Huomautus: Seuraavassa esitetyille ajatuksille en ole kaivanut tilastofaktoja perusteluiksi. Osa tiedoista olisi helposti löydettävissä ja osa taas lienee mahdotonta selvittää. Suurin osa sijoittuu sille välille, josta joudun valitettavasti toteamaan että en ole alan asiantuntija enkä siksi kykenisi tarvittavia faktoja löytämään helposti ja kenties en ollenkaan. Tämä teksti onkin tarkoitettu ajatusten herättämiseksi, halukkaat voivat hyödyntää vapaasti ja etsiä tietoja asian todisteeksi tai sitä vastaan. Haluan korostaa, että en ole salaliittoteoreetikko. Kyse on siitä, että tietyt voimat sattuvat toisistaan riippumatta vaikuttamaan samaan suuntaan ja tulos on mitä on.
Monet kommentaattorit ovat ihmetelleet entisen oikeistopuolue kokoomuksen linjaa. Pahimman suomettumisen ajan kokoomusveteraanit aikakoneella nykypäivään tuotuna eivät tunnistaisi puoluetta omakseen, vaan pitäisivät sitä sosialistisena. Mitä ihmettä politiikalle on tapahtunut? Miksi puoluekentässä tuntuu olevan pelkkiä 70-lukulaista sosiaalidemokratiaa vastaavaa linjaa ajavia toimijoita?
Historiallisesti jokainen puolue on perustettu ajamaan peruskannattajakuntansa asioita. Suuria puolueita tarkastellaksemme: kokoomus yrittäjien, maalaisliitto maanviljelijäväestön ja sosialidemokraatit palkkatyöläisen asiaa. Toki kyseisiä puolueita ovat kannattaneet muutkin väestöryhmät, esimerkiksi kokoomuksen tapauksessa isänmaallisia arvoja kannattava, palkkatyötä tekevä ylempi keskiluokka.
Ajan myötä yhteiskunta on muuttunut ja puolueiden entinen kannatuspohja sen mukana. Pahiten on kärsinyt maalaisliitto, joka maanviljelijäväestön kuihtuessa vaihtoikin nimensä keskustapuolueeksi ja alkoi houkutella kannattajia muista puolueista. Myös demarien kannattajakunta on kokenut kolhuja työn automatisoitumisen myötä. Kokoomuksen taustajoukko on kolmesta suuresta pysynyt eniten entisellään.
Luonnollisena seurauksena muutoksesta on ollut tietysti linjamuutos. Jos se väestönosa, jolle puolueen viesti on suunnattu, pienenee, on puolueen kannatuskin mennyttä. Siksi keskustapuolueen oli pakko tehdä se minkä se teki, jopa varsin onnistuneesti kun vertaa muihin Euroopan entisiin agraaripuolueisiin. Samoin demareiden oli pakko muuttaa kovan linjan työväestön tuesta yleishumanistiseksi puolueeksi.
Kokoomuksen peruskannattajakunta ei kuitenkaan ole muuttunut. Oleellinen kysymys onkin siksi, miksi ihmeessä kokoomuksen linja on muuttunut sosialistiseksi. Vastaus on yllättävä. Sosialistinen linja on kokoomuksen taloudellisesti tärkeimmän kannattajaryhmän eli kapitalistien etu.
Tämän pöyristyttävän väitteen perusteet löytyvät historiasta. Kun tarkastellaan tilannetta viisikymmentä vuotta sitten, yhteiskunnan työnjako oli selvä ja käytännössä vallitsi täystyöllisyys. Maanviljelysväestöä oli enää suhteellisen vähän, merkittävin osa maaseutuväestöstä oli jo muuttanut keskuksiin tai työskenteli muissa kuin alkutuotantoon liittyvissä tehtävissä. Maanviljelyksen tehostuminen ennen muuta koneellistumisen ansiosta oli vapauttanut merkittävän osan työvoimaa teollisuustuotantoon ja kaupallisille aloille. Näiden kahden ulkopuolella oli sitten enää julkinen sektori. Siellä työskentelivät lähinnä sairaanhoidon, opetuksen ja puolustusvoimien palveluksessa olevat. Kaikkia perusaloja – alkutuotantoa, teollisuutta ja palveluja, riippumatta siitä oliko yksityisellä tai julkisella puolella – yhdisti se, että jokaisesta työstä pystyi sanomaan, mihin sitä tarvittiin. Yksityisellä puolella ei turhia työntekijöitä palkkailtu tai firma meni pian kanttuvei. Julkisella puolella taas sairaanhoitajat ja lääkärit hoitivat potilaita, opettajat opettivat oppilaitaan ja sotilaat huolehtivat maanpuolustuksesta.
Siinä missä maataloustuotannon koneellistuminen oli vapauttanut työvoiman maaseudulta, alkoi teollisuuden koneellistuminen vapauttaa työvoimaa keskuksista. Ongelma olikin siinä, että maaseututyövoimalla oli paikka mihin mennä eli kasvava teollisuus, kun taas vapautuvalla teollisuustyövoimalla ei ollut. 70-luvulla kuvioon ilmestyikin massatyöttömyys.
Työttömyys olisi ollut vielä paljon suurempi, mikäli julkiselle sektorille ei olisi syntynyt uusia työpaikkoja. Eikä siinä mitään pahaa ollut, teetettiinhän jo 1800-luvulla maahan kanavia ja rautateitä hätätöinä. Ero silloisten ja nyt syntyneiden uusien työpaikkojen välillä oli kuitenkin merkittävä. Nyt kyseessä eivät ole hätätyöt, vaan virkaura. Eikä virkatöissä käsitellä kakkosnelosta vaan aanelosta. Eikä työskennellä ruoka- ja kulukorvauspalkalla, vaan pitäähän yliopiston yhteiskuntatieteellisestä valmistuneen maisterin palkan toki olla kovempi kuin huoltokorjaamon autonasentajalla.
Aiemmin mainituista kolmesta julkisen sektorin esimerkkialasta (terveydenhuolto, koulutus ja puolustus) vain viimeksi mainittu on säästynyt lähes täysin uusilta rönsyiltä. Perusterveydenhuollossakin tilanne on suunnilleen sama kuin ennen, mutta nykyään puhutaankin sosiaali- ja terveysalasta. Ja sosiaalialalla näitä projektikoordinaattorierityistutkijaosastopäälliköitä riittää. Opetusalalla taas tilanne on kääntynyt mullin mallin siinä mielessä, että koulut ovat pullollaan erityisopettajia ja kouluavustajia. Heikkoihin oppilaisiin satsataan moninkertainen määrä resursseja hyviin verrattuna. Panos/tuotos –suhde laskien lopputulema on vielä kamalampi.
Ei pidä käsittää väärin; on erinomainen asia, että ihmisillä on töitä ja on yhteiskunnan asia huolehtia, että niille joilla yksityisellä sektorilla ei ole käyttöä, on mielekästä ja yhteiskunnan kannalta hyödyllistä tekemistä. Vika onkin siinä, että ihmisillä, joiden työ ei ole välttämätöntä, on käytännössä saman luokan palkka kuin niillä, joiden työ on välttämätöntä. Tämä taas lisää verotaakkaa ja heikentää kansakunnan kilpailuetua; mikäli palkka näillä aloilla olisi pienempi, houkuttaisi teollisuus ja yrittäjyys enemmän kyvykkäämpää väkeä.
Meillä on siis julkisen sektorin suojatyöpaikkoja ihmisille, joiden työnteon vaikutus kansantalouteen on olematon. Julkisella sektorilla työskentelee sairaanhoitajia, luokanopettajia ja upseereita, joita tarvitaan. Jokaista tällaista kohti alkaa olla kehitysjohtaja, yritysneuvoja ja monikulttuurisuuskoordinaattori.
Viimeisenä parinakymmenenä vuotena kehitys on saanut vielä uuden suunnan. Työttömyyskorvaus ei ole kummoinen, mutta siihen on päälle rakennettu sosiaalituet siten, että työnteon ja tekemättömyyden välinen taloudellinen ero on kaventunut. Eroa supistaa vielä se, että veronmaksajille on järjestelmään sisäänrakennettu vielä lisäveroja, joista esimerkkinä lasten korkeampi päivähoitomaksu. Ei vielä parikymmentä vuotta sitten olisi tullut kuuloonkaan, että 18-vuotias voi muuttaa omaan kämppään ja odottaa yhteiskunnan maksavan leijonanosan kustannuksista, jos vanhemmat asuvat samalla paikkakunnalla.
Koko tämän ruljanssin maksaa keskiluokka. Se keskiluokka, joka viljelee maata, hitsaa saumaa ja tökkii influenssarokotteita olkavarsiin. Suurituloisia johtajia ja yrittäjiä on loppujen lopuksi niin vähän, että heidän verokertymänsä ei kummoista osaa tee.
Tulonsiirtojen, suojatyöpaikkojen ja hyödyllistä työtä tekevän keskiluokan kuppaamisen seuraus on se, että käytännössä kaikki ovat keskiluokkaa ja kykenevät käyttämään samansuuruisia summia kulutukseensa.
Melkoinen osa tätä vyyhteä on maahanmuuttoteollinen klusteri. Siellä työskentelevät ovat lähes poikkeuksetta henkilöitä, joiden koulutuksella ja ammattitaidolla ei ole mitään käyttöä yksityisellä sektorilla eikä kyvyillä myöskään käyttöä julkisen sektorin hyödyllisissä töissä. Heidän ja humanitaaristen maahanmuuttajien kautta kapitalismin rattaita pyörittämään sellaisetkin rahat, jotka muutoin jäisivät oikeita töitä tekevien sukanvarteen.
Mikäli yhteiskunta olisi hoidettu siten, että yksityisellä sektorilla palkat maksettaisiin markkinatalouden ja ay-liikkeen määräämissä puitteissa, julkisen sektorin välttämättömät työntekijät saisivat kunnollista palkkaa ja vähemmän hyödylliset työttömyyskorvauksen ylittävää palkkaa, yhteiskunta olisi varsin toisenlainen. Rikkaat tuskin olisivat sen rikkaampia ja köyhät sen köyhempiä kuin nykyään. Ero olisi keskiluokassa - ylemmän ja alemman keskiluokan ero olisi nykyisen olemattoman sijaan jonkinmoinen. Tämä taas olisi kapitalismin kannalta huono asia. Nyt kaikilla on saman verran rahaa käytettävissään - näin ollen kaikille voidaan myydä samaa bulkkia. Eri tuloluokat tarkoittavat liikkeiden erikoistumista, mikä taas maksaa ja on työläämpää. Lisäksi työtä tekemätön luokka kykenee kuluttamaan melkein saman verran kuin työtä tekevä luokka - enemmän voittoja kapitalistille.
Kapitalismin näkökulmasta katsoen helpointa ja tehokkainta on se, että 90 % talouksista kuuluu tuloluokkaan, jossa kulutukseen käytettävissä oleva rahasumma on suunnilleen sama. Sillä köyhimmällä 5 % ei ole juuri merkitystä ja rikkaimman 5 % vaurauden takeena on 90 % samatuloisuus.
torstai 26. huhtikuuta 2012
Oikea-vasen-vasen-vasen...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
7 kommenttia:
Hyvin pitkälle samoihin johtopäätöksiin olen päätynyt. Silloin, kun itse koulua kävin, alkoi tulla vallalle se asenne, että mitä suurempi osa ihmisistä hankkii yliopistollisen loppututkinnon, sen varmemmin taivas aukeaa.
Ongelmana vaan oli, että tuloksena oli sitten huomattava määrä näitä yhteiskunnallisten alojen maistereita, jotka eivät valmistu ammattiin, vaan oppiarvoon eli tylysti sanottuna eivät oikein osaa mitään.
En näe, että touhu olis millään muotoa järkeistymässä, joten hallintohimmeli vain kasvaa, ja säästöt julkishallinnossa kohdistetaan suorittavaan portaaseen, ts. siihen, mitä varten julkishallinto on yleensä olemassa.
Asiasta toiseen. Mitenkä minä veikkaan, että kirjoitit jutun bloggerin uudella editorilla. Kun kirjoitus on yhdessä pötkössä. Sama ongelma oli mulla uusimmassa kirjoituksessa, editori ei tuntenut kappalejakoa ollenkaan. Ongelma korjaantui, kun vaihdoin vanhaan editoriin. Mutta se on poistumassa kokonaan. Oliskohan jollakin kikka kuutonen asian tiimoilta?
"Meillä on siis julkisen sektorin suojatyöpaikkoja ihmisille, joiden työnteon vaikutus kansantalouteen on olematon."
Hypoteesi. Parhaimmillaan vaikutus joidenkin kohdalla on olematon, kun lasketaan heidän tekemisiensä tuottamat hyödyt ja vähennetään niistä haitat. Mutta on mahdollista, että osa julkisen sektorin työpaikoista tuottaa enemmän haittaa kuin hyötyä.
acc
.
acc
70-luvun demarit eivät kuunaan olisi hyväksyneet niin korkeaa verotusta ja sellaista määrää julkista mikromanagerointia kuin nykypäivän Suomessa on.
Jaskan kanssa samoilla linjoilla.
Lisätään vielä se, että huomattavan suuri osa mokukoneistosta elantonsa hankkivia on naisia. Miksi?
Siksi, että miehet "valtaavat" yritysten, erityisesti pörssiyhtiöiden johtopaikat. Niinpä pitää tekemällä tehdä erilaisia tasa-arvo-, naisasia- jne. lautakuntia, virastoja, toimikuntia, valtuutettuja ym. ym., joissa saattaa koko henkilökunta olla - naisia.
Kaiken kruunaa valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri, joka viitsii höpöttää sukupuolikiintiöistä.
Kaiken tämän maksaa, kukapa muukaan, kuin VHM.
Hienosti menee, mutta menkööt.
Ykä: Yhteiskunta- ja valtiotieteellinen on tarkoitettu ihmisille, joiden kunnianhimo on selvästi kykyjä suurempi. Jäljet pelottavat. Ja blogger-ongelmaan: tuskailin samaa tämän tekstin kanssa. Salli sitten sanoi, että kokeilepa rivien väliin sitä beeärrää. Sanoin että ajattelin samaa, mutta ei kai Blogger NIIN tyhmä voi olla että vaatisi sen kappaleenvaihtoon. Oli se. Eli siihen paikkaan, johon haluaa kappaleenvaihdon, laittaa (br)(/br), tietysti sulut > < näillä merkeillä korvaten.
acc: Aivan näin. Tiedän aika monta henkilöä, joiden työpanoksen vaikutus oikeaa työtä tekeviin henkilöihin on negatiivinen. Vedin vain mutkat suoriksi.
Tm: Totta. Vaan vertaapa demareitten kansanedustajien ammattilistaa 30 vuoden takaa nykyiseen. Hitsarit, keittäjät ja muut rehelliset duunarit ovat vaihtuneet valtio- ja yhteiskuntatieteiden maistereihin tai paremmassa tapauksessa ko. aineiden ylioppilaisiin.
Oinamaos: Dilbertissä oli joskus muutaman stripin sarja, jossa käsiteltiin miesten "kykyä haistaa turha työ". Olisiko tässä selitys?
Jaska, kiitos vinkistä. Tämmösenä tietokoneinvalidina kiistatta tympii, kun jonkun asian lopultakin oppii, niin se ns. uudistetaan ja sitten heppu onkin aivan pihalla. Osaiskohan joku ottaa yhteyttä bloggeriin ja kysyä esim että wtf? Acc on oikeassa, sen voin ammattimaisena sosiaalipiipertäjänä kyllä sataprodenttisesti todistaa. Samoin Tiedemies on oikeassa. Demareitten äänisaalis kertyi 1970-luvulla pääosin haalariväestä plus siitä julkishallinnon osasta joka teki ihan tarpeellista ja välttämätöntä työtä. Jos silloisille demareille olis ehdotettu, että muutetaan yhteiskunta sellaiseksi, että se on täynnä siistissä toimistossa istuvaa lanketinkääntäjää, niin olishan ne todennut, että no kokoomustahan sellaiset äänestää. Ja varmaan olisivat todenneet, että hittoako niillä ylipäänsä tehdään.
Kokoomuksen linjassa ei ole mitään ihmettelemistä, sen sijaan heidän kannattajissaan on. Miksi OAJ ja TEHY ovat kokoomuslaisten käsissä kaiken maailman muista toimistorottayhteenlittymistä puhumattakaan.
Miksi verotuksesta elävät kansanluokat äänestävät kiivaimmin julkisen sektorin huonovointisuutta kiivaimmin kannattavaa puoluetta? SE tässä se mysteeri on.
Isänmaallisten arvojen sisällöstä en tiedä, mutta äänekkäimmin niitä ilmoittaa kannattavansa lyhyttukkainen ja saapasvartinen porukka, joita työelämässä tapaa valitettavan harvoin.
Minä en ymmärrä, millaista sosialismia on ajaa pontevasti hallintarekisteria, vastustaa tilaajavastuulain laajentamista, lakko-oikeuden rajoittamista yms. Tai sitten meillä on vain eri näkemys sosialismista.
Sitten se oleellinen kysymys, johon myöskään minulla ei ole vastausta: kuinka paljon Suomessa työskentelee turhia byrokraatteja. Itse veikkaan, että luku on huomattavasti pienempi kuin Ilta-Sanomien peruslukija luulee.
Itse asiassa todella moni maisteri työskentelee nälkäpalkalla erilaisissa kulttuuri- ja sosiaalialan tehtävissä, esim. kirjastoissa tai yleensä sosiaalipuolen hommissa. Kunnon hitsari tai raksalainen saa puolitoista kertaa sen kuin sos.tarkkuri.
Se, missä tämän yhteiskunnan suurimmat syöpäläiset ja yhteiskunnan sairastuttajat asustavat, löydetään Nallen tontilta. Kaiken maailman hedge-hunsvotit ovat vieneet koko maailmantalouden umpikujaan valtion painamalla rahalla. Siinä vasta todella turhaa ja yhteiskuntaa syövää toimintaa harjoittava joukko-osasto, jonka äänestyspäätökset ja poliittisen sympatian suunnan voi kukin arvata. Juu oikein arvasit.
Näiden rinnalla kauppakamarinulikatkin vaikuttavat eettisiltä älypäiltä.
Mitä tulee akateemisiin opintoihin, anglosaksisissa maissa ei ole tavatonta, että sinologian maisteri on pääjohtaja tai egyptologi pankkiirina. Siellä päin kun akateemisuus on osoitus pitkäjänteisyydestä ja jonkinlaisesta kapasiteetista, eikä välttämättä tae elämänmittaisesta jämähtämisestä yhteen ammattiin (no joo, lääketiede ja juridiikka erotuksena sielläkin).
Nythän muuten julkistettiin juuri väitöskirja, jonka mukaan upseerikoulutus on Aku Ankka -tasoa. Kysymys kuuluu, miksi sitä ei ole aiemmin huomattu. Armeijassa en tavannut yhtään järkevää ihmistä, en alapäästä enkä yläpäästä organisaatiota.
Lähetä kommentti