Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Avoin kirje Hesarin toimittajalle

Arvoisa toimittaja Ilkka Malmberg

Me emme tunne toisiamme. Tästä huolimatta tuntuu kuin kirjoittaisin vanhalle tutulle, kun lähestyn tällä tavoin toimittajaa, jonka kirjoituksia olen ihaillen lukenut vuosikausia.

Oma suhteeni sanomalehteen alkoi jo lapsena. Heti lukemaan opittuani aloin lukea lehteä ennen kouluun lähtöä ja siitä lähtien se oli uskollinen seuralaiseni aamukahvin yhteydessä kaikki nämä vuodet. Aluksi luin tietysti Synnyinmaakunnan Lehteä, joka oli ainoa kotiin tuleva lehti. Helsingin Sanomatkin tuli satunnaisesti tutuksi. Niinpä muutettuani opiskelupaikkakunnalle päätin tilata Hesarin. Kahdesta syystä. Ensinnäkin, Opiskelukaupungin Uutiset ei minua kiinnostanut, koska pidin korkeintaan 50-50 todennäköisyytenä, että valmistuttuani kyseiseen maakuntaan jäisin. Toiseksi, Hesari tarjosi edullista opiskelijatilausta, johon päätin tarttua.

Tuolloin minulle kävi tutuksi myös Ilkka Malmberg. Pidin tavasta, jolla toimittaja asioita käsitteli, suorastaan kadehdin nasevaa ja sujuvaa ilmaisua. Vuodet vierivät, valmistuin ja muutin paikkakuntaa parikin kertaa. Hesari seurasi mukana, välillä aina uuden kotipaikan lehdellä täydennettynä. Vähitellen opin tunnistamaan tietyn kirjoitustyylin niin hyvin, että parin ensimmäisen lauseen jälkeen saatoin sanoa mielessäni että jaahah, se on taas Malmberg asialla. Tarkistin nimen ja ani harvoin huomasin erehtyneeni. Oikeaan osuttuani nojauduin rennosti taaksepäin ja aloin nautiskella. Vuosien varrella elin mukana juttusarjat Tuntemattomasta sotilaasta, Seitsemästä veljeksestä ja ties mistä. Hehtaarin kehitystä seurasin ahmien artikkelit ja visioiden jokaisen muutoksen päässäni. Sukunimistä kertova juttu numerossa 9/2010 sai minut hurahtamaan totaalisesti ja kirjoittamaan siitä kaksiosaisen artikkelin blogiini.

Valitettavasti nautinnossa oli kitkerä mausteensa. Siinä missä nautin Malmbergin ja muutaman muun erinomaisista reportaaseista, Hesarilla oli erinäisiä toimittajia jotka tuntuivat ajavan omaa agendaansa. Näinhän lehdessä on kuitenkin käsittääkseni aina ollut, etenkin kulttuuriosastossa. Edwin Laineen muistelmissa on mainio kertomus Kari Suomalaisen näytelmästä Hirttämätön lurjus, jonka Hesarin kulttuuriosasto henkilökohtaisena kostona tyrmäsi. Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmat avasi tilannetta osaltaan, myös syistä miksi Karin kaltainen legenda savustettiin ulos. Vähitellen agendan ajaminen levisi koko toimitukseen. Alkuvuosina sen vielä jotenkuten sieti, kun maahanmuuton haitallisen klusterin riesat olivat vielä vähäiset. Mitä selvemmäksi haitat tulivat, sitä hullummaksi Hesarin pääkirjoitukset ja kolumnit tuntuivat menevän. Viimeisen viiden vuoden aikana aamukahvilta poistui yhä useammin vihainen, Hesarin paperinkeräykseen nakannut mies. Toimittajien todellisuus ja reaalimaailma ei tuntunut kohtaavan.

Toisaalta tämä ei ollut minulle suuri yllätys. Olen ollut paljon tekemisissä ammattikunnan kanssa ja nähnyt, kuinka toimittajien ylimielisyyden ja ammattitaidon osamäärä on suurempi kuin missään muussa tuntemassani ammatissa. Tutuiksi toimittajat ovat tulleet muutenkin, mutta myös monta juttupalkkiota on monesta eri lehdestä tullut kuitattua. Yhdelläkin päätoimittajalla oli epämiellyttävä tapa muuttaa juttuja kielellisesti huonommiksi, joka pari kertaa johti asiavirheeseen. Lopetin kyseiseen lehteen kirjoittamisen. Itse vihaan julkisuudessa olemista, mutta olen siitä huolimatta olosuhteiden pakosta joutunut silloin tällöin haastateltavaksi. Kovin montaa kertaa en ole virheetöntä lainausta nähnyt. Aika harvoin nekään asiat, jotka itse paikalla olleena hyvin tietää ja on nähnyt, ovat lehdessä oikein.

Elin vuosikausia toivossa, että Hesari muistaisi juurensa Päivälehtenä, joka perustettiin nimenomaan suomalaiskansallisten äänitorveksi ja joutui tämän takia useampaan kertaankin ilmestymiskieltoon suuriruhtinaskunnan aikana. Iloitsin muutamien hyvien toimittajien kirjoituksista ja niiden lisäksi satunnaisista valonpilkahduksista. Lopulta Hesarin linja ylitti sietokykyni. Tein raskaan päätöksen ja lakkautin tilauksen. Pelkäsin vieroitusoireita kuin mikäkin nikotinisti. Toisin kävi. Minkäänlaisia ongelmia ei tullut. Otin aamuisin muuta luettavaa ja olin huomattavasti paremmalla tuulella, kun ei tarvinnut lukea - niin no, kuten eduskunnassa pitää sanoa, muunnettua totuutta.
Vanhan nikotinistin tapaan lankesin kyllä vielä kertaalleen. Ei, en tilaukseen enkä edes irtonumeron ostoon. Vapaapäivänäni käytin auton määräaikaishuollossa ja pitkämatkalaisena jäin odottelemaan. Siellä tartuin vapisevin käsin Hesariin. Eikä lehti pettänyt. Heti etusivulla mainittiin nimeltä eräs kunta ja kehuttiin sen olevan humanitaarisen maahanmuuton menestystarina. Yhden kerran olen kyseisen kunnan maahanmuuton kanssa joutunut tekemisiin ja kokemus oli erittäin ikävä. Eipä jäänyt tilauksen lopetus harmittamaan.

Ja Hesarin linja jatkuu. Tosin toimituksessakin alkaa levikin romahdus ilmeisesti hieman hermostuttamaan. Ainakin päätellen siitä, miten siellä reagoitiin, kun jäätiin rysän päältä kiinni yhden oleellisen sanan poistosta jo nettisivuilla julkaistusta artikkelista. Alkoi välittömästi operaatio, jossa puhuttiin "vastuullisesta sananvapaudesta" ja hyökättiin "netissä riehuvaa naisvihaa vastaan". Tuli etsimättä mieleen "neuvostovastaisuus" ja se, mahtoiko yksikään joukkoraiskanneista somaleista olla varsinainen nettiaktiivi.

En voi käsittää, mitä lehtenne kuvittelee saavuttavansa tuolla linjallaan. Kuka tästä on antanut määräyksen ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä? Onko teillä semmoinen käsitys, että ihmiset ovat masokisteja? Luulisi keskustelupalstanne moderaattoreiden kertoneen palautteen sävyn. Tosin olen kuullut, että palstalla linja on löystynyt ja nykyisin päästetään humanitaariseen maahanmuuttoon nuivasti suhtautuvia kommentteja jopa läpi. Ehkä tämä alkaa näkyä toimituksellisessakin linjassa... no ei, joku raja minunkin optimisimillani. Aivan kirkkain silmin minullekin on henkilökohtaisesti media-ammattilainen vakuuttanut, että levikkikäyrän erehdyttävästi lehmän häntää muistuttava muoto johtuu vain ja ainoastaan netistä. Niin no, tavallaan siinä mielessä totta, että nykyään ihmisiä on huomattavasti vaikeampaa sahata silmään monopolin puuttuessa. Mutta kyllä minä lehden tilaisin uudestaan, jos se olisi suomalaiskansallinen tai paremman puutteessa edes puolueeton.

Teen pienen ehdotuksen. Miten olisi artikkeli, joka käsittelisi humanistisen maahanmuuton todellista hintalappua? Enkä tarkoita tällä ainoastaan sitä, kuinka paljon rahaa kuluu siihen, että 90 % tietyistä maahanmuuttajaryhmistä elää täysin valtion kustannuksella ja siitä 10 % työssäkäyvistä ylivoimainen enemmistö työskentelee tulkkeina tai kansanryhmäänsä erikoistuneina sosiaalityöntekijöinä, joilla ei olisi mitään käyttöä suomalaisessa yhteiskunnassa ilman haittamaahanmuuttoa. (Sivumennen sanoen, ensimmäinen havahtumiseni median vääristelyyn tuli kymmenisen vuotta sitten, kun Hesari esitteli humanitaarisen maahanmuuton menestystarinana juuri tällaisen työntekijän tajuamatta ironiaa.)
Tarkoitan tällä sitä, että lasketaan hintalappu myös sille, kuinka paljon haittamaahanmuutto aiheuttaa epäsuoraa vahinkoa maallemme. Mikä on sen hinta sille entiselle työkaverilleni, jota kiintiöpakolainen kamautti kesken kävelyn takaraivoon ryöstötarkoituksessa? Mikä on sen hinta sille lapsuudenystävälleni, jonka somali yritti raiskata? Mikä on sen hinta sille kaverini ala-asteella työskentelevälle opettajavaimolle, joka yrittää pitää häiriköiviä afrikkalaisia kurissa? Mikä on sen hinta sille tuttavalleni, jonka koti tuhoutui kurdin sytyttämässä murhapoltossa? Kaikki esimerkit ovat tosia.
Kyse on siitä, mitä haittamaahanmuutto tekee kansalliselle hyvinvoinnillemme. Sen suoranaiset kustannukset ovat jo valtavat, mutta piilevät sivukustannukset saattavat olla vielä suuremmat. Kuinka paljon maksavat terveydenhuolto ja sairauspoissaolot pahoinpitelyn uhrille? Voiko raiskatuksi tullut tai edes yrityksen kohteeksi joutunut nainen enää koskaan olla tasapainoinen ihminen? Miten paljon huonomman koulutuksen saavat ne suomalaislapset, joiden koululuokassa ei ole ollut työrauhaa ja tasoa on jouduttu laskemaan? Näiltä kaikilta kustannuksilta olisi vältytty ilman haittamaahanmuuttoa. Ja ennen muuta - mitä tämä on tehnyt kansalliselle, keskinäiselle luottamuksellemme, jonka ansiosta Suomi on noussut Euroopan takapajulasta hyvinvointivaltioksi? Kulunut fraasi on "Suomi ei ole enää lintukoto", kun pitäisi kysyä, MIKSI Suomi ei ole enää lintukoto ja MIKSI Suomea yritetään väkisin viedä yhä kauemmas lintukodosta?

Rasistia minusta ei saa tekemälläkään. Olen koettanut blogissanikin antaa ohjeet siitä, miten maahanmuuttaja Suomeen sopeutuu. Pelkään vain pahoin, että median ongelmien peittely toimii painekattilan tavoin. Jonain päivänä paine purkautuu, ja mitä tiukemmin venttiili on puserrettu kiinni, sitä rajumpi tulee olemaan reaktio. Ehkä median pitäisi kantaa todellinen vastuunsa ja tuoda ongelmat esiin sen sijaan, että se noudattaa "vastuullista tiedonvälitystä" niitä peitellen.

Haluan lämpimästi kiittää toimittaja Ilkka Malmbergiä menneistä vuosista. Toivon, että Helsingin Sanomat pysyy pystyssä vielä ne muutamat vuodet, joita eläkkeeseen on matkaa. Olisi kovin surullista, jos hieno ura päättyisi lehden lakkauttamiseen. Olisin mielelläni lukenut juttuja vielä nuo vuodet, mutta valitettavasti lehden yleinen linja riittää kompensoimaan sen helmet.
On harmittavaa, että suhteemme on päätyttävä tällä tavalla. Onneksi kaapin pohjalle on säästynyt vino pino vanhoja Kuukausiliitteitä. Ikävän yllättäessä voi niiden seurassa hypätä matkalle Kaija Saariahon musiikin ymmärtämisyritykseen tai rahtilaivan kyytiin poikki Atlantin valtameren.

Hyvää jatkoa ja terveyttä tuleville vuosille toivottaen

Jaska Brown

P.S. Lopuksi erinäisiä linkkejä muutamiin kirjoituksiin, joissa olen käsitellyt Helsingin Sanomien tekemiä monikulttuurisuuden ylistyksiä.

1. Kuinka Optulan tutkimus maahanmuuttajien moninkertaisista rikosluvuista käännetään osoitukseksi rehellisyydestä
2. Suomi-kuva ulkomailla - miten tehdä kaikkia sääntöjä rikkova tilastollinen tutkimus
3. Kuinka Kuukausiliite yrittää väkisin tehdä somaleista suomalaisia
4. Tahatonta huumoria artikkelien sijoittelussa
5. Miten HS onnistuu kääntämään tutkimustulokset päälaelleen
6. Kuinka toimittajan lähdekritiikki kytkeytyy pois päältä, kun on sopiva tilaisuus
7. Linnanmäen painimaaottelu
8. Mamujen ahtaat asuinolot verrattuna Suomen rakentajiin

Jatkan edelleenkin Hesarin arvostelua, jos aihetta ilmenee. Ainakaan toistaiseksi Bloggaussota ei ole alkanut.

30 kommenttia:

RH kirjoitti...

"Haittamaahanmuutto".
Hyvä sana. Nyt voi erottaa toisistaan hymut ja hamut.

Professori kirjoitti...

Katsoin nuo linkittämäsi ohjeet maahanmuuttajalle. Toivoisin HS:n toimittajienkin lukevan ne ajatuksella ja käyttävän koko mediavaikutusvaltansa niiden saattamiseksi maahanmuuttajien kotouttamispyrkimysten ohjenuoraksi.

Anonyymi kirjoitti...

Etelä-Suomen totuus (Pravda/Hyysäri) on vaikenemisessa jo oma legenda.

Pohjoisen Suomen ja koko valtakunnan ns. riippumaton keskustalainen tabloidlehti on toinen naurettavuuksiissaan tuossa moku-kiihkossa ja etnisen värinän kehuissaaan.

Siellä toimituksessa kommentointi joko 1) suljetaan ensisijaisesti tai 2) ilmaantuu kesken ketjun "viesti poistettu" taikka 3) niitä kommentteja ei edes moderoinnissa päästetä läpi.

Onneksi en tilaa kumpaakaan ja voivat mahdollisine tulevine lukuoikeuksineen minun puolesta mennä vaikka sen maksumuurin taakse. Tähän peukku.

heppa

Historix kirjoitti...

"Ja ennen muuta - mitä tämä on tehnyt kansalliselle, keskinäiselle luottamuksellemme, jonka ansiosta Suomi on noussut Euroopan takapajulasta hyvinvointivaltioksi?"

Esität kysymyksen, jota olen itse paljon pohtinut. Mielestäni haittamaahanmuutto on rikkonut suomalaisten välisen solidaarisuuden, yhteenkuuluvuuden tunteen ja luottamuksen. Kansa on jakautunut vähintään kolmeen leiriin: haittamaahanmuuton innokkaisiin puolustajiin ja toisaalta vastustajiin. Välissä on ns. vaalikarja, jota asia ei oikein kiinnosta. Haittamaahanmuuton puolustajat yrittävät jatkuvasti aivopestä heitä, aivan kuten kirjoituksessasi osoitat Hesarin toimivan.

Pahinta on, että poliisista on tullut puolensa valinnut poliittinen toimija. Se ei muuten sitten ole suomalaisten puoli, kysykää vaikka Mikko Paaterolta. Ruotsin tiellä olemme ja saman kohtalon edessä näemmä.

Mitä Hesariin tulee, niin kokemuksemme ovat perin samanlaiset. Itse tosin lopetin Hesarin tilauksen ja säännöllisen lukemisen jo yli kymmenen vuotta sitten. Toimituksen linjanmuutos näkyi jo silloin varsinkin alati lisääntyvän feministisen valehtelun lisääntymisenä.

Niin, se Kuukausiliitteen matkakertomus reissusta Atlantin yli kauppalaivassa, jep, se on visusti tallessa muistona onnellisimmista ajoista.

Kumitonttu kirjoitti...

Keskeinen syy printtimedian laskuun on globalisaatio ja digitalisaatio. Kansainvälinen kilpailu laskee hintoja myös tiedonvälityksessä. Esimerkiksi suomalaiset kouluammuskelijat julkaistiin nimineen ulkomaisissa medioissa ennen suomalaisia. Onhan se älytöntä. Itse sain paheksuntaa kertoessani, että ulkomailla epäillään suomalaista poikaa verkkoiskuista Israelia vastaan.

Suomalaismedia voi yrittää leikkiä koko maailman moraalinvartijaa, mutta lukijat maksavat vain niistä uutisista, jotka ovat heidän mielestään rahan arvoisia. Lehden on siis pakko kirjoittaa niistä aiheista, jotka lukijoita kiinnostavat. Jos ne yrittävät ottaa isällisen holhoavan otteen lukijoistaan, fiksuimmat lopettavat tilauksen.

Sama jutti on politiikassa; poliittinen eliitti yrittää todistella, että aikuinen suomalainen ihminen ei kykene elämään ilman rajoituksia. Median osalta rajoittamispyrkimykset ovat epäonnistuneet, politiikan puolella Jytky antoi viitteitä tulevasta. Valitettavasti yli puolet äänioikeutetuista on riippuvaisia valtiosta (Curley-ilmiö), joten siitä ei päästä yhtä helposti eroon kuin Hesarista.

Mutta taudinkuva on siis molemmissa sama.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Meillähän lopetettiin kyseisen aviisin tilaaminen jo noin kymmenen vuotta sitten. Muistan silloin 1990-luvun puolessa välissä, kun Nyt-liite alkoi ilmestyä tuumineeni, että varsinainen Helsingin Sanomat pyrkii olemaan vielä sanomalehti, mutta Nyt-liite viettää jatkuvaa loputonta hippikesää. Vuosikymmenen lopulla aloin muistella 1980-luvulla lukemaani Kansan Uutisten Viikkolehteä, ja hoksasin, että se oli journalistisesti huomattavasti parempi ja näkemyksiltään tasapuolisempi kuin Helsingin Sanomat. Ja nyt puhutaan noin vuodesta 1999. Loppu onkin historiaa. Suomessa on sinänsä hyvin vääristynyt tilanne, sillä meillä ei ole kuin yksi valtakunnallinen sanomalehtilehti. Niitä tarvittaisiin vähintään kaksi, mieluummin kolme. Tai niin no, Maaseudun Tulevaisuushan on valtakunnallinen lehti, mutta sitä tilaa pääosin vain maanviljelijät.

Topalassu kirjoitti...

Lopetin Hesarin aamulukemisen jokusen vuosi sitten ja samalla vähensin muutenkin uutisten seuraamista murto-osaan entisestä. Huomasin, että aamu lähtee vähän mukavammin käyntiin, kun ei lue mitä kaikkea pskaa on taas tapahtunut.

Tässä linkissä on luettavissa Rolf Dobellin lyhennelty essee uutisten turhuudesta, minusta näkökulma on mielenkiintoinen, koska aina on hoettu kuinka uutisten seuraaminen on niin hienoa, hyödyllistä ja edistyksellistä yms.
News is bad for you


Ironmistress kirjoitti...

Eroa Erkosta -sivusto heilahti vuosia sitten täälläkinpäässä.

Juoni kirjoitti...

En voi käsittää, mitä lehtenne kuvittelee saavuttavansa tuolla linjallaan. Kuka tästä on antanut määräyksen ja ennen kaikkea, miksi ihmeessä?

Vielä eläessään arvatenkin omistaja Aatos Erkko, joka onnistui ainankin suurelta yleisöltä salaamaan oman juutalaisuutensa melkoisen hyvin.

Becker kirjoitti...

Minunkin suhteeni Hesariin oli hyvinkin kuvatun kaltainen. Tosin lukemisen lopetin jo noin 20v. sitten kun epäilin aamukahvin ja diisselin (Punainen Nortti) yhdistelmän aiheuttavan ärtyneisyyttä, mutta pian ilmenikin että se oli Hesari.
Odotin myös jonkinlaisia vieroitusoireita, mutta eipä niitä tullut,

Tuntemukseni ovat muuten olleet hyvinkin samantapaiset blogin kirjoittajan kanssa.

Nyt on diisselikin jäänyt pois. Siitä tuli jonkin verran vieroitusoiteita. Kahvista en luovu niinkauan kun hengissä olen.

Jaska Brown kirjoitti...

Sanna: Kiitoksia, epäilen että tuo on tarttunut päähäni jostain muualta, vaan en muista mistä. En minä itse osaisi noin osuvaa ilmaisua "haittamaahanmuutto" keksiä.

Professori: Saamme nähdä. Olen lähettänyt tämän tekstin myös toimittajan itsensä sähköpostiin, mutta hän on tällä hetkellä lomalla. En tietenkään julkaise hänen - mahdollista - vastaustaan täällä, mutta kerron kyllä tuliko vastaus, ellei hän sitä erikseen kiellä.

Anonyymi: Kuten totesin, viime aikoina kommentoinnin moderointi on ilmeisesti muuttunut löysemmäksi ja mielipiteiden ohella myös faktoja on päästetty läpi.

Historix: Näinpä. Ongelma on tosiaan se 80 % karjaa, jolla ei ole muuta tietolähdettä kuin media.

Kumitonttu: Ja tästä seuraava median kiire: paras uutinen on julkaistu uutinen.

Yrjöperskeles: Hulluushan Hesarissa alkoi varsinaisesti siitä, kun Usari lakkasi ilmestymästä.

Topalassu: Hyvä essee ja olen tosiaan huomannut vitutuksessa selvää vähenemistä. Ei tosin poistumista, mutta tällä kertaa se aiheutuu sentään faktoista eikä mokutuksesta.

Ironmistress: Minä sinnittelin aika pitkään, mutta lopulta kyllästyin.

Juoni: Kuten totesin, en voi käsittää. Enkä varsinkaan sitä, että juutalaisyhteyksillä haetaan muslimeita maahan. Vai onko kyseessä sittenkin kieli poskessa kirjoittamani salaliitto.

Becker: Hesari on huono huume. Siitä saa pahat tripit eikä se aiheuta edes riippuvuutta.

Juoni kirjoitti...

https://www.youtube.com/watch?v=5jl-OJJVAEg


Hmmm....

Jaska Brown kirjoitti...

Juoni: Miten sekaisin voi päästään olla? Tuo videon nainen pisti standardit uusiksi.

Kari Rydman kirjoitti...

Kertomuksesi voisi olla yksityiskohdiltaankin minun. Ilkka Malmberg oli minunkin suosikkini. Eroni Hesarista kävi digilehden tilauksen kautta. Huomasin että sekin ärsytti sen verran että luin digilehteä kerran pari viikossa. Ei siis kannattanut jatkaa. Joku harva vielä ihmettelee miksi en lehteä lue. Vastaan aina että hukkasin pinsettini jonnekin. Kaipaan yhä Uutta Suomea, vaikka sen loppuvuodet olivatkin melkoista hurlumheitä.

Anonyymi kirjoitti...

HS:a ei suotta Pravdaksi kutsuta. Tosin itse olen ollut kyseisen aviisin suhteen huomattavan skeptisillä linjoilla jo reilusti toistakymmentä vuotta. Eipä toki niin, ettenkö olisi itsekin muuttunut muutaman viime vuoden aikana entistäkin nuivemmaksi ja skeptisemmäksi sen suhteen. Sitähän se teettää, kun ei ole varteenotettavaa valtakunnallista kilpailijaa, vaan saadaan huseerata liki monopoliasemasta käsin. (Myös Maaseudun Tulevaisuus, jota sinänsä luen huomattavasti mieluummin, on toki valtakunnallinen, mutta keskittyy lähes yksinomaan maaseudun asioihin, siinä missä Pravda on ihan ennen kaikkea juuri sen Suomen lehti, joka näkyy Stadionin tornista, joten ne eivät erityisemmin kilpaile samasta lukijakunnasta.)

-G-mies-

Juoni kirjoitti...

Miten sekaisin voi päästään olla? Tuo videon nainen pisti standardit uusiksi.


Niin ja kyseessähän siis ei ole vain tämä nainen, vaan juutalaiset ovat todella perustaneet kansainvaelluksia tukevan säätiön Ruotsiin.

Tom Kärnä kirjoitti...

En ole valitettavasti koskaan maksanut Hesarin lukemisesta killinkiäkään, joten en ole sitä voinut lopettaakaan. Takavuosina tulin silti enemmänkin lukeneeksi sitä.

Pienenä aloitin sen lukemisen sarjakuvaosastosta. Nyt vanhana ja vaivaisena luen siitä taas pelkästään sarjakuvia. Tämä johtuu osittain kyllä maksumuuristakin.

Jaska Brown kirjoitti...

Kari Rydman: Onhan Hesarissa pari muutakin hyvää toimittajaa, Unto Hämäläinen nyt ainakin. Eikä urheilutoimituskaan ole pahasti päästään vialla. Nyt-liitteen jätin kokonaan mainitsematta, se ei edes sen vertaa ansaitse.

G-mies: Meille tuli jokin vuosi sitten Maaseudun tulevaisuus vähän aikaa, kun oli jokin erikoistarjous. Asiallinen lehti, mutta siitä puuttui sellainen taustoja valottava journalismi, jota Hesarissa on - tosin nykyään liiaksi värittyneenä tilauksen jatkamista ajatellen.

Juoni: Aina kun luulee ettei mitään hullumpaa voi olla, niin huomaa erehtyneensä.

Tom Kärnä: Joo, kyllä Fingerpori & Viivi ja Wagner olivat Malmbergin ohella se toinen syy, että tilaus jatkui niinkin pitkään.

Ironmistress kirjoitti...

Juoni: Niin paljon älykkyyttä ja niin vähän viisautta.

Nils- Aslak kirjoitti...

Samaa mieltä Ilkka Malmbergistä; loistava sanomalehtimies!

Samaa mieltä hesarista.

HS: n Sunnuntaisivujen päätoimittaja Laura Saarikoski kirjoitti muutamia vuosia sitten "lasten hyväksikäyttö on yleistä saamelaisten ja lestadiolaisten keskuudessa". Ja ilman mitään tilastoja. Lappalaisena ollessani se loukkasi minua.

Samassa läpyskässä oli iso juttu lestadiolaisten lasten hyväksikäytöstä tehdystä tutkimuksesta.Siinä naistutkija kertoili erilaisista tapauksista. Jossain sivulauseessa tutkija kuienkin mainitsi, ettei lasten hyväksikäyttö ole lestojen keskuudessa sen yleisempää kuin muillakaan kansanryhmillä.

Juoni kirjoitti...

Niin paljon älykkyyttä ja niin vähän viisautta.

Hui hai.

Tarkoituksellista pienen populaation harjoittamaa enemmistön rivien hajoitusta.

Suomenruotsalaisilla tuntuu olevan hiukan samaa taipumusta arvatenkin samoista syistä johtuen.

Ironmistress kirjoitti...

Pahimmin juutalaiset itse siitä kansainvaelluksesta ovat kärsineet. Se kertoo hyvin vähäisestä viisaudesta.

Ironmistress kirjoitti...

Erkon suku on kyllä aivan perusluterilaista, eikä Aatos Erkko tiettävästi ollut ympärileikattu. Aatos Erkon äiti, Violet Sutcliffe, oli kastettu anglikaani.

Näin yleensä juutalaiset eivät niinsanotusti voisi vähempää välittää, onko joku shegetz tai shiksa äitinsä puolelta juutalainen. Ja sama kääntäen: jos joku juutalainen käy kasteella, hänelle on perinteisesti pidetty hautajaiset ja häntä on sen jälkeen kohdeltu kuin kuollutta. Eli se siitä salaliitosta.

Juutalaiset ovat äärimmäisen onnistuvia yksilöinä, mutta porukkana he eivät ole saaneet aikaan yhtään mitään. Hellurei, jos he eivät ole saaneet edes yhtään lätkäjoukkuetta NHL:ään kasaan omistaan, niin miten he kykenisivät mihinkään maailmanlaajuisiin salaliittoihin?

Anonyymi kirjoitti...

"Juutalaiset ovat äärimmäisen onnistuvia yksilöinä, mutta porukkana he eivät ole saaneet aikaan yhtään mitään."

No tuota ei ehkä kannata sanoa Israelin armeijalle... ;)

Mutta joo, salaliittoteorioihin nyt kannattaa sinänsä suhtautua enempi sillä asenteella että ottiatuota ja jyrkkä ehkä. On kieltämättä totta, että juutalaisilla tuntuisi olevan lukumääräänsä nähden yliedustus paitsi nobelistien, myös kaikenmaailman kajahtaneiden humpuukioppien, radikalismin (Venäjän vallankumous, anyone?) sun muun turbohörhöilyn parissa.

En sitten osaa sen tarkemmin sanoa, mistä moinen mahtaa johtua, mutta ehkä pitkään jatkuneet sukulaisavioliitot (josta ikävämpi ihminen voisi käyttää epäystävällisempääkin ilmausta) ovat osaltaan johtaneet siihen, että esim. aspergerin syndroomaa ym. neurologisia poikkeamiakin taitaa olla tavallista enemmän, ja se voi omalta osaltaan aiheuttaa tuollaista enemmän tai vähemmän ekstravaganttia käytöstä. Tuskinpa siihen vielä sinällään sen kummempaa "Suurta Suunnitelmaa" liittyy.

-G-mies-

Jaska Brown kirjoitti...

Nils-Aslak: Olisi kovin miellyttävää, jos media suhtautuisi lestadiolaisiin samalla tavoin kuin muihin uskonnollisiin vähemmistöihin. Ja vielä miellyttävämpää, jos se suhtautuisi tiettyihin uskonnollisiin vähemmistöihin samoin kuin lestadiolaisiin. Minulla ei ole lessuista lainkaan huonoja kokemuksia, paitsi että en liiemmin pidä sakin huumorintajuttomuudesta. Kerran olin lessuhautajaisissa ja huvitti suunnattomasti se ulkokultainen tekopyhyys. Solmiota ei saanut pitää, kun se olisi koreilua. Vaan enpä ole koskaan nähnyt niin viimeisen päälle siistejä pukuja ja tahrattomia autoja.

Juutalaiskeskustelusta: Saattaapa olla tai sitten ei. En tiedä, en kommentoi.

Jaska Brown kirjoitti...

Tiedoksi lukijoille.

Lähetin heti tekstin julkaistuani sen sähköpostitse Ilkka Malmbergille. Hän oli juuri tuolloin viikon poissa toimituksesta, mutta on nyt lähettänyt ystävällisen vastauksen viestiini. En julkaise sitä tässä, koska se olisi hyvien tapojen vastaista.

Kiitän kuitenkin myös näin julkisesti toimittajaa hänen ystävällisyydestään ja vaivannäöstään. Erityisesti arvostan sitä, että hän vastasi nimimerkille, vaikka Hesarin linja onkin se, että vain omalla nimellä kirjoitetaan.

Kuten olen todennut, kirjoitan nimimerkillä siksi, että
1) en osallistu julkiseen keskusteluun omalla nimelläni niistä asioista, joista nimimerkillä kirjoitan - tai tarkemmin sanoen en keskustele nimimerkillä niistä asioista, joista omalla nimelläni olen joskus julkisuudessa ollut.
2) joutuisin mahdollisesti työelämässä ongelmiin, jos haittamaahanmuuttokriittinen julkaisutoimintani kävisi ilmi. Sana "mahdollisesti" on tuohon lauseeseen ilmestynyt vasta vajaa pari vuotta sitten. Kun aloitin bloggaamisen 2009, minut olisi ristiinnaulittu. Niin paljon on ilmapiiri tässä maassa muuttunut. Mistä kiitokset toissijaisesti kaikille nuiville bloggareille ja valitettavasti ensisijaisesti kaikille rötösteleville haittamaahanmuuttajille, jotka ovat avanneet suuren yleisön silmät.

iH kirjoitti...

Körttien herätysjuhlille olen haaveillut meneväni jos se sallitaan. Kehuttua kuultuna. Raitis nuoriso on tulevaisuutemme turva ja voimavara, kuulkaa te etevät ja hengessä arvoisat joskin virtuoosimaiset sanannäprääjät. Me siis, kaikki me! On se onni ettemme ole kuin nuo tuolla alhaalla...

:)

iH kirjoitti...

Voi vietävän Becker.

Nyt jo tempun teit. Nythän ne sen heikkouden hoksaa! Tämän maan ainoa huume, ja sinä-sinä senkin kelmi paljastat. Nytpä tiedä huutia.

Oottakaapa kolme vuotta. Saattepa nähdä. Kahvista löytyy vaikka hurumykky kaikkea epäilyttävää. Tämä on totinen paikka ja tietää Sotaa jos tämän huushillin kaffepannun tiktaattorille tulee joku harhainen kasvioppia ymmärtämätön teknobiologian erityiskonsulentti ynnä sosiaalipummologian dosentti esittämään että pahe, paheet pois ja oitis! Paha, paha setä! Tuomiolle, rutales.

Ne joutavat keinoideoiden siementäjät!
Nuo valkotakkiset cosa nostrineen.
Varrsstalla pieksen ja piupau-puin!

Salaisuudet haltuun ja hiljaa. Polta sikari! Pane palamaan. Käytä taiten, tupruttele ja näytä uljaalta.

Terveenä hautaan, hähä! Hajuton ja mauton, haihtuu tuuleen, siinä nykyraitis...

Pienet paheet pitää isot paheet poissa ja ihmisen/miehen kurissa.

Kissalle voi repia suikaleita vatiin, hesari on hyvä. On niitä parempiakin. Kipsiä, ripaus klorikalkkia ja sahanmuhaa. Säilytetään viileässä, pimeässä, pinoamatta. Eräitä yhtymäkohtia Sanoma-yhtiöiden toimittajakouluun on.

Lukekaapa NY Timesia. Mallikkaat sivut.
Herald Tribunekin meni jo...
Ylen soisin skarppaavan.
Sanokaas hyvä ruotsalainen lehti, ei DN?

Kapitalismi se taitaa vedellä viimeisiään?
Mikäs valistus nyt saadaan?

iH kirjoitti...

Ollaanko jo kysytty Tom Packalenilta tästä, ystävällisesti tiedustelee hän?

Paatero, kaikella kunnioituksella -joka yleensä tarkoittaa halveksuntaa tai tylyyttä mutta on vilpitön nyt - ei ole tunnettu lämminhenkisistä ja läheisistä väleistään mediaan. Enemmänkin poliisien poliisi. Poliisi ei tietenkään saisi kaalimaahan päästä, vartijaksi pitää panna muu taho. Jos nyt eduskunta on yhden tai kaksi, jopa kolme poliisia kansan mielestä ansaitseva niin oikein se on. Mikäli näkyy merkkejä kovemmista otteista tai raaistumisesta tulee poliisin voimavaroja lisätä, selvää kauraa.
Näkisin hyväksi että viipeellä, ajatus on tietenkin ikävä. On nimittäin hyvin vaikeaa kitkeä pois poliisiyhteiskunnan aikaansaamia hankaluuksia.

Voisi tietysti olla hyvä lisätä perusteellisesti onkaa pannuun. Jospa jo 5-vuotiaana esileikkikoulun tyyppiseen poliisikouluun, siihen sitten komisariuslinja 13 - 16 vuotiaana, intistä lisäpisteitä muttei pakollinen. Näin olisi edukseen kansamme etevin puoli. Eikö?

Anonyymi kirjoitti...

Sangen satunnaisen lukijan kommentti: jospa kaikki kirjoituksesi olisivat yhtä kunnioittavaan sävyyn ja yhtä hyvällä suomen kielellä! Ei niin, ettäkö muissa teksteissäsi olisi sinänsä moitittavaa, mutta ilmaisut kuten "ungabunga" särähtävät korvaan rasistissävytteisinä. Liene olen äärimmäisessä marginaalissa siinä, että pidän blogia jokseenkin rasistisena, mutta jatkan etenkin trivia-päivitysten lukemista innolla. Hyvää kesää ja pian koittavaa juhannusta!