään tavalla. Piilorasismin sentään pystyy kuvittelemaan.
- käänteinen rasismi: eli valkoisiin kohdistuva rasismi, ks. Zimbabwen historia itsenäistymisen jälkeen hyvänä esimerkkinä. Ennen sanottiin, että kun valkoinen lyö mustaa, se on rasismia mutta kun musta lyö valkoista, se on kulttuuriero. Nykyään jälkimmäinen on käänteistä rasismia eli jonkinlaista edistystä on myös vihervasemmiston lanseeraama termi tuonut.
- paperiton: yhtään ainoaa paperitonta ei ole olemassa muuten kuin omasta halustaan. Joka ainoa saa viranomaisille ilmoittautumalla paperin, jossa käsketään painua pois Suomesta. Aika moni on tällaisen jo saanutkin eli he eivät ole missään nimessä paperittomia.

Se vain ottaa joskus koville kun joutuu maistamaan omaa lääkettään.
Pistetään vielä suolaa haavoihin ja todetaan, että tämän ”radikaalioikeiston” (arvatkaa muuten huviksenne millä puolella poliittista kenttää tämäkin uudissana on kehitetty) lanseeraamat uudissanat todellakin ”pyrkivät tuomaan suomen kieleen ajatteluun vaikuttavia sanoja”, kuten Hesari pelkäsi. Vihervasemmiston lanseeraamat uudissanat taas pyrkivät täsmälleen päinvastaiseen eli lamaannuttamaan ajattelun.

Pienistä voitoista huolimatta on ikävä kyllä todettava, että vihervasemmisto hallitsee ilmatilaa mediaylivoimansa takia. Esimerkkinä vaikkapa kuva tuoreesta lukion äidinkielen oppikirjasta. Lukion oppimäärä alkaa suomalaisten kansalliseepoksen Kalevalan esittelyllä ja katsokaapa mikä koko sivun kokoinen kuva sen aloittaa:

Tämä ilmeisesti liittyy Kalevalaan siten, että neekerillä on Kalevala-koru. Mikä luultavasti tekee hänestä sopivamman valinnan kuvitukseen kuin Elovena-tytöstä.

Lohduttavaa asiassa toki on se, että kyseisen kirjan tekijöiden ammattitaidosta ja yleissivistyksestä kertoo parhaiten seuraava kuva ja kuvateksti:

Että MM-kisojen 1500 metrin estejuoksu… sitä matkaa eivät juokse kuin 14-15 -vuotiaat juniorit.

Mutta itse asiaan. Onneksi tämä propaganda on niin läpinäkyvää, että sille nauravat naurismaan aidatkin. Neekeristä ei tehdä suomalaista sillä että kaulaan ripustetaan suomalainen koru.
Itse sana ”neekeri” on nykyään loukkaava. Eipä jäisi paljon jäljelle ennen vuotta 1980 painetuista kirjoista, jos kaikki missä se esiintyy poltettaisiin Kristalliyön tapaan roviolla. Ennen saatiin sentään asioista puhua niiden oikeilla nimillä ja jos ette usko, niin katsokaapa mitä syksyn 1929 ylioppilastutkinnon reaalikokeessa kysyttiin:

Tehtävä IV/3.

Voi myös pohtia, miksi ”neekeri” on muuttunut kielletyksi ja miksi sen korvannut ”musta” on vaihdettu ”afrosuomalaiseksi” ja mitä mahtaa tämän jälkeen olla luvassa kun sillekin saadaan jostain sattuneesta syystä negatiivinen kaiku. Sana ”neekeri” on suomen kielessä täysin neutraali. Sen loukkaavuutta perustellaan siksi, että muissa kielissä siitä johdetut sanat ”negro” ja ”nigger” ovat loukkaavia, kuten on myös suomen kieleen jälkimmäisestä väännetty ”nekru” – tosin ei sekään aina kuten Aku Ankka vuodelta 1974 todistaa:

Muista kielistä tulleen vaatimuksen perusteella suomalaisten pitäisi vaatia useimpien muiden kielten vaihtamaan sikäläiset ”Venäjää”, ”venäläisiä” ja ”venäjän kieltä” tarkoittavat sanat joksikin muuksi, koska suomen kielessä ”ryssä” on haukkumasana. Niinpä englannissa ei saisi käyttää sanaa ”Russia”, saksassa ”Russland” eikä varsinkaan ruotsissa ”Ryssland”.

Onneksi Hesari jatkoi suomalaisten valistamista tekemällä gallupin aiheesta mikä on suomalaisten mielestä hyväksyttävää. Tutkimuksessa kysyttiin mm.: "Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu rasismista. Mitkä seuraavista teoista ovat mielestäsi hyväksyttäviä?" Tätä seurasi lista toteamuksia, lopussa suluissa väitteen hyväksyvien prosenttiosuus:
- Vaatia parannuksia naisten asemaan islaminuskoisissa maissa (63)
- Vaatia, että Suomeen tulevat ulkomaalaiset eivät rasittaisi Suomen julkista taloutta (39)
- Vaatia, että Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää vähennetään (34)
- Vaatia rajoituksia sille, miten uskonto voi näkyä yhteiskunnassa (30)
- Vaatia, että Suomeen tulevien maahanmuuttajien määrää ylipäätään vähennetään (28)
- Arvostella muiden kuin oman uskontonsa määräyksiä tai tapoja (20)
- Perustella suomalaisen yhteiskunnan ongelmia liian suurella ulkomaalaistaustaisten osuudella (17)
- Vaatia, että turvapaikanhakijoita ei oteta Euroopan ulkopuolelta (16)
- Selittää ulkomaalaistaustaisten tekemiä seksuaalirikoksia heidän kulttuurillaan (12)
- Vaatia, että Suomi pysyisi etnisesti mahdollisimman yhtenäisenä (12)
- Vaatia pääsevänsä sellaisen lääkärin hoidettavaksi, jonka nimi ei kuulosta ulkomaalaiselta (9)
- Palkata avoimeen työpaikkaan työntekijä hänen ihonvärinsä tai taustansa perusteella (5)
- Perustella suomalaisen yhteiskunnan ongelmia suomalaisten geeniperimällä (4)
- Valikoida asiakkaita ravintolaan ihonvärin tai taustan mukaan (3)
- Nimitellä ihmistä tämän ihonvärin tai taustan vuoksi (1)

Jo alkuperäinen kysymys oli itsessään johdatteleva. Ensimmäinen lause "Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu rasismista.” oli jatkon kannalta turha ja olemassa vain siksi, että vastaaja pelästyisi tuomitsemaan jatkokysymykset. Jos tutkimuksesta olisi haluttu neutraaleja ja luotettavia tuloksia, olisi vallan hyvin riittänyt kysyä se varsinainen kysymys eli ”Mitkä seuraavista teoista ovat mielestäsi hyväksyttäviä?"
Kaikkein vaarallisinta tutkimuksessa oli kuitenkin väitteiden muotoilu. Lähes kaikki alkoivat sanoilla ”Vaatia, että…”. Semanttisessa mielessä väitteen hyväksymättömyys tarkoitti sitä, että itse vaatimuksen esittäminenkin olisi kielletty. Jos tämä ei ole sananvapauden rajoittamista, niin mikä sitten on?
Tutkimuksen mukaan vain 34 % on (esimerkkitapaus) sillä kannalla, että olisi hyväksyttävää ”vaatia, että Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää vähennetään”. Oikeampi väite olisi ”vähentää Suomeen tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien määrää”.
Kuvitellaan että tällaisen vaatimuksen esittäminen tehtäisiin laittomaksi, kuten tutkimuksen mukaan 66 % haluaisi (toki suurin osa – ainakin toivottavasti – ei tajunnut näiden kahden väitteen eroa ja luuli vastaavansa siihen mitä ei kysytty). Silloin olisi laitonta ehdottaa maahanmuuton vähentämistä. Tämä olisi aika lailla sama, jos ehdottaisi 80 km/h nopeusrajoituksen muuttamista 100 km/h rajoitukseksi ja saisi tämän ääneen sanomisesta ylinopeussakot.

Koko rasismivouhotuksen tarkoitus on luonnollisesti median hyökkäys perussuomalaisia kohtaan. Tässä on valitettavasti todettava, että perussuomalaiset pelaavat median ehdoilla puolustautumalla heidän laatimillaan säännöillä.
Huomattavasti parempi taktiikka olisi osoittaa, että tiukka maahanmuuttopolitiikka ja pakkokäännytykset ovat myös maahanmuuttajien etu. Siis niiden maahanmuuttajien, jotka ovat kunnollisia ja sopeutuvaisia. Rasismi kun ei yleensä aiheudu vierauden tunteesta vaan kokemuksista. Kun tiettyjen väestöryhmien todennäköisyys syyllistyä raiskauksiin on kaksikymmenkertainen ja suurin osa harvoista työllistyneistä puuhastelee oman äidinkielensä tulkkina tai väestöryhmäänsä kohdistuvassa sosiaalityössä, niin on suoranainen ihme että rasismi on niinkin olemattoman vähäistä kuin on.
Jotain toistakymmentä vuotta sitten jouduin työtehtävissä joskus tekemisiin parikymppisen eräästä arabimaasta lähtöisin olevan naisen kanssa. Sain hänestä positiivisen vaikutelman, hoiti hommansa luotettavasti ja taitavasti. Ajattelin että jos tällaisia olisivat kaikki tuolta tulevat tai edes suurin osa, niin eipä olisi mitään ongelmia. Vaan tämä onkin ainoa positiivinen kokemus kyseisestä ilmansuunnasta lähteneiden osalta. (Vuosia myöhemmin olisin voinut potkaista itseäni, kun tajusin vasta sitten hänen etunimestään, että mitä ilmeisimmin kyseessä olikin maan kristittyyn vähemmistöön kuuluva nainen eikä muslimi, vaikka olisi se pitänyt pukeutumisestakin arvata.)

Kovin usein ”rasismissa” ei ole kyse ennakkoluuloista, vaan ennakkoarviosta, joka perustuu aiempiin kokemuksiin. Jos kenelle tahansa sanotaan, että ”tuossa huoneessa on kaksi entistä huippu-urheilijaa joista toinen on koripalloilija ja toinen on jalkapalloilija”, kävelee paikalle ja siellä on yli kaksimetrinen ja alle 160-senttinen hemmo, niin eiköhän ennakkoarvio ole varsin helposti arvattava. On varsin epätodennäköistä että toinen heistä sattuu olemaan Peter Crouch ja toinen Muggsy Bogues.
Jos tietyistä kulttuureista tulevien ja tietyn näköisten ihmisten kohtaamisesta on suhteettoman paljon huonoja kokemuksia, ennakkoarvio on ymmärrettävästi negatiivinen. Tämä ei ole rasismia. Rasismia on se, jos ennakkoarvion vääräksi osoittautumisen jälkeenkään näkemys ei muutu.
Juuri tämän takia tiukka maahanmuutto- ja palautuspolitiikka on kunnollisten maahanmuuttajien etu. Negatiivisten kokemuksien vähäisyys on paras lääke rasismia vastaan, niiden vallitsevuus ruokkii rasismia.

Liberaali paniikki totuutta vastaan näkyy suorastaan huvittavalla tavalla. Vuorisaarnaa lainaten ei nähdä malkaa omassa silmässä, kun haittamaahanmuuttoa ajetaan tyyliin käärmettä pyssyyn. Pelätään kansanmurhaa – joka muuten olisi erityisen absurdi ajatus mikäli maahanmuuttopolitiikka olisi järkevää – ja luetellaan lista jolla kansanmurha etenee vaiheittain. Linkin jutussa kerrotaan kuinka tämä tehtiin juutalaisten kohdalla ja pohditaan kuinka sama tapahtuisi nykypäivänä maahanmuuttajaryhmien kanssa. Piruillaanpa hieman ja vaihdetaan tilalle ”kansallismieliset” ja katsotaan, kuinka pitkälle suvaitsevaisto on edennyt tässä kansanmurhassaan.
1. Luokittelu. Luodaan jako ”meihin” ja ”heihin” – niihin toisiin, joita pitää vihata. Luokittelu voidaan tehdä kansallisuuden, ihonvärin, uskonnon tai joidenkin stereotyyppisten ominaisuuksien perusteella. Jep. Poliittinen kanta oikeuttaa syrjintään, esimerkiksi julkisiin virkoihin on aika turha pyrkiä.
2. Symbolisointi: vihan ja syrjinnän kohteet merkitään näkyvästi. Daavidin tähti on tästä hyvä esimerkki. Ei. Tätä ei toistaiseksi ole tapahtunut.
3. Diskriminaatio. Hallitseva ryhmä kiistää syrjityltä ryhmältä kansalaisoikeudet ja joskus myös kansalaisuuden. Nürnbergin rotulait olivat juuri tällaista diskriminaatiota. Neutraali. Pyrkimystä tähän suuntaan on, mutta vielä ei ole aktiivisesti kansallismielisiä erotettu työtehtävistään.
4. Dehumanisaatio – ihmisyyden kiistäminen. Natsit kutsuivat juutalaisia ”tuholaisiksi”. Jep. Tätähän on netti pullollaan – persujen äänestäjät ovat enintään puoli-ihmisiä.
5. Järjestäytyminen. Kansanmurhat ovat aina suunniteltuja. Niiden tekijöillä on organisaatio. Vihahallinnot kouluttavat ja indoktrinoivat pyövelinsä toteuttamaan kansanmurhan. Jep. Virkakoneisto on – ainakin virallisesti – suvaitsevaiston hallussa ja jos ette usko, niin katsokaa mikä joukkorääkyminen seuraa jos joku kunnanjohtaja esittää suomalaiskansallisen näkemyksen.
6. Polarisaatio, jota luodaan voimakkaan propagandan avulla. Natsi-Saksa levitti juutalaisvihaa propagandalehdistön, elokuvien ja valtakunnanradion avulla. Jep. Katsokaapa mediaväen puoluekantajakaumaa.
7. Valmistautuminen. Kansanmurhan suunnittelu etenee käytäntöön. Valmistautumista peitellään valheellisin, salailevin ja eufemistisin viestein: hallitseva ryhmä puhuu ”lopullisesta ratkaisusta” tai ”itsepuolustuksesta”. Ei. Toistaiseksi Suomen etua ajavien ryhmien kannatus ei ole ollut riittävän suurta, että tähän olisi menty – ehkä on toki varauduttu. Uuskieli sen sijaan on jo käytössä, kuten tässäkin jutussa todettiin.
8. Vaino. Uhreiksi valitut joutuvat tappolistoille tai heidät eristetään leireille ja gettoihin. Joukkomurhat alkavat. Neutraali. Onhan näitä fantasialistoja, mutta ei niitä oteta vakavasti.
9. Eksterminaatio, joukkotuho. Uhrit otetaan tarkoituksellisesti suunniteltujen ja järjestelmällisten murhakampanjoiden kohteiksi. Ei. Ja tätä on vaikea uskoakaan, sillä toinen puoli omistaa 90 % aseista ja toinen puoli ei tiedä kummassa vessassa pitäisi käydä.
10. Kieltäminen. Tekijät ja joskus myös heitä seuraava sukupolvi kiistävät syyllistyneensä rikoksiin. Todistusaineistoa tuhotaan ja todistajia uhkaillaan. Ei. Tämä voi tietysti tapahtua vasta jälkeenpäin.

Tilanne on siis 4 – 2 – 4. Mikä on huomattavasti pidemmällä kuin tämän median pelkäämän ”kansanmurhan” suhteen. Tämä vaino kohdistuu ihmisiin, jotka ovat suomalaisia. ”Liberaalit” ovat siis valmiita demonisoimaan, vaientamaan ja jopa riistämään ihmisoikeudet vastustajiltaan. Kun taas tämä ”radikaalioikeisto” haluaa rakentaa Suomesta vauraan, menestyvän ja turvallisen maan – myös liberaaleille. Ja on tajunnut, että tämän tavoitteen esteenä on haittamaahanmuutto.

Sivallus CCCXCIV

Otsikko totesi: ”Kaksivaginainen nainen sai lapsen!
Tämä lienee ainoa tilanne maailmanhistoriassa, jolloin voidaan aiheellisesti esittää kysymys: ”Mistä v****sta tuo tuli?”

(Oikea vastaus: Ei kummastakaan, kyseessä oli keisarinleikkaus.)