Tervetuloa!



Hakemisto (Aiempien kirjoitusten pikahaku)


Viikkojuttu (Viikon pääpauhanta)


Sivalluksia (Pikakommentteja)


tiistai 26. toukokuuta 2009

Pärstäkerroin

Olen useammassakin blogituksessa mollannut Erkko-Sanomia. Tällä kertaa on vaihteeksi kiitoksen paikka. Ilokseni huomasin, että lehti on ainakin osittain palannut entiseen käytäntöönsä ja ryhtynyt julkaisemaan väitöksiä -osiossaan paitsi väitöskirjojen nimet, myös väittelijöiden pärstäpotretteja. Ei toki kaikista, mutta ainakin joistakin. Nehän puuttuivat jonkin aikaa lähes kokonaan. Näin ollen saatoin aloittaa pitkästä aikaa yhden suosikkiharrastuksistani.

Väitöskirjat, samoin kuin tutkimusalat, voidaan jakaa karkeasti kolmeen kastiin: järkevät, no jaa -osio ja täyttä paskaa. Jako on karkea ja liukuva; minkään tieteenalan väitöskirjat eivät kaikki ole järkevää tutkimusta eivätkä minkään tieteenalan väitöskirjat vastaavasti täyttä paskaa. Maksimaaliset arvot molemmissa päissä ovat noin yhdeksänkymmenen prosentin luokkaa.

Esimerkkinä aloista, jotka ovat järkeviä, ovat lääketiede, tekniikka, biologia ja muut vastaavat. Lyhyesti määritellen alat, joissa ei ole mitään mahdollisuuksia selviytyä ilman lukion pitkän matematiikan ja jonkin sen kainalossa kulkevan aineen (fy, ke, bi) oppimäärää. Lisäksi suurin osa historian ja oikeustieteen väittäreistä kuuluu tähän kategoriaan, mutta ei kuitenkaan lähelläkään 90 %:ia. Loppuosa näiden alojen väitöksistä lankeaa yleensä osioon no jaa.
No jaa -osio koostuu lähinnä maatalous- ja metsätieteistä, kauppatieteistä, psykologiasta tms. Näiden alojen tekeleistä suurin osa osuu tähän kategoriaan. Esimerkkeinä mainittujen kolmen alan muista kuin no jaa -tapauksista ensimmäisen väittäreistä lähes kaikki ovat järkeä, toisen saattavat olla järkeä tai paskaa ja kolmannen lähes poikkeuksetta paskaa.
Täyttä paskaa on enemmistö esimerkiksi yhteiskuntatieteiden ja valtiotieteiden väittäreistä, tosin vain niukasti. Sen sijaan lähes kaikki kasvatustieteiden ja terveydenhuollon väittärit lankeavat tähän porukkaan. Normaalisti tähän kategoriaan kuuluvista aloista ne tekeleet, jotka eivät edusta täyttä paskaa, saattavat olla joko hyvinkin järkeviä tai sitten no jaa -osioon kuuluvia.

Kun luen lehdestä väitöskirjoista, peitän aluksi tekstin ja katson väittelijän kuvaa. Yritän sitten pärstäkertoimen perusteella arvata, onko tekele järkevää, no jaata vai täyttä paskaa. Arvion tehtyäni luen väitöksen aiheen. Osumatarkkuus arviossa on yli 80 %.

Muistelen lukeneeni tutkimuksen, jonka mukaan kasvonpiirteistä ei voi päätellä ihmisestä yhtään mitään. Vaikuttaa äkkiseltään siltä, että tämä on ristiriidassa tehdyn havainnon kanssa.

Näin ei kuitenkaan välttämättä ole. Vaikka olen harrastanut tätä jo vuosia, vasta nyt ryhdyin analysoimaan, mitkä piirteet kuvassa luokittelupäätökseeni vaikuttavat. Aiemmin olin tehnyt päätöksen mukamas vaistonvaraisesti. Asiaa tarkemmin ajateltuani huomasin, että luokittelukriteerit olivat varsin tarkat. Ne vain vaikuttivat vaistomaisilta, koska perustuvat yksinkertaisiin, hetkessä havaittaviin seikkoihin. Kaikki päätökseen vaikuttavat faktat edustavat hankittuja tai valittuja ominaisuuksia, eivät synnynnäisiä! En päätä luokitusta nenän koon tai otsan korkeuden perusteella, mistään frenologisesta hölynpölystä puhumattakaan. Teen luokittelun vain sellaisten ominaisuuksien perusteella, joihin ihminen vaikuttaa itse omilla valinnoillaan. Näin ollen hänen synnynnäiset kasvonpiirteensä eivät merkitse mitään. Ainoastaan se merkitsee, mitä hän on tehnyt sille, mitä luonto on hänelle perimänä antanut.

Ilmeinen valinta päätöksenteolle olisi ruumiinrakenne ja vaatteet. Näitä ei kuitenkaan kasvokuvasta voi juurikaan havaita, joten ne ovat poissuljettuja. Iän pystyy näkemään, mutta sillä ei ole merkitystä. Valtaosa väittelijöistä on 30-45 -vuotiaita alasta riippumatta.

Tehtyyn luokitteluun vaikuttaa pääasiallisesti neljä asiaa: kasvojen muoto, hiusten ja kasvojen ehostus, kasvojen ilme ja silmät.

1) Kasvojen muoto
Tämä on osittain synnynnäinen piirre, mutta fyysinen kunto vaikuttaa geenejä enemmän. Roikkuvat posket kertovat huonosta itsekurista, treenatun näköiset taas tahdonvoimasta. Naisten luokittelu tällä akselilla on helppoa, miesten vaikeampaa. Naisen lihavat kasvot viittaavat erittäin vahvasti siihen, että väitöskirjan aihe on täyttä paskaa. Jos naisella taas ei ole kaksoisleukaa, mitään varmoja johtopäätöksiä ei voi tehdä. Miehillä pätee vastaava korrelaatio, mutta selvästi heikompana.

2) Hiusten ja kasvojen ehostus
Hassua kyllä, tämän perusteella miesten erottelu on helpompaa. Mikäli miehen hiukset ovat tarkkaan muotoillut, väitöskirjan aihe on todennäköisesti kauppatieteitä tai vastaavaa ihmisten kanssa työskentelyä edellyttävää alaa eli no jaata. Jos taas miehen hiukset ovat siistityn näköiset, mutta eivät erityisen huolitellut, kyseessä on todennäköisesti järkevä väitöskirja. Mikäli ne ovat tarkoituksella erikoiset, täyttä paskaa.
Naisista on vaikeampi sanoa mitään, koska itseään ehostavia naisia löytyy joka kategoriasta. Tosin erityisen huolitellut naiset viittaavat - miesten tapaan - no jaa -kategoriaan. Näillä aloillahan muoto on sisältöä tärkeämpää, mutta sisältöä pitää sentään jonkin verran olla, toisin kuin homssuisilla taiteen tohtoreilla.

3) Kasvojen ilme
Päättäväinen, ”tässä olen ja tiedän mitä teen” -ilme, jossa hymy tulee vähän väkinäisesti, viittaa molemmilla sukupuolilla järkevään tutkimusalaan. Samaten ilme, joka kertoo ”no, pitää tässä nyt sitten olla kuvassa kun se tapoihin kuuluu”. Jos ilme on ”poseeraavampi”, kyseessä on no jaa. ”Minä olen KOHTA TOHTORI” -ilme taas kertoo, että täyttä paskaa on tullut tutkittua.

4) Silmät
Itse asiassa ihmisen silmät ovat pupillien laajentumista lukuun ottamatta täysin ilmeettömät. Pupilleja taas ei pienessä lehtikuvassa erota. Se, mitä pidämme silmien ilmeenä, on tapa suunnata katse. Suoraan kameraan pyörein, tarkkaavaisin silmin katsovat ovat yleensä no jaata. Tiukasti ja terävästi, yleensä hieman alaviistoon katsovat silmät ovat merkki järkevästä tutkimusalasta. Kasvatustieteen tohtorien silmistä tulee joka kerta mieleen se, kun lapsena yritin kaverini kanssa ajaa laitumelta karannutta lehmää takaisin aitaukseen. Niin pohjattoman typerää, ylimielistä ja vittumaista katsetta ei unohda koskaan.

Kaiken kaikkiaan ominaisuuksilla 1 ja 2 voi niiden toteutuessa tietyllä tavalla pistää aika varman veikkauksen. Jos nämä ominaisuudet eivät toteudu, on niiden vastakkaisilla ominaisuuksilla pelkkä viitearvo. Ominaisuudet 3 ja 4 ovat puolestaan lähinnä korrelatiivisia. Mikäli ne viittaavat samaan suuntaan, niin aika varma voi asiasta olla. Ristiriitaiset tapaukset ovat hankalampia, silloin pitää avuksi ottaa selvästi epävarmempien 1 ja 2 -ominaisuuksien suuntaa-antavat vihjeet.

Toivottavasti lehti jatkaa vanhaa hyvää tapaansa. Olen saanut monta kertaa olla aamiaispöydässä tyytyväinen itseeni arvattuani jokaisen väittelijän oikein. Toisaalta joskus on riemastunut arvattuaan täysin päin seiniä. Silloin on ajatellut, että onkohan tieteilijä valinnut väärän alan tai kuvat vaihtuneet toimituksessa (kerran oli todella käynyt näin, kyllä nauratti kun seuraavan päivän lehdessä oli oikaisu ja kaksi täysin poskelleen mennyttä arvausta osoittautuikin napakympeiksi). Joskus väärin arvattuaan on miettinyt, mikä ihmeen poikkeustapaus on kyseessä ja olisi kiva tietää, onko henkilö itse havainnut, ettei kuulu laitoksen muun väen kanssa samaan joukkoon.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Fantastinen kirjoitus!!!