Uusinta: Toisen maailmansodan erikoisimmat sotilaskohtalot

Lukijalle: Toisen maailmansodan viimeisimmätkin veteraanit alkavat vähitellen vastata viimeiseen iltahuutoonsa. Tämä juttu listaa kymmenen varmasti erikoisimmasta päästä ollutta kohtaloa isossa rähinässä:

Toinen maailmansota oli niin iso rähinä, että kaikki siitä kerrotut jutut ovat tosia - vaikka ne eivät pitäisi kyseisen henkilön kohdalla paikkaansa, niin todennäköisesti löytyy joku vastaavan kohtalon kokenut. Ainakin melkein. Seuraavassa kymmenen tapausta, jotka ovat erikoisia millä mittakaavalla tahansa.


10. Viimeinen jousimies

Brittiläinen armeijan upseeri Jack Churchill erosi palveluksesta 1936 ja ryhtyi lehtimieheksi. Toisen maailmansodan alettua hän ilmoittautui takaisin armeijan leipiin. Churchillin yksikkö lähetettiin siirtoarmeijan mukana Ranskaan. Jousiammuntaa MM-tasolla harrastanut mies osallistui saksalaispartion väijytykseen antamalla iskumääräyksen. Tämä tapahtui ampumalla partiota johtanut vääpeli pitkäjousella.
Sittemmin Churchill liittyi kommandojoukkoihin ja osallistui operaatioihin Norjassa, Italiassa ja Jugoslaviassa. Useimmiten pitkäjousi aseenaan. Ei toki pelkästään - oli hänellä turvana Claymore-miekka. Jugoslaviassa tuuri loppui kesken ja haavoittunut Churchill jäi tajuttomana saksalaisten vangiksi. Ennen sodan loppumista hän ehti paeta kerran ja joutui kiinnijäätyään keskitysleirille. Saksan antauduttua Churchill ehti vielä rahdata itsensä Burmaan sotimaan japanilaisia vastaan. Kuultuaan Hiroshiman ja Nagasakin atomipommeista hän totesi: Pahuksen jenkit. Ilman niitä oltaisiin voitu tapella vielä kymmenen vuotta!


9. Kiinalainen juttu

Kiinalaisten taistellessa Japania vastaan toisessa maailmansodassa ja sittemmin keskenään yksi kansallisten joukkojen komentajista oli vasta 32-vuotiaana everstiksi ylennyt Tsiang Wei-kuo. Nopeaan ylenemiseen lienee kolme syytä, 1) kyvykkyys, 2) se että hän sattui olemaan Tsiang Kai-Sekin ottopoika ja 3) erinomainen sotilaallinen peruskoulutus.
Viimeisimmän takana oli näet Saksan armeija. Tsiang oli lähetetty 30-luvun loppupuolella Saksaan saamaan nykyaikaista sotilaallista oppia ja tulos oli onnistunut. Wehrmachtin kiinalaisvahvistus suoritti jopa arvostetun alppijääkärikoulutuksen. Anschlussin aikaan hän oli upseerikokelas ja osallistui Itävallan miehitykseen ajamalla komentamansa panssarivaunun maahan. Pian tämän jälkeen hänet ylennettiin luutnantiksi. On kieltämättä jotenkin omituista katsella valokuvaa kiinalaisesta miehestä Natsi-Saksan upseerin univormussa. Vuotta myöhemmin Tsiangin panssariyksikkö oli jo asemissa Puolan rajalla lähtökäskyä odotellen, kun hänet kutsuttiin kotimaahansa. Siellä hän taisteli panssarijoukoissa komentaen pataljoonaa ja sittemmin rykmenttiä.


8. Pako yli aavan meren

Saksalainen hävittäjälentäjä Franz von Werra ammuttiin alas taistelussa Englannista ja jäi sotavangiksi. Kaksi ensimmäistä pakoyritystä päättyi lyhyeen, mutta kolmas oli jo lähellä onnistumista. Tuolloin hän naamioitui hollantilaiseksi RAF:n pilotiksi ja yritti saada käyttöönsä koneen, jolla olisi paennut Saksaan. Tukikohdan komentaja epäili tarinaa ja oli soittamassa varmistavaa puhelua, jolloin von Werra käveli ulos arvatessaan kohta paljastuvansa ja määräsi mekaanikon luovuttamaan hänelle koneen. Hän ehti Hurricanen ohjaamoon asti ennen kuin laivueenkomentaja juoksi paikalle ja pidätti von Werran pistoolilla uhaten.
Tämän jälkeen von Werra lähetettiin pikaisesti Kanadaan. Siellä hän onnistui pakenemaan vankijunasta ja ylittämään USA:n rajan tammikuussa 1941. Koska maa ei vielä ollut sodassa Saksan kanssa, hän antautui poliisille. Saksan konsuli onnistui järjestämään von Werran salaa Meksikoon - aiemmin USA:han pakenemaan onnistunut saksalainen sotavanki oli kolmen kuukauden vankilakeikan jälkeen palautettu Kanadaan - ja siitä eteenpäin Saksaan, johon hän palasi huhtikuussa 1941.
Von Werra on ilmeisesti ainoa saksalainen sotavanki, joka onnistui pakenemaan Amerikan mantereelta takaisin Saksaan. Hän palasi lentopalvelukseen ja ehti taistella itärintamalla, mutta katosi jäljettömiin lokakuussa 1941 Pohjanmeren yllä.


7. Omituisten vekotinten kerho

Brittiläinen ensimmäisen maailmansodan veteraani ja panssariupseeri, kenraalimajuri Percy Hobart kotiutettiin täysinpalvelleena 55-vuotiaana 1940. Kotiutuksen pääasiallinen syy piili yksityisajattelija Hobartin epäkonventionaalisissa ajatuksissa. Päättäväinen mies ei luovuttanut niin vähällä vaan värväytyi kotijoukkojen riveihin - korpraalina. Hobart organisoi kotikylänsä puolustuksen viimeisen päälle ja sai pian ylennyksen alueen varapäälliköksi. Tämä ei jäänyt huomaamatta. Sotateoreetikko Liddell Hartin kritisoitua Hobartin erottamista itse Winston Churchill tarttui asiaan ja otti Hobartin seuraavana vuonna takaisin vakinaisen armeijan riveihin. Haittaa ei tainnut olla siitäkään seikasta, että Montgomery oli Hobartin lankomies.
Hobart sai tehtäväkseen polkaista pystyyn uuden panssaridivisioonan. Resurssien puutteessa suunnitelmasta oltiin kuitenkin luopumassa pian sen käynnistämisen jälkeen. Tässä vaiheessa sattuma puuttui peliin. Dieppen maihinnousu oli osoittanut konventionaalisten panssarivaunujen heikkouden rannikkopuolustusten murtamisessa. Kukapa muukaan olisi ollut parempi suunnittelemaan erikoispanssarivaunuja kuin Hobart? Divisioona muutettiin erikoisyksiköksi ja Normandian maihinnousun tapahtuessa sen ihmepanssarit mursivat saksalaisten esteitä. Joukkoon kuului bunkkereiden puhdistamiseen suunniteltuja liekinheitinpanssari, jättimörssärillä varustettu panssari bunkkereiden tuhoamiseen, pehmeälle alustalle rullamattoa levittävä panssari, kettinkiruoskilla miinakenttää raivaava panssari, siltapanssarivaunu ja panssaroitu puskutraktori, ihan vain muutamia mainitakseni.


6. Tuplaässät

Harry von Bülow-Bothkamp liittyi keisarillisen Saksan armeijaan 17-vuotiaana ja sen lentojoukkoihin joulukuussa 1916. Päästyään hävittäjälentäjäksi hän ehti ennen sodan päättymistä ampua alas kuusi viholliskonetta. Hänen veljensä Konrad kuoli lento-onnettomuudessa syyskuussa 1918 ollessaan Suomessa kouluttamassa lentäjiä. Kaksi muuta veljeä kaatui sodassa, jättäen Harryn ainoaksi lapseksi. Von Bülow-Bothkamp palasi palvelukseen kapteenina vastaperustettuun Luftwaffeen 1935. Huolimatta yli 40 vuoden iästään hän oli taistelulentäjänä Ranskan sotaretkellä saavuttaen 12 ilmavoittoa. Kahden maailmansodan ässälentäjä kuulostaa todella erikoiselta tapaukselta, mutta kaikesta huolimatta kyseessä ei ole ainutlaatuinen suoritus. Theo Osterkamp saavutti ensimmäisessä maailmansodassa peräti 32 ilmavoittoa ja toisessa vielä kuusi lisää Englannin taistelussa, vaikka olikin jo lähes viisikymppinen.


5. Jenkki Puna-armeijan hoivissa

Kersantti Joseph Beyrle hyppäsi tuhansien muiden laskuvarjojääkäreiden tavoin Normandiaan 1944 kesäkuun 6. päivän vastaisena yönä. Räjähdeasiantuntijaksi koulutettu Beyrle koki sen normaalin kohtalon ja ajautui hypyssä pahasti eksyksiin. Hän onnistui räjäyttämään taivaan tuuliin yhden voimalaitoksen, mutta jäi saksalaisten vangiksi muutaman päivän kuluttua. Seuraavien seitsemän kuukauden aikana lannistumaton mies pakeni kolmesti ja jäi kiinni kahdesti. Kolmannella yrittämällä hän suuntasi itään yrittäen murtautua neuvostojoukkojen linjoille. Lopulta Beyrle törmäsi punatähtisiin panssarivaunuihin ja kohotti kätensä huutaen "Amerikansky tovaritsh!. Päästyään pataljoonankomentajan juttusille taisteluintoinen mies sai puhuttua itsensä joukkojen mukaan. Räjähde-ekspertille olikin seuraavan kuukauden aikana töitä, aina siihen asti kunnes hän haavoittui ilmahyökkäyksessä. Tuona aikana pataljoona vapautti myös Beyrlen entisen vankileirin. Sairaalassa vieraillut marsalkka Zukov lähetti Beyrlen saattueen mukana Moskovaan Yhdysvaltain lähetystöön, josta hänet palautettiin huhtikuussa 1945 kotimaahan. Siellä hänet oli jo julistettu kaatuneeksi 10.6.1944. Beyrle meni seuraavana vuonna naimisiin ja vihkiseremonian suoritti sama pappi, joka oli toimittanut hänen hautajaisensakin.
Beyrle on ilmeisesti ainoa sotilas, joka palveli toisessa maailmansodassa sekä Yhdysvaltain että Neuvostoliiton armeijassa. Hänen poikansa John Beyrle jatkoi perheen venäläistraditioita toimimalla Yhdysvaltain Moskovan-suurlähettiläänä 2008-12.


4. Katso mutsi, ilman jalkoja!

Vuonna 1931 tuolloin 21-vuotias brittiläinen hävittäjälentäjä Douglas Bader suoritti etukäteen suunnittelemattoman laskeutumisen sillä seurauksella, että hänen molemmat jalkansa jouduttiin amputoimaan, toinen polven ylä-, toinen alapuolelta. RAF lähetti miehen siviiliin, mutta Bader opetteli lentämään proteeseilla ja ryhtyi siviilipilotiksi. Poliittisen tilanteen kiristyessä 1939 hän onnistui puhumaan itsensä takaisin ilmavoimiin ja pääsi taistelutehtäviin vuoden lopulla selvitettyään testit. Kaarroissa ja silmukoissa koettiin odottamaton yllätys; jalattomuutensa ansiosta Bader kykeni kiskomaan tiukempia mutkia kuin muut. Tuohon aikaan ei ollut painepukuja ja g-voimien pakatessa veren pois päästä Baderin tapauksessa verellä oli vähemmän paikkoja minne mennä, joten se pysyi päässä pidempään ja sitä oli siellä enemmän.
Kokeneella miehellä oli rutkasti enemmän lentotunteja kuin sen ajan piloteilla ja se yhdessä taitolentokokemuksen ja tuon lievän fyysisen edun kanssa näkyi tuloksissa. Elokuuhun 1941 mennessä hän oli saavuttanut 20 varmaa ilmavoittoa. Tuolloin onni kuitenkin loppui kesken miehitetyn Ranskan yllä. Vieläkään ei ole täyttä varmuutta, mitä taistelun tuoksinassa tapahtui, mutta Baderin kone vaurioitui kuitenkin niin pahoin, että hänen oli hypättävä. Valitettavasti toinen proteeseista jäi jumiin ja Bader sai sen irroitettua itsestään vasta viime hetkellä. Sotavangiksi jäänyt mies joutui näin tulemaan jonkin aikaa toimeen vain toisella proteesilla. Adolf Gallandin aloitteesta ja Hermann Göringin suostumuksella brittiläinen pommikone kävi pudottamassa Baderin varaproteesin laskuvarjolla Luftwaffen lentokentälle ilman vaaraa tulla alasammutuksi.
Saatuaan jalkansa Bader yritti sananmukaisesti ottaa jalat alleen ja paeta sairaalasta. Pakoyritys onnistui, mutta ilmiantaja paljasti miehen pikaisesti. Sotavankileirillä hän teki niin monta pakoyritystä, että saksalaiset lopulta uhkasivat takavarikoida proteesit. Kerran yritys onnistui, mutta Bader jäi taas kiinni muutaman päivän sisällä. Lopulta hänet siirrettiin sodan loppuajaksi Colditzin erikoisvankilaan.
Bader ei ollut ainoa jalaton taistelulentäjä. Hänen itäinen kollegansa oli Aleksei Maresjev, joka ammuttiin alas vihollisalueella ja palellutti jalkansa niin pahoin 18 päivän paluumatkan aikana, että ne jouduttiin amputoimaan. Vuotta myöhemmin hän palasi hävittäjälentäjäksi ja kasvatti ilmavoittojensa määrän yhteentoista. Ilman toista kättä taas lensi James MacLachlan, joka menetti vasemman kätensä kyynärpään alapuolelta Maltan taistelussa. Mies palasi puikkoihin vain 16 päivää myöhemmin, mikä ohittaa jopa kaikkien aikojen menestyneimmän taistelulentäjän Hans-Ulrich Rudelin saavutuksen. Rudel odotti sentään kuusi viikkoa jalkansa amputoinnin jälkeen ennen kuin kapusi maaliskuussa 1945 taas Stukansa ohjaimiin tuhoten vielä 26 panssarivaunua ennen sodan loppumista.


3. Avaruusnatsi

Oswald Teichmüller oli nero; matematiikan tohtori jo 24-vuotiaana. Siinä sivussa hän oli kiihkeä natsi, puolueen jäsen jo vuodesta 1931. Ennen toista maailmansotaa Teichmüller tutki kvasikonformisten kuvausten merkitystä funktioteoriassa. Wehrmachtin palvelukseen hänet kutsuttiin kesällä 1939, vasta 26-vuotiaana. Peruskoulutuksen jälkeen Teichmüller osallistui Norjan valtaukseen, mutta siirrettiin 1941 Berliiniin työskentelemään salakirjoitusten parissa. Stalingradin taistelun jälkeen Saksan miesvahvuus itärintamalla oli kriittinen ja palvelukseen kutsuttiin aiemmin vapautettuja. Teichmüller olisi välttynyt taisteluilta erikoisosaamisensa ansiosta, mutta fanaattisena natsina ilmoittautui vapaaehtoiseksi toukokuussa 1943. Hänen divisioonansa otti osaa Kurskin ja Harkovan taisteluihin. Harkovan aikaan Teichmüller oli lyhyellä kotimaan lomalla ja divisioona oli sillä välin pahoin tuhoutunut. Hän yritti liittyä sen jäännöksiin, mutta kaatui syyskuussa 1943.
Sodan jälkeen suomalainen matemaatikko Lars Ahlfors määritteli Teichmüllerin tutkimusten pohjalta käsitteen Teichmüllerin avaruus. Historian ironiaa on, että Ahlforsin artikkeli, jossa hän kokosi intohimoisen natsin tutkimustyön tulokset, julkaistiin israelilaisessa matematiikkalehdessä.
Vastoin yleistä luuloa natsismi näyttää kiehtoneen älykkönuoria. Saksan lupaavin nuori shakinpelaaja ja vahvana ehdokkaana tulevaksi maailmanmestariksi pidetty Klaus Junge oli niinikään fanaattinen natsi. Junge oli voittanut hallitsevan maailmanmestari Alehinin kertaalleen vasta 18-vuotiaana 1942. Hän kieltäytyi antautumasta kaatuen nuorena luutnanttina Lüneburgin nummella huhtikuussa 1945.


2. Rautaristin ympärileikkaus

Jatkosodassa Suomen Karjalan armeijan mukana Laatokan Karjalaan hyökkäsi myös saksalainen 163. divisioona. Tarkoitus oli, että Saksan etelästä hyökkäävät joukot olisivat edenneet Syvärille, jossa ne olisivat ensimmäisen yhteyden saaneet turvallisuussyistä saksalaisiin joukkoihin. Kuten historiasta muistetaan, Suomen armeija kyllä saavutti Syvärin pohjoisesta, mutta saksalaisten eteneminen etelästä jäi kesken. Niinpä saksalainen divisioonakin siirrettiin pois Suomen rintamalta hyökkäysvaiheen päätyttyä.
Sitä ennen ehti kuitenkin tapahtua monenlaista. Hyökkäyksen aikana saksalainen polkupyöräosasto oli jäänyt saarroksiin. Suomalaisen osaston komentajalle annettiin tehtäväksi murtaa saartorengas. Tehtävä onnistui ja kiitollinen saksalaiskomentaja, majuri Pilgrim tuli ojentamaan pelastajia komentaneelle suomalaiselle rautaristiä. Luutnantti Salomon Klass kieltäytyi kunniasta. Vähitellen saksalaisupseerille selvisi, että luutnantti puhui sujuvaa saksaa siksi, että hänen kotikielensä oli jiddish. Saksalainen nousi ylös, puristi Klassin kättä ja totesi, että hänellä ei ole henkilökohtaisesti mitään Klassia vastaan tämän juutalaisuuden takia. Sitten hän sanoi Heil Hitler ja poistui.
Salomon Klass ylennettiin sittemmin kapteeniksi ja hän toimi jatkosodassa jonkin aikaa pataljoonankomentajana.
Monet muutkin Suomen juutalaiset olivat saksalaisten kanssa tekemisissä, koska he osasivat yleensä kieltä sujuvasti. Ongelmia ei ollut, saksalaiset ottivat asiat asioina eivätkä halunneet nostaa juutalaiskysymystä esiin.


1. Tule pois piilosta, sota on loppunut!

Japanilainen sotilas ei antaudu. Tämä oli iskoistettu miesten mieliin liiankin tiukasti. Niinpä Filippiinien Lubangin saarelle sijoitettu vänrikki Hiroo Onoda jäi muutaman miehen kanssa jatkamaan sissisotaa 125 neliökilometrin kokoisen saaren tultua vallatuksi alkuvuodesta 1945. Neljän miehen ryhmä teki sissi-iskuja surmaten ainakin 30 filippiiniläistä. Lokakuussa 1945 he lukivat lentolehtisestä sodan päättyneen. Tarkan tutkimuksen jälkeen he päättivät sen olevan väärennös.
Yksi miehistä kyllästyi vuonna 1949 ja lähti omilleen antautuen kuuden kuukauden kuluttua. Kolme muuta jatkoi piileskelyä. 1952 heille pudotettiin lentokoneesta kirjeitä ja perhevalokuvia, mutta jälleen kerran he päättivät kyseessä olevan pelkkä ovela temppu. Japani ei koskaan antautuisi. Kaksi vuotta myöhemmin yksi miehistä ammuttiin heidän törmättyään etsintäpartioon.
Vuodet kuluivat ja kaksi jäljelläolevaa miestä eli millä mitäkin sattuivat käsiinsä saamaan. Lopulta lokakuussa 1972 korpraali Kozuka sai surmansa poliisien luodeista välikohtauksessa, jota voi pitää toisen maailmansodan viimeisenä taisteluna. Jo 1959 kotimaassaan kuolleeksi julistettu Onoda jäi yksin, mutta tämä tapaus sai monet uskomaan hänen olevan yhä piilopaikassaan. Kaksi vuotta myöhemmin saarelle tuli japanilainen opiskelija Norio Suzuki, joka onnistui löytämään Onodan. Onoda kieltäytyi yhä antautumasta, koska esimies oli antanut hänelle käskyn jatkaa taistelua. Suzuki palasi Japaniin ja etsi käsiinsä kyseisen majuri Taniguchin. Hänet lennätettiin Lubangiin, jossa Onoda etsittiin uudelleen ja Taniguchi vapautti hänet palveluksesta 9. maaliskuuta 1974. Näin Onoda ei teknisesti ottaen koskaan antautunut, vaan luovutti esimiehelleen kotiutuksen yhteydessä Arisaka-kiväärinsä, 500 patruunaa ja useita käsikranaatteja. Filippiinien presidentti Marcos antoi hänelle armahduksen sodan päättymisen jälkeen tehdyistä tapoista ja muista rikoksista, koska "erikoiset olosuhteet oli huomioitava".
Palattuaan Japaniin Onodasta tuli julkisuuden henkilö, mistä hän ei pitänyt. Pari vuotta myöhemmin hän muuttikin karjankasvattajaksi Brasiliaan veljensä luo. Vuonna 1984 hän palasi pysyvästi Japaniin. Parin päivän päästä 90 vuotta täyttävä Onoda on tiettävästi yhä elossa. (Lisäys 2016: Onoda kuoli 91-vuotiaana 2014 Tokiossa.)
Onoda ei kuitenkaan ollut viimeinen antautunut Japanin armeijan sotilas. Teruo Nakamura antautui 18.12.1974 eli yli puoli vuotta myöhemmin Morotain saarella. Nakamura ei kuitenkaan noussut Onodan kaltaiseen maineeseen kolmesta syystä: hän oli taiwanilainen eikä japanilainen, hän oli arvoltaan sotamies eikä upseeri ja hän oli sodan jälkeen vain piileskellyt eikä jatkanut taistelua.

Sivallus CCCLXXIX

Vapaasti hyödynnettävissä oleva bisnesidea. Ryhdy painattamaan T-paitoja, joissa on isoilla kirjaimilla lihavoitu teksti: ISLAM ON OIKEASSA. Ja sen alla pienellä kursivoituna: siinä miten naisia pitää kohdella.
Jos järjestettäisiin kilpailu siitä, millainen T-paita loukkaa useimpia ihmisryhmiä, tämä olisi vahva ennakkosuosikki voittajaksi.

Runoillen kuin Runeberg

Näin tällä viikolla olevan Runebergin päivän tunnelmissa on puututtava erääseen törkeään epäkohtaan. Nimittäin Maamme-lauluun. Milloin olette viimeksi kuunnelleet sen sanat oikein ajatuksen kanssa. Niinpä. Varsinainen pläjäys sovinismia, rasismia, kansalliskiihkoa ja toksista maskuliinisuutta. Katsotaanpa säe säkeeltä:

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
Tässä ei sitten hidastella pätkääkään, vain mäiskitään suoraan päin pläsiä. Ainoa jotakuinkin hyväksyttävä sana on ”Suomi” ja sekin pitäisi jotenkin vaihtaa muotoon ”Finland”. Eihän kukaan suomea osaamaton voi tietää mitä tuo tarkoittaa. Mutta ne muut sanat. ”Oi”. Heti lähdetään palvomaan. ”Maamme”. Niin että ihan vaan meidän. Mihin katosi ”Suomi kuuluu kaikille”? Ja juuri kun kuvittelee ettei pahempaa voi tulla, niin sakka pohjalla. ”Synnyinmaa”. Aivan käsittämätöntä. Nyt eletään sentään 2000-lukua. Suomalainen voi olla kotoisin ihan mistä tahansa, ei tarvitse olla täällä syntynyt. Ainoa hyvä puoli tässä säkeessä on se, että tämän suvaitsemattomammaksi ja rasistisemmaksi ei voi enää mennä.

soi sana kultainen!
Alussa oleva ”oi” pääsee tässä arvoiseensa seuraan. Palvotaan sanaa ja sen ”kultaisuutta”. Ikään kuin muualla maailmassa ei olisi mitään samanarvoista.

Ei laaksoa, ei kukkulaa,
Ensimmäisen säkeistön sinänsä viattomin osa. Äkkiseltään luulisi että tässä kuvaillaan suhteellisen realistisesti Suomen vaatimatonta pinnanmuodostusta. Paskan marjat. Tämän säkeen tarkoituksena on tuudittaa kuulija varomattomaan hyvänolontunteeseen. Vaatimattomuus on todellakin kaukana, tämä on vain pohjustusta seuraavalle omahyväisyydelle.

ei vettä rantaa rakkaampaa,
Niinpä. Ei ole paljon laaksoa eikä kukkulaa jos vertaa melkein mihin tahansa muuhun maahan ja silti toitotetaan että ne ovat paljon ”rakkaampia”. Tässä säkeessä vittuillaan vielä maille, joilla ei ole kunnollisia järviä. Puhumattakaan nyt sisämaavaltioista.

kuin kotimaa tää pohjoinen,
Alussa hehkutetaan synnyinmaata. Nyt sitten muistutetaan ”kotimaasta”. Onko sitten ihme, ettei mamujen kotouttaminen onnistu, kun tätä hierotaan päin naamaa. Sitten vielä korostetaan ”pohjoista”, joka on rasismia jos mikä. Ikään kuin etelässä ei olisi yhtä menestyksekkäitä, arvokkaita ja parempiakin kulttuureja.

maa kallis isien!
Jotenkin kuvittelee Runebergiä sulkakynän pää huulillaan pohtimassa. Hmm… ketähän minä en ole vielä ehtinyt loukata? Toisaalta vasta ensimmäinen säkeistö menossa ja olisihan tässä vielä monta jäljellä… mutta toisaalta, saisinko ensimmäiseen säkeistöön vielä jotakin… niin tosiaan, naiset. Eihän se nyt vielä kun eletään patriarkaalisessa yhteiskunnassa, mutta pitää varautua tulevaisuuteen. Pistetäänpä tähän nyt muistutus että omistusoikeus on miesten, siltä varalta että jonain päivänä naiset rupeaisivat kuvittelemaan olevansa tasa-arvoisia.
Tämä ajatuksenjuoksu kuulostaa täysin uskottavalta, olihan Runeberg visionääri. Mutta hänkään ei voinut mitenkään osata kuvitella, kuinka paljon loukkaavampi tuo ”isien” olikaan kuin olisi ollut ”miehien”. Onhan maailman nykyongelmista merkittävin ylikansoitus. Kuinka tämä loukkaakaan vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneita! Ajatelkaa, kuinka monta kehitysmaiden lasta voikaan elää paremman elämän siksi, että suomalaiset lakkaavat lisääntymästä. Ja tätä uhrautuvaisuutta vastaan kehdataan hyökätä jopa kansallislaulussa!


Loppujen lopuksi ainoat joita Runeberg ei onnistu suoranaisesti jo ensimmäisessä säkeistössä loukkamaan, ovat LBGT-porukkaan kuuluvat ja sekin aiheutuu taatusti vain siitä että homoja ja transuja ei vielä oltu 1800-luvulla keksitty.
On täysin käsittämätöntä ja sopimatonta, että tuollainen häpellinen tekele on nykypäivänä, sivistyneellä 2000-luvulla, jonkin maan kansallislaulu.


Vaihtoehtoja on neljä:

1) Laulu vaihtoon
Sinänsä hyvä, mutta mitä tilalle? Finlandia on lähes yhtä häpeämätön. Tietysti voitaisiin järjestää asiasta sävellys- ja sanoituskilpailu. Tai miksikä ei annettaisi tilaustyö suoraan vaikka Palefacelle. Toisaalta tästä tulisi sellainen artistien keskinäinen kateus, että ei käy. Ja mikä olisi sitä paitsi tyylilaji? Räppi tietysti muuten, mutta se ei sovellu yhteislauluksi.

2) Sanat pois
Tämä tunnetaan myös ”Espanjan mallina”. Sikäläisen kansallislaulun sanat poistettiin käytöstä 1978, sillä ne olivat fasistisen diktaattori Francon hyväksymät. Uusia ei ole otettu tilalle, vaan kansallislaulusta tuli kansallishymni. Tämä olisikin siinä mielessä sopiva ratkaisu, että syy sanojen poistoon olisi sama eli liika kansallismielisyys. Miinuspuoli asiassa olisi tietysti se, että nationalistin perkeleet varmaan ajattelisivat sanoja hymnin kuullessaan ja saattasivatpa puhjeta jopa laulamaankin, jolloin ei olisi mitään mahdollisuutta laulaa päälle kovempaa toisilla sanoilla.

3) Säkeistöt uusiksi
Tämä puolestaan on ”Saksan malli”. Deutschlandliediä ei todellakaan ole sitten vuoden 1945 laulettu alkuperäisillä sanoilla Deutschland, Deutschland, über alles... vaan ainoastaan kolmatta säkeistöä Einigkeit und Recht und Freiheit... ja jos suoraan sanotaan niin kyllä on lässyä läpertämäistä. Samaan tulokseen päädyttäisiin jos Maammelaulusta jätettäisiin ensimmäinen säkeistö pois ja esitettäisiin vain viimeistä eli Sun kukoistukses kuorestaan..., mikä menee kyllä sen ensimmäisen jälkeen mutta ei todellakaan toimi yksin. Harvempi tietää, että tämä toinen säkeistö on itse asiassa vasta Runebergin runon viimeinen ja yhdestoista säkeistö. Luulisi että joku säkeistöistä 2-10 olisi sen verran neutraali, että se voitaisiin ottaa ensimmäisen säkeistön tilalle. Vaan eikö mitä: kaikki muut säkeistöt ovat joko samanlaista kiihkoisänmaallisuutta tai sitten yksittäisinä täysin asiayhteydestä irroitettuina toimimattomia. Niinpä Saksan mallikaan ei toimi.

4) Uudet sanat
Jäljelle jää selkeä ratkaisu: pistetään ensimmäisen säkeistön sanat uusiksi. Kuka enää välittää siitä, ovatko sanat edes etäisesti Runebergin ruotsinkielistä tekelettä muistuttavat? Pääasia että ne vastaavat nykyaikaa. Tässä vaatimaton ehdotus:
On maamme tasa-arvoinen,
ei lainkaan toksinen!
Ei rajoja, ei syrjintää,
ei sukupuolta laisinkaan,
maa niin kansainvälinen,
maa kallis kaikkien!

Uusinta: Kysyvälle vastataan

Lukijalle: Kun kysytään, niin vastataan. Se on sitten ihan omalla vastuulla jos luottaa nettiasiantuntijoihin:

Yksi suosikkisivustoistani on Feissarimokat. Kerran satuin huomaamaan sen sivupalkissa otsikon ”Osaatko vastata?” alla mielenkiintoisia kysymyksiä. Linkki johti kysypois -nimiselle sivustolle. Sivuston tarkoitus on antaa ihmisille mahdollisuus esittää heitä askarruttaneita kysymyksiä, joihin ne lukeneet saavat sitten vastata. Eräänlainen savolainen oraakkeli: siltä voi kysyä ihan mitä tahansa ja se voi vastata ihan mitä tahansa.

Kun en viitsinyt hommata käyttäjätunnuksia kyseiselle sivustolle, niin esitetään nyt sitten vastauksia täällä. Siltä varalta että joku niitä kirjoittanut eksyisi tänne, tai onhan toki mahdollista sekin että sama kysymys on askarruttanut jotakuta muutakin. Aloitetaan eräänlaisella vastuuvapauslausekkeella:

Mikä on typerin koskaan saamasi neuvo?
”Kysypä tätä asiaa kysypois-palvelusta.”

Missä Suomen jääpallofanit keskustelevat?
Tämä on polttava kysymys näin kännykkäaikana. Aiemmin tapaamiset järjestettiin puhelinkopissa. Niiden poistuttua on yritetty kokoontua ravintolan peräkabineteissa, mutta toiselle tuli avoimen paikan kammo.

Onko ok pyytää tuntematonta miestä treffeille facebookin tai instagramin kautta?
Riippuu täysin kysyjän sukupuolesta ja pyydettävän seksuaalisesta suuntautumisesta.

Kustannuksien jako parisuhteessa?
Mies maksaa suuret ostokset ja vaimo pienet. Vaimo päättää mikä on suuri ja mikä pieni ostos.

Miten vaatteiden kokotaulukot toimii?
Helvetin sekavasti.

Miten saan vaimoni rintaliivit pois päältäni rikkomatta niitä?
Et mitenkään, olettaen että et voi pyytää vaimoa auttamaan. Rintaliivien avausmekanismi on riittävän ongelmallinen jo silloin, kun ne ovat naisen päällä. Tosin silloin pulmien ratkominen on muutenkin hankalaa, kun veri on karannut aivoista tärkeämpään paikkaan. (Pahoittelen mikäli lukijalle käy samoin kuin kirjoittajalle eli päähän nousi mielikuva rintaliiveihin pukeutuneesta miehestä kirjoittamassa hiki otsalla nettiin kysymystä ennen kuin vaimo palaa shoppailureissulta.)

Kuinka monta kananmunaa mahtuu suuhun?
Riippuu täysin siitä, ovatko ne keitettyjä vai paistettuja.

Voiko koiran puruluun laittaa mikroon?
Voi, olettaen että se ei ole koiran suussa ja koira ei ole chihuahua. P.S. Älä kuitenkaan laita mikroa päälle.

Ymmärtäisitkö tällaista naista?
En. Miksi kysyjä olisi poikkeus?

Ostan hamsterin salaa, miten pitää se piilossa mahdollisimman pitkään?
Hanki samalla kissa.

Tietoa ns. ”varmoista päivistä” ehkäisykeinona?
Kysy mutsiltasi.

Mikä naapuriani vaivaa?
Hänen naapurinsa.

Mistä löytää parhaan kielenkääntäjän?
Suosittelemme teurastamoa.

Kuinka monta eri huone jakoa saadaan 45 tytöstä, kun huoneita on 9 ja huoneissa on seuraava määrä sänkyjä; 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8 ja 9?
Valitset sen suosikkisi siihen yhden sängyn huoneeseen niin saatte olla rauhassa. Muilla ei ole väliä. Siltä varalta että kysymys on puhtaasti teoreettinen, niin vastaus on 6,52 x 10³⁴. Mutta tämä on tosiaankin teoriassa, sillä käytännössä Anna ja Kaisa eivät voi olla keskenään samassa huoneessa, kun taas Liisan ja Maijan on ehdottomasti päästävä samaan huoneeseen ja Ellin on majoituttava samaan huoneeseen Iinan ja Ullan kanssa, mikä taas on mahdotonta koska Iina ja Ulla eivät halua keskenään samaan huoneeseen ja sitä paitsi Siljan on ehdottomasti saatava reunimmainen sänky.

Valaisimessa lukee max 60w, lampussa "12w" ja "12w=75w", voinko käyttää lamppua tässä valaisimessa?
Voit. Ainakin kerran. No, totta puhuen kyllä voit sillä tuo fysikaalisesti mieletön merkintä "12w=75w" tarkoittaa sitä, että lampun valaistusvoimakkuus on sama kuin 75-wattisella hehkulampulla jota ei siis voisi käyttää tehonsa puolesta, mutta 12-wattista voi kyllä käyttää koska sen teho on pienempi vaikka valaistusvoimakkuus on sama.

Voiko alumiinin hitsauksesta nauttia?
Vain jos on masokisti.

Mitä "emt" tarkoittaa?
En minä tiedä. Kysy joltain muulta.

Miten realistista on tulla toimeen tekemällä töitä kotona?
Jos olet esim. lentokapteeni, älä irtisanoudu päivätyöstäsi.

Pitäisikö erilaisille lapsille järjestää erilaista opetusta?
*lataa demarimoodin*... Ei missään nimessä, tai enintään siten että lahjakkaammat jätetään oman onnensa varaan ja vajakkeihin kohdennetaan kaikki tukitoimet, jotta kaikki pärjäisivät yhtä huonosti. ... *sulkee demarimoodin*

Onko lainvastaista kehottaa internetin kautta lapsia käyttämään huumeita?
On, eikä muutenkaan viisasta. Viaton huumekokeilu johtaa kovempiin aineisiin, jotka johtavat riippuvuuteen joka johtaa rikoksiin jotka johtavat vankilaan. Ja sitten se tulee uskoon ja sitäkö sinä haluat?

Mikä on sosialismin ja kommunismin ero?
Sosialismissa eletään toisten rahoilla ja kommunismissa ne ovat jo loppuneet.

Kuinka paljon seksiä pitää harrastaa saadakseen tietää seksuaalisen suuntautumisensa?
Eipä tosiaankaan käynyt mielessä, että tätä tietoa varten tarvitsisi itse asiaa kokeilla. Tai siinä tapauksessa kävipä mäihä että osui heti eka kerralla tuurilla oikeaan vaihtoehtoon.

Miten tämän voi sanoa sarkastisesti, hauskasti ja ketään loukkaamatta?
Ihmisten vastaanotto- ja ymmärryskyky tuntien ainoa vaihtoehto on että puhut kielellä, jota yksikään kuulijoista ei ymmärrä.

Kertoisiko joku minulle kylpyammeista?
Tämän täytyy olla oudoin fetissi ikinä.

Miten aloittaa tokon treenaaminen koiran kanssa?
Yritä ensin ilman koiraa. Tokko on varsin haasteellinen - kalat eivät muutenkaan ole kovin oppivaisia ja tokko yleensä vain olla möllöttää pohjahiekassa.

Onko lääkettä miehen seksi haluihin ettei haluttaisi jatkuvasti?
Kyllä. Mies on varsin yksinkertainen kapistus. Kun pelissä on painetta, se jäykistyy kuten hydrauliikan lait määräävät. Kun hydrauliikkanesteet tulevat ulos, peli ei enää seiso. Miehen seksihalut poistuvat antamalla. Kuuri toistetaan tarvittaessa. Hoitoa jatketaan säännöllisesti, etteivät oireet uusiudu. Useimmille miehille jatkuvan vaikutuksen aikaansaamiseksi annostus kerran päivässä on riittävä.

Vähät vammoista

Paralympialaisia katsellessa hämmentyy urheilijoiden taidoista jopa enemmän kuin tavallisissa olympialaisissa. On käsittämätöntä, millaisiin suorituksiin pystyy kun tahtoa löytyy. Ihmekös tuo että katsojaluvut ovat niinkin korkeita. Korkeammiksi varmaan vielä nousevat, jos nykykehitys sukupuolenvaihdoksineen ajaa naisurheilun paralympialaisiin luokituksena puuttuva y-kromosomi.
Jotkut paraurheilijat ovat menestyneet jopa ilman mitään tasoituksia normaaleissa kilpailuissa. Tämä kirjoitus esittelee muutamia tällaisia huippuja. Kirjoituksessa rajoitutaan urheilijoihin, jotka ovat saavuttaneet menestystä vammautumisensa jälkeen. Samoin on rajattu pois vammat, jotka eivät kyseisessä lajissa aiheuta merkittävää haastetta. Esimerkiksi sodassa luodin päänsä läpi saanut ja toisen silmänsä menettänyt melonnan kaksinkertainen olympiavoittaja Kurt Wires ei tämän takia ole listalla, koska stereonäön puuttuminen ei ole melonnassa hirmuinen tasoitus muille. Samanlaisen vamman kanssa elänyt Gordon Banks taas voisi olla hyvin listalla, koska jalkapallomaalivahdille yksisilmäisyys on melkoisesti tasoitusta antava seikka. Banksin kymmenvuotinen ura Englannin maajoukkueen tolppien välissä päättyikin kohtalokkaassa auto-onnettomuudessa 34-vuotiaana. Silmänsä menettämisestä huolimatta hän kykeni kuitenkin tekemään vielä kerran paluun pelaten yhden kauden USA:n ammattilaissarjassa. Myöskään keinoraajajuoksija Oscar Pistoriusta ei ole hyväksytty mukaan, koska nykyinen teknologia on sitä luokkaa, että jousijalat antavat jopa etua.
Urheilijat on luokiteltu vammansa mukaan, jokaisesta luokasta on esitelty tarkemmin yksi tapaus ja muut saavat kunniamaininnan. Listaus on subjektiivinen arvio tapausten hämmästyttävyydestä.


10. Kuurous

Vjatseslav Skomorohov menetti kuulonsa lähes täysin pikkulapsena influenssaan sairastuttuaan. Aluksi päälajina oli 110 metrin aidat, joissa hän sai Neuvostoliiton mestaruushopeaa 1965. Kuurojen maailmankisoissa häntä pyydettiin juoksemaan 400 metrin aidat. Yllätysmestaruus ja lajinvaihto. Kolme vuotta myöhemmin olympialaisissa hän oli viides uudella maansa ennätyksellä voittaja David Hemeryn rikkoessa ME:n. Seuraavana vuonna Skomorohov voitti Euroopan mestaruuden. Pian tämän jälkeen vatsasairaus päätti hänen uransa. Olen jostain lukenut tiedon, että Skomorohovilla olisi kilpailuissa ollut avustaja, joka näytti käsimerkeillä hänelle, milloin lähtölaukaus ammuttiin. Ainakaan Meksikon olympialaisissa näin ei ollut, sillä filmillä tätä ei näy. Toisaalta Skomorohovilla oli myös hitain lähtö (rata 5, oli viimeisenä irti telineistä) ja hän oli ensimmäisellä aidalla viimeisenä, joka viittaa siihen että hän joutui reagoimaan vasta muiden reaktioon. Ateenan EM-kultajuoksusta oleva videoklippi on hyvin heikkolaatuinen:

Siinä kuitenkin näkee, että tällä kertaa Skomorohov on telineistä irti samaan aikaan muiden kanssa ja on ensimmäisellä aidalla joko johdossa tai toisena. Sisäkentän puolella seisoo sisäradan ensimmäisen aidan kohdalla mies, joka välittömästi juoksijoiden lähdettyä poistuu paikalta. Jos hän olisi valokuvaaja, hän olisi luultavasti jäänyt ottamaan kuvaa aidan ylityksestä. Jos hän olisi toimitsija, asu olisi toisenlainen. Mahdollista merkinantoa ei huonolaatuisesta kuvasta kuitenkaan näy.
Kunniamaininnat:
Ignazio Fabra: Syntymäkuuro italialainen otti kreikkalais-roomalaisen painin 52 kg sarjassa olympiahopeaa sekä 1952 että 1956 ja maailmanmestaruuden 1955.
Lance Allred: Lähes täysin kuuro koripalloilija pelasi kymmenkunta kautta ammattilaisena, muutaman ottelun NBA:ssa ja oli lähtöisin moniavioisesta mormoniperheestä.
Jeff Float: Lapsena sairastettu tuhkarokko vei kuulon lähes kokonaan, mutta ei estänyt 4 x 200 vapaauinnin olympiakultaa 1984 kisassa, jossa hän kertoi ensi kertaa kuulleensa hämärästi seitsemäntoistatuhantisen yleisön suoran huudon.
Jim Kyte: NHL:n historian ainoa kuuro pelaaja keräsi tililleen 598 runkosarjapeliä – ja 1342 jäähyminuuttia tehopisteiden jäädessä lukemaan 66.


9. Puuttuvat sormet

Jordanka Donkova menetti viisivuotispäivänään onnettomuudessa kolme sormeaan oikeasta kädestään. Jäljelle jäi vain peukalo, pikkurilli ja sormentyngät. Tämä ei tahtia haitannut ja teini-ikäinen Donkova oli lupaava viisiottelija – kunnes viisiottelu lakkasi kuulumasta kilpailuohjelmaan korvautuessaan seitsenottelulla. Tähän tuli mukaan uutena lajina keihäänheitto ja se siitä sitten, kun sattui olemaan oikeakätinen. Kaksisormisena keihästä ei liiemmin heitellä. Onnekseen Donkova oli kuitenkin hyvä myös pika-aidoissa. Ei muuta kuin lajinvaihto. Vuoden 1980 olympialaisissa 18-vuotias Donkova ei kilpaillut viimeistä kertaa ohjelmassa olleessa viisiottelussa, vaan ylsi pika-aidoissa välieriin asti. Sittemmin tuli selvää jälkeä. Olympiavoitto, Euroopan mestaruus ja ME hallussa 1988-2016. Eikä siinä kaikki. Bulgaria tarvitsi Donkovaa pari kertaa moniotteluiden Euroopan cupissa. Vuonna 1983 kotikentällä Sofiassa Donkova huitaisi pika-aidat maailmanluokan ajassa 12,65, hyppäsi korkeutta ottelijalle hyvät lukemat 178, työnsi kuulaa kelvolliset 12,80, juoksi kaksisataa kovassa ajassa 23,25, loikkasi pituudessa mainiosti 637 ja päätti ottelun kiertämällä kaksi kierrosta kentän ympäri pika-aiturille käsittämättömästi 2.17,51. Ai niin. Siinä välissä keihäs lensi vaatimattomat 29,38. Tiedossa ei ole, heittikö Donkova tämän vasemmalla kädellä vai kaksisormisella oikeallaan. Tästä vain 465 pistettä tuoneesta keihäskaaresta huolimatta seitsenottelun pistemääräksi tuli 6187, jolla tuli Euroopan cupin henkilökohtaisessa kilpailussa seitsemäs sija. Tuloksen kovuus paljastuu siinä, että se olisi Suomen kaikkien aikojen tilaston seitsemäs – vain yhdeksän suomalaisnaista on koskaan ylittänyt 6000 pisteen rajan.
Kunniamaininnat:
Sten Suvio: Suomen ensimmäinen olympiakultamitalisti nyrkkeilyssä ryhtyi ammattilaiseksi ennen sotaa, menetti haavoittumisessa vasemman kätensä peukalon parin muun sormen vaurioituessa ja jatkoi silti yhä uraansa voittaen vielä 11 ottelua ja häviten kaksi kahden päättyessä ratkaisemattomaan.
Boris Jeltsin: Sittemmin politiikkaan mennyt teinipoika leikki kranaatilla menettäen vasemmasta kädestään peukalon ja etusormen. Tästä huolimatta hän pääsi Neuvostoliiton huipulle lentopalloilijana pelaten Sverdlovskin joukkueessa mestaruussarjassa.

8. Jalkaterä

Tom Dempsey syntyi ilman oikean jalan varpaita ja puolta jalkaterää sekä ilman oikean käden sormia. Miehelle kasvoi vartta 188 cm ja painoa kertyi 116 kg, joten raamit olivat jenkkifutikseen mitä sopivimmat. Pelipaikaksi valikoitui usein ylenkatsottu potkaisija. Oikeajalkainen Dempsey käytti sääntöjen sallimaa tylppäkärkistä kenkää, jolla sai palloon tyngästä huolimatta kelpo impulssin. NFL:ssä vierähti kymmenen vuotta potkimassa soikiopalloa tolppien väliin. Kuuluisimmaksi suoritukseksi jäi erään pelin viime hetkillä potkaistu 63 jaardin maali, joka ylitti edellisen ennätyspituuden seitsemällä jaardilla ja kesti NFL:n ennätyksenä yli 40 vuotta, aina vuoteen 2013 asti:

Mutta ei Dempsey ainoastaan potkaissut palloa. Isona miehenä hän kykeni joskus taklaamaan aloituspotkun jälkeen pallonpalauttajan, mikä on jokaisen potkaisijan unelma:



7. Kampurajalka

Doug Hepburn syntyi kampurajalkaisena, mikä rajoitti huomattavasti hänen liikkumistaan, etenkin kun 1900-luvun alkupuoliskolla hoito oli vielä kehittymätöntä. Tämä ei kuitenkaan estänyt voimien kehittämistä. Hepburnista tuli maailmanluokan painonnostaja, joka voitti raskaansarjan maailmanmestaruuden 1953. Olympialaisissa hän ei kuitenkaan koskaan esiintynyt, sillä edellisvuonna Helsingin kisojen aikaan hän ei vielä ollut Kanadan ykkösnimi sarjassaan ja ennen seuraavia kisoja hän oli ryhtynyt ammattilaispainijaksi. Joka tapauksessa oli sekin parempi uravalinta kuin maailman kuuluisimmalla kampurajalalla.


6.Halvaus

Neroli Fairhall halvaantui vyötäröstä alaspäin 25-vuotiaana yleisurheilijana moottoripyöräonnettomuudessa. Lajiksi vaihtui tämän jälkeen jousiammunta, jossa Fairhall voitti Uudelle-Seelannille kultaa Kansainyhteisön kisoissa 1982 – pyörätuolissa istuen. Hän oli mukana kaksi vuotta myöhemmin Los Angelesin olympialaisissa, mutta sillä kertaa epäonni oli myötä ja sijoitus oli vasta 35.
Kunniamaininta:
Lis Hartel: Nuori Hartel voitti Tanskan mestaruuden kouluratsastuksessa kahdesti sota-aikana, mutta sairastui sitten polioon halvaantuen polvista alaspäin ja menettäen osan käsiensä toimintakyvystä. Ura jatkui tästä huolimatta ja hän voitti lajissa olympiahopeaa sekä 1952 että 1956, vaikka ei kyennyt nousemaan omin avuin hevosen selkään.


5. Sokeus

Marla Runyan luokitellaan USA:n lainsäädännössä laillisesti sokeaksi, vaikka hänellä onkin hieman näkökykyä. Paralympialaisissa on kolme luokkaa näkövammaisille ja Runyan kilpaili näistä keskimmäisessä. Varsinaisissa olympialaisissa ei luokituksia tunneta ja Runyan kilpaili niissä kahdesti. Vuonna 2000 hän oli 1500 metrillä kahdeksas ja neljä vuotta myöhemmin hän karsiutui 5000 metrin alkuerissä. Tason kovuudesta saa käsityksen, kun huomauttaa Runyanin 1500 metrin ennätyksen olevan Sara Kuiviston tuoretta SE:tä parempi. Kaikkein käsittämättömintä on se, että Runyanin paras laji oli tosiaan 1500 metriä. Luulisi että kaikista mahdollisista yleisurheilun lajeista keskimatkat kyynärpäätaktiikkoineen ovat näkövammaiselle se kaikkein vaikein vaihtoehto. Itse asiassa on toisaalta kummallista, että en etsimälläkään löytänyt tietoa yhdestäkään sokeasta, joka olisi kilpaillut yleisessä sarjassa jossain sellaisessa lajissa, missä luulisi että sokeus ei ole ratkaiseva haitta. Mieleen tulee esimerkiksi tandempyöräily tai soutu jossain muussa luokassa kuin yksiköissä.


4. Mielisairaus

Erik Lundqvist voitti keihäässä olympiakultaa vuonna 1928 vain 20-vuotiaana. Kaksi viikkoa myöhemmin hän rikkoi ensimmäisenä 70 metrin rajan tuloksella 71,01. Sitten ura katkesi vaikeaan mielisairauteen ja hän kilpaili enää vain muutamia satunnaisia kertoja. Lyhyenä välähdyksenä hän heitti kahdeksan vuotta olympiavoittonsa jälkeen 1936 ennätyksensä 71,16. Berliinin olympialaisissa häntä ei kuitenkaan nähty, vaikka tulos olisi riittänyt niissä hopealle.


3. Puuttuva jalka

Olivér Halassy menetti vasemman jalkansa polven alapuolelta juna-onnettomuudessa 11-vuotiaana. Tämä ei estänyt häntä murtautumasta Unkarin perinteisesti kivikovaan vesipallomaajoukkueeseen, jonka jäsenenä hän voitti ensin olympialaisissa hopeaa 1928 ja sitten kaksi peräkkäistä kultaa. Kohtalonsa Halassy koki sodan jälkeen vuonna 1946, kun hän sai surmansa senaikaisen lehdistön kaunistelun mukaan ”traagisissa olosuhteissa”, mikä tarkoitti että ryöstelevät neuvostomiehittäjät ampuivat hänet.
Kunniamaininnat:
George Eyser: Voimistelija menetti junaonnettomuudessa vasemman jalkansa ja kilpaili puujalan kanssa, mikä siihen aikaan oli todellakin puujalka eikä mitään huipputeknologiaa. Vuoden 1904 tasoltaan kieltämättä vaatimattomissa olympialaisissa hän voitti kolme kultaa.
Bert Shepard: Amerikkalainen taistelulentäjä ammuttiin alas Saksan yläpuolella ja menetti oikean jalkansa. Vankileirillä hän opetteli kävelemään tekojalalla ja pääsi Punaisen Ristin välityksellä takaisin kotimaahansa jo ennen sodan päättymistä taistelukyvyttömyytensä takia. Entinen baseballin farmiliigojen ammattilaissyöttäjä aloitti harjoittelun uudestaan ja pääsi pelaamaan yhden ylimmän liigan ottelun Washington Senatorsissa 1945 ennen palautusta takaisin farmiin, jossa pelasi vielä useita vuosia.
Natalie du Toit: 17-vuotias uimari menetti liikenneonnettomuudessa vasemman jalkansa polven korkeudelta. Seitsemän vuotta myöhemmin hän sijoittui Pekingin olympialaisissa 10 kilometrin avovesiuinnissa kuudenneksitoista. Saman lajin MM-kisoissa hän oli parhaimmillaan neljäs ja voitti Afrikan mestaruuden 800 metrin vapaauinnissa.
Craig Bodzianowski: Auto-onnettomuudessa oikean jalkansa menettänyt nyrkkeilijä otteli ammattilaisten WBA-liiton kevyen raskaansarjan maailmanmestaruudesta 1990 häviten Robert Danielsille kaikin tuomariäänin.


2. Puuttuva käsi

Jim Abbottilta oli syntymästään saakka puuttunut oikea käsi. Vasemmalla kädellään hän heitti sitten sitäkin kovempaa, kymmenen vuotta syöttäjänä MLB:ssä. Luulisi että hänellä olisi ollut jonkinlainen räpyläviritelmä oikeassa kädessään, mutta ei. Abbott piteli syöttäessään räpylää oikean käsivartensa tyngässä, sieppasi sen heti pallon irrottua vasempaansa niin nopeasti että ehti joskus napata mahdollisen ulottuville tulleen lyönnin räpyläänsä, työntää räpylän oikean käsivartensa ja vartalonsa väliin, kiskaista vasemman kätensä pois sieltä, napata puristuksissa olleen pallon ja heittää sen pesävahdille. Lyöntivuoro ei ollut Abbottille ongelma, koska hän pelasi koko uransa American Leaguen puolella, jossa oli ja on yhä voimassa ”designated hitter” -sääntö eli toisin kuin National Leaguessa, syöttäjät eivät lyöneet. MLB:n kahdessa eri liigassa pelanneet joukkueet alkoivat kohdata toisiaan loppuottelusarjan lisäksi runkosarjassa vasta 1997, jolloin pelattiin aina kotijoukkueen säännöillä ja silloinkin kohtaamiset olivat harvinaisia. Abbottin ura kesti vain kaksi kautta tämän jälkeen, mutta hän pelasi normaalisti omat lyöntivuoronsa:

Ennen ammattilaisuraansa Abbott oli mukana Soulin olympialaisissa, joissa baseball oli näytöslajina. Hän syötti finaalissa ja ratkaisi kultamitalin USA:lle viimeisellä syötöllään.
Kunniamaininnat:
Chad Bentz: Täsmälleen sama vamma kuin Abbottilla täsmälleen samoilla ratkaisuilla, mutta ura kesti vain kaksi vuotta.
Shaquem Griffin: Pojan vasen käsi oli syntymästä saakka vammautunut ja amputoitiin ranteesta nelivuotiaana. Urheilua tämä ei haitannut, kolmiloikassa 15 metrin raja ylittyi jo ennen 18-vuotispäivää. Lajiksi valikoitui kuitenkin jenkkifutis, pelipaikaksi tukimies ja tehtäväksi taklata pallonkantaja tai pelinrakentaja. NFL-ura alkoi 2018 ja kesti kaksi vuotta, kolmas eli viime kausi kului osin harjoitusjoukkueessa tai ilman pelipaikkaa.
Jack Sanders: Hyökkäyksen linjamies ehti pelata kolme kautta NFL:ssä ennen toisen maailmansodan alkua. Merijalkaväen luutnantti taisteli Iwo Jimalla ja menetti vasemman käsivartensa ranteen yläpuolelta räjähdysonnettomuudessa. Seuraavalla pelikaudella hän pelasi vielä kolme ottelua NFL:ssä.


1. Käsi vaihtoon

Károly Takács oli lupaava pistooliampuja ja olisi luultavasti edustanut maataan Berliinin olympialaisissa 1936, mutta hän oli sotilasarvoltaan vain kersantti ja Unkarin ampumaliiton silloiset säännöt estivät muiden kuin upseerien osallistumisen. Sääntöjä muutettiin ja vuoden 1940 kisojen lähestyessä Takács oli jo suosikkien joukossa. Sitten kaksi onnetonta tapahtumaa sotki kaiken. Ensinnäkin vuonna 1938 Takács menetti kranaattionnettomuudessa oikean kätensä. (Lieneekö kyseessä ollut samanlainen epävakaa unkarilainen käsikranaatti, joka vei myös hiihdon maailmanmestari Pauli Pitkäsen hengen?) Käden menetys ei unkarilaista lannistanut. Pistooli vasempaan käteen ja harjoittelemaan. Jo seuraavana vuonna hän voitti Unkarin mestaruuden ja otti osaa MM-kisoihin. Toinen onneton tapahtuma eli toisen maailmansodan syttyminen oli sitten jo liikaa olympialaisten kannalta. Kahdeksan vuotta myöhemmin Lontoossa 1948 Takács ampui kultaa ja uusi tempun neljä vuotta myöhemmin Helsingissä.

Uusinta: Sekopäistä logiikkaa

Lukijalle: Kirjoitin toistakymmentä vuotta sitten toimintaohjeet tilanteeseen, jossa väittelyn vastapuoli on niin pahasti pihalla, että omat loogiset piirit alkavat kärytä. Sen jälkeen realismi on lyönyt "meillä on unelma" -porukkaa päin pläsiä, argumentit ovat muuttuneet yhä absurdeimmiksi. Niinpä on aiheellista kerrata toimintaohjeet:

Ironmistress kirjoitti pari päivää sitten sekopäisen peikon logiikasta ja pyysi vihjeitä, kuinka toimia sellaisen kohdatessaan. Ryhdyin kirjoittamaan vastinetta, mutta siitä paisuikin oma blogitekstinsä.

Sekopäisen peikon logiikka tarkoittaa esitystä, joka on niin pahasti metsässä, että siinä ei ole edes mitään tarttumapintaa. Toisin sanoen se on niin pahasti pielessä, että se ei ole edes väärin.

Sekopäiseen logiikkaan vastatakseen täytyy ensin selvittää, miksi sen esittäjä toimii sekopäisesti. Vastaus on näet riippuvainen siitä syystä, mistä sekopäisyys aiheutuu. Vaihtoehtoja on neljä.

1. Esittäjällä on vilpitön pyrkimys oikeaan ratkaisuun, mutta hänellä on puutteelliset tiedot esittämänsä asian ymmärtämiseen

Periaatteessa tällaisen logiikan virheellisyys on helppo korjata: annetaan riittävät perustiedot. Esimerkkianekdootti kertoo sadan vuoden takaisesta nyrkkeilyn maailmanmestari Stanley Ketchelistä. Manageri oli selittänyt Ketchelille, kuinka kaikki elolliset ovat kehittyneet evoluution ansiosta. Ketchel oli kovasti vaikuttunut ja jäi tuntikausiksi tuijottamaan kultakalamaljaa. Lopulta hän pomppasi kyllästyneenä ylös ja huusi: Se evoluutio on pelkkää soopaa! Minä olen seurannut noita kaloja yhdeksän tuntia, eivätkä ne ole muuttuneet tippaakaan!.
Tässä voidaan havaita Ketchelin tietojen olleen puutteelliset. Hän ei ole vielä tajunnut evoluution perusperiaatteita, vaan yrittänyt loikata liian ison harppauksen kerralla. Eihän vika ole siinä, että asiaa ei ole ymmärretty, vaan siinä että sen ymmärtämiseen tarvittavia perustietoja ei ole ymmärretty.
Toimintamalli on selvä: palataan taaksepäin sille tasolle, josta puutteellisuus alkaa ja kuljetaan vähitellen loppuun asti. Ongelmia voi tulla vastaan kaksi: ajanpuute ja vastaanottajan kyky omaksua riittävä tietomäärä. Nämä ovat ongelmia lähinnä matemaattis-luonnontieteellisissä ongelmissa, koska ei differentiaaliyhtälön ratkaisemista vaativaa ongelmaa pysty selvittämään ellei ole ensin opiskellut paria vuotta derivointia ja integrointia.

2. Esittäjällä on vilpitön pyrkimys oikeaan ratkaisuun, mutta hänellä on virheelliset tiedot esittämästään asiasta
Vanha sanonta toteaa, että tyhmä pää ei ole tyhjä, vaan se on täynnä roskaa. Siksi virheellisten käsitysten oikaiseminen on vaikeaa, ensin pitää mättää roska pois jotta tieto mahtuisi sisään. Muistan teinipoikana työpaikalla paria vuotta vanhemman kaverin väittäneen kivenkovaan, että käärmeet ovat selkärangattomia. Ei uskonut millään, kun väitin toisin. Hyväksyi kyllä, että sisiliskolla on selkäranka, koska sillä on jalat. Yritin siitä vetää sitten vaskitsan kautta käärmeeseen, mutta tyypin usko loppui sisiliskon ja vaskitsan väliin. Logiikka oli raajoissa: koska käärme matelee, se ei tarvitse selkärankaa.
Tämä tapaus eroaa edellisestä siinä, että virheellisen logiikan esittäjällä on riittävät perustiedot, mutta itse asiasta hänelle on jostain syystä tullut väärä käsitys. Virheen oikaisemiseen kuluu siis lyhyempi aika, koska riittää perustella oikea käsitys riittävän hyvin menemättä perustietoihin. Periaattessa. Käytännössä törmätään usein ihmisten jääräpäiseen taipumukseen pitää kiinni virheellisiksi osoitetuista käsityksistä, koska väärässä olemisen myöntäminen on raskasta.

3. Esittäjällä on jokin agenda, jota hän ajaa tosiasioista välittämättä tarvittaessa sekopäisen peikon logiikalla, jos muu ei auta
Neuvostoliitto-vainaan aikana oli tapana sanoa, että kristitty ja kommunisti eroavat toisistaan siinä, että kristitty uskoo vaikka ei näe, kun taas kommunisti uskoo vaikka näkee. Kristityn ja kommunistin yhtäläisyys taas on siinä, että kummankaan ideologiaa vastaan on turha käydä väittelemään järkevin argumentein.
Tämä tapaus on edellisen kaltainen siinä, että oikean tiedon antamisen jälkeen vastaanottaja ei halua sitä omaksua. Ero on siinä, että edellisessä tapauksessa piti niellä vain oma ylpeys, kun taas tässä nielaistavana on kokonainen ideologia. Mikäli jälkimmäinen mahtuisi kurkusta alas, tapaus (3) palautuisi tapaukseksi (2).
Jos ja kun tapaus ei palaudu kakkosvaihtoehtoon, niin sekopäisen peikon logiikan esittäjään on turha edes yrittää vaikuttaa. Oma aika menee hukkaan ja ainoa hyöty on, jos kyseinen henkilö saadaan edes sen aikaa pidettyä poissa pahanteosta.

4. Tilanne on sama kuin kolmosvaihtoehdossa, mutta paikalla on yleisöä
Tässä tilanteessa on tajuttava, että vastapuoleen ei voi vaikuttaa, on vaikutettava vain muihin läsnäolijoihin. Tähän taas on monta tietä ja oikean valinta on riippuvainen kuulijakunnasta. Kaikille vaihtoehdoille on kuitenkin yhteistä se, että vastustajalle ei anneta tilaa, ts. hänen väitteisiinsä ei oteta kantaa:
a) Osoita vastustamattomasti, että oma kantasi on oikeassa. Kannattaa käyttää silloin, kun kuulijakunta ei tunne asiaa, mutta koostuu kuitenkin keskitasoa älykkäämmistä ihmisistä.
b) Passiivinen puolustus eli anna peikon puhua. Kannattaa käyttää, jos kuulijakunta tuntee asian edes välttävästi ja on keskitasoa fiksumpaa. Tällöin he näkevät itsekin, että peikolla ei ole kaikki muumit laaksossa, jolloin peikko tulee samalla komprementtoineeksi viiteryhmänsä hämmästyttävällä tehokkuudella - mikäs sen parempaa.
c) Aktiivinen hyökkäys eli esitetään kysymyksiä, joihin täysin epäloogisesti vastaamalla peikko tulee paljastaneeksi todellisen tietämättömyytensä. Käytetään silloin, kun kuulijakunta koostuu damiaisista, jotka tietävät kuitenkin jotakin asiasta.
d) Peilikuva eli vedetään överiksi. Käännetään peikon lausunnot metaforiksi, jotka kuulijakunta ymmärtää älyttömiksi ja samaistaa peikon lausuntoihin. Käytetään, jos kuulijakunta koostuu asiaa tuntemattomista damiaisista. Tai sitten peikon aatetovereista - heihin ei voi järjellä vaikuttaa, mutta yliampuvuus saa ehkä epäilemään jotakin.
Kuulijakunnasta riippuen voi käyttää strategioista vain yhtä tai jotain sopivaa yhdistelmää. Esimerkkinä Mikko Laaksosen tukala tilanne vaalikamppailun aikana. Demari Laaksoselle huudettiin yhtäkkiä kuulijakunnasta väite, jonka mukaan hän oli sota-aikana SS-miehenä. Tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta läheltä liippasi, sillä mies oli värväytynyt aivan sodan lopussa Lapissa peräytyviin Wehrmachtin joukkoihin. Laaksonen kuunteli hetken aikaa (vaihtoehto b), kokosi ajatuksensa ja totesi sitten, että itse asiassa hän ei ollut ainoastaan SS-mies vaan SS-upseeri ja vain sodan nopea loppuminen esti hänen huikean nousunsa SS-kenraaliksi (vaihtoehto d). Sitten hän veti henkeä ja totesi, että hän oli sodan lopussa 16-vuotias (vaihtoehto a) ja tiedusteli, kuinka hän olisi voinut olla SS-joukoissa jotka kotiutettiin Suomeen jo kauan ennen sodan loppua (vaihtoehto c).

Yhteenvetona voi siis todeta, että mikäli kohtaa sekopäisen peikon logiikkaa, on ensimmäisenä selvitettävä onko kyseessä ideologinen (3 ja 4) vai ei-ideologinen (1 ja 2) tilanne. Mikäli kyseessä on ideologinen tilanne, on keskityttävä virheellisen käsityksen leviämisen estämiseen, koska peikkoon itseensä vaikuttaminen on yleensä mahdotonta. Tämän tilanteen varalta opastuksena vielä yleisimmät vihervasemmistolaisten sekopäisen peikon logiikassa käyttämät argumentointivirheet ja yleensä käyttökelpoisin vastaiskutapa:

Kaksi väärää tuottaa yhden oikean:
Peikko: Kehitysapua on lisättävä, koska siirtomaavallat ovat syyllisiä Afrikan ongelmiin.
Vastaisku: Tutkimukset ovat osoittaneet, että kehitysapua vastaanottavat maat kehittyvät muita hitaammin. (Osoitetaan vaatimus vääräksi.)

Itsestä yleistäminen:
Peikko: Yksityisautoilu on kiellettävä, minäkin tulen hyvin toimeen ilman autoa.
Vastaisku: Kuten kuka tahansa muukin Helsingin ydinkeskustassa asuva sinkku. (Osoitetaan henkilö poikkeustapaukseksi.)

Argumentum ad nauseam:
Peikko: Maahanmuuttajat ovat voimavara. Suomessa on vähän maahanmuuttajia. Maahanmuutto on väistämätöntä. Suomi ei tule toimeen ilman maahanmuuttoa.
Vastaisku: Ei tulekaan ilman oikeanlaista maahanmuuttoa. Tietyt sensuroitu maahanmuuttajaryhmät syyllistyvät moninkertaisiin rikoslukuihin, elävät suurelta osin sosiaalitukien varassa, työllistyvät harvoin ja silloinkin yleensä oman kielensä tulkeiksi tai kulttuuriinsa liittyviin tehtäviin, joille ei olisi mitään tarvetta ilman kyseistä ryhmää. (Osoitetaan peikon käyttämät käsitteet epämääräisiksi ja vaaditaan tarkempaa informaatiota.)
Edellisen lähisukulainen on Sanahelinä, jossa ei ole niin paljon toistoa.

Moralistinen virhepäätelmä:
Peikko: Islam on pohjimmiltaan suvaitsevainen uskonto.
Vastaisku: Älä katso mitä suu sanoo, katso mitä kädet tekevät. Olisi hienoa, jos näin olisi, mutta katsopa kristittyjen asemaa muslimimaissa - juutalaisista puhumattakaan. (Osoitetaan, että toiveajattelu ja realismi ovat kaksi eri asiaa.)

Kytkykauppavirhe:
Peikko: Natsit olivat kansallismielisiä, sinä olet isänmaallinen joten olet natsi.
Vastaisku: Kansallismielisyyttä oli jo kauan ennen natseja. Näin ollen kansallismielisen ei tarvitse olla natsi. (Osoitetaan, että implikaatio toimii vain toiseen suuntaan.)
Samankaltainen on Syyn ja seurauksen sotkeminen eli non sequitur.

Uutiskatsaus 3/2022

1. Vestigia terrent

Latinaa taitamattomille kerrottakoon että otsikko tarkoittaa suomeksi Jäljet pelottavat. Sanonta on peräisin Aisopoksen sadusta, jossa leijonan luolaan menee useiden eläinten jälkiä, mutta vain leijonan itsensä jäljet palaavat sieltä. Itse uutinen kertoo Saksan ja Venäjän ulkoministerien tapaamisesta, jonka luonnehdittiin sujuneen ”hyvässä hengessä”. Edellisen kerran kun Saksan ja Venäjän eikun Neuvostoliiton ulkoministerit tapasivat ”hyvässä hengessä” alkoi tapahtua kummia.


2. Mallia Kroatiasta - tai sitten ei

Kroatian väkiluku on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes kymmenen prosenttia. Äkkiseltään luulisi, että tämähän on hyvä uutinen liikakansoituksesta kärsivässä maailmassa. Tarkimmin lukien huomaa, että kyse ei ole kroatialaisten määrän vähenemisestä. Vähenemisestä noin kaksi kolmasosaa on aiheutunut maastamuutosta. Kun huomioidaan, että maastamuuttajat lienevät enimmäkseen lisääntymisikäistä väestöä ja ovat saaneet ulkomailla lapsia, lopputulos lienee kutakuinkin se, että kroaatteja on tasan yhtä paljon kuin ennenkin.
Ei toki huono tämäkään ja toivoa sopii, että Afrikan ja Lähi-idän maat ottavat tästä mallia ja laskevat omaa väkilukuaan – tai pitävät edes sen samassa dumppaamatta liikaväestöään muualle.


3. Kansallinen projekti

Indonesia kyllästyi ylikansoitettuun ja tulville alttiiseen pääkaupunkiinsa Jakartaan. Maa päätti pykätä uuden harvempaan asutulle Borneon saarelle. Tämä tuntuu olevan trendi muutenkin – Myanmar teki jo omansa, Egypti ja Malesia ovat jo vauhdissa. Esitin reilut viisi vuotta sitten Suomelle samaa. Sitä odotellessa voisi toki miettiä, olisiko halvempi ratkaisu selvittää nykyisen pääkaupungin ongelmat, jotka ovat kutakuinkin samat kuin Indonesialla, Egyptillä ja Malesialla eli liikaa tietynlaista väestöä pääkaupungissa.


4. Ei nimi puoluetta pahenna, ne tekevät sen ihan itse

Sininen Tulevaisuus (engl. Blue Future) muuttaa nimensä Suomen Korjausliikkeeksi. Edelleen kysyn mitä vikaa olisi realistisessa nimessä Timo Soinin Poliittinen Perikunta?


5. Viikon hyvä uutinen

Yhteiskunta koostuu ihmisistä ja pysyy pystyssä niiden ihmisten varassa, jotka siitä paremman tekevät. Eläkeläispariskunta arvelee keränneensä maasta noin 1,2 miljoonaa tupakantumppia kymmenen vuotta kestäneen harrastuksensa aikana. Tähän vielä muut roskat päälle.


6. Yhteiskunnan nakerrusta

Yhteiskunnan eräs peruspilari on perhe. Mitä tällöin voidaan sanoa sosiaalitukijärjestelmästä, joka kannustaa eroon ja erillisiin asuntoihin? Tilanteesta seurannut tukien nousu riittää kuittaamaan toisen kämpän vuokran. Systeemiä pystyykin käyttämään näppärästi hyväksi, mutta sitäkin oleellisempaa on systeemin antama viesti: ydinperhettä ei arvosteta. Tiesittekö muuten tällaisen, että eroperheen lapsesta maksetaan yli kaksi kolmasosaa suurempaa lapsilisää kuin muista? Yhdestä lapsesta saa normaalisti lapsilisää 94,88 euroa kuukaudessa, mutta yksinhuoltajalisän kanssa 158,18 euroa kuukaudessa. Erokorotus on 66,7 %.
Jos yhteiskunta välittäisi tukipilareistaan, lapsilisäjärjestelmässä yksinhuoltajakorotuksen saisivat vain lesket. Tästä säästyneet rahat voisi sitten käyttää siihen, että lapsilisää maksettaisiin enemmän niistä lapsista, joiden vanhemmat ovat keskenään naimisissa. Koska näitä on – yhteiskunnan nakerrusyrityksistä huolimatta – toistaiseksi enemmän, korotus olisi varmaan kolmenkympin luokkaa kuussa. Tehty muutos olisi sijoitus yhteiskunnalliseen vakauteen.


7. Kinesin ennätysten kirja

Armeijan käyneet ymmärtänevät otsikon ja muut saavat olla ymmärtämättä. Koronaepidemian takia varusmiehet eivät ole päässeet lomille luvattuun tahtiin. Hurjimmillaan kiinni on oltu 5-6 viikkoa. Myönnettäköön että tilanne on toki ikävä. Muistutetaan samalla että pari sukupolvea sitten oltiin normaalissakin varusmiespalveluksessa kotilomilla vain muutaman kerran koko aikana. Toki iltalomia oli enemmän.


8. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Aboubakar Diakite … jäkjäkjäk …kahden vuoden viiden kuukauden ja kymmenen päivän vankeuteen … käläkäläkälä …kahdesta raiskauksesta ja salakatselusta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.

(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois. Tällä kertaa lisättäköön, että kyseessä oli se julkisuutta saanut tapaus, jossa FC Atlantiksen potkupallojoukkueen pelaajat saivat syytteet kolmen 13-16 -vuotiaan tytön raiskauksista. Toinen pelaajista sai samoista rikoksista vuoden, kahdeksan kuukauden ja kymmenen päivän ehdollisen vankeuden eikä hänen nimeään siksi julkaistu mediassa karsintarajan kaksi vuotta jäätyä vajaaksi.)


9. Bongo bongo bongo, aina rakas ompi Kongo

Niille joille vanhempi populaarikulttuuri on vieraampaa, kerrottakoon että otsikko on napattu Olavi Virran laulusta, jonka esittäminen nykypäivänä olisi muusikolle ammatillinen itsemurha.
Toisenlaista kulttuuria esittää sitten otsikon takana oleva juttu Suomessa asuvien kongolaisten muodista. Kongossa on suosittu ns. sape-kulttuuri, jossa pukeudutaan kalleimpiin ja hienoimpiin saatavissa oleviin vaatteisiin. Tätä kulttuuria noudattavat jotkut Suomeenkin päätyneet. Jutussa mainitaan ohimennen, että on normaalia maksaa kymppitonni takista. Lähinnä ihmetyttää, mistä mahtaa kongolainen saada rahat vaatteisiin. Jutussa esiteltyjen ammateiksi mainittiin kiinteistönhuoltaja, kuljetusalan työntekijä, rappari ja entinen jalkapalloilija. Ammattien palkkataso taitaa ollaa luulemaani korkeampi, kun on varaa asua Helsingissä ja ostaa tuollaisia romppeita. Kummastuttaa myös se, että kovasta googlettamisesta huolimatta ei löytynyt minkäänlaista tietoa jutussa mainitun ”ammattilaisjalkapalloilijan” pelaamisista – koskaan, missään.
Onhan se tietysti kiva että hyvästä pukeutumisesta tehdään juttuja. Yleensä kun suomalaisten pukeutumisesta kirjoitetaan, moititaan liiasta ja turhasta kuluttamisesta maapallon kestokyvyn nimissä. Kongolaisten tuleminen tänne moninkertaistamaan hiilijalanjälkensä ja kerskavaatteiden ostaminen ilmeisesti on sitten jollain lailla ympäristöneutraalia tai jopa ympäristöpositiivista.
Joka tapauksessa juttu osoittaa todeksi ainakin vanhan suomalaisen sananlaskun: rumat ne vaatteilla koreilee! Ikävä kyllä otsikossa mainitun laulun optimistinen lausunto Kongosta
(Ompi houkutukset turhaa, mä tänne jään!) on osoittautunut valitettavasti Suomen houkutuksia heikommaksi.


10. Mitä täällä tapahtuu?

Yhdysvaltain merijalkaväen legendaarinen alokaskoulutuskeskus on Parris Island Etelä-Carolinassa. Kaikki varmaan muistavat elokuvan Full Metal Jacket alkuosan ja monta muutakin vastaavaa. Satuin äskettäin zoomailemaan Google Mapsista aluetta, kun silmiini osui jotain kummallista. Parris Islandilla on tietysti monenlaisten harjoitusalueiden joukossa myös normaali urheilukenttä, 400 metriä ja kuusi kestopäällystettyä rataa:

Mutta vajaata kilometriä lännempää löytyy toinenkin kenttä, jossa ratoja on viisi:

Että mitähän helvettiä? Radan pituus on kuitenkin normi eli 400 metriä ja ilmeisesti yksittäisen radan leveys on normi eli 1,22 m.
Eikä siinä kaikki. Pohjoisempaa löytyy sitten tällainen rataviritelmä, tässä ensin pohjoisosa:

Ja tässä eteläosa:

Koko radan pituus on noin 800 metriä. Lopuksi alueen kaakkoisosasta löytyy toinen niin ikään viisiratainen, myös 800-metrinen kenttä:

Jos joku osaa kertoa mikä on tuollaisten keksintöjen tarkoitus niin otan mieluusti tietoa vastaan. En itse löytänyt mitään eikä ensimmäinen mieleen tullut selitys eli esterata täsmää – radoilla ei ole esteitä eikä mikään sellaisiin viittaa muutenkaan. Ratojen keskellä ja reunoilla esteitä kyllä on. Lisämausteena mainitaan vielä, että merijalkaväen toisessa koulutuskeskuksessa San Diegossa vastaavia outoja viritelmiä ei ole, löytyy ainoastaan normaali 400 metrin rata.


Loppukevennys: Vanhan suola janottaa

Danny alkaa lopultakin osoittaa ikääntymisen merkkejä. Miehessä varmin merkki taudinkuvasta kun on se, että menee ja vaihtaa naisen vanhempaan. Helmi lienee nyt menneen talven lumia, kun Dannyn ja Erika Vikmanin välit ovat jälleen lämmenneet. Useimmiten naisen vaihtaminen kahdeksan vuotta vanhempaan aiheuttaa säälinsekaisia päänpudisteluja muiden miesten keskuudessa, mutta lieventäväksi asianhaaraksi katsotaan tällä kertaa se, että uusvanha valinta on sentään 50 vuotta itseä nuorempi.