Oma koti kullan kallis

Ansaittua kohua on herättänyt kansanedustaja Tom Packalénin esitys vuokralaisten pisteyttämiseksi ja sijoittamiseksi sen mukaisesti. Monet ovat tuominneet esityksen pöyristyttävänä yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomisena. Tuomitsijoiden joukko on lähes yhtenevä niiden kanssa, jotka haluaisivat lähettää perussuomalaisten kannattajat omaan suljettuun reservaattiinsa, mutta se nyt on sivuseikka sinänsä.

Toki ehdotusta sopii vastustaa jo sen takia, mistä puolueesta se tuli. Tom Packalén ei kuitenkaan louskuta leukojaan asiasta mitään ymmärtämättä. Mies on tehnyt kymmenen vuotta duunia rikospoliisina ja viisi vuotta huumevalvonnassa. Hän on varmasti nähnyt ziljoona kertaa useammin epäsosiaalista toimintaa kuin normikansanedustaja. Epäilenpä kovasti, että kovin moni tuomitsija ei ole asunut päivääkään kunnan vuokra-asunnossa, ehkä ei edes käynyt koskaan sellaisessa. Mainittakoon, että tämän blogin kirjoittaja on nuoruudessaan sellaisessa asustellut. Olin siinä mielessä onnekas, että mitään ongelmia ei ollut. Toisaalta piti kyllä osata myös sopeutua ja loksauttaa aivotoiminta suurin piirtein oikealle taajuudelle sosiaalisissa tilanteissa.

Paljastavin reaktio tuli Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluodolta, joka tuomitsi jo samassa Hesarin artikkelissa Packalénin ajattelun "rasistiseksi ja älyttömäksi". Ei Packalénin mallissa pisteytetty ketään uskonnon perusteella, rodusta nyt puhumattakaan. Alanko-Kahiluodon lausunnon rasismisyyte voidaan näin ollen selittää vain kolmella tavalla:
1) Alanko-Kahiluoto ei ole tajunnut ehdotusta alkuunkaan ja uskoo Packalénin mallin sisältävän rotuluokittelun. Tässä tapauksessa hänen ymmärryksessään on vakavia puutteita. Joita toki voi olla tästä huolimattakin.
2) Alanko-Kahiluoto on täysin tietoinen siitä, että epäsosiaalisesta käytöksestä rankaiseva malli kohdistuisi nimenomaan tiettyihin mamuryhmiin. Tässä tapauksessa koko hänen edustamansa poliittinen ryhmittymä on valehdellut Suomen kansalle suut silmät täyteen afrikkalaisperäisten ja muslimien maahanmuuton hyödyllisyydestä. Kuten tietysti onkin, mutta mikäli tämä vaihtoehto on tosi, se osoittaa että heidän toimintansa ei ole tapahtunut hyvässä uskossa, vaan humanitaarisen maahanmuuton ajaminen on ollut täysin harkittua maanpetturuutta.
3) Alanko-Kahiluoto uskoo kantasuomalaisten olevan niitä, jotka joutuisivat huonompaan asemaan ja on huolissaan suomalaisten huono-osaisten tilanteesta. Eli toisin sanoen suomalaisten rasistisisesta kohtelusta. Tässä tapauksessa lehmät lentävät. Onhan toki mahdollista, että riittävä määrä ituhippeilyä aiheuttaa vilpittömän uskon suomalaisen rodun huonommuuteen, mutta olisi täysin mahdotonta kuvitella, että siitä oltaisiin huolestuneita.

Muidenkin suvaitsevaisten pöyristymisille sai kyllä naureskella. Eipä tunnu porukalla tosiaan olevan kosketusta realiteetteihin siinä, kuinka jo nykyään menetellään. Tässä jokin vuosi muuan kaveri oli muuttamassa Huitsinnevadaan ja etsiskeli väliaikaista asuntoa. Yksi vaihtoehdoista oli kunnan vuokratalo. Niitä on muutama samassa korttelissa. Kävin täällä asuvana katsomassa sitä ainoaa vapaata kämppää, joka oli tarjolla. Kunnan isännöitsijä - vai millä virkanimellä se vuokra-asuntoja huoltava talonmies nyt mahtoi ollakaan - oli mukana. Hän sattui huomaamaan, kun rappuun mennessä vilkaisin ohimennen nimitaulua. Asunnossa sanoi sitten - puolituttu mies kun oli - että oli havainnut katseeni ja käski olla huolehtimatta, ei täällä asu mustalaisia. Kohotin kulmakarvojani. "Joo, ne ja kaikki muut ongelmatapaukset me laitetaan aina tuohon perimmäiseen taloon. Saa työssäkäyvät ihmiset elää rauhassa."

Lausahdus osoittautui todeksi. Ei tällä kertaa, sillä tarjottu asunto oli liian iso yksinäiselle miehelle ja yksityiseltä sattui saamaan sopivamman kokoisen. Mutta toinen kaverini joutui sittemmin remontin takia perheineen evakkoon omasta kodistaan joksikin aikaa ja ainoa vapaa asunto sattui valitettavasti olemaan siinä perimmäisessä talossa. Meno oli kuulemma aika vilkasta.

Kun kauan sitten muutin erääseen pikkukaupunkiin, laitoin "Vuokralle halutaan" -ilmoituksen lehteen. Netti ei vielä siihen aikaan ollut vuokranantajien yleisessä käytössä, vaan enempi opiskelijanörttien. Kyselin kuitenkin kaupungin asuntotoimistosta varmuuden vuoksi hintoja, kun en yhtään tiennyt mikä sielläpäin oli passeli hinta. Useampikin yksityinen soitti ja tarjosi selvästi halvemmalla kuin kaupunki. Yhdelle sitten ihmettelin, miksi hitossa kaupungin asunnoissa vuokra oli isompi kuin yksityisillä muuten samalla alueella ja samankokoisista ja -kuntoisista kämpistä. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Kuule poika, se on ihan sama paljonko kaupunki pyytää vuokraa. Raha vain siirtyy taskusta toiseen, kun sosiaalitoimisto maksaa asuntotoimistolle." Oli sarjassamme hetkiä, jolloin untuvikko valaistuu maailman raadollisuudesta.

En tunne asiaa etenkään Helsingin kannalta siinä määrin, että osaisin ottaa tarkemmin kantaa Packalénin ehdotukseen. Aika varma olen kuitenkin siitä, että ehdotuksen mukainen systeemi olisi nykymenoa parempi. Normaalissa rappukäytävässä on 3-4 asuntoa kerrosta kohti ja jos kerroksia on 3-5, keskimääräinen rapun asuntomäärä pyörinee siinä tusinan paikkeilla. Voin kokemuksesta vakuuttaa, että jos tässä määrässä on yksikin häirikköasunto, on niiden tusinan muunkin elämä vinksallaan. Onneksi tämä omakohtainen kokemus sattui opiskelija-asunnossa eikä paikallinen säätiö kuukautta kauempaa katsellut sinne muuttaneen menoa. Kunnan talossa olisi varmaan saatu kärsiä pidempään.

Ihmisillä on oikeus asua rauhassa. Häiriköistä on päästävä eroon. Toki paljon parempi ratkaisu olisi häiriköinnin loppuminen. Talon muilla asukkailla ei ole kuitenkaan mitään velvoitetta olla terapian sijaiskärsijöitä. Parempi että muita asukkaita häiritsevät siirretään omaan taloonsa, jossa saavat sitten rellestää vähän vapaammin. Ainoa tähän siirtoon tyytymätön on häirikkö itse, ja tusinan kunnollisen tyytyväisyys on kyllä sitä painavampi tekijä vaakakupissa. Eiköhän siirto joitakin häiriköitäkin terapioi siinä määrin, että pyrkivät käytöksellään takaisin kelvollisempaan asuntoon.

Packalénin ehdotuksen pahin vika on se sama kuin yleensäkin: negatiivisuus. Esitys tuli siis muodossa, että keskitetään ongelmatapaukset tietylle alueelle. Oikeampi menetelmä olisi positiivinen kannustaminen: perustetaan kaupungin vuokra-asuntoja, joihin pääsee vain jos on valmis sitoutumaan kunnolliseen elämäntapaan. Tähän on olemassa myös harvinaisen yksinkertainen menetelmä: tupakointikielto. Kategorinen sellainen. Tupakointi kielletty asunnossa, parvekkeella, koko tontin alueella kaikkina vuorokaudenaikoina. Kaksi varoitusta ja kolmannesta häätö. Toimii satavarmasti. Näyttäkää minulle tupakoimaton narkomaani, niin minä näytän teille somalialaisen naismäkihyppääjän.

Toki muillakin tavoin voisi kannustaa positiivisesti. Vaikka siten, että pisteytys olisi voimassa ja saisi hakea korkeammin pisteytetyltä alueelta asuntoa, jos olisi ensin asunut ilman ongelmia vuokra-asunnossa riittävän ajan tai omaisi nuhteettoman rikosrekisterin. Kaikille niille, jotka urputtavat yhdenvertaisuusperiaatteen rikkomisesta, voi todeta että aina voi etsiä asuntoa vapailta vuokramarkkinoilta. Jos haluaa yhteiskunnan tuella elää, on tyydyttävä siihen mitä se tarjoaa.