Tämä kirjoitus jakautuu neljään osaan. Ensin on prologi, sitten tausta, seuraavaksi itse asia ja viimeiseksi humoristinen osio. Samaan tekstiin ei pitäisi periaatteessa sotkea eri tyylilajeja, mutta koska en halua tästä aihepiiristä yhtä viikkojuttua enempää kirjoittaa, niin otan riskin. Osiot (1-3) ovat siis vakavasti otettavaa, mutta osiossa (4) vastuu siirtyy lukijalle.
1.
Brittiläisen jännärikirjailija Frederick Forsythin novellikokoelmassa Tunnollinen tappaja on tarina syvänmerenkalastuksesta. Siinä vanha kalastaja katsoo veneensä vanavettä ja toteaa kahdelle asiakkaalleen, että tuolla on nyt jotakin. Toinen asiakkaista, pankinjohtaja, ihmettelee miten hän voi sen tietää. Tähän toinen toteaa, että samalla tavalla kun itse tiedät, että jossakin kohtaa saraketta luvut eivät täsmää. Vaistolla. Ja kohta koukkuun iskee ennätyskokoinen tonnikala.
Tuo tunne, että jotakin on pielessä, on jokaiselle minkä tahansa alan ammattilaiselle varmaan tuttu. Pienet harmaat miehet kolkuttavat vasaralla takaraivoa sisäpuolelta. Ei vain keksi mitään vikaa, mutta tietää että nyt on vatupassi vinksallaan. Ja lopulta – ehkä – huomaa missä se ongelma oli.
Minulla on ollut tuo päässä nakuttava tunne jo pitkään - tällä kertaa ei ammattiasiassa, vaan homoliittolain kohdalla. Olen seurannut keskustelua sivusta ja nyökytellyt mielessäni, että noinhan se tuntuu olevan; kyllä homoillakin on oltava oikeus mennä keskenään naimisiin. Perustelut lainmuutoksen puolesta ovat vakuuttavat. Silti jokin asia on vaivannut, mutta en vain ole saanut siitä kiinni. Kunnes äskettäin välähti, mistä kiikasti.
2.
Henkilökohtaisella tasolla asia ei minua liiemmin kosketa. Lähipiirissäni ei ole ainuttakaan homoa tai lesboa. Tunnen kyllä useita, joiden tiedän kyseiseen vähemmistöön kuuluvan, mutta yksikään heistä ei ole kahdenkymmenen minulle lähimmän ihmisen joukossa. Mahdollisesti useampikin tuttuni kuuluu vähemmistöön, mutta en voi tietää. Esimerkiksi oletan yhden hyvin tuntemani miehen olevan homo, mutta en ole koskaan kysellyt. Ei ole ollut tarvetta. Eikä minulla ole ollut mitään ongelmaa istua hänen vieressään samoilla lauteilla.
Pidän omaa suhtautumistani homoseksuaalisuuteen liberaalina. Jos minun pitää valita, kuka palkataan työhön, seksuaalisella suuntautumisella ei ole mitään merkitystä. Se kuuluu ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, joilla ei – ainakaan yleensä – ole merkitystä työn tekemiseen. Aivan samalla tavalla kuin esimerkiksi diabetes. Olen kirjoitanut pari vuotta sitten aiheesta. Homoseksuaalisuus on poikkeavuus, sairaus siinä missä mikä tahansa muukin. Ei se tee ihmistä yhtään sen huonommaksi.
Muutamat tuttavistani ovat asian suhteen kaapissa, koska pelkäävät ihmisten reaktioita. Se on surullista. Jotkut ovat puolestaan avoimesti homoseksuaaleja. Tällä en tarkoita sitä, että kuljetaan ympäriinsä lääppimässä samaa sukupuolta olevan kaverin kanssa. Toisaalta jos asia – eli elämäntilanne – tulee puheeksi, Matti sanoo täysin luontevasti asuvansa yhdessä Timon kanssa. Tämä on oikea suhtautumistapa; ei korosteta, mutta ei piilotellakaan. En minäkään mene heti esittäytyessä kertomaan, että ”hei, olen Jaska ja minulla on tämmöinen sairaus”. Kerron sairaudestani (se ei näy päällepäin) vasta sitten, jos se on tarpeellista tai tulee muuten puheeksi.
Ei ole kulunut hirmuisen pitkää aikaa siitä, kun homojen täytyi oikeasti olla kaapissa. Rikoslaista se kyllä poistui jo 1971, mutta jonkinmoista yleistä hyväksyntää täytyi odottaa aina siihen asti, kunnes selvisi että AIDS ei tapa meitä kaikkia. Eli suunnilleen vuosituhannen vaihteeseen asti. Siitä eteenpäin homoliittojen laillistamista on ajettu kiihtyvällä propagandasodalla, joka laimeni vain hetkeksi parisuhderekisteröinnin mentyä läpi 2002. Erinomainen esimerkki kannattajien propagandavoitosta on se, että nykyään sana ”homoliittolaki” on kadonnut kokonaan ja puhutaan ”tasa-arvoisesta avioliittolaista”. Alkoi olla vähitellen selvää, että muutaman vuoden sisällä laki menee läpi. Loppujen lopuksi se koskettaa edes jollain lailla vähemmistöä kansasta ja enemmistö taas kääntyy propagandan kannalle, kun asia on henkilökohtaisella tasolla yhdentekevä.
Minun puolestani eläkööt ja olkoot, olin aina ajatellut. En kuitenkaan tajunnut, miksi avioliitto- tai edes rekisteröintioikeus pitäisi myöntää. Parisuhde ei ole aikuisia, vaan lapsia varten. Kaksi saman sukupuolen edustajaa taas ei voi saada biologisia lapsia, joten se siitä. Mutta vähitellen rummutus alkoi jättää jälkensä minuunkin. Totesin, että perustelut homojen avio-oikeuden puolesta ovat täysin ymmärrettäviä, kun asiaa heidän kannaltaan ajattelee. Vastapuolen perustelut nykytilanteen säilyttämiseksi eivät olleet niin vakuuttavia. Ne kun yleensä olivat "yäk, inhoan homoja -tasoa", kun niiden ympäriltä riisui koristellun retoriikan. Parhaatkin vastustavat näkökannat tyytyivät väittämään seurausten olevan yhteiskunnalle negatiiviset. Tästä taas oli paha mennä sanomaan, kun systeemi ei ole ollut missään niin kauan voimassa, että olisi empiiristä tietoa. Minimiaika kokeilulle on pari sukupolvea.
3.
Takaraivossa nakuttava tunne ”tässä ei nyt ole kaikki kohdallaan” kuitenkin jatkui. Minulla oli runsaasti perusteluja, joiden ansiosta olisin voinut kannattaa homoliittoja ja vain vähän, joilla niitä voisin vastustaa. Tuo nakutus vain häiritsi, enkä siksi ottanut kantaa niiden puolesta. Lopulta sattui kohdalle kaksi kulunutta perustelua homoliittojen puolesta. Olin kuullut ne monesti ennenkin, mutta nyt niiden peräkkäisyys sai aikaan oivalluksen:
1) Homoseksuaalisuus on luonnollista, sitä on esiintynyt aina, kaikkialla ja kaikissa yhteiskunnissa.
2) Emme enää elä viktoriaanisessa maailmassa; homoliittojen salliminen on nykyaikaa.
Silloin kolahti. Jos ja kun homoseksuaalisuutta on esiintynyt aina ja kaikkialla, miksi homoavioliitot eivät ole olleet missään sallittuja?
Tuo oli se asia, mikä oli tiedostamatta häirinnyt.
Homoliittojen vastustajia syytetään siitä, että he ovat jääneet menneelle vuosisadalle. Jos he saisivat päättää, ajaisimme edelleen hevosrattailla koska moottoriajoneuvot olisivat yhä kiellettyjä. Kaikki edistys pysähtyisi.
Ei näin. Napoleonin armeija ei jättänyt huristelematta panssarivaunuilla siksi että se olisi ollut kiellettyä. Niitä ei vain tuohon aikaan oltu keksitty. Homous oli, ja silti se oli kiellettyä. Moottoriajoneuvoja, tietokoneita ja puhelimia ei tarvinnut erikseen laillistaa vuosituhansiin siksi, että niitä ei oltu keksitty. Heroiini ja käsikranaatit kotikäytössä tarvitsi kieltää vasta sitten kun ne oli keksitty. Homoutta on aina ollut, ja se on se oleellinen ero. Jos yksikään yhteiskunta ei ole sitä sallinut – tai enimmilläänkin on vain sietänyt sitä hyväksymättä homoliittoja -, siihen täytyy olla jokin hyvä syy. Pelkästään tämä riittää perusteluksi homoliittoja vastaan.
Tässä vaiheessa voi vastapuoli sitten nousta barrikaadeille ja kaivaa esiin jonkin dekadenssin esimerkin yhteiskunnasta, jossa homoliitot ovat olleet sallituja, kuten Siwan keitaan. Tällaiset toimivat päinvastoin vahvistavina esimerkkeinä. Kyseiset yhteiskunnat ovat olleet yleensä Siwan tapaan resusseiltaan pahasti rajoittuneita, jolloin homoseksuaalisuus on toiminut yhtenä syntyvyyden säännöstelyn metodina. Tai sitten kyseiset yhteiskunnat ovat olleet rappeutuneita ja matkalla kohti tuhoaan.
Kokonaan toisen kirjoituksen aihe on sitten se, miksi homoliitot saattavat olla yhteiskunnan kannalta tuhoisia. Takkirauta-blogissa asiaa on käsitelty ja ainakin osa kirjoituksessa listatuista syistä on tosia. Homot eläkööt omaa elämäänsä yhteiskunnan marginaali-ilmiönä, avio-oikeutta ei tule myöntää ja rekisteröidyn parisuhdelain hyväksyminen oli virhe. Toisaalta heidän oikeutensa tulee taata siinä missä kenen tahansa muunkin. Yhteiskuntamme on oltava niin sivistynyt, että kenenkään ei tarvitse sukulaisten, ystävien tai työtovereiden tuomion pelossa elää kaapissa.
4.
Sitten kieli poskeen.
Ihmisiä syytetään nykyisin paljon homofobiasta. Ihan turhaa. Jos joku ei satu pitämään maksalaatikosta, tekeekö se hänestä maksalaatikkofoobisen? Yksinkertainen tosiasia nyt vain on, että jotkut ovat homoja ja useimmat eivät. Joten useimmat eivät pidä homoseksualismista omalla kohdallaan ja suhtautuvat epäluuloisesti homoihin. Tätä sitten pidetään homofobiana. Ihan samalla lailla voi suhtautua epäluuloisesti ihmiseen, joka pitää kovasti maksalaatikosta. Kyllä sitä on jonkinmoinen epäilys, että kun tällainen tyyppi pyytää päivälliselle, hän saattaa yrittää syöttää maksalaatikkoa. Samanlainen alkuepäilys homojen suhteen on ihan terve merkki. Jos se ei haihdu tarkemman tutustumisen jälkeen, niin sitten voidaan puhua fobiasta.
Periaatteessahan se on heteromiehelle sitä parempi, mitä enemmän homoja on. Kuvitellaan vaikka, että 80 % miehistä olisi homoja. Sehän tarkottaisi sitä, että jokaista heteromiestä kohti olisi viisi naista. Mikäs sen mukavampi ajatus.
Edelliseen tosin voi sanoa huomautuksen, että laskelma ohittaa lesbot. Jos miehistä osa on homoja, on naisistakin osa lesboja eivätkä he tällöin paranna heteromiesten mahdollisuuksia. Tuohon voi aina todeta, että ei ole väliksikään. Homomiehet ovat poissa jahtaamasta naisia, mutta lesbonaisten poistuminen pelistä ei yleensä ole mikään menetys. Lesbot kun pystyy yleensä erottamaan muista feministeistä siitä, että ne ovat vielä rumempia, jos mahdollista. Miehiseltä kannalta katsottuna ei siinä hyvä häviä.
Jonkinlaisia ennusteita tasa-arvoisen avioliittolain seurauksista antaa tutkimus, jossa selvitettiin, kuinka monta prosenttia vuonna 2002 – jolloin rekisteröinti tuli mahdolliseksi – solmituista liitoista on päättynyt eroon. Homopareista on eronnut 11 prosenttia, lesbopareista 24 prosenttia. Samana vuonna solmituista heteroliitoista eroon on päättynyt 21 prosenttia.
Tuloksen ei pitäisi yllättää ainuttakaan heteromiestä.
Parisuhde on hankala jo silloin, kun siinä on vain yksi nainen. Kaksi naista samassa parisuhteessa on kuin pullollinen nitroglyseriiniä Linnanmäen vuoristoradalla.
Lisäksi on huomioitava, että tuona vuonna oli parisuhteensa rekisteröineiden joukossa luultavasti täysin suhteettoman suuri osuus sellaisia pareja, jotka olivat olleet yksissä jo jopa kymmeniä vuosia ja siksi vähemmän alttiita eroille. Jos muutaman vuoden kuluttua tehdään tutkimus siitä, kuinka monta prosenttia vuonna 2007 solmituista rekisteröidyistä parisuhteista on päättynyt eroon kymmenen vuoden kuluessa, on ilmiselvää että lukemat sekä homoilla että lesboilla ovat suuremmat, ehkä lähes kaksinkertaiset. Tällöin homoparien erolukemat olisivat melkein samat kuin heteropareilla ja lesbopareilla ne olisivat todella huikeat.
On myös muistettava se, että lesbopareilla – ainakin havaintojeni mukaan – ainakin toinen puolikas on yleensä ”miehinen”, eli voitaneen olettaa lesboparien liiton muistuttavan asetelmaltaan vähän enemmän mies-nainen -liittoa kuin kahden normaalinaisen liitto muistuttaisi. Sama olettamus pätenee myös homopareihin, eli se muistuttaa enemmän mies-nainen -liittoa kuin kahden normaalimiehen liitto muistuttaisi. Tästä voi helposti päätellä, että mikäli homomiehet olisivat enemmän heteromiesten kaltaisia, homoliitot olisivat vielä nykyistäkin kestävämpiä, kun taas lesboliitot olisivat eroluvuiltaan vielä huimempia mikäli lesbonaiset muistuttaisivat enemmän heteronaisia.
Tämän tutkimuksen jälkeen ei ole kenellekään epäselvää, kumpi sukupuoli on parisuhteessa se haasteellisempi.
Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta
2 minuuttia sitten
54 kommenttia:
Turha yrittää. Pohjimmiltaan tuo on vain "homot on yök" - pohjalta lähtevä perustelu ja olet homofobinen.
Avoimesti homovihamielisenä homofoobikkona voikin sitten jo todeta, että homoavioliitot esimerkiksi merkitsevät melko syvällisellä tavalla erään ihmisen vapautta takaavan keskeisen instituution valtiollistamista. Enää perhe ei valtion suhteen määrittele itseään, vaan valtio kertoo lailla mikä on perhe.
Joo, tuo on tuttu ilmiö. Jokainen vastustava perustelu on kategorisesti foobinen.
Arvotonta konservatiivista jatustelua muka-argumentein.
Konservatiivi on aina oikeassa pitkällä aikavälillä.
Minullahan ei ole tietysti mahdollista puhua nurin Tomin kaikenkattavaa ja tarkkaa selvitystä, millä hän pisti Jaskan kirjoituksen päreiksi. Mutta kun mulla tyhmempänä on kuitenkin oikeus jotain lausua, niin lähinnä ajattelen tämän homoavioliiton kautta sitä jatkoa (juu, en sitä, että ihminen voi mennä naimisiin papukaijansa kanssa) vaan sitä, että tuleeko sitten tämä adoptio-oikeus ynnä muuta semmosta.
Kun siinä vedotaan ihmisen oikeuksiin saada itselleen lapsi. Minä ajattelen lapsen oikeuksia saada itselleen sekä isä että äiti. Kumpi oikeus on suurempi? Minä kallistun sille lapsen oikeuden puolelle. En syyllistä niin homoja kuin lesbojakaan holtittomiksi ihmisiksi, tunnen toki molempia, mutta oman työkokemukseni pohjalta toimiva ns. ydinperhe on paras tapa estää se, ettei mukula joudu hoidettavaksi laitokseen. Minun kouriini.
(Juu, ei varmaan kaikki oo ja ihan järkeviä ihmisiä ja mäkin tunnen tai oon kuullu ainakin tai joku on kuullu ja kaikkee ja mitä sä jätkä uliset)
Eli mietin vaan sitä edelleen, että onko tärkeämpää kahden aikuisen oikeus johonkin vaiko lapsen oikeus johonkin. Jos aikuisia tilanne ei miellytä, ne voivat tarvittaessa suksia siitä huitvittuun. Lapsi ei voi.
Eli en siis vastusta homoavioliittoja sinänsä, mutta näitä mahdollisia jälkeisseuraamuksia kyllä. On olemassa aikuisten ihmisten oikeus johonkin ja sitten on olemassa lasten oikeus johonkin ja lasten oikeus menee minusta edelle.
Mitä tulee tähän rituaalipuoleen, niin jos nämä laillistetaan, niin siviilivihkiminen minun mielestäni riittäisi. Ihan sen takia, että tuo homous on vähän joka uskonnossa uskonnonvastaista, enkä oikein usko, että Suomen eduskunta voi mennä uskontojen yli, mitä liittyy itse uskonkappaleisiin.
Mutta mikäli se näin tekee, niin tämä ei saa koskea vain suomalaista evankelis-luterilaista kirkkoa (niin kuin varmaan vaatijat ajattelevat), vaan lakiuudistus täytyy tietysti tasa-arvon nimessä tehdä niin, että myös islamilaiset imaamit velvoitetaan vihkimään homo- ja lesbopareja. Eihän niitä varmasti imaameille tyrkylle asti ole tulossa, mutta jo se, että moinen laki säädetään, tai edes ehdotetaan, saa aikaan niin mainiota älämölöä, että varaan yleisönä itselleni päkin kaljaa ja pari pussia sipsejä. Kun siinä vaiheessa ne suomalaiset tahot, jotka rääkyvät luterilaisia pappeja vihkimään homoja vaikka heidän uskontonsa sanoisi mitä, rääkyvät samaan aikaan että ei islamilaisia imaameja voi vaatia vihkimään homoja, koska heidän uskontonsa ei salli sitä.
On olemassa aikuisten ihmisten oikeus johonkin ja sitten on olemassa lasten oikeus johonkin ja lasten oikeus menee minusta edelle.
Ei nää lasten oikeudet ole Tomille kuin teatteria. Hänhän on moneen otteeseen julistanut vanhemmilla on oikeus kurittaa lastaan fyysisesti.
Mitä v*ttua valehtelet Kumitonttu. Olen aina jyrkästi vastustanut lasten fyysistä kurittamista.
Itse ympärileikkauksen kannattajana, Kumis, antaisi vanhemmille oikeuden tehdä lapsille pysyvä ruumiinvamma.
Kumis perustelee tätä uskonnonvapaudella. Monet uskonnot kannattavat lasten ruumiillista kuritusta joten on syytä kysyä kannattaako Kumis lasten pieksämistä uskonnonvapauden nimissä.
Lasten oikeudet on homofoobikoiden yleisin lyömäase. Kuitenkin on tehty tutkimuksia homovanhemmista ja niiden mukaan homoparien lapset pärjäävät vähintään yhtä hyvin kuin heteroparien lapset.
Jos teitä oikeudet oikeasti kiinnostaisi, niin vastustaisitte ympärileikkauksia (myös juutalaisten tekemiä) ja lasten uskonnollista aivopesua. Vastustaisitte myös lapsikastetta.
Kumis, olet viime aikoina kunnostautunut valehtelijana. Alatko olla epätoivoinen?
Tomi Takkiraudan blogissa:
Abortti on aina parempi ratkaisu, kun hylata lapsi vieraiden ja varsinkin uskovaisten kasiin.
Ei ole haappoista kasvaa laitoslapsena, jolla ei ole oikeita vanhempia.
Adoptiossa on ongelmia. Jos adoption jalkeen perhe saa biologisen lapsen, niin adoptioitu lapsi jaa helposti lapsipuolen asemaan. Jos taas adoptiolapsi ei tayta adoptiovanhempiensa toiveita ja odotuksia, heidat saatetaa jattaa oman onnensa nojaan.
Eli Tomin mielestä abortti on aina parempi ratkaisu kuin antaa lapsi homoparille kasvatettavaksi - erityisesti jos nämä ovat uskonnollisia.
Minusta äiti ei voi lastaan enempää kurittaa kuin tappamalla tämän rangaistukseksi ei-toivotusta raskaudesta. Ja Tomi tämän hyväksyy.
Kumis, sikiö ei ole lapsi, piste. Laki ei suojele sikiötä. Suurin osa abortoiduista sikiöistä on pelkkiä solumöykkyjä, jotka vain kaukaisesti muistuttavat ihmistä.
Olen sitä mieltä, että abortti on parempi ratkaisu kuin adoptio. Mikään ei tule muuttamaan mielipidettäni.
Jokaisen lapsen kuuluisi syntyä haluttuna, toivottuna ja rakastettuna.
Tomi on siis sitä mieltä että jos raskaana olevaa naista potkitaan vatsaan ja aiheutetaan keskenmeno, niin kyse ei ole murhasta, koska LAKI sanoo niin. Progressiivisille LAKI menee aina moraalin yli.
Kuitenkin on tehty tutkimuksia homovanhemmista ja niiden mukaan homoparien lapset pärjäävät vähintään yhtä hyvin kuin heteroparien lapset.
Olen sitä mieltä, että abortti on parempi ratkaisu kuin adoptio.
Koita nyt päättää, että voivatko homot kasvattaa lapsen vai pitäisikö lapsi abortoida ennemmin kuin antaa homoparin tuhottavaksi adoptiossa?
Jos ihminen haluaa antaa lapsensa adoptioon, niin silloin on parempi antaa lapsi maallistuneelle homoparille kuin uskovaiselle heteroparille.
Nyt ei ole kyse mitä minä haluan vaan siitä ovatko kaikki lain edessä tasaveroisia.
Jokaisen lapsen kuuluisi syntyä haluttuna, toivottuna ja rakastettuna.
Jaska voi poistaa tämän kommentin jos menee liian henkilökohtaiseksi. Kysyn Tomilta, että oletko sinä syntynyt haluttuna, toivottuna ja rakastettuna?
Kumis, en tietenkään voi olla varma, mutta luulisin niin.
Ymmärtääkseni ainoa merkittävä asia, jolla homojen avioliittoa juuri puolustellaan on se, että heillä ei ole oikeutta adoptioon, eli he eivät ole TASA-ARVOISIA heteroparien kanssa. Jos mielestäsi kuitenkin lapsen tappaminen on parempi kuin vauvan antaminen adoptoitavaksi, niin silloinhan sinun tulisi - jos olisit lapsen edusta kiinnostunut - kampanjoida adoptioitavaksi lapsensa antaneiden äitien tuomitsevan lain puolesta eikä edistää ja helpottaa adoptiovanhempien asemaa. Jos heteropareilla on oikeus tuhota lapsen elämä adoptoimalla vauvan, niin eihän ole mitään järkeä sallia adoptiovanhempien määrän kasvattamisesta entisestään.
Palaan vielä tuohon käsitykseesi moraalista ja laista. Onko lapsen tappaminen mielestäsi hyväksyttyä, jos laki sen sallii?
Kumis, adoption kieltävä laki lisäisi tarpeetonta kärsimystä, joten en tietenkään halua ajaa sellaista lakia.
Kumis, (syntyneen) lapsen tappaminen on murha ja on moraalisesti tuomittavaa. Abortti kantavan naisen pyynnöstä ei ole mielestäni moraalisesti lapsen tappamista vaan loismaisen kasvaimen poistamiseen verrattava operaatio.
Tahallaan toiselle aiheutettu keskenmeno (ilman kantavan naisen pyyntöä) on minusta luokiteltava törkeäksi pahoinpitelyksi muttei murhaksi tai tapoksi.
Miten se adoptoitavaksi annettavasta lapsesta äidille annettava rangaistus muka voi lisätä kärsimystä, jos adoptio on aina huonompi vaihtoehto kuin abortti?
Entä jos äiti tappaa vastasyntyneen lapsensa - mikä siinä on tuomittavampaa kuin surmata sikiö kohtuun?
Kumis, periaatteessa eroa ei ole, mutta raja on johonkin vedettävä. Syntymä on luonnollinen raja. Huoimattakoon, että pitkälle kehittyneitä sikiöitä ei saa Suomessa abortoida.
Abortti voi olla henkisesti liian tuskallinen osalle naisista (esim uskonnollisen tai muun vakaumuksen takia), joten heidän pakottaminen aborttiin olisi väärin ja lisäisi kärsimystä.
Kumis, et ole vastannut. Kannatatko lasten pieksämistä uskonnonvapauteen vedoten.
Terve Jaska, en ole täällä aiemmin kommentoinut, mutta ajattelin nyt jotakin aiheesta sutaista. Todettakoon myös, että kiintoisa blogi sinulla. Sanottavaa ja huumoria piisaa.
Mutta asiaan. Miksi sanot, että rekisteröidyn parisuhteen hyväksyminen oli virhe. Viraparilaki nimenomaan on antanut homoseksuaaleille laillistetun mahdollisuuden elää normaalisti. Tämä mahdollisuus on vähentänyt promiskuiteettia sekä painetta elää marginaalissa. Homojen marginaalielämäntapahan on mitä ilmeisimmin seurausta juuri siitä, ettei yhteiskunta ole antanut heille virallista asemaa pakottaen heidät omiin ympyröihinsä. On varmasti aiheellista kysyä moniko homo todella haluaa tai kykenee sitoutua. Esimerkiksi Jukka Hankamäkihän on todennut ettei häntä kiinnosta aviomahdollisuus. Kuitenkaan tässä vaiheessa, kun RP-laki on ollut voimassa vasta kymmenen vuotta, on aivan liian varhaista sanoa onko kokeilu onnistunut vaiko ei. Tarvitaan, kuten oikein toteat, ainakin parin sukupolven mittainen aika. Mikäli homojen keskuudessa on vuosikymmeniä ollut sääntönä sitoutumattomuus, kestänee kauan ennen kuin tilanne muuttuisi.
Mitä tasa-arvoiseen avioliittolakiin tulee, on tilanne monimutkaisempi. Tässä asiassahan olennaisin ongelma näyttää liittyvän adoptiomahdollisuuteen. On perusteltua todeta ja luonnollista, että lapsella on oikeus isään ja äitiin. Toisaalta ei tähän asti ole ilmennyt, että lapset, joilla on samaa sukupuolta olevat vanhemmat, olisivat oleellisesti erilaisia tai kärsisivät tilanteestaan. Yksinhuoltajien lapsilla tilanne on taasen aivan toinen. Heidän lapsillaan on todettu muita useammin mitä erinäköisimpiä ongelmia. Oleellista ei siis näyttäisi olevan vanhempien sukupuoli, vaan se että heitä on kaksi. Homovanhempien lapsia ei kylläkään ole kovinkaan paljon, joten aineistoa kunnon kvantitatiiviselle tutkimukselle ei valitettavasti vielä ole. Joka tapauksessa oma kantani homoavioliittoon on pragmaattinen: en näe homoavioliiton olevan keneltäkään pois tai aiheuttavan mitään haittaa, joten itse olen hyväksyvällä kannalla. Kaiken kaikkiaan olen aiheeseen totaalisen kyllästynyt, koska en käsitä miksi niinkin merkityksettömästä aiheesta kohkataan puolin ja toisin niin paljon.
Tai kenties tuo kohkaaminen onkin osoitus siitä, että asialla on todella merkitystä. Vaikea sanoa. Itselleni ainoa homoliittojen vastainen argumentti, jonka ymmärrän on lapsen etu, sillä asia on lopulta varmasti monisyisempi kuin annoin edellä ymmärtää. Esimerkiksi poikalapsella olisi syytä olla joku miehen mallina ja kahden äidin perheessä tämä ei olisi mahdollista. Lapsen etuun vedottaessa olisi kuitenkin yksisilmäistä vain vastustaa homoliittoja. Loogista olisi samalla vaatia huomattavia tiukennuksia avioerolakiin, mitä kukaan ei ole tehnyt ja mikä ei ehkä olisi huono idea. Olisi myös syytä säätä laki vanhempainajokortista. Lasten hankkiminen ei ole ihmisoikeus. Selvää lienee, että se on suunnattoman vastuun ottamista kannettavaksen. Siihen eivät kaikki todellakaan voi tai edes viitsi kyetä. On tragedia, että juuri ne ihmiset, joiden ei ikinä pitäisi lapsia hankkia, pyöräyttelevät niitä ilmoille.
Mjaahas, tulipas pitkä. No menkööt.
Ja lisäisin vielä, että aihetta koskevasssa keskustelussa itseäni nyppii eniten joidenkin huonosti peitelty homovihamielisyys sekä toisaalta vastapuolen epäloogisuus ja typeryys. Eli kirkkain silmin ajetaan oikeuksia homoille ja samalla puolustetaaan muslimien oikeutta toteuttaa homovihamielistä tai ihan muutenkin vihamielistä uskontoaan.
Yrjöperskeles toi esiin tärkeän näkökannan, jonka jätin tarkoituksella käsittelemättä. Minulla ei ole kompetenssia ottaa kantaa siihen, millaisia positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia samaa sukupuolta olevalla parilla olisi lapsiin. Enkä tunne asiaa vieläkään, joten kantaa en ota.
Samoista syistä en ota kantaa myöskään aborttiin, ympärileikkaukseen tai adoptioon. Näistä - ja myös edellämainitusta - voi hyvällä syyllä todeta, että kaikki ovat täysin tapauskohtaisia ja poikkeamia keskiarvosta on suuntaan jos toiseenkin ja hyvin suurella amplitudilla. Eikä minulla ole tietoa siitä, missä kohtaa se keskiarvo sijaitsee.
Korppi on johtaja: Kiitoksia. Kysyit, miksi rekisteröity parisuhde on virhe. Siksi, että se on käytännössä melkein sama kuin avioliitto. Tosin en tunne asiaa niin hyvin, että osaisin ottaa varmaa kantaa. Tällä hetkellä omaamillani tiedoilla toimisin seuraavasti: mikäli äänestettäisiin rekisteröidyn parisuhteen käyttöönotosta, äänestäisin vastaan. Mikäli äänestettäisiin jo hyväksytyn rekisteröidyn parisuhteen kumoamisesta, äänestäisin myös vastaan. Eli vaikka pidän ratkaisua virheenä, en kuitenkaan niin isona että se edellyttäisi olemassaolevan asiaintilan muuttamista. Mutta kuten todettu, oikeasti en haluaisi ottaa kantaa koska en tunne asiaa riittävästi. Lisätiedon saaminen luultavasti muuttaisi nykyistä näkemystäni.
Jälkimmäisessä kommentissasi tiivistit erinomaisen hyvin sen, mikä tässä väittelyssä on vialla.
Se mikä itseäni tässä homojen avioliittohässäkässä eniten häiritsee, on toisaalta täydellinen ymmärtämättömyys perusjuridiikasta ja toisaalta isien oikeuksien polkeminen.
Hollannissa on avioliitto mahdollinen sekä hetero- että homopareille. Mutta Suomen medioissa vaietaan siitä, että rekisteröity parisuhde on Hollannin lakikirjoissa vieläkin voimassa ja se on myöskin avoin sekä homo- että heteropareille.
Jos Suomessa hyväksytään avioliittolain muutos käsittämään samaa sukupuolta olevat parit, ei rekisteröity parisuhde tule häviämään lakikirjoista mihinkään. Siihen on muutama syy:
a) olemassa olevien rekisteröityjen parisuhteiden lainvoimaisuus katoaisi, jos laki rekisteröidyistä parisuhteista poistettaisiin. Kaikki oikeudet, velvollisuudet ja rikokset on johdettava johonkin voimassa olevaan lain kohtaan, muuten niitä ei ole lain silmissä olemassa.
b) viranomaiset eivät voi ilman ihmisten suostumusta mennä muuttamaan jo olemassa olevien liittojen statusta. Jos on yksikin homo/lesbopari, joka on tyytyväinen statukseensa viraparina eikä halua täytellä kaavakkeita suhteensa muuttamiseksi avioliitoksi, niin laki rekisteröidyistä parisuhteista on pakko pitää lakikirjoissa voimassa.
c) kansainvälinen harmonisointi: on monia maita, joissa homoavioliittoa ei hyväksytä mutta virapari tunnustetaan. Monet ihmiset liikkuvat maasta toiseen expatriaatteina tai valitsevat puolison ulkomailta. Oleskeluluvan saaminen expatriaattihomon/lesbon kumppanille voi olla vaikeaa ellei mahdotonta tietyissä maissa. Esim. USA ja Australia vaativat greencardilaisen mukana tulevien perheenjäsenten osalta virallisia tunnustettuja perhesuhteita. USA ei tunnusta homojen avioliittoja, mutta joissakin osavaltioissa rekisteröityminen tunnustetaan. Myös ulkomaalaisen puolison periminen kuolemantapauksen sattuessa voi olla kiinni parisuhteen virallistamisen muodosta. Myöskään tästä syystä rekisteröityjä parisuhteita ei voi noin vain pyyhkiä lakikirjoista ja kuvitella ns. sukupuolineutraalin avioliiton hoitavan koko homman yhdellä lailla.
Tässä siis ehdotetun lainmuutoksen huonot puolet homojen ja lesbojen näkökulmasta katsottuina. Huomatkaa myös, että Hollannissa ei ole liiton voimassaoloaikana mitään eroja puolisoiden keskinäisissä oikeuksissa ja velvollisuuksissa avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen välillä.
Koska rekisteröity parisuhde on alunperin luotu vastaamaan keskenään lisääntymiskyvyttömien parien tarpeita, siitä puuttuu ns. isyysolettama. Myös siis silloin, kun rekisteröityvä pari on heteropari. Rekisteröityyn parisuhteeseen syntyvällä lapsella ei ole ilman lapsen tunnustamista tai adoptiota missään tapauksessa automaattisesti kuin korkeintaan yksi ainoa vanhempi: lapsen synnyttänyt äiti. Heteroisä saa lapseensa oikeudet vain tunnustamalla lapsen ja hakemalla erikseen lapsen huoltajuutta, samoin kuin biologinen homoisäkin. Tosin biologisen homoisän tapauksessa lapsella ei ole syntyessään edes sitä yhtäkään automaattista vanhempaa. Biologisen vanhemman kumppanit saavat oikeudet vain adoption kautta.
Joku varmasti väittää tähän, ettei heteroisien oikeuksilla rekisteröidyissä parisuhtiessa ole väliä, kun heterot menisivät kuitenkin vain avioliittoon. Mutta eipä se niin menekään. Ranskassa rekisteröityjä parisuhteita on solmittu enemmän heteroparien kuin homoparien välillä. Rekisteröityminen on ainakin Ranskassa ollut halvempaa kuin avioliittoon vihkiminen. Lisäksi Hollannin mallissa rekisteröidystä parisuhteesta eroaminen on kevyempi, nopeampi ja halvempi prosessi kuin avioero, jos parilla ei ole alaikäisiä lapsia. Avioerotilastojen ollessa mitä ovat, on loogista olettaa helpomman eroamisen houkuttelevan osan heteropareistakin solmimaan avioliiton sijasta rekisteröidyn parisuhteen. Mutta haluammeko me yhteiskuntana luoda avo- ja avioliiton välille vielä kolmannen suhdemuodon heteroille, jossa isien oikeudet eivät edes toteudu kunnolla?
En jaksa kommentteja lukea, koska en piittaa mistään älämölöstä.
Kirjoituksen peruspremissi on kuitenkin väärä, ainakin osittain. Roomalaisilla ja kreikkalaisilla oli samaa sukupuolta oleville erilaisia järjestelyjä. Kreikkalaisten homoliitot eivät olleet rinnasteisia avioliittoon, mutta roomalaisilla oli keisarikaudella ennen kristinuskoa ihan tavanomainen avioliitto miespareille.
Jotkut konservatiivit ovat rinnastaneet pederastian tai pedofilian ja homoliitot, ilmeisesti juuri kreikkalaisen perinteen vuoksi.
Kreikassa nimittäin oli mahdollista sellainen meidän yhteiskuntamme näkökulmasta aivan totaalisen kieroutunut "liitto", jossa teini-ikäinen poika ja aikuinen mies olivat virallisessa suhteessa kunnes poika tulee täysi-ikäiseksi. Eli siinä mielessä ei voida perustella että historiallinen olemassaolo jollekin instituutiolle on jokin argumentti. Muutoinhan voitaisiin perustella ihmisuhrejakin.
Mutta siis, väite että homoseksuaalisuus ja erityisesti avioliitto tai siihen rinnasteinen suhde samaa sukupuolta olevien välillä olisi historiallisesti aivan poikkeuksellista, on kyllä väärä.
Roomassa keisari Nerolla oli peräti kaksi miespuolista puolisoa. Tällaisten avioliittojen käytännöt jatkuivat parisen sataa vuotta keisarivallan aikana. Kyse ei ollut mistään poikkeuksellisesta yksittäistapauksesta. Rooma toki tuhoutui, mutta moni homoseksuaalisuuden kieltänyt valtakunta on kyllä tuhoutunut paljon ripeämmin. Homoliitot kiellettiin vuonna 342, ja irvileuka sanoisi, että siksi Rooma tuhoutuikin.
Varhaisempia homoliittoja sallineita kulttuurejakin on. Kiinalaisen Zhou-dynastian aikana jonkinlainen avioliittoon rinnastettava liittomuoto oli olemassa miesten välillä. Myös myöhemmissä Kiinan vaiheissa löytyy todisteita tällaisista liitoista ja niiden virallisesta hyväksymisestä. Kiina on ollut olemassa jonkinlaisena valtakuntana jo tuhansia vuosia, suhde homoseksuaaleihin on vaihdellut suuresti.
Tämä ei ole mikään perustelu millekään muulle, kuin sille, että se "ongelma" joka tässä vaivaa, ei ole ongelma laisinkaan eikä siis pohjaudu tosiasioihin. Eurooppalaisen kulttuuripiirin nuiva suhtautuminen homoihin on Lähi-Idän tuontitavaraa ja nähtävästi sitä yritetään tuoda taasen kahtakin eri reittiä.
Huomautus: Poistin Kiki Duracellin toisen viestin, koska se oli ilmeisesti vahingossa tullut kaksoiskappale.
Viesti sinänsä oli täyttä asiaa, ja voi olla että käsittelen avioliittoa juridisessa mielessä jossain toisessa blogikirjoituksessa - siihen liittyvä ajatus on jo hautunut pitkään.
Tm: Odottelinkin jo milloin tulee tuo roomalaisajan vetoomus. Törmäsin tuohon Nero-tietoon etsiessäni taustafaktoja, muistelin sen nähdessäni lukeneeni siitä joskus mutta olin kyllä jo unohtanut.
Jätin tarkoituksella mainitsematta Rooman ajan, vähän niin kuin syötiksi. Kuten itsekin totesit, miesten välinen liitto oli voimassa keisariajalla. Milloinkas se Rooman rapistuminen alkoikaan? Tuho tuli sitten kristinuskon tultua valtionuskonnoksi. Tuolloin homoliitot olivat kiellettyjä, mutta tuhon siemenet olivat jo kylvetty kauan aiemmin. Noin lyhyesti sanoen roomalaisen pohjan päälle oli pikkuisen vaikeaa rakentaa kristilliseen uskoon perustuvaa valtiota. Itä-Rooma onnistui, mutta se on kokonaan toinen tarina.
Homoliitot eivät tietenkään ole mikään syypää Rooman luhistumiseen, mutta ne ovat hyvä indikaattori kulttuurin romahtamisriskistä.
Pitää vielä huomauttaa, että nuiva suhtautuminen homoliittoihin on ihan eri asia kuin nuiva suhtautuminen homoihin. Homous on luonnollinen asia. Homoliitot avioliittoon rinnasteisina eivät.
Kiina ei ole romahtanut (tämä on toki määrittelykysymys) ja siellä homoliitot ovat olleet jossakin muodossa ainakin välillä melko tavallisia.
Japanissa ei ole käsittääkseni ollut virallisia avioliittoon rinnastettavia homoliittoja, mutta muunlaista institutionalisoitunutta homoseksuaalisuutta esiintyi Meiji-kauteen saakka. Silloin länsimaisten vaikutteiden myötä homoseksuaalisuus kriminalisoitiin muutamaksi vuodeksi, mutta kriminalisointi peruttiin jo muutaman vuoden jälkeen.
Pääsääntöisesti Aasialaisten kulttuurien homoseksuaalisuuteen negatiivisesti suhtautuvat piirteet ovat historiallisestiottaen tuontitavaraa Lähi-idästä, islamin ja kristinuskon vaikutteita. Institutionaaliset homoseksuaalisuuden muodot luostareissa ja erilaisissa yhteiskunnan yläkerroksissa ovat olleet melko tavallisia. Egyptissä esimerkiksi oli jonkinlaisia homoliittoja.
Nimenomaan täysin negatiivinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on puhtaasti Lähi-Idän tuote. Se on seemiläisten paimentolaiskansojen kulttuuriperinnössä, mutta ei millään muotoa universaali.
Rooma oli Euroopassa esimerkkinä siksi, että se oli viimeinen esikristillinen suurvalta.
Hassua että roomalaiset tavat käyvät esimerkkinä kun puhutaan homoudesta mutta eivät käy, jos puhutaan vaikkapa orjuudesta. Tai että Kauko-idässä yleinen avoimuus seksuaalisuuteen, prostituutioon, pedofiliaan tai muuhun meikäläisittäin perversiona pidettävään on vastenmielistä, mutta suhtautuminen homouteen käy mainiosti esimerkiksi homouden normaaliudesta.
TM, nyky-Kiina on vahvempi ja mahtavampi kuin koskaan, joten romahtamisesta ei voida puhua. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa Kiina oli todella heikko. Lansimaat tekivat siella mita halusivat. Myos Kiinan tasavalta oli todella heikko sisallissodasta johtuen, Japani kaytti tata heikkoutta hyvakseen.
Vasta kommunistien voitto sisallissodassa vakautti Kiinan. Maa oli kuitenkin varsin heikko pitkan aikaa. Deng Xiapingin uudistuksista lahti nousu kohti supervaltaa, mika Kiina nykyaan on.
Tm: Kiinasta en tiedä, mutta Japanissa suhtautuminen seksuaalisuuden lähes kaikkiin muotoihin on aina ollut hyvin avoin. Kokonaan toinen juttu on se, miten hyvin toimiva yhteiskunta Japani oli ennen kuin Perry purjehti Tokionlahdelle.
Kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen on tosiaankin seemiläinen tuote, noin yleissääntönä. Tosin siihen suhtaudutaan oikeasti paheksuvasti yleensä vain kristinuskoisissa ja juutalaisissa yhteisöissä, islamilaisissa yhteisöissä nuorten poikien kiksauttelu on enemmän sääntö kuin poikkeus ja paheksuvasti suhtaudutaan vain julkiseen kiinnijääntiin.
Kumitontulta todella hyvä huomio; miksi idän monimuotoisesta seksuaalisuudesta vain homous kelpaa malliksi mutta eivät muut?
Kommunistien voitto vakautti Kiinan, mutta kehitystä se ei tuonut ennen kuin kommunismista de facto luovuttiin.
Kumis, sulla menee nyt tässä argumentit väärin päin.
Jos joku perustelisi orjuuden kieltämistä sanomalla, että "koskaan ei ole missään ollut orjuutta", niin minä ottaisin silloinkin Rooman esimerkiksi. Roomassa oli orjuutta, joten se, ettei missään olisi ollut orjuutta, ei kelpaa millään lailla argumentiksi siitä, että orjuus pitää kieltää.
Toki olen sitä mieltä, että orjuus pitäisi kieltää, mutta en silti hyväksy sille perustelua, jonka mukaan orjuutta ei koskaan olisi ollut.
Konservatiivisen argumentaation ongelma on juuri tämä, hölmöimmätkin argumentit kelpaavat, ja niiden kumoamiseen suhtaudutaan edelleen ikäänkuin kumoamisella yritettäisiin perustella jotain muuta.
Jos nyt toistetaan se argumentti, jonka Jaska esitti, eli "Homoseksuaalisissa suhteissa on varmasti jotain vikaa, koska niihin on suhtauduttu negatiivisesti kaikissa kulttuureissa"
Tämä argumentti on väärä, koska kaikissa kulttuureissa EI ole suhtauduttu negatiivisesti homoseksuaalisuuteen.
Se, että argumentti on väärä, ei tarkoita esimerkiksi sitä, että homoseksuaalisuudessa ei olisi mitään vikaa. Voi siinä ollakin, TÄMÄ vain ei voi olla sen vian perustelu.
Otan kärjistetyn esimerkin siitä, miten Kumiksen yllä esittämä "vasta-argumentti" tai "terävä huomio" toimii. Tämä ei ole natsi-kortti siksi, että yrittäisin rinnastaa natseihin, vaan siksi että voisin tehdä asian ymmärrettäväksi.
Argumentti: "antisemitismissä on jotain täysin vinksahtanutta, minkä näkee jo siitä, että minkään maan virallinen politiikka ei ole koskaan ollut antisemitistinen."
Argumentin kumoaminen: "Kyllä antisemitistisiä maita on maailmassa ollut, kuten vaikka Natsi-Saksa, ei se ole se syy miksi antisemitismi on vinksahtanutta, pitäisi perustella tämä nyt jotenkin muuhun"
Kumis: "OLET NATSI, OMG!!"
Menee jo yli oman ymmärrykseni, joten antaa olla. Olet Tiedemies Matruunan kanssa kuin kaksi marjaa - erehtymättömät.
Mielenkiintoinen pointti, mikä on kaukana takaraivossa kolkuttanut. Sanoisin että olen lähes kaikessa samaa mieltä kuin Jaska.
Se että homoavioliitot ovat olleet marginaalinen poikkeus, voisi selittyä yhteisöjen selviytymisstrategialla. Valtavirta on heteroliitot koska nämä tuottavat jälkeläisiä. Ja jälkeläisiähän pitää olla, jotta yhteisö säilyisi.
Nykyisinä öky-yltäkylläisinä teollisen tuotannon kaikki kuviteltavissa olevat(materiaaliset) tarpeet täyttävänä aikana ihmiset ovat alkaneet ajatella, että yhteisön lisääntyminen ja elinkyky on itsestäänselvyys. Ja siksi avioliitostakin voidaan poistaa sen entinen merkitys. Ja tehdä siitä vain jonkinlainen hedonistisen seksuaalisen halun määrittämä liitto.
Mutta mutta, kuten tilastoista tiedetään, meidän teollinen yhteisömmehän on "häviön tiellä" eli Euroopassa jokainen sukupolvi on nykyään vain 70-80% edellisestä sukupolvesta, maasta riippuen. Matemaatikot voi laskea milloin viimeinen etninen eurooppalainen sammuttaa valot.
Eikö meidän pitäisi nimenomaan tehdä lisää säilyvyyden puolesta, eikä toisinpäin.
No voi hyvä ihme.
Rooma kelpaa esimerkiksi siitä, millainen yhteiskunta on joskus ollut ja missä homoliitot ovat olleet tavallisia. Se kelpaa myös esimerkiksi yhteiskunnasta, jossa orjuus on ollut tavallista. Ja varmaan moni meille kauhistuttava juttu muutenkin. Esimerkiksi ihmishenki on ollut halpa jne.
Näitä piirteitä on kuitenkin ollut käytännössä kaikissa muissakin yhteiskunnissa. Konservatiivisen ajattelutavan keskeisin virhe on se, että yhtä aikaa nähdään nykyisen yhteiskunnan piirteet (ne jotka koetaan positiivisina) jonkinlaisina luonnollisina ikuisina juttuina jotka ovat aina olleet ja toisaalta negatiiviset piirteet jonakin mikä on liberaalien/sosialistien/feministien/vihreiden/whatever kotkotuksia ja utopismia.
Case in point on siis homoseksuaalisuus ja sen hyväksyntä. Se ei ole mikään universaali asia kumminkaan päin. Samoin orjuuden oleminen tai olemattomuus.
Nämä ovat meidän kulttuurimme piirteitä. Eivät roomalaisten tai aasialaisten kulttuurien, vaan tämän, justiinsa nyt ja juuri täällä olemassaolevan kulttuurin. Meillä ei ole orjuutta ja homoja ei kivitetä. Homojen oikeuksiin suhtaudutaan jotenkin eri tavoin, mutta melko suopeasti Jaskakin omassa kirjoituksessaan. Jaskankin kirjoitusta yllä voisi pitää jonkinlaisena ultraliberaalina ulostulona, jos se olisi esitetty 50-60 vuotta sitten. Ja homojen oikeuksista historiallisesti olisi varmaan ollut melkoinen konsensus, "joo se on niitä nykyajan nuorten kotkotuksia, ei näitä koskaan ennen ole ollut".
En minä edes väitä yhtään mitään itse asiasta. Totean vaan, että tällainen argumentti nyt vaan ei kellu. Ja se, että totean niin, sen voi tietty kumota: Jaskahan yllä totesikin Roomasta jotain sellaista että jätti sen tahallaan mainitsematta. Jos kohta en ymmärrä miksi, fiksuna miehenä hän varmaan olisi keksinyt käyttää esimerkkiä niin että voi tarkentaa hieman teoriaansa, esimerkiksi selittämällä miten tarkalleenottaen homojen oikeudet vaikka sitten Roomassa tai liberaali suhtautuminen Japanissa tms, on vaikuttanut negatiivisesti näihin kulttuureihin.
Homovastainen lakijärjestelmä ei ainakaan Roomaa pelastanut tuholta ja Japanissa homostelun kriminalisointia kesti alle kymmenen vuotta. Kiinassa hallitsijat ovat vaihdelleet ja se on lopulta kulttuurillisesti aika monitahoinen maa, joten sitä ei kovin hyvin voi käyttää esimerkkinä oikein mistään.
Siis, summa summarum: Historia ei oikein kyllä anna mitään osviittaa siitä, mikä on toimiva tapa suhtautua homojen liittoihin ja mikä ei. Tässä yritetty luonnostelma konservatiiviseksi argumentiksi on ainakin argumenttina jokseenkin rikki. Kumiksen yritys korjata sitä vetoamalla Rooman tai muiden kulttuurien muihin "perversioihin" ei ole ehjä, koska argumentin rikkinäisyys ei ole riippuvainen siitä, mitä muuta näissä kulttuureissa tapahtui. Muutoinhan emme voisi käyttää mitään historiallista kulttuuria perusteena mistään, jos siinä on jotain piirteitä joita emme hyväksy.
Tämä juurikin on konservatiivisen argumentaation keskeinen ongelma. Minä en tätä ole keksinyt, se on päivänselvä kaikille jotka asiaa viitsivät yhtään tarkastella. Konservatismia voi tietenkin perustella ihan koherentiksi, mutta "historian vindikaatio" ei ole koherentti argumentti sinänsä.
Ymmärtävätköhän yllä esitettyjä argumentteja käyttävät ihmiset lainkaan minkälaisilta perversseiltä ne argumentit saavat heidät kuulostamaan? Tarkoitan siis AuvoT:n argumenttia, jonka mukaan homoilun salliminen vähentää syntyvyyttä ja että homoliitot uhkaavat perheiden jatkuvuutta.
Siis, uskovatko he oikeasti, että salliva suhtautuminen homoihin johtaa homouden lisääntymiseen siinä määrin että sillä on demografisesti ajatellen jotain merkitystä? Voiko tällainen ajatus edes syntyä ilman että henkilö itse kokee näin voivan käydä itselleen?
Enkä yritä tällä (pelkästään) aukoa päätäni. Voisikohan tällainen ihminen olla kuitenkin onnellisempi jos suorittaisi vähän edes itsetutkiskelua.
En osaa sanoa laajemmalti, miten suuri vaikutus homouden ja homoliittojen hyväksymisellä on syntyvyyteen yleensä. Mutta tiedän henkilökohtaisesti erään suvun, jossa suurten ikäluokkien jälkeläismäärä olisi 1. polvessa 18% pienempi ja 2. polvessa toistaiseksi 60% pienempi, jos homous ylipäänsä saati sitten homoliitot olisivat olleet sosiaalisesti hyväksyttyjä 1970-luvulla. 11-päiseen serkusparveen kuuluu 2 sisarusta, joiden vanhemmat erosivat reilun 10 avioliittovuoden jälkeen. 15 vuotta eron jälkeen sisarusten äidin suvulle selvisi eron todelliset taustat, kun ex-mies tuli ulos kaapista entisille sukulaisilleen. Näitä sisaruksia ja heidän yhteensä 3 lastaan ei olisi tänä päivänä olemassa, jos homoille olisi 1970-luvulla ollut tarjolla hyväksyntä ja homoliitot. Tuskin heidän isänsä olisi nykyisen kaltaisessa ilmapiirissä mennyt naisen kanssa naimisiin.
Argumentti on väärä, koska naimattomia heteromiehiä on vaikka kuinka paljon. Lastenteko on naisen päätös, joten tuossa tapauksessa ko. nainen olisi tehnyt lapset vain jonkun muun kanssa.
Heteromiesten määrällä ei ole oikeastaan mitään korrelaatiota lapsilukujen kanssa, miesten sukupolvesta voi kuolla esimerkiksi sodassa jopa neljännes, ja tällä ei ole juurikaan negatiivista vaikutusta seuraavan sukupolven kokoon.
Miten tiedemiehetkin rupeavat moiseeen olkinukkeiluun.
En kirjoittanut:
- homoilun sallimisesta
- sen vaikutuksesta syntyvyyteen
- sen uhkaavan perheiden jatkuvuutta
- homouden lisääntymisestä
- mistään miten itselleni voi käydä
Sanoin olevani Jaskan kanssa samaa mieltä kaikesta. Olen siis ultraliberaali 1960-luvun mittapuissa.
Kirjoitin että homoliitto on oire siitä miten avioliiton merkitys on alennetty yhteisön jatkuvuuden takaavasta instituutiosta vain seksuaalisen halun liitoksi.
Avioliiton merkitys on tosin jo aiemmin muidenkin kulttuurin muutosten vuoksi kokenut sellaisen romahduksen että oikeastaan tässä voi jo todeta että "viekää tuhkatkin pesästä..." ja antaa asian olla.
Tuo seksuaalisen halun liitto on hienosti sanottu.
Hyvää pääsiäislamm
Oho... Se lähti ku henki halal-teurastetusta lampaasta...
"Homoseksuaalisuus on poikkeavuus, sairaus siinä missä mikä tahansa muukin. Ei se tee ihmistä yhtään sen huonommaksi."
Jos homot hyväksyisivät homoutensa sellaisena, kuin se on ja samoin jos heterot hyksyisivät homot sellaisina kuin ovat, niin ei olisi mitään "homo-ongelmaa".
Ps. Itse kun vierailin Jenkeissä 80-luvulla, niin ei tullut mieleenkään, että homot kärsisivät heterofobiasta tai heterot homofobiasta, niin kuin nykysin. Itsenkin vierailin eräässä lepakkodiskossa, josta lähdin kuitenkin melko pian pois, koska vaikutti siltä, heterokarsimani ei tule puremaan kehenkään kauniimmansukupuolen edustajaan. Homoystävääkin kiitin kohteliaasti pöydän antimista ja lähdin pois, sen jälkeen kun tarjottiin jälkiruuaksi "ruotsalaista hierontaa". Miksi homoilla on nyt yhtäkkiä niin h*lvetin hankalaa?
Mutta yllähän väitettiin suoraan että homouden salliminen vaikuttaisi seuraavan sukupolven kokoon. Se voi vaikuttaa yksittäisten perheiden miesten kohdalla, mutta jokaista perheen perustanutta kaappihomoa kohden on olemassa useampi tahtomattaan poikamieheksi jäänyt peräkammarin heteromies.
Jos homoseksuaalisuudella on jokin merkittävä perinnöllinen komponentti, niin sen täydellinen salliminen vähentää ajan oloon homoseksuaalisuuden esiintymistä, joskaan tuskin sitä eliminoi.
Tiedemies kirjoitti...
"Mutta yllähän väitettiin suoraan että homouden salliminen vaikuttaisi seuraavan sukupolven kokoon."
Voipi vaikuttaakin. Mutta homous on Ruukinmatrunan sanoin "biologinen umpikuja" eli reaalielämässä homoparit keskenään ovat aina lisääntymiskyvyttömiä ja siten ko. parin sukupuuttoon kuoleminen on fakta.
Jos homot hyväksyisivät homoutensa rajoituksineen päivineen (kiksauttaisivat vain samaa sukupuolta olevia, josta ei mitään synny...), niin joku vaikutushan sillä ajan oloon olisi. Ja lisäksi, jos kaikki kaappihomot/lesbot jättäsivät heteroseikkaulunsa väliin, niin vaikutus olisi vielä suurempi.
Tiedemies veti todella hyvän pointin, jota sopisi monen ajatella tarkemmin.
AuvoT on aivan oikeassa todetessaan monen kaappihomon olleen pakosta naimisissa ja hankkineen jopa lapsia. (Tämä saa kyllä tämmöisen umpiheteron ihmettelemään; en voisi kerta kaikkiaan kuvitella, että jos oma sukupuolinen suuntautumiseni olisi paheksuttu tai jopa rikollinen, niin mitenkään voisin kyetä naimisiin sukupuoliyhteydestä nyt puhumattakaan itselleni vastenmielisen sukupuolen kanssa. Ehkä se homous ei niin syväkoodattua olekaan.)
Mutta Tiedemiehen pointti oli todella kova: jos ja kun homoseksuaalisuus on edes jossain määrin periytyvää, sen hyväksyminen aiheuttaa homousgeenien vähenemistä yhteiskunnassa.
Roomasta: ei sen säilyminen ollut homoliitoista kiinni, kuten totesin. Kristittyä systeemiä oli paha pystyttää roomalaiselle pohjalle.
Tm: jokaista perheen perustanutta kaappihomoa kohden on olemassa useampi tahtomattaan poikamieheksi jäänyt peräkammarin heteromies.
Totta. Mutta toinen kysymys on, kuinka moni näistä peräkammarin pojista olisi sitten onnistunut nappaamaan kaappihomolta vapaaksi jääneen naisen. Maaseudun pk-poikia jonkin verran tuntevana veikkaan että ei kovin moni.
Mä näen ton koko vaateen semmoisena "mulle kans ku noillaki on"-juttuna. Mitään järkevää perustetta avioliitto-nimikkeelle ei oikein ole, tuo sormusten käyttö ja parisuhteen rekisteröinti on mielestäni ihan riittävä jos ihan oikeasti haluaa vaan elellä rauhassa sen toisen puoliskonsa kanssa.
Ykän kanssa ollaan ydinperheasiassa samaa mieltä. Mielestäni lapsen oikeus ydinperheeseen on lähtökohtaisesti se tärkein.
Vaitiolija: Samalla kannalla. Perintöoikeus on oikeastaan ainoa asia, jonka takia rekkarilaki on hyvä. Mikäli perintövero olisi sama kaikille, mitään rekkarilakiakaan ei tarvittaisi.
Jaskalta todella hyvä kirjoitus!
Itse olen Jaskan kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Ainoaksi ongelmaksi näytää muodostuneen se, että homojen melko tehokas propaganda on onnistunut käännyttämään puolelleen ne, joita homojen "asia" ei oikeasti kiinnosta. Itse joudun vastaavasti elämään homojen tyhjäksi jättämässä kaapissa, koska näkemykseni ovat konservatiiviset, enkä halua kehitellä ylimääräisiä konfliktitilanteita ympärilleni, kertomalla, että kannatan erilaisia arvoja.
Ano, tee tilaa kaapissasi. Täältä tullaan.
Lähetä kommentti