Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


torstai 13. maaliskuuta 2014

Tyypilliset stereot

Jokainen joka ei nyt ole täysin tynnyrissä elänyt, on takuulla törmännyt väitteisiin siitä, millaiset paineet media asettaa kasvaville tytöille. Etenkin ulkonäköpaineet, joiden syntipukiksi kelpaa hyvin ikoninen Barbie-nukke. Eipä tarvitse paljon googletella, kun löytää esimerkkejä suoranaisista mielenosoituksista barbeja vastaan. Naiset valittavat median antavan kuvan, että jokaisen tytön on oltava tiimalasivartaloinen ja viimeisen päälle laitettu.

Onhan valituksissa aihetta, ei siinä mitään. Mutta toisin kuin luullaan, eivät ulkonäköpaineita aiheuta miehet vaan toiset naiset. Kysykää huviksenne keneltä tahansa mieheltä, kykeneekö hän mainitsemaan viimevuotisista itsenäisyyspäivän juhlista yhdenkään naisen puvun väriä. Homomiehiä ei lasketa - he saattavat kiinnittää huomiota naisen pukuun, kun taas heteromiestä kiinnostaa se mikä on puvun alla. Mutta naiset selviytyvät tästä testistä liput liehuen.

Ulkonäköpaineet ovat naisten kuvitelmaa. Kyllä nainen miehelle kelpaa, olettaen ettei nyt ole mikään pahasti kulahtanut sotanorsu. Ja silloinkin ongelma ratkeaa, mikäli alkoholipitoisia juomia on riittävästi käytettävissä. Kyse on siitä, että naiset haluavat saada miehen, joka on miesten arvoasteikossa korkeammalla kuin nainen itse on naisten arvoasteikossa. Ja siihen vaaditaan ulkonäköä.

Mutta asiaan. Naisten stereotypioista ja niiden aiheuttamista vaatimuksista kasvaville tytöille riittää palstametreittäin juttuja. Vaan entäpä pojat?

Kun nyt sattuneista syistä on tullut kahlattua lastenkirjoja läpi erinäinen määrä, niin siinä ei voi olla havaitsematta tiettyjä poikiin liitettyjä stereotypioita. Esimerkkeinä käytetään kahta suomalaista lastenkirjasarjaa, Miinaa ja Manua sekä Tatua ja Patua.

Tatu ja Patu ovat kotoisin Outolasta, jossa asiat tehdään toisin. Kun kaverukset joutuvat kosketuksiin reaalimaailman kanssa, niin jopas sattuu ja tapahtuu. Kaikkia vekottimia käytetään milloin mihinkin tarkoitukseen, mutta ei ainakaan siihen mihin on tarkoitettu. Aiemmissa kirjoissa Tatun ja Patun pelasti aina pulasta jalat maassa -tyyppi Veera.

Miina ja Manu puolestaan ovat kissasisarukset, jotka ovat Ankkalinnan ankkojen tapaan antropomorfisia eli ihmishahmojen tapaan ihmismäisessä maailmassa toimivia. Manu on aina se, joka on vähän hassahtaneempi, Miina taas toimii järkevästi. Eläinpuistossa Manu juuttuu hirven sarviin ja Miina kiirehtii hätiin. Koulussa Manulta menevät kirjaimet peilikuviksi siinä missä Miina kirjoittaa täydellistä tekstiä.

Kyseessä eivät ole mitkään yksittäistapaukset, jos kohta selkeimmästä päästä olevat esimerkit. Lastenkirjoissa pojat kuvataan koheltajiksi, joilla ei järki yleensä leikkaa siinä missä tytöt ovat harkitsevia ja pärjäävät koulussa. Kaava menee yleensä siten, että poika sössii itsensä ongelmiin, joista sitten tytön neuvoin pelastutaan.

Tästä en ole nähnyt ainuttakaan lehtikirjoitusta. Ilmeisesti on täysin OK, että pojat stereotypioidaan tällä tavoin.

Vaan kuvitellaanpa asetelma toisinpäin. Entäpä jos Miina olisi se, joka ei osaa yhteenlaskua? Manu tulee ja neuvoo. Manu kysyy Miinalta, tunteeko hän liikennemerkkiä. Miina vastaa, että kyseessä on leirintäalueen merkki, koska siinä on teltta, jonka sisällä on ihminen. "Höpsis, sehän on suojatien merkki!", nauraa Manu. Tai sitten nämä Outolan kaverukset Tiia ja Piia, jotka ryhtyvät pizzanpaistoon. Tiia ja Piia tekevät tunnettuun tapaansa kaiken ihan hullusti ja nurinkurisesti, sillä keittiö on täynnä ällistyttäviä laitteita ja purnukoita. Puuhailun lomassa Valtteri tuleekin pelastaneeksi tilanteen moneen kertaan. Vihdoin kolmikko pääsee syömään. Mutta ensin Valtteri opettaa Tiialle ja Piialle vielä pöytätavat!

Voi vain kuvitella sitä haisunäädän kusimyrskyä, joka nousisi.

Eivätkä kyseessä ole pelkästään lastenkirjat. Suomalaisten suosikkisarjakuvaksi noussut Viivi ja Wagner leikittelee parisuhteella, jossa miestä kuvastaa sika. Nainen siivoaa, tiskaa, hoitaa saamattoman ja viinaanmenevän sian asiat. Ja kansa nauraa - ihan aiheesta. Olisiko samanlaiseksi suosikiksi ikinä voinut nousta sarjakuva Ville ja Mansikki, jossa mies elää lehmän kanssa? Mies on järkiolento, joka hoitaa draamakuningatarta leikkivän naisen kiukunpuuskat, tuo rahan taloon ja yrittää säilyttää hermonsa lehmän epäloogisten oikuttelujen keskellä. Jopa piirtäjä Juba tajusi asetelman ironian ja laittoi joitakin vuosia sitten stripissä Wagnerin piirtämään sarjakuvaa miehestä, joka asuu lehmän kanssa.

Ei sillä, että pitäisin ongelmaa vakavana. Kyllä jokainen, jolla on jalat maassa, tajuaa fiktion ja faktan eron. Ehkä juuri siksi fiktiossa kuvataankin tilanteita, joita ei todellisuudessa esiinny. Kukapa haluaisi lukea todellisuudesta?

Hyvänä esimerkkinä pihalla olevasta fiktiosta on feministitoimittajien kovasti ylistämä Johanna Sinisalon romaani Auringon ydin. Sinisalon loistava Ennen päivänlaskua ei voi sai minulta ainoan miinuksen sen miehiä sortajiksi stereotypisoivasta leimasta. Auringon ydintä en ole vielä lukenut, mutta teoksen ideana on tulevaisuusdystopia, jossa naisista on jalostettu kaksi rotua, ensinnäkin perustehtäviin soveltuvat työläiset ja toiseksi menestyvien miesten tyydytyskoneiksi tarkoitetut tyhmät bimbot. Kun luin teoksen synopsiksen, nauroin niin että olin pudota tuolilta. Vain sellainen, joka ei miehistä pätkääkään ymmärrä, voi luulla fiksujen miesten haluvan jalostaa pelkästään ulkonäköön, säyseyteen ja tyhmyyteen perustuvan naisrodun. No, säyseys - jos sillä tarkoitetaan naisten tuuliviirimäiseen käytökseen yhdistyvän itsepäisyyden puuttumista - olisi toki jalostuksellisesti suotava ominaisuus eikä muodollisesti pätevässä olemuksessakaan mitään vikaa olisi. Mutta että tyhmyys! Menkääs nyt hyvä tavaton kyselemään fiksuilta miehiltä mikä naisissa eniten ottaa hummeettiin niin eiköhän 90-prosenttisesti vastaus ole se, että voi kun saisi sen logiikkapiirin pelittämään.

21 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tästäpä tuli mieleen yksi puolalainen 80-luvualun elokuva, jossa kaksi kaverusta meni vapaaehtoiseksi johonki syväjäädytyskokeeseen ja sitten ne unohdettiin, kaverit heräs maailmaan missä oli muistaakseni vain naisia, oli aika hupasa elokuva, mutta en nyt pirullakaan muista mikä sen nimi oli, en tiedä onko aika kullannut katselumuiston, mutta voishan tuon katsoa uudestaan ..

-jpt-

Sanna kirjoitti...

Vitsihän onkin justiin siinä, että nainen - joka on oikeasti tyhmempi kuin mies - neuvoo miestä, joka on muka tyhmä. Ha ha. Se on hauskaa, koska kaikkihan tietää - etenkin lapset - ettei se voi olla niin muuten kuin saduissa.

Jubahan sai V&W -sarjakuvan alkuaikoina vihaisia kirjeitä miehiltä, jotka luuli piirtäjän olevan nainen.

Anonyymi kirjoitti...

-jpt-n muistelema leffa on
http://www.imdb.com/title/tt0088083/?ref_=fn_al_tt_1

Seksmisja

Parhautta elokuvatuotannon saralla.
Katsoimme tämän ala-asteen leffapäivänä, samaan sarjaan kuului Splash ja jokin ruotsalainen paljasta pintaa esittänyt elokuva.
1980-luvulla ja Pohjanmaalla!

-Tvälups-

Anonyymi kirjoitti...

Hannu Lauerma ironisoi tuosta V&W:sta kerran, että kun Viivi prässää tulikuumalla silitysraudalla Wagnerin persettä, niin kyseessä on perhelehtikelpoinen huumori, mutta annahan olla, jos asetelma olisikin toisinpäin... Siihen paskamyrskyyn verrattuna trooppinen syklonikin olisi vielä melko kevyttä kamaa, veikkaan ma.

Yrjöperskeles kirjoitti...

Hyvin tuumailtu Jaskalta taas kertaalleen. Ei vastaansanottavaa. Noin yleensä voisi tuumia, että me eletään jonkunlaisessa mielikuvateollisuusmaailmassa, joka ei varsinaisesti välitä elävästä elämästä. Yksi hyvä esimerkki on se mielikuva, että naiset ovat nykyisin ihan yhtä kovia jätkiä kuin miehet. Pakkohan niitten on olla, sillä se todistetaan kirjoissa, televisiossa ja elokuvissa. Tosielämässä tosin vieläkin rähinän tullessa naiset kaikkoavat takavasemmalle ja jättävät homman miesten hoidettavaksi, mutta ei sen väliä, sillä Uma Thurman kumminkin teki Kill Billissä jätkistä gulassia.

Jaska Brown kirjoitti...

Pitääpä etsiä tuo polakkifilmi, kuulostaa mielenkiintoiselta.

Sanna: Kyllä etenkin Miinassa ja Manussa Miina on se kaikin puolin fiksumpi ja järkevämpi.

Viivi ja Wagner toisinpäin olevana versiona olisi kyllä tosiaan mahdoton ajatus.

Joo, ei naisella ole muuta mahdollisuutta kuin yllätyshyökkäys. Omille tytöille olen opettanut, että turha pyristellä vastaan - on luovuttavinaan jolloin vastustaja herpaantuu ja pamauttaa sitten täysillä ja törkeästi, jonka jälkeen pinkaisee karkuun. Mutta 60-kiloinen misu ei pärjää 100-kiloiselle varuillaan olevalle korstolle, vaikka olisi musta vyö missä tahansa tsing-tsang-tsoossa.

Anonyymi kirjoitti...

Muistan sen syväjäädytyselokuvan, oli ihan hauska. Mutta muistelen sen olleen Tsekkoslovakialainen.

Anonyymi kirjoitti...

Ulkonäköpaineet ovat naisten kuvitelmaa. Kyllä nainen miehelle kelpaa, olettaen ettei nyt ole mikään pahasti kulahtanut sotanorsu.


No eihän tämä pidä lainkaan paikkaansa.

Ulkonäkö muodostaa peruskategorian josta valitaan ällin ja muiden ominaisuuksien perusteella faktuaalinen parittelukumppani. Näin ainankin omalla kohdallani.

Korppi on oikeus kirjoitti...

Hyvä kirjoitus ja komppaan Jaskaa myös Sinisalon kohdalla. Olen lukenut Ennen päivänlaskua ei voin, joka oli sangen hyvä romaani (ja josta pidin enemmän ehkä lukiolaisena). Auringon ydin kuitenkin kuulostaa jo kuvauksensakin perusteella sellaiselta, ettei siihen kannata aikaansa hukata.

Vasarahammer kirjoitti...

Kun tässä nyt päästiin elokuviin ja niissä oleviin todellisuutta vastaamattomiin rooleihin, jatketaan siitä.

Elokuvissa 60-kiloiset naiset pistävät 100-kiloisia äijänköriläitä pinoon tuosta vain. Lisäksi naiset ovat elokuvissa usein tietokonenörttejä ja nerokkaita hakkereita, vaikka tosielämässä näin on vain harvoin. Sama pätee myös huipputiedemiehiin.

Afroamerikkalaiset esiintyvät elokuvissa todellisuutta useammin esimies- tai asiantuntijatehtävissä. Kun afroamerikkalaiset esiintyvät stereotyyppisinä gettojen asukkaina, heidät kuvataan aina uhreina, ei koskaan omista teoistaan vastuullisina.

Sokerimunkki kirjoitti...

http://naamapalmu.com/file/56106

Linkissä aika osuva kuva tuohon feministien Barbi-ulinaan liittyen. Naisilla tarvitsee olla vain suunnilleen terveet elämäntavat ollakseen esteettisesti miellyttävän näköisiä vartalon suhteen, kun taas miehillä pitää olla suunnilleen Arskan roinalla tehostetut lihakset. Ei mee nallekarkit tasan, mutta kuinka monesti on järjestetty erilaisia kannanottoja poikien lelujen takia, jotka sattuvat olemaan Actionmaneja tai He-maneja? Jos joskus jälkikasvua minullekin siunaantuu, niin kyllä minä sille pojalle/tytölle ostan sen barbin/actionmanin, jos hän sellaisen haluaa.

Jaska Brown kirjoitti...

K.o.o. : Suntzi sanoo, että kannattaa tuntea vihollisensa... aion ainakin kirjastossa selailla kyseistä kirjaa ja ehkä lukea, kunhan kohdalle osuu.

Vasarahammer: Ilmiö havaittu virtuaalimaailmassa. Sen sijaan reaalimaailmassa keräilyharvinaisuuksia.

Sokerimunkki: Totta. Toisaalta pojat eivät ota asiaa yhtä vakavasti kuin tytöt.

Ironmistress kirjoitti...

Oletteko huomanneet, että aina, kun elokuvassa esiintyy blondi mies, hän on roisto?

Arawn kirjoitti...

No enpä tiedä. Esimerkiksi, kun lukee näitä jenkkien "pelimies" -blogeja, yleinen tunnelma siellä on, että naisen älyllä ei todellakaan ole väliä - itse asiassa älykkäät naiset ovat PAHA asia. Ulkonäkö ja uskollisuus ovat kaikki kaikessa. Jätkät selittävät kuorossa, miten heidän mielestään naisten kanssa ei voi puhua mistään järkevästä (koska naiset ovat tyhmiä eivätkä tiedä mistään mitään), joten he eivät koskaan keskustele naisten kanssa eivätkä missään nimessä voisi olla naisten kanssa ystäviä.

En mitenkään väitä, että kaikki miehet ajattelevat näin, mutta entäpä esimerkiksi yhteiskunnat, joissa segregaatio sukupuolien välillä on suuri? En siis välttämättä lähtisi yleistämään senkään perusteella, että Jaska & co haluavat naisen, jonka kanssa voi jutella järkeviä.

Arawn kirjoitti...

Toinen juttu. Olette ihan oikeassa, että huumori on seksistisviritteistä: naisille on sallittua x, mikä ei menisi läpi toisin päin, mutta tässä on kaksi muttaa. Ensinnä, ei tämä ole hyviä asia naisillekaan. Miksi naisen tosiaan oletetaan olevan aina se aikuinen ja vastuullinen? pojat ovat poikia, mutta naisen täytyy jo tyttönä ratkaista ongelmat ja olla järkevä. Tämä rajoittaa yhtä lailla naisen roolia.

Toinen, mikä mua taas nyrhii joskus on se, että miehet voi olla rumia ja lihavia, mutta naiset ei. Kuinka monta komediaa onkaan, missä mies on plösö tavis, jonka vaimo on kaikesta huolimatta hoikka hottis? Poikkeuksia on hyvin vähän. :/

Arawn kirjoitti...

IM: Potaskaa. On runsaasti blondeja miesnäyttelijöitä, jotka ovat sankareita:

Chris Hemsworth
Daniel Craig
Aaron Eckhart
Alan Rickman
Owen Wilson
Channing Tatum
Paul Bettany
Paul Walker
Heath Ledger
Chris Evans

Ja lukematon määrä muita, joita en edes muista.

Jaska Brown kirjoitti...

Joo, en minä voi tosiaan puhua kuin omasta puolestani. Ja ehkä vähän kavereiden. Mutta kyllä se vain tuppaa olemaan niin, että puoliskoiden älyllinen taso saisi poiketa max yhden keskihajonnan verran. Jos nainen on älykäs, niin kyllä normimiehet väistävät. Ihan samoin kuin älykkäät miehet norminaisia.

Jaa-a, eipä sitä reaalimaailmassa kovin usein tule vastaan pareja, joissa mies on läski plösö ja nainen hoikka hottis. Paitsi jos mies on rikas. Mutta tuo, mitä sanoit tyttöjen roolin rajoittumisesta on ihan totta. Toisaalta ovat ne poikienkin roolit taas toisesta kohtaa rajoitettuja.

Anonyymi kirjoitti...

RM: Olisikohan blondius jotain muistumaa Natsi-Saksaan yhdistettyihin sterotypioihin? Oliko blondeja roistoja ennen IIMS?

Anonyymi kirjoitti...

Blondit roistothan eroavat vaaleahiuksisista: korostetun blondeja sekä arrogantteja.

Arawn kirjoitti...

Jaska: Et selvästi ole käynyt Venäjällä... :D Viitaten "ei ole tullut tosielämässä näitä pareja vastaan" -kommenttiisi.

Jaska Brown kirjoitti...

Arawn, puhuinkin Suomen oloista. Venäjällä vodka vie miehet, kun taas naiset ovat Naisia.