Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


lauantai 18. tammikuuta 2014

Kyllä nimi naisen pahentaa

EDIT 7.4.2015: Tässä linkki kakkososaan.

Tässä päivänä muutamana kävimme Sallin kanssa keskustelua sukunimistä. Totesin, että en jaksa ymmärtää naisia, jotka ottavat yhdysnimen, etenkin sellaisen jossa molemmat ovat hyvin tavallisia.
- Kuvittele nyt, joku Virtanen-Korhonen.
Jostain syystä tuo osui pahasti nauruhermoon. Salli sai kohtauksen ja hekotteli vielä pari tuntia myöhemmin nukkumaan käydessä niin, että nukkumatti ei ottanut tullakseen.

Noin yleisesti ottaen tuollainen kaksiosainen sukunimi on yleensä varoitusmerkki siinä missä punainen väri eläinkunnassa. Siinä wannabefeministi haluaa toisaalta julistaa, kuinka edistyksellinen hän on pitäessään oman (siis isänsä) sukunimen ja toisaalta on niin haluttu, että on päässyt kuitenkin naimisiin. Tämmöisiä on etenkin virkamieskunnan paperinpyörittelijöissä suhteettoman suuri määrä. Voisi muuten laskea, kuinka pirusti kuluu työaikaa hukkaan, kun joutuu allekirjoittamaan paperit ylipitkällä nimellä. Toisaalta olen kyllä tuntenut ihan järkeviäkin naisia, joilla jostain syystä on ollut sokea piste sukunimen valinnan kohdalla.

Joskus vuosia sitten tapasin naisen, jonka kanssa kättelimme ja hän esittäytyi sukunimellä Löppönen-Kälviäinen (intimiteettisyistä nimi vaihdettu melkein yhtä älyttömäksi kuin se oikeasti oli, yhtä kamalaa en kyennyt keksimäään). Sain käyttää kaiken tahdonvoimani, etten huutanut ääneen: - Siis mitä HELVETTIÄ sinä oikein ajattelit?

Kaikesta päätellen suurin osa naisista on kuitenkin ajatellut, edes jossain määrin. Väestörekisterikeskuksen sukunimihausta ei löydy yhtään Korhonen-Virtasta tai Virtanen-Korhosta. Osasyy tähän voi toki olla se, että Virtanen lännessä esiintyvänä menee varmaan suhteellisen harvoin naimisiin itäisen Korhosen kanssa. Hakupalvelun vika se ei ole, koska se tunnisti em. ”Löppönen-Kälviäisen” kuten kaikki muutkin tuntemani yhdysnimet. Ilmeisesti yhdysnimen ottoon on suurempi halukkuus silloin, kun oma tyttönimi on erikoisempi. Tähän viittaa sekin, että kymmenellä yleisimmällä sukunimellä on yhtä lukuunottamatta (Laine) enemmän mies- kuin naispuolisia kantajia, vaikka naisia on koko väestössä enemmän kuin miehiä. Erityisen suuri epäsuhta on Virtasilla, joita on vähän yli 12 000 miestä mutta melkein tuhat naista vähemmän. Näyttää siltä, että jos naisen sukunimi on kovin yleinen, hän ottaa hanakammin miehen sukunimen tai yhdysnimen.

Kun Korhonen-Virtasta ei ollut, piti etsiä mikä on olemassaolevista yhdysnimistä yleisimpien nimien yhdistelmä. Yleisin Korhosen kanssa yhdistynyt oli kuudenneksi yleisin nimi Hämäläinen. Nimipari, jossa harvinaisempi nimi oli yleisin, oli Mäkelä-Korhonen, Mäkelä on viidenneksi yleisin. Myös Mäkelä-Virtanen esiintyi, mutta Virtanen on äskettäin pudonnut Korhosen jälkeen toiseksi yleisimmäksi. Tosin Mäkelä-Virtasia on peräti yhdeksän – ainoa kokeilemani yhdysnimi, josta VRK suostuu antamaan tarkan lukumäärän. Jos nimeä on vähemmän kuin viidellä, tarkkaa lukumäärää ei kerrota. Liekö Mäkelä-Virtanen Suomen yleisin yhdysnimi?

Ymmärrän kyllä jotenkuten yhdysnimen ottamisen silloin, kun nimilakia ei vielä ollut nykyisessä muodossaan ja yhdysnimen ottaminen oli sallittu, mutta oman nimen pitäminen ei. Osa yhdysnimistä on perua tuolta ajalta. Nykyinen laki on kuitenkin tältä osin hyvä. Yksi porsaanreikä siinä kyllä on. Jos avioparille on tullut ero ja puoliso pitää avioliiton myötä saamansa nimen, saattaa seurata erikoinen ja moraalisesti väärä tilanne. Tiedän tapauksen, jossa nainen meni miehen kanssa naimisiin vain saadakseen tämän hienolta kalskahtavan sukunimen ja pisti eropaperit vetämään heti kun ilkesi. Jos tämä eronnut puoliso saa sitten lapsen uudessa suhteessa, voi hän antaa toisen miehen lapselle entiseltä mieheltään saamansa nimen. Tämä mahdollisuus tulisi lainsäädännöllisesti korjata.

Muutoin ymmärrän kyllä sen, että puolisot pitävät oman nimensä. Samoin sen, että mies ottaa naisen nimen yhteiseksi nimeksi etenkin silloin, jos naisen nimi on harvinainen ja vaarassa sammua. Sitä en voi käsittää, että suomalaisen nimen omaava ottaa ulkomaalaisen nimen, en ainakaan mikäli kyseessä ei ole perinteen noudattamisen takia tehty päätös eli siis nainen ottaa miehen nimen. Tai sitä, että jos puolisoilla on eri sukunimi, päätetään lapsille antaa nimistä se ei-suomalainen. En nyt mitään liettualaista nimisysteemiä halua, missä ulkomaalaisetkin nimet pakkokansallistetaan, mutta jotain rotia sentään.

Joka tapauksessa meillä oli tuon Korhonen-Virtanen -ajatuksen kanssa niin hauskaa, että ryhdyimme miettimään, miten kammottavia nimiyhdistelmiä olisi mahdollista saada aikaan. Vanha vitsihän on, että jos Arja Koriseva olisi mennyt Juha Kankkusen kanssa naimisiin, yhdysnimeksi olisi tullut Koriseva-Kankkunen. Sitäkin joskus pohdittiin, olisiko mahdollista ottaa yhdysnimi tyyliin Virtanen-Virtanen, mutta avioliittolain 7§ sanoo: Avioliittoon aikova, jonka sukunimi tulee muuttumaan sen johdosta, että puolisot ottavat yhteisen sukunimen, voi ennen vihkimistä ilmoittaa vihkijälle, että hän ottaa yhteisen sukunimen edellä henkilökohtaiseen käyttöönsä sen sukunimen, joka hänellä viimeksi oli naimattomana ollessaan, tai sukunimen, joka hänellä on avioliittoon mennessään. Tekstissä puhutaan siis nimen muuttumisesta, joten ilmeisesti Virtanen-Virtanen olisi mahdoton.

Kaikki seuraavassa luetellut yhdysnimet ovat periaatteessa mahdollisia. Nimipalvelusta on tarvittaessa tarkistettu, että molemmat perusosat ovat käytössä olevia sukunimiä. Näin ollen listaan ei kelpaa esimerkiksi sinänsä hauska ehdotus Takalo-Kasuoja, koska Kasuoja ei ole olemassa oleva sukunimi. Sitä en uskaltanut tarkistaa, onko joku yliemansipoitumissyndroomasta kärsivä femakko tosiaan ottanut jonkin mainituista nimistä yhdysnimekseen.

Jokinen-Järvinen -tyylin ”yleiset nen-päätteiset nimet” yhdistelmiä on oikeasti olemassa, mutta nen-päätteisistä saa muutenkin huimia versioita. Parhaimmat naurut kirvoitti oivallus Tuppurainen-Tappurainen. Siitä vaan lainoja takaamaan.
Eräältä keskustelupalstalta puolestaan löytyi ihan aito yhdysnimi (tarkistettu nimipalvelusta, tosi on), jossa oli rytmiä kerrakseen. En viitsi sitä tässä kertoa, mutta keksitty versio Iivonen-Siivonen on yhtä hyvä. Sitten kun etunimi olisi vielä Iina-Siina.
Runollisuutta olisi myös valinnassa Koskivuori-Vuorikoski. Näitä Salmi-, Lahti-, Ranta-, Järvi-, Joki- ym. keskinäisiä yhdistelmiä löytyy suunnilleen kaikkia mahdollisia, mutta erikoinen ilmiö on se, että miltei aina toinen on paljon yleisempi kuin toinen.
Topografisia ilmiöitä kuvaisi myös Mäkinen-Maasto, joka nyt on ainakin loogisempi kuin Vuorinen-Meri.
Useimmat Suomen kunnista esiintyvät myös sukuniminä. Erityisen hienoa symboliikkaa olisi, jos joku ottaisi yhdysnimekseen kuntaliitoksen malliin Nummi-Pusula.
Toinen nimi, jossa yhdistyisivät kaksi kuntaa, olisi Salmi-Sund. Siitä voisi todeta, että och samma på svenska.
Kun nyt vähemmistökansallisuuksien nimiin kajottiin, niin Puukko-Hagert kuulostaisi kieltämättä komealta.

Kokonaan oma lukunsa ovat ne sukunimet, joista muodostuu oma yhdyssanansa. Tyyliin Virta-Lähde. Siinä avioliitossa luulisi energiaa riittävän.
Armeijaan viittaava olisi puolestaan Kenttä-Patja, mikä toisaalta naisen nimenä herättäisi muunkinlaisia mielleyhtymiä.
Urheilullinen vaihtoehto olisi vaikkapa Lento-Pallo.
Luonnontieteellisiin ilmiöihin viittaisi Helle-Aalto.
Eläinten nimet ovat suhteellisen yleisiä Suomessa, mutta ne saattavat yhdysnimen osina tuottaa yllättäviä lopputuloksia, kuten Pesu-Karhu. Puhumattakaan kahden eläimen yhdistelmästä, kuten Tikka-Ahven. Siinä voi hyvällä syyllä kysyä, onko tuo nainen lintu vai kala. Tosin samaa voisi tiedustella vielä suuremmalla syyllä, jos nimi olisi oikeasti Lintu-Kala.
Täsmällisempään diagnoosiin viittaisi Iho-Tauti, tosin jos joku tuollaisen nimen ottaisi niin vikaa olisi enemmänkin nahan alla. Itse asiassa lähellä sitä paikkaa, johon voi viitata yhdysnimellä Korva-Lehti.

Ammattien nimet ovat Suomessa muuhun maailmaan verrattuna suhteellisen harvinaisia, vrt. anglosaksisen maailman yleisin nimi Smith, siinä missä Suomessa Seppä/Seppänen eivät ole kovin korkealla listalla, jos kohta eivät niin harvinaisiakaan. Hyvä esimerkki on Saksassa hyvin yleinen Schneider, mutta Suomessa ei ole ainuttakaan Räätäliä. Tarkennusta ammattialaan saisi esimerkiksi nimellä Jauho-Mylläri.
Vieraskieliset ammattinimikkeet eivät ymmärrettävistä syistä esiinny sukuniminä, Suomesta ei löydy ainuttakaan Merkonomia tai Insinööriä. Ei myöskään Psykiatria, mutta aika lähelle pääsisi yhdistelmällä Latva-Laturi.

Alapäähuumorin sarkaa kynnettäessä (sanavalinta tarkoituksellinen) yritellään aina lämmittää vanhaa vitsiä sukunimestä Alapää, mutta todellisuudessa sellaisia ei Suomen väestötietojärjestelmästä löydy ainuttakaan. Pieniä nauruntyrskähdyksiä saisi kyllä aikaan yhdysnimellä Perä-Paukku.
Anatomisia ominaisuuksiaan voisi - toivottavasti paikkansapitävästi - esitellä nainen, joka ottaisi yhdysnimekseen Uljas-Rintanen.
Edellinen nyt voisi mennä huumorin varjolla. Sen sijaan jos joku ottaisi yhdysnimekseen Mällinen-Haara, se kertoisi jo oman likaisen mielikuvituksen puutteesta.
Suomalaisittain huumorin puolelle menisi Karvanen-Majava, mutta kielitaitoiset varmaan tirskahtaisivat aavistuksenomaisesti esiteltäessä.
Erään tunnetun suomalaisen jääkiekkovalmentajan sukunimestä on väännetty paljonkin huumoria ja siitä saatavia yhdysnimiä olisi takuulla leegio. Ykkösvalinnaksi nousisi ehkä tapaus Simonsuuri-Jortikka. Etenkin jos naisen etunimi olisi Anna ja miehen Simo.

Yhdysnimet ovat jo sinänsä merkki siitä ettei oikein tiedä, mitä haluaa. Näin ollen mitään ongelmaa ei varmaan olisi siinäkään, jos sukunimenä olisi Akkanen-Ukkonen. Tässä tapauksessa olisi tietysti voinut harkita, joskos nykyisenä suvaitsevaisuuden aikaan olisi voinut ottaa avioparille uuden, yhteisen nimen Sukupuolineutraali.
Tunnetusti naisilla on tapana lihoa, kun mies on saatu pyydykseen. Siinä mielessä Ohukainen-Lihavainen olisi jopa inhorealistinen.
Värittömästä suhteesta vailla räiskähtelyjä kertoisi Musta-Valkonen. Saman tien nimeksi olisi voinut ottaa Harmaa, mutta se on jo valitettavasti jo käytössä eikä laki salli, ellei sitten jommankumman esi-isistä löydy sennimistä.

Viimeisenä on sitten käsiteltävä sananmuunnoshuumori. Seuraavissa ideoissa mennäänkin jo aivan hyvän maun rajoilla, pitäen kuitenkin tarkasti huolta siitä ettei vain lipsahdeta sen puolelle. Joten tosikot voivat hypätä tämän kappaleen yli, olettaen että ovat jotenkin suoriutuneet tänne asti menettämättä sielunrauhansa rippeitä.
Paljakka-Niska saattaisi olla pelottava luonnekuvaus uranaisesta.
Kamppi-Pirva olisi vanhahtava, koska isot tytöt ovat kertoneet että nykyään kiitorata on muotia.
Huttu-Viirre viittaa siihen, että avioliittoa uhkaa seksin hiipuminen.
Pessi-Nuppunen lipsahtaisi jo kannaksen toiselle puolelle.
Viimeisin saattaisi toisaalta olla myös viittaus tulevaisuuteen ja sukupuolineutraaliin avioliittoon. Toisaalta voisi mies ottaa yhdysnimen myös naisen kanssa naimisiin mennessään, vaikka kaikissa aiemmissa esimerkeissä onkin puhuttu vain siitä, että yhdysnimien kantajat olisivat naisia. Tulee kuitenkin mieleen yhdysnimi, joka ei oikein naiselle sovellu, mutta miehen kantamana se olisi varsinainen mainos: Kuuri-Sulli.

Entä sitten omalla kohdalla? Kun naimisiin mentiin, ilmoitin Sallille että tee miten haluat, pidä oma nimesi tai ota minun. Mutta yhdysnimeä et sitten ota, Toistoperä-Jankkusia on tässä maassa ihan liikaa. Jääköön arvoitukseksi, miten kävi. Sen verran kuitenkin paljastan, että minä sain pitää poikanimeni.

42 kommenttia:

Nollavaimo kirjoitti...

Ihan heti en nyt muista, milloin olisin nauranut näin hirveästi vedet silmistä juosten!

Tuhannet kiitokset! Pelastit lauantai-iltani sekä myös perheen teinin illan. Hänkin nauroi raikuvasti, kun luin valittuja paloja ääneen. :D

Anonyymi kirjoitti...

Päivi Hiltunen-Hertzberg-Lipponen?
Vähän sivusta voisi mainita että Adolfista oli lähellä tulla Schicklgruber.

Kumitonttu kirjoitti...

Tiedon hakua muutettiin sen verran tiukempaan suuntaan etten voi kertoa hulluimpia nimiä, mutta sen verran rohkenen todeta että Anu Saukkoja on olemassa ja oma suosikkini on tämä:
Karju Sulo Teurastaja Kellahti
siis puhelinluettelossa oli aikanaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tiedoksi: Myös miehet ottavat nykyään näitä kaksiosaisia nimiä. Ehkä hekin ovat mielestäsi yhtä naurettavia.

Jaska Brown kirjoitti...

NV: Kiitos! Suomalaisten keskimääräinen elinikä on siis nousussa, kun naurattaa.

KT: Kieroutunut mieleni kääntää nimet sananmuunnokseksi automaattisesti. Joidenkin henkilöiden kohdalla ei voi muuta kuin ajatella, että virkamieskunnassa on turhempiakin henkilöitä kuin olisi sananmuunnostarkastaja, jonka tehtävä olisi lasta nimetessä kertoa mielikuvituksettomille vanhemmille varoituksen sanoja.

Ano: Lain mukaan mahdollista ja tilastot paljastavat että myös touteutuu, mutta hyvin harvoin. En ole koskaan henkkoht tuntenut yhtäkään. Eivät ole yhtä naurettavia, vaan naurettavia potenssiin kaksi.

RH kirjoitti...

Ihanaa! Näist mie piän :) Hassuista nimistä. On tullut naitettua nimiä toisilleen, yhdessä talossa, jossa asuin, oli Perus ja Juntti. Yhden oven takana oli Rautoja. Ja tiedän, että on olemassa myös ihminen, jonka sukunimi on Jäykkä ja etunimi se jiillä alkava orma.

Mutta mulla on semmonen naurettava potenssiin kaksi mies. Meillä on kummallakin suht harvinainen ihan kiva sukunimi, mies halus yhteisen nimen ja mie en ollu valmis oikopäätä luopumaan omastani, joten arvottiin tuleva yhteinen nimi. Osui mun nimelle. No, häitä suunnitellessa pappi puhui miehen ympäri "säilyttämään se kaunis nimi" joten nyt sillä on nimihirviö. Kyseinen pappi oli kuulu sovinismistaan, sille oli varmaan kova paikka se sukunimilaki.

Ja anopille oli kauhistus se ajatuskin, että poika vaihtais nimensä, HÄN kun ei kuulemma kyllä vaihtais. Niin, eksänsä antamaa nimeä... ja mulla nousi heti niskakarvat semmoisesta puheesta.

RH kirjoitti...

Vielä piti tulla tänne selittään: kauheaa on sekin, jos naisen nimi on esim. Anna-Liisa Kurki-Suonio-Gallen-Kallela. Mahdollista sekin. Ja tuosta Iivonen-Siivosesta tuli mieleen Raikko-Reikko, Koiramme-lehdestä tuttu nimi...

Yrjöperskeles kirjoitti...

Äkkiseltään tuli livemaailmasta mieleen muutama esimerkki:

Katriina Perkka-Jortikka

Aino Pätiälä-Sjösten

Tarja Tenkula-Kylä-Liuhala

Ja olin sitten kuinka asenteellinen hyvänsä, niin näitä kaksiosaisen sukunimen omaavia naisia on työelämässä kokemuksen myötä tullut opittua väistelemään.

Vintagella kirjoitti...

On sukunimiä, jotka ovat jo entuudestaan kaksiosaisia, esim. Mäki-aho ja Yli-Karhu. Onkohan olemassa neliosaisia sukunimiä? Kolmiosaisia on joskus tullut vastaan, esim. Gallen-Kallela-Sirén.

Rumat sukunimet mä vielä ymmärrän, mutta kun yhdistetään kaunis kansainvälinen etunimi suomalaiseen sukunimeen, saadaan todella outoja nimiyhdistelmiä. Ridget ja Brooket yhdistettynä Juntteihin, Rönkköihin tai ihan vaan Virtasiin ihmetyttää mua aina.

Viiu kirjoitti...

Mainio aamun nauruherätys tämä. Kiitos.

meillä oli kotokaupungissa aikoinaan isoimmat suvut Kiisselit sekä Mansikat. Mansikka-Kiisseleitä ei kuitenkaan tiettävästi ole ollut. Mutta olishan se ollut tyylikästä.

Myös peruseläinnimet: Varis, Hukka, Orava olis myös mainioita yhdyssukunimissä. Susi-Hukka?
lähimailta kuulin myös nimen Hukka-Neuvonen, joka lienee huono kartanlukija

Ironmistress kirjoitti...

Meillä oli helppoa. Ruukinmatruunan tyttönimi oli kaksitavuinen substantiivi, ja puolisolla sama, mutta -nen -päätteinen. Eli ruukinmatruunasta tuli oman sukunsa diminutiivi. Ei tarvinnut kuin opetella laittamaan -nen sukunimensä perään. Nimikirjaimetkin pysyivät samoina :-)

KT: Entäpä Anun veli Per, onko hän olemassa?

Anonyymi kirjoitti...

Salli Kukkoon olen joskus törmännyt :)

Korppi on oikeus kirjoitti...

Puukko-Hagert :D . Joo, näistä sai taas päivän naurut.

Nimipalvelu ei tunne sukunimeä Lettunen, joten ainoatakaan Vihtori Lettusta tuskin löytyy.

Anonyyminsynonyymi kirjoitti...

Tapasin kerran naisihmisen nimeltä Ruska. Ihan kaunis nimi ja toivottavasti hän ei mene naimisiin herra Pakkasen kanssa.

Sam Hardwick kirjoitti...

Erään opiskelijoille terveyspalveluita tarjoavan tahon palkkalistoilla on ainakin ennen ollut psykologina nimi joka saattaisi arveluttaa vainoharhoista kärsivää asiakasta: Puukko-Ahmed.

Omat periaatteeni: on hyvä, että perheenjäsenillä on kaikilla sama nimi. Sukunimi on siis perheen nimi. On myös hyvä, että nimet valitaan kestävällä tavalla, siis että ne eivät rupea pitenemään. Siis ei yhdysnimille. On edelleen hyvä, että nimen valinta voidaan tehdä konfliktittomasti, eli että on jokin kulttuurinen normi jonka kaikki voivat hyväksyä. Meillä tämä on se että vaimo ottaa miehensä nimen. Jos yhdessä muuta halutaan, fine, kunhan nimi on sama.

Tästä ollaan aiemminkin täällä puhuttu, mutten vieläkään ihan ymmärrä miksi tuon "isän nimi" -normin ohi pitäisi nostaa "nimen on oltava suomalainen". Jos suvussa on ei-suomalainen kantaisä, miksi se pitää jälkipolvilta salata ikään kuin häpeällisenä seikkana?

Väärä vastakkainasettelija kirjoitti...

Ulkomaankielinen nimi on epäkäytännöllinen. Luokkakaverillani oli saksankielinen sukunimi, joka loppui pitkään rimpsuun epäsuomalaisia konsonantteja. Kuulemma jokainen lehti (tuolloin sellaisia ilmestyi) tuli eri nimellä, joista yksikään ei ollut oikea.

Jos itse muuttaisin ulkomaille, minusta olisi aivan järkevää ottaa paikallisenkielinen nimi helpottamaan kanssa-apinoiden elämää. Kiinalaisilla on tapana ottaa automaattisesti paikallisenkielinen kutsumanimi. Ehkä se liittyy kansalliseen itsetuntoon koska kiinalaiset eivät tunnetusti pidä ulkomaita ja ulkomaalaisia yhtään minään.

Kumitonttu kirjoitti...

Per Saukkoa ei ole. Anut ovat kaikki 70-lukulaisia ja vain yksi kastettuna, muut kaksi naimakaupan kautta.

Huvittavista nimistä kirurgi Yrjö Allas on mainio.

Becker kirjoitti...

Ruotsissa moni mies on ottanut vaimonsa sukunime itselleen. Syytä tokko on tarpeen kertoa.
Maa, jossa tolkku on häviävä luonnonvara saattaa törmätä nimiin kuten esim Angelica Tynkkynen.

Jaska Brown kirjoitti...

Sanna: En osannut kuvitellakaan, että Perus on sukunimi, mutta näyttää tosiaan olevan. Perus-Suomalainen?

Yrjöperskeles: Samat on havainnot.

Vintagella: Kolmiosaisia tiedän joitakin, mutta neliosaista nimihirviötä ei ole vielä vastaan kävellyt.

Viiu: Kiitoksia. Susi-Hukka olisi pitänyt keksiä.

Ironmistress: Olisipa osunut metallurgille sopiva yhdysnimi Rauta-Rautanen. Aikoinaan muuten juoksupiireissä hihiteltiin, että Kirsi Raudan (nyk. Mattila) luulisi olevan helppoa löytää sponsori: K-Rauta!

Anonyyminsynonyymi: Näitähän löytyy. Jos on pöljä sananmuunnosnimi, se on mielikuvituksettomien vanhempien vika, ei oma syy. Jos taas avioliiton myötä saa semmoisen, ei sitäkään oikein omaksi viaksi voi laskea, harvempi valitsee puolisonsa nimen perusteella. Mutta yhdysnimen valinta on ihan jokaisen omasta tahdosta kiinni.

Sam Hardwick: En tiennytkään, että P-A on ammattiinsa sopiva nimen puolesta. Periaatteesi "perheenjäsenillä sama nimi" voin hyvin ymmärtää ja suurelta osin allekirjoittaakin. Ymmärrän kyllä niitä, jotka vaimonsa nimen ottavat jos oma nimi on jotenkin "epäsopivaksi" tullut kielen muuttumisen myötä tms hyvä syy. Samoin niitä, jotka oman nimensä pitävät esimerkiksi siksi, että nimi on tärkeä osa ammattia ja on sillä yleisesti tunnettu. Nimen "kansallistamisen" syynä pidän sitä, että osoittaa sopeutuvansa. Onkohan kovin montaa Muhammadia, joka on ottanut suomalaisen vaimonsa sukunimen? Luulen että prosentuaalinen osuus on pienempi kuin vaimon nimen ottaneilla suomalaismiehillä.

Becker: Elän yhä toivossa, että kyllä Ruotsista miehiä löytyy kun tosipaikka tulee.

Kaikille: Yksi päätekstissä esiintyneistä pöljistä nimiyhdistelmistä muuten oli sellainen, joka olisi tullut eräälle tuntemalleni henkilölle avioliiton myötä. Hän oli vieläpä päättänyt nuorena, että säilyttää oman nimensä kaksoisnimen myötä, mutta tuli sattuneista syistä toisiin aatoksiin...

seppo kirjoitti...

hieman aiheen sivusta, mutta tähän sopinee myös vanha vitsi:

Kiinalaiset Hu, BU ja Fu muuttivat Yhdysvaltoihin. Sinne päästyään he päättivät muuttaa nimensä jenkkityylisiksi, eli Hu:sta tilu Huck, Bu:sta Buck ja Fu päätti muuttaa takaisin Kiinaan..

Ironmistress kirjoitti...

Britanniassa kaksoisnimi tarkoittaa yleensä sitä, että joko a) vaimon suvulla on korkeampi aatelisarvo kuin miehen suvulla tai b) vaimo on sukunsa viimeinen perillinen ja suku sammuisi muutoin.

Yksi hauskimmista brittiläisistä kaksoisnimistä lienee amiraali Sir Frederick Wake-Walker, jolla oli tärkeä osuus Bismarckin upottamisessa. Nimi voidaan suomentaa "peräaallolla kävelijä".

Anonyymi kirjoitti...


"Kumitonttu kirjoitti...
...oma suosikkini on tämä:
Karju Sulo Teurastaja Kellahti
siis puhelinluettelossa oli aikanaan."
Tämä oli Satakunnan puhelinluettelossa 90 luvun alussa, jolloin vielä ilmoitettiin ammatti ja asuinpaikka ;)

70 luvulla kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa haastateltiin Hakaniemen torilla helsinkiläistä kalakauppiasta Anna-Stiina Silakkaa.

t. Elenna

Ironmistress kirjoitti...

Seppo, eikö Fu'n olisi kannattanut ottaa nimekseen Dick ?

(ducking for cover)

Anonyymi kirjoitti...

Olen tavannut aikoinaan henkilön, jolla oli neliosainen sukunimi; Ala-Mikkola-Yli-Hemmo. Hän opetti aikoinaan ruotsia eräässä kansanopistossa. Hyvä ja vaativa opettaja. Kutsuimmekin häntä leikkisästi ylihemmottelijaksi. Etunimi oli yksiosainen.

Asiakspalvelutyössä tulee aina silloin tällöin vastaan hauskoja sukunimiä. Armeijaan liittyviä ainakin Kapiainen, Majuri ja Kenraali.

Eläinmaailmasta on mainittu jo muutamia, mutta oma suosikkini eli Kärpänen puuttuu. Olen myös harrastellut lintubongausta ihmisten sukunimistä. En ole listaa pitänyt, mutta en ole vielä tavannut ainakaan Lokkia enkä Harakkaa, vaikka koko joukon muita lintuja olen tavannut.

Yleensäkin eläinaiheisiin nimiin on helppo kiinnittää huomiota ja niistä saisi hauskoja tai ainakin huomiota herättäviä nimiä.

Muita omia suosikkejani ovat mm. Hyypiö, Tampio, Lällä Ja Löllö. Kerran olen asioinut myös herra Ferrarin kanssa.

Puhelinluettelossa nähtyjä nimiä ovat ( sukunimi ensin ) Peura Jalo, Lauri Lauri ja Pullo Santeri. Viimeksi mainitun ammatti/titteli oli muuten ent. autoilija.

maallikko

Ironmistress kirjoitti...

Ferrari on ihan kunniallinen nimi, ja tarkoittaa suomeksi "seppää". Nimenomaan rautiota, italian "ferro" = rauta.

Ekku kirjoitti...

Armeijassa oli ainakin vuosia sitten Majuri Majuri.

Lieneekohän jo Kenraali Majuri? :)

Anonyymi kirjoitti...

Pirkko Ala-Kapee SDP

Kumitonttu kirjoitti...

Yksi huippu muistui vielä mieleeni:
Nalle Karhu
On olemassa, tai oli ainakin pari vuotta sitten.

Kumitonttu kirjoitti...

Ai niin vielä, tuo em. Sulo Karju ei ollut oikeasti olemassa vaikka olikin puhelinluettelossa. Asian tarkempi selvitys jäi aikoinaan kesken, mutta kyseistä ihmistä en koskaan tavoittanut vaikka oli numerokin tiedossa.

Jaska Brown kirjoitti...

Mietin vähän aikaa, poistelenko kommentteja mutta olkoon nyt. Tässä irvailtiin yhdysnimille, jotka ovat jokaisen omassa valinnassa ottaa. Etunimensä on jokainen saanut vanhemmiltaan (tjsp), irvailun kohteeksi se joutaa vasta sitten jos on itse sen valinnut. Enkä nyt kauheasti irvaile niillekään, jotka ovat saaneet jollain lailla "hassun" nimen tai etunimi-sukunimi -yhdistelmän avioliiton myötä, ei siinäkään ole täysin omasta valinnasta kiinni. Mutta yhdysnimille sopii kyllä räkättää...

Ferrari on muuten peräti Italian kolmanneksi yleisin sukunimi.

Markku kirjoitti...

Puukko-Hagert

Puukko-Junkkari?

Anonyymi kirjoitti...

Mitä tapahtuu kun Kuuskoski-Vikatmaa menee naimisiin Tenkula-Kylä-Liuhalan kanssa? Onko yhteinen nimi Kuuskoski-Vikatmaa-Tenkula-Kylä-Liuhala?

Entä jos em. yhteisnimellinen menee naimisiin Ylä-Korhonen-Ala-Virtanen-Suur-Ojala-Niemenperän kanssa ja lapsille halutaan antaa molempien sukunimistä muodostettu yhteisnimi?

Jaska Brown kirjoitti...

Ano, käsittääkseni sukunimilain 2§ "Lapsi saa syntyessään sen sukunimen, joka vanhemmilla on lapsen syntymän hetkellä, jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi." tulkitaan siten, että esim Virtasen ja Virtanen-Korhosen tapauksessa Virtanen katsotaan yhteiseksi sukunimeksi. Eli yhdysnimi ei voi periytyä, mikäli olen asian oikein ymmärtänyt.

Anonyymi kirjoitti...

Viulisti Wiik - Kari.
Mutta mikäli naimakauppa Rungin kanssa...

Jaska Brown kirjoitti...

Höh, tuo olisi pitänyt keksiä.

Anonyymi kirjoitti...

Latva-Laturi-nimisiä Suomessa on yhdeksän (entisenä nimenä ja kuolleilla kummallakin alle 5), muita ehdottamiasi ei ollut. Tarkistin kaikki, ainakin yritin.

Koska Latva-Laturi on noinkin yleinen, en usko, että se on avioliiton seurauksena syntynyt yhdysnimi.

Anonyymi kirjoitti...

Erikoisista sukunimistä tuli mieleen "Kirjatankki".

Anonyymi kirjoitti...

Muistelen jonkun naisen sukunimen olleen Kuusikko-Koivikko-Männikkö.

Jaska Brown kirjoitti...

Joo, Latva-Laturi on ihan oikeasti olemassa oleva sukunimi. Törmäsin aivan sattumalta nimeen viime kesänä. Tekstissä tarkoitin kylläkin yhdysnimenä käyttöön tullutta nimeä, jollaisia L-L:t ilmeisesti eivät ole, ei ainakaan se johon törmäsin.

Anonyymi kirjoitti...

Ihan oikeesti - tiedän Kokkila -nimisen naisen, joka meni naimisiin Kännisen kanssa.
Kokkila-Känninen on minusta jokseenkin hupaisa.

Anonyymi kirjoitti...

Jopas on aseenteellista kirjoittamista täällä. Toisaalta hyväksytään se, että nainen pitää oman sukunimensa ja sitä kautta sukunimi ei "sammu", mutta miksi sitten ei hyväksytä/nauretaan sille, että naisella on juuri tuosta syystä se kaksiosainen sukunimi käytössään? Säilytin oman sukunimi, jotta se ei sammu ja lisäsin miehen sukunimen omani perään sekä miehen että lapsiemme halusta, koska halusivat, että perheellämme kuitenkin on yhteinen sukunimi ettei tule ajatuksia, että lapsemme eivät olisikaan minun vaan minä olisin se ylimääräinen. Itselleni oli siis ihan sama, mutta kunnioitin tässä sekä miehen että pienten ja vähän isompien lastemmekin toivetta. Mitä hauskaa siinä on?

Ja tiedoksi vielä se, että kyllä, olen NEN-NEN ja nimet eivät soinnu yhtään yhteen. Mut tällä mennään :)

Jaska Brown kirjoitti...

Ano: Miksi ei sitten ottaa naisen sukunimeä koko perheen yhteiseksi nimeksi?