Uutiskatsaus 31/2021

1. Populismia

Kokoomus kyllästyi vihdoinkin vihervasemmistolaiseen politiikkaansa ja veivasi haittamaahanmuuttolinjaansa pari piirua lähemmäs oikeaa suuntaa.
Kun muuttaa linjaansa siksi, että kansa on tiettyä mieltä, sitä pidetään populismina. Tämän törkeämpää populismia en muista ihan äkkiä nähneeni. Sanoin jo kaksikymmentä vuotta sitten, että jos mielipidemittaukset osoittaisivat lampaiden panemisen kasvattavan suosiota, SDP esittäisi sen tekemistä pakolliseksi tai vähintäänkin verotuksen kiristämistä niille, jotka kieltäytyvät lampaiden panemisesta. Kepu puolestaan esittäisi tukiaisia lampaisiin sekaantujille. Vasemmistoliitto ja vihreät sentään ovat populismissaan rehellisiä, sillä he eivät typeryyksiään muuta vaikka mielipidemittaukset sanoisivat mitä. Valehdella kyllä voivat, mutta toiminta ei muutu, toisin kuin SDP:llä ja Kepulla.
Nyt kokoomuskin on liittynyt tähän populistien joukkoon. Populismia se on sekin, että muuttaa linjaansa oikeammaksi. Tämä pitää muistaa siinä vaiheessa, kun edes harkitsee kokoomuksen äänestämistä. Kokoomus on valmis hylkäämään vähänkin järkevän haittamaahanmuuttopolitiikkansa heti, kun uskoo saavansa enemmän ääniä muulla tavalla. Ja ennen muuta kokoomus on valmis hylkäämään politiikkansa heti vaalien jälkeen, jos uskoo pääsevansä sillä tavoin hallitukseen kiltiksi sylikoiraksi.
On nykyistä orwellilaista uuskieltä kuvaavaa, että se ainoa puolue joka ei muuta linjaansa tuuliviirinä gallupien mukaiseksi, on se ainoa jota populistiseksi sanotaan. Tällä tietysti tarkoitetaan perussuomalaisia sen jälkeen kun Soinista päästiin eroon sekä ennen tätä perussuomalaisissa vaikuttanutta osaa, joka ei ollut SMP-taustainen.


2. Heikot signaalit alkavat voimistua

Aluetutkija havaitsi mielenkiintoisen ilmiön, johon jopa media tarttui. Alkuvuonna muuttovoitto oli hyvin erinäköinen kunnittain, kun eriteltiin suomalaiset ja muut. Todellisia syitä ei kuitenkaan kaivettu esiin.
Valitettavasti minulla ei ole henkilökohtaisessa käytössäni Tilastokeskuksen palvelua enkä tiedä myisivätkö edes yksityiselle parisataa euroa maksavaa lisenssiään. Niinpä joudun laskuissa turvautumaan otsikon twiitissä julkaistuun tilastoon, jossa näkyy vain vähän tietoja. Mutta riittävästi. Listassa näkyvät kolmen tilaston 20 ensimmäistä sekä kolme viimeistä kuntaa. Ensimmäinen tilasto kertoo kuntiin Suomesta suuntautuneen kokonaismuuton määrän. Toinen kertoo saman lukeman ulkomailta suuntautuneelle muutolle. Kolmas näiden summan.
Räikein tapaus on Helsinki. Suomen lukema -3301, ulkomaiden +1875. Luvuista nähdään, että suomalaiset pakenevat Helsingistä. Sama on tilanne koko pääkaupunkiseudulla. Espoon lukemat ovat -50 ja +1175, Vantaan -266 ja +941 (ensimmäisiä lukuja ei tilastossa näy, mutta ne on helppo laskea yhteenlaskulla).
Ei tarvitse olla erityinen Einstein tajutakseen, että kyse on ilmiöstä nimeltä ”white flight”.
Niille, jotka ovat yhtä kyvyttömiä/haluttomia kuin toimittajat vetämään johtopäätöksiä, kuitenkin lisävahvistusta. (Toimittajat lienevät haluttomia, koska jos he olisivat kyvyttömiä, eivät olisi älynneet poistaa jutusta kommentointimahdollisuutta.) Otetaanpa Suomen kuusi suurinta ei-pääkaupunkiseudulla sijaitsevaa paikkakuntaa ja jaetaan ne kahtia sen subjektiivisen näkemyksen mukaan, missä niistä on ollut suhteellisesti eniten haittamaahanmuuttoon liittyviä ongelmia. Sanoisin noin perstuntumalta, että selkeästi ongelmallisemman puolen muodostavat Oulu, Turku ja Jyväskylä, kun taas Tampere, Kuopio ja Lahti ovat selvinneet vähemmällä.
Sitten katsotaan, mikä on muuttotilaston tulos. Kahta tietoa ei tilastosta näe, mutta toisen pystyy laskemaan ja toiselle pystyy laskemaan muiden tietojen perusteella minimi- ja maksimiarvot.
Tampere +454 ja +446
Oulu tuntematon, on välillä -821 - -220 ja +410
Turku -988 ja +505
Jyväskylä -722 ja +209
Kuopio +30 ja +161
Lahti +199 ja +171
Kuten näkyy, kolmella ongelmallisimmalla paikkakunnalla suomalaisten muuttomäärä on vähenemässä ja ulkomaalaisten kasvamassa. Kahdella kolmesta ei-niin-ongelmallisesta paikkakunnasta suomalaisten muuttomäärä on kasvanut enemmän kuin ulkomaalaisten.
Jos vielä varmemmaksi vakuudeksi katsotaan paljon mamuongelmissa olleen Vaasan luvut, niin ne ovat -822 ja +260. Ulkomaalaisten muuttovoittoa on käytännössä kaikkialla, mutta mainittakoon suomalaisten muuttovoittotilaston ykkösenä komeilevan Tuusulan lukemat +454 ja +50 malliksi siitä, millaisille paikkakunnille suomalaiset haluavat muuttaa.
Mikäli ulkomaalaisten muuttotilastoista karsittaisiin pois eurooppalaisperäiset, saataisiin mitä ilmeisimmin vielä julmempia lukemia. Ehkä pitäisi tässä tilastossa puhua ”muuttovoiton” sijaan ”muuttotappiosta”, mikäli paikkakunnalle muuttaneita on enemmän kuin sieltä pois muuttaneita. Muutenkin olisi järkevämpää käyttää neutraalia ilmaisua ”muuttomäärä”, sillä ”muuttovoitto” ei ole mitenkään positiivinen asia, mikäli se koostuu kunnalle haitallisista muuttajista.
Koko ilmiössä kyse on siitä mistä kirjoitin jo vuosi sitten eli etenkin koulutettujen muuttoliike on kääntynyt kohti haja-asutusalueita.


3. Tiilenpäitä lukemaan

Kiinalainen liikemies tuomittiin 18 vuodeksi vankeuteen. Syytelistalla olivat muun muassa ”joukon kerääminen valtion elimiin hyökkäämistä varten”, ”hallinnon vastustaminen” sekä ”riidan kylväminen ja ongelmien aiheuttaminen”.
Tätä oikeudenkäyttömahdollisuutta Suomenkin vihervasemmisto seuraa, niin no, kateudesta vihreänä.


4. Pienet signaalit

Pikkujutut ovat niitä, jotka enteilevät isoja asioita. Vielä ei ajattelijoita heitetä blankopykälien nojalla vankilaan, mutta Google tekee parhaansa hidastaakseen toimintaa. Ykskaks yllättäen blogistani – kuten muutaman muunkin blogista – katosi Yrjöperskeleen blogin päivittymisominaisuus. Eli tuossa sivupalkissa näkyy mukamas uusimpana edelleen jokin vanha kirjoitus, vaikka Yrjö on sen jälkeen julkaissut muutakin. Kyseessä tietysti voi olla jokin muukin tekninen vika, mutta luultavasti ei. Olen kuullut tällaista puolisensurointia harrastettavan muutenkin. Kun vääränlaisten faktojen suosio kasvaa liikaa, niitä on rajoitettava. Yrjöperskeleen blogilla on lukijoita enemmän kuin muutamalla pitäjänlehdellä. Tämä blogi tulee kaukana perässä, mutta olen itse reaalimaailmassa törmännyt muutaman kerran mielenkiintoiseen tilanteeseen. Lainaan viimekertaista vuosiraporttia: Olen siviilielämässä törmännyt ainakin kolme kertaa viimeisen vuoden aikana tilanteeseen, jossa minulle on sanottu suoraan kirjoituksestani peräisin oleva kommentti. Kerran eräs henkilö ilmeisesti epäili minun olevan kirjoittaja, mutta ei kysynyt suoraan vaan kertoi yksi yhteen blogissani julkaistusta jutusta ja kysyi odottavalla äänensävyllä olenko tällaisesta kuullut. Vastasin totuudenmukaisesti, että en ole aiemmin kuullut. Sitä hän ei näet kysynyt, olenko lukenut tai kirjoittanut, mitkä molemmat olisi pitänyt myöntää jos olisin halunnut puhua totta. Mutta kuullut – ei, en todellakaan, kyllä homma toimi muilla aisteilla.
Minua on myös lähestytty sähköpostitse sellaisten henkilöiden taholta, jotka eivät halua työnsä ja/tai asemansa takia nuivan leimaa julkisesti. Yksi lähestyneistä henkilöistä sattui olemaan sellainen, jonka tunnen työyhteyksistä – maailma on pieni. Kiitän nimellään lähestyneitä luottamuksesta ja kannustan kaikkia tekemään pieniä tekoja Suomen puolesta, jos ja kun julkiseen nuivuuteen ei ole turvallisuussyistä mahdollisuutta.


5. Börje ja Örjan taas asialla?

Viime aikoina on uutisissa näkynyt yhä enemmän Ruotsista tilanteita, joissa sivulliset jäävät rikollisten tulilinjalle. Otsikon uutinen kertoo tapauksesta, jossa 5- ja 6-vuotiaat sisarukset olivat kotipihallaan leikkimässä, kun rikollisten ampumat harhaluodit osuivat heitä jalkoihin. Ei tarvitse paljon googletella, kun tällaisia tapauksia löytyy lisää vaikka kuinka paljon.
Mikä ihme Börjeen ja Örjaniin on viime aikoina mennyt? Ja miksi uutisissa ei yleensä kerrota ketkä näihin ampumisiin, ryöstöihin, raiskauksiin ja muuhun rikollisuuteen ovat yleensä syyllisiä?


6. Ruotsalainen kiertotie

Ilmeisesti ruotsalaistenkin kärsivällisyys epäpätevyyden suhteen alkaa loppua. On näet käynyt ilmi, että terveyspalveluissa suosituiksi ovat nousseet ne palveluntarjoajat, joilla on tapana luetella valittavana olevien lääkärien nimet soittajalle. Jostain syystä valinta osuu huomattavasti useammin Erikssoniin kuin Ahmediin.


7. ”Väkijoukko” kävi poliisin kimppuun Oulussa

Ei tästä oikeastaan sen kummempia. Arvaatte kyllä kun luette uutisen.


8. Oikeutta

Nuoren naisen pahoinpidelleet vähän päälle viisikymppiset äiti ja täti tuomittiin hovioikeudessa kolmen kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen pahoinpitelystä. Käräjäoikeus oli mätkäissyt viisi kuukautta. Pahoinpitelyn syynä oli parikymppisen naisen seurustelu sellaisen miehen kanssa, jota suku ei hyväksynyt. Naisen kertoman mukaan hänen vanhempansa olivat lapsesta asti lyöneet häntä vyöllä ja potkineet, jos olivat nähneet hänen puhuvan jonkun pojan kanssa. Eno oli uhannut tappaa hänet, jos kuulee hänen seurustelevan.
Vankeustuomio oli aivan turha. Joko meidän on hyväksyttävä nämä tavat samanarvoisina tai sitten lähetettävä niiden noudattajat takaisin Paskastaniaansa, joka tulee huomattavasti halvemmaksi kuin oikeusprosessit.
Sivumennen sanoen, mitä luulisitte tapahtuvan jos suomalaiset vanhemmat tekisivät saman tyttärelleen, joka seurustelisi sikhin kanssa? Jostain syystä tätä tapausta ei haluta käsitellä törkeän rasistisena, jota se on.


9. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Yusuf Moamar Aldalin … jäkjäkjäk … kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … törkeästä raiskauksesta … päläpäläpälä … Helsingin käräjäoikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.) Tällä kertaa kuitenkin lisätään, että Yusuf onnistui pääsemään 17-vuotiaan tytön kanssa kontaktiin esiintymällä netissä nimellä ”Jussi”. Tämä ei tällä kertaa ollut merkki kotoutumisesta Suomeen, vaan merkki suomalaisten rasismista – tyttö tuskin olisi avannut oveaan tuntemattomalle Yusuf-nimiselle miehelle. ”Jussi” raiskasi tytön saman tien.


10. Palloilua

Potkupallon kakkosdivisioonajoukkue Atlantiksen kolme pelaajaa on hyllytetty. Tosin hyllyttämisellä ei ole vaikutusta heidän pelaamiseensa, joka olisi muutenkin mahdotonta. Tyypit ovat nimittäin pidätettyinä. Yhtä pelaajaa epäillään törkeästä lapsenraiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, toista kahdesta törkeästä raiskauksesta ja kolmatta törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Ei tarvitse kovin vilkasta mielikuvitusta sen keksimiseen, että pelureiden etunimet eivät ole Matti, Jussi ja Ville. Vähemmän yllättävästi otsikkojutussa ei kerrota tarkemmin. Pykälää paremmaksi pistää vielä toinen iltapäivälehti, joka otsikoi: ”Kaksi suomalaisen jalkapallojoukkueen pelaajaa vangittu – epäillään törkeistä seksuaalirikoksista”. Asian kruunaa se, että tämä juttu on lähes suoraa lainausta MTV:n uutisesta, josta on vain jätetty pois sanat ”yhtä helsinkiläisjoukkueen ulkomaalaispelaajista”. MTV:kään ei kerro tietenkään totuutta niistä kahdesta muusta, jotka saattavat valitettavasti olla aiheettomasti Suomen kansalaisia. Nimet sain selville Atlantiksen pelaajalistasta alle minuutissa uutisissa kerrottujen tuntomerkkien perusteella, mutta ne kertoo myös Suomen luotettavin tiedotuskanava HommaMedian Twitter.
Ehdotan että Atlantiksen joukkue polvistuu seuraavassa ottelussaan vastalauseena poliisien tekemälle rasistiselle pidätykselle.


11. Huoletonta oloa

Turussa Jethro Rostedtin kapakassa käytiin jokin aika sitten kännitappelumaaottelu, joka päättyi tasapeliin. Syynä tasapeliin ei tällä kertaa ollut puolueeton maaperä (kumpikaan ottelun maista ei ollut Suomi), vaan kulttuurilliset syyt, joista kohta lisää.
Maaottelun jälkipelissä vapaaottelija Makhwan Amirkhani julkaisi Jethroa uhkailevan päivityksen. En toista sitä tässä siitä syystä – halukkaat löytänevät sen googlettamalla - , että miehet sopivat riitansa ilman sen kummempia jälkiseuraamuksia. Tämä onnistui siksi, että Makhwan Amirkhani on sivistynyt kurdi. Eikä Jethrolla olisi muutenkaan ollut hätäpäivääkään vaikka Makhwan olisi tullut kadulla vastaan. Olettaen että Makhwan olisi ollut yksin. Kurdi- ja muu kehitysmaalaiskulttuuri kun on niin sivistynyttä, että se pyrkii minimoimaan väkivaltaisuuksissa syntyvät vauriot. Yleensä vain yksi henkilö saa vammoja. Tämä johtuu siitä, että kehitysmaalaiset ryhtyvät tappeluun muuten kuin pakon edessä ainoastaan silloin, kun heillä on vähintään viiden suhde yhteen -ylivoima. Tuskin Amirkhanikaan olisi uskaltanut itseään isomman Jethron kimppuun käydä ilman apujoukkoja. Juuri tästä syystä tämänkertainen kännitappelumaaottelukin päättyi ilman sen suurempia vahinkoja – osapuolet vetäytyivät pienen nujakoinnin jälkeen suosiolla huomattuaan, että eivät tällä kertaa pääse potkimaan suojattomia porukalla päähän. Tämäkin on muuten kehitysmaalaisille tyypillinen piirre. Länsimaisissa tappeluissa pyritään painimaan, vääntämään raajoja ja päähän ei potkita, koska se katsotaan tarpeelliseksi ruumiinosaksi. Kehitysmaalaisille taas pää ei ole niin tärkeä kuin liikuntakyky.


12. Tupla-aamiaiselle

Punkaharjulla toteutettiin loistava liikeidea: Hobittikahvila. Lyhytkasvuinen pariskunta avasi kotitilalleen kahvilan Hobitti-hengessä. Suosio yllätti odotukset ja nyt suunnitellaan jo laajennusta. Loistava esimerkki siitä, kuinka käännetään haasteet voitoiksi!


13. Lahjomatonta touhua

Jalkapallon sopupeliskandaalit muistetaan hyvin. Yleensä Afrikasta saapuneet ”vahvistukset” muokkaavat pelituloksia vedonlyöjien lahjusten mukaisiksi. Varmaa on, että tapauksista on paljastunut vain jäävuoren huippu. Nyt tässä kuuma vinkki managereille: palkatkaa ghanalainen keskuspuolustaja Hashmin Musah, niin saatte lahjomattoman pelaajan.
Ghanan pääsarjan Inter Alliesin joukkuetta edustanut pelimies sai ennen ottelua kuulla, että tulevan pelin oli sovittu päättyvän Ashanti Goldin 5-1 -voittoon. Kaikki näkyi etenevän suunnitelmien mukaan, kun Inter Allies oli jo 5-0 -tappiolla. Tässä vaiheessa Musah otettiin vaihdosta kentälle. Musah nappasi pallon ja pisti sen tahallaan omaan maaliin äimistyneen maalivahdin katsellessa. Se vedonlyöjien suunnitelmista. Varmemmaksi vakuudeksi Musah toisti temppunsa, jonka jälkeen valmentaja otti Musahin pois kentältä. Mutta huijareiden suunnitelma oli jo pilalla.

En olisi pätkääkään hämmästynyt, jos Ghanan jalkapalloliitto olisi kabinettipäätöksellä päättänyt hylätä Musahin maalit, ellei tapaus olisi saanut liikaa kansainvälistä huomiota. FIFA:n olisi aiheellista antaa tämänvuotinen Fair Play -palkinto Musahille.


14. Skalpeeraus

Baseballseura Cleveland Indians antautui Burn-Loot-Murder -painostuksen edessä ja vaihtoi yli satavuotiaan nimensä. Uusi nimi on Cleveland Guardians. Saapa nähdä kuinka kauan tämä kestää. ”Guard” kun tarkoittaa myös vartijaa ja tunnetusti jenkkilän vankilat ovat tiettyjen vähemmistöjen kansoittamat. USA:n lipun kolmetoista raitaa kuulemma symbolisoi mustien 13-prosenttista osuutta väestöstä ja viisikymmentä tähteä vastaavasti mustien prosentuaalista osuutta rikollisuudesta.
Ei sitten käynyt mielessä, että jostainhan se etninen puhdistus aloitetaan. Ehkä ensin katoavat nimet ja sen jälkeen itse vähemmistöt.
Saapa nähdä mikä seura on seuraavana tulilinjalla. Vuosi sitten Washington Redskinsistä tuli tylsästi Washington Football Team ja pian sen jälkeen kanadalaisen jalkapallon Edmonton Eskimos ilmoitti vaihtavansa nimeään. Uudeksi nimeksi ei tullut vastoin ehdotustani Edmonton Inuits vaan Edmonton Elks. Vuosi sitten listasin ne seurat, jotka tulevat vielä nimeään vaihtamaan ja Cleveland Indians oli siellä kärjessä. Seuraavaksi lähtee varmaan Kansas City Chiefs.


Loppukevennys: Pitäkää kiinni päänahoistanne

Kanadassa on lätkäliigoja joka sormelle vaikka kokonaiselle kentälliselle. Yksi liigoista on RHL eli etelä-Albertassa pelaava Ranchland Hockey League. Liigaa tahkoaa kuusi joukkuetta, jotka pelaavat runkosarjassa 20 ottelua. Liigan joukkueiden pelaajisto näyttää koostuvan suurelta osin alkuperäisamerikkalaisista vai mikä se nykyisin poliittisesti korrekti nimitys mahtaa ollakin. Viimeksi pelatun kauden pistepörssin voitti saldolla 31+27=58 muuan 32-vuotias Winston Day Chief. En tiedä kuka mahtaa olla kyseisen heimon yövuoron pomo. Mutta ei mikään turha pelimies, ansiolistalta löytyy useampikin kausi ammattilaisena NHL:n farmin farmissa ECHL:ssä, jonka taso lienee vähän Mestiksen yläpuolella, sekä yksi kausi Unkarin liigassa jossa tuli 16 tehopistettä 13 ottelussa. Yli piste per peli -keskiarvoon ylsivät myös sellaiset pelimiehet kuin Trygve Many Guns, Phoenix Running Rabbit, Ty Day Chief, Jay Many Gray Horses ja Shay Prairie Chicken (on siinäkin sukunimi jääkiekkoilijalle). Lisääkin löytyy, kun linkkiä klikkaa.
Kulttielokuvan ”Lämäri” fanit voivat vain todeta, että tuossa liigassa Clarence "Screaming Buffalo" Swamptown on todellakin tullut lihaksi:

”Buffalo paljasti haastattelussa, että hänellä on tapana kutsua lätkämailaansa ’isoksi sotakirveeksi’ ja vastapelaajiaan ’pikku skalpeiksi’.”

Uusinta: Maailman rasistisin ja suvaitsemattomin maa

Lukijalle: Toistakymmentä vuotta on kulunut tämän jutun kirjoittamisesta. Paljon on paskaa virrannut mediassa sen jälkeen. Mielenkiintoista on se, että paskapuheen perustelut ovat muuttuneet näiden kymmenen vuoden aikana. Sen sijaan tämän jutun perusteluihin ei tarvitse tehdä mitään muutoksia. Koska ne ovat oikein, toisin kuin mediaa hallitseva doktriini:

Siltä varalta että joku on viettänyt viimeisen viikon tynnyrissä, kerrottakoon että Newsweek rankkasi Suomen maailman parhaaksi maaksi. Ihmetyttää millaisia ne muut sitten mahtavat olla.

Tutkimukseen valittiin sata maata, joille annettiin pisteitä eri osa-alueilta: koulutus (TIMSS- ja PISA-testit), terveydenhuolto (odotettavissa oleva laadukas elinikä syntyessä), elämänlaatu (tulojen perhekunnittainen jakautuminen eli Gini-indeksi, köyhien osuus, elintaso, rikollisuus, työttömyysprosentti) talousdynamiikka (BKT:n kasvu, teollisuustuotannon osuus, innovatiivisuus, liiketalouden vapaus, osakemarkkinoiden osuus BKT:sta), poliittinen vapaus (poliitikkojen valintajärjestelmä, äänestysprosentti, poliittisten riskien määrä).

Tutkimuksessa ei kuitenkaan mitattu näin mamukriitikon kannalta oleellisia asioita. Tekeekö maasta hyvän, jos siellä ei ole paljon siirtolaisia? Onko muslimien kansoittama valtio erityisen ihana tapaus? Miten kielellinen yhtenäisyys vaikuttaa maan hienouteen? Entä tulenarin aihe kaikista eli mihin etniseen ryhmään asukkaat kuuluvat?

Nämä tilastotiedot eivät vaikuttaneet maiden rankkaukseen, joten on mielenkiintoista tutkia, kuinka hyvin ne korreloivat saadun indeksipistemäärän kanssa. Ongelmana oli luotettavien tilastotietojen löytäminen; tietyt asiat tuntuvat olevan niin arkaluontoisia, että tiedot ovat kiven alla. Onpa Euroopassa maitakin, joissa joidenkin tilastotietojen kerääminen on jopa lainvastaista.

Koska maailman maat ovat hyvin erilaisia jo peruslähtökohdiltaan, on syytä tehdä vertailevaa tutkimusta paitsi kaikkien tutkimukseen valittujen sadan maan kesken, myös nimenomaan Suomen viiteryhmään kuuluvien maiden välillä. Suomen viiteryhmäksi voidaan katsoa sellaiset eurooppalaiset maat, jotka eivät kuuluneet Varsovan liittoon ja joiden pääkaupunki sijaitsee Alppien pohjoispuolella. Tutkimuksessa näistä maista olivat mukana Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Iso-Britannia, Irlanti, Hollanti, Belgia, Luxemburg, Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Saksa. Yhteensä 13 maata Islannin puuttuessa joukosta.

Tutkimuskohteet:
1. Millä tavoin maassa asuvan ei-alkuperäisen väestön määrä vaikuttaa hyvinvointiin?
2. Onko kielellisesti (ja samalla yleensä myös kulttuurisesti ja etnisesti) yhtenäinen maa hyvinvoivempi kuin kielellisesti hajanainen maa?
3. Onko muslimiväestö eduksi vai haitaksi hyvinvoinnille?
4. Millä tavoin kaukaso-europidiseen Cavalli-Sforza –suurklusteriin kuuluvan väestön osuus vaikuttaa hyvinvointiin?
5. Millä tavoin afro-niloottiseen Cavalli-Sforza –suurklusteriin kuuluvan väestön osuus vaikuttaa hyvinvointiin?

Ensimmäisenä kannattaa tutkia, miten maassa asuvien emigranttien määrä korreloi tutkimuksessa saavutetun pistemäärän kanssa. Tiedot kunkin maan maahanmuuttajien prosentuaalisesta osuudesta ovat peräisin Wikipediasta. Tämän tilastotiedon lineaarinen korrelaatio indeksipistemäärän kanssa on 0,293. Suomen viiteryhmässä korrelaatio on 0,202.

Lineaarisen korrelaation itseisarvon ollessa alle 0,3 korrelaatio on merkityksetön. Maassa asuvien ulkomaalaisten määrä ei siis vaikuta maan elinolosuhteisiin. Se mamukritiikistä, voisi todeta. Vaan mietitäänpä tarkemmin. Millaisiin maihin pakolaiset hakeutuvat? Vertailun pahnanpohjimmainen on Burkina Faso. Eipä tule kovin monelle mieleen, että lähdenpä tästä Burkina Fasoon nauttimaan pakolaisstatuksen suomista eduista. Ei, siirtolaiset hakeutuvat rikkaampiin ja hyvinvoiviin maihin. Luulisi, että emigranttien määrä korreloisi positiivisesti hyvinvointi-indeksin kanssa. Näin ei kuitenkaan ole.

Villi arvaus. Periaatteessa siirtolaisuus suuntautuu hyvinvoiviin maihin. Jotkin näistä maista puolestaan ottavat pakolaisia vähemmin vastaan. Seuraus: hyvinvoivissa maissa on sekä maita, joissa on paljon että vähän emigrantteja, jolloin korrelaatiota hyvinvoinnin ja emigranttien määrän välillä ei esiinny. Lisäksi maahanmuuton laadussa saattaa olla merkittäviä eroja – on hieman eri asia ottaa maahanmuuttajia Japanista kuin Sierra Leonesta.

Näin ollen on oleellisempaa tutkia maahanmuuton laatua ja kansallista yhtenäisyyttä sekä samaan viiteryhmään (länsieurooppalaiset maat) kuuluvia maita kuin maahanmuuttoa sinänsä.

Kansallisen yhtenäisyyden vähiten huono mittari lienee kielellinen diversiteetti. Sen mittaamiseksi käytetään Greenbergin menetelmää, joka on matemaattisesti suhteellisen yksinkertainen, kunhan maan kieliolot tunnetaan. Lyhyesti sanottuna indeksi ilmoittaa sen todennäköisyyden, että kaksi satunnaisesti valittua maan asukasta eivät puhu äidinkielenään samaa kieltä. Maksimiarvo on yksi ja maailman hajanaisin maa on ei niin yllättäen Papua-Uusi-Guinea, jonka tulos on 0,990. Tutkimuksessa mukana olleista korkein arvo on Tansanialla, 0,947, ja matalin lähes täysin espanjankielisellä Kuuballa, 0,001. Suomen arvo on 0,148.

Kielidiversiteetin ja hyvinvointi-indeksin välinen korrelaatio koko aineistossa on -0,516 ja Suomen viiteryhmässä -0,213.
Maailmanlaajuisesti tarkastellen kielidiversiteetin ja hyvinvoinnin välillä on siis kohtalainen negatiivinen korrelaatio eli maa on yleensä sitä parempi elinpaikka, mitä yhtenäisempi se on. Suomen viiteryhmässä korrelaatiota ei käytännössä ole. Tämän voi arvata johtuvan siitä, että korkean koulutuksen ansiosta ihmisillä on kuitenkin yhteinen kieli, vaikka äidinkieli olisikin erilainen.

Muslimiväestön osuus selviää niin ikäänWikipediasta. Muslimiväestön prosentuaalinen osuus väestöstä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella -0,424. Suomen viiteryhmässä korrelaatio on -0,345.
Nämä korrelaatiokertoimet tarkoittavat sekä globaalisti että länsimaissa sitä, että muslimiväestön prosentuaalinen osuus korreloi negatiivisesti kohtalaisella voimakkuudella maan hyvinvoinnin kanssa. Maa on siis yleensä sitä parempi paikka elää, mitä pienempi muslimiväestön osuus on. Tästä voidaan tietysti sanoa, että kulttuurirelativismi huomioiden muslimit olisivat ehkä valinneet hyvinvointi-indeksiin toisenlaiset preferenssit ja saaneet eri tuloksia. Mutta tämäkään ei selitä sitä, miksi hitossa muslimit siinä tapauksessa pyrkivät muuttamaan länsimaihin muslimimaista.

Viimeiset kaksi tilastotietoa, Cavalli-Sforza -klustereita koskevat olivat kaikkein hankalimmat kaivaa esiin. CIA:n World Factbookilla ei pitkälle pötkitty. Siksi tiedot onkin koottu eri lähteistä ja koskevat vain länsimaita, muiden maiden kohdalta urakka olisi ollut mahdoton. Eivätkä tiedot täysin luotettavia ole eri lähteiden antaessa eri tietoja, mutta uskoisin niiden olevan kahden prosenttiyksikön tarkkuudella oikeita jopa huonoimmassa arviossa. Jos joku onnistuu löytämään luotettavaa dataa, niin tehköön tutkimuksen paremmin.
Ihanteellisinta tietysti olisi, mikäli pystyisi selvittämään todellisen geneettisen osuuden kustakin maasta. Nykytilanteessa esim. 25-prosenttisesti europidinen luultavasti lasketaan täysin europidiksi. Tämä taas kasvattaa valtaväestön prosenttilukemaa ja pienentää vähemmistöjen prosenttilukemaa todelliseen geneettiseen jakaumaan nähden.
Suomen viiteryhmän klusteriin kuuluvaksi katsottiin alkuperältään kyseisestä viiteryhmästä (Länsi-Eurooppa) lähtöisin olevat. Esimerkiksi Suomen europidiosuuteen lasketaan vaikkapa Suomessa asuvat saksalaiset ja suomalaiset, mutta ei esimerkiksi ukrainalaisia eikä botswanalaisia.

Europidien prosentuaalinen määrä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella 0,436 Suomen viiteryhmässä. Kyseessä on kohtalainen positiivinen korrelaatio.

Vastaavasti afro-niloottiseen suurklusteriin kuuluvien asukkaiden prosentuaalinen määrä korreloi hyvinvointi-indeksin kanssa kertoimella -0,482. Kyseessä on kohtalainen negatiivinen korrelaatio.

Johtopäätökset:

1. Ulkomaalaistaustaisten prosentuaalinen osuus ei sinänsä vaikuta merkittävästi maan hyvinvointiin sen paremmin globaalisti kuin pelkästään länsimaissa.

2. Kielellisesti (ja samalla etnisesti sekä kulttuurisesti) hajanaiset maat ovat globaalissa mittakaavassa huonompia asuinpaikkoja kuin yhtenäiset. Länsimaissa kielellisellä hajanaisuudella ei ole tilastollista merkitystä.

3.Muslimiväestön prosentuaalisen osuuden suuruus korreloi negatiivisesti maan hyvinvoinnin kanssa sekä globaalisti että länsimaissa. Toisin sanoen maa on yleensä sitä huonompi paikka elää, mitä suurempi osa väestöstä on muslimeja.

4. Mitä suurempi on alkuperäisen länsimaisen väestön prosenttiosuus väestöstä, sitä parempi asuinpaikka kyseinen länsieurooppalainen maa yleensä on.

5. Mitä suurempi on afro-niloottisen väestön prosenttiosuus väestöstä, sitä huonompi asuinpaikka kyseinen länsieurooppalainen maa yleensä on.

Suomen muslimiväestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti pienin.
Suomen länsimaisen väestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti suurin.
Suomen afro-niloottisen väestön osuus on kolmentoista vertailussa mukana olleen länsimaan prosentuaalisesti pienin.

Suomi on näillä kriteereillä mitattuna maailman "rasistisin" ja "suvaitsemattomin" maa.

Newsweekin kriteereillä mitattuna Suomi on maailman paras maa.

Olisiko näillä kahdella asialla jotain tekemistä keskenään?

Perverssiä menoa

Ilta-Pulun erikoisreportaasi

ILTAPÄIVÄLEHTEMME on kirjoittanut kaikenlaisista seksiasioista. Olemme käsitelleet ryhmäseksiä, sadomasoa, roolileikkejä, polyamoriaa ja tietysti kaikkea LGBT-asioita, jotka ovat täysin normaaleja. Nykypäivänä ollaan vapaamielisiä ja hyväksytään kaikenlaiset asiat normaaleina. Vai hyväksytäänkö? Tutkivat journalistimme kävivät tällä kertaa tekemässä kolme haastattelua, joissa ihmiset paljastavat seksielämästään ja asenteistaan siihen asioita, jotka ovat jopa nykypäivän suvaitsevaisuuden mittapuulla … niin no, pöyristyttäviä. Sana ”perversio” on jo enimmäkseen katsottu vanhanaikaiseksi, mutta tällä kertaa senkin käyttö lienee paikallaan. Ymmärrettävistä syistä haastateltujen nimet on muutettu.



1. Laiton avioliitto

1980-luvun tiilinen omakotitalo vaikuttaa aivan samanlaiselta kuin tuhannet kaltaisensa suomalaisissa ylemmän keskiluokan lähiöissä. Tämä talo kätkee kuitenkin sisälleen synkän salaisuuden. Päällisin puolin sen asukkaat ”Matti” ja ”Liisa” vaikuttavat myöskin täysin tyypillisiltä suomalaisilta. Totuus on kuitenkin toinen.

- Nykypäivänä meidän avioliittomme olisi laiton, naurahtaa Matti. Onneksi ehdimme kuitenkin naimisiin ennen lain muuttumista.
- Erikoisluvalla, kertoo Liisa. - Ei se ihan noin vain silloinkaan olisi onnistunut.

- Miten on mahdollista, että nykyisessä maailmassa säädöksiä kiristetään eikä vapauteta? Onhan nyt tullut tasa-arvoinen avioliittolakikin...
- Sehän koskee vain homoja, Liisa napauttaa terävästi. - Ei meidän tapaustamme. Pari vuotta sitten tuli säädös, että alle 18-vuotiaat eivät saa enää mennä naimisiin edes oikeusministeriön luvalla.

- Eikös tämä ole ihan järkevä säädös alaikäisten suojelemiseksi?
- Kuule, avioon on menty nuorina ennenkin. Tämä säädös on olemassa vain siksi, että Suomeen on tullut muslimeja, jotka ovat hankkineet lapsivaimoja. Taas yksi esimerkki siitä, kuinka haittamaahanmuutolla viedään suomalaisilta oikeuksia. Täällä on tarvittaessa menty naimisiin alle 18-vuotiaana ties kuinka kauan eikä niissä avioliitoissa ole ollut yhtään sen enempää ongelmia kuin muissakaan, ainakaan noin keskimäärin, Matti toteaa tuohtuneesti.

- Mutta eihän ihminen ole alle 18-vuotiaana kypsä päättämään asioista eikä sellainen avioliitto varmaankaan voi kestää...
- Onhan tässä tuota naamaa jo katseltu eikä me eroamassa olla, Liisa nauraa.

- Niin… teillä siis menee omien sanojenne mukaan ettekä ole eroa harkinnut?
- Ei kai sitä nyt tässä enää viitsisi. Viideskymmenes hääpäivä oli juuri äsken ja ensimmäinen lapsenlapsenlapsi täytti samana päivänä vuoden, hörähtää Matti.

- Olitte siis alaikäisiä naimisiin mennessänne?
- Liisa oli, minä en, Matti täsmentää.

- Minkä ikäisiä olitte naimisiin mennessänne?
- Minä olin 23-vuotias, mutta Liisa viidentoista.

- Eikö tuo mene jo pedofilian puolelle?
- Kuules nyt. Nuoret on nuoria ja Liisa oli jo täysi nainen silloin kun vihille mentiin. Seitsemännellä kuulla raskaana, sen takia Kekkonen luvankin antoi.

- Mutta jo sen ikäisenä naimisiin ja äidiksi… siinähän jää nuoruus elämättä.
- En minä sitä niin kokenut. Meille syntyi kolme lasta, kuopus silloin kun olin 21, Liisa kertoo. - Kun olin nelikymppinen, lapset olivat jo maailmalla. Nykyään sen ikäiset naiset ovat joko paniikissa biologisen herätyskellon soidessa tai sitten tenavat ovat taaperoiässä. Miksei heiltä kysytä jääkö heiltä keski-ikä elämättä? Minä tein nelikymppisenä uraa, kun ne nykyään puhutut ruuhkavuodet olivat jo takana. Eipä ollut vaipanvaihtoja ja päiväkotiin kuskaamisia, sai elää keski-ikäisen elämää vapaammin kun teki lapset nuorena.
- Mitä sitten moraaliin tulee, niin kyllä minusta on kummallista että nykypäivänä annetaan seksivinkkejä 16-vuotiaille mutta naimisiin ei saa mennä. Meidän nuoruudessa oli synti ja häpeä, jos harrasti seksiä alaikäisenä tai edes avioliiton ulkopuolella. Kunniallista oli mennä naimisiin, vaikka sitten nuorempana. Nykyään tämä on kääntynyt täysin päälaelleen. Seksiä sopii kyllä harrastaa vaikka alaikäisenä kuinka monen kanssa tahansa sukupuolesta riippumatta mutta nuorena solmittua avioliittoa ei pelkästään katsota kieroon vaan se on tehty jopa laittomaksi, Matti summaa tylyllä äänensävyllä haastattelun lopuksi.



2. Piilossa julkisuudelta

Akseli ja Elina ovat vähän yli nelikymppinen aviopari, keskimääräiseen tapaan mies pari vuotta vaimoaan vanhempi. Perheeseen kuuluu myös lapsia, mutta julkisuutta välttelevä pariskunta kieltää kertomasta kuinka monta, paitsi että ”ei nyt mikään suurperhe ole kyseessä”.
Pariskunnan houkutteleminen haastatteluun ei ollut mikään helppo juttu. Henkilöllisyys luvattiin salata ja sovittiin, että jutussa ei kerrota mitään tunnistetietoja eikä julkaista edes varjokuvia. Seuraava ongelma oli haastattelupaikan ja -ajan sopiminen. Ei ollut mitenkään mahdollista mennä juttua tekemään pariskunnan kotiin, koska ”naapurit voisivat huomata” ja ajankohtakin piti järjestää siten, että lapset eivät osaisi epäillä mitään.
Salailun takana on se, että molemmat puolisot ovat työnsä takia tunnettuja nimiä pikkukaupungissa, vaikka kumpikaan ei julkisuutta haluaisi. Ei varsinkaan tällaisessa asiassa.
- Me olemme olleet yhdessä jo yli kaksikymmentä vuotta, Elina kertoo.
- Seksielämämme on vilkasta ja tyydyttävää. Lakanat pöllyävät monta kertaa viikossa ja niin ovat tehneet koko ajan. Toki alussa oli vielä vilkkaampaa, mutta edes lasten taaperoaika ei paljon nykytahdista poikennut, Akseli sanoo Elinan nyökytellessä hymyillen vieressä.

- Mikä on sitten syy että olette tässä haastattelussa? Harrastatteko parinvaihtoa? Ruoskimista? Kakkaleikkejä? Seksiä julkisilla paikoilla?
- Emme halua puhua mistään erikoisuuksista, Akseli vastaa. - Kaikenlaista ollaan kyllä kokeiltu, mutta vain kahdestaan. Olemme olleet ehdottoman uskollisia toisillemme. Ja enimmäkseen pelkkää tavallista vaniljaseksiä.
- Ja se onkin toinen syy siihen, että olemme tässä haastattelussa, Elina täydentää.

- Eli te siis ette halua esitellä elämäänne julkisuudessa ja olette … hmm, siveästi avioliitossa?
Molemmat purskahtavat nauruun. Elina toipuu ensin ja vastaa:
- Niin, meistä yksityisasiat ovat yksityisasioita. Me emme ole Facebookissa, Instagramissa tai mitä muita näitä nyt onkaan. Siinä mielessä osuit oikeaan. Tuntuu että kaikki haluavat levitellä asiansa koko maailmalle. Me emme. Se mitä tapahtuu makuuhuoneessa kuuluu vain meille. Suostuimme tähän haastatteluun vain siksi, että halusimme tuoda esiin sen että avioseksi on sitä parasta seksiä. Mutta tuo siveys, siitä on kuule siveys kaukana kun meidän makuuhuoneessa alkaa tapahtua ja usein siellä tapahtuukin.
Akseli pyyhkäisee silmäkulmiaan huvittuneena.
- Se on se meidän juttu, toinen syy. Minä en kaipaa vaihtelua, haluan ja himoitsen vain Elinaa. Sanotaan nyt asia suoraan. Haluan nussia vaimoani niin paljon kuin mahdollista, antaa hänelle mahtavaa nautintoa. Ketään muuta en halua enkä kaipaa, en ole mitään muuta halunnut sen jälkeen kun Elinan löysin. Aika pervoa, vai mitä?

- Ja vaimo on samalla kannalla… vai?
- Tietysti, sanoo Elina. Oikeastaan onko toimittajalla vielä mitään kysyttävää? Lapset tulevat kotiin vasta parin tunnin päästä. Jos me nyt tästä lähdetään, niin minä ehdin vielä saada Akselin kyrpää sisääni. Pelkkä asiasta puhuminen sai minut kiimaan.
Elina vilkaisee miestään merkitsevästi. Akseli on hieman nolostuneen näköinen.

- Onko tästä asiasta puhuminen kuitenkin Akselille hieman noloa? Miehenhän pitäisi katsoa aina muidenkin naisten perään?
- En minä sitä… kävi vain niin että alkoi seisoa ja se nolottaa.
Tässä vaiheessa valokuvaajaa (joka jäi siis työttömäksi, koska kuvia ei voinut ottaa) alkaa naurattaa ja toimittaja itse punastuu.

- Siis yli kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin?
Akseli naurahtaa ja saa itseluottamuksensa takaisin.
- Ei ole vielä mitään kyllästymisen merkkejä näkyvissä. Muistan yhä eka kertamme, kun oltiin vielä alle kaksikymppisiä. Muistan hääyömme. Muistan kun Elina oli raskaana ja muistan synnytysten jälkeen kun maito suihkusi rinnoista kesken seksin. Kiihotun yhtä paljon hänestä näin yli nelikymppisenä kuin kiihoituin teinitytöstä. Maltan tuskin odottaa että ollaan kuusikymppisiä, tuntuuko silloin yhtä upealta. Uskon niin, tosin tahti voi jo vähän harventua.
- Silloin voi olla että Viagraa kuluu, Elina heittää väliin.
- En usko. Sinä olet minun Viagrani, Akseli vastaa.

Haastattelu päättyy odotettua nopeammin haastateltaville ilmaantuneeseen tulenpalavaan kiireeseen kotimatkalle.



3. Kaikki ei ole sitä miltä päältä näyttää

Kaksi edellistä paria on ollut tavallisen oloisia aviopareja, joilla on ollut omat omituisuutensa joita ei ole liiemmin mediassa esitelty. Tämä kolmas vaikuttaa päällisin puolin samalta, mutta varoitettakoon lukijaa, että nykyaikainen ihminen saattaa pöyristyä syvästi heidän avioelämänsä tavoista.

Juhani ja Venla toivottavat meidät tervetulleiksi mukavaan kaupunkikotiinsa. Alle nelikymppinen pariskunta, jonka kaksi alle kouluikäistä lasta ovat parhaillaan isovanhempien hoidossa. Pariskunnasta paistaa läpi syvä kiintymys toisiinsa. Mutta tämä kiintymys on vailla intohimoa.

- Tajusin jo teini-ikäisenä olevani homo, Juhani kertoo. - Kasvoin lestadiolaisessa perheessä ja synnintunto oli melkoinen. Nyttemmin olen eronnut herätysliikkeestä, mutta säilyttänyt vahvan kristillisen vakaumuksen. Ja väännelköön valtionkirkko asiaa miten tahansa, niin Raamattu sanoo selkeästi että homoseksuaalisuus on syntiä. Sitä ei pidä harjoittaa, vaikka tuntisi siihen taipumuksia.

- Onko Venlalla myös kristillinen vakaumus?
- Ei ole, tai no olen minä tapakristitty.

- Onko sinulle siis ihan okei että miehesi on homoseksuaali?
- Miksi ei olisi? Minä olen itse lesbo ja tiennyt sen aina siitä asti kun kuulin lesbolaisuudesta ensi kerran.

- No miksi sitten… siis miksi te olette yhdessä ja jopa naimisissa?
- Juhanilla näkemys homouden luonnottomuudesta perustuu uskoon. Minulla se perustuu tieteeseen. Homoseksuaalisuus on poikkeavuus. Se on itse asiassa suunnilleen pahin mahdollinen seksuaalinen perversio, Venla töksäyttää.

- Mutta nykykäsityksen mukaan homoseksuaalisuus on luonnollinen asia. Sitä on esiintynyt aina. Homoliitotkin ovat nykyään laillisia.
- Murhia on esiintynyt aina eikä niitä silti ole laillistettu. Paitsi että olihan kuolemantuomio joskus laillinen ja joissakin maissa on yhä. Ihan sama asia. Aatteet tulevat ja menevät, se mikä on nyt sallittua oli joskus kiellettyä ja se mikä on nyt kiellettyä on taas joskus sallittua. Voi olla että viidenkymmenen vuoden päästä homoudesta annetaan kuolemantuomio, näinhän tapahtuu nykyisinkin monissa maissa. Sillä mikä on laillista tai hyväksyttyä ei ole välttämättä mitään tekemistä sen kanssa mikä on sairautta ja mikä ei.

- Onhan se sentään aika paksua väittää homoseksuaalisuuden olevan pahin mahdollinen perversio. Ajattele nyt vaikka pedofiliaa.
- Kuule, näytä minulle miten kaksi samaa sukupuolta olevaa voi lisääntyä. Jos lisääntymisen kannalta ajatellaan ja miksikä ei ajateltaisi, niin homoseksuaalisuus on pahempi. Jos kaikki maailman ihmiset olisivat homoja, niin eipä tässä lisäännyttäisi. Mikään muu perversio, ei edes pedofilia kaikessa iljettävyydessään olisi yhtä tuhoisa. Paitsi eläimiin sekaantuminen ja nekrofilia, jotka tuottaisivat saman lopputuloksen kuin homoseksuaalisuus.

- Eikö masturbointi tai suuseksi sitten ole sama asia, eiväthän nekään tuota jälkeläisiä?
- Eivät. Paitsi tietysti jos jotakuta kiinnostaa pelkkä masturbointi. Eivätköhän nuo mainitsemasi asiat ole heteroseksin korvikkeita tai lisukkeita, toisin kuin homoseksuaalisuus, Juhani summaa.

- Kertokaa miten te kaksi oikein päädyitte yhteen?
- No, ei nyt mennä yksityiskohtiin mutta ystävystyimme yhteisen harrastuksen kautta. Kun ei ollut seksuaalisia jännitteitä ja muuten synkkasi, niin meistä tuli hyvät ystävät, kertoo Juhani.
- Lopulta ystävyys eteni niin pitkälle, että Juhani uskoutui minulle taipumuksestaan, Venla täydentää. - Eihän siinä muu auttanut kuin tunnustaa omansa.
- Niin me sitten pari vuotta myöhemmin päätimme solmia kaveriavioliiton.

- Eli te elätte kulissiavioliitossa ja tyydytätte seksuaaliset tarpeenne muualla...
- Ei, molemmat huudahtavat yhteen ääneen.
Juhani jatkaa:
- Minä en koskaan ole toisen miehen kanssa ollut. Nuorena siksi, että se oli lestadiolaisena mahdotonta. Sitten ujouden takia, ja nyt myöhemmin siksi että on se kuitenkin synti. Venla on eri juttu. Me olemme hyviä ystäviä ja avioliittomme toimii loistavasti.
Venla kertoo omasta puolestaan:
- Minulla oli joskus nuorena pari kertaa tilanne, jossa halailin jonkun ystäväni kanssa mutta sen pidemmälle se ei koskaan edennyt. Kuten sanoin, en pidä homoutta syntinä vaan sairautena. Enkä minä halua olla sairas, mutta se on ilmeisesti kroonista. Ei tätä paranneta. Mutta onneksi minulla on Juhani, joka ymmärtää parhaana ystävänäni ja aviomiehenäni.

- Teillä on kuitenkin kaksi lasta. Muumimukiako olette käyttäneet?
Aviopari vilkaisee hymyillen toisiinsa.
- Niin no, tämä on tietysti vähän vaikea asia tunnustettavaksi… mutta sovimme että kerrotaan rehellisesti, Juhani vastaa.
Venla jatkaa:
- Kyllä lapset ovat saaneet alkunsa ihan luonnonmenetelmällä. Ei me heteroita olla, mutta kun naimisissa ollaan, niin ollaan naureskeltu että pitihän meidän saattaa avioliitto voimaan, kuten joskus keskiajalla oli tapana sanoa.
Juhani naurahtaa.
- Olen joskus ajatellut asian siten, että jos joukko miehiä vaikka haaksirikkoutuu autiolle saarelle tai on suljetussa vankilassa, niin kyllä siellä ajan myötä heterokin alkaa homoilemaan. Meille kävi käänteisesti, homot alkoivat heteroimaan.
Venlaa naurattaa myös.
- Ei me mitään seksipetoja olla keskenämme. Taipumuksista aiheutuen seksiä on ehkä kerran kuussa tai harvemmin, enimmäkseen kumpikin hoitaa tarpeensa itsekseen. Oman käden oikeus. Mutta kun läheisiä ollaan, niin kyllä joskus se säännöllinen halaaminen johtaa pidemmälle.

- Tietävätkö lapset homoudestanne?
- Eivät tällaiset asiat pienille lapsille kuulu, Venla sanoo.
- Ehkä kerromme heille teini-iässä tai aikuisina, ehkä emme lainkaan, Juhani pohdiskelee. -Emme ole vielä keskenämme asiasta sopineet.
- Eihän kukaan muukaan meistä tiedä, edes vanhemmat tai sisaruksemme, kavereista nyt puhumattakaan. Luulevat ihan tavalliseksi aviopariksi. Ja hyvä niin, kaikki pitävät meitä onnellisena pariskuntana, Juhani naureskelee.
- Eikö me sitten olla, Venla sanoo muka vihaisesti tökäten Juhania kyynärpäällä kylkeen.
- No ollaanhan me, mutta ei kai ihan sillä tavalla kuin normaalisti luullaan, Juhani pelastaa tilanteen.

- Eli te siis aiotte ylläpitää kulissia edelleen, vaikka voisitte molemmat olla onnellisia jonkun muun kanssa?
- Voisimmeko? Homoseksuaalisuus on sairautta ja minä sairastan sitä. Voisinko muka olla onnellinen, kysyy Juhani.
- Samat sanat, toteaa Venla. - Yhteen on lähdetty ja yhdessä ollaan. En minä halua ottaa parhaan kaverini menettämisen riskiä sillä että lähtisin viettämään hedonistista elämää. Meillä on ihana perhe ja satsaamme siihen.
- Kyse on vain siitä, että yhteiskunta ei oikein jaksa hyväksyä meidän arvojamme ja elintapaamme. Siksi olemme kaapissa ja pysymme siellä, Juhani päättää keskustelun.

Uusinta: Otteita olympolaisesta päiväkirjasta

Lukijalle: Tokion olympialaiset pyörähtivät käyntiin vuoden verran jälkijunassa. Tässä yhteydessä on aiheellista muistella, miten kävi viime kerralla Rion kisoissa:

Rion olympialaiset on saatu päätökseen jonkin verran onnistuneemmin kuin osasin odottaa. Pidin kisakaupungin valintaa virheenä, koska onnistuneita kisoja pystytään järjestämään vain joko sivistysmaissa tai totaalisissa diktatuureissa eikä Brasilia ole kumpaakaan. Kohtuullisesti meni silti. Parhaiten kylläkin onnistui yleisurheilukommentaattori Mika Lehtimäki, jonka asiantuntemuksen edessä allekirjoittanut kumartaa maahan ja tomuun asti. Osaamisen tason ovat huomanneet muutkin. Ilta-Sanomien kolumnisti Tuomas Manninen epäili taannoin, että oikeaa Mika Lehtimäkeä pidetään vankina Ylen kellarissa ja hänet on korvattu robotilla, johon on ohjelmoitu kaikki yu-data ja tehty muutama muukin lysti viritelmä. Kuulostaa uskottavalta. Omasta puolestani voin todistaa, että vielä jokin aika sitten kehissä oli ”oikea” Lehtimäki. Tai sitten on kehitetty kuseva robotti, olin nimittäin kourulla vieressä. Tästä kesästä kylläkin epäilykset heräävät. Viimeksi näin Lehtimäkeä hotellin aamupalalla. En nähnyt hänen syövän mitään. Ettei mies vain olisi istunut pistorasian vieressä latautumassa?

Suomen menestys oli historiallisen huono. Yksi ainoa mitali ja sekin vain pronssia. Mutta tavoite tuli saavutettua, koska joukkueessa oli varmaan "aivan huikea fiilis", vai kuinka, Kojonkoski? Toisaalta pitää muistaa, että olympialaisissa kilpailtiin 306 lajissa eli jaossa oli vähän toistatuhatta mitalia, koska esim. osassa kamppailulajeja tarjolla on aina kaksi pronssia. Suomalaisia on vähän vähemmän kuin tuhannesosa maapallon asukkaista, joten tuo yksi mitali vastaa täysin väestöosuuttamme. Siitä huolimatta tätä voi pitää epäonnistumisena aiempaan menestykseen verrattuna.
Jos ei mennyt hyvin urheilijoilla, niin Yle kanttasi vielä pahemmin. Rio Areenaa ei saatu toimimaan kunnolla, mikä ei toki kokonaan mennyt Ylen syyksi. Mutta kun yritti katsoa kisalähetyksiä jälkikäteen, niin törmäsi mielenkiintoisiin sössimisiin. Esimerkki sunnuntaiaamulta. En ollut viitsinyt valvoa keihäänheiton tai minkään muunkaan takia, mutta katsoin yöllä kusella käydessäni teksti-TV:stä miten keihäässä kävi. Sitten kunnolla ylös noustua menin nettiin aikomuksena katsoa miesten 1500, 5000 ja seitsemän naisen + Caster Semenyan 800 metrin finaali. Yle Areena lupasi kahden tunnin lähetystä, tekstikentässä mainittiin mm. keihäs, 5000 m ja pitkät viestit. Klikkasin. Tallenne alkoikin keihäänheiton jo päätyttyä ja juoksulajeista oli jäljellä vain miesten 4 x 400 metriä. Kesto ei ollut kaksi tuntia, vaan 38 minuuttia. Yleisurheiluyön alkuiltaa ei löytynyt mistään. En halunnut käydä googlailemaan, koska halusin säilyttää juoksumatkoille jännityksen ja pelkäsin googlauksen paljastavan tuloksen. Pienen etsinnän jälkeen löysin Yle Areenasta yksittäisten lajien lähetykset. Otsikot ulvoivat: "Mo Farah nousi Lasse Virénin rinnalle!" "Miesten 1500 metrin voitto Yhdysvaltoihin!" "Caster Semenya otti 800 metrin kultaa!"
Kiitti vitusti jännityksen pilaamisesta, Yle.

Seuraavassa hajahavaintoja kisoista:

Avajaiset
Olympiatulen sytytti Vanderlei de Lima, joka muistetaan kahjon irlantilaisen sivullisen hyökkäyskohteena Ateenan olympiamaratonilta 2004. Johdossa ollut de Lima tönäistiin syrjään reitiltä ja vaikka hän jatkoikin johdossa, jäi lopulta pronssille. Nyt hän sai osittaisen korvauksen tapahtumasta, mikä hänelle suotakoon. Media hehkutti häntä - kuten silloin 12 vuotta sittenkin - "kultamitalin sivullisen takia menettäneenä urheilijana". Asiantuntijapiireissä konsensus on ihan muuta. Välikohtaus sattui hieman ennen 36 kilometriä. Olin sanonut 33 km kohdalla, että luultavasti Baldini voittaa, ainakaan de Lima ei voita. 30 km väliaikapisteellä takaa-ajava ryhmä oli 46 sekuntia jäljessä, 35 km kohdalla 28 sekuntia. Se on 3,6 s/km. Matkaa oli jäljellä reilut seitsemän kilometriä, mikä tarkoittaa että de Limalla olisi ollut kahden sekunnin etumatka maalissa. Paitsi että takaa-ajo oli oikeasti alkanut vasta noin 32 km kohdalla Baldinin ja Keflezighin (joka muuten oli vielä Riossakin mukana sijoittuen matkan varrella tulleista ongelmista huolimatta sijalle 33) irtauduttua omille teilleen takaa-ajoryhmästä. Lisäksi juoksunopeuksien ero yleensä kasvaa viimeisillä kilometreillä. Hyökkäys tapahtui noin kaksi ja puoli minuuttia 35 km väliaikapisteen jälkeen ja siinä ajassa välimatka oli kutistunut 24 sekuntiin eli neljä sekuntia väliaikapisteeltä laskien. Mikä tarkoittaa noin viittä sekuntia kilometrillä. Olin 35 km pisteellä laskeskellut, että de Lima tulee ylösajettua vähän ennen 40 km väliaikapaikkaa. Todellisuudessa kävi niin, että Baldini sai hänet kiinni hieman 38 km jälkeen. En pistäisi punaista puupenniäkään sen puolesta, että de Lima olisi menettänyt kultamitalin välikohtauksen takia. Sen sijaan hopeamitalin hän saattoi kyllä menettää.

Lentopallo-ottelu Kuuba-Venäjä.
Kuuballa on punaiset, Venäjällä siniset peliasut. Molemmilla joukkueilla on libero kentällä ja kuten lentopalloa seuraavat tietävät, liberon peliasu on erivärinen. Sattumalta Kuuban liberon asu on sininen ja Venäjän punainen. Kamera kuvaa Venäjän kenttäpuoliskoa.
Salli: - Miksi tuolla yhdellä venäläisellä on erivärinen asu?
Jaska: - Ei se ole venäläinen. Se on kuubalainen, katso itse. Samanlainen asu kuin kuubalaisilla.
Salli: - Siis mitä sinä höpötät?
Jaska: - Uusi sääntö. Molemmat joukkueet saavat asettaa yhden pelaajan vastustajan kenttäpuoliskolle sekoittamaan sen peliä. Kansainvälinen liitto halusi tehdä lentopallosta enemmän kontaktilajin.
Salli: - No nyt sinä taas kusetat.
Jaska: - Katso itse. Kuuban puolella on vastaavasti yksi siniasuinen.
Hetken hiljaisuus.
Salli: - Ei muuten mene nyt läpi. Muuten voisin uskoa, mutta Venäjällä ei ole neekereitä.
Jaska: - Se onkin salainen agentti…AUTS!

Naisten maraton.
Selostaja: - … ja kärkiryhmässä on myös entinen kenialainen, nykyään Bahrainia edustava Kirwa…
Jaska: … jota ajaa tiukasti takaa Qataria edustava entinen etiopialainen Leppäkerttu…

Naisten seiväshyppy.
Vuorossa on Saksan Martina Strutz.
Jaska: Ja nyt nähdään maailman kahdeksas ihme: lentävä strutsi!

Miesten 1500 metrin toinen alkuerä.
Filip Ingebrigtsen tekee taktisen virheen loppusuoran alussa ja pysyy joukon takana sisäradalla nähdessään siellä miehen mentävän aukon. Käy kuten normaalisti eli sisärata sulkeutuu nenän edestä. Matka uhkaa loppua kesken ja edessä on rintaman verran äijiä, kiertämään ei enää ehdi vaikka vauhtia on enemmän kuin muilla. Äkkiä kahden miehen väliin näyttää avautuvan aukko, josta Filip (en enää aio kirjoittaa Ingebrigtsen, kirotut norjalaiset nimet) menee anteeksi pyytämättä läpi kyynärpäät terävinä. Siinä sivussa britti Charlie Grice horjahtaa ja menettää jo muutenkin olemattomat jatkomahdollisuutensa.
Ylen haastattelussa toimittaja kysyy:
- Filip, mitä siellä oikein tapahtui?
- Ei mitään normaalista poikkeavaa.
Totaalirepeäminen kotikatsomossa.
Jälkipyykissä kävi sitten kuten odottaa sopi. Filip hylättiin ja Grice päästettiin välieriin, vaikka lopputulos ei sinne asti riittänyt. Kotikatsomon oikeusistuin antaa tilanteesta toisenlaisen päätöksen. Kelasin oppimismielessä juoksun useita kertoja läpi. Lajijohtajana olisin päättänyt jättää tulokset voimaan. Sääntökirja on tässä tapauksessa valitettavan epämääräinen. Kuitenkin selvä tapaus pitäisi olla, että Griceä ei olisi pitänyt päästää välieriin. Sääntökirja sanoo, että mikäli ilman omaa syytään tönitty kilpailija oli merkittävissä määrin kärsinyt tilanteesta, hänet voidaan päästää ylimääräisenä jatkoon (sääntö 163/2a). Tosiasia kuitenkin on, että Grice oli jäämässä kilpailussa kahdeksanneksi (jos Filipin hylkäys huomioidaan, seitsemänneksi) kuuden parhaan mennessä jatkoon. Toinen juttu on sitten se, olisiko Filipin suoritus pitänyt hyväksyä. Kyllä olisi, koska hänen tullessaan Gricen ja Tesfayen välistä siinä oli miehen mentävä tila. Se sulkeutui vasta siinä vaiheessa, kun hän oli jo rinnalla ja tulossa selvästi kovempaa vauhtia läpi. Töniminen tapahtui vasta hänen ollessaan miesten välissä, ei silloin kun hän oli tulossa siihen. Kieltämättä Filip tönäisi Griceä ja jos tilanteessa olisivat olleet vain he kaksi, Filip olisi pitänyt hylätä. Mutta toisella puolella oli Saksan etiopialaisvahvistus Tesfaye. Jos joku olisi juoksussa pitänyt hylätä (ei olisi pitänyt, mutta jos suurinta syyllistä etsitään), niin Tesfaye. Videolta näkyy selvästi, kuinka Tesfayen oikea käsi ojentuu vaakasuoraksi sivulle Filipin eteen sulkemaan tietä ja hän itsekin siirtyy lähemmäs. Kannattaa myös huomata, että Filipillä ei ollut maaliin tullessaan nimilappua rinnassa. Tesfaye repäisi sen irti. Vieläpä siten, että hänen oikea kätensä kiskaisi sen OIKEALTA puolelta rintaa, mikä osoittaa käden olleen kokonaan Filipin edessä. Tämän tönäisyn takia Filip horjahti ja tönäisi Griceä, joka oli kyllä jo mahdollisuutensa menettänyt. Tesfayea ei hylätty. Ei sen puolesta, että asialla olisi ollut merkitystä, koska hän karsiutui muutenkin.

Naisten 3000 metrin estejuoksu.
Sandra perkele, tule nyt vihdoinkin ja lue ne kaksi analyysia ja ota opiksesi. Sori, en kyllä aio kääntää ruotsiksi, vaan kyllähän Sinä osaat suomea sujuvasti lukea, olethan ennenkin näitä tekstejä linkannut. Mutta hei, nyt oikeasti. Et voi mokata joka ainut kerta arvokisoissa samalla tavalla. Osaat kyllä aitoa, ongelma on siinä että esteet pitää oppia lukemaan paremmin ja tulemaan vesiesteeltä oikein alas. Ei se vaadi kuin yhden iltapäiväsession urheilukentällä, niin homma saadaan hoidettua kuntoon. Olettaen että valmennettava kuuntelee mitä valmentaja sanoo. Tiedän miten temppu tehdään ja tietää kyllä Oscarkin, käske sitä käskemään itseäsi. Jos vielä ensi kesänä MM-kisoissa toistat samat virheet, lupaan ostaa sen kumiankan, jonka kanssa on kivempaa leikkiä vesihaudassa.

Mika Kojonkoski on Laura Arffmanin haastattelussa.
Kojonkoski latelee tekstiä tapaan, joka saa arvelemaan että hänellä on nykyajan lunttilappu eli iPad, jossa on avoinna puppulausegeneraattori. Pari esimerkkiä siitä, mitä puppulausegeneraattori saa aikaan, kun avainsanaksi antaa ”kisamenestys”:
- On hyvin vaikea johdatella asioita siten, että kisamenestys yllättää toimivuudellaan, ja selvittää samalla organisaation sisäisiä ratkaisumalleja.
- Eräitä yksityiskohtia lukuunottamatta kisamenestys vaatii täsmällisyyttä ja päättäväisyyttä, ja kannustaa kehittämään vastuunalaisia kontradiktioita.
- Ottaen huomioon oman tilanteensa, voi vain todeta, että kisamenestys järkeistää käsitystämme kyseisestä asiakokonaisuudesta, mihin tavallaan liittyy myös huonoja taloudellisia ja hallinnollisia oloja.
Noita lausumia ei erota aidon Kojonkosken puheesta edes elektronimikroskoopilla.
Saadessaan hetkeksi suunvuoron Arffman kysyy:
- Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä?
En koskaan saanut tietää, menivätkö Kojonkosken pasmat hetkeksikään sekaisin, sillä repesin niin totaalisesti että seuraavaan puoleen minuuttiin en kuullut naurultani mitään. Ainakin siinä vaiheessa, kun olin vähän toipunut, Kojonkoski lateli kutakuinkin seuraavaan tapaan:
- Jotta emme unohtaisi yhteisön pyrkimyksiä, todettakoon, että kisamenestys rauhoittaa vastuuntuntoisten yhteistyökumppaneiden aatteellisia intressejä.

Koripallo-ottelu Argentiina-Brasilia.
Peli on tasan varsinaisen peliajan päätyttyä. Jatkoajan aikana Salli lähtee käymään jääkaapilla ja palaa vasta sen päätyttyä.
Jaska: - Jatkoaika päättyi sitten tasan.
Salli: - No mitäs sitten seuraa?
Jaska: - Toinen jatkoaika.
Salli: - Entäs jos sekin päättyy tasan? Vapaaheittokilpailu vai?
Jaska: - Ei semmoista ole. Kolmas jatkoaika.
Salli: - No ei varmasti seuraa. Onhan niitten pakko pitää vaparikilpailu, vähän kuin futiksessa rankkarikisa. Tuohan voisi jatkua loputtomiin.
Jaska (kyllästyneesti): - Niin joo, mutta kolmas jatkoaika on sitten sudden death. Ensimmäisen pisteen tehnyt joukkue voittaa.
Pitkä hiljaisuus.
Salli: - Ei helvetissä. Nyt sinä muuten kusetit.

Esteratsastus.
Salli: - Jos hevonen pärjää tässä huonosti, tehdäänkö siitä meetvurstia?
Jaska: - No tietysti. Tiukaksi treenattuja hevosia. Mistä luulit vähärasvaisen meetvurstin tulevan?

Permantovoimistelu.
Salli: - Miksi suomalaiset ei ikinä pärjää voimistelussa?
Jaska: - On tässä joskus pärjätty. Suomi on saanut monta olympiakultaakin.
Salli: - Joo, joskus esihistoriassa. Mutta eikö muutkaan pohjoismaat pärjää?
Jaska: - No ei ne varmaan koskaan ole pärjänneetkään.
Salli: - Luulisi että ruotsalaiset olisi pärjänneet. Ainakin permannolla.
Jaska: - Miten niin juuri permannolla?
Salli: - Kais tiedät. Heitä homo voltti.

Golf.
Salli: - Mitäs mieltä olet siitä, että niin moni golfin huippu jäi pois kisoista?
Jaska: - Suoraselkäistä toimintaa. Niin minäkin olisin tehnyt, jos olisin golfari. Tosin olisivat voineet ilmoittaa todellisen syyn eikä käyttää zika-virusta tekosyynä.
Salli: - No mikä se todellinen syy oli? Se, ettei olympialaisissa jaeta rahapalkintoja?
Jaska: - Ehkä, mutta optimistina ajattelen että poisjääneillä oli sen verran moraalista selkärankaa, että heitä olisi hävettänyt esiintyä urheilijana.

Judo.
Egyptiläinen judoka diskattiin hänen kieltäydyttyään kättelemästä israelilaista vastustajaansa hävityn ottelun jälkeen. Kuten kansainvälisen liiton edustaja totesi, ”onhan se nyt sentään edistystä että egyptiläinen suostui ottelemaan israelilaista vastaan.” Totta. Näitä tapauksia on ollut muitakin. Kerran iranilainen judoka kieltäytyi olympialaisissa ottelemasta israelilaista vastaan – ja sai kotimaassaan olympiavoittajaille varatun palkintosumman. Toisaalta onhan menettely ollut aivan loogista: kohdatessaan juutalaisen muslimi perääntyy äkisti takavasemmalle, kuten Israelin ja arabimaiden välisissä sodissakin.

Seiväshypyn palkintojenjako.
Brasilialaisyleisö ei ymmärtänyt yleisurheilun luonnetta, vaan buuasi rajusti ME-mies Renaud Lavillenielle tämän keskittyessä yrityksiinsä. Vastassa kun oli kotimaan oma poika. Sama meno jatkui palkintojenjaossa, vaikka Lavillenie oli jo jäänyt hopealle. Tosin siinä välissä Lavillenie oli mennyt vertaamaan yleisön käytöstä Berliinin natsikisoihin 1936. Vertaus oli törkeä ja epäoikeudenmukainen. Todellisuudessa natsiyleisö osoitti suosiotaan esimerkiksi Jesse Owensille ja käyttäytyi muutenkin asianmukaisesti. Toisin kuin brassiyleisö. Mutta kuten jutun alussa totesin, olympialaisia pitäisi myöntää vain sivistysmaihin tai totaalisiin diktatuureihin, jotta homma toimisi. Sivumennen sanoen, järjestelyiltään, huomioarvoltaan ja tasoltaan aikaisempiin kisoihin verrattuina selvästi onnistuneimmat kisat olympiahistoriassa on järjestetty nimenomaan Saksassa 1936. Mikä oli sekä sivistysmaa että siihen aikaan diktatuuri. Tämä ei voi olla sattumaa.

Naisten maahockeyn finaali Iso-Britannia - Hollanti.
Maahockeystä tuli uusi suosikkilajini, kun satuin näkemään alkusarjassa Ison-Britannian ja Australian kohtaamisen. Sutjakoita naisia lyhyissä hameissa!
Finaalissa likainen mielikuvitus teki tepposet, kun selostaja ei miettinyt sanojaan loppuun asti:
Selostaja: - Pallo on Hollannin kapteenilla, joka miettii tarkkaan kenelle antaa...
Tottahan tuo näkyi olevan, sillä kun asian tarkisti, niin Hollannin kapteeni on lesbosuhteessa joukkuekaverinsa kanssa. Ison-Britannian joukkueessa puolestaan pelasi avioparikin. No, toisaalta noissa maissa naiset eivät pelaa jääkiekkoa ja kaipa tarjolla olevista vaihtoehdoista maahockey sitä eniten muistuttaa.

Miesten moukarinheitto.
Salli: - Useimmille näytti olevan pääasia se, ettei Ivan Tihon voittanut. (Tihon on kärynnyt kahdesti ja pääsi mukaan vain sääntöjen porsaanreiän takia.
Jaska: - Niin siis voittanut vielä. Tämähän oli vasta välierä, moukarinheiton loppukilpailu tunnetusti kustaan purkkiin.
Salli: - Ja Tihon muka ei jäisi kiinni, jos joku kerran jää?
Jaska: - No, eihän sitä ikinä tiedä. Sitä paitsi Söderberg oli sentään kahdeksas, mikä tarkoittaa melkein fifty-fifty -mitalimahdollisuutta.

Miesten 4 x 100 metrin viesti.
Usain Bolt saavutti yhdeksännen olympiakultansa, mikä vei hänet tilastoissa Paavo Nurmen ja Carl Lewisin rinnalle kultamitalien määrässä. Tosin Nesta Carterin käry saattaa viedä vuoden 2008 pikaviestikullan ja pudottaa kokonaismäärän kahdeksaan. Mutta olympiavoittojen määrä yksin ei ratkaise sitä, että olen tämän jälkeen valmis nostamaan Boltin kaikkien aikojen yleisurheilijaksi. Hänen dominanssinsa maailmanennätyksissä on samaa luokkaa kuin Paavo Nurmella ja kilpailun kovuus on nykyään eri tasolla kuin silloin. Bolt on dominoinut myös MM-kisoja, johon Nurmella ei tosin ollut mahdollisuutta. Ja Nurmen kultamitaleista viisi tuli lajeista, jotka eivät enää ole ohjelmassa (maastojuoksu joukkuekilpailuineen kahdesti, joukkuejuoksu kerran), vaikka maastojuoksun yksilökilpailun tulisi toki yhä olla. Yksilölajien kultamitaleja Nurmella ja Boltilla on yhtä paljon eli kuusi, Lewisillä on yhtä enemmän, mutta hän ei dominoinut ME-listoja. Eniten yksilölajien olympiakultia on Ray Ewryllä, kahdeksan, mutta ne kaikki ovat yli sadan vuoden takaa vauhdittomista hypyistä. Eli Bolt on niukasti ykkönen ennen Nurmea. Lewis ottelisi muuten tasavahvasti Nurmen kanssa, mutta Nurmen lempinimi oli Suuri Vaikenija siinä missä Lewis meni yrittämään menestystä myös musiikin alalla videolla, jonka takia häneltä pitäisi takavarikoida vähintään yksi olympiakulta.

Phelps.
Palkintokaappina palvelee ilmeisesti Ikean hyllykkö, koska rakennettuaan siihen lisäosan Phelps palasi altaille. Tällä kertaa saldona oli viisi kultaa ja yksi hopea, yhteensä olympialaisista on nyt 23 kultaa, kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Jos Phelps olisi valtio, hän sijoittuisi kaikkien aikojen mitalitaulukossa sijalle 41 jättäen taakseen mm. Argentiinan, Meksikon, Intian ja Nigerian. On se uskomaton mies. Omissa silmissäni menestystä kuitenkin himmentää se, että suurin osa mitaleista on tullut lajeista, joita en kelpuuttaisi olympialaisiin. Ei yleisurheilussakaan ole kumisaappaat jalassa juoksua, yhdellä jalalla pomppimista, takaperinjuoksua ja sekajuoksua eli näiden yhdistelmää yhdessä "vapaajuoksun" kanssa, joten miksi uinnissa on perhos-, selkä-, rinta- ja sekauinnit? Mikäli Phelpsin mitalilistalle otetaan vain ne lajit, mitkä jättäisin kisoihin, hänen olympiakultiensa määrä olisi kolme (jos oletetaan että poistettavaksi ehdottamani 4 x 200 m olisi korvattu ehdotukseni mukaisesti 4 x 400 metrillä ja Phelps olisi aina ollut vastaavassa joukkueessa, niin seitsemän). Ja hänellä olisi tasan yksi yksilölajin kultamitali, 200 metrin kultaa Pekingistä 2008. Nyt niitä on kolmetoista, kymmenen on tullut viesteistä.

Bolt.
Minua lähestyi sähköpostitse lukija, jota otti pannuun Bolt-hehkutus. Hän vertasi Boltia Phelpsiin ja epäili, että Bolt-innostuksessa melkoinen osa aiheutuu suojaväristä, minkä takia Boltia hehkutetaan enemmän kuin useampia voittoja napannutta Phelpsiä. Tästä olen eri kannalla. Phelpsistä olen jo edellä sanani sanonut. Mitä Boltiin tulee, totesin hänestäkin jotakin, mutta lisään vielä ihonvärikertoimen. Kuvitellaan että 200 metrin pronssimitalisti ja moninkertainen Euroopan mestari Christophe Lemaitre olisi saavuttanut edes näissä kisoissa saman kuin Bolt. Hehkutus olisi ollut vielä suurempi, kiitos Lemaitren valkoisen pigmentin. Valitettavaa mutta totta. Lemaitre kun edustaa toiseutta sprinttereiden joukossa. Tosin kontrasti ei varmasti olisi yhtä suuri kuin siinä tapauksessa, että Phelps olisi pikimusta. Silloin hän olisi saanut varmasti osakseen yhtä suuren hehkutuksen kuin Bolt - koska olisi edustanut poikkeusta uimareiden joukossa.
On kovin ikävää, että ihonvärillä on noin suuri merkitys. Mutta vastaukseni on: ei, Bolt ei ole saanut ansiotonta arvonnousua etnisyytensä takia. Bolt on ansainnut toki kaiken sen, mitä on osakseen saanut. Valitettavasti yleisurheilun markkinointia on tehty liiaksi Boltin nimellä. Esimerkiksi Mo Farah on tuplatuplastaan huolimatta jäänyt pahasti varjoon. Ihmetyttää vain, mitä aiotaan tehdä kun Bolt lähiaikoina lopettaa.

Miesten sulkapallon kaksinpelifinaali.
Salli: - Eikö tämä peli pelattu jo eilen? Minähän näin tuon tyypin. (tarkoittaen Malesian Lee Chong Weitä, jonka oli huomannut ohimennen.)
Jaska: - Eilen oli välierä. Tämä on finaali.
Salli: - Sinähän sanoit eilen että se on finaali.
Jaska: - No kun minä olin just avannut telkkarin ja ymmärsin väärin, mutta se olikin sitten välierä.
Salli: - Oletko ihan varma ettei tämä ole uusinta? Tuo vastustaja on kiinalainen ja silloinkin oli kiinalainen.
Jaska: - Hei kuule, eilen se voitti yhden kiinalaisen mutta se oli vain yksi niistä, maailmassa on toista miljardia lisää.

Beach volley.
Salli: - Painissa ja muissakin vastaavissa on painoluokat. Miksei lentopallossa ole luokkia?
Jaska: - Siis millä lailla?
Salli: - No eihän tässä lyhyet pärjää. Pituuden mukaan. Miehissä vaikka neljä sarjaa: avoin luokka, alle kaksimetriset, alle 185-senttiset ja alle 170-senttiset.
Jaska: - Miksikäs ei. Hyvä ajatus. Ja myös naisille sarjajako, etenkin beach volleyhin…
Salli: - Miten minä niin arvaan, mihin tämä johtaa?
Jaska: - …eli A-sarja, B-sarja, C-sarja, D-sarja ja DD-sarja.

Urheilupiireissä oli pitkään huhuttu Arto Bryggaren ja Heike Drechslerin suhteesta. Kesällä asia vahvistettiin ja pariskunta esiintyi Riossa yhdessä. Blogisti toivoo, että molempien kohdalla kolmas kerta toden sanoo ja toivottaa pariskunnalle onnea lastenlorua mukaillen: ”Artsi ja Heike ne yhteen soppii, pannaan ne testauskoppiin!”

Uutiskatsaus 29/2021

1. Tämä ei ole sukupuolikysymys

Jussi Halla-ahon ilmoitettua luopumisestaan persujen puheenjohtajuudesta ennakkosuosikkina kalifiksi kalifin paikalle on pidetty Riikka Purraa. Vaikuttaa jopa siltä, että Purra saa varovaista tukea medialta. On todettu, että persujen ongelma on voittaa naisten kannatus puolelleen ja Purran valitseminen pj:ksi olisi hyvä ratkaisu tähän. No, toveri Lenin kehotti aina kysymään kuka ja miksi. Tiedämme että media. Mutta miksi media näyttää ajavan Purraa pj:ksi? Vaihtoehtoja on muutamia:
1) Vilpitön analyysi siitä, että naispj toisi naiskannattajia. Tosin tästä sopii epäillä, että eikö naispj sitten karkottaisi mieskannattajia? Luultavasti ei niin paljon, mutta tämän vaihtoehdon totuudellisuus edellyttäisi silti median vilpittömyyttä.
2) Laskelmointi siitä, että naisia siirtyy kuitenkin pois suomalaisten edun vastaisten puolueiden kannattamisesta vähemmän kuin miehiä pois persujen äänestäjistä, joten pyritään saamaan Purra pj:ksi.
3) Sama temppu millä Neuvostoliitto aikoinaan järjesti Koiviston presidentiksi: tuettiin mukamas Karjalaista, jolloin kansa vastareaktiona meni Koiviston taakse. Tätä vaihtoehtoa vastaan puhuu Purralle annetun tuen laimeus sekä se, että kovaa vastaehdokasta ei ole ainakaan vielä noussut. Ei ainakaan sellaista jonka media haluaisi mieluummin pj:ksi kuin Purran.
4) Totaalinen naiivius, jolla halutaan saada nainen pj:ksi koska se nyt vaan pitää olla nainen pj:nä, olettaen että homoa, neekeriä tai muslimia ei ole saatavilla.
Voi vain olla, että median lieväkin tuki Purralle kääntyy itseään vastaan. Sakari Puisto saattaa hyvinkin tulla oikealta ohi. Ei sen puolesta, ei Purrakaan ollenkaan huono vaihtoehto ole. Enteellisesti Riikka-myrsky pisti jo osan Suomea sekaisin.
P.S. Otsikon uutisen lopussa kerrottiin piakkoin äityislomalle jäävän Maria Ohisalon hakevan jatkokautta vihreiden pj:nä. Onnittelut sisäministerille iloisista uutisista (siis raskaudesta, ei jatkokauden hakemisesta). Uutinen kylläkin osoitti allekirjoittaneen olleen väärässä – uskoin Ohisalon luopuvan politiikasta useiden vuosien ajaksi. Jatkokauden hakeminen osoitti, että hän ei todellakaan tajua millaiseen suohon tämän hallituksen ajama politiikka maan ajaa. Nyt olisi ollut tuhannen taalan paikka päästä syrjään ennen romahdusta. Olen pitänyt Ohisaloa Marinia älykkäämpänä (mihin ei kieltämättä paljon vaadita), mutta fanaattinen vallanhimo taitaa olla vielä kovempi. En näet olisi kovin hämmästynyt jos Marin ilmoittaisi vauvauutisen päästäkseen pakoon ennen kulissien romahdusta.


2. Paska juttu

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkysellä, joka vaikuttaa olevan ihan järkimies, kävi valitettava vahinko Oulun reissulla. Hän poikkesi bajamajassa ja pöntöllä istuessa iPhone luiskahti shortsien taskusta pudoten reiästä. Ei auttanut muuta kuin ruveta käsin penkomaan puhelinta paskan seasta. Taitaa olla parasta että jätän kommentoinnin Tynkkysen paskantonginnasta vain tähän. Totean ainoastaan Tuntemattoman sotilaan Koskelaa mukaillen hänen sanojaan Lehdon kuolemasta: ”Se siinä oli hyvä että se sattui Tynkkyselle. Se oli paras mies meistä kestään tuon.”


3. Yhteiskunnallista osallistumista

Uutinen on vanha, mutta sain sen tietooni vasta äskettäin, kiitoksia J. Edgarille. Turun yliopistossa ei tällä kertaa tutkittu sitä, kui ihmeessä termospullo voi tiettä, onks sen pidettävä neste kylmänä vai kuumana. Tällä kertaa ei nimittäin oltu fysiikan laitoksella vaan sukupuolentutkimuksen kurssilla. Sen sijaan että olisivat raottaneet housunvyötäröä ja katsoneet onko siellä pimppi vai pippeli, sukupuolentutkimuksen kurssilla järjestettiin bussikyydit Helsinkiin turvapaikanhakijoiden karkottamista vastustavaan mielenosoitukseen. Tästä sai opintopisteitä.
Tämä on vastoin alkeellistakin akateemista vapautta niin monella eri tavalla, että niitä on turha edes luetella tilanpuutteen takia. Tosin… kävi kyllä mielessä että jos jostain käsittämättömästä syystä kurssille olisi eksynyt joitakin täysissä järjissään olevia, niin olisivathan nämä voineet tempaista. Ei muuta kuin bussiin mukaan ja mielenosoituskulkueeseen joukon jatkoksi. Kyltteihin olisi voinut tekstata vaikka ”Ei karkotuksille – käännytetään heti rajalta!” tai ”Kalliit karkotukset seis – turvapaikanhakijat suljettava vankileireille kunnes lähtevät vapaaehtoisesti!”. Sitten olisi ollut kiva katsoa tuleeko opintopisteitä vai hylätty arvosana.


4. Täydennystä uutisointiin

Joku puolijulkku joutui taksikuskin raiskaamaksi ja lehdet tekivät isot uutiset aiheesta. Eivät kuitenkaan niin isot, että oleelliset tiedot olisivat mahtuneet mukaan. Otsikon jutussakin kerrotaan vain, että kyseessä oli ”43-vuotias mies, joka on raiskannut taksitoiminnan yhteydessä useita naisia, joka on pyörittänyt ravintolaa Lohjalla ja saanut tuomion laittoman taksiliikenteen harjoittamisesta muutama vuosi sitten”. Aiemmassa jutussa kylläkin kerrottiin, että ”hän puhuu suomea murtaen”, mutta julkkiksen mukaantulon myötä tämä katsottiin parhaaksi jättää pois. Nimeä en tässä mainitse, koska tuomiota ei ole vielä annettu. Päätynee sitten aikanaan ”toistuva uutinen” -kohtaan. Asiasta enemmän kiinnostuneet voivat tutkia murha.info -sivustoa.


5. Toistuva uutinen

Blaablaablaa ... Rauf Omid … jäkjäkjäk … kolmen vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen … käläkäläkälä … raiskauksesta, neljästä raiskauksen yrityksestä sekä sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan hallussapidosta. … päläpäläpälä … Vaasan hovioikeus tuomitsi … jepjepjep.
(Huom. Koska tämä uutinen on joka uutiskatsauksessa, vain nimi, tuomion pituus, tekotapa ja tuomioistuimen sijainti vaihtelevat, katsoin parhaaksi jouduttaa lukemista jättämällä toistuvat osat pois.)


6. Suomessa syntynyt somali lähtee kotiin

Ei toki vapaaehtoisesti, vaan pakolla. Vuonna 1993 Suomessa syntyneelle miehelle ei ole onneksi koskaan myönnetty Suomen kansalaisuutta, joten karkotus oli jopa nykylainkin mukaan mahdollinen. Rikosten lista on pitkä kuin normisomalin sossutukiluettelo. Jo alaikäisenä tuli vankeutta yhdestätoista ryöstöstä, vaikka varastelu ei kuulemma kuulukaan somalikulttuuriin. Täysi-ikäisenä tilanne ei parantunut, sillä ryöstöt, pahoinpitelyt, laittomat uhkaukset, maksuvälinepetokset ja törkeät rattijuopumukset (vaikka kuraani muistaakseni kieltääkin alkoholin) seurasivat toinen toistaan. Kahdeksan vuoden sisään mahtui kymmenen vankeustuomiota. Edes kaksi maahan tekaistua lasta ei riittänyt perusteeksi jäädä Suomeen. Mitä perheenyhdistämisiin tulee, niitä voi kannattaa lämpimästi. Kunhan ne eivät tapahdu Suomessa.
No, joka tapauksessa hyvää matkaa Somaliaan. Enää 20999 jäljellä.


7. Laki on sokea

Poliisi julkaisi videon, jossa pari motoristia hurjasteli satasen alueella mittausten mukaan 177 km/h tehden siinä sivussa erinäisiä mielenkiintoisia ohituksia vilkasliikenteisellä tiellä. Takaa-ajosta huolimatta motoristit luovuttivat vasta nähdessään edessä odottavan toisen moottoripyöräpoliisin.
Lopputulema oli seuraava: ”Länsi-Uudenmaan käräjäoikeus tuomitsi 39-vuotiaan miehen sekä 40-vuotiaan miehen törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta 70 päiväsakkoon, joka teki heidän tuloillaan 420 euroa. Oikeuden mukaan he aiheuttavat vakavaa muiden tienkäyttäjien hengelle ja terveydelle.”
Voin samaistua motoristien kohtaloon. Sain jokin aika sitten liikenneturvallisuuden vaarantamisesta sakot itsekin. Summan suuruus oli kutakuinkin sama kuin näiden veijareiden 420 euroa. Oma rikkeeni oli se, että tulin STOP-merkillä varustettuun risteykseen kilpikonnavauhtia. Nähtyäni ettei kumpaankaan suuntaan ollut mitään liikennettä, käännyin päätielle. Parinsadan metrin päässä poliisi pysäytti ja kirjoitti sakot. Huomautin että jäisellä tiellä loivaan ylämäkeen (linkissä Iltiksen juttu STOP-merkistä, ylin kuva vastaa varsin täsmällisesti tilannetta paitsi että on otettu kesäkelissä) pysähdyksistä lähteminen on taatusti turvattomampaa kuin ryömimisvauhdista jatkaminen, koska liukkaalla tiellä ruopii väistämättä tyhjää. Poliisi totesi kuivasti, että kai minulle on opetettu autokoulussa sen punaisen kahdeksankulmion merkitys. Ei auttanut muu kuin myöntää ja maksaa sakot.
Äkkinäinen voisi tästä päätellä, että on yhtä vaarallista ajaa STOP-merkin takaa keli huomioiden pysähtymistä turvallisemmin on ajaa vilkasliikenteisellä tiellä lähes kahtasataa. Olihan sakon suuruus suunnilleen sama. Vaan kun Suomessa on tämä ajattelumalli, että sakkorangaistuksen on oltava yhtä kovasti lompakolle ottava. Nämä veijarit saivat 70 päiväsakkoa, oma rangaistukseni oli muistaakseni seitsemän päiväsakkoa. Jos olisin syyllistynyt moottoripyörälläni samanlaiseen rikkeeseen kuin nämä, olisin maksanut kutakuinkin kymmenkertaisesti näihin veijareihin nähden. Tämä on tietynlaista oikeudenmukaisuutta, koska näille muutaman satasen summa vastaa samaa kuin minulle muutama tonni. Ainakin jos vain lailliset tulot lasketaan, itselläni ei näitä laittomia ole mutta en menisi takuuseen liivijengin jäsenestä.
Vaan onko laki sama? Kuvitellaanpa että tämä moottoripyöräilijä kävelisi jotakuta vastaan kadulla ja pamauttaisi ennalta varoittamatta nyrkillä päin näköä, jonka jälkeen potkisi kylkiluut poikki. Sitten tuomiolle. Ja roolit päinvastoin; jos minä ilman mitään syytä tekisinkin ohikulkijalle saman. Luultavasti, mikäli oletamme että molemmilla olisi samanlainen rikoshistoria siihen asti, saisimme saman tuomion. Ehkä selviäisimme muutamalla kuukaudella ehdollista. Mitä ilmeisimmin tälle liivijengiläiselle tuomio ei vaikuttaisi hänen elämäänsä yhtään mitenkään olettaen, että hän ei ehdonalaisen aikana syyllistyisi muihin rikoksiin. Minä sen sijaan melko varmasti menettäisin työpaikkani ja mahdollisuuden saada vastaavaa työtä ainakin useaksi vuodeksi.
Eikö tässä olisi oikeudenmukainen tuomio se, että tämä tyyppi olisi tuomittu teosta ehdottomaan vankeuteen vaikka pariksi kuukaudeksi, mahdollisuus ehdonalaiseen hyvän käytöksen perusteella kuukauden jälkeen? Minulle taas olisi mätkäisty vaikka kymppitonnin sakot vahingonkorvaukset mukaan lukien ilman muita seurauksia, paitsi ehkä varoitus työpaikalta. Tällöin teon vaikutus meidän elämiimme olisi kutakuinkin sama.
Jos eri tuomio samoin seurauksin pahoinpitelyssä olisi epäoikeudenmukaista ja sama tuomio eri seurauksin on oikeudenmukaista, miksi liikennerikkomuksissa eri tuomio samoin seurauksin on oikeudenmukaista ja sama tuomio eri seurauksin olisi epäoikeudenmukaista?


8. Ansiokasta kansalaistoimintaa

Veljekset kiinnostuivat yhdeksän vuoden takaisesta salaperäisestä katoamistapauksesta. He selvittivät kadonneen mahdolliset reitit, rakensivat tutkimuksessa tarvittavat laitteistot ja muutaman kuukauden harrastuksen jälkeen tärppäsi. Vesistöstä löytyi uponnut auto ja katoaminen mitä ilmeisimmin selvisi, kun autosta paljastui ruumis. Omaisten piina sai päätöksensä tapauksen selvittyä. Nuoren uhrin isä soitti veljeksille henkilökohtaisesti kiittääkseen työstä.
Tämä maa tarvitsee lisää tällaisia arjen sankareita.


9. Vieraslajille kyytiä

Puhutaan paljon vieraslajien torjunnasta. Tästä on kuitenkin merkittäviä poikkeuksia. Esimerkiksi valkohäntäkauris (kyllä kesti pitkään että opin sanomaan sitä vihdoinkin kauriiksi enkä peuraksi). Se istutettiin alkujaan Suomeen riistaeläimeksi ja riistaa on totisesti saatu. Nykyinen arvio kannasta on 125 tuhatta. Jäljet näkyvät. Pellot, istutukset ja taimikot kärsivät. Punkeille valkohäntäkauris on mitä erinomaisin taksi. Autokolareiden määrä on kasvanut.
Metsästäjät tukevat kantaa talviruokinnalla. Tätä ei voi järjellä – ainakaan pitkällä tähtäimellä – ymmärtää. Vieraslaji on vieraslaji, vaikka maistuukin hyvältä. Ei muuta kuin rajaton metsästysoikeus sallittuina aikoina päälle ja valkohäntäkauriit pois päiviltä. Laji ei kuulu Suomen luontoon.
Tämä ei tosin ratkaisse kauriiden aiheuttamia ongelmia muuten kuin väliaikaisesti. Suomessa on kuitenkin laji, joka suurelta osin täyttää saman ekologisen lokeron eli metsäpeura. Samaten hirvi osaltaan. Molemmat lajit tekevät istutuksille samaa kuin valkohäntäkauris. Liikennevahingotkin lienevät samalla tasolla, jos kanta on sama. Lisäksi paikalliset lajit ovat kauriita suurempia, mikä kasvattaa onnettomuuden vakavuusriskiä. Ainoa positiivinen ero saattaa olla se, että punkin lienee vaikeampi käyttää metsäpeuraa tai hirveä isäntäeläimenään.


10. Mitta täynnä

Kuubalaiset alkavat vihdoinkin kyllästyä 60 vuotta kestäneeseen kommunismikurjuuteen. Mellakat ovat jo alkaneet. Suomessa kylläkin ymmärtäjiä riittää vielä ja Kuuban kurjuudesta syytetään USA:n kauppasaartoa. No, jos kommunismi kerran toimii niin Kuuba voisi pakottaa USA:n polvilleen pistämällä sen kauppasaartoon, mokomatkin kapitalistit.


11. Koolla ei ole väliä, mutta sen muutoksella on

Monilla miehillä on kompleksi peniksensä koosta. Arvaatte kyllä mihin suuntaan. Lohdutuksen sanaksi voi aina todeta sen klassisen, että melan kokoa enemmän ratkaisee melojan taito ja kunto. Mutta todellisuus on vielä tätäkin lohdullisempi. Suuren selvityksen mukaan meisselin koko on keskimäärin 9,16 cm löysänä (ilmeisesti mittaus on tehty NTP-olosuhteissa eikä esim. avantouinnin jälkeen) ja 13,12 cm juhlakunnossa. Se mitä tutkimuksessa ei kerrottu, on että tämä noin neljän senttimetrin erotus on erilainen eri maissa. Taannoin tekemäni tutkimuksen mukaan tämän erotuksen suuruus korreloi selkeästi kyseisen maan asukkaiden keskimääräisen älykkyysosamäärän kanssa. Tämä on täysin loogista. Jostakin sen ylimääräisen veren on meisseliin tultava. Se ei voi tulla aivojen elintoimintoja ylläpitävästä osasta eikä oikeastaan mistään muustakaan sisäelimestä. Tunnetusti miehellä seisoo kaksi asiaa yhtä aikaa eli järki ja meisseli. Niinpä meisseliin tuleva veri poistuu aivojen kognitiivisia toimintoja suorittavasta osasta. Mitä enemmän tässä osassa aivoja verta on, sitä älykkäämpi mies on ja sitä enemmän meisseli kasvaa, koska siihen on mahdollista pumpata enemmän verta. Niinpä, jos lukijan joystickki on lepotilassa alle yhdeksänsenttinen mutta toimintakuntoisena vaikkapa 15-senttinen, hän on mitä ilmeisimmin älykäs. Jos taas se on lepotilassa esimerkiksi 10-senttinen ja täydessä tämmingissä 12-senttinen, niin minulla on sinulle huonoja uutisia. Tosin tällainen henkilö ei kyllä tätä blogia luekaan, koska älyllinen kapasiteetti ei siihen riitä.


12. Upporikasta ja rutiköyhää

Jalkapallon EM-finaalissa kävi kuten niin monesti ennenkin eli rankkarikisaksi meni. Hämmästys oli suuri, kun Englannin valmentaja marssitti kolme nuorta pelaajaa ampumaan rankkareita. Foliopipo päässä voisi kuvitella, että näiden tummaihoisten valitseminen kokeneiden konkarien sijaan oli win-win -tilanne. Vaihtoehtoja oli näet kaksi:
1) He onnistuvat ja ratkaisevat Englannin voiton. Saadaan vähemmistöihin kuuluvat kansallissankarit ja mokutus sen kuin etenee.
2) He epäonnistuvat ja saavat vihat niskaansa, jolloin saadaan taas valitella rasismia.
Vaihtoehto 2 oli tietysti todennäköisempi. Kokemattomat futarit ja vastassa maailman paras maalivahti Donnarumma. Niinhän siinä sitten kävi, että Englannin ampujista kaksi valkoista onnistui ensin ja sen jälkeen kolme mustaa mokasi. Kuten odotettua, paskakuorma kaatui niskaan. Sivumennen sanoen, luuletteko että jos onnistujat ja epäonnistujat olisivat olleet engelsmanneilla toisinpäin, niin näitä kahta valkonaamaa olisi lohduteltu? No ei, mutta heidän haukkumisensa ei olisi ollut rasismia. Sinänsä on törkeää syyttää näitä kolmea nuorta pelaajaa. He tekivät varmasti parhaansa kovassa paikassa, mutta Donnarumma on Donnarumma ja saa takuulla kenen tahansa puntit tutisemaan. Erityisen tuomittavaa on niiden muutamien käytös, jotka syyttävät heitä värinsä takia. Ääliöitä on aina liikkeellä.


13. Luonnotonta liikuntaa

Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen entinen johtaja kertoi lasten liikunnallisten taitojen romahtaneen. Hän oli väitöskirjaansa tehdessään havainnut, että moni lapsi ei osaa edes heittää palloa. Ei tämä vielä mitään, mutta samaa olen nähnyt jo vuosia urheiluharrastuksissa. Noin puolet alle kymmenvuotiaista ei osaa urheilukouluun ensi kertaa tullessaan heittää eikä hypätä. Mutta se, ettei osata edes juosta! Kun joillekin lapsille sanoo vaikka pituushyppyä harjoitellessa, että ”juoksette tuohon ponnistuspaikalle ja hyppäätte siitä”, niin ei ole mikään yllätys että puolet ottaa ponnistuksena käytännössä juoksuaskeleen. Mutta muutamat juoksevatkin aivan käsittämättömästi tepsuttaen. Sitten annetaan lisäohje ”juoskaa niin kovaa kuin pystytte” ja homma näyttää ihan samalta. (Tätä on itse asiassa mahdoton selittää. Se pitää nähdä itse. Vasta sitten tajuaa, kuinka älyttömältä näyttää se että lapsi ei ymmärrä kuinka juostaan kovaa, vaikka katsoja näkee että vauhtia voisi lisätä reilusti.) Aivan kuin pelättäisiin rikki menemistä, jos yrittää tosissaan.
Ja pistetäänpä vielä paremmaksi. Sama tauti on tarttunut joihinkin vanhempiin. Kerran yksi vanhemmista järkyttyi, kun maastojuoksussa lapsi oli hengästynyt. Siis perusterve, ei mitenkään ylipainoinenkaan lapsi. Ja nämä ovat sentään niitä, jotka tulevat vapaa-ajalla liikuntaa harrastamaan ja ovat aikanaan sitä kautta pelastettavissa. Luoja varjele mitä ne pelikonsolin rämppääjät sitten ovat.
Tämän kansakunnan pelastamiseksi on tehtävä koululiikunnassa jotakin muuta kuin mitä nyt tehdään frisbeegolfauksen ja keilailun muodossa.


14. Tyhmin sääntö ikinä

Timanttiliigassa kokeillaan tunnetusti kenttälajeissa sääntöä ”viimeinen kierros ratkaisee”. Eli kolme parasta selviää viiden suorituksen jälkeen kuudennelle ja tulokset nollataan. Senni Salminen haukkui säännön pystyyn yhdessä jokaisen muun kilpailijan kanssa. Ihmetyttää vain se nössömäisyys, jota urheilijat osoittavat. Tehkää nyt hyvä tavaton asiat niin, että WA taipuu. Viimeisellä kierroksella vuoroon tulee ensimmäisenä kolmantena oleva, sanotaan nyt vaikka naisten kiekonheitossa. Hän heilauttaa kättään pari kertaa ja paiskaa kiekon verkkoon pyörähtämättä. Seuraavaksi tulee kilpailun kakkonen. Hän heittää tosissaan, kiekko lentää reilut 60 metriä. Sitten hän kylmän rauhallisesti kävelee ringistä etukautta pois astuen tahallaan yli. Viimeisenä tulee kilpailua johtanut heittäjä ja ottaa kiekon kouraansa. Hän ojentaa kätensä renkaan reunan yli, pudottaa kiekon maahan ja kävelee takakautta pois. Toimitsijat mittaavat ”heiton” ja voitto kotiin tuloksella 53 senttimetriä!
Seuraavaksi siirrytään miesten kolmiloikkapaikalle. Viimeinen kierros. Kolmantena oleva juoksee lankulle ja jatkaa ponnistamatta juoksuaan suoraan hiekkakasaan noin kuudennella askeleella. Se siitä. Toisena oleva kävelee lankulle ja astuu vahan päälle. Se siitä. Johdossa oleva hyppää oikeasti, paitsi että tulee hiekkakasaan tasajalkaa ottaen hypyn alas reilusti etuajassa. Sitten hän kaatuu taaksepäin selälleen lyhentäen hypyn pituutta melkein kaksi metriä ja pyörittää selällään maaten käsillään laatikkoon hiekkaenkelin kuvan ennen kuin nousee ylös ja kävelee sääntöjen mukaisesti pois laatikosta. Voittotulos 13,00.
Johan on kumma ellei WA muutaman tällaisen shown jälkeen ota lusikkaa kauniisti käteensä.


15. Nollausta

Lauri Hollo kirjoitti Urheilulehdessä erinomaisen kolumnin siitä, kuinka yleisö nollaa yksilöurheilijoiden suorituksia. Nytkin, Suomen saatua aika monta kultamitalia nuorten EM-kisoissa, jokaisessa jutussa ensimmäisten kommenttien joukossa oli aina toteamukset siitä, kuinka sitten ei enää aikuisten sarjassa pärjätäkään tai siitä kuinka ei noilla tuloksilla isossa maailmassa oikeasti menestytä tai siitä kuinka nämä pitäisi lähettää vanhojen partojen sijaan Tokioon johon joku vastaa että ihan samanlaisia kisaturisteja nekin olisivat, ihan turhaa. Kahteen viimeiseen voi vain todeta että se on vaikeaa lähettää kun ei ole rankingissa niin korkealla että saisi eli kommentti osoittaa jälleen kerran kirjoittajansa totaalisen asiantuntemuksen.
Mutta sitten tämä mollaus. Hollo toteaa loistavasti: Kun Leijonat pelaa MM-kisoissa mitaleista tai Huuhkajat EM-lopputurnauksessa jatkopaikasta, koko kansakunta on pähkinöinä ja hehkuttaa polvillaan suomalaisten erinomaisuutta. Ja niin pitääkin, ne ovat fantastisia saavutuksia. Mutta miksi tätä samaa hehkutusta ei käytetä esimerkiksi yleisurheilijoiden kohdalla? Miksi lajissaan maailman 20:nneksi paras yleisurheilija ei herätä kansakunnassa intohimoja, hyvä että edes hyväksyntää? Lähinnä vähätellään. Yleisurheilijoiden mollaamisesta on tullut omanlaisensa ”Elokapina”. Ei istuta tukkona Mannerheimintiellä vahingoittamassa satojen yrittäjien elinkeinoa, mutta istutaan kotisohvalla Twitter laulaen tukkimassa sitä totuutta, että joka ikinen olympiakisoihin valittava urheilija on omassa lajissaan äärimmäinen huippu-urheilija.
Miten kova suoritus on sitten olympiakisoihin selviäminen yleisurheilussa, jos sitä vertaa vaikkapa jalkapallon EM-kisoihin? Ensinnäkin on lähdettävä siitä kiistattomasta asiasta, että olympiakisojen yleisurheilijoista alle puolet on eurooppalaisia. Lajeihin selviävien urheilijoiden määrä vaihtelee, mutta se lienee keskimäärin neljäkymmentä, ehkä hieman yli. Sovitaan yksinkertaisuuden vuoksi, että päästäkseen lajissaan olympialaisiin on oltava noin kahdenneksikymmenenneksi paras eurooppalainen. Tästä voi sitten laskea, kuinka monesta maasta edustajia on. Eihän jalkapallon EM-kisoihin pääse kuin yksi joukkue per maa. Jos jokainen maa saisi karsia kolmella joukkueella EM-kisoihin, ei Suomella olisi ollut minkäännäköisiä mahdollisuuksia selvitä lopputurnaukseen. Voitaneen arvioida, että päästäkseen olympialaisiin pitää olla noin kahdenneksitoista parhaan maan edustaja Euroopassa. Satunnaisesti valittuna esimerkkinä Sara Kuivisto oli 1500 metrin rankingissa täsmälleen kahdestoista eurooppalainen, kun karsitaan tuplaedustajat pois ja rankingissa 40 parhaan joukossa onkin edustajia 12 eri eurooppalaismaasta. Kolmannestatoistakin pääsee kisoihin, koska tähän lajiin otetaan 45 urheiljaa.
Tämän jälkeen vertailun lopputulos riippuu täysin vertailukohdan valitsemisesta. On erilaisia vaihtoehtoja, jalkapallon kannalta suotuisimmassa järjestyksessä lueteltuna:
1) Niputetaan kaikki 20 yleisurheilulajia (pl. kävelyt ja viestit) yhdeksi ainoaksi jättilajiksi. Tällöin päästäkseen kisoihin on oltava yhden hengen eurooppalaisrankingissa noin sijalla 12*20 = 240. Koska lajeja on 20, EM-lopputurnaukseen selviäminen (24 maata) vastaa yleisurheilussa suunnillen sitä, että on 1-2 paras eurooppalainen jossain lajissa (24 jaettuna 20:llä), mikä tarkoittaa kutakuinkin pronssimitalia.
2) Niputetaan kaikki lajit samaan kuten kohdassa (1), mutta huomioidaan se että jalkapallo on joukkuepeli. Joukkueeseen valittiin 26 pelaajaa. Tällöin edelleenkin 12*20 = 240, mutta tämä on jaettava 26:lla. Saadaan noin 9-10 eli jalkapallon EM-kisoihin selviäminen vastaa kutakuinkin sitä että sijoittuu olympialaisissa sijalle 24 (koska alle puolet olympiayleisurheilijoista on eurooppalaisia), mikä tarkoittaa niukkaa välieräpaikkaa juoksulajeissa ja finaalista karsiutumista kenttälajeissa.
3) Verrataan yksittäistä lajia kerrallaan. Tällöin päästäkseen vaikka naisten 1500 metrillä olympialaisiin on oltava 12. parhaan eurooppalaismaan edustaja, mikä vastaa pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella karsiutumista jalkapallon EM-kisoissa (sijat 9-16).
4) Kuten kohdassa (3), tarkastellaan lajia kerrallaan, mutta huomioidaan jalkapallon olevan joukkuelaji. EM-kultaa voittaneessa joukkueessa on 26 pelaajaa. Tämä on enemmän kuin yhdessä yleisurheilulajissa yleensä on eurooppalaiskilpailijoita, saati sitten yksittäisiä eurooppalaismaita. Näin ollen tässä vertailussa voidaan todeta, että olympialaisten yleisurheiluun selviäminen vastaa jalkapallon EM-finaalin voittamista, sillä keskimääräinen voittajajoukkueen pelaaja on jäsenluettelossa sijoilla 13-14. Mikä on suunnilleen se määrä, mitä yksittäisessä yleisurheilulajissa on eurooppalaismaita edustettuina.
Sanoisin että vaihtoehto (3) on näistä vertailutavoista lähinnä oikeudenmukaisinta. Tällä variantilla saadaan seuraavat tulokset:
- Pelkkä EM-kisoihin selviäminen ei vastaa olympiayleisurheiluun mukaan selviämistä (voi olla että yhdessäkään olympialajissa ei ole edustajaa vähintään 24 eurooppalaismaasta)
- Pudotuspeleihin selviäminen vastaa paikkaa olympialaisissa (yksittäisessä lajissa on lähes aina edustajia noin 10-20 eurooppalaisesta maasta)
- Välieriin pääsy eli neljän parhaan joukkoon vastaa olympialaisten välieräpaikkaa eli noin sijoja 9-24 (4. parhaan eurooppalaismaan edustaja sijoittunee olympialaisissa suunnilleen sijalle 12)
- Euroopan mestaruus jalkapallossa vastaa olympiamitalia yleisurheilussa (keskimäärin palkintokorokkeella on edustaja yhdestä eurooppalaisesta maasta)
Olympiayleisurheiluun niukasti selvinneen urheilijan kisoihin lähettämisen turhuuden kritisoiminen on epäreilumpaa kuin sanoa, että Suomen jalkapallomaajoukkueen olisi pitänyt luopua saavuttamastaan kisapaikasta, koska menestymisen mahdollisuuksia ei kuitenkaan ole.


16. Ei jatkoon

Edelliseen aiheeseen otti kantaa myös Kari-Pekka Kyrö, jonka mukaan jotkut yleisurheilijat olisi voinut jättää kisoista rannalle. Ehdotan että Kari-Pekka Kyrö jätetään rannalle, jos halutaan kysyä jotakin urheilusta. Paitsi jos kysytään jostain yli 20 vuotta sitten tapahtuneesta hiihtoon liittyvästä asiasta, joka onkin viimeinen kerta ja ainoa laji jonka kanssa Kyrö on oikeasti ollut tekemisissä. Ja tämäkin vain sillä ehdolla, että kommentoimaan ei kerta kaikkiaan saada jotakuta tietävämpää.
Kyrö toteaa perustelunaan: ”Mutta jos poiketaan kentän puolelle, sieltä löytyy useita lajeja, jotka sellaisinaan ovat paljon pienempiä kuin maastohiihto, jos verrataan toimintaa oikeasti ammatikseen harjoittavien määriä.” No joo. Katsotaanpa vaikka mennyttä kautta. Miesten maastohiihdossa maailmancupin 50 parhaan joukossa oli hiihtäjiä seuraavista maista: Venäjä, Norja, Italia, Ranska, Ruotsi, Sveitsi, Suomi, Iso-Britannia, Saksa, USA, Tsekki, Andorra. Kaksitoista. Arvotaan satunnainen kenttälaji (oikeasti, arvoin sen)… keihäänheitto. Äkkiseltään laskien tämän vuoden miesten keihään maailmantilaston 50 parhaan joukossa on heittäjiä 28 maasta. Maailman mittakaavalla minkä tahansa kenttälajin levinneisyys on moninkertainen hiihtoon verrattuna. Okei, ehkä kaikki eivät ole ammattilaisia. Mutta tuskin ovat kaikki vastaavan tason hiihtäjätkään. Suomalaisheittäjistä maailman 50 parhaan joukossa on viisi eli Kuusela, Etelätalo, Marttila, Laine ja Helander. Seuraavat viisi eli Narvi, Kinnunen, Ruuskanen, Keränen ja Wirkkala eivät ole. Näistä osa on ammattilaisia, osa ei. Luulisin että muualla maailmassa ammattilaisuuden kynnys yleisurheilussa on alempana kuin Suomessa. Tällä perusteella voi kyllä todeta, että missä tahansa kenttälajissa lienee vähintään yhtä paljon ammattilaisia kuin hiihtäjinä.


17. Superlahjakkuus

Suomen nuoret keräsivät kultaa ja kunniaa sekä 22- että 19-vuotiaiden EM-kisoista. Kirkkaimpana hiomattomana timanttina loistaa seitsenottelija Saga Vanninen. Vasta 18-vuotias lahjakkuus tekee kovempaa tulosta ikäisenään kuin Denise Lewis, Carolina Klüft, Natalia Dobrynska, Jessica Ennis ja Nafissathou Thiam. He ovat ne naiset, jotka ovat voittaneet 2000-luvulla seitsenottelun olympiakullat. Yksittäislajeista Vanninen hyppää pituutta pidemmälle kuin lajin viime vuosien Suomen ykkönen Taika Koilahti samanikäisenä. Satasen aidoissa tulos on hieman heikompi kuin Hurskeella ja Nezirillä samanikäisenä, mutta parempi kuin Kortteella. Kuulantyönnössä SE-nainen Asta Hovi ja häntä edeltänyt Tuula Kivi työnsivät Vannisen ikäisenä vain vajaat parikymmentä senttiä pidemmälle. Keihäässä tämän kauden tilastokärki Sanne Erkkola heitti 18-vuotiaana vain vajaan metrin Vannista pidemmälle. Kumma kyllä, monen seitsenottelijan paraatilaji korkeus ei ole pituudesta huolimatta Vannisen parhaita. Tosin ennätys 179 on vain neljä senttiä vähemmän kuin erään Ella Junnilan tulos samanikäisenä. Sileillä juoksumatkoilla Vanninen ei ole aivan samalla tasolla. 200 metrin ennätys 24,85 on tällä hetkellä kauden tilaston kahdeskymmenes Suomessa ja omassa ikäluokassa kolmas. Ottelijoiden erikoisnaisiin nähden yleensä heikoin laji 800 metriä on vienyt 2.24,62, millä ei Suomen kauden tilastossa pääse sadan parhaan joukkoon eikä vuonna 2003 syntyneiden joukossakaan mahdu kymmenen sakkiin. Mutta tämä on ottelijoille normaalia, sen sijaan 200 metrillä ottelijat ovat yleensä lähes erikoisnaisten tasoa.
Nyt vain tehdään maltilla sekä ajatuksella töitä ja odotellaan, mitä tuleman pitää.


18. Pää kääntyy

Seitsenottelijakaksoset Hertta ja Jutta Heikkinen saivat sponsorikseen autoliikkeen. Kisoihin matkatessaan he saavat aina alleen mainosauton, malli vaihtelee. Jutussa kerrottiin, että kaksosten kurvatessa parkkipaikalle uudenkarhealla Mersulla päät kääntyvät. En epäile yhtään. Mutta toimittaja jostain syystä kuvittelee päiden kääntyvän auton takia. Jos miehen katse pysyy autossa näiden kaksosten noustessa siitä, on syytä mennä lääkäriin. Minulta meni ainakin puoli minuuttia tätäkin juttua lukiessa kunnes huomasin, että kuvassa on myös auto.


Loppukevennys: Nouse, riennä ruotsin kieli!

Duolingo on suosittu tapa opiskella vieraita kieliä. Nettisivuillaan se julkaisee joitakin tilastotietoja. Tässä maailmankartta, joka kertoo mikä on suosituin opiskeltava vieras kieli missäkin maassa:

Heja Sverige! Miten meni noin niin kuin omasta mielestä?