Paavi otti ja heitti rukkaset naulaan historiallisessa päätöksessään jäädä eläkkeelle. Tiedotusvälineissä on toitotettu kyllästymiseen asti sitä, miten tilanne on ensimmäinen paavin luopuminen virastaan sitten vuoden 1415. Samalla on yleensä unohdettu, että tilanne on täysin toinen kuin silloin. Tuolloin kyseessä oli sopimus; paavi luopui tehtävästään samalla kun Avignonin vastapaavi teki samoin, jotta voitiin valita kiistaton uusi paavi. Edellinen oikeasti vapaaehtoinen luopuminen nähtiin 1200-luvulla, jolloin paaviksi valittu kardinaali suostui tehtävään aidolla eikä kuten normaalisti teeskennellyllä vastahakoisuudella luopuen työpaikastaan muutaman kuukauden jälkeen.
Benedictus XVI:n luopuminen on historiallinen ennakkotapaus, joka osoittaa Vatikaanin tunnustavan tosiasiat moderniin aikaan siirtymisessä. Paavi ei voi enää toimia virassaan, jos hän on vanhuudenheikko ja pahimmassa tapauksessa myös vanhuudenhöperö. Ennen nykyaikaista tiedonvälitystä tämä ei ollut ongelma; paavi kitui joskus muutaman viimeisen kuukauden autuaan tietämättömänä maailman menosta eikä asiaa edes tiedetty toisella puolen kristikuntaa. Nykyään tämä ei ole järkevää, etenkin kun nykyaikainen lääketiede kykenee pidentämään elämän pituutta pidentämättä silti sen laatua. Edellinen paavi tajusi sen ja on varsin mahdollista, että Johannes Paavali II kieltäytyi tietoisesti tehokkaammasta hoidosta halutessaan välttää tilannetta, jossa hän olisi ollut kyvytön hoitamaan vähäisimpiäkin tehtäviä useiden kuukausien ajan. Hyvin todennäköistä on, että paavin virasta luopumisesta voimien heiketessä tulee uusi käytäntö. Varsin mahdollisesti Benedictus XVI on jättänyt tästä salatut ohjeet/suositukset kardinaaleille ja seuraajilleen.
Tämän ennakkotapauksen vaikutus tulevaan paavinvaaliin saattaa olla melkoinen. Aiemmin valinnassa on vältetty liian nuoria (alle 60 v) ehdokkaita, koska ei ole haluttu ylipitkää paaviutta. Nuoret ehdokkaat ovat voineet tulla kysymykseen vain silloin, jos he olisivat olleet ylivertaisia (ei ole tapahtunut nykyaikana) tai väistämättömiä kompromissivalintoja (kuten Johannes Paavali II). Mikäli kardinaaleille on ilmeistä että paavin virka muuttuu de facto "määräaikaiseksi", saatetaan hyvinkin nähdä suhteellisen nuoren ja energisen paavin valinta.
Tällä kertaa konklaavissa ei ole yhtään yhtä vahvaa ehdokasta kuin viimeksi. Edellisellä kerralla Ratzinger oli selkeä ennakkosuosikki, jolla oli monta etua puolellaan. Hän oli edellisen paavin luottomies, riittävän iäkäs - oli ilmeistä että kardinaalit eivät halunneet toista peräkkäistä pitkää paaviutta - ja arvokonservatiivi. Viimeisellä oli iso merkitys, koska Johannes Paavali II:n pitkän paaviuden takia konklaavissa oli vain kolme kardinaalia, jotka eivät olleet hänen nimittämiään ja yksi heistä oli Ratzinger itse. Tästä kaikesta huolimatta tarvittiin peräti neljä äänestystä, kunnes tarvittava kahden kolmasosan enemmistö löytyi.
Nyt pakka on pahasti levällään. Papabilejä eli paaviksi kelvollisia on niin että hiipat yhteen kolisevat. On hyvin paljon mahdollista, että tässä konklaavissa vaaditaan todella monta äänestystä, kunnes riittävään yksimielisyyteen päästään. Etenkin kun Benedictus XVI meni muuttamaan Johannes Paavali II:n uutta sääntöä, jonka mukaan 33 äänestyksen jälkeen valintaan riittää yksinkertainen enemmistö. Nyt kahden kolmasosan vaatimus on ennallaan.
Ennustaminen on vaikeaa ja erityisen vaikeaa on tulevaisuuden ennustaminen. Paavinvaalissa italialaisilla on kaksi sanontaa, jotka kertovat paljon. Ensinnäkin: lihavaa paavia seuraa laiha paavi. Tämä tarkoittaa sitä, että konservatiivin jälkeen tulee yleensä liberaali ja päinvastoin. Toiseksi: se joka tulee konklaaviin paavina, lähtee sieltä kardinaalina. Eli vahvin ennakkosuosikki jää yleensä valitsematta. Kolmas sääntö on se, että kaksi ensimmäistä sääntöä eivät välttämättä pidä paikkaansa, kuten edellisestä kerrasta nähtiin.
Uuden paavin nimestä voi tietysti lyödä vetoa ja esimerkiksi Paddy Power tarjoaa kertoimia usealle kymmenelle ehdokkaalle. Periaatteessa kardinaalien ei tarvitse valita uutta paavia keskuudestaan, vaan kuka tahansa katolinen naimaton mies kelpaa. Paddy Power tarjoaakin Bonolle kertoimen 1000, mutta paremmaksi pistää itse Richard Dawkins, jonka kerroin on mitä sopivimmin 666. Mutta vakavasti otettavissa ehdokkaissa tilanne paavin erotessa oli kyseisellä toimistolla se, että kahdelle kärkinimellekin tarjotaan peräti kolminkertaista kerrointa.
On hyvin merkittävä asia, kenestä tulee maailman yli miljardin katolisen johtaja. Paavi, olipa hän kuka tahansa, on maailman kolmenkymmenen, ehkä jopa kymmenen vaikutusvaltaisimman ihmisen joukossa. Sanokoon Stalin paavin divisioonien lukumäärästä mitä tahansa. Ehdokkaita on siis kymmenittäin, mutta todennäköisesti uusi paavi löytyy seuraavasta kymmenen listasta.
10. Angelo Bagnasco, 70, Genovan arkkipiispa
Tavallisena seurakuntapappina toimiessaan Bagnasco väitteli samalla tohtoriksi ja pääsi professorin tehtäviin. Kovan luokan konservatiivi on viimeiset vuodet toiminut aluksi piispana ja sittemmin arkkipiispana.
Plussat: Suoraselkäiset näkemykset tuovat arvostusta
Miinukset: Ei ole edes italialaisista kanditaateista vahvin, liian konservatiivinen
Arvio: Mikäli kardinaalit haluavat tiukan linjan paavin ja uskonpalautusta, Bagnasco on mahdollinen valinta. Toisaalta hänen valintansa olisi melkoinen riski.
9. Dominik Duka, 69, Prahan arkkipiispa
Listan musta hevonen - ei esiinny veikkailuissa. Samankaltainen tausta kuin Johannes Paavali II:lla. Kommunistiaikana häneltä vietiin hallituksen toimesta oikeudet toimia pappina ja mies elätti itsensä Skodan tehtailla. Siinä sivussa toimi salaa pappina.
Plussat: Sopiva ikä, osoittanut kyvykkyytensä pääsemällä vihdoin Tsekin valtion kanssa sopimukseen kirkolle maksettavasta kompensaatiosta kommunistiaikana tapahtuneesta omaisuustakavarikosta
Miinukset: Tuntematon, nimitetty kardinaaliksi vasta viime vuonna, viettänyt koko ikänsä Tsekissä
Arvio: Mahdollinen kompromissivalinta.
8. Tarcisio Bertone, 78, Vatikaanin kardinaalisihteeri
Viisitoista vuotta arkkipiispana, sitten paavin kardinaalisihteerinä vuodesta 2006. Vaatimattoman nimityksen ei pidä antaa hämätä, käytännössä homma on Vatikaanin pääministerin tehtävä. Työssään hän on tottunut toimimaan median kanssa ja antanut nasevia lausuntoja eri aihepiireistä.
Plussat: Hallinnolliset taidot, jatkuvuus
Miinukset: Liian vanha
Arvio: Useimmissa arvioissa Bertone on kolmen todennäköisimmän joukossa, mutta todellisuudessa hänen mahdollisuutensa tipahtivat dramaattisesti paavin erotessa. Mikäli paavi olisi kuollut, Bertonen mahdollisuudet olisivat paremmat. Nyt paavi luopumalla tehtävästään loi ennakkotapauksen, jonka ansiosta kardinaalit uskaltavat valita nuoremman miehen. Bertonen mahdollisuus on siinä, että konservatiiviset kardinaalit valitsevat hänet samoista syistä kuin edeltäjänsä eli edellisen paavin luottomies on ykkösvalinta.
7. Timothy M. Dolan, 63, New Yorkin arkkipiispa
Kokemusta sekä Roomasta että Yhdysvalloista. Noussut vasta viime vuosina näkyväksi suosikiksi. Joutunut hoitamaan USA:ssa vaikeat pedofiiliskandaalit ja selvinnyt niistä suunnilleen niin hyvin kuin mahdollista.
Plussat: Amerikkalaisuus, konservatiivisuus
Miinukset: Amerikkalaisuus, vielä tuore kasvo isoissa kuvioissa, median esiin nostama kasvo jonka todellinen kannatus voi olla olematon
Arvio: Jos Dolanilla on kannatusta alussa, hänen klikkinsä saattaa kyetä voittamaan ääniä riittävästi puolelleen, mikäli vastaehdokkaat ovat epävarmojen kardinaalien mielestä huonompia. Todennäköistä tämä ei kuitenkaan missään nimessä ole.
6. Jorge Bergoglio, 76, Buenos Airesin arkkipiispa
Bergoglio otti myöhäisen startin pappisuralle; ryhtyi papiksi vasta 33-vuotiaana opiskeltuaan sitä ennen filosofian lisensiaatiksi. Jesuiitta hänestä oli kyllä tullut jo 22-vuotiaana. Viimeiset viisitoista vuotta hän on ollut Buenos Airesin arkkipiispa. Epävarmojen tietojen mukaan edellisessä paavinvaalissa hän olisi ollut varhaisissa äänestyksissä jopa eniten ääniä saanut ehdokas.
Plussat: Menestys edellisessä konklaavissa, vanhat tukijat
Miinukset: Liian vanha, ei kokemusta Vatikaanista
Arvio: Saa todennäköisesti alussa kannatusta, mutta käy todennäköisesti kuten viimeksi eli äänimäärät laskevat vaali vaalilta.
5. Malcom Ranjith, 65, Colombon arkkipiispa
Akateemisista ansioistaan huolimatta Ranjithin tausta on tavallisena seurakuntapappina. Ennen arkkipiispan virkaa hän on toiminut matalaprofiilisissa tehtävissä, joissa onnistuminen on tuonut meriittejä kollegoilta mutta vähemmän julkisuutta.
Plussat: Aasialaisuus, sopiva ikä, kollegoiden arvostus
Miinukset: Ei riittävää kannatusta, tuntematon
Arvio: Ranjithin valinta olisi vahva signaali lähetystyön puolesta. Mikäli halutaan valita paavi kehitysmaista mutta ei Afrikasta, Ranjith lienee tämän ehdon täyttävistä kilpailijoista niukasti vahvin ehdokas - ellei sitten Luis Antonio Tagle vain 55 vuoden iästään huolimatta aja ohi.
4. Peter Erdö, 60, Budapestin arkkipiispa
Kaksinkertainen tohtori Erdö on akateemisten saavutustensa lisäksi toiminut piispana ja viimeiset kymmenen vuotta Budapestin arkkipiispana. Oli nuorin kardinaali peräti seitsemän vuotta 2003-10.
Plussat: Ei ole nostanut kohuja puolesta eikä vastaan, akateeminen pätevyys
Miinukset: Liian nuori, ei hallinnollista kokemusta Vatikaanista
Arvio: Italian yleisradio piti Erdöä vahvimpana eurooppalaisehdokkaana. Tämä saattaa olla liioiteltua, mutta Erdöllä on kohtuullisen hyvät mahdollisuudet jotka paranivat selvästi paavin erottua vapaaehtoisesti - enää ei ole niin suurta pelkoa ylipitkästä paavinkaudesta nuorena valittujen kohdalla.
3. Marc Ouellet, 68, Piispojen Kongregaation prefekti
Viettänyt suurimman osan pappisuraansa yliopistotutkijana ja seminaarien johtajana. Toimi kotimaassaan Kanadassa (pelasi nuorena jääkiekkoa, kuinkas muuten) Quebecin arkkipiispana seitsemän vuotta.
Plussat: Sopiva ikä, monipuolinen kokemus, alaistensa arvostama
Miinukset: Ei vielä tarpeeksi tukea
Arvio: Ouellet on hyvin mahdollinen seuraava paavi. Hänellä on kaikin puolin riittävät edellytykset eikä toisaalta vielä niin paljon tukea, että olisi saanut runsaasti vastustajia. Mikäli konklaavissa nousee esiin kaksi isoa ehdokasta, jotka eivät saa toisistaan eroa, Ouellet on todennäköisin kompromissivalinta.
2. Peter Turkson, 64, Oikeuden ja Rauhan Paavillisen Neuvoston johtaja
Erittäin monipuolisesti kokenut Turkson on monien listojen ykkössuosikki. Hänellä on melkoiset akateemiset ansiot, hän on toiminut arkkipiispana, kansainvälisissä tehtävissä ja on parhaillaan vallan ytimessä Vatikaanissa. Ghanalaissyntyisen kardinaalin valinnan tiellä nähdään usein hänen afrikkalaisuutensa. Tässä kyse ei ole ihonväristä, vaan siitä, että katolinen kirkko Afrikassa on hyvin erilainen kuin katolinen kirkko Euroopassa tai Amerikoissa. Turksonin ihonväri tuskin vaikuttaa valitsijoihin. Tai jos vaikuttaa, niin todennäköisesti yhtä moneen suosituksena kuin haittanakin. Yllättävänä tekijänä pelissä on muinainen ennustus, jonka mukaan Rooma tuhoutuu Pietari (Peter) -nimisen paavin kaudella, josta alkaa Ilmestyskirjan tuho. Hänen edeltäjäkseen mainitaan eräiden tulkintojen mukaan paavi nimeltä Benedictus. Ennustuksella tuskin lienee merkitystä kardinaaleille, koska yleensä he ovat sen verran fiksuja etteivät usko profetioihin tai muuhunkaan yliluonnolliseen. Tosin, mikäli ennustus leviää enemmälti suuren yleisön keskuuteen, kardinaalit ymmärtävät oikein hyvin taikauskoisuuden vaikutuksen laumaansa.
Plussat: Sopiva ikä, hallinnollinen kokemus, akateemiset ansiot
Miinukset: Afrikkalaisuus, ennakkosuosikki
Arvio: Turkson saa varmasti ensimmäisissä äänestyksissä suuren osan ääniä, mutta tuskin riittävästi. Sen jälkeen kyse on siitä, saadaanko muut käännytettyä hänen kannalleen vai onko vastustus niin voimakas, että Turksonin kannattajat luopuvat hänestä.
1. Angelo Scola, 71, Milanon arkkipiispa
Scolan ansioluettelo on vaikuttava: neuvonantaja uskonpuhtauden neuvostossa 1986-91, Grosseton piispa 1991-95, Lateraaniyliopiston rehtori 1995-2002, Venetsian arkkipiispa 2002-11, yksi Ratzingerin jälkeen vahvimmista ennakkosuosikeista edellisessä konklaavissa, kirjoittanut lukuisia teoksia ja artikkeleja. Sivumennen sanoen, Venetsian arkkipiispan tehtävä on vahva suositus paavinvirkaan. 1900-luvun paaveista kolme oli tehtävässä ennen valintaansa. Samaten se, että satojen vuosien italialaispaavikauden jälkeen on ollut jo kaksi muunmaalaista - olisiko taas italialaisen vuoro.
Plussat: Monipuolinen kokemus, entinen Venetsian arkkipiispa
Miinukset: Mahdollinen karisman puute, ikä
Arvio: Scolaa pidettiin edellisellä kerralla yhtenä vahvimmista ehdokkaista, mutta ilmeisesti kannatus konklaavissa oli kuitenkin olematon. Voi olla että nyt käy samoin, toisaalta jos alussa tulee kannatusta, vähitellen äänimäärä voi lisääntyä.
Jokeri: Edellisen vaalin suosikki, mutta nyt periaatteessa liian vanha:
Esimerkkejä: Francis Arinze, Giovanni Re, Angelo Sodano, Miloslav Vlk, Joseph Zen.
Plussat: Ei luvassa pitkää paaviutta, ei suuria uudistuksia
Miinukset: Nykyaika vaatii dynaamista johtajuutta, ei enää selkeää kannatusta
Arvio: Mahdollinen kompromissivalinta, mikäli päädytään pattitilanteeseen. Valitsemalla kaikkien aikojen vanhimman paavin kardinaalit ostavat muutaman vuoden aikaa, jolloin etsitään sitten todellinen seuraaja.
Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta
20 sekuntia sitten
26 kommenttia:
Olet ällistyttävän hyvin perillä kat.kirkon asioista.
Puhut akateemisista ansioista näiden hemmojen yhteydessä. Totuus on kuitenkin, että heidän koulutuksensa on pääosin teologinen. Teologia on kaikista pahinta roskaa, joidenkin filosofian haarojen kansa, mitä akateemisesta maailmasta löytyy. Se on paljon pahempaa roskaa kuin dissaamasi humanistiset tieteet.
Kumis wikipediasta löytyy paljon tietoa.
Mitä tulee yliluonnolliseen uskoon kardinaalien joukossa, niin luulen valtaosan uskovan yliluonnolliseen.
Jumalusko ja usko riivaajiin hyvin yleistä katolisessa kirkossa kaksi edellistä paavia niihin uskoivat.
Kardinaalit eivät ole rationaalisuuden suuria sanansaatajia. Uskontohan on pelkkää taikauskoa. Suurin osa minkään kirkon johtomiehistä ei ole ateisteja, ei edes anglikaanisen kirkon.
Kumitonttu, aihepiiri on minua kiinnostanut jo pitkään.
Tomi, teologian akateemiset ansiot ovat eksegetiikkaa lukuun ottamatta tosiaan roskaa, noin objektiivisessa mielessä. Mutta pointti olikin siinä että ne katolisen kirkon piirissä katsotaan ansioiksi. Ja jos vilkaiset ehdokkaiden CV:tä, huomaat että akateemiset ansiot eivät ole monellakaan ihan pelkkää teologiaa.
Tuo usko yliluonnolliseen oli puolivakava heitto. Toki melkoinen osa jengistä on tosissaan, mutta hämmästelen suuresti jos joukossa ei olisi kardinaaleja jotka eivät oikeasti usko jumaliin. Sen verran terävää porukkaa he kuitenkin ovat enkä ymmärrä miksi asia olisi katolisessa kirkossa eri lailla kuin luterilaisessa.
Jos aletaan tieteestä puhua, niin eipä tuo ilmastonmuutoksen tietokoneohjelmointikaan valtaosin täytä niitä kriteerejä, joita luonnontieteessä pidetään tieteen vaatimuksena. Havaintoaineiston keruu ja siitä tehdyt ennusteet eivät ole tiedettä. Edelleenkään ennustaminen - henkien tai lämpötilojen - ei ole tiedettä.
Kukaan ei kyseenalaista väitettä, joka lukee pankkiiriliikkeiden mainoksissa, että "mennyt aineisto ei takaa tulevia tuottoja", mutta jostain syystä viherfascistit heittävät aivot narikkaan kun samaa sääntöä pitäisi soveltaa fossiilisiin polttoaineisiin.
Kumis, tiedämme tarkoin mitä fysiikanlakeja ja niistä johdettuja yhtälöitä ilmasto noudattaa. Ongelma on laskentakapasiteetti, tietokoneet eivät pysty ratkaisemaan yhtälöitä koko ilmakehälle, joten niitä on approksimoitava ja tämä johtanee kenties virheisiin.
Kuitenkin ilmastomallit kuvaavat reaalimaailmaa paljon paremmin kuin talousmallit. Taloudessa ei ole paljoakaan minkä käytös tunnettaisiin. Ilmasto on äärettömän yksinkertainen verrattuna talouteen.
Kumis, et ymmärrä nyt yhtään. Tiede on ennustamista. Higgs ennusti, että on olemassa skalaarikenttä, jolla on välittäjähiukkasenaan nolla-bosoni, ja joka antaa raskaille välibosoneille massan Goldstonen mekanismissa. Myöhemmin yleistettiin, että tämä sama skalaarikenttä kynteytyy myös fermionikenttiin ja antaa niille myös massan. Tämä kenttä ja sen välittäjäbosoni tunnetaan Higgsin kenttänä ja Higgsin bosonina. Se löytyi viime vuonna kokeellisesti CERNin LHC-hiukkaskiihdyttimellä.
Se löydettiin, koska sille oli ennustettu hajoamiskanavat.
Lisätään vielä tiede on havaintojen tekemistä havaintoaineiston kokoamista. Darwin päätyi evoluutioteoriaansa keräämänsä havaintoaineistonsa myöten. Ei hän siihen päätynyt nojatuolissa istuen.
Alkuräjähdysteoria tuli tieteen valtavirtaan vasta, kun havaittiin (sattumalta) kosminen mikroaaltotaustasäteily (CMB). Toki Hubblen havainnot laajenemisesta olivat jo vahva osoitus alkuräjähdysteorian puolesta, mutta ne eivät olleet ristiriidassa "jatkuvan luomisen"-teorian kanssa, mutta CMB on.
Luonnontiede on lähes aina induktiivista päättelyä. Eli kerätään havaintoaineisto, josta erityistapauksesta ja yleistetään se koskemaan laajempaa ilmiöjoukkoa.
Deduktiivinen päättely, eli aksioomista tai oletuksesta lähteminen ja loogiseen johtopäätökseen päätyminen kuuluvat pääasiassa matematiikkaan ja logiikkaan eivät luonnontieteeseen.
Joseph Ratzinger ei ollut mikään ennakkosuosikki.
http://the-hermeneutic-of-continuity.blogspot.fi/2013/03/cardinal-ratzinger-was-not-obvious.html
Ratz, kiitos linkistä, oli mielenkiintoinen.
Linkkamasi artikkelin kommenteissa monet kiistivät artikkelissa esitetyt väitteet. Muistan, miten edellisen konklaavin ennakkotunnelmissa lähes kaikki lukemani artikkelit rankkasivat Ratzingerin selväksi ykkössuosikiksi. Oma näkemykseni tuolloin oli se, että en pitänyt Ratzingerin valintaa todennäköisenä. Toki ykkössuosikkina, mutta alle 50 % todennäköisyydellä.
Tämä on muuten asia, joka ei useimmille ihmisille mene jakeluun. On ihan eri asia olla todennäköisin voittaja kuin todennäköinen voittaja. Todennäköisin voittaja on se, jonka voittotodennäköisyys on suurin. Todennäköinen voittaja on olemassa vain, jos kyseinen todennäköisyys ylittää 50 %, mikä on aika harvinaista kaikissa yksilöiden välisissä kilpailuissa.
Austroepistemologia ei ole epistemologiaa ollenkaan, vaan ainoastaan ideologian ja ennakkoluulon validaatiota.
Jokainen empiirinen tiede toimii niin, että on malli, joka kertoo senhetkisen parhaan arvauksen siitä, miten asiat toimivat. Tämä malli ei ole "todellisuus", vaan se on kompromissi erilaisten tekijöiden välillä. Esimerkiksi kemiassa käytetyt "lait" ovat tällaisia karkeita malleja. Niillä on toki sellainen hyvä ominaisuus että ne ovat tilastollisesti voimassa todella hyvin.
Esimerkiksi kemiallisen reaktion lopputulos voidaan tällaisten mallien avulla ennustaa todella hyvin. Jopa reaktion nopeus. Kuitenkaan ei voida yhtään mitenkään ennustaa, miten jonkin yksittäisen molekyylin käy. Hyvänä esimerkkinä tästä on vaikka auton moottori. Kun tiedetään palotilan suuruus, sisään menevän ilman määrä, polttoainemäärä jne, niin voidaan aika tarkkaan laskea ulostulevan pakokaasun koostumus. Sensijaan ei voida varmaksi laskea vaikkapa sitä, miten polttoaineen ja ilman seos virtaa sylinterissä ja tarkalleen miten palaminen etenee.
Tätä voi verrata ilmastomalleihin. Tietämällä albedot, pintamateriaalien lämpökapasiteetit, ilmakehän koostumukset jne, voidaan aika hyvin laskea pitkän aikavälin keskiarvoja siitä, miten pintalämpötilalle käy. Ei vaan tiedetä missä lämpenee ensin ja miten tarkalleenottaen se lämpöenergian muutos jakautuu planeetan pinnalla.
Kumiksen epistemologia on rikki, koska hän on päättänyt ettei usko asioita joista hän ei pidä. Siksi hän keksii syitä väittää että jokin asia ei ole totta, ja keksii vielä kummallisia tieteenvastaisia periaatteita kuten että "tiede ei ole ennustamista". Tällaisiin juttuihin ei kannata ottaa sinänsä kantaa, koska jos joku ajattelee noin, niin mikään argumentti tai esimerkki ei siihen auta. Toivon vain etteivät muut menisi tuohon sekoiluun mukaan.
Valitettavasti Tiedemiehen kommentti kuvannee hänen asennettaan kohtaamaansa kritiikkiin. En ole väittänyt koskaan etteikö havaintoaineistosta voida laskea todennäköisyyksiä jonkun asian suhteen.
Ilmastomalli ei kuitenkaan toimi näin, minkä olemme 2000-luvulla oppineet. Mallista puuttuu tekijöitä joiden vaikutus on keskeinen. Sen takia mallit ovat sanan oikeassa merkityksessä ennusteita. Pääskyn pesimisestä ei voi laskea todennäköisyyttä vappukeliksi.
Puhut aivan höpöjä. Ilmastomalleissa otetaan tietenkin kaikki olennaiset asiat mukaan. Virheitä voi toki silti tulla, ja sitä ei kukaan kiistä. Se, missä menet pieleen on, että keksit koko ajan uusia syitä sille, miksi mielestäsi homma on pielessä, koska olet päättänyt niin etukäteen.
Tällaisessa tilanteessa on ihan turha yrittää selittää mitään, koska mikään määrä tosiasioita ja niistä tehtyjä johtopäätöksiä ei vaikuta mihinkään.
Vai on kaikki olennaiset asiat mukana??? Kuten jo aiemmin totesin, tämä on teille uskonto.
Kumis, sano sinä mitä malleista puuttuu. Voimme sen jälkeen keskustella näistä puutteista.
Kumis, sano sinä mitä malleista puuttuu. Voimme sen jälkeen keskustella näistä puutteista.
Jos joudut esittämään tämän pyynnön, et ilmiselvästi ole perehtynyt malleja kohtaan esitettyyn kritiikkiin. Se tietenkin valottaa, miksi täysin kritiikittömästi niitä kumarrat. Tällaiset pienet merkit ovat sikäli arvokkaita, että ne auttavat minua ymmärtämään teidän alarmistien toimintaa paremmin.
Alunperin mallien heikkous oli pilvien puute, mutta nykyään nekin pystytään ottamaan huomioon.
Pyysin sinulta esimerkkiä heikkoudesta, koska arvelin huutelusi olevan tuuleen huutelua. Sitä se olikin. Näytät mölisevän suureen ääneen, mutta tietosi ovat hatarat.
Tuohon ensimmäiseen kappaleeseen sen verran, että katolisessa mediassa asia kyllä tiedostettiin jo aika pitkään, vaikka varsinainen ero oli kaikille yllätys. Paavi kävi tuon 1200 - luvulla eronneen haudalla ja on muutenkin ilmaissut sen, että tuli paaviksi "pyytämättä ja yllättäen" kuten Suomessa sanottaisiin ;)
Itse odottaisin italiaista paavia, joko Scolaa tai Bertonea. Unkarilainen paavi olisi tietysti hieno ihan ugrimeiningin kannaltakin. Myös perulainen Cipriani voisi olla hyvä, koska on opusdeiläinen ja Opus Dei on aika kartalla nykyaikaisen elämän ja median kanssa.
Tavallaan kuitenkin sama. Vetoja en uskaltaisi lyödä, jos vetoja löisin.
Itse haluaisi nähdä mustan paavin, ihan vain nähdäkseni Soinin reaktiot.
Suomessa katolinen kirkko on todella periferiassa ja tässä on vaikkapa ensi sunnuntaina mahdollisuus tavata pappeja, jotka uskovat ja joiden akateemiset ansiot ovat huomattavasti suurempia kuin kenenkään, sinänsä kunnioitettavan, tässä keskustelijan. Ainakin yhdellä muistaakseni myös luonnontieteiden kovimmasta ytimestä. Siellä missä katolinen kirkko on enemmän mukana arkipäivässäkin tämä mahdollisuus on vielä huomattavasti suurempi.
Aika vaikea yleensäkään löytää tiedeystävällisempää yhteisöä kuin katolinen kirkko. Varmaan tämä ei tule sekulaarissa maailmassa niin hyvin esiin, kun papit ja sääntökuntalaiset eivät jaksa ihan yhtenään tapella ja puukottaa toisiaan selkään siitä kuka saa valtion hyväksynnän ja apurahat. Vaikka muuten toki syntisiä ovatkin.
Osittain tästäkin syystä uskon katoliseen kirkkoon :)
"Itse haluaisi nähdä mustan paavin, ihan vain nähdäkseni Soinin reaktiot."
Itse taas haluaisin nähdä mustan paavin ihan vain nähdäkseni liberaalin median reaktiot pontifikaatin aikana :D Kaikki afrikkalaiset ehdokkaat ovat ilmeisen konservatiivisia ja eurooppalaisiin konservatiiveihin nähden vielä suorapuheisempia. Suomen mediakin voisi löytää, onnettomien spammareiden avustuksella, temppeliritarit/Breivik/Halla-aho/Paavi/Gates of Vienna/vastajihad/äärioikeisto - yhdeyden, jonka tutkimisesta suomalaisille tieteen huipuille sitten maksettaisiin asiantuntijapalkkioita :D
En usko, että Soini uskovana maallikkona pistää yhtään pahakseen tulevaa valintaa oli se mikä tahansa.
Heh, paavista ilmastomalleihin...
Mallien toimivuuteen tai toimimattomuuteen en halua ottaa kantaa. Ilmastoalarmisteille annan kolme huomautusta, jotka - liittymättä mitenkään malleihin sinänsä - syövät pahasti heidän uskottavuuttaan. Nämä huomautukset koskevat leijonanosaa vihreistä ilmastomallien kannattajista.
1) Kyseiset henkilöt vaativat sekä rankkoja rajoituksia kulutukseen että ovat innokkaimpia rahtaamaan Suomeen siirtolaisia kehitysmaista. Luonnonvarojen kulutuksen kohdalta toiminnan ristiriitaisuus on samaa luokkaa kuin näkövammaisella missikisatuomarilla.
2) On helppoa vaatia yksityisautoilun kieltoja, kun asuu sadan metrin päässä metropysäkiltä eikä ylitä koskaan Kehä III:sta. Etenkin kun samalla ei näe mitään ristiriitaa siinä, että lentää kerran vuodessa Goalle hippeilemään.
3) Ihmiskunnan tulevaisuudesta on myös hyvä olla huolissaan niiden, joilla ei ole omia lapsia - usein vieläpä tietoisena valintana.
Omasta puolestani totean, että ilmastomuutos näin ruohonjuuritasolta katsottuna on toki mahdollinen. Perstuntumalta olen havainnoinut kylmiä talvia, lämpimiä talvia, sateisia kesiä, kuivia kesiä. Vaihtelua on ollut aina. Omassa elämänpiirissä olen havainnut kolme muutosta, jotka saattavat olla oikeasti tilastollisesti merkittäviä:
1) Tuulisuus on lisääntynyt kaikkina vuodenaikoina
2) Pohjois-Suomesta lumi sulaa aiemmin kuin 20 vuotta sitten - näppituntumalta eroa on viikko tai kaksi, eli toisin sanoen toukokuu ja huhtikuun loppu ovat aiempaa lämpimämpiä.
3) Vastapainoksi pohjoisessa kesäkuun alku on viimeiset kymmenen vuotta ollut keskimäärin selvästi kylmempi kuin sitä edeltävinä kymmenenä vuotena.
Ja sitten itse kirjoituksen asiaan.
IDA: Mielenkiintoinen tieto tuo paavin vierailu eronneen kollegansa haudalla. Oli mennyt minulta ohi, jos olisin tiennyt niin olisin veikkaillut eroa jo etukäteen.
Olen kiinnittänyt huomiota katolisten pappien sivistyneisyyteen ainakin luterilaisiin verrattuna jo aiemmin. Olen pohdiskellut, olisiko syy siinä että täällä kylmässä pohjoisessa pappisura ei ole niin arvostettu kuin katolisissa maissa ja siksi hommaan hakeutuu kakkosketjun väkeä. Mistä muuten johtuu, että melkein poikkeuksetta luterilaiset miespapit ovat ihme pätkiä - tuntemieni pappien (n >> 10) keskipituus lienee noin 170 cm?
Turksonin tai Arinzen valinta olisi suvaitsevaisten märkä uni, joka muuttuisi aika äkkiä heidän märäksi painajaisekseen kun arvokonservatismi ilmenisi. Hyvä pointti, en älynnyt ajatella asiaa tuolta kannalta.
Tornionjoen jäidenlähtö osoittaa pitkäaikaisen lämpenemisen trendin olevan totta. Sen sijaan 20 vuoden havainto jostain muutoksesta sopii hyvin ihmisiän kestoisiin havaintoihin, joiden perusteella ei tietenkään voi kauheasti mitään päätellä.
Yksi asia mikä mediassa jää aika pimentoon on liturgian merkitys. Siellä on tällaisia kysymyksiä kuin pitäisikö kommuunion vastaanottaminen kädelle kieltää ja siirtyä takaisin siihen, että se otetaan polvistuneena kielelle jne...Ja nämä ovat vähintään yhtä vakavia kuin poliittiset kysymykset :)
Veikkaan, että Kumis onnistuisi kääntämään ihan minkä tahansa ketjun ilmastoasioihin...
Lähetä kommentti