Lukijalle: Suunnittelin tämän jutun uusimista jo aiemmin, mutta laiskuuttani en viitsinyt. Jutussa annetut karttalinkit kun olivat lakanneet toimimasta ja ne olisi pitänyt uusia. Nyt tartuin itseäni niskasta ja tein sen:
Kirjoittelin taannoin viikkojutun Suomen itärajan kummallisimmista mutkista. Siis Suomen laillisen rajan eli Tarton rauhan rajan. Kun Stalin sitten totesi Leningradin turvallisuuden vaativan, hän vetäisi parin pienen rajakahakan (venäläinen ilmaisu) jälkeen Suomen itärajan väliaikaisesti toiseen paikkaan väleillä Virolahti-Ilomantsi sekä Kuusamo-Salla ja Petsamon kohdalla. Isä Aurinkoinen asetti viivottimen kartalle ja nykäisi suoran rajalinjan. Parissa kohdassa sattui kuitenkin peukalo vetäisemään mutkan ja niinpä viivan itäpuolelle jäivät Enson ja Värtsilän mutkat. Puhdasta sattumaa oli, että Stalinin peukku sattui osumaan juuri noihin kohtiin – eihän hän nyt tieten tahtoen olisi Suomelta halunnut viedä tärkeää paperitehdasta tuottaakseen selluloosaa ruudinvalmistukseen tai rautaruukkia panssariterästä varten. Jonkinmoisia epäilyksiä Neuvostoliiton ahneudesta saa toki siitä, että jatkosodan jälkeen piti luovuttaa Petsamo eli käytännössä upporikas nikkelikaivos. Sitten sinne tarvittiin vielä sähköt, joten myöhemmin Neuvostoliitto suostui armollisesti ottamaan Inarin puolelta Jäniskosken-Niskakosken alueen vesivoimaloineen yhtenä sotakorvauseränä.
Raja oli merkitty karttaan hieman epämääräisesti suuren mittakaavan takia. Niinpä linjaa vedettäessä siihen ilmestyi edellä mainittujen peukalonjälkien lisäksi muutamia kummallisia pikku mutkia. Mutkat on erittäin tarkkaan - rajapyykin mitalla - määritelty kevään 1941 kuvauksessa Moskovan pakkorauhan rajaviivasta, 1946 Petsamon rajalinjan kuvauksessa ja Jäniskosken-Niskakosken sotakorvausalueen rajalinjan kuvauksessa.
Tyyli on viimeisen päälle tarkkaa, tässä pieni esimerkki: Rajamerkistä N:o B/15 raja kulkee suoraa raja-aukkoa myöten länsi-luoteisessa suunnassa kumpuilevaa metsämaastoa, ylittäen pienen nimettömän puron, rajamerkkiin N:o B/16, joka on asetettu raja-aukkoon notkoon 62 metriä länteen rajan ja nimettömän puron leikkauspisteestä, ja jonka suorakulmaiset koordinaatit ovat: x = 7 561 989.6 y = 5 581 898.1. Rajamerkkien N:o B/15 ja N:o B/16 välimatka on 753.0 metriä.
Tässä rajalinjan tusina kummallisuutta. Mutta tärkeintä on muistaa rajalinjan pysyvyys, jonka merkityksestä Tarton rauhan lailliseen rajaan verrattuna täytyy lainata erään keihäänheiton olympiavoittajan laulua.
12. Suurisaari
Neuvostoliittolaiset välttyivät Hiijärvessä olevan saaren eteläosan hankalalta valvomiselta, kun rajaan tehtiin reilun sadan metrin mutka itään. Vastineeksi vähän pohjoisemman Kärsälammen kohdalla tehtiin mutka länteen, jolloin neukut saivat 15-16 metriä leveän kaistaleen pystyäkseen kiertämään lammen pohjoispuolelta.
11. Kelkkasaari
Sallan-Kuusamon alueella rajalinja kulkee yleensä aika suoraan. Asutusta rajalinjalla ei juuri ollut, joten tarvetta muutoksiin ei liiemmin ollut. Parissa kohtaa on jouduttu tekemään pikku poikkeamia, kuten Kelkkasaaren kohdalla. Suoraan vedetty rajalinja olisi jättänyt itäpuolelleen pienen niemenkärjen ja osan kylän asutuksesta. Niinpä raja vedettiin saaren itäpuolelta Sarajärveä pitkin. Kortakkojärven ja Onkamojärven kohdilla ovat samanlaiset rajamutkat, tosin länteenpäin. Oulankajoen mutkien kohdalla on rajalinjaa myöskin rukattu, jotta rajavartijoiden jalat pysyisivät kuivempina. Puhumattakaan nyt Sallan Tenniöjoen, joissa homma olisi mennyt varsinaiseksi estejuoksuksi.
10. Vilkon mutka
Vilkon kylä jätettiin rauhanteossa länsipuolelle. Kilometri kertaa puoli oleva mutka on maininnan arvoinen siksi, että rajavyöhyke tekee nykyään sen kohdalla hauskan pussinpohjamutkan, jotta mutkassa oleviin taloihin pääsee ilman rajamuodollisuuksia. Neuvostoliiton aikana rajavyöhykkeeseen ei sopinut mokoman takia tehdä kiemuroita, joten kaikki taloissa asioineet postinjakajaa ja maitokuskia myöten tarvitsivat kulkuluvan.
9. Kurkelanjärvi
Jos raja olisi vedetty suoraan, järven länsipuolelta olisi rajan itäpuolelle jäänyt yksi luoto ja pari niemenkärkeä. Tämä vältettiin tekemällä mutka keskelle järveä. Vähän pohjoisempana mutkiteltiin sitten korvaukseksi länteenpäin. Tosin Soikulanlammen itärannalta jäi mutka oikaisematta ja rajan länsipuolella jäi 30 x 70 -metrinen niemenkärki.
8. Sortojärvet
Petsamon kohdalla rajalinja kulkee vanhaa Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan välistä rajaa asumattomalla seudulla mutkittelematta. Koska raja on vedetty tunturialueelle, se ei törmää kummallisuuksiin. Sen sijaan Jäniskosken-Niskakosken alue, joka luovutettiin Neuvostoliitolle yhtenä sotakorvauseränä, edellytti uutta rajankäyntiä. Siellä ei liiemmin katseltu vaan vedettiin niin ikään viivottimella. Seurauksena Sortojärvien kohdalle jäi pari hauskaa toistasataa metriä leveää niemenkärkeä, jotka varmaan olivat piikkinä neuvostorajavartijoiden persiissä. Piti soutaa järven yli mokomien takia.
7. Vanhasaari
Kartasta katsoen näyttää siltä, että Vanhasaari on rajan länsi- ja Martinsaari itäpuolella siten, että noin kymmenen metrin kaista Vanhasaaresta jäi Neuvostoliitolle. Näin saattoi käydäkin, mutta ilmakuva paljastaa totuuden. Maankohoamisen (Suomenlahden itäosassa varsin hidasta, mutta vuosikymmenten aikana havaittavaa) ansiosta saarten välinen salmi on kasvanut umpeen ja aallokko käy sen yli vain isommalla puhurilla.
6. Simpeleenjärven Kukkarolahti
Raja tekee kolmiomaisen, melkein kolme kilometriä syvän mutkan länteen. Samalla tulee erinomainen tähystyspaikka - vartiotorni rajan itäpuolella olikin kovassa käytössä - Lappeenranta-Joensuu -maantielle. Samoin tietysti rautatielle, mutta se rakennettiin vasta 1960-luvulla. Alkuperäinen ratayhteys kulki Elisenvaaran kautta, mutta sattuneista syistä neukut eivät sallineet suomalaisille samanlaista läpikulkuliikennettä kuin vaativat itselleen Porkkalaan.
5. Keskisaari
Rajaan ilmestyi lähes neliön muotoinen, sivultaan vajaa 300-metrinen mutka itään. Näin Keskisaaren kylän pellot ja yksi talo saatiin jätettyä Suomen puolelle. Talon etuovelta on nelisenkymmentä metriä jyrkkää ylämäkeä rajalle. Koska naapurimaan alueen valaisu oli kielletty, neuvostoliittolaisten vaatimuksesta määrättiin pitkät ajovalot käyttökieltoon kylän teillä.
4. Vainikkala
Vähän Vainikkalan rautatieaseman eteläpuolella raja tekee kummallisen leikkauksen länteen. Ilman tätä leikkausta Telkjärvi olisi jäänyt kokonaan rajan länsipuolelle, nyt raja leikkaa siitä lahdenpohjukan pois. Kummallisen muutoksen todennäköinen syy selviää, kun katsoo karttaa lännemmäs. Mutkan ansiosta neukut saivat suoran näköyhteyden Vainikkalan ratapihalle. Helpompi valvoa, mitä tapahtuu.
3. Konnun mutka
Kun rajaan tehtiin Enson kohdalla mutka itään, niin korvaukseksi Konnun kohdalla tehtiin mutka länteen, jotta pinta-ala rajan molemmin puolin pysyisi suunnilleen samana. Kommunismin käsitys reilusta pelistä oli selvä: vastineeksi yhdestä maan suurimmista teollisuuslaitoksista ja monen tuhannen asukkaan taajamasta annettiin metsää, peltoa ja pikkukylä. Konnunkylän kohdalla on itsessään kummallinen pikku mutka. Tarinan mukaan paikalla oli uusi riihi tai lato, joka oli jäämässä rajalinjalle. Talon vanhaemäntä oli ollut asiasta kovin pahoillaan. Talossa kahvilla olleet rajakomission miehet olivat asiasta kuulleet ja venäläinen upseeri päätti että riihi jää Suomeen. Olen kuullut tämän jutun suullisesti asiaa tunteneelta mieheltä (kauan sitten, koska kyseinen heppu kuoli 1995) ja pari vuotta sitten joku anonyymi kertoi saman tarinan kommenttina blogiini. Itse kyllä muistin, että kyseessä olisi ollut uusi heinälato eikä riihi, mutta epäilen oman muistini olevan erehtyväinen.
2. Nurmelan mutka
Mikäli raja olisi vedetty suoraan, ainoa tieyhteys Suomen puolelle jääneeseen Nurmelan kylään olisi katkennut. Tie kulki karttaan vedetystä linjasta enimmillään vähän alle 100 m itään. Niinpä rajaan saatiin neuvoteltua 160 m leveä ja 1,6 km pitkä mutka. Lähimmillään tie kulkee vain 25 metrin päässä rajasta. Nykyään kylään on rakennettu uusi tieyhteys ja vanha kylätie on jäänyt rajavyöhykkeelle.
1. Nuijamaa
Nuijamaan pitäjästä yli puolet jäi rajan itäpuolelle, mutta itse kirkonkylä länsipuolelle. Raja teki sillä kohdalla mutkan, koska se oli määritetty kulkemaan Saimaan kanavan rannan lähellä noin kilometrin pituisen matkan. Siis silloisen vanhan kanavan, nykyinen uusi kanava kulkee kirkonkylän toiselta puolelta. Tällä kohtaa raja oli todella tarkkaan määritetty, se kulki siten että Saimaan kanava jäi Neuvostoliiton puolelle. Rajan ylitettyä kanavan rantaviivan toiselta puolelta jäi Neuvostoliitolle 12,4 m, sitten 16,3 m ja juuri ennen Nuijamaanjärveä 25,5 m leveä kaistale. Rajavyöhykkeen määrittämisessä oli omat ongelmansa. Koska asutusta oli niin lähellä rajaa, rajavyöhyke jäi kapeammaksi kuin missään muualla. Kirkolta rajaviivaan oli alle 300 metriä ja rajavyöhykkeen reuna kulki hautausmaan aidassa.
Onko Ylen toimittaja narsisti?
5 tuntia sitten
7 kommenttia:
Mikä Tapio Rautavaaran kappale mahtaa olla kyseessä? YouTube sanoo, että video ei ole käytettävissä.
Kartat ovat aina mielenkiintoisia ja siksi näitä tiedonpläjäyksiä jaksaa katsella aina uudestaan. Tarton rauhan rajaa pidän laillisena rajana minäkin. Tämähän on täysin puhdasta teoreettista spekulointia mutta jos Venäjä toteaisi että eiköhän panna välit kerralla kuntoon ja katsellaan tuo raja uusiksi (vanhaksi) niin varmaan on niin, että ei sitä ihan samanlaiseksi siellä Kannaksella kannattaisi laittaa. Ainakin Terijoki ympäristöineen on jo niin selkeästi Pietarin esikaupunkia.
Miksi muuten Kannaksesta käytettävä termi on nykyisin Karjalankannas? Minusta se ei yhdyssanana vaan soundaa oikealta.
Kiki Duracell: Noniin, linkki korjattu. Löytyi onneksi korvaava versio samasta kappaleesta.
Yrjöperskeles: Enpä tiedä mistä tuo yhdyssanamuoto on tullut, tökkii minuakin.
Mahtaisiko Jaska joskus ottaa kantaa ultrajuoksuna tunnettuun mielenterveyden häiriöön? Nyt kun Spartathlonin kolmosena oli upeasti suomalaisnainen.
Jos minulta kysyttäisiin päättävää kantaa Tarton rauhan rajojen palauttamiseen, olisin valmis antamaan Venäjän pitää Karjalan Kannaksineen (kyseinen maantieteellinen termi on omastakin mielestäni the Käsite™) ja Sallan alueen.
Petsamon alueestakin he saisivat pitää nikkelin, jota eivät kuitenkaan luovuttaisi sekä sen tuotannolla saastuttamansa erämaan, kunhan palauttaisivat Jäämeren rannikon Liinahamarin satamineen ja sinne kulkevan riittävän leveän kaistaleen.
Tälle kaistaleelle rakennettaisiin kaksikaistainen maantie ja kaksiratainen rautatie. Sataman oheen rakennettaisiin fasiliteetit tuottamaan öljyn- ja kaasunporauskalustoa Norjan Snøhvit-projektiin ja kaikkialle muuallekin maailmaan Tanskan salmien siltojen enää estämättä.
Ennen kaikkea Venäjä saisi näin sitä julistuksissaan niin pahoin kaipaamaansa turvallisuudentunnetta NATOa vastaan, kun sen luoteisin raja ei enää olisikaan NATO-Norjaa vaan ystävä-Suomea vastaan!
Halleluja! Kaikki voittaisivat...paitsi että Venäjä ei ilmeisestikään ole suhtautunut asiaan läheskään samalla tavoin sitten Suuren Kakkosrähinän päättymisen?
Joskus 1990-luvulla nousi jonkin asteinen kohu, kun Utsjoella oli saanut yhä enemmän kannatusta ajatus kunnan liittämisestä Norjaan.
Se ei johtanut mihinkään. Mutta karttaa katsoessani minulle tuli mieleen:
Olisiko Suomelle voitu järjestää menetetyn Petsamon korvaava yhteys Jäämerelle Norjan kanssa tehtävällä aluevaihdolla?
Ehkä se olisi tuolloin voitu tehdä niin, että Utsjoki olisi tosiaan luovutettu Norjalle, mitä sen asukkaat ilmeisestikään eivät olisi vastustaneet, mutta vastikkeeksi Norja olisi luovuttanut Suomelle Etelä-Varangin kunnan (norjaksi Sør-Varanger, saameksi Mátta-Várjjat), johon muun muassa Kirkkoniemi kuuluu. Mainittu kunta käsittää Varanginvuonon eteläpuolisen alueen Norjan Finnmarkin eli Ruijan itäisimmässä osassa ja on ainoa Norjan kunta, joka ulottuu Venäjän rajaan. Ja mikä kartalla pisti erityisesti silmään: Norjan puolella Etelä-Varangin ja Uuniemen (Unjárga) kuntien raja alkaa Suomen rajasta täsmälleen samasta kohdasta, jossa Suomen puolella Inarin ja Utsjoen kuntien välinen raja itäpäässään päättyy Norjan rajalle. Jos uusi valtakunnanraja olisi vahvistettu vanhojen kunnanrajojen mukaiseksi, se olisi sillä kohdin ja siitä Jäämereen saakka ollut jokseenkin suora.
Suunnilleen siinä kohdassa Suomen raja nytkin ulottuu lähemmäksi Jäämerta kuin missään muualla, paljon lähemmäksi kuin siinä kohdassa, josta Petsamon kieleke aikoinaan alkoi.
Tieyhteyskin Suomen puolelta Inarijärven pohjoispuolitse, Sevettijärven kautta Kirkkoniemeen on jo valmiina olemassa. Ehkä Rovaniemeltä Kirkkoniemeen pitäisi rakentaa myös rautatie, jonka pohjoisosa kulkisi tuon mainitsemani tien vierellä.
Voitaisiinko tällaista aluevaihtoa kenties perustella silläkin, että melkoinen osa Kirkkonummen asukkaista on suomalaisia, ns. kveenejä.
Ano: Enpä taida, kun ei ole noin pitkästä kokemusta. Oli kyllä yllätysnainen mitalilla, olin odotellut Noora Honkalan voittoa tai mitalia muutaman vuoden sisään.
Qroquius Kad: Missä venäläinen sotilassaapas on tallannut jne... mutta toisaalta, sillä perusteella voisivat vaatia Pariisiakin itselleen. Tosin Venäjällä on niin paljon musulmaaneja jo itsellään, että tuskin enää sitä huolisivat.
Ano: No tuo olikin uusi idea. Mutta luulen että kaatuisi Norjan lakikirjaan, eihän ne onnistuneet luovuttamaan Suomelle edes Haltin huippua.
Lähetä kommentti