Kolmannen kerran historiassa yleisurheilun EM-titteleistä kamppaillaan Suomessa ja Olympiastadionilla. Kehotan kaikkia televisionkatsojia kytkemään apinasuodattimen päälle, Jaskan ruma naamataulu saattaa muuten näkyä töllöttimessä. Tässä pikakatsaus keski- ja kestävyysmatkojen suomalaistilanteeseen.
M 800 m : Tommy Granlund
Viime hetkellä joukkueeseen valittu Granlund ei ole tällä kaudella ihmeitä esittänyt, paras tulos 1.49,51 riittää Euroopan tilastoissa sijalle 161. Mahdollisuudet alkueristä selviämiseen perustuvatkin taktiseen sumppujuoksuun. Kuten viime vuoden Ruotsi-ottelussa nähtiin, tämä mies ei pyytele anteeksi ahtaissa paikoissa.
M 1500 m : Niclas Sandells
Kolmas sija Oslon timanttiliigan osakisassa ajalla 3.38,08 kertoo, että vuosia odotettu murtautuminen uudelle tasolle on tosiasia. Yllätysmahdollisuudet ovat täysin realistiset mihin tahansa asti, jopa SE on vaarassa. Alkueristä on kuitenkin ensin selvittävä kunnialla. Kysymysmerkki on, miten vaikuttaa kolme päivää ennen alkueriä Sandellsin mahdollisesti juoksema vitonen.
M 5000 m : Niclas Sandells
Yllätysvalinta isäntämaan etuoikeudella. Fiksu veto, vaikka mies on juossut urallaan 5000 metriä vain kahdesti ja edellisestä kerrasta on yli kymmenen vuotta. Ennätys on yli 16 minuuttia, juostu 16-vuotiaana. Oleellinen pointti on se, että jos ja kun mailerilla on riittävästi kestävyyttä, taktiikkajuoksussa viimeisen kilometrin kova veto voi tuoda ihan mitä tahansa. Valitettavasti taktiikkajuoksua ei liene luvassa, koska muuan Mo Farah on mukana. Toisaalta jos kukaan ei uskalla seurata irtioton tekevää Farahia, muut mitalit voidaan aivan hyvin ratkaista mailerien kirikamppailussa.
M 10 000 m : Jarkko Järvenpää
Tampereen miehellä on päättäväistä asennetta hommaan. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin puhtaasti opintomatka. Kestävyys ei riitä, jos juostaan alle 28 minuutin eikä nopeus riitä, jos viimeiset kolme kilometriä kiihdytetään. Aiempien juoksujen perusteella on silti odotettavissa, että tämä mies taistelee pidemmälle kuin osataan odottaa. Tulevaisuuden miehiä, jos kyvyt kaulasta alaspäin riittävät ja pysyy terveenä.
M 3000 m esteet : Jukka Keskisalo
Mistä pirusta minä voisin tietää kun kukaan muukaan ei tiedä?
N 800 m : Suvi Selvenius
Karin Storbackan köhiessä allergiaansa Suvi pääsi vielä toistamiseen arvokisoihin. Kymmenen vuotta sitten muuan Suvi Myllymäki juoksi EM-Münchenissä rohkean ennakkoluulottomasti. Totesin, että tuosta mimmistä tulee vielä jotakin. Sitten kävi se valitettava punttitreenionnettomuus, joka olisi katkaissut vähänkin sisuttomamman juoksijan uran. Toinen ulkoratojen arvokisaedustus tulee vasta nyt. Ihmeitä pitää silti tapahtua, jos meno ei katkea alkueriin.
N 1500 m : Johanna Lehtinen
Sijoitus Euroopan tilastoissa 98. Ei mahdollisuuksia vauhtijuoksussa. Ei riittävää kirikykyä taktiikkajuoksussa. Johtopäätös: 1500 m on sivumatka, joka on ohjelmassa koska 5000 metriä juostaan ensin. Ei olisi mitään järkeä juosta tonnivitosta, jos vitonen olisi sen jälkeen.
N 5000 m : Johanna Lehtinen
Sijoitus Euroopan tilastoissa 34. Taktiikkajuoksu olisi toivomus hyvälle haltiattarelle, kun nyt sattuu olemaan mailerin kirikyky. Taktisesti viisaana juoksijana (lakinaisen koulutus auttaa) ja jos riittävää röyhkeyttä löytyy (lakinaisen koulutus auttaa tässäkin) saattaa pyrkiä hallitsemaan juoksun käsikirjoitusta hidastamalla vauhtia ja kyttäilemällä. Pieni yllätysmahdollisuus muhii ilmassa, tällä kaudella juostut kolmosen ja vitosen ennätykset kertovat kovasta kunnosta. Kokonaan toinen asia on, tavoitteleeko hän menestystä vai Lontoon B-rajaa. Nämä tavoitteet ovat todennäköisesti keskenään ristiriitaisia.
N 3000 m esteet : Sandra Eriksson
Tällä kaudella 9.51,41 eli kuusi sekuntia omasta ja kymmenen Suomen ennätyksestä. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Yhtäkään nappijuoksua ei ole osunut kohdalle. SE-mahdollisuus on enemmän kuin realistinen EM-kisoissa. Ensin on kuitenkin selvittävä torstaiaamun alkueristä. Finaalissa SE riittänee pisteille, mutta ei missään nimessä mitaleille. Siis vauhtijuoksussa. Taktiikkajuoksussa Sandran kirikyky ei riitä parhaita vastaan, mutta puhtaasti sijoitusodotusten kannalta on yhdentekevää, mennäänkö kovaa vai taktikoiden.
Yhteenveto: Yksikään suomalaisjuoksija ei ole mitalisuosikkien joukossa ja puolueeton tarkkailija epäröisi pitkään yhdenkään sijoittamista edes kahdeksan joukkoon ennakkokaavailuissa. Kuitenkin yhdeksästä suomalaismatkasta viidellä on juoksija, jolla on hyvät mahdollisuudet tähtien ollessa suotuisassa asennossa. Todennäköistä on, että ainakin joku näistä onnistuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Mielestäni yleisurheilun EM-kisoja ei pitäisi pitää olympiavuonna. Oikeastaan Helsingin olisi pitänyt kieltäytyä kisoista. Aiemmin EM-kisat pidettiin melkein aina neljän vuoden välein, 2010, 2006 jne. jolloin ei ollut olympialaisia, eikä olympialaisia ollut silloinkaan jos kisat olivat kahden tai kolmen vuodne välein.
Moni kilpailija pitää olympiakisoja pääkisoinaan eikä siitä syystä halua tulla Helsinkiin koska on vaarana telota itsensä, jolloin ei ole siinä kunnossa että voisi mennä olympialaisiin.
Sulla ihan on mielenkiintoisia ja ehkä hivenen toivorikkaita arvioita suomalaisten mahiksista menestyä EM kisoissa.
Noin niinkuin kotimaisen katsojan kannalta on kisojen ensimmäinen kilpailupäivä aina mielenkiintoinen seurattava, sillä silloin on vielä suomalaisia yleisurheilijoita nähtävissä pyristelemässä parempiensa seurassa.
Luulisi että edes kauden päätapahtumassa heillä olisi eväitä yrittää parhaansa, mutta käy kuten yleensä, että saamme kuulla mitä ihmeellisimpiä selityksiä minkä takia epäonnistuttiin.
Kyllä se on aika pateettista seurattavaa vuodesta toiseen.
Suomalaisen yleisurheilijan elämän huippuhetket koetaan Kalevan Kisoissa, ja varsinainen kansainvälinen kliimaksi koetaan sitten Ruotsi - Suomi maaottelussa. Muissa isommissa mittelöisssä ollaan sitten vaan keräämässä kokemuksia. Jos eivät urheilijat ole muuten kipeenä, niin sitten ei polla kestä kansainvälistä seuraa.
On UKK-Instituuttia, Vierumäkeä ja satojen tuhansien Eurojen satsauksia, mutta mikään ei auta.
Ihan sama juttu meidän vanhassa mahtilajissa, talviurheilussa.
Toki muutama harva yksilö onnistuu silloin tällöin, mutta kokonaisuus on kyllä aika ponnetonta. Pistesijat eivät kiinosta muita kuin valmentajia.
Kumma kyllä moottoriurheilussa ollaan oltu huipulla vuosikymmeniä, mutta siihen ei vatiovallalta paljoa tukea löydy.
Päästään pressan linnan kemuihin kun saavutetaan maailmanmestaruus.
Olympialaisia on varmaan ihan mielenkiintoisia seurata, mutta Suomen lippuja on ihan turhaa sohvalla heilutella.
Vieras: Olen vahvasti eri näkövinkkelissä. EM-kisoja voisi järjestää vaikka joka vuosi, tosin joka toinen on sopiva tahti. On omituista, että EM-kisat ovat olleet harvemmin kuin MM. Tosin muitakin vaihtoehtoja järjestelyille löytyisi. Voi olla, että kirjoittelen niistä joskus tarinaa.
Becker: Kiitoksia. Se, joka ei usko ihmeisiin, ei ole realisti. Olen aiemmin tarkastellut tuota menestysharhaa, johon hieman kommentissasi sorrut. Tosiasia on, että suomalainen yleisurheilu on maailman mittakaavassa selvästi odotusarvoa kovempitasoista. Olet oikeassa, että pistesijat eivät kansaa kiinnosta. Tämä on kummallista. Jos suomalainen golfari tulee kolmanneksi haastajakiertueella (eli on noin 300. paras maailmassa), ollaan valmiita nostamaan jo top 10 -ehdokkaaksi Vuoden urheilija -äänestyksessä, mutta MM-kisojen 10. paras yleisurheilija on onneton luuseri. Kuitenkin kilpailu on yleisurheilussa kovempaa kuin missään muussa urheilulajissa jalkapalloa lukuun ottamatta. Ja jos joukkueen vaikutus eliminoidaan ja tarkastellaan yksilöitä, jotkin yleisurheilulajit nousevat jalkapallon edelle.
Moottorikilpailuista puhut asiaa. Niiden menestysreseptistä olisi kaikilla lajeilla paljon opittavaa.
Kävimpä tuossa lukaisemassa nuo kummatkin linkit jotka annoit ja täytyy myöntää, että olivat varsin
mielenkiintoista luettavaa vastauksineen. Sitä taas viisastui, ja ilmeisesti olet aivan selvästi pulssilla aiheesta. Minä taasen en juuri urheilua seuraa paitsi joskusn näita EM tai MM kisoja, joten nämä negatiiviset pläjäykseni ovat vain seurausta turhautuneesta telkkaria tuijottavasta sohvankuluttajasta.
On toki selvää, että rahalla on suuri merkitys lajinvalinnassa, sillä jotkut urheilijat tienaavat summia, jotka ovat mielestäni täysin perverssejä ja suhteettomia urheilusuorituksen fyysisyyteen tai harjoitteluun verrattuna. Esim vaikkapa golf, futis , tennis ja määrättyiltä osiltaan myös moottoriurheilu.
Toiset lajien edustajat eivät tienaa juuri muuta kuin pikkuisen särvintä leivän päälle.
Kenialaisten menestys kestävyysjuoksussa on mielestäni aiheuttanut lajin melko täydellisen lässähtämisen, sillä ketäpä kiinnostaa kilpailu Kenian mestaruudesta, eivätkä kilpailijatkaan persoonina juuri herätä kiinostusta.
Siinä mielessä EM kisat ovat selvästi mielenkiintoisempia.
Jaksan edelleenkin jankuttaa suomalaisten urheilijoiden heikoista esiintymisistä nyt Lauantaina. Mitähän Virenkin tuumasi, kun kympin ainoa suomalaisosallistuja ohitettiin kaksi kertaa.
Suomalaisten juoksijoiden tekemät ennätykset alkavat jo olla kaksi - kolmekymmentä vuotta vanhoja. Onko ymmärrettävä, että kehitys on koko ajan polkenut paikoillaan.
Kyllä tällä menolla Stadion tuleekin pysymään puolityhjänä, jos kerran yleisölle ei ole juuri mitään tarjottavaa. Sisua ei tunnu löytyvän muualta kuin Stadionin kioskista.
Kiitos Becker, ja olet aivan oikeassa. Tuosta kympistä kommentinkin hetken kuluttua viikon tekstissä.
Lähetä kommentti