Mies parhaassa iässään, osa I

Ikuisuuskysymys: missä iässä urheilija on parhaimmillaan?

Hittojako sitä kiistelemään, kun pitäisi olla selvää faktaa saatavilla. Joten ei muuta kuin tutkimaan. Kansainvälinen yleisurheiluliitto IAAF julkaisee pistetaulukkoja, jotka mahdollistavat eri lajien vertailun. (Huomautus: Kyseessä ovat erilaiset pisteytykset kuin ne, joita käytetään moniottelujen pisteytykseen. Ne käyttävät samaa laskuformaattia, mutta kertoimet ovat erilaiset. Esimerkiksi miesten pituushypyssä tulos 800 tuottaa IAAF:n taulukolla 1138 pistettä, mutta kymmenottelussa 1061 pistettä.) Käytettävä laskuformaatti on a*(|x - b|)^c, missä x on saavutettu tulos ja a, b, c lajikohtaisia vakioparametreja. Parametri b ilmaisee ns. "nollatuloksen" eli nollan pisteen suorituksen. Sitä huonommilla tuloksilla kaava ei toimi, mutta käytännössä nollatulokset ovat jo niin heikkoja, että aina pärjää paremmin. Esimerkiksi miesten lajeissa keihäänheiton nollatulos on 1,5 metriä, pituushypyssä 248 senttiä, 100 metrillä 17 sekuntia ja maratonilla 4.20.00.
Ikävä puoli asiassa on se, että siinä missä moniottelujen parametrit ovat julkisia ja niille löytyy pistelaskureita, IAAF:n kaikkia lajeja vertailevan taulukon parametreja ei ilmeisesti ole julkaistu missään. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ongelma. Koska taulukko eri lajien pisteistä on siis olemassa, voi kutakin suoritusta verrata siihen ja lukea suoraan pisteet. Tämä menetelmä on kuitenkin suuren datan kanssa hankala. Mutta tämäkään ei ole ongelma, sillä ottamalla taulukosta muutama kiintopiste kustakin lajista voidaan lajikohtaiset kertoimet laskea. Pienen ongelman tässä muodostaa kuitenkin se, että pisteet on pyöristetty lähimpään kokonaislukuun, mikä vain muutama kiintopiste valitsemalla tuottaa kertoimiin väistämättä pienen virheen. Virhe olisi korjattavissa laajemmalla otoksella, mutta se olisi huomattavan työlästä ja virheen suuruus on joka tapauksessa häviävän pieni. Edellä malliesimerkkinä käytettiin miesten pituushypyn tulosta 800 siksi, että siinä virhe on kutakuinkin suurimmillaan. Laskemillani kertoimilla tulos 800 tuottaa 1133 pistettä, kun se on oikeasti 1138 pistettä. Yleensä virhe on 0-2 pisteen luokkaa. Sillä ei tässä vertailussa ole mitään merkitystä siksi, että tässä ei vertailla eri lajien suorituksia toisiinsa, vaan eri ikäluokkien suorituksia saman lajin sisällä.

Epäilen, että yksi syy siihen ettei IAAF ole suvainnut julkaista virallisen pistetaulukkonsa parametreja on se, että juoksulajeissa paljastuisi mallin yksinkertaisuus. Jokaisessa juoksulajissa eksponentissa oleva parametri on nimittäin kaksi. Kenttälajeissa ne ovat aina erilaiset, käytännön pakosta.
Malli sinänsä toimii varsin hyvin, vaikka juoksulajeissa käytetäänkin vakioeksponenttia. Epäillä toki sopii, että muutaman tuhannesosan säätö saattaisi tuottaa vielä paremman mallin.


Sitten asiaan. Päätin tutkia eri ikäluokkien keskinäistä paremmuutta näennäisen yksinkertaisella systeemillä. Otin Tilastopajasta tämän kauden (2018) Suomen tilastoista kunkin ikäluokan parhaan tuloksen jokaisesta olympiaohjelman lajista (poislukien kävelyt ja viestit) sekä miehistä että naisista. Lajeja on tällöin yhteensä 40. Tutkittavat ikäluokat olivat 1978-2006 syntyneet eli 12-40 -vuotiaat. Jokaisen ikäluokan pisteet laskettiin yhteen. Tämän pitäisi kaiken järjen mukaan selvittää, missä iässä tehdään keskimäärin parhaita tuloksia.
Käytännössä tämä ei ollutkaan näin yksinkertaista.

Mutta aluksi kuitenkin nämä raakatulokset ikäluokittain paremmuusjärjestykseen asetettuna sekä sukupuolittain lajiteltuna:

Yhteensä				Miehet				Naiset
Synt.	Ikä	Pisteet		Synt.	Ikä	Pisteet		Synt.	Ikä	Pisteet
1997	21	38089		1996	22	19050		1997	21	19780
1995	23	37294		1995	23	18900		1994	24	19274
1996	22	37205		1997	21	18309		1995	23	18394
1994	24	36393		1993	25	18067		1999	19	18281
1998	20	35255		2000	18	17571		1998	20	18232
1993	25	35063		1990	28	17205		1996	22	18155
1992	26	34755		1994	24	17119		1992	26	18112
1999	19	34659		1998	20	17023		2001	17	17361
2000	18	34652		1991	27	16988		2000	18	17081
1990	28	32933		1992	26	16643		1993	25	16996
2001	17	32068		1999	19	16378		1989	29	16833
1991	27	30941		1985	33	15117		1990	28	15728
1985	33	29140		2001	17	14707		1988	30	15424
1989	29	27876		1987	31	12884		2002	16	15336
1988	30	27597		1982	36	12814		1986	32	15169
1986	32	27153		1988	30	12173		1985	33	14023
2002	16	26427		1986	32	11984		1991	27	13953
1987	31	24383		2002	16	11091		1979	39	13080
1979	39	22824		1989	29	11043		2003	15	13068
1981	37	22299		1981	37	10081		1981	37	12218
1982	36	21564		1984	34	10033		1987	31	11499
1980	38	21421		1980	38	10007		1980	38	11414
2003	15	21236		1979	39	9744		1978	40	11390
1978	40	20958		1978	40	9568		2004	14	9883
1984	34	18813		2003	15	8168		2005	13	9462
2004	14	16300		1983	35	7089		1984	34	8780
1983	35	15776		2004	14	6417		1982	36	8750
2005	13	14136		2005	13	4674		1983	35	8687
2006	12	12285		2006	12	4388		2006	12	7897

Käytännössä ongelmaksi muodostui se, että kaikissa ikäluokissa ei ollutkaan jokaisessa lajissa edustajaa. Tämä olikin kenttälajeissa juniorien kohdalla odotettua, koska he käyttävät kevyempiä heittovälineitä, samoin kuin aitajuoksuissa matalampia aitoja. Yllättävää oli se, että melkein joka ikäluokkaan jäi jokin puuttuva laji. Ainoa ikäsarja, joka sai kaikki 40 tulosta kasaan, oli 1996 syntyneet. Tämä aiheutti vääristymää pistesummaan, koska kohtuullisestakin suorituksesta jossain lajissa saa jo 500 pistettä. Tuhannen pisteen suoritus on jo kansainvälisen luokan tulos (suunnilleen maajoukkuetasoa eli keskimäärin kolmen parhaan suomalaisen joukossa), joten jos ikäluokalla olisi jokaisessa 40 lajissa tämän tason tekijä, pistesumman pitäisi olla 40000 tai yli.
Kompensoin tätä tekemällä toisen laskelman, jossa otettiin vain 30 parasta tulosta mukaan. Tällöin sentään 22 tutkimuksen 29 ikäluokasta sai täyden tulossarjan kasaan. Ikäluokkien keskinäinen järjestys ei kuitenkaan merkittävästi muuttunut, joten palataan tähän myöhemmin.

Yleisesti ottaen urheilijan parhaana ikänä pidetään noin 25 vuotta. Parhaat pisteet saa kuitenkin 1997 syntyneiden ikäluokka eli vasta 21-vuotiaat. Tämä on järjestelmällistä, sillä seuraavaksi parhaita ovat järjestyksessä 23, 22, 24, 20, 25, 26, 19, 18 ja 28-vuotiaat. Paras kolmosella alkavien ikäluokka ovat vasta 1985 syntyneet eli 33-vuotiaat sijalla 13. Käsittämätöntä on, että 17-vuotiaiden ikäluokka voittaa 27-vuotiaat!
Satunnaisen vaihtelun takia on ymmärrettävää, että ikäluokissa on sekä vahvoja että heikkoja. Esimerkiksi vuonna 2001, 2000, 1997, 1985 ja 1979 syntyneiden ikäluokat ovat vahvoja, sillä ne pärjäävät ympäröiviin ikäluokkinsa nähden hyvin. Heikkoja ovat vastaavasti ikäluokat 1991, 1989, 1988, 1987, 1984 ja 1983. Etenkin kaksi viimeistä ikäluokkaa ovat hämmästyttävän heikkoja.

Kuten hyvin tiedetään, naiset kypsyvät miehiä nopeammin. Tämä näkyy juniori-ikäluokkien keskinäisessä vertailussa. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta ikäluokissa 1997-2005 eli 13-21 -vuotiaat naisten ikäluokka on omassa tilastossaan korkeammalla kuin miesten vastaava ikäluokka. Tuo poikkeus on 2000 syntyneet eli 18-vuotiaat. Erityisen suuri ero on 15-17 -vuotiaiden kohdalla, ikäluokkien sijoitukset miesten/naisten tilastoissa: 25/19, 18/14, 13/8.

Huvin vuoksi otin lisätiedoksi myös yli 40-vuotiaat eli parhaan tuloksen kustakin lajista keneltä tahansa 1977 tai aiemmin syntyneeltä. Tämä "veteraanijoukkue" keräsi miehissä 14304 pistettä, naisissa 14275 pistettä, yhteensä 28579 pistettä. Sijoitus olisi ollut miehissä 14., naisissa 16. ja yhteispisteissä 14. Veteraanit olisivat voittaneet sekä 29- että 30-vuotiaiden ikäluokat!

Tilastot silloin, kun ikäluokista otetaan huomioon vain 30 parasta tulosta neljästäkymmenestä. Vieressä kokonaispisteet kaikista lajeista:

30/40 lajia				Yhteensä
Synt.	Ikä	Pisteet		Synt.	Ikä	Pisteet
1995	23	30840		1997	21	38089
1997	21	30731		1995	23	37294
1994	24	30158		1996	22	37205
1998	20	29921		1994	24	36393
1993	25	29909		1998	20	35255
1996	22	29365		1993	25	35063
1999	19	29170		1992	26	34755
2000	18	29077		1999	19	34659
1992	26	28997		2000	18	34652
1990	28	28692		1990	28	32933
2001	17	28318		2001	17	32068
1991	27	27881		1991	27	30941
1989	29	27189		1985	33	29140
1986	32	26027		1989	29	27876
1985	33	26003		1988	30	27597
2002	16	25813		1986	32	27153
1988	30	25355		2002	16	26427
1987	31	23499		1987	31	24383
1979	39	21874		1979	39	22824
1982	36	21564		1981	37	22299
2003	15	21236		1982	36	21564
1981	37	21233		1980	38	21421
1980	38	20789		2003	15	21236
1978	40	20718		1978	40	20958
1984	34	18813		1984	34	18813
2004	14	16300		2004	14	16300
1983	35	15776		1983	35	15776
2005	13	14136		2005	13	14136
2006	12	12285		2006	12	12285

Kuten näkyy, muutokset järjestyksessä eivät ole suuria. Järjestelmällisyyttä löytyy siitä, että juniori-ikäluokat vuodesta 1999 eteenpäin nousevat hieman ylöspäin. Tämä oli yllättävää; uskoin niiden putoavan hieman alaspäin siksi, että enemmän aukkoja tilastoista löytyy vanhemmista ikäluokista. Toisin kävi siksi, että juniori-ikäluokista karsiutuneissa lajeissa pisteet olivat kuitenkin vähäiset. (EDIT 1.11.2018: Edeltävä kappale kirjoitettu uusiksi virheen takia.)

Aiemmin mainittu yli 40-vuotiaiden yhdistelmäjoukkue olisi tässä vertailussa jäänyt sijalle 18, kun se kaikki lajit huomioiden olisi ollut 14. Tämä johtuu siitä, että joukkue sai pisteitä yhtä vaille kaikista lajeista, mutta ei missään lajissa tietenkään kovin korkeita pisteitä. Veteraanit pärjäävät kuitenkin sekä 31- että 15-vuotiaille.


Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, missä iässä urheilija on parhaimmillaan. Tämä ei selvinnyt. Ehkä tämä selviää paremmin osassa II joskus tulevaisuudessa. Siinä teen saman tutkimuksen maailmantilastoista.
Haluttu tieto ei selvinnyt siksi, että materiaali oli sen verran kapeaa. Kun urheilijoiden ikä on 25 tai enemmän, Suomen tilastoista löytyy useinkin vain yksi tai muutama urheilija sitä ikäluokkaa, joissakin lajeissa ei yhtään. Haluttua tietoa ei siksi saatu, mutta saatiinpa muuta tietoa.
Suomen yleisurheilun suurimpia ongelmia on kansallisen tason urheilijoiden puute. Tämä ei toisaalta ollut mikään yllätys, mutta en uskonut tilanteen olevan noin paha. Tästä SUL saa syyttää vain itseään. Piirien kilpailutoiminnan hiipuessa SUL ei ole kyennyt luomaan uskottavaa kilpailujärjestelmää yleisen sarjan urheiluun. On keskitytty vain huippuihin tajuamatta, että pyramidin kärki nousee korkealle vain, jos pohja on riittävän laaja.

Kansallisen kilpailujärjestelmän kuntoon saamisen tulisi nyt olla SUL:n ensisijainen prioriteetti. Sitä on yritettykin, mutta yritykset ovat olleet ponnettomia.
Toisaalta on turha huudella, että asia on hoidettu huonosti, ellei ole esittää parempaa tilalle. Jos kiinnostusta löytyy eikä NIH-ilmiö vaivaa, voin kirjoittaa auki järjestelmän, joka elvyttää yleisen sarjan kansallisen kilpailutoiminnan aiheuttamatta lisäkustannuksia ja saa aikaan sen, että urheilu-urat eivät pääty enää yhtä usein 18-22 -vuotiaana.