Uusinta: Kilpailevat liigat

Lukijalle: Uusitaanpa vaihteeksi urheilua. Pohjoisamerikkalaista ammattiliigaa, joiden historia on suomalaisille - ehkä jenkeillekin - jäänyt vaietuksi nykyisten monopoliliigojen paineessa:

Pohjois-Amerikassa joukkuepalloilut ovat järjestäytyneet eri tavalla kuin Euroopassa. Nousuja ja putoamisia sarjasta toiseen ei yleensä ole, vaan liigat ovat suljettuja. Liigaan pääsee rahalla, sieltä pääsee pois konkurssilla ja seuroja siirrellään paikkakunnalta toiselle paremman taloustilanteen perässä. USA:ta pidetään vapaan kilpailun maailmana, mutta urheilussa homma on paljon tiukemmin säädeltyä ja monopolimaisempaa kuin Euroopassa.

Yleensä jokaisessa palloilulajissa on yksi pääliiga (major) ja sen alapuolella pienempiä liigoja (minor). Näiden alempien liigojen joukkueet voivat olla joko itsenäisiä tai sitten pääliigan farmijoukkueita. Suuriksi ammattilaisliigoiksi lasketaan jenkkifutiksen (NFL), koripallon (NBA), baseballin (MLB) ja jääkiekon (NHL) neljä pääliigaa. Muiden palloilulajien liigat ovat oman lajinsa major-liigoja, mutta painivat neljään suureen verrattuna aivan eri sarjassa.

Ymmärrettävä seuraus suljetusta liigasta on, että jokainen neljästä suuresta on ainakin kerran saanut rinnalleen kilpailevan liigan. Uuden kilpailijan synnyn syynä on yleensä ollut vanhan liigan haluttomuus hyväksyä uusia joukkueita. Tällöin liikemiehet ovat perustaneet kilpailevan liigan, jonka tarkoitus on ollut joko (1) haastaa ja tuhota entinen liiga tai (2) pakottaa entinen liiga neuvotteluasemaan ja yhdistymiseen. Tavoitteessa (1) ei ole toistaiseksi kukaan onnistunut, tavoitteessa (2) ainakin osittain useampikin kilpailija.

Pääliigan kilpailijaksi ei oikeastaan voi laskea liigaa, joka on ollut olemassa jo pääliigan syntyessä. Tällainen tilanne on vallinnut sekä jääkiekossa että baseballissa.
Jääkiekossa NHL syntyi NHA:n pohjalle 1917. Samaan aikaan Kanadan länsirannikolla oli olemassa PCHA, jonka voittaja pelasi keväällä Stanley Cupista NHL:n voittajan kanssa. Vuonna 1921 maantieteellisesti näiden kahden liigan väliin perustettiin vielä WCHL, jonka voittaja tuli myös mukaan Stanley Cup -otatukseen. PCHA lakkasi olemasta 1924 sulautuen WCHL:ään, joka puolestaan lakkasi 1926 jättäen Stanley Cupin NHL:n yksinoikeudeksi.
Baseballissa MLB:ssa pelaa tavallaan kaksi eri liigaa, 1876 perustettu National League ja 1901 major-leagueksi julistautunut American League. Liigojen runkosarjat olivat aivan viime vuosiin asti täysin erilliset (myös säännöissä on pieniä eroavaisuuksia, keskinäisissä otteluissa pelataan kotijoukkueen säännöillä) ja niiden joukkueista kohtasivat toisensa vain voittajat loppuottelusarja World Seriesissä. Siksi ennen ensimmäistä yhteistä pudotuspelivuotta 1903 esiintyneitä kilpailevia liigoja kuten AA:ta (1882-1891) ja PL:ää (1890) ei ole luetteloon laskettu.

Kilpailevaksi liigaksi ei ole myöskään laskettu liigaa, joka ei ehtinyt pelata ainuttakaan peliä. Baseballin CL:n piti alkaa 1961, mutta pääliiga tarjosi sen omistajille oikeudet uuteen laajennusjoukkueeseen, mikä riitti ostamaan kilpailijaehdokkaan pois pelistä ennen aloitusta. Tässä mielessä uusi liiga tavallaan onnistui osittain, vaikka ei ehtinyt edes käynnistyä.

Tässä luettelossa ovat neljän pääliigan kilpailevat liigat niiden onnistumisen mukaisessa järjestyksessä.

13. USBL, baseball, 1912-13
Lyhytikäisen USBL:n erikoinen historia käsittää kaksi kautta, jotka molemmat jäivät kesken. Ensimmäinen kahdeksan joukkueen yritys 1912 kesti reilun kuukauden toukokuusta kesäkuuhun. Toinen kokeilu kuudella joukkueella vuotta myöhemmin päättyi vielä nopeammin.

12. XFL, jenkkifutis, 2001
XFL ei ollut lyhenne yhtään mistään. Eikä liiga kovin pitkälle päässytkään. Liigan perusti ammattilaispainisirkus WWF:n omistaja, jonka tarkoitus oli tuoda sääntömuutoksilla lajiin enemmän showmeininkiä. XFL ei saavuttanut odottamaansa suosiota sen paremmin katsomoissa kuin televisiossakaan, joten liiga pisti suosiolla pillit pussiin yhden kauden jälkeen. NFL:ää se ei pystynyt haastamaan lainkaan eikä tosissaan ainoalla kaudellaan yrittänytkään, vain muutamat pelaajista olivat isomman liigan tasoisia.

11. ABL, koripallo, 1961-63
Harlem Globetrottersin omistaja Abe Saperstein halusi itselleen myös NBA-joukkueen. Tässä epäonnistuttuaan mies päätti pistää pystyyn kilpailevan liigan. Kahdeksalla alemmista sarjoista haalitulla joukkueella aloittanut liiga sai pelaajikseen vain joitakin NBA-materiaalia olevia palloilijoita. Liiga ei ottanut tulta alleen ja meni nurin kesken toisen kautensa. Osa joukkueista palasi entisiin liigoihinsa ja ABL:n jäi historiankirjoihin lähinnä siitä, että se oli ensimmäinen kolmen pisteen heittoa käyttänyt sarja.

10. AFL, jenkkifutis, 1940-41
Kolmas kerta, kun nimellä AFL lähdettiin haastamaan NFL:ää. Tällä kertaa kolme joukkuetta houkuteltiin minor-liigoista ja kolme polkaistiin tyhjästä. Yksi joukkueista kaatui ensimmäisen kauden jälkeen ja toinen kausi pelattiin viiden joukkueen voimin. Vaikeuksia oli, mutta seuraavalle kaudelle oli jo hyväksytty kuudes joukkue mukaan ja liigalla oli suuria suunnitelmia. Ne saivat äkillisen lopun 7.12.1941. Seuraavana vuonna liiga ilmoitti pitävänsä taukoa ja palaavansa sodan jälkeen. NFL pyöri koko sodan ajan, mutta AFL, versio III, katosi jättämättä lajin historiaan merkittäviä jälkiä.

9. WFL, jenkkifutis, 1974-75
World Football Leaguen kunnianhimoinen suunnitelma oli tehdä jenkkifutiksesta maailmanlaajuinen laji. Liigan taustavoimilla oli kokemusta koripallon ABA:n ja jääkiekon WHA:n onnistumisista ja ensimmäisen kauden suunnitelmiin kuului joukkue Meksikossa ja Kanadassa. Ulkomaille asti liiga ei kuitenkaan päässyt, mutta onnistui houkuttelemaan joitakin NFL-pelureita riveihinsä. NFL ei katsonut tätä hyvällä ja ryhtyi oikeustoimiin. Urheiluhistoriassa ainutlaatuinen tapaus nähtiin, kun liittovaltion poliisit poimivat Houstonin pelaajan John Matuszakin kentältä kesken ottelun hänen NFL:n kanssa tekemänsä sopimusrikon takia. Monet joukkueista joutuivat piakkoin talousongelmiin, yksi ei saanut pelipaitojaan takaisin pesulasta maksamattomien laskujen takia. Toinen kausi päättyi puolivälissä, kun yhdestätoista sen aloittaneesta joukkueesta yksi oli jo tehnyt konkurssin ja neljä muuta oli luovuttamassa. Yksikään joukkueista ei jatkanut enää, mutta WFL toimi loppujen lopuksi koekenttänä NFL:n myöhemmälle laajenemiselle; liigan seuraavat laajennusjoukkueet Seattle ja Tampa Bay olivat WFL-kaupunkeja.

8. USFL, jenkkifutis, 1983-85
Vakiintunutta liigaa vastaan oli perinteisesti käyty asettamalla kilpailevat joukkueet samoihin kaupunkeihin tai sitten paikkakunnille, jotka kilpailija on unohtanut. USFL lähti liikkeelle aivan uudella konseptilla: jenkkifutiskausi oli lyhyt, kestäen loppukesästä alkutalveen. Tarjotaanpa kuluttajille kainalopalloa keväällä ja kesällä! Alku oli lupaava: liiga sai riveihinsä kolme peräkkäistä parhaan yliopistopelaajan tittelin voittajaa, kirkkaimpana tähtenä hyperlupaus Herschel Walker. Alun perin liigan tarkoitus oli maltillinen rakentaminen, mutta vauhtisokeus iski. Seurauksena oli konkursseja, joukkueiden siirtoja uusiin kaupunkeihin vihreämmän oksan toivossa ja jopa joukkueiden yhdistymisiä. Epätoivoisena liiga haastoi NFL:n oikeuteen antitrustilainsäädännön nojalla – ja sai Pyrrhoksen voiton. Oikeus myönsi NFL:n rikkoneen lakia, mutta katsoi USFL:n vaikeuksien johtuvan pääasiallisesti sen omista virheistä. Tuomio oli yhden dollarin nimellinen vahingonkorvaus. Tämän myöhempi kolminkertaistuminen ei paljon lohduttanut. Lopulta kolmen kauden jälkeen parhaat pelaajat tekivät NFL-sopimukset ja liiga kaatui kaikkine joukkueineen. Perinnöksi USFL jätti joitakin sääntömuutoksia, jotka NFL oli hyväksi havainnut ja otti käyttöön.

7. FL, baseball, 1914-15
USBL:n pari vuotta aiemmin koetusta nolosta kohtalosta oppia ottanut Federal League lähti tosissaan liikkeelle. Neljä joukkuetta asetettiin paikkakunnalle, jolla pelattiin jo entuudestaan huipputasolla, neljä muuta uudelle markkina-alueelle. Liiga hankki uskottavuutta rekrytoimalla pelaajiksi joitakin isoja nimiä. Kahden kauden jälkeen taloudelliset realiteetit tulivat kuitenkin vastaan. AL:n ja NL:n omistajat hankkivat omistukseensa neljä FL:n joukkueista sulattaen ne itseensä. Kahden muun joukkueen omistajien sallittiin hankkia taloudellisissa vaikeuksissa olleet joukkueet entisistä liigoista ja yhdistää oma FL-joukkueensa niihin. Kaksi jäljelle jäänyttä joukkuetta lakkasi olemasta.

6. AFL, jenkkifutis, 1936-37
Toinen yritys horjuttaa NFL:ää kesti kaksi vuotta. Periaatteessa on kaksi pääasiallista strategista vaihtoehtoa: lähteä haastamaan kilpailevaa liigaa sen kotipaikkakunnilla tai vallata uusia kaupunkeja. AFL valitsi haastamisstrategian: sen kuudesta joukkueesta neljä pelasi NFL-paikkakunnilla. Vanhoja asemia ei saatu horjutettua, mutta yksi onnistuminen sentään. Ensimmäisen kauden jälkeen Cleveland Rams hyväksyttiin NFL:ään. Toinen kausi jäi historiaan siksi, että Clevelandin tilalle tullut Los Angeles Bulldogs oli paitsi ensimmäinen kotiottelunsa länsirannikolla pelannut joukkue missään major-tason liigassa, ensimmäinen kautensa puhtaalla voittosaldolla päättänyt joukkue. Liiga kaatui yleisön vähäiseen kiinnostukseen.

5. AFL, jenkkifutis, 1926
NFL sai ensimmäisen kilpailijansa ollessaan vielä itsekin sarjaohjelmaltaan epämääräinen ja kunnolla järjestäytymättä. Liigan perusti purukumimagnaatti C.C. Pyle, jonka kestävyysjuoksupiirit muistavat muutamaa vuotta myöhemmin järjestetyn Amerikan halkijuoksun promoottorina. Siinä mielessä liiga jäi historiaan, että se sai ainoana kilpailevana liigana kautta aikojen pääliigan joukkueen loikkaamaan; Rock Island Independents liittyi AFL:ään. Liiga sai myös houkuteltua riveihinsä lajin kirkkaimman tähden "Red" Grangen, mutta sekään ei riittänyt. Yhden kauden jälkeen edessä oli konkurssi. Jenkkifutis oli tuohon aikaan pahasti eksyksissä ammattilaistasolla: NFL vastasi kilpailijaan laajentumalla 22 joukkueeseen, mutta AFL:n hajoamista seuraavalla kaudella jäljellä oli vain 12. Yksi näistä oli AFL:stä mukaan hyväksytty New York Yankees, joka pelasi kaksi kautta NFL:ssä ennen lopettamistaan. Pidempään kesti toinen liigasta eloon jäänyt joukkue Cleveland Panthers, joka pelasi vuoteen 1934 asti itsenäisenä ammattilaisjoukkueena.

4. AAFC, jenkkifutis, 1946-49
AAFC perustettiin sodan vielä kestäessä 1944, mutta pelit alkoivat vasta kaksi vuotta myöhemmin. Liiga oli NFL:lle kovin siihen asti heitetty haaste. Sen perustajilla oli hyvät suhteet mediaan, joten sitä ei voitu vaieta kuoliaaksi kuten entiset kolme AFL:ää. Joukkueiden omistajat olivat miljonäärejä. Sodan päättyminen toi runsaasti pelaajamateriaalia ja taloudellinen kasvu mahdollisti sijoittamisen viihteeseen. Liigan kahdeksasta joukkueesta neljä oli sijoitettu suurille paikkakunnille, jotka NFL-kartalta puuttuivat. Kaikesta huolimatta AAFC teki tappiota. Mutta niin teki myös NFL. Molemmat liigat näkivät, että laiha sopu on parempi kuin lihava riita. Seitsemästä jäljellä olevasta AAFC-joukkueesta kolme hyväksyttiin NFL:ään, yksi sulatettiin olemassa olevaan NFL-joukkueeseen ja kolme lakkautettiin. AAFC jätti pysyvän jäljen lajiin, koska liigassa kehitettiin uudenlaisia pelistrategioita. Tämän osoitti myös se, että seuraavan NFL-mestaruuden voitti AAFC:stä siirtynyt Cleveland Browns.

3. WHA, jääkiekko, 1972-79
NHL:n ainoa major-luokan kilpailija syntyi kiekkoilun suosion kasvubuumissa. Viisi vuotta aiemmin NHL oli kaksinkertaistunut kuudesta kahdentoista joukkueen sarjaksi ja lisännyt vielä kaksi lisää pari vuotta myöhemmin. WHA:n avauskaudella NHL laajeni jo kuuteentoista joukkueeseen ja kahdentoista joukkueen WHA:n ansiosta major-tason kiekkojoukkueita oli 28, kun niitä kuusi vuotta aiemmin oli ollut kuusi! Vielä kaksi kautta lisää, ja niitä oli 33, 18 NHL:ssä ja 15 WHA:ssa. Seurauskin oli selvä: pelaajia piti saada lisää ja niitä löytyi Euroopasta. Ennen WHA:n tuloa NHL:ssä oli pelannut kolme eurooppalaista. Nyt vanhalta mantereelta mahtui miehiä molempiin liigoihin. Ensimmäiset suomalaisammattilaiset Veli-Pekka Ketola ja Heikki Riihiranta liittyivät WHA:n Winnipeg Jetsiin kaudeksi 1974-75 ja monta muuta seurasi perässä. WHA toteutti joukkuesijoittelussa kolmijakoista strategiaa: joukkue isoihin NHL-kaupunkeihin, joukkueita kiekkoilun emämaahan Kanadaan NHL:n syrjäyttämiin kaupunkeihin, joukkueita kiekkoilulle vieraalle alueelle etelään. Liigan seitsenvuotinen historia oli kaikkea muuta kuin tylsä. 16 joukkuetta sai pelioikeudet ja niistä vain kaksi oli koko ajan mukana samalla nimellä ja paikkakunnalla. Huimimmat suoritukset olivat New York Raidersina aloittaneella joukkueella, joka ensimmäisen kolmen vuotensa aikana ehti pelata neljällä eri nimellä, sekä Denver Spursilla / Ottawa Civicsillä, joka pelasi ainoan kautensa puoliksi näillä kahdella nimellä. Joukkueen pelaajat saivat kuulla muutosta Ottawaan ollessaan vieraspelimatkalla, kun ennen ottelua soikin yllättäen Kanadan kansallislaulu. Suurimman pelaajakaappauksensa liiga teki heti aluksi nappaamalla riveihinsä lajin suurimman tähden Bobby Hullin mahtisopimuksella. Tämä aiheutti yleisen palkkakilpailun. Aiemmin NHL-miehet olivat kesäajat olleet rekkakuskeina tai vastaavissa hommissa, nyt heistä tuli rikkaita ammattilaisia. Vuotta myöhemmin 45-vuotias legenda Gordie Howe palasi eläkkeeltä WHA:n Houston Aerosiin poikiensa Markin ja Martyn kanssa samaan ketjuun. Kiekkoilun laajentumisesta kertoo se, että Howe pystyi ikämiehenäkin samanlaisiin pistesaldoihin kuin aiemmin. Mark-poika tuli mukaan alaikäisenä junioritähtenä, mistä tulikin WHA:n yksi tavaramerkki. Isoin paukku oli 17-vuotiaan superlupaus Wayne Gretzkyn tulo mukaan WHA:n viimeisenä kautena. Gretzkyn sopimus Indianapolis Racersin kanssa kesti konkurssia kohti menossa olleessa joukkueessa vain kahdeksan ottelua, kunnes Edmonton Oilers osti miehen. Gretzky ehti kuitenkin tehdä uransa ensimmäiset ammattilaismaalit - Edmontonin verkkoon! WHA:n yksi vähän tunnettu erikoisuus oli sarjataulukkoon mukaan lasketut ottelut Neuvostoliiton ja Tsekkoslovakian maajoukkueita vastaan kahdella viimeisellä kaudella, molempia vastaan ottelu per WHA-joukkue molemmilla kausilla. Viimeisellä kaudella nähtiin vielä erikoisempi tapaus, kun Edmonton Oilers pelasi yhden sarjataulukkoon lasketun ottelun Suomea vastaan! Tämä ottelu piti järjestää, jotta kaikki joukkueet saisivat yhtä monta ottelua kasaan - kesken kauden konkurssin tehnyt Indianapolis oli pelannut parittoman määrän otteluja. WHA:ssa pelasi sen historian aikana virallisesti kymmenen suomalaista, mutta tuon yhden ottelun pelanneita ei ole tässä luvussa mukana. WHA:n supistuttua kuuteen joukkueeseen viimeisellä kaudella yhdistyminen NHL:ään toteutui, mutta ehdot olivat kovat. NHL ei hyväksynyt termiä yhdistyminen, vaan operaatiota piti kutsua laajenemiseksi. WHA-joukkueet saivat suojata pelaajistaan vain kaksi kenttäpelaajaa ja kaksi maalivahtia. Tarvittavista lisäpelaajista piti maksaa korvausta. Tulokkaiden varaustilaisuudessa ne saivat viimeiset vuorot. Vain neljä joukkuetta hyväksyttiin, kaksi muuta lakkautettiin. Jokaisen hyväksytyn joukkueen piti maksaa viisi miljoonaa dollaria NHL:lle. Mutta viimeiset naurut kuuluivat WHA:lle - Edmonton Oilersista tuli pian NHL:ää hallinnut dynastia.

2. ABA, koripallo, 1967-76
Vuonna 1967 NBA:ssa oli vain kymmenen joukkuetta, joten koripallomarkkinoilla oli tilaa. Yhdellätoista joukkueella käynnistynyt ABA lähti liikkeelle maltillisella värväyspolitiikalla ja sijoitti suurimman osan joukkueista kaupunkeihin, joita NBA oli ylenkatsonut. Liiga otti käyttöön kolmen pisteen heiton ja sittemmin joitakin ”alueellisia” joukkueita, jotka pelasivat kotiottelunsa koko osavaltion alueella. Varmistaakseen pelien tason liiga värväsi NBA:n alipalkatuista tuomareista neljä kuuluisinta – ovela veto, joka tuli halvemmaksi kuin pelaajista kilpailu. Vähitellen väistämätön palkkakilpailu kuitenkin alkoi, kun ABA vakiintui. Liigan historia on värikäs kokoelma joukkueiden muuttoja paikkakunnalta toiselle ja konkursseja. Kaikkiaan liiga myönsi pelioikeudet 12 joukkueelle, joista vain kolme (joista yksi ei ollut liigan alkuperäisiä joukkueita) pysyi koko ajan samalla paikkakunnalla. Yksi joukkueista pelasi peräti neljällä kotipaikkakunnalla ennen konkurssia, toinen vain kolmella paikkakunnalla mutta seitsemällä eri nimellä. Viimeisen kauden aloitti kymmenen joukkuetta, joista yksi lopetti ennen varsinaisen kauden alkua, kaksi kaatui kesken kautta ja yksi kauden päätyttyä. NBA:n lopulta huomattua, ettei ABA luovuta, yhdistyminen oli edessä palkkasodan hillitsemiseksi. ABA:n kuudesta jäljelle jääneestä joukkueesta neljä hyväksyttiin NBA:han, mutta hinta oli kova. Yhdistymistä ei saanut kutsua yhdistymiseksi, vaan laajentumiseksi. ABA-joukkueiden piti maksaa miljoonittain riihikuivaa rahaa NBA:lle. Selvitäkseen maksuista esimerkiksi New York Netsin piti myydä supertähti Julius Erving. Kahden pois jätetyn ABA-joukkueen parhaat pelaajat jaettiin entisten NBA-joukkueiden kesken. NBA ei hyväksynyt ABA:n sääntömuutoksia, mutta tajusi kolmen pisteen heiton merkityksen pelille ja otti sen käyttöön muutama vuosi myöhemmin yhdistymispölyn laskeuduttua.

1. AFL, jenkkifutis, 1960-69
Kolmen edellisen AFL-nimisen kilpailijaliigan lyhytikäisyys ei pelottanut teksasilaista Lamar Huntia, joka suivaantui epäonnistuessaan NFL-joukkueen ostamisessa ja siirtämisessä Dallasiin. Ei muuta kuin uusi liiga pystyyn. Markkinoilla oli tilaa, sillä NFL:ssä pelasi tuohon aikaan vain 12 joukkuetta. Uusi, aluksi kahdeksan joukkueen liiga haastoi NFL:n heti alusta alkaen ja pienten kompurointien jälkeen vakiintui rinnakkaiseksi sarjaksi. Liigojen keskinäinen kilpailu sai pelaajien palkat räjähtämään käsistä ja lopulta osapuolet katsoivat parhaaksi sopia yhdistymisestä. Nimet laitettiin paperiin 1966 ja varsinainen yhdistyminen sovittiin tapahtuvaksi 1970. Sitä ennen liigojen voittajat pelaisivat yhteisen loppuottelun, Super Bowlin. AFL onnistui tältä osin täysin, koska kaikki sen tuolloiset kymmenen joukkuetta sulautuivat yhdessä NFL-joukkueiden kanssa uudeksi NFL:ksi. ja toisin kuin sittemmin koripallossa ja jääkiekossa, yhdistymistä sai kutsua yhdistymiseksi. AFL:n onnistumisesta kertoo sekin, että noista joukkueista vain yksi on siirtynyt toiselle paikkakunnalle yhdeksän muun pelatessa edelleen siellä missä 40 vuotta aiemminkin. Tosin Oakland Raiders kävi välillä toistakymmentä vuotta kestäneellä visiitillä Los Angelesissa.

Jokeri: CFL USA, kanukkifutis, 1993-95
Kanadassa pelataan suuresti jenkkifutista muistuttavaa peliä omassa ammattilaisliigassaan CFL:ssä. Oleelliset erot ovat suurempi kenttä ja yksi pelaaja enemmän kentällä. Muitakin eroja on, mutta ne ovat niin vähäisiä, että monet NFL:n hylkimät marginaalipelaajat ovat käyneet rajan pohjoispuolella hakemassa uutta nostetta ja palanneet sieltä sitten NFL:ään jopa tähdiksi asti. Liiga päätti vallata markkinasiivun myös USA:sta ja sijoitti kaudelle 1993 aluksi yhden joukkueen Sacramentoon. Seuraavalle vuodelle jenkkijoukkueiden määrä kasvoi neljään ja sitä seuraavalle viiteen. Siihen laajentumisyritys sitten päättyikin ja kaudesta 1996 alkaen CFL:ää on pelattu vain Kanadassa. Syy epäonnistumiseen oli pelin vieraudessa amerikkalaisille ja kunnollisen televisiosopimuksen puuttuminen. Ainoa todellinen menestys saavutettiin Baltimoressa, joka jäikin historiaan liigan voittaneena amerikkalaisjoukkueena. Baltimorelaiset olivat katkeria menetettyään NFL-joukkueensa kymmenen vuotta aiemmin ja kanukkifutis kävi korvikkeeksi. Baltimoren joukkueelta putosi kuitenkin pohja pois, kun NFL ilmoitti asettavansa kaupunkiin oman joukkueensa 1996 alkaen.