Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 9. toukokuuta 2020

Uusinta: Oi te koitossa huomenen

Lukijalle: USA:ssa eletään mielenkiintoisia aikoja. Maan vaurauteen rakentanut eurooppalaisperäinen väestö on jäämässä vähemmistöön. Saa nähdä, kuinka kauan tässä jutussa kerrotut menestyksen salaisuudet ovat vielä voimassa:

Muistikuva kaukaisesta nuoruudesta. Mutkan kautta sukua ollut, kouluja käymätön kuuttakymmentä lähestyvä isäntämies ihmetteli ääneen, ”miten ne siellä Amerikassa ovat niin rikkaita ja toisaalta niin tyhmiä”. Jotain sukulaisiaan asui rapakon takana eivätkä he olleet niitä penaalin terävimpiä kyniä. Vastasin että yksinkertaista – jenkkeihin lähti täältä ylijäämäväestö eli ne, jotka eivät Euroopassa pärjänneet, joten totta kai niiden jälkeläisetkin ovat vähemmän viisaita. Toisaalta mikä tahansa porukka pärjää, jos saavat käyttöönsä kokonaisen mantereen luonnonvarat käytännössä koskemattomina. Mutta katsotaanpa tästä muutama sukupolvi eteenpäin. Muistan, kuinka äijä nauraa räkätteli pitkään kieli poskessa antamalleni vastaukselle.

Vaan totta toinen puoli. Hommaforumilla käytiin äskettäin vilkasta keskustelua otsikolla ”Miksi monikulttuurinen USA pärjää?”

Kysymys on hyvä. Virallinen totuus on, että siksi että se on monikulttuurinen. Oikea totuus kuitenkin on se, että monikultturisuus on kivireki. Siitä huolimatta USA menestyy, eli onko kyseessä poikkeus säännöstä vai onko monikulttuurisuus sittenkin rikkaus – kunhan asiat hoidetaan oikein.


Menestysselitys 1: Mantereen koskemattomat luonnonvarat.

Ennen eurooppalaisten maahanmuuttoa Amerikan alueella asui muutaman miljoonan suuruinen intiaaniväestö, joka harjoitti luontaistaloutta. Näin ollen mantereen luonnonvarat olivat käytännössä koskemattomat ja tilaa riitti. Valkoiset pääsivät asettumaan taloksi ja nykyään muistetaan aina mainita intiaanien kansanmurha eli käytännössä Euroopasta tuodut tartuntataudit. Sivuhuomautuksena voidaan kuitenkin kuvitella, että Amerikkaa ei olisi koskaan löydetty. Tällöin alkuperäisväestön määrä olisi edelleenkin se muutama miljoona – mikä muuten on sama kuin intiaanien määrä nykyäänkin, ainakin sen verran ja suurempikin jos lasketaan geenipoolin kautta sekarotuiset omalla prosenttiosuudellaan mukaan. Epäillä sopii, että kovin moni heistä ei haluaisi vaihtaa nykyistä elämäänsä esikolumbiaaniseen elämäntapaan, joten intiaanitkin ovat loppujen lopuksi voittajia.
Nykyään USA:n ja Kanadan alueella asuu jo 300-400 miljoonaa ihmistä. Luonnonvaroja riittää edelleenkin. Tämä on ollut varsin suuri selitys sille, että USA menestyy, mutta tuolla väestömäärällä katto on jo tulossa vastaan luonnonvarojen riittävyyden suhteen.


Menestysselitys 2: Sulautuminen

Yhdysvaltoihin muutti siirtolaisia alkujaan pääasiallisesti Brittein saarilta, Saksasta, Ranskasta, Alankomaista ja Pohjoismaista. Tuolloin puhuttiin kansojen sulatusuunista. Tulijat jakoivat enimmäkseen samat arvot, suunnilleen saman uskonnon ja saman rodun. Kaikkien tuli oppia englantia. Lapsille annettiin amerikkalaiset etunimet, oma sukunimikin joskus muutettiin tai amerikkalaistettiin vähintäänkin pudottamalla ä:n pilkut pois. Viimeistään parin sukupolven jälkeen kukaan ei enää tiennyt eikä välittänyt, mistä isoisä oli kotoisin.
Sata vuotta sitten maahan alkoi muuttaa italialaisia, joiden sulautuminen katolilaisina ja hieman erinäköisinä oli jo hankalampaa, mutta suurin osa sujahti mukaan joukkoon. Lopuista tuli mafiosoja.
Nykyiset siirtolaiset eivät enää sulaudu ja niinpä on kehitetty uusi termi: salaattikulho. Siinä kaikki ainekset ovat sekaisin, mutta eivät sulaudu toisiinsa. Tämä on sinänsä hyvin kuvaava, sillä aasialaiset, meksikolaiset ja eurooppalaiset harvemmin naivat ristiin. Tämä kuulostaa periaatteessa toimivalta, mutta se hajaannuttaa yhteiskuntaa todella rajusti. Tämän havaitakseen ei tarvitse mitään muuta kuin katsoa zoomattavaa karttaa, johon on merkitty Yhdysvaltain jokainen kortteli väestön etnisen jakauman mukaan. On suorastaan pelottavaa havaita, kuinka eri rodut ovat muodostaneet omat asuinalueensa. Samanlainen kartta olisi pystytty piirtämään Etelä-Afrikasta apartheidin aikaan. Ero on siinä, että nyt eriytyminen on vapaaehtoista.
Eriytyminen luo eriarvoisuutta, mikä on riskitekijä tulevaisuudessa.


Menestysselitys 3: Väestönlaatu

Yhdysvaltojen väestön enemmistö on ollut eurooppalaista alkuperää. Maan itsenäistyessä eurooppalaisia oli 79 % ja sata vuotta sitten sen ollessa jo maailman suurin talousmahti 89 %. Tämä ylivoimainen enemmistö kesti 1970-luvulle (87 %) asti, josta eteenpäin se on koko ajan pienentynyt. Edellisessä väestönlaskennassa 2010 osuus oli enää 72 %. Tosiasia on, että eurooppalaisperäiset ihmiset ovat vastanneet ylivoimaisesta valtaosasta ihmiskunnan teknisessä ja henkisessä kehityksessä.
Nykyään Yhdysvaltojen väestön voimakkaimmin kasvava osio ovat hispaanot. Heidän menestyksensä ei ole samalla tasolla kuin eurooppalaisten, mutta ei merkittävästi sitä huonompikaan. Afrikkalaisperäisen väestön määrä on pienempi, mutta heidän menestyksensäkin on selvästi huonompi. Aasialaisperäisen väestön määrä on viiden prosentin luokkaa. He menestyvät yksilöinä yleensä hyvin, etenkin opinnoissaan, ja ovat osuudeltaan sen verran vähäinen, että eivät muodosta joukkona samanlaisia staattisia yhteiskuntia kuin Aasiassa. Vitsi sanookin, että amerikkalainen yliopisto on paikka, jossa eurooppalainen professori luennoi aasialaisille opiskelijoille.
Aiemmin menestyksen takeena ollut lähes 90-prosenttisesti eurooppalaisperäinen väestö on jäämässä vähemmistöksi. Kaiken järjen mukaan se ei voi olla tulevaisuuden kannalta hyvä asia.


Menestysselitys 4: Mahdollisuudet

Yhdysvallat tarjosi koskemattomien luonnonvarojensa lisäksi myös vapauden hyödyntää niitä ja olla oman onnensa seppä. Tämä suosi voimakkaita, työteliäitä ja fiksuja ihmisiä. Toisaalta tämän luulisi olevan tuhoisaa etenkin Yhdysvaltojen mustalle väestölle ja aiheuttavan yhteiskunnallista epävakautta. Kuten aiheuttaakin, mutta ei läheskään siinä määrin kuin pitäisi. Yhdysvaltojen järjestelmä on näet eräässä kohdassa hyvin ovela. Myös mustalla väestöllä on menestysmahdollisuutensa. He ovat keskimäärin motorisesti lahjakkaampia ja voimakkaampia, joten yhdysvaltalainen ammattiurheilu antaa paitsi mahdollisuuksia, myös esikuvia. NFL:ssä pelaa noin 60 keskushyökkääjää, joista 90 % on mustia, NBA:n pelaajista 75 % on mustia. Ne, jotka eivät pärjää urheilussa, voivat ryhtyä esiintyviksi taiteilijoiksi. Ilman tällaisia esikuvia musta väestö ei käyttäytyisi niinkään hyvin kuin nyt, ja nytkin melkoinen osuus päätyy vankilaan. Hispaanoilla on esikuvien suhteen vaikeampaa, koska heidän menestysmahdollisuutensa urheilussa näyttävät olevan vähäisemmät, mutta sitä pystyy osittain kompensoimaan mustaa väestöä keskimäärin paremmilla kognitiivisilla kyvyillä.
Sopii tietysti miettiä, miten hyvin amerikkalainen yhteiskunta menestyisi, jos se olisi monietnisyyden sijaan etnisesti yhtenäisempi. Jos amerikkalaiset eivät olisi rahdanneet Afrikasta niitä miljoonia (luotettavin arvio 12 miljoonaa) orjia puuvillapelloille, tilanne voisi olla hieman toisenlainen. Tai jos he olisivat menetelleet samoin kuin arabit rahdatessaan luotettavimman arvion mukaan 28 miljoonaa orjaa kotimaihinsa. Jos ihmettelette, miksi arabimaissa ei ole historiallista mustaa vähemmistöä, niin selitys on siinä että melkein kaikilta leikattiin pallit pois ennen laivamatkaa. Amerikan mustien luulisi olevan kiitollisia sekä tämän tavan puuttumisesta kuin myös Afrikan tilannetta katsoessaan siitä, että heidän esi-isänsä tekivät sen kahlematkan parempiin elinoloihin - kuten jotkut ovatkin. Lähinnä ne, jotka ovat omaksuneet sivistyneen kulttuurin arvot.
Mahdollisuudet ovat kuitenkin rajalliset. Ammattiurheilijoiden ja -laulajien paikkoja ei riitä kaikille. Vähemmistöjen määrän kasvaessa ongelmat kasautuvat.


Menestysselitys 5: Perustuslaki

Yhdysvaltojen menestystekijöitä luetellessa on jäänyt useimmilta huomaamatta maan merkittävin ero muihin valtioihin. Onnistunut perustuslaki. Onnekkaan sattuman kautta vain parimiljoonaisessa väestössä oli muutama sellainen henkilö, jotka onnistuivat laatimaan käsittämättömän hyvin toimivan järjestelmän. Scott Adams kirjoitti taannoin prosessista mielenkiintoisen kolumnin. Maa on tullut toimeen reilusti yli kaksisataa vuotta suhteellisen vähäisin muutoksin, mikä kertoo systeemin onnistuneisuudesta. Sokeita pisteitä alkuperäiseen lakiin osui vain muutamia, niistä hauskin se, että presidentinvaalin voittajasta tuli presidentti ja kakkosesta varapresidentti... kuvitelkaa Clintonia Trumpin varapresidenttinä tai päinvastoin.
Amerikkalaiset arvostavat itsekin suuresti perustuslakiaan, joka takaa kaikille yhdenvertaisuuden. Tiesittekö muuten, että Yhdysvaltain korkeimman oikeuden rakennuksessa on veistosreliefi, johon on kuvattu historian merkittävimmät lainlaatijat Hammurabista alkaen - ja kuvassa on myös Muhammed?
Onnistunut perustuslaki ja siitä seurannut järjestelmä on se voima, joka on pitänyt Yhdysvallat kasassa ja menestyvänä kaikki nämä vuodet. Yhdessä aiemmin mainittujen tekijöiden kanssa. Ja ne aiemmin mainitut tekijät ovat jatkuvasti rappeutumassa. Suuri kysymys onkin, pystyykö perustuslain suoma voima kompensoimaan ongelmat vai onko tehtävä suuria korjausliikkeitä - ja mikäli jälkimmäinen, pystytäänkö niihin vai romahtaako USA?


Yhdysvallat on rakentunut eurooppalaiselle aateperustalle ja onnistui ensiyrittämällä jalostamaan sen järjestelmäksi, joka on toiminut satoja vuosia. Tämä ei tapahtunut monikulttuurisuuden ansiosta, vaan siitä huolimatta. Maan järjestelmä ja resurssit tarjosivat rohkeille, ahneille ja päättäväisille ihmisille tilaisuuden vaurastua - ja samalla vaurastuttaa maan. Tämä kierre on ruokkinut itseään, sillä raha on tullut rahan luo ja sinne, missä on sekä resursseja että mahdollisuus niitä hyödyntää. Nykypäivänä Yhdysvaltojen suurin ongelma on juuri monikulttuurisuus. Kuten kartasta näkyy, väestöryhmien välillä on yhä kasvava juopa, mikä heikentää luottamusta ja halua työskennellä yhteisen hyvän eteen.

Vahvimpana vastaesimerkkinä monikulttuurisuuden puolesta esitetään huippumenestyvä Piilaakso, jonka etninen diversiteetti on melkoisen suuri, ainoastaan mustat ovat selvästi ja hispaanot lievästi aliedustettuina. Esimerkkinä käytetään lukuisia yrityksiä, joissa työskentelee eri alkuperistä lähtöisin olevia ihmisiä. Todellisuudessa Piilaakson yritykset ovat monokulttuurisia jos mitkä - työntekijät ovat samanlaisia etnisyydestä riippumatta. Eikä ongelmia käytännössä ole. Monietnisyys toimii siis vain siinä tapauksessa, että ihmiset ovat normiväestöön nähden poikkeuksellisen fiksuja, koulutettuja ja lainkuuliaisia. Tällä havainnolla on niin pelottavat seuraukset, että tämä kirjoitus on syytä päättää tähän.

8 kommenttia:

Veijo Hoikka kirjoitti...

3. Väestönlaatu

Vankeinhoitolaitoksen asiakkaiksi latinot ja hispaanot nyt sentään pääsevät aivan eri frekvenssillä kuin valkoiset, mutta mustat toki loistavat ylivoimallaan tässäkin lajissa.
https://www.prisonpolicy.org/graphs/raceinc.html

"Aasialaisperäisen väestön määrä on viiden prosentin luokkaa. He menestyvät yksilöinä yleensä hyvin, etenkin opinnoissaan,..."
Etenkin opinnoissaan jopa niin hyvin, että he joutuvat pyrkimään oppiahjoihin omissa kiintiöissään, koska tolvanat valkoiset jenkit eivät heille pärjää.
Valkoiset pelaavat jääkiekkoa, mustat pelaavat outoja pallopelejä. Aasialaisperäiset pelaavat päällään.
https://www.forbes.com/sites/richardvedder/2018/07/30/race-and-college-admissions-harvard-and-chicago/#7d61a4e1f098

Jos ette seuraa Keijon julkaisutoimintaa, niin viitteeksi paljastus Pekasta, joka on tunnetusti lukumiehiä: https://twitter.com/keijomedia?lang=en


4. Mahdollisuudet

Kastraatiokuvassa hymyilevä asiakas on juuri menettämässä palliensa lisäksi hepinkin.
Varman päälle ehkä oli noina aikoina kuitenkin pelattava.



Anonyymi kirjoitti...

Lievänä OT:nä Jaskan bloggaukseen (ehkä?) hyvin sopiva 4-osainen dokumenttisarja Australia värikuvissa. Pystyy katselemaan Virosta käsin VPN:ää apunakäyttäen. Saas nähdä koska Yle keksii tälle toiminnalle estoja päälle...?

Jakso 2 Australia sodassa
Jakso 3 Maahanmuuttajien Australia

Kolmanteen jaksoon palatakseni, nämä maahanmuuttajat olivat pääsääntöisesti pottunokkaisia brittejä eivätkä mitään koneinsinöörejä Somaliasta, joiden koulutustodistukset ovat mystisesti jääneet entiseen kotimaahan tai vaikkapa hukkuneet passin mukana Välimereen.

Tämä oli kärjistetty esimerkki, mutta tästä pitää vetää pikkuilkeästi sellainen johtopäätös että maahanmuuttajalla ja "maahanmuuttajalla" on eroa, varsinkaan jollei koskaan opi isäntämaan kieltä ja sopeudu paikalliseen kulttuurin. En laske ihonväriä tähän kategoriaan. Eli sopeutumattomasta tapauksesta käytän sitä haittamaahanmuuttaja sanaa. Se on ilmeisesti Jaskan lanseeraama termi jollen ihan väärin muista? Ja joka tapauksessa erittäin hyvin todettu.

OT2:na, Jaskan blogin kautta myös suurkiitokset mielenkiintoisista lukuhetkistä Matti Grönroosille hänen Teillä ja turuilla-blogiin. En viitsi luoda mitään feikkitiliä g-mailiin (tyyliin Pasi Kuikka tai Janis Petke) ja kommentoida hänen ansiokkaita juttujaan, omalla nimellä varustetusta tilistä en viitsi lähetellä hänelle kommentteja koska se paljastaisi meikäläisestä liikaa tietoja. Haluan pysyä toistaiseksi anonyyminä.


- Soomepois Eestist -

Affu kirjoitti...

Amerikkaan ei lähtenyt vain ylijäämäväestöä, vaan varsinkin alkuaikoina lähtijöissä oli paljon uskonvainoista kärsiviä. Se selittää Amerikassa vieläkin voimakkaana vaikuttavan uskonnollisuuden. Toinen eritysipiirre on, että vieläkin Amerikka vetää yrittelijäitä ja rajattoman kunnianhimon omaavia. Esimekkinä muistan yhden luvun jo, taisi olla 70-luvulta, jonka mukaan Amerikka tarvitsisi pelkästään 13 lääketieteellistä yliopistoa enemmän, ellei maahan tulisi muualta niin paljon lääkäreitä.

Tämä pointti kannattaa myös muistaa Suomen ja Ruotsin kohdalla. Ruotsi helpomman kielensä ja parempien resurssiensa takia houkuttelee enemmän myös hyviä maahanmuuttajia kuin Suomi puhumattakaan Amerikasta.

Anonyymi kirjoitti...

Soomepois Eestist kirjoitti:
"Tämä oli kärjistetty esimerkki, mutta tästä pitää vetää pikkuilkeästi sellainen johtopäätös että maahanmuuttajalla ja "maahanmuuttajalla" on eroa, varsinkaan jollei koskaan opi isäntämaan kieltä ja sopeudu paikalliseen kulttuurin. En laske ihonväriä tähän kategoriaan. Eli sopeutumattomasta tapauksesta käytän sitä haittamaahanmuuttaja sanaa."

Olivatko (ensimmäiset) Amerikkaan muuttaneet eurooppalaiset haittamaahanmuuttajia? Ilmeisesti heihin sopii ainakin tuo mainitsemasi haittamaahanmuuton kriteeri. Sillä useimmat heistä eivät koskaan yrittäneetkään opetella maan kieltä. Toisin sanoen sitä intiaanikieltä, jota ennestään puhuttiin sillä alueella, minne kukin heistä muutti.
Ja vähitellen heitä tuli niin paljon, että he jälkeläisineen tulivat alueella valtaenemmistöksi.

QroquiusKad kirjoitti...

Vaikka minulta ei kysyttykään, vastaan Soomepoisin puolesta:
kyllä!

Ensimmäiset Amerikkaan suuressa mitassa muuttaneet eurooppalaiset olivat alkuperäisväestön kannalta haittamaahanmuuttajia mitä suurimmissa määrin.
Intiaanien olisi pitänyt työntää heidät mereen ja takaisin Eurooppaan.
Koska he eivät tähän halunneet eivätkä kyenneet, eurooppalaiset haittamaahanmuuttajat muuttuivat pian valloittajiksi.

Me olemme nyt saman tilanteen edessä.
Eurooppaan tunkeutuu haittamaahanmuuttajia, jotka muuttuvat valloittajiksi, ellei heitä työnnetä takaisin Välimereen, Vähään-Aasiaan tai mistä nyt tännne keksivätkin tulla.
Mitään asiaa heillä ei tänne ole, eikä eurooppalaisilla voimankäyttöorganisaatioilla olisi pienintäkään ongelmaa tunkea valloituksen yrittäjiä vauhdilla ulos Euroopasta.

Ei tarvitse kuin lakata hyppimästä Älykkäiden Nuorten Naisten turhan pillin turhaan tahtiin, laittaa heidät heille kuuluvaan asemaan yhteiskunassa ja ryhtyä miehille kuuluvaan työhön eli suojelemaan, rakentamaan ja kehittämään kansakuntaa ja valtakuntaa.

Anonyymi kirjoitti...

@Ano 10.5. 18:06,

kiitos kommentistasi ja koitan vastata omasta puolestani. Olet siinä aivan oikeassa, että eurooppalaiset olivat intiaanien eli "native Americans" suhteen haittamaahanmuuttajia. Hehän käytännössä antoivat heidän tulla Uudelle Mantereelle ilman vastarintaa. Moni intiaani kuoli eurooppalaisten uudisasukkaiden mukanaan tuomiin tauteihin, kuten isorokkoon. Se tappoi enemmän alkuperäisasukkaita kuin sotatoimet & valloitusoperaatiot konsanaan.

Ainakin Fernanco Cortez ja Francisco Pizarro laittoivat matalaksi atsteekkien ja inkojen valtakunnat ja näillä oli sentään pitkä historia takanaan. Intiaaneilla oli myös mahdollisuus heittää heidät takaisin Atlanttiin jos he olisivat sitä halunneet. Eurooppalaisia ei ollut niin montaa, mutta se teknologinen etevyys aseistuksessa, musketit vs. jousipyssyt tai sitten se ritari hevosen päällä. Intiaanit eivät olleet mokomaa ilmestystä ennen nähneet ja he pelkäsivät tuota yhdistelmää.

Jollen ihan väärin muista, niin Cortez motivoi konkistadorinsa siten että hän poltti laivat kun he olivat rantautuneet Uudelle Mantereelle. Miehillä ei ollut siten paljon vaihtoehtoja miten selviytyä. Moni espanjalainen löytöretkeilijä miehistöineen tosin kohtasi myös noutajan kun he saapuivat Amerikkaan, ensimmäisenä tulevat mieleen Cabeza de Vacan ja Hernando de Soton retkikunnat.

Atsteekkien valtakunnan valloittamisesta tuli mieleen, että naapuriheimot (siis intiaanit) eivät oikein tykänneet isännistään (eli atsteekeista) ja he liittoutuivat espanjalaisten konkistadorien kanssa, jotta pystyisivät kukistamaan isäntänsä. Täten espanjalaiset saivat ensiarvoisen tärkeää tietoa valtasuhteista ja miten edetä tuntemattomassa maastossa ja maassa. Sama toistui pohjoisempana kun engelsmannit ja fransmannit rantautuivat Pohjois-Amerikkaan 1500- ja 1600-luvuilla. Intiaaniheimot vain olivat erinimisiä, mutta metodi oli sama. Tuleeko mieleen muinaisten roomalaisten käyttämä hajoita ja hallitse strategia?

Ironisinta asiassa lienee se Kiitospäivän (Thanksgiving) vietto nyky-Amerikassa ja sen historiallinen tausta. Intiaaniheimot antoivat ruokaa nälkiintyneille engelsmanneille, jotta he selviäisivät talven yli. Ja mitä sen jälkeen tapahtuikaan onkin jo historiaa eli tästä hyvästä uudisasukkaat levisivät yhä lännemmäksi Uudella Mantereella.

Mutta suomalaisilla ei ollut tässä osaa eikä arpaa. Sitä Uuden-Ruotsin siirtokuntaa Delaware-joen suistossa ei voi verrata esim. brittien tai ranskalaisten eikä edes hollantilaisten edesottamuksiin, espanjalaisista nyt puhumattakaan.

Joten tästä syystä en voi tuntea mitään syyllisyyttä "valkoisen miehen taakasta", taisi olla brittiläisen kirjailijan Rudyard Kiplingin lanseeraama termi.

Sama toistui pienemmässä mittakaavassa Australiassa ja Uudessa-Seelannissa. Näin Hannu Karpomaisesti => mitä tästä opimme?


Tuntuuko yhtään samankaltaiselta nykymeiningin kanssa, jos vertaa afrikkalaisten ryntäykseen Eurooppaan tai Länsi-Rooman kohtaloon kansainvaellusten aikoihin? Eli historia toistaa itseänsä ironisella tavalla. Ellei sitten laiteta koko hommalle stoppia voimakeinoin.

Allekirjoittanut on ainakin koittanut ja yrittänyt sopeutua uuden isäntämaan tavoille, kokemuksia löytyy USA:sta, Hollannista ja Virosta. Tosin, en voi tietää miten olisin integroitunut esim. Saudi-Arabiaan tai Indonesiaan? Valtauskonto ainakin tökkii mitä pahimmin, joten ei ole tullut mitään hinkua mennä oleskelemaan e.m. maihin, ei edes turistina tai pakolaisena...


- Soomepois Eestist -

QroquiusKad kirjoitti...

Valkoisen Miehen Taakka oli tosiaan veli Rudyardin runon aihe. Mutta se ei todellakaan ollut mikään "Maksamme velkaa"-anteksipyytely, vaan päinvastoin katkera valitus villien kiittämättömyydestä:

eurooppalaiset tulivat Afrikkaan ottamaan hyötykäyttöön luonnonvarat, jotka makaisivat edelleen maaperässä, jos se olisi afrikkalaisista kiinni.
He rakensivat Afrikkaan maanteitä, rautateitä, satamia, tehtaita, voimalaitoksia ynnä muuta ynnä muuta, joita ei Afrikassa tänään olisi, jos se olisi ollut afrikkalaisista kiinni.

Siellä ei puhuttisi sanaakaan englantia, ranskaa eikä muutakaan sivistyskieltä, eikä myöskään käytäisi niillä kauppaa, joka olisi lähinnä arabien ja muiden Aasian asukkaiden rantarosvousta.
No, todennäköisesti arabit olisivat kolonisoineet Afrikan itärannikon omansa näköiseksi.

Se oli Valkoisen Miehen Taakka:
rakentaa tämä kaikki kiittämättömälle villille ja pitää sitä yllä.
Ja oikeassahan veli Rudyard oli. Miten on käynyt kaikille Afrikan valtioille?

Etenkin niille kahdelle viimeiselle, joita Valkoisen Miehen Taakan kannattelijat viimeisiksi jaksoivat yrittää pitää pystyssä, eli Zimbabwe ja Etelä-Afrikka?

Jaska Brown kirjoitti...

Veijo Hoikka: Joo, minullekin pisti tuossa kastraatiokuvassa silmään tuo onnellinen hymy. Ehkä kyseessä oli oman aikansa väärään sukupuoleen syntynyt, joka oli iloinen päästessään lähemmäs oikeaa sukupuoltaan.

Soomepois Eestist: Kun haittamaahanmuuton kannattajat vetävät aina tuon argumentin "suomalaisiakin muutti Pohjois-Amerikkaan ja Australiaan", vastaan aina että kannatan lämpimästi kyseisten maiden silloisen mamupolitiikan käyttöönottoa.
"Teillä ja turuilla" on todellakin mahtavan hienoa luettavaa.

Affu: Totta, tuo alkukommentti olikin kieli poskessa heitetty.

Ano 18.06: Kuten kirjoitin, tuskin yksikään intiaanin jälkeläinen haluaisi elää sellaisissa oloissa mitkä intiaaneilla olisivat jos eurooppalaiset eivät olisi koskaan saapuneet Amerikkaan.

Qroquius Kad: Ero on siinä, että tänne tulevat kehitysmaalaiset tekevät sivistysmaasta kehitysmaan, kun taas Amerikkaan muuttaneet sivistysmaalaiset tekivät kehitysmaasta sivistysmaan.
Ja valkoisen miehen taakan kanssa asia on juuri noin. Olisi kiva nähdä mitä tapahtuisi jos kehitysmaissa kiellettäisiin kulttuurinen omiminen ja joutuisivat luopumaan kaikista länsimaiden keksinnöistä.